Psykoanalyysin tieteellisyydestä väitellään Hesarissa

Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Tiedelehdon Marko Hamilo, Osmo Tammilehto ja J P Roos, "kolmen kopla", ovat kritisoineet psykoanalyysia empiirisen testauksen puutteesta. Asiasta on noussut tyypillistä polemiikkia HS:n nettikeskustelussa

http://www.hs.fi/keskustelu/Psykoanalyy ... 7&tstart=0

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Onkohan olemassa jokin tietty ihmistyyppi johon psykoanalyyttinen teoria erityisesti vetoaa? Tietynlainen älyllinen arroganssi ja totaalinen välinpitämättömyys totuuden käsitettä kohtaan näyttää luonnehtivan ainakin fanaattisimpia kannattajia.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Ilmateur
Tietynlainen älyllinen arroganssi ja totaalinen välinpitämättömyys totuuden käsitettä kohtaan näyttää ainakin luonnehtivan fanaattisimpia kannattajia.

Odottakaahan Tämä kommentti huvitti minua kovin, koska se on totta.

Hämmentää.

Vierailija

Suomi on ainoa EU-maa joka rahoittaa julkisista varoista psykoanalyysi "hoitoja", ovat siis kela-korvausten piirissä.
Uskomatonta pseudotieteellistä soopaa, samaan kastiin AGW:n ja homeopatian kanssa.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005

Paras selitys, jonka olen kuullut, miksi psykoanalyysille ei ole löydettävissä yhtään sitä puolustavaa tieteellistä tutkimusta oli se, että "kaikilla tieteillä on heikot kohtansa".

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Luin jutun ja olen seurannut keskustelua.

Tammisalo, Hamilo ja Roos ovat maallikoita ja siksi heidän kirjoitukseensa pitää suhtautua " med nypon salt". Terapia-ammattilaiset ovat kaiken aikaa käyneet kriittistä keskustelua psykoanalyysistä, ihan niin kuin tieteen piirissä yleensäkin.

En jaksa itse ruveta tarkemmin perustelemaan, vaan lainaan nettipalstojen loistokkainta kirjoittajaa:
"
[size=150:19cthnmb]Psykoanalyysi, tiedon- ja tieteenfilosofia[/size:19cthnmb]
Kuinka Karl Marx tavataan | 7.2.2010 14:12

Keskustelu psykoanalyyttisen ajattelu- ja kuvailutavan "tieteellisyydestä" on aikalailla tyhjän päällä ellei taustalla vaikuttavia tiedon- ja tieteenfilosofisia premissejä ole eksplikoitu. Jos "tieteellisyys" itsessään on jollekulle kyseenalaistamaton määre -- jos esimerkiksi kuvitellaan vulgaaripositivististen luonnontieteilijöiden tavoin että tositietoa on vain yhtä lajia -- silloin mitään edellytyksiä käydä keskustelua psykoanalyysista ei ole.

Empiiriseen metodiin ja korrespondenttiseen totuudellisuuteen nojaava "tieteellisyys" on historiallinen ilmiö, joka on syntynyt ja kehittynyt eurooppalaisella uudella ajalla. Niin sanottu kartesiolainen ajattelun perusjäsennys, jossa tarkkaileva subjekti ja objektivoituva todellisuus muodostavat vastakohdan, oli se historiallisesti uusi tekijä jonka vaikutuksesta "tieteellinen" ajattelu kehittyi ja maailman koko ajan nopeutuva muutos alkoi.

Uudet ajatustyökalut toimivat pätevimmin luonnontieteissä. Ihmistieteissä ne kohtaavat ongelmia. Kaikki empiirinenkin tutkimus tarvitsee lähtökohtaisia käsitteitä, joilla ilmiöitä kuvataan -- käsitteenmuodostus on olennainen ja sivuuttamaton osa teorianmuodostusta. Ihmistä voi lopulta ymmärtää vain toinen ihminen, ja siksi ihmistieteissä muodostaa erityisen ongelman se että ihminen tulee kuvatuksi käsitteillä jotka kartoittavat kaikki ihmisen käyttäytymisen ja ajattelun piirteet. Tässä psykoanalyyttinen käsitteistö on ollut hyvin vaikuttava.

Tosiasia että ihmistä voi lopulta ymmärtää vain toinen ihminen on psykoanalyysin käytännössä viety niin pitkälle, että analyytikkoa käytetään eräänlaisena vertaiskalibroinnissa pätevöitettynä mittarina, joka ottaa analysoitavan "sisäänsä" ymmärtääkseen tätä siten kuin vain ihminen voi ymmärtää. Tässä myös analyytikon persoonallisuus asetetaan vuorovaikutukseen, joka saattaa muuttaa analyytikkoa. Jokin aika sitten meillä tv:ssä esitetty loistava HBO-sarja Terapiassa kuvasi todellisuudentajuisesti sitä miten myös analyytikko saattaa hoitotyössään joutua heikoille. "

Oikeasti kiinnostuneet voivat poimia hänen kirjoituksiaan k.o. keskustelussa katsomalla viestipuuta, josta Kuinka Marx tavataan'n lukuisat asiantuntevat perustelut loytyvät nimimerkillä.

Selvennykseksi: olen ammattilainen, en psykoanalyytikko kuitenkaan ja olen käynyt oman psykoanalyysin ( 5 vuotta).

Vierailija
Mummo
Luin jutun ja olen seurannut keskustelua.

Tammisalo, Hamilo ja Roos ovat maallikoita ja siksi heidän kirjoitukseensa pitää suhtautua " med nypon salt". Terapia-ammattilaiset ovat kaiken aikaa käyneet kriittistä keskustelua psykoanalyysistä, ihan niin kuin tieteen piirissä yleensäkin.


Terapia-ammattilaiset?
Oliskos jossain yhtäkään tutkimusta jossa kiistattomasti osoittettaisiin terapian hyödyllisyys muihin hoitomuotoihin nähden?
Kuin papit keskustelisivat evankeliumien todenperäisyydestä.
Kritiikki on oikeasti se ettei siitä olen mitään hyötyä, pahimmillaan haittaa. "Joo tää sun liian alhainen seratoniinitaso ja geenivirhe korjaantuu ku jutellaan viis vuotta ja maksat/kela maksaa mulle 10ke vuosi"

Emotion Science
Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Kaiken tiedon ei tarvitse olla tieteellistä, ollakseen hyvää ja käyttökelpoista. Esimerkkinä tästä on teollisuudessa tehty tutkimustyö, joka ei ole tiedettä, koska se ei ole julkista.

Niinpä esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa tehdään tutkimus ja kehitystyötä ihovoiteita kehittäessä, ja tekemään on palkattu biologeja ja biokemistejä yliopistojen tutkijankoulutuslinjoilta. Välillä kosmetiikkateollisuuden tutkijat julkaisevat tuloksiaan tieteellisissä julkaisuissa, mutta suurin osa tutkimuksesta jää yhtiöiden sisälle. Tuloksien salassa pitämiselle on kaksi syytä. Toisaalta ei haluta paljastaa löydöksiä kilpailijoille, ja toinen syy on se, että ihovoiteita ei haluta rekisteröidä lääkkeiksi. Jos tuote rekisteröidään lääkkeeksi, se vaatii uuden, paljon perustellumman ja kalliimman testikierroksen.

Kuluttajalla on tietenkin ongelma: onko ihon nuorempana pitävä voiden huuhaata, vai ei? Voiteiden vaikutuksia ei ole esitelty tieteellisillä tutkimustuloksilla, vaikka kosmetiikkayhtiö on tehnyt kokeet muuten tieteellisten periaatteiden mukaisesti, mutta ei ole julkaissut niitä, eivätkä ne ole vartais-arvioinnin alaisia.

Vierailija
Taksari
Mummo
Luin jutun ja olen seurannut keskustelua.

Tammisalo, Hamilo ja Roos ovat maallikoita ja siksi heidän kirjoitukseensa pitää suhtautua " med nypon salt". Terapia-ammattilaiset ovat kaiken aikaa käyneet kriittistä keskustelua psykoanalyysistä, ihan niin kuin tieteen piirissä yleensäkin.


Terapia-ammattilaiset?
Oliskos jossain yhtäkään tutkimusta jossa kiistattomasti osoittettaisiin terapian hyödyllisyys muihin hoitomuotoihin nähden?
Kuin papit keskustelisivat evankeliumien todenperäisyydestä.
Kritiikki on oikeasti se ettei siitä olen mitään hyötyä, pahimmillaan haittaa. "Joo tää sun liian alhainen seratoniinitaso ja geenivirhe korjaantuu ku jutellaan viis vuotta ja maksat/kela maksaa mulle 10ke vuosi"



Tutkimuksia terapian vaikuttavuudesta on tehty paljon, myös suomessa. Psykodynaamiset terapiat on osoitettu toimiviksi.

Tuo tutkiminenkaan ei kuitenkaan ole ongelmatonta, miten mitataan ja tutkitaan ihmisen subjektiivista kokemusta. Vaarana on juuri tuo "vulgaaripositivismi", jossa yksinkertaistettu luonnontieteellinen metodi sotketaan ihmisen psyykeen tutkimukseen.

Vierailija

Kuulin tällaisen lampunvaihtovitsin:

-Kuinka monta psykoanalyytikkoa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?

-Kaksi. Yksi vaihtamaan lamppu ja toinen pitelemään penistä... Tikapuita! Anteeksi, pitelemään tikapuita!

Vierailija

Itselle tuo psykoanalyysi on melko vieras juttu. Onhan se nimenä tietysti tuttu. Vulgaarin käsitykseni mukaan se on sellainen juppien sohva, joka mukautuu jokaisen istujan pakaroiden muotoon, mutta vasta sitten, kun siihen istuu, ja se palautuu heti alkutilaansa, kun siitä nousee pois, eikä siitä pääse katsomaan edes omien perskannikoiden muotoja.

Aristoteleen anatomiallekin on helppo hykerrellä tänä päivänä, mutta käsittääkseni se oli tieteellinen teoria, jolla ihmisruumiin toimintaa selitettiin sellaiset 1500 vuotta. Muistaakseni sen mukaan aivot toimivat kehon jäähdytysjärjestelmänä koska päästä haihtuu eniten lämpöä, ja sydän on ajattelun ja tunteiden keskus, koska syke kiihtyy kaikenlaisten tunnetilojen seurauksena jne. Tästä tehtiin sitten johtopäätöksiä, että talvella kannattaa panostaa hattuun, ja sydäntä ei saa turhaan rasittaa, mikä ei kai ole lainkaan hullumpi ajatus moderninkaan tieteen silmissä.

Mietin vain, että mikähän voisi olla se psykoanalyysin "hattu," vaikka se olisikin ihan täyttä huuhaata muuten?

Vierailija

Usein näkee psykoanalyysiä väitettävät epätieteelliseksi teoriaksi, jopa jonkinlaiseksi noitatieteeksi. Itse ihmettelen tällaisia näkemyksiä. Freud kehitti psykoanalyysin sata vuotta sitten. Monet sen näkemyksistä on sittemmin todettu perättömiksi (peniskateus ja unien tulkinta, esimerkiksi), mutta aikanaan se oli tärkeä teoria, jonka merkitys psykologian ja erityisesti psykoterapian kehitykselle on ollut valtava. Tieteet kehittyvät; esimerkiksi monet aiemmat biologian teoriatkin tuntuvat nykyään lähinnä huvittavilta.

Alkuperäinen psykoanalyysi ei siis ole nykyään pätevä teoria, mutta sillä on silti tieteellistä arvoa - esimerkiksi nykyaikaisemmat psykodynaamiset teoriat ovat kehittyneet psykoanalyysistä.

Ja saahan psykoanalyysistä edelleen hyvää huumoria.

Ilmateur

-Kuinka monta psykoanalyytikkoa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?

-Kaksi. Yksi vaihtamaan lamppu ja toinen pitelemään penistä... Tikapuita! Anteeksi, pitelemään tikapuita!


repesin

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Mummo
Luin jutun ja olen seurannut keskustelua.

Tammisalo, Hamilo ja Roos ovat maallikoita ja siksi heidän kirjoitukseensa pitää suhtautua " med nypon salt". Terapia-ammattilaiset ovat kaiken aikaa käyneet kriittistä keskustelua psykoanalyysistä, ihan niin kuin tieteen piirissä yleensäkin.

En jaksa itse ruveta tarkemmin perustelemaan, vaan lainaan nettipalstojen loistokkainta kirjoittajaa:




Unohdit kertoa ketä lainasit.

Jokatapauksessa joitakin huomioita:

"
[size=150:hwow1avl]Psykoanalyysi, tiedon- ja tieteenfilosofia[/size:hwow1avl]
Kuinka Karl Marx tavataan | 7.2.2010 14:12

Keskustelu psykoanalyyttisen ajattelu- ja kuvailutavan "tieteellisyydestä" on aikalailla tyhjän päällä ellei taustalla vaikuttavia tiedon- ja tieteenfilosofisia premissejä ole eksplikoitu. Jos "tieteellisyys" itsessään on jollekulle kyseenalaistamaton määre -- jos esimerkiksi kuvitellaan vulgaaripositivististen luonnontieteilijöiden tavoin että tositietoa on vain yhtä lajia -- silloin mitään edellytyksiä käydä keskustelua psykoanalyysista ei ole.




Ensinnäkin 'vulgaaripositivismi' terminä on vähintään kummallinen, sillä positivismista tieteen ihanteena luovuttiin viimeistään 1950-luvulla etunenässä ehkäpä Noam Chomskyn esittämän behaviorismin kritiikin myötä.

Toiseksi, tietoa ei varmasti jyrkimpienkään naturalistien mielestä ole 'vain yhtä lajia', mutta olennaista emergenssin eri tasojen välillä sen sijaan on tiedon konsilienssi -E.O. Wilsonia lainatakseni-, eli keskinäinen yhteensopivuus. Asia, jota psykoanalyysistä ei hyvällä tahdollakaan löydä.


Empiiriseen metodiin ja korrespondenttiseen totuudellisuuteen nojaava "tieteellisyys" on historiallinen ilmiö, joka on syntynyt ja kehittynyt eurooppalaisella uudella ajalla. Niin sanottu kartesiolainen ajattelun perusjäsennys, jossa tarkkaileva subjekti ja objektivoituva todellisuus muodostavat vastakohdan, oli se historiallisesti uusi tekijä jonka vaikutuksesta "tieteellinen" ajattelu kehittyi ja maailman koko ajan nopeutuva muutos alkoi.



Totaalista jorinaa.

Tieteellisyys, ilman lainausmerkkejä, toki on tietyssä historiallisessa kontekstissa aikanaan syntynyt ilmiö, mutta se ei automaattisesti tarkoita ilmiön relativistisuutta. Luonnontieteellisellä metodilla hankittu tieto kuitenkin kuvaa todellisuutta hämmästyttävän tarkasti ollakseen vain 'eräs diskurssi'.


Uudet ajatustyökalut toimivat pätevimmin luonnontieteissä. Ihmistieteissä ne kohtaavat ongelmia.



Tätä kuulee usein sanottavan, mutta katsaus tieteen historiaan ja nykytilanteeseen antaa aihetta epäillä näkökantaa: Alat psykologiasta, kielitieteen kautta uskontotieteeseen ja antropologiaan ovat osoittautuneet naturalisoimiskelpoisiksi perin ihmistieteellisestä historiastaan ja humanistien kiivaasta vastustuksesta huolimatta.


Kaikki empiirinenkin tutkimus tarvitsee lähtökohtaisia käsitteitä, joilla ilmiöitä kuvataan -- käsitteenmuodostus on olennainen ja sivuuttamaton osa teorianmuodostusta.



Psykoanalyysin kohdalla ongelma onkin käsitteiden tietynlainen löysyys, joka tekee niiden avulla muodostettujen teorioiden empiirisen testaamisen mahdottomaksi.

Vierailija

Juoni: No mutta siinähän se luki: Kuinka Karl Marx tavataan. Fiksuin nettikirjoittaja ikinä. Googlaan sen kirjoitusten perässä.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Mummo
Juoni: No mutta siinähän se luki: Kuinka Karl Marx tavataan. Fiksuin nettikirjoittaja ikinä. Googlaan sen kirjoitusten perässä.



Kas, oli liian juonikas nimeksi, luulen.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007

Kuten Dammu Damasio sanoi, asiallisesti taas kerran, ei terapioiden toimivuutta ole voitu kiistää. Puhuminen auttaa. Kyse on lähinnä siitä, onko freudilaiselle hedelmällisempää puhua kuin jollekin muulle - mielestäni se on ainakin hedelmällisempää kuin pubissa jauhaminen. Siinä vaiheessa kun saadaan toimivaa lääkettä suoraan kehoon, voidaan unohtaa "kaiken maailman terapiat".

Mulgeron

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat