Kriittisyys

Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Mitä tiedetään kriittisyydestä ja siihen liittyvästä?
Aistit toimii sensoreina ja aivot ne tulkitsee - tulkinta taas varmaan johtaa kemialliseen reaktioon. Ihmisen kriitisyyden taso vaihtelee päivittäin tai jopa joka tunti. Huomaan että kun otan lääkkeet niin olen paljon tolerantimpi.

Joskus olen tosi kriittinen itseäni kohtaan ja kaikki ärsyttää. Väsymys ja stressi tekee semmoiseksi. Kriittisyys on mulla läsnä myös kun teen musaa.

Uskon että jos ihminen on saanut kasvuiässä paljon kritiikkiä niin moni psyykkinen tauti voi laueta. Kritiikin kestämisen taso vaihtelee eri ihmisillä. Vanhemmiten ei enää ota nokkiinsa niin paljon. Kritiikkiä pitää oppia sietämään ja suuntaa se ulos itsestään eikä olemaan itsetuhoinen.

Lääkkeet voivat kans auttaa, eli jos oireilet niin kannattaa keskustella siitä lääkärin kaa. Oireet kurissa kriittisyys ei tunnu missään. Moni ihminen kärsii itsestään riippumattomasta fyysisestä/henkisestä pahoinvoinnista jonka nykypäivänä voi hoitaa kuntoon lääkkeillä.

Ihminen on vähän niinku musiikissa molli tai duuri.
Kun olet niinku duuri niin mollikin hymyilee.
Oisko muilla jotain kerrottavaa kriittisyydestä tai asiaan liittyvästä?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (26)

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Ihan vaan ajatusleikkinä:

Voisiko sellainen päällekäyvä itsekriittisyys johtua myös siitä, että ympäristö ei tarjoa riittävästi kritiikkiä? Lahjakas ihminen (=itsekriittisyyteen taipuvainen) voi olla hukassa ilman ohjaavaa palautetta. Kun riittävää palautetta ei tule muualta, vaje pitää täyttää itsearvioinnilla, ja se voi käydä raskaaksi, jos vaatimukset asettaa aina oman potentiaalin tasalle.

We're all mad here.

Vierailija

Kriittisyys on 2 teränen miekka.
Ympäriltä tuleva kritiikki voi saada yrittämään vielä enemmän ja tekemään hommansa vielä peremmin mutta jos omasta mielestään on jo kapasiteettinsa ylärajoilla, kritiikki voi lamauttaa ja saada luovuttamaan.
Jatkuva kritiikki on paras tapa lannistaa.
Paras kritiikki muusikolle on kuitenkin mielestäni se miten levyt myy, minkä verran keikoista saa rahaa, ja mikä tärkeintä, kuinka paljon saa vastakkaisen sukupuolen palkitsevaa huomiota.
Mikäli levyt myy, rahaa tulee ja seksiä riittää niin sivullisille kritiikin antajille voi haistattaa v..ut.
Itsekritiikki on pahinta vaikka sen pitäisi taata tekemisen laatu.
Itsekritiikki voi ajaa ihmisen sellaiseen tilanteeseen, jolloin kaikki mitä tekee, on omasta mielestä vain keskinkertaista paskaa, riippumatta ympäristön palautteesta.
Ja jossain vaiheessa katsoo parhaaksi lopettaa koko touhu koska ei pysty olemaan paras.
If you ain´t first, you´re last.
Kuten urheilumaailmassa on tapana sanoa.

Vierailija

Käsittääkseni aika hyvin ihminen kestää sellaista asiaan kohdistuvaa kritiikkiä. Mutta varsinkin jatkuvana huonosti sellaista kritiikiksi puettua arvostelua, jonka sisältö on oikeastaan: Sinä olet ihmisenä huono ja epäonnistunut. Ei ole mahdollista, että osaisit tai kykenisit. Jopa onnistuessasi jossakin, olet kelpaamaton. Olet vain yhtä hyvä kuin viimeinen suorituksesi. Sinun täytyy lunastaa hyväksyntä tekemällä, omana itsenäsi et riitä.

Tällaisessa ilmapiirissä - joka usein tarjoillaan salakavalan huomaamattomasti - kasvaessa oppii sen tuhoavan itsekriittisyyden nopeasti.

Vierailija
Feminine
Käsittääkseni aika hyvin ihminen kestää sellaista asiaan kohdistuvaa kritiikkiä. Mutta varsinkin jatkuvana huonosti sellaista kritiikiksi puettua arvostelua, jonka sisältö on oikeastaan: Sinä olet ihmisenä huono ja epäonnistunut. Ei ole mahdollista, että osaisit tai kykenisit. Jopa onnistuessasi jossakin, olet kelpaamaton. Olet vain yhtä hyvä kuin viimeinen suorituksesi. Sinun täytyy lunastaa hyväksyntä tekemällä, omana itsenäsi et riitä.

Tällaisessa ilmapiirissä - joka usein tarjoillaan salakavalan huomaamattomasti - kasvaessa oppii sen tuhoavan itsekriittisyyden nopeasti.




Taasko se alkaa?

No, tällainen väite on ihan syvältä.

Siinä missä sinä olet tottunut peruskoulussa - missä lie sitten opetatkaan - kasvattamaan keskinkertaisia pärjääjiä, nuo sinun kriittisyysmetodit voivat ehkä toimia. Näin Olympialaisten aikana voidaan samalla katsoa, että miten tämä suomalaisille tavallinen selkääntaputteluvalmennus toimii? Saadaanko sillä ainuttakaan voittajaa? Sen lisäksi, jos kultaa tulee, niin voidaan katsoa samalla haastajamaiden tasoa ja harjoitteluperinteitä.

Näyttäisi vähän siltä, että sinä et vain itse kestä arvostelua. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin lannistuvat jonkun yhden ihmisen kommentista totaalisesti. Tämä sinun itsekriittisyytesi on samaa tasoa, mitä esitetään usein idols- ja talent tv-kilpailuissa. Se ei ole kritiikkiä ollenkaan, vaan se on etupäässä nuoleskelua. Esim. näissä tv-sarjoissa on sitten Jone Nikulan ja Simon Cowellin kaltaiset arvostelijat, jotka ovat saaneet pahan ihmisen leiman, kun uskaltavat arvostella täysin subjektiivisesti ja vailla sympatiaa. Heidän itsekriittisyyttä soimataan, vaikka itseasiassa heiltä saattaa hyvin usein tulla se rakentavin kritiikki.

Sen sijaan ihmiset ovat alkaneet ottaa pullmössösukupolven standardit moraalisina hyveinä, johon on hyvä tähdätä. Ajatellaan, että menestykseen riittää se, että kerää tarpeeksi perseennuolijoita ympärilleen. Tämä on tietysti totta, sillä kaikki haluavat osan sitä kunniaa tietyn yksilön menestymisestä, eivätkä kateellisuuteen taipuvaisena kestäisi sitä, jos joku pystyisi siihen erittäin minimaalisella sosiaalisella panostuksella.

Tv-ohjelma, jonka karsintoihin otettaisiin oikeasti hyviä laulajia, ei todennäköisesti saisi paljon katsojia. Joten on pakko ottaa huonoja ja erittäin keskinkertaisia vinkujia, jotta tästä säälittävästä lähtöasetelmasta saataisiin leivottua mahdollisimman paljon draamaa katsojien riemuksi.

Vierailija
Shriek

Siinä missä sinä olet tottunut peruskoulussa - missä lie sitten opetatkaan - kasvattamaan keskinkertaisia pärjääjiä, nuo sinun kriittisyysmetodit voivat ehkä toimia.



Voi muru, minä en ole peruskoulussa töissä - enkä ole koskaan ollutkaan.

Näyttäisi vähän siltä, että sinä et vain itse kestä arvostelua.



Jaa millä perusteella näin päättelet?

Se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin lannistuvat jonkun yhden ihmisen kommentista totaalisesti.



No siitä vaan kasvattamaan huippuja lyttäämällä ja käyttämällä ns. mustaa pedagogiikkaa. Pidättäydy ehdottomasti kaikesta positiivisesta kommentoinnista ja kyttää ainoastaan puutteita ja virheitä. Muista välttää viittaamasta jo saavutettuihin taitoihin tai osaamiseen. Tee erityisen tuomittavaksi tehdä koskaan virheitä, ja ryhmäopetuksessa ilman muuta nosta sellaiseen syyllistynyt koko porukan silmätikuksi. Alleviivaa erityisesti sitä, kuinka tuo virhe ilmentää tekijänsä puutteellista ymmärrystä, jolle ei voi mitään, koska hän on siitä pääsemättömissä kyvyttömyytensä takia. Muistuta jatkuvasti, että jokainen virhe todistaa siitä, kuinka kelvoton oppilaasi on ihmisenä. Oikeat osaajathan oppivat kaiken siten, etteivät koskaan tee virheitä, vaan ovat aina täydellisiä. Muista myös valittaa sitä, kuinka kyvyttömät oppilaasi tuhlaavat SINUN suuria kykyjäsi, aikaasi ja energiaasi. Sinähän näet kyllä tulevaisuuteen ja tunnistat, kuinka heistä ei koskaan voikaan tulla mitään. Pystyt tietenkin viisaudessasi sen näkemään ensi silmäyksellä ihmisestä kuin ihmisestä - anteeksi, pelkkien nettikeskustelujen perusteella.

Heidän itsekriittisyyttä soimataan, vaikka itseasiassa heiltä saattaa hyvin usein tulla se rakentavin kritiikki.



Oletatko, että minä siis olen tätä mieltä?

Vierailija
Feminine
No siitä vaan kasvattamaan huippuja lyttäämällä ja käyttämällä ns. mustaa pedagogiikkaa.



Tähän juuri viittasin sillä, että on aika kauhistuttavaa ajatella, että suurella osalla ihmisistä se piiskan kestämistoleranssi on olematon. Se on erittäin ikävää, että suklaapatukka-strategiat käsitetään toimivampina treenimenetelminä.

Pidättäydy ehdottomasti kaikesta positiivisesta kommentoinnista ja kyttää ainoastaan puutteita ja virheitä.



Huomaatko, että itse lähdet taas liikkeelle ääriasetelmasta. Minä en taatusti käsitä itsekriittisyyttä niin pehmoisilla standardeilla kuin sinä, mutta en minä mikään pelkkä piiskakaan ole, vaikka sellaista tässä oletat.

Muista välttää viittaamasta jo saavutettuihin taitoihin tai osaamiseen. Tee erityisen tuomittavaksi tehdä koskaan virheitä, ja ryhmäopetuksessa ilman muuta nosta sellaiseen syyllistynyt koko porukan silmätikuksi. Alleviivaa erityisesti sitä, kuinka tuo virhe ilmentää tekijänsä puutteellista ymmärrystä, jolle ei voi mitään, koska hän on siitä pääsemättömissä kyvyttömyytensä takia.



Tietynlaiset vammaisuudet, kuten downin syndroomaa tai CP-vamma, voivat tehdä harjoittelun työläämmäksi ja tehdä alkuasetelman epäedulliseksi. Puhuin kuitenkin ihmisistä, joilla opiskelua ei ole estämässä vakava fyysinen vamma.

Tosin sinun henkilökohtainen asenne, jossa kaikki on saavutettu pelkällä istumisella koulun penkillä, voi olla sellainen. Sellaista ihmistä ei voi ajatella kouluttavansa muulla kuin suklaapatukoilla, sillä henkilö ei usko oppimisilmiöön sellaisenaan ja siihen, että asiat voivat olla palkitsevia vain siksi, että aivot adaptoituvat pysyvästi ja paremmin haastavempiin ongelmatilanteisiin.

Muistuta jatkuvasti, että jokainen virhe todistaa siitä, kuinka kelvoton oppilaasi on ihmisenä. Oikeat osaajathan oppivat kaiken siten, etteivät koskaan tee virheitä, vaan ovat aina täydellisiä. Muista myös valittaa sitä, kuinka kyvyttömät oppilaasi tuhlaavat SINUN suuria kykyjäsi, aikaasi ja energiaasi. Sinähän näet kyllä tulevaisuuteen ja tunnistat, kuinka heistä ei koskaan voikaan tulla mitään. Pystyt tietenkin viisaudessasi sen näkemään ensi silmäyksellä ihmisestä kuin ihmisestä - anteeksi, pelkkien nettikeskustelujen perusteella.



Ruoskit itse itseäsi ja minulla on varsin vähän tekemistä noiden mustien mielikuviesi kanssa.

Oletatko, että minä siis olen tätä mieltä?



Kts. aiempi oma kappaleesi.

Vierailija
Shriek

Huomaatko, että itse lähdet taas liikkeelle ääriasetelmasta. Minä en taatusti käsitä itsekriittisyyttä niin pehmoisilla standardeilla kuin sinä, mutta en minä mikään pelkkä piiskakaan ole, vaikka sellaista tässä oletat.



Sinä itse aloitit juuri tällä: Kun sanoin, että ihminen kestää hyvin asiaan kohdistuvaa kritiikkiä, oletit, että tarkoitan, ettei negatiivista palautetta voi antaa ollenkaan. Minun mielestäni on aika turhaa jotakin kertotaulua opettaessa viitata siihen, että oppilas on liian lihava tai että hänen isästäänkään ei koskaan tullut mitään. En näe se lisäarvoa oppimiselle.

Tosin sinun henkilökohtainen asenne, jossa kaikki on saavutettu pelkällä istumisella koulun penkillä,



Minun alaani ei muuten voi opetella istumalla.

Ruoskit itse itseäsi ja minulla on varsin vähän tekemistä noiden mustien mielikuviesi kanssa.



Minullakin on vastaavasti kovin vähän tekemistä sen kuvan kanssa, jota koko ajan minusta itsellesi rakennat.

Oletatko, että minä siis olen tätä mieltä?



Kts. aiempi oma kappaleesi.[/quote]


Olet typerys. Sinulla ei ole kykyä luetun ymmärtämiseen.

Vierailija
Feminine
Sinä itse aloitit juuri tällä: Kun sanoin, että ihminen kestää hyvin asiaan kohdistuvaa kritiikkiä, oletit, että tarkoitan, ettei negatiivista palautetta voi antaa ollenkaan. Minun mielestäni on aika turhaa jotakin kertotaulua opettaessa viitata siihen, että oppilas on liian lihava tai että hänen isästäänkään ei koskaan tullut mitään. En näe se lisäarvoa oppimiselle.



Jos virheistä huomauttaminen - esim. väärästä laskutavasta - ei osu itse virheen tekevään ihmiseen, keneen se sitten osuu? Sinä ainakin demonstroit sitä omaa virheensietotoleranssiasi tuossa aiemmin. Ei tarvinnut kuin olla erimieltä kanssasi, niin menit henkisesti aivan sekaisin.

Vierailija
Feminine
Käsittääkseni aika hyvin ihminen kestää sellaista asiaan kohdistuvaa kritiikkiä. Mutta varsinkin jatkuvana huonosti sellaista kritiikiksi puettua arvostelua, jonka sisältö on oikeastaan: Sinä olet ihmisenä huono ja epäonnistunut. Ei ole mahdollista, että osaisit tai kykenisit. Jopa onnistuessasi jossakin, olet kelpaamaton. Olet vain yhtä hyvä kuin viimeinen suorituksesi. Sinun täytyy lunastaa hyväksyntä tekemällä, omana itsenäsi et riitä.

Tällaisessa ilmapiirissä - joka usein tarjoillaan salakavalan huomaamattomasti - kasvaessa oppii sen tuhoavan itsekriittisyyden nopeasti.




Täyttä asiaa!
Kiitos jälleen..

On kuitenkin yksilöllisiä eroja siinä miten siedetään kritiikkiä muiden ihmisten taholta.
Siihen vaikuttaa ratkaisevasti yksilölliset ominaisuudet, se miten kukin menestyy muuten.

Pohdiskelin just pari päivää sitten masennuksen rakentumista ja sitä miten se johtaa pahimmillaan stressin kautta turhautumiseen, siitä neuroottisuuteen, psykoottisuuteen, kyynisyyteen, nihilismiin, paranoidisuuteen ja lopulta voi ajautua psykoosiin ja se voi jäädä päälle.

Etenkin jos ei ole missään kantavia ja tukevia ihmissuhteita, jotka ei olis kriittisiä, ei moittivia, ei vaativia, ei syyttäviä, tuomitsevia ja rankaisevia.

Lastahan periaatteessa voi kasvattaa myös ns. vapaasti. Tarkoitan sellaista järkevää liberaalisuutta, jossa ei olla ilkeitä ja nälvitä virheistä, ei ilkuta kun mokaa, jos unohtaa tai tekee typeriä valintoja.
Lapsellehan on hyväksi olla luova. Saa kokeilla ja erehtyä.

Tietenkin luonnon rajallisuus tulee aina vastaan eikä sekään oo mistään kotoisin että sais elää kuin ellun kana. Pakosta saa välillä krittistä ja muuta palautetta josta voi aiheutua pettymyksiä.

Vanhemmilla, opettajilla kuin myös meillä kaikilla pitäis olla terve asenne hahmottaaksemme yksilöt yksilöinä. Kun on kehityspoikkeavia, aistiherkkiä tai aistivajaita, kun on oppimisvaikeuksista kärsiviä, muistiongelmaisia, yms. niin ei sais vaatia heiltä yhtäläillä tai peräti enemmän kuin niiltä, joilla on alunalkujaankin jo paremmat mahdollisuudet selviytyä ja pärjätä.

Ei inhimillisyyden mitassa tarvitse, eikä saa käyttäytyä aikuis- ja vanhemmuuskontekstissa kuin joku vajaakykyinen elukka, jonka tietotaidot ei riitä muuhun kuin heikompiensa kiusaamiseen ja syrjäyttämiseen.

Valitettavasti tuollainen ikävä elukkakäytös näyttää olevan muodissa nykyään nuorten miesten keskuudessa. Ehkä on ollut aina? Harmillista sikäli että muodissa on myös sosiaaliturvan ja tasapuolisen hyvinvoinnin purkaminen kun oikeistolaisuus on in.
Lapsethan siinä kuitenkin eniten kärsii ja juurikin kaikkein heikoimpien yksilöiden, pahimpien öykkäreiden jälkeläiset maksaa laskua eniten. Seurannaisvaikutuksina siitä aiheutuu päihde- ja huumeongelmien lisääntyminen, rikollisuuden lisääntyminen ja sitäkautta se heijastuu kaikkiin.

Kummallista miten sellaista kukaan viittii kannattaa?
Aivopestyjä?

Vierailija

Lapsen eristäminen ryhmän ulkopuolelle on yleisintä kiusaamista päiväkodissa. Myös nimittely, kiristäminen ja töniminen ovat päiväkotien arkipäivää.

Ääritapauksissa eristetyt lapset ovat jopa ostaneet rahalla kiusaajia kavereikseen.

Suunnittelijat Laura Kirves ja Maria Stoor-Grenner seurasivat kiusaamista kahdeksassa päiväkodissa. He huomasivat, että eristäminen voi tapahtua jopa aikuisten huomaamatta. Lapset näyttävät hoitajien silmissä leikkivän kiltisti keskenään, mutta eristettävälle onkin annettu leikissä kuolleen ihmisen rooli.

Päiväkodeissa myös tönitään ja potkitaan, mutta fyysistä väkivaltaa on selvityksen mukaan vähemmän kuin ehkä yleisesti luullaan.

Erään lukijan lasta oli poikaporukka moneen otteeseen potkinut. Kun vanhemmat ottivat yhteyttä päiväkotiin, johtaja totesi, että "lapset selvittävät välinsä itse" ja "lapsen pitää selviytyä elämästään".

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kiusaaminen+alkaa+usein+jo+p%C3%A4iv%...

Käsittääkseni tuollaiset candybar-metodit tekevät lapsista epäkriittisiä kiusaajia ja perseennuolijoita, jotka tähtäävät elämässä aina siihen, että se oma arvostus hankitaan muiden kustannuksella tai muita miellyttämällä. Kun hoitajat ovat sympiksiä ja nuoleskeltavissa olevia, vieläpä sellaisia, joilla on tunneäly heikko, kasvatetaan itseruoskintaa kestämättömiä vetelyksiä, joilla mitään aitoa empatiaa ei ole olemassakaan.

Ongelma on nimenomaan siinä, että suurinosa ihmisistä käsittää tuon lihavoinnilla merkityn kohdan negatiivisena asiana. Aitoa nöyryyttä pidetään usein halveksittavana asiana. Sen sijaan unelmien jahtaamista opetetaan erittäin auliisti joka paikassa. Ja kun jahdataan niitä unelmia, on aika ilmeistä, että muut ihmiset tulevat merkitsemään lähinnä välinearvoa asioiden saavuttamisessa.

Vierailija
Shriek
Taasko se alkaa?

No, tällainen väite on ihan syvältä.

Siinä missä sinä olet tottunut peruskoulussa - missä lie sitten opetatkaan - kasvattamaan keskinkertaisia pärjääjiä, nuo sinun kriittisyysmetodit voivat ehkä toimia. Näin Olympialaisten aikana voidaan samalla katsoa, että miten tämä suomalaisille tavallinen selkääntaputteluvalmennus toimii? Saadaanko sillä ainuttakaan voittajaa? Sen lisäksi, jos kultaa tulee, niin voidaan katsoa samalla haastajamaiden tasoa ja harjoitteluperinteitä.

Näyttäisi vähän siltä, että sinä et vain itse kestä arvostelua. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin lannistuvat jonkun yhden ihmisen kommentista totaalisesti. Tämä sinun itsekriittisyytesi on samaa tasoa, mitä esitetään usein idols- ja talent tv-kilpailuissa. Se ei ole kritiikkiä ollenkaan, vaan se on etupäässä nuoleskelua. Esim. näissä tv-sarjoissa on sitten Jone Nikulan ja Simon Cowellin kaltaiset arvostelijat, jotka ovat saaneet pahan ihmisen leiman, kun uskaltavat arvostella täysin subjektiivisesti ja vailla sympatiaa. Heidän itsekriittisyyttä soimataan, vaikka itseasiassa heiltä saattaa hyvin usein tulla se rakentavin kritiikki.

Sen sijaan ihmiset ovat alkaneet ottaa pullmössösukupolven standardit moraalisina hyveinä, johon on hyvä tähdätä. Ajatellaan, että menestykseen riittää se, että kerää tarpeeksi perseennuolijoita ympärilleen. Tämä on tietysti totta, sillä kaikki haluavat osan sitä kunniaa tietyn yksilön menestymisestä, eivätkä kateellisuuteen taipuvaisena kestäisi sitä, jos joku pystyisi siihen erittäin minimaalisella sosiaalisella panostuksella.

Tv-ohjelma, jonka karsintoihin otettaisiin oikeasti hyviä laulajia, ei todennäköisesti saisi paljon katsojia. Joten on pakko ottaa huonoja ja erittäin keskinkertaisia vinkujia, jotta tästä säälittävästä lähtöasetelmasta saataisiin leivottua mahdollisimman paljon draamaa katsojien riemuksi.




Vai edustaa Shirekin mielestä peruskoulu talentikosoja tai jotain muuta teeveestätuttua heikonlenkki pois?

Selkeä resepti siihen miks nuoria syrjäytyy. Miks sairastuu mielenterveysongelmiin, miks niistä tulee koulukiusaajia, kiusattuja ja miks on kouluampujia, yms.

Jos lapsella on kotona vanhemmilla jotain ongelmia ja usein on. Miks hemmetissä lastentarhoissa ja koulussa pitäis kuormittaa lapsia lisää?
Nykyään suomessa on jo 12v:ta, joilla on päihde ja huumeongelmia. Jo 12v:na sairastutaan anorexiaan, puliamiaan, masennutaan ennekuin murkkuikä ehtii alkaa ja juurikin ne nuoret jotka on varhaiskypsiä, he on pahimmassa vaaravyöhykkeessä.

Vanhemmat, toki täysin tahattomasti aika useinkin projisoi omia pettymyksiään ja haaveitaan omien lastensa kautta. Kun ei itse aikoinaan voineet kouluttautua, ei oo unelma-ammattia, ei unelmaliksaa, ei mitään sitä jota sitten toivotaan omalle lapselle ja huom! toivotaan piittaamata siitä mitkä lapsen omat toiveet on.

Niin se aina on ollut mutta siitä voi oppia pois.

Lapsia pitää kannustaa tietenkin. Ei se o reilua että asennoituu hälläväliä. Vanhemmuuteen, opettajuuteen tai mihin tahansa auktoriteettinä olemiseen kuuluu kannustaminen. Tsemppaaminen, peesaaminen, tukeminen, yms. mutta ei väkivalta.

Väkivalta synnyttää pelkoa ja vihaa.
Se synnyttää maailman sodat.
Sodissa kärsii eniten lapset ja muut sivilit mutta tietenkin kaikki lopulta.

Esimerkiksi otetut urheilijat, joista aniharva voittaa, juurikin heidän julkkiskuviaan seuraamalla näkee miten surullisia kohtaloita löytyy.
Vastikään itsemurhaan päätyi Toni Halme. Matti Nykänen juo itseään hengiltä yhdessä puolisonsa kanssa ja lööpit kirkuu lähisuhdeväkivaltaa.
On huippu-urheilijoita, jotka on saavuttaneet paljon ja jotka lakkaa kiinnostamasta kun menestys on ohi.

Siitäkin vaietaan (systemaattisesti?) että mm. adhd-oireilevia päätyy usein urheilijoiksi, ylivilkkaita, keskittymishäiriöisiä joilla voi olla oppimisvaikeuksia verbaalisesti. Lukihäiriö tjms. Voi olla jotakin aistipoikkeavuutta, jne.
Ihan ok.
Mutta!
Miks suuri yleisö saa vaatia että pitää antaa kaikkensa eikä sekään riitä?
Miks jokkut ihmiset on ikäänkuin lainsuojattomia, yleistä riistaa?

Yhä vaan tätä, missä joku César istuu aitiossaan kun gladiaattorit pakotetaan taistelemaan keskenään areenalla ja muuta ei ole tarjolla?
Yhä vaan tätä älämölöä siitä miten vahvimman oikeuksilla ? elämänhallinnan huipennus on olla joku yybersosionarsistipsykopaatti, jolla ei saa olla empaattisuutta, kohtuullisuutta, inhimillisyyttä, yms.

Nyt kun suomessa on ollut pressana nainen ja vieläpä sen näköinen ja ikäinen ettei sovi mihinkään pornostara esineellistetty naaras lokeroon, niin juurikin se taho urospuolisia ja osa naisia, ehkä just ne kaikkien junteimmat ja omaa maataan omien jalkojensa alta kaivavat hehkuttaa että jeejee väkivalta, pois hyyssääminen ja paapominen? Wtf? Tai no.. tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ittelleen possu kiusaa tekee kun kuppinsa kaataa..

Itsekritiikittömyyttä.

Paradoksi. Käärme joka syö omaa häntäänsä. Tyypit tappelemassa keskenään siitä keillä on kovimmat ja parhaat arvot. Harmi että meillä just nyt on heidän edustajansa ministereinä. Yök.

Miten heitä vois kannustaa?
Pitäiskö rakentaa joku areena ja laittaa heitit sinne kalistelemaan kalpojaan keskenään? Mitä hä?

Vierailija
Shriek
Lapsen eristäminen ryhmän ulkopuolelle on yleisintä kiusaamista päiväkodissa. Myös nimittely, kiristäminen ja töniminen ovat päiväkotien arkipäivää.

Ääritapauksissa eristetyt lapset ovat jopa ostaneet rahalla kiusaajia kavereikseen.

Suunnittelijat Laura Kirves ja Maria Stoor-Grenner seurasivat kiusaamista kahdeksassa päiväkodissa. He huomasivat, että eristäminen voi tapahtua jopa aikuisten huomaamatta. Lapset näyttävät hoitajien silmissä leikkivän kiltisti keskenään, mutta eristettävälle onkin annettu leikissä kuolleen ihmisen rooli.

Päiväkodeissa myös tönitään ja potkitaan, mutta fyysistä väkivaltaa on selvityksen mukaan vähemmän kuin ehkä yleisesti luullaan.

Erään lukijan lasta oli poikaporukka moneen otteeseen potkinut. Kun vanhemmat ottivat yhteyttä päiväkotiin, johtaja totesi, että "lapset selvittävät välinsä itse" ja "lapsen pitää selviytyä elämästään".

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kiusaaminen+alkaa+usein+jo+p%C3%A4iv%...

Käsittääkseni tuollaiset candybar-metodit tekevät lapsista epäkriittisiä kiusaajia ja perseennuolijoita, jotka tähtäävät elämässä aina siihen, että se oma arvostus hankitaan muiden kustannuksella tai muita miellyttämällä. Kun hoitajat ovat sympiksiä ja nuoleskeltavissa olevia, vieläpä sellaisia, joilla on tunneäly heikko, kasvatetaan itseruoskintaa kestämättömiä vetelyksiä, joilla mitään aitoa empatiaa ei ole olemassakaan.

Ongelma on nimenomaan siinä, että suurinosa ihmisistä käsittää tuon lihavoinnilla merkityn kohdan negatiivisena asiana. Aitoa nöyryyttä pidetään usein halveksittavana asiana. Sen sijaan unelmien jahtaamista opetetaan erittäin auliisti joka paikassa. Ja kun jahdataan niitä unelmia, on aika ilmeistä, että muut ihmiset tulevat merkitsemään lähinnä välinearvoa asioiden saavuttamisessa.




Jaa.. ja sinä vai sitten jos olisit isä, et puuttuis mitenkään siihen kun sun oma janipetterisi tulis tarhasta ja koulusta kotiin aina huuli halki ja nokka veressä, luita murtuneena, pahoilla mielin. Et välittäis vaikka itsetuntonsa luhistuis pikkuhiljaa olemattomiin ja elämänhalut valuis vex.

Jossain villissä luonnossa villielukoilta kyllä onnistuu moinen mutta meillä ihmisillä ei ainoa vaihtoehto ole käyttäytyä alistuvasti väkivaltaisten auktoriteettien nöyrryyttäminä.

Eihän aikuiset anna lasten juosta päiväkodin pihasta autotielle eikä vesistöihin tms.
Miks yhtäkkiä pitäis hylätä tämän läntisen kulttuurin hyvät puolet ja omaksua jotain peduiinikulttuurien tapoja ja käytöstä niin että lapsista ei tarvitse välittää.
Miks suotta enää paheksua ja kieltää esmes lapsisoturit vaikka allahin nimissä jos on järkevää kannustaa jo pikkupentuja nöyryteen ja alistumaan vahvemman edessä?

Haloo! Ketään himassa..

Yks asia johtaa toiseen, se muualle..
Elämä on valintoja, ei mitään lapatossuna alistumista, eikä etenkään siihen että kaikkien aivottomimmat bimboukkelit vois määräillä ja halujensa mukaan sitten hääräillä.

Siitähän tässä kuitenkin perimmiltään on kyse että kaikenmaailman sasstaihmiset haluis toteuttaa irstaita halujaan sitten kun muksut sivuutettais taas kerran.
Morsmaikuiksikin sais ottaa vaikka 8v. pikkulikkoja.
Katonääs kun kyllähän siinä iässä jo itte selvitetään asiat.
Ehkä voitas valtaistuimellekin nostaa joku lapsihallitsija?

Voi sissus!
Ja eläköön lastensuojelu. Sille todellakin on aikansa ja paikkansa myös just nyt. Kaikenmaailman jammusetiä ja -tätiä vaanimassa ympärillä. Hyi!

Vierailija
Pönni
Jaa.. ja sinä vai sitten jos olisit isä, et puuttuis mitenkään siihen kun sun oma janipetterisi tulis tarhasta ja koulusta kotiin aina huuli halki ja nokka veressä, luita murtuneena, pahoilla mielin. Et välittäis vaikka itsetuntonsa luhistuis pikkuhiljaa olemattomiin ja elämänhalut valuis vex.



Kuka sanoi, että lastaan ei saisi tukea millään tavalla? Minä kritisoin palkintokeskeistä kasvatusjärjestelmää ja unelmien jahtaamiseen valmentamista.

Vierailija

Kyllä pitää jakaa porkkanaa ja keppiä. Se on auktoriteettien tehtävä.

Tuossa jossain vaiheessa oli jotain uutista junnujen jalkapallosta, että annetaan kaikille tasapuolisesti peliaikaa, eikä enää keskitytä ollenkaan siihen, kumpi joukkue edes voittaa pelin, vaan kaikki saavat samanlaisen palkinnon tjsp.

Tätä voisi mielestäni soveltaa hyvin esim. korkeushyppyyn. Jätetään se rima kokonaan pois, niin tällöin jokainen voi ylittää itsensä ja tuntea itsensä voittajaksi.

Niinhän tämä nykyinen maailmakin pyörii. Ennen voimakkaat hakkasivat heikommat, nykyään fiksummat kusettavat tyhmempiä.

Vierailija
en5ca
Kyllä pitää jakaa porkkanaa ja keppiä. Se on auktoriteettien tehtävä.

Tuossa jossain vaiheessa oli jotain uutista junnujen jalkapallosta, että annetaan kaikille tasapuolisesti peliaikaa, eikä enää keskitytä ollenkaan siihen, kumpi joukkue edes voittaa pelin, vaan kaikki saavat samanlaisen palkinnon tjsp.

Tätä voisi mielestäni soveltaa hyvin esim. korkeushyppyyn. Jätetään se rima kokonaan pois, niin tällöin jokainen voi ylittää itsensä ja tuntea itsensä voittajaksi.




Siis junnuilta eli lapsilta. Liikkuminenhan se liikunnassa on tärkeintä eikä voittaminen.
On hirveetä jos pennulta viedään liikkumisen ilo jo heti pienenä sillä että kaikesta pitää kilpailla.

Niinhän tämä nykyinen maailmakin pyörii. Ennen voimakkaat hakkasivat heikommat, nykyään fiksummat kusettavat tyhmempiä.



Niin.. sen entisen mallin mukaan missä piti saada vaan verta pakkiin. Nyt on yritystä muuttaa tavallisuutta enemmän rehellisemmäksi vahvuudeksi ja fiksuudeksi.
Mikäli sen eteen ei olis tehty töitä hartiavoimin niin täällä vois vallita anarkia, jossa jokkut jengiläiset pitäis valtaa. Paluu menneeseen missä heimot ja klaanit toimi anarkistisesti.
Se mikä on jo muuttunut esmes suomessa verrattuna johonkin afrikan kylään on se ettei täällä voi ilman seuraamuksia hyökätä viidakkoveitset tanassa silpomaan naapurikylän naisia ja lapsia ja raiskata ohimennen.

Meillä väkivalta on monopolisoitu valtiolle ja ihmiset voi muutaman vuoden välein valita omat edustajansa säätämään laeista. Kansalaiset sitten voi haluta että on taspauolisuutta ja oikeudenmukaisuutta joka ei ole esmes jengikulttuuria missä vallitsee viidakon lait. Sitäkin tietysti jokkut vaatii, ne jotka ei pärjää muulla kuin fyysisellä tai henkisellä väkivallalla.

Eri aikakausian ja eri kullttureissa vahvuus ja fiksuus määrittyy eri tavoin. Nykysuomessa valtaosa väestöstä ei pidä fyysisesti väkivaltaisia ihmisiä vahvoina eikä kusettajia fiksuina.

Huijaaminen ei tietenkään mihinkään ikinä lopu. Tilaisuus näyttää tekevän kenestä tahansa varkaan mutta silti ei varastamista pidetä hyveenä. Eihän kukaan tahdo että itteltä pöllitään.
Sitähän ihmiset pitää arvossa mitä ne ittelleen tahtoo.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat