Seuraa 
Viestejä45973

Inhoan vaimoani seksuaalisesti. Minulle on tässä keski-iän kynnyksellä selvinnyt, vuosien kuluessa, että todella inhoan vaimoani seksuaalisesti. Inhoan erityisesti hänelle tulleita kolmeakymmentä ylimääräistä kiloa, jotka saavat kaiken innostukseni hyytymään. Meillä on kuitenkin kaksi kouluikäistä lasta. Vaimoni on, ellei nyt loistava, niin vähintään hyvä äiti. En halua, voi, pysty rikkomaan perhettä. Emme ole nyt rakastelleet lainkaan vaimoni kanssa n. kahteen-kolmeen vuoteen. Syy on siis melko lailla yksiselitteinen minun haluttomuudessani häneen, ei siis yleisesti haluttomuudessa.

Minulla on ollut tänä aikana pari satunnaista syrjähyppyä, jotka inhottavat minua ja inhoan itseäni niiden vuoksi. Tuntuu kuitenkin, ettei aviosuhteellamme ole mitään toivoa seksuaalisesti. Ujonpuoleisena nuorehkona miehenä kai ripustauduin ensimmäiseen naiseen, joka minut huoli. Neljänkympin ikäpyykin lähestyessä huomaan, ettei meitä juuri mikään asia yhdistä lapsia lukuun ottamatta. Huomaan myös, etten ole oikeasti niin ujo, mitä olen kuvitellut olevani. Tästä seuraa hirvittävän huono epäyhtälö.

Onko olemassa mitään keinoa, millä voisin pakottaa itsensä seksuaaliseen kanssakäymiseen vaimoni kanssa? Vai onko elämä siinä suhteessa ohi? Kuitenkin olen aikajunalla mitattuna ehkä vasta elämäni puolivälissä. Vastaukseksi on turha ehdottaa keskustelua vaimoni laihduttamisesta, hän ei aio sitä tehdä, riita on toki saatu aikaan. Epätoivo on aika laimea ilmaus tunteille, joita olen hautonut muutamia vuosia. En voi jutella edes niille parille, hyvälle mieskaverille, joita minulla on. He tuntevat vaimoni liian hyvin. Jos jatkan itseni uhraten, niin todennäköisesti murskaan jotain myös lapsissani huomaamattani. Pää räjähtää.

Sivut

Kommentit (102)

Kuulostaa pahalta. Siksikin, että meillä on / oli sama tilanne, onneksi syrjähyppyjä lukuun ottamatta.

Vaimo sai lasten jälkeen lisää ja lisää kiloja, eikä varsinaisesti oikeisiin kohtiin. Se aiheutti pikku shokin minussa, ja aloin kyllä miettiä, että mitäs nyt.

Tilannetta ei helpottanut se, että vaikka jokapäiväiset asiat sujuvat samassa tahdissa, "kuin ajatus", niin missään jokapäiväisestä poikkeavassa emme ymmärrä toistemme ajatusmaailmaa (siis vaimo ei ymmärrä minua, enkä minä ymmärrä, miksei).

Tilanne OLI päällä sikäli, että viimein tajusin rakastavani vaimoani hullun lailla, riippumatta siitä, paljonko vaaka näyttää. Ja sen lisäksi, että hän on vaimoni, hän on paras kaverini. Seksi meillä on hellyyttä, eikä kiihkoa. Paitsi joskus.

Tilanne ON päällä sikäli, että aiemmin ah niin hoikka pajunvitsani ei ole paljoa norjistunut viime aikoina, ja kieltämättä joskus sitä ajattelee, että miltähän tuo näyttäisi nyt parikinkymmentä kiloa pikkuisempana. Ja sikäli, että edelleen minä olen yksin ajatusmaailmassani.

Mutta, kuten sanottua, ihan paljas rakkaus kyllä ainakin meidät sitoo toisinaan sisäkkäin. Saisi tapahtua useamminkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18662

Onkos tullut ajateltua sitä, miksi vaimo syö?
Ettei vain omaan pahaan oloonsa?

Ja jos suhde on kuralla, niin sille kannattaisi tehdä ensin jotain, jos enää kiinnostaa - ja jos ei, niin mitä siinä kumpaakin kiusaa.

Täällä eletään vain kerran ja nuorru ei meistä kukaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Oits!

Henkilökohtaisesti ajattelen, ettei seksuaalisuus ole kiinni siitä miltä toinen näyttää..
Sillä Hän on kuitenkin se sama ihminen johon on rakastunut.
Eli kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu omissa aivoissa.
Ja totta kai kaikki mitä perhesuhteissa tapahtuu.. Uusia lapsia.. Kaikki vaikuttaa.
Yleensä se menee niin, että mitä enemmän toista haluaa, sen ahdistuneemmaksi toinen tuntee itsensä ja kierre on valmis.
Aika auttaa, se, että tekee toisen kanssa sopimuksen… Hän saa tehdä aloitteen. Ja kaikki hellyyden osoitukset, joita osoitetaan eivät tarkoita seksiä vaan nimenomaan hellyyttä.
Kukaan ei jaksa ilman hellyyttä ja kukaan ei jaksa ilman seksuaalista kontaktia.

Olen ollut pyöreä, olen ollut laiha.. Ja kun olin pyöreä olin ”läski” ja vastustettava sen vuoksi ja kun olin hoikka , olin afrikkalainen.
Aina ei voi miellyttää kaikkia.

Itseensä voi olla tyytyväinen. Se toisen kanssa on toisinaan vaikeaa.
Noh.. Ehkä ei kuitenkaan mahdotonta.

Edit: Ja itseään ei tarvitse pakottaa mihinkään.

Perheen isä

Onko olemassa mitään keinoa, millä voisin pakottaa itsensä seksuaaliseen kanssakäymiseen vaimoni kanssa? Vai onko elämä siinä suhteessa ohi? Kuitenkin olen aikajunalla mitattuna ehkä vasta elämäni puolivälissä. Vastaukseksi on turha ehdottaa keskustelua vaimoni laihduttamisesta, hän ei aio sitä tehdä, riita on toki saatu aikaan. Epätoivo on aika laimea ilmaus tunteille, joita olen hautonut muutamia vuosia. En voi jutella edes niille parille, hyvälle mieskaverille, joita minulla on. He tuntevat vaimoni liian hyvin. Jos jatkan itseni uhraten, niin todennäköisesti murskaan jotain myös lapsissani huomaamattani. Pää räjähtää.

Minä en suostuisi menemään sänkyyn lihavan naisen kanssa minkään syyn takia, osaan kuvitella miltä tuntuu.
Kuka teillä valmistaa ruoat, voitko vaikuttaa niiden rasvaisuuteen?
Naisen ulkonäöstä ei kannata suoraan huomautella vaan voi jutella vaikka vähärasvaisista ruoista ym. vihjailua, muuten tulee vain riitaa.
Eräällä kaverillani on sama ongelma, hän ei anna vaimolleen lihavuuden takia ja vaimo on jokaisen miehen kimpussa kun silmä välttää tosin aika laihoin tuloksin, lähes kaikki miehen kaverit onnistunut kuitenkin käymään kertaalleen läpi.
Ala itse kokkailemaan, korkeintaan 50 grammaa rasvaa päivässä hlö ja paino alkaa tippumaan itsestään, aikaa menee pari vuotta ja vaimostasi voi tulla ihan pan..va, miettikäähän tätä naiset ennen kuin lihotatte itsenne vastenmielisiksi porsaiksi, sorry kaikille possuille.

Perheen isä
Inhoan vaimoani seksuaalisesti. Minulle on tässä keski-iän kynnyksellä selvinnyt, vuosien kuluessa, että todella inhoan vaimoani seksuaalisesti. Inhoan erityisesti hänelle tulleita kolmeakymmentä ylimääräistä kiloa, jotka saavat kaiken innostukseni hyytymään. Meillä on kuitenkin kaksi kouluikäistä lasta. Vaimoni on, ellei nyt loistava, niin vähintään hyvä äiti. En halua, voi, pysty rikkomaan perhettä. Emme ole nyt rakastelleet lainkaan vaimoni kanssa n. kahteen-kolmeen vuoteen. Syy on siis melko lailla yksiselitteinen minun haluttomuudessani häneen, ei siis yleisesti haluttomuudessa.

Minulla on ollut tänä aikana pari satunnaista syrjähyppyä, jotka inhottavat minua ja inhoan itseäni niiden vuoksi. Tuntuu kuitenkin, ettei aviosuhteellamme ole mitään toivoa seksuaalisesti. Ujonpuoleisena nuorehkona miehenä kai ripustauduin ensimmäiseen naiseen, joka minut huoli. Neljänkympin ikäpyykin lähestyessä huomaan, ettei meitä juuri mikään asia yhdistä lapsia lukuun ottamatta. Huomaan myös, etten ole oikeasti niin ujo, mitä olen kuvitellut olevani. Tästä seuraa hirvittävän huono epäyhtälö.

Onko olemassa mitään keinoa, millä voisin pakottaa itsensä seksuaaliseen kanssakäymiseen vaimoni kanssa? Vai onko elämä siinä suhteessa ohi? Kuitenkin olen aikajunalla mitattuna ehkä vasta elämäni puolivälissä. Vastaukseksi on turha ehdottaa keskustelua vaimoni laihduttamisesta, hän ei aio sitä tehdä, riita on toki saatu aikaan. Epätoivo on aika laimea ilmaus tunteille, joita olen hautonut muutamia vuosia. En voi jutella edes niille parille, hyvälle mieskaverille, joita minulla on. He tuntevat vaimoni liian hyvin. Jos jatkan itseni uhraten, niin todennäköisesti murskaan jotain myös lapsissani huomaamattani. Pää räjähtää.

Mikä valitus.
kirjoituksesi perusteella voi sanoa että sinä et rakasta vaimoasi. Aito rakkaus on rakkautta johon liikakilot ei vaikuta. Sinulle näkyy rakkaus olevan vain seksiä solakan naisen kanssa.

Olet varmaan itsekkin muuttunut vuosien mittaan. Ulkonäkösi on muuttunut iän mukaan. Sille ei mitään voi että muuttuu. Jotkut lihavoituu iän myötä, se taitaa olla aika luonnollinen prosessi. Ja varmasti ne liika kilot ei ole oikeissa paikoissa.

Vaimosi omistaa itse kehonsa. Hän päättää itse mitä tekee, laihduttaako tai ei. Siihen ei varmasti auta yhtään että inhoat häntä. Kyllä hän se inhosi tajuaa. Monella meistä naisista on hyvä intuitioni, minulla ainakin on. Katseet kertoo paljon, ei edes sanoja tarvita. Ja sanojenkin välistä on helppo lukea mitä toinen tarkoittaa. Myöskin mykkäkoulu on paljastavaa.

Kai sinustakin vikoja löytyy? Tehkää vaimosi kanssa vaihtokaupat. Sinä lupaat tehdä jotain tai parantaa itsessäsi jotain niin ehkä vaimosi suostuu pieneen banttauskuuriin. Kokeile. Mutta älä näytä inhoasi.

Ja koeta nyt muistaa että aito rakkaus ja seksi on vähän eri asia. Niitä kyllä yhdistetään toisiinsa luulemalla esimerkiksi seksiä rakkaudeksi. Mutta seksi on vain pienen pieni osa rakkaudesta.

Seksin tarve on kaikilla. Seksi on elämää. Ilman seksiä tulee ärtyiseksi. Että koeta mies hyvä tehdä asian hyväksi jotain. Mutta älä motkota eukollesi, ei se siitä parane.

Tiedän että avioparit voi elää myös ilman seksiä jonkin aikaa. Jotta et siihen sentään kuole.

Jos noin inhoaa vaimoaan, on aiheellista ehkä ajatella eroamista. Kumpikaan teistä ei varmasti voi hyvin tilanteesta. Tietysti myös voisit alkaa hyväksyä vaimosi liikakilot. Jos et siihen pysty, niin ikävää se sinulle on ja perheellesi.

Koetahan kestää. Ei elämä tähän lopu.

nm
Ala itse kokkailemaan, korkeintaan 50 grammaa rasvaa päivässä hlö ja paino alkaa tippumaan itsestään, aikaa menee pari vuotta ja vaimostasi voi tulla ihan pan..va, miettikäähän tätä naiset ennen kuin lihotatte itsenne vastenmielisiksi porsaiksi, sorry kaikille possuille.

Kyllä niitä on porsasmaisia miehiäkin. Röhinä vaan kuuluu kun lähtevät liikkeelle kilot hyllyen. Posssuja on kummassakin sukupuolessa.

Ayla
nm
Ala itse kokkailemaan, korkeintaan 50 grammaa rasvaa päivässä hlö ja paino alkaa tippumaan itsestään, aikaa menee pari vuotta ja vaimostasi voi tulla ihan pan..va, miettikäähän tätä naiset ennen kuin lihotatte itsenne vastenmielisiksi porsaiksi, sorry kaikille possuille.



Kyllä niitä on porsasmaisia miehiäkin. Röhinä vaan kuuluu kun lähtevät liikkeelle kilot hyllyen. Posssuja on kummassakin sukupuolessa.

Kuvittele itse seksuaalisesti vastenmielisin mies mitä voi olla ja minkälaista on joutua elämään sellaisen kanssa.
Kai sellaista voi silti joku rakastaa?

nm
Ayla
nm
Ala itse kokkailemaan, korkeintaan 50 grammaa rasvaa päivässä hlö ja paino alkaa tippumaan itsestään, aikaa menee pari vuotta ja vaimostasi voi tulla ihan pan..va, miettikäähän tätä naiset ennen kuin lihotatte itsenne vastenmielisiksi porsaiksi, sorry kaikille possuille.



Kyllä niitä on porsasmaisia miehiäkin. Röhinä vaan kuuluu kun lähtevät liikkeelle kilot hyllyen. Posssuja on kummassakin sukupuolessa.



Kuvittele itse seksuaalisesti vastenmielisin mies mitä voi olla ja minkälaista on joutua elämään sellaisen kanssa.
Kai sellaista voi silti joku rakastaa?

Voihan sitä tietenkin rakastaa ihmisenä, siis tuntea lähimmäisen rakkautta. Mutta seksuaalisesti? Ja jos on jotenkin vastenmielinen? Ei kaikki ihmiset kiinosta seksuaalisesti. Sille ei mitään voi. Jos en jostakin jotenkin pidä, niin ei minulla kyllä ole silloin ole häneen seksuaalisia tunteitakaan.

No minä en eläisi sellaisen miehen kanssa. Lähtisin. Parempi erota kuin elää elämää missä kumpikin voi huonosti.

Mutta oletan että jos jotakin rakastaa todella, niin silloin voi elää ilman seksiä, tai hankkia seksiä muualta. Miksikäs ei.

Vanhat ihmiset usein elää ilman seksiä pitkät ajat. Mutta meillä nuorellilla se ei tahdo olla niin helppoa.

Minä kerran eksyin yhdelle sivulle netissä, missä miehet halusi olla vain oikein lihavien naisten kanssa. Oli aika hupaisia kuvia.

Vaimo lähtisi vaihtoon ihan varmasti heti jos alkaisi lihomaan. En voisi olla lihavan naisen kanssa, enkä ilman seksiä. Melko varmasti lähtisin itsekin vaihtoon jos alkaisin lihomaan. Harrastetaan molemmat liikuntaa ja syödään terveellisesti, eikä ole onneksi pelkoa että kumpikaan alkaisi lihomaan. Raskaus on usein naisille tekosyy syödä paljon ja laiskotella. Viimeistään kuukauden päästä synnytyksestä nainen on entisissä mitoissaan (rintoja lukuunottamatta) jos ei ole ahminut raskauden aikana.

VAikka mitä on tähänkin jonoon jo vastattu, mutta kirjoitanpa itsekin jotain tässä aamun rauhassa.

Voisin ehkä selvitellä tilannetta asettautumalla vaimon asemaan, jonka mies olisi päästänyt vartalonsa rehevöitymään XL- mittoihin. Mitä tuumaisin? Mitä tekisisin? Toimintasuunnitelma??

Omalla kohdallani miehen todella runsaat ylikilot varmasti vaikuttaisivat intohimoon, niin paljon kuin sitä oikeaa, syvää rakkautta arvostankin. Sinänsä absurdia, enkä tunne ihmisenä paremmuttaa joutuessani edellisen pintapuolisuuteni myöntämään. Rakastelukerrat harvenisivat oleellisesti ja alkaisin "sillä silmällä" pakostakin katselemaan vieraita ja vetreämmän näköisiä miehiä, sillä olisinhan itse vielä varsin aktiivisessa iässä. Mielikuvitusmatkat lisääntyisivät kummasti.

Kuitenkin sama ihminen katsoisi minua edelleen silmiin, yhteinen, pitkä historiikki yhdistäisi meitä toisiimme ja yhteiset lapset. Isänä hän olisi siis erinomainen, loistava, kuten kysyjäkin vaimostaan kertoo. Voisinko siis ihmisen vaihtaa toiseen vain liikalihavuuden tähden? En varmastikaan.

Mikäli hienovarainen vihjailu painonpudotuksesta ei tuottaisi tulosta, siirtyisin suorempaan kommunikointiin. Tästä saattaisi aiheutua riitaa, joka ajaisi miehen setvimään surujaan jääkaapin eteen. Nyt olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Jääkaappi täytettäisiin tästä lähin vihannespainotteisesti ja rasvaiset makkarat ja juustot häipyisivät kuvioista. Hedelmiä koreihin houkuttelemaan makeannälkäistä siippaa ja oluet pois ostoslistalta. Ruokalistalle paljon keittoruokia, perunaa vähän, mutta riisiä ja pastaa lautaselle. Voi ja kerma olisivat ehdottomasti täysin kiellettyjä, niiden tilalle kasvisrasvakermaa ja öljyä, voileipämargariinia. Ihminen on takuuvarmasti sitä mitä syö!

Kun ruokavalio olisi hoidettu kuntoon, olisi siippa saatava myös urheilemaan. Yhteisiä kävelylenkkejä, uintia, mitä vain, mistä molemmat pitävät. Lapsetkin olisivat siis jo kouluikäisiä ja pärjäisivät hetken omillaan, tai ainakin sulkapallokentän vieressä lehtineen ja leluineen. Urheilussa painotus hauskassa harrastamisessa, jotta siitä tulisi hikoilun lisäksi myös hyvä mieli ja halu saada lisää... Jos siippa ei kertakaikkiaan haluaisi liikkua, voisi keksiä valkoisia valheita saadakseen hänet ylös, ulos ja lenkille. "Muru, tulethan mukaani kävelemään, haluaisin ostaa sinulle sen lehden mistä mainitsit?" "Muru, lääkäri määräsi minulle kävelyä päivittäin, muuten elinaikaa on vain vuosi... Tulethan, minun vuokseni?"

Kun tässä vaiheessa ruokavalion lisäksi olisi liikuntapuoli hoidossa, pitäisi jaksaa pitkäjännitteisesti odottaa tuloksia. Terveet elämäntavat ja yhteiset harrastukset todennäköisesti jo laihtumista odotellessa lisäisivät seksuaalista halukkuutta puolin ja toisin ja positiivinen noidankehä olisi näin jo aloitettu. Entäpä sitten, kun siippa olisi vetreän hoikassa kunnossa fysiikaltaan? Huh, se ajatus on jo sensuroitu!

Mikäpä siinä olisi sitten ollessa, oman siipan kainalossa ja kaikki yhteinen somasti kasassa, ei riekaleiksi revittynä.

Niin, tuli mieleeni muististani tapaus, jossa mies lupasi vaimonsa (entinen työkaverini vuosien takaa) laihduttaessa tietyn kilomäärän, hänelle hulppean timanttisormuksen, joka oli jo katsottu valmiiksi kultasepänliikkeestä.

Jos kukkaro antaa myöten, tätäkin voi kokeilla, sillä:

"Diamonds are the girl's Best Friend!"

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

Olette kyllä suurin osa aika pinnallisia rakkaussuhteissanne. Jos nussiminen on mahdotota lihavan naisen kanssa, niin ainahan voi seksiä varten hommata rakastajattaren, joka on riittävän hoikka. Tai muidenkin purkautumisseksiongelmien takia. Jollei anna tai jotain. Huoria ei kannata käyttää, vaan etsiä sellainen nainen jota voi rakastaa kanssa. se on kyllä vaikeaa, koska harva nainen siihen pitemmään päälle suostuu olemaan "toinen nainen". Mutta kyllä sellaisiakin etsimällä löytää. Jotkut haluavat rakkautta, mutta eivät jokapäiväiseen elämäänsä miestä riesoikseen.

Lastensa äitiä ei nyt niin typerän syyn takia kannata jättää, jos on lihonut. menkää itseenne, helvetin narsistista.

Lierikki Riikonen

lierik

Lastensa äitiä ei nyt niin typerän syyn takia kannata jättää, jos on lihonut. menkää itseenne, helvetin narsistista.

Näinhän se on.

Tuli mieleeni lause vihkikaavasta:
" ...myötä- ja vastoinkäymisessä, kunnes lihavuus meidät erottaa."

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33548

Ei kai se seksi nyt mitään ota jollei annakaan. Ainakaan itse en voisi kuvitellakaan, etten voisi antaa seksiä vaimolle vaikka minua ei yhtään haluttaisikaan, jos vain fysiikka pelaa. Ja ellei tietyiltä osin pelaa, sormet ainakin toimivat ja niilläkin tekee vaimon tyytyväiseksi. Teenhän joka päivä valtavasti vaikeampiakin tekoja suhteen kunnossapitämiseksi.
Toisaalta jos teidän suhteenne on ajautunut teknis-taloudelliseksi, niin tuntuu tuo hyvin toimivan ilmankin. Kyllä kai monien naisten on helpompi tukahduttaa halunsa, kuten teidänkin esimerkki osoittaa. Luulen kyllä, että aika moni nainen olisi jo lähtenyt. Asia taitaa kuitenkin olla niin, että keski-iässä jotkut seksuaalisuutensa tukahduttaneet naiset "löytävät" sen, ja siitä riemusta ei yleensä aviomies pääse osalliseksi. Varo vain kun lapsenne hieman kasvavat.

Itse olen sitä mieltä, että tuollaista teknis-taloudellista suhdetta ei kannata jatkaa ainakaan lasten takia. Lapsille on parempi ero ja elämä puhtaalta pöydältä kuin jatkuva sotatilassa olo, jos vain pystytte eroamaan ilman mitään huoltajuusriitaa ja lasten manipulointia toista vastaan. Jos tuntuu siltä, että kuitenkin rakastat vaimoasi ja sinusta tuntuu että suhde antaa vaikkapa arkiturvallisuudessa enemmän kuin ottaa, kannattaa jatkaa. Harvoin nainen vaihtamalla paranee, vaikka viat ovatkin hieman erilaisia. Helpompaa se sinulle on niin päin, että sinä pihtaat kuin että nainen pihtaa ja sinä vaikeroit puutteessa. Jos taas tuntuu, että suhde antaa vähemmän kuin ottaa, niin sitten vain ero vireille ja uusi elämä alkuun. Se on parempi molemmille teille ja myös lapsille.

Ja ero lienee myös ainoa keino tilanteen muuttamiseksi. Puhumalla tuollaiset jutut eivät parane, ellei vaimosi halua muuttua. Ja se halu voi tulla vain hänestä itsestään. Hyvällä tuurilla joku hänen kaverinsa, työkaverinsa innostuu laihduttamaan tai vaimosi lukee jonkin jutun naistenlehdestä ja innostus tarttuu. Oman kokemukseni mukaan aviomies on kuitenkin se kaikkein viimeinen taho, jonka ehdotukset saavat naisen innostumaan jostain elämänmuutoksesta. Miehen miellyttäminen on naiselle jonkinlainen arvovaltatappio.

On hirveän surullista lukea, miten niin monien miesten "rakkaus" lopahtaa, kun vaimon ulkonäkö rumenee esim. lastensaannin takia. Tokkopa tuo on silloin rakkautta oikeastaan ollutkaan, monet ihmiset nimittäin luulevat ihastusta rakkaudeksi ja saattavat onnettomuudeksi ehtiä lapsiakin hankkimaan...

Raskauden aikana naisten elimistä käyttäytyy hyvin eri tavoin yksilöstä riippuen. Esimerkiksi jollekin saattaa jäädä ns. kengurupussi eli vatsanahka venyy muttei palaudu vaikka kuinka jumppaisi. Näky on aika inhottava mutta sille ei voi mitään, korjausleikkaus maksaa vaatimattomat 6000 euroa. Kiinnostaisi tietää, miten nämä läskeistä valittavat miehet suhtautuisivat esim. tällaiseen tilanteeseen? Tai raskausarpiin yleensä, näihin kun ei nainen voi itse mitenkään vaikuttaa, vaan tahdin sanelee perimä eli ihotyyppi.

Syrjähypyistä kysyisin aloittajalta, että tietääkö vaimosi? Voi olla, että koko ongelma ratkeaa itsestään suuntaan tai toiseen, kun kerrot hänelle niistä. Sen voin sanoa ihan omasta kokemuksesta, että vanhempien hyvä parisuhde on lapsille paras koti. Jos sitä ei ole, on lastenkin elämä yhtä helvettiä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33548
Merteuil
On hirveän surullista lukea, miten niin monien miesten "rakkaus" lopahtaa, kun vaimon ulkonäkö rumenee esim. lastensaannin takia. Tokkopa tuo on silloin rakkautta oikeastaan ollutkaan, monet ihmiset nimittäin luulevat ihastusta rakkaudeksi ja saattavat onnettomuudeksi ehtiä lapsiakin hankkimaan...



Kyllä on aivan väistämätöntä, että rakkaus loppuu, ellei kumpikin tee työtä sen ylläpitämiseksi. Lasten synnyttyä parisuhteen hoito vaatii erityistä vaivannäköä, ja monet laiminlyövät sen. Siinä sitten "kasvetaan erilleen". Lopuksi sitten koko parisuhteen raunioitumiseen johtanut kehitys on helppo laittaa jonkun tuollainen sinänsä hyvin vähämerkityksellinen pikkujuttun "syyksi". Nainen on silloin "lihava" tai "kylmä pihtari", ja mies on "laiska sohvalla makaava nahjus, jota saa hävetä" ja hänellä voi olla jopa "liian pieni muna". Ihmisen on helppo tarttua johonkin tuollaiseen keksittyyn mukasyyhyn ja alkaa itsekin uskomaan siihen sen sijaan, että miettisi kokonaisvaltaisesti missä on oikein menty pieleen.

Tuollaisessa valituksessa ei kannata liikaa kiinnittää huomiota tuohon suhteen tuhoutumisen syyhyn. Vaikka vaimo laihtuisi anorektiseksi, se ei tuossa jamassa olevaa suhdetta korjaa, ellei osapuolilla ole todellista halua tehdä työtä henkisten asioiden korjaamiseksi. Kaipa se toisaan pitää selvittää ensin itsensä kanssa, haluaako jatkaa suhdetta, ja jos haluaa niin sitten vaimon kanssa että haluaako hänkin jatkaa.


Raskauden aikana naisten elimistä käyttäytyy hyvin eri tavoin yksilöstä riippuen. Esimerkiksi jollekin saattaa jäädä ns. kengurupussi eli vatsanahka venyy muttei palaudu vaikka kuinka jumppaisi. Näky on aika inhottava mutta sille ei voi mitään, korjausleikkaus maksaa vaatimattomat 6000 euroa.

Jos tuollaista inhoaa, täysaikainen kaksosraskaus on huono idea. Ei tuollainen maha ole minusta kuitenkaan ollenkaan inhottava, kun suhteen perusta on kunnossa. Voisin kyllä kuvitella, että jos jostain syystä asia ei niin olisi, jostain tuollaisesta sitä alkaisi lapsellisuuttaan sitten kiukutella, vaikka todelliset ongelmien syyt olisivat jossain aivan muualla.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33548
Tieto-Petteri
Raskaus on usein naisille tekosyy syödä paljon ja laiskotella. Viimeistään kuukauden päästä synnytyksestä nainen on entisissä mitoissaan (rintoja lukuunottamatta) jos ei ole ahminut raskauden aikana.

Älä vain tuolla tietopohjalla saata vaimoasi raskaaksi. Voipi tulla Tieto-Petterille monta yllätystä. "Ikäviä", kuten pikkuinen painonnousu, mutta valitettavasti myös oikeasti ikäviä yllätyksiä. Lainaa kirjastosta gynekologian kirja, niin huomaat ettei kuvailemasi "ongelmat" ole edes niitä lieviä ongelmia. Jos suhde on sillä pohjalla, että puoliso on ensisijaisesti omaa sosiaalista statusta kohottava näyttelyesine ja vasta toissijaisesti elämänkumppani, tuollaisia yllätyksiä voi olla mahdotonta kestää. Saatika sitten kasvattaa lasta täyspäiseksi kansalaiseksi siinäkään tapauksessa että raskaus menisi hyvin ja nainen pysyisi näyttelykunnossa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat