Seuraa 
Viestejä45973

Oli vähän hankala muotoilla otsikkoa ja keksiä mille palstalle tämä aihe sopisi. Oletko kokenut elämässäsi mitään todella merkillistä yhteensattumaa? Tuntuiko kuin joku olisi varjellut esimerkiksi onnettomuudessa? Entäpä Jungin synkronisiteettiajatus merkityksellisistä sattumista, onko tuttu? Uskovainen tai ei nyt kirjoittelemaan.

Itse en valitettavasti tai onneksi ole kokenut mitään älyttömän merkillistä - ainakaan en ole huomannut. Jotain pientä vain, kuten joskus opiskeluaikoina kun löysin satasen ja olin mielissäni että sainpas ilmaisen junamatkan. Olin seuraavana päivänä lähdössä matkoille ja harmittelin jo etukäteen, että kun kaikki menee junalippuun. Seuraavana päivänä pankkiin nostamaan lippurahoja. Jotain sekaannusta oli ollut, koska rahaa ei ollutkaan niin paljon kuin luulin. Vajaus oli melkein sen satasen...

Jotain tällaista mutta paljon mielettömämpää on varmasti monikin kokenut.

Sivut

Kommentit (105)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taucalm
Seuraa 
Viestejä7174

ensimmäisenä nyt tulee mieleen ihminen johon törmäsin viime vuoden puolella ja joka muutti elämäni kulkusuuntaa aika paljolti.

sitä ennen tulee mieleen, että löysin 50$ setelin maasta heti sen jälkeen, kun lokki paskansi isukin päähän.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

taucalm
ensimmäisenä nyt tulee mieleen ihminen johon törmäsin viime vuoden puolella ja joka muutti elämäni kulkusuuntaa aika paljolti.

sitä ennen tulee mieleen, että löysin 50$ setelin maasta heti sen jälkeen, kun lokki paskansi isukin päähän.


Isukille ei käynyt tässä ihan yhtä hyvä säkä.

iMuke
Seuraa 
Viestejä1377

Viimeviikolla meidän toimistomme muutti ja sen johdosta olimme suljettuna. Pidin kuitenkin puhelinta auki sen takia että jos joku kolleega soittelee tms. Kahvituntiin mennessä en ollut saanut ainoatakaan puhelua asiakkaalta tai kolleegoilta. Kahvitunnilla joku kolleegani sitten sanoi että vaikka olimme ilmoittaneet olevamme kiinni, niin hän oli saanut useita soittoja asiakkailta. Minä aloin juuri sanomaan että minulle ei ole tullut ainoatakaan soittoa kun puhelimeni soi ja sain ainoan soiton asiakkaalta sen päivän aikana. Herätti aikalailla hilpeyttä kahvipöydässä.

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665

Hämmästyttävin sattuma oli se, että rakennustyömaalla hiekka-auto kippasi 10 m3 hiekkaa pihaan ja hiekanjyvät asettuivat kasaa tiettyyn nimenomaiseen järjestykseen.

Kuinka suuri todennäköisyys on, että ne ovat juuri tuossa järjestyksessä? Kuinka monta vuotta apinat saisivat heitellä hiekkaa kasaan, että tulisi täsmälleen samanlainen kasa? Olenko todistanut ihmettä?

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Denzil Dexter
Hämmästyttävin sattuma oli se, että rakennustyömaalla hiekka-auto kippasi 10 m3 hiekkaa pihaan ja hiekanjyvät asettuivat kasaa tiettyyn nimenomaiseen järjestykseen.

Ei voi olla totta! En usko!

We're all mad here.

Kanga
Seuraa 
Viestejä1327

Läpäisin 18-vuotiaana inssiajon ensi yrittämällä, ja marssin sitten toiveikkaana juhannusviikon keskiviikkona lähimpään nimismiehen kansliaan ajokorttia hakemaan. Valitettavasti nimismies ei enää ennen juhannusta ollut tavattavissa ja siihen väliaikaiskorttiin olisi tarvittu välttämättä hänen allekirjoituksensa. Harmitti tietenkin viettää juhannusta ajokokeen läpäisseenä mutta ilman ajo-oikeutta.

No, seuraavana maanantaina sain kuitenkin sen himoitun ajokortin. Allekirjoitus oli yllätys: Vt nimismiehen sukunimi oli sama kuin omani (ei tosin sukua). Eikä meitä tämän sukunimen omaavia ole Suomessa kahtasataakaan...

Riso abundat in ore stultorum

Olin Pietarissa vuonna 1996. Kävelin kadulla ja kuulin yhtäkkiä huutoja takaani. Käännyin katsomaan ja näin kun vanha mies käveli kepin kanssa autotien yli. Häntä kohti peruutti hitaasti kuorma-auto, jonka lavalla oli kaivinkone. Ympärillä olevat ihmiset huusivat miehelle varoituksia, mutta hän oli ilmeisesti huonokuuloinen.

Auto tönäisi miehen kumoon. Toinen käsi jäi pyörän alle. Mies yritti kiskoa sitä pois. Pyörä nousi hitaasti miehen hartian yli. Sitten pään.

Autonkuljettaja pysäytti viimein, kun pyörä oli kulkenut miehen yli. Kuljettaja tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitten hän lähti juoksemaan johonkin.

En mennyt katsomaan kuinka miehen oli käynyt. Lähdin pois.

Denzil Dexter
Hämmästyttävin sattuma oli se, että rakennustyömaalla hiekka-auto kippasi 10 m3 hiekkaa pihaan ja hiekanjyvät asettuivat kasaa tiettyyn nimenomaiseen järjestykseen.



Piti hehkuttaa viittä oikein lotossa, mutta tämä tarina kiskoi kyllä aika pahasti maton sen jutun alta.

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973

tämä ei sattunut itselleni,vaan tädille(isän sisko) ja enolle(siis äidin veljelle)jotka eivät paljoltikaan tunne toisiaan,mutta asuvat samalla keski-suomalaisella paikkakunnalla ja tietävät toisensa ulkonäöltä,koska enoni on paikkakunnalla jossain määrin julkinen hahmo ammatti/harrastuksensa takia.

He tulivat lähes yhtäaikaa kolmen valtakunnan rajapyykille kilpisjärvellä.
Enoni,kokenut lapinkävijä,oli kävelemässä tuolta turistikohteelta pois päin,kun taas tätini perheineen käveli juuri rajapyykkiä päin.He olivat saapuneet ko.kohteelle ehkä 5-10 minuution erolla.
Normaalisti he eivät liene edes puhevälituttuja,mutta siinä tilanteessa tietysti vähän mielipiteitä vaihdettiin,kun oli matkattu toisistaan tietämättä lappiin 1000km matka samasta pienestä keski-suomalaisesta kaupungista lapin perimmäiseen hunttaan ja parin minuutin erolla tultiin saman nähtävyyden luokse.
Etäisen sukulaisuus suhteen he toki tunnistivat.Siis minun isäni ja minun äitini kautta kulkevan sukul.suhteen joka nyt ei ole edes sukulaisuutta.

Olin koulupoika niin mieleltäni ja mitoiltanikin. Vastaani tuli nainen, juuri aikuinen kaunokainen. Hän katsoi minulle täysin uudella tavalla, minua suoraan silmiin kuin miestä, arvelin minä kun ehdin sitä ajattelemaan. Olin silloin mies juuri sillä hetkellä ensi kertaa eläessäni. Hän oli ensimmäinen naiseni myös. Miehuus saadaan juuri noin.

Viime keväänä mietin sitä, että saako paperin taivutettua yli 7kertaa. Päädyin loogisesti helvetin isoon paperiin, seuraavassa Myytinmurtajien jaksossa ne teki sen.
Mietin kanssa kerran, että miksei kukaan ikinä paina niistä jonotusautomaateista vitusti numeroita. Että sä saat sitte jonkun numeron 837, kun kassalla on vasta 50. Työkkärissä joku pentu oli tehnyt juuri näin, kun painoin itelleni vuoronumeroa.
Syksyllä mietin Torinon käärinliinoja, ja sattumalla telkkarista tuli juuri juttu, kuinka tutkijat oli saaneet valmistettua sen ajan välineillä feikkiliinat.

Oonko mää riivattu? Halp plz.

Denzil Dexter
Hämmästyttävin sattuma oli se, että rakennustyömaalla hiekka-auto kippasi 10 m3 hiekkaa pihaan ja hiekanjyvät asettuivat kasaa tiettyyn nimenomaiseen järjestykseen.

Kuinka suuri todennäköisyys on, että ne ovat juuri tuossa järjestyksessä? Kuinka monta vuotta apinat saisivat heitellä hiekkaa kasaan, että tulisi täsmälleen samanlainen kasa? Olenko todistanut ihmettä?




No mikäs Jessen nassu sieltä oikein paljastui?

Itselleni ei ole käynyt mitään ihmeellistä. Joskus olen jonkun huntin kadulta löytänyt.

Rahan löytö pahimpaan taloudelliseen jamaan. Ei paha jos ei penniäkään taskussa ja pyöräillessä 50€ sattuu eteen.

Onnettomuuksia auto ajanut päälle parikin kertaa pyöräillessä, mutta selvinnyt vammoitta vain pyörä solmussa.

Auto-onnettuudessa auto kolaroi minun auton kanssa rajusti, ollut kyydissä auton mennessä metsään ja romuttuessa täysin. = selvinnyt vammoitta.

Paljon paskaa tullut niskaan mutta aivan kuin kissa 9 elämän turvin aina selvinnyt enkä edes luuta onnistunut murtamaan.

Paras oli kuinka tapasin nykyisen vaimoni pitkän matkustamisen jälkeen. Lentelin aasiat ja euroopat halki ja kotiin tulon jälkeen tapasin hänet joka tuli töihin Suomeen e-amerikasta

Moneen kertaan miettinyt miten harmaata monen elämä on verrattuna omaan kaaokseeni josta ei tapahtumia puutu. Ei tullut jumituttua kotikylään käytyä kiltisti lukiot ja yot tai amis ja töihin kuten peruskaava menee.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Minulle sattunut aika vähän myös mitään erikoisempia. Kerran mummin luona ollessani tuli mieleen että hitsi kun haluaisin nähdä Saksikäsi Edwardin, sen elokuvan. En tiedä mistä tuli mieleen, halusin vain nähdä. Jostain syystä otin sanomalehden käteen ja etsin josko se vaikka tulisi telkkarista joskus. Ja tulihan se, juuri samaisena iltana. Epäilen näin jälkikäteen että kyse on pakko olla siitä että olin nähnyt mainoksen telkkarissa enkä vain muista sitä. Ei siinä muuten olisi mitään järkeä. Miksi olisin edes toivonut että se tulisi telkkarista. Olin silti varma etten ollut nähnyt mitään mainosta siitä. Enää en.

Tyttöystävälle onkin sitten sattunut jos jonkinlaista. Yksi jänskimmistä on se kun hän näki unessa lottonumerot ja ne meni oikein. Viimeisestä ei ollut varma oliko 01 vai 10, arvasi sen sitten väärin ja tuli vain 6 oikein. Olisi tietty kannattanut ottaa kaksi riviä mutta ei tullut mieleen.. ja eihän sitä voinut tosissaan olettaa että uni toteutuisi. Itse en kykene ajattelemaan tuota sattumana, vaikka skeptinen olenkin kaiken yliluonnollisen suhteen. Oikeastaan olen aika hämilläni enkä tiedä mitä ajatella asiasta. Välillä tuntuu etten kestä sitä ristiriitaa minkä tuo kertomus aiheuttaa minussa. Periaatteessa se ei ole kai sen kummempi kuin lottovoitto muutenkaan, ei se sen epätodennäköisempää pitäisi olla. Tuntuu vaan äärimmäisen kummalta että näkee ne unessa, ja siinäkin ne oli nimenomaan lottonumeroita. Ja muisti ne kumman selkeästi vaikkei kirjoittanut ylös. Paitsi sen viimeisen numeron..

Voisi kai kertoa vielä tämänkin.. en sanoisi että hämmästyttävin mutta ikävin.. kun pikkusiskoni sai skootterin, tiesin ettei siitä seuraa mitään hyvää. Kai näin sen hänestä, hänen luonteestaan. En olisi halunnut päästää häntä liikenteeseen. En sanonut sitä hänelle koskaan, ajattelin lähinnä itsekseni ja voivottelin kavereille. Armeijassa ollessani minua alkoi masentaa. Sitä jatkui viikkoja, varmaan kuukausiakin. Kummallinen ahdistus ja haluttomuus, mikään ei huvittanut, kaikki oli paskaa. Menin lopulta veksiin kertomaan asiasta. Samoihin aikoihin joku teki sitten hirttosilmukoita narusta ja minäkin opettelin. Ja siinä samalla minusta tuntui ettei näitä pitäisi tehdä, tuli paha aavistus tai ikävä fiilis niistä. Ajattelin että jotain pahaa tapahtuu jos teen näitä. Ei saisi leikitellä kuolemansymbolien kanssa. Taisi olla kaksi päivää siitä kun kävin veksissä, kun sisko ajoi bussin kanssa nokkakolarin, henki pois. Vähitellen tuon jälkeen masennus helpotti ja tuntui kuin olisi päässyt yli jostain. Nuo varmaan ovat kaikki ihan irrallisia toisistaan riippumattomia tapahtumia, mutta jotenkin samalla kuuluvat yhteen elämässäni. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan. Ei ole yllättävää masentua armeijassa, eikä hirttosilmukoiden tekeminenkään epätavanomaista nuorille pojille. Ihmisiä kuolee, niin vanhoja kuin nuoriakin. Silti nuo tapahtumat samaan aikaan symboloivat minulle jotain vaihetta, jotain.. emt

くそっ!

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164

En tiedä, onko tämä tähänastisen elämäni hämmästyttävin sattuma mutta ajatteluttaa se joka tapauksessa:
Olin palaillut iloisen ravinteli-illan jälkeen tuttavieni seurassa erään porukan jäsenen kämpille, jossa meidän oli tarkoitus katsella toisella puolen planeettaamme järjestetyn suuren urheilutapahtuman avajaisia. Huoleton hetki oli siis luvassa huolettoman illan ja alkuyön jatkeeksi. (Noihin aikoihin käytin itse vielä alkoholia, ihan liian runsaasti, mutta eivät muutkaan seurueen jäsenet olleet viettäneet mehuhetkeä.) Tuijotimme töllöstä värikästä spektaakkelia - koettaahan jokaisen suuren urheilujuhlan järjestäjä aina hehkuttaa loistokkaammin menoin kuin edeltäjänsä.
Yht`äkkiä minua rupesi itkettämään - hillittömästi. Mieleeni tulvi muistoja niistä muutamasta ystävästä ja työtoverista, jotka olivat kuolleet lähimmän parin kuukauden aikana. Itkeskelin aikani näitä tuttaviani muistellen, kunnes kohtaus itsestään laantui.
Pari viikkoa myöhemmin selailin vanhan kotipaikkakuntani aviisia. Toiselta sivulta löysin isäni kuolinilmoituksen - isäni, joka ei ollut koskaan kuulunut perheeseemme ja jonka olin viimeksi nähnyt ollessani kahdeksanvuotias. Mitään yhteyttä en ollut isääni sittemmin pitänyt - lapsuusaikoinani tietenkin äitini tahdosta, myöhemmin ties miksi. Tutkiessani kuolinilmoitusta hätkähdin: isäni oli poistunut maailmastamme juuri tuona päivänä, jolloin katselin televisiosta urheilukilpailujen avajaisia ja sain yllättävän itkukohtauksen!

Itselleni ei ole sattunut mitään erityisen hämmästyttävää, mutta 1970-luvun puolivälissä (en muista tarkkaa vuotta, ehkä 75-77) silloisessa Jyväskylän maalaiskunnan Oravasaaressa tapahtui seuraanlainen tuhoisa kolari (asuin itse silloin noin 5 km:n päässä onnettomuuspaikasta):

Kaksi isohkoa henkilöautoa törmäsivät rajusti nokakkain. Toinen oli kleinbus-tyyppinen pakettiauto, jossa oli 8 matkustajaa, toisessa autossa oli viisi ihmistä, eli yhteensä 13 ihmistä. Kuusi ihmistä kuoli kolarissa, loput loukkaantuivat.
Onnettomuus tapahtui valtatiellä nro 13 (nykyisin nelostie) kilometripylvään 13 kohdalla (13 km J-kylään), vähän yli klo 13. Päivä oli kuukauden 13. ja perjantai. Kolarissa kuolleen kleinbussin kuljettajan rannekello oli pysähtynyt osoittamaan aikaa 13.13.
Tapaus herätti tuolloin kansainvälistä huomiota ja m.m. Valitut Palat (Reader`s Digest) kirjoitti siitä eräässä artikkelissaan.
Näin jälkikäteen ajatellen harmittaa, ettei tullut leikatuksi talteen lehtileikkeitä tapauksesta, koska se käsitti niin paljon noita 13 "onnennumeroita", varmaan vielä enemmänkin, mitä ulkomuistista luettelin tuossa edellä. Ja tämä tapaus on sitten ihan TOSI, eli jos väittelemään pitää ryhtyä, menen vaikka maakuntalehden arkistoon tarkistaamaan faktat. Netistäkin tapaus saattaisi löytyä oikeilla hakusanoilla, vaikka siitä aikaa onkin jo yli 30 vuotta.

bergepanther
Seuraa 
Viestejä4839

No hämmästyttävin sattuma omalla kohdalla tapahtui v 1986 kun palailtiin laivalla Ruotsista Suomeen Monsters of rock- festarilta. Istuttiin siinä aamuyötä suljetussa baarissa ja pöytäämme tuli pari hieman vanhempaa kaveria.

Aikamme tarinoituamme selvisi että toisen tulijan veli asui samassa kaakkois-Suomalaisessa kaupungissa kuin mekin. Lisää udeltuamme selvisi että sama kaveri asui samassa kerrostalossa kuin itse olin asunut 70-luvun loppuun, itse asiassa samassa rapussa kerrosta alempana, oli asunut myös silloin kuin itse siellä asuin. Silloin olimme kamuja, Samainen kaveri muuten on (ainakin omasta mielestäni ) Suomen parhaita hevilaulajia, oli mm Tartu mikkiin-hommelin hevijaksossa.

Tätä on pähkäilty kamujen kanssa useasti, erikoinen mutta hauska sattuma!

Vielä jälkikaneettina todettakoon, että silloinen festarin pääesiintyjä Scorpions tekee viimeisen levynsä joka julkaistaan maaliskuussa, levyllä ensimmäisen julkaistavan sinkkubiisin laulaa Klaus Meinen kanssa duettona Tarja Turunen, upeaa

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat