Onko Armeijan käyneillä oikeasti todellista vakaumusta?

Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Äänestyksen ensisijaisena tarkoituksena on selvittää onko armeijan käyneillä todellista vakaumusta, miten sen määrittelisi, puolustaa Isänmaataan niin että on valmis tarvittaessa riskeeraamaan henkensä sen edestä vai ei, sivarit ovat tällä kertaa katsojan roolissa.

Sivarien poisjättämiseen kyselystä päädyin ensisijaisesti selkeyden vuoksi myös osittain siksi koska sivareilla on ymmärrykseni mukaan moninaisempia syitä päätyä valintaansa, esim. motiiveita voivat olla mukavuuden halu, opportunistinen työuran edistäminen, terveydelliset syyt sekä aito pasifismi tai joku näiden yhdistelmä, toisaalta aivat samoja motiiveita voi olla armeijan käyvillä mutta vähemmissä määrin. Vähemmissä määrin esim. työuran edistämisen muodossa siksi koska kansantalous ei yksinkertaiseksi pyöri pelkästään marginaalisen turva-alan ammattilaisten voimin, vaikka he kuten palomiehet vartijat tekevät tärkeää työtä.

Alustuksena mainittakoon eräs lukiossani (2003-2004) samassa vuosierässä opiskellut henkilö joka kertoi menevänsä armeijaan ½-vuoden erään siksi että pääsisi mahdollisimman vähällä eikä esim. joutuisi vuoden mittaiseen sivariin tai upseerikouluihin.

En ole todellakaan varma kaikkien armeijan käyvien motiiveista mutta uskon että porukassa on varmasti jonkin verran niitä jotka tekevät kaikkensa tehdäkseen P1 ja P2 testit päin hanuria estääkseen joutumisensa upseerikouluun tai muuhun erikoiskoulutettuun ryhmään.

Uskon että armeijan käyneet eivät ole homogeeninen ryhmä vaan joitakin eroja on havaittavissa, minulle epäselvää on missä määrin eri motiivit tulevat ilmi. Siksi tein tämän kyselyn.

Kysymyksen asettelu armeijaa koskien on tarkoituksenhakuisesti asetettu hypoteettiseen todellisuutta vastaamattomaan tilaan jotta vastaaminen olisi selkeämpää ja todelliseet motiivit paljastuisivat.

http://www.aamukampa.net/forum/viewtopic.php?f=22&t=6607

-

Sivut

Kommentit (136)

vihertaapero
Seuraa 
Viestejä6081
Liittynyt7.3.2006

Vaihteeksi taas katkeraa sivarin käsien heiluttelua aiheesta josta ketjun aloittaja näkee vain yksilön sortona ilman toivoa kokonaisuuden hahmottamisesta. Onhan se kauheaa, jos joutuu ilkeiden kapiaisten ja peräti itseään nuorempien herrojen aliupseerien höykytettäväksi saatika peräti metsäleirillä alistuu käymään riu'ulla.
Omakohtaisesti, vaikkei palvelus tietty herkkua ollutkaan kokoaikaa, sain sieltä silti sellaista kokemusta mitä ei siviilipuoli voi tarjota. Ammatti tuli jotta napsahti ja melko todennäköisesti valitsisin kokolailla samallatavalla. Tällä "omakehulla" haluan vain kertoa että vaikken olekkaan turva-alalla, palomiehenä tahi muunakaan mitä ketjun aloittaja pyrkii karsinoimaan, voi intistä saada halutessaan juuri sitä mitä kukin haluaa. Tuleva kukkakauppiaskin nimittäin voi halutessaan hyötyä asepalveluksen käymisestä.

Mitä tulee sivarin lyhentämiseen, tulisi se tosiaankin tasavertaistaa intin kanssa. Varusmies kun on kasarmilla 24/7 poislukien muutamat lomat. Näin ollen sivarin pituus tulisi pidentää vastaamaan tuntimääräisesti edes lyhintä mahdollista asepalvelusta.

Konsta: ...joten jäähdytysvesi on varmasti erittäin korkeaktiivista.
Brainwashed: En tosiaankaan pidä itseäni minään asiantuntijana...

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Minulla toinen näkökanta asiaan.

Vastasin ykkösen. Mutta todellisuus on tosiaan vähän mutkikkaampi. Ennen armeijaa halusin nimenomaan armeijaan, en edes tiennyt kuinka pitkä sivari olisi. Eikä kiinnostanut. Ajattelin että armeija olisi kumminkin enemmän minun juttu. Nyt armeijan jälkeen olen sitä mieltä että armeija on aivan perseestä ja Suomen kannattaisi siirtyä palkka-armeijaan jotta tälläiset minun kaltaiset, joista koskaan mitään todellista hyötyä tule sodassa olemaan, jäisivät pois suosiolla. Olen laivakokki joka ei osaa ampua eikä tehdä ruokaa. Halusin lopettaa armeijan jo p-kaudella, mutta en saanut aikaiseksi. Laivassakin halusin lopettaa, varmaan kahta enemmän, enkä ollut todellakaan ainoa. Olen pettynyt itseeni siinä mielessä että en saanut aikaiseksi, alistuin, olen huono. Toisaalta tyytyväinen siihen että sain suoritettua loppuun, kesken jättäminen olisi johtanut turhiin hankaluuksiin.

Eli, ainakin se mitä itse koin armeijassa, oli vain naurettavaa orjatyövoiman hyväksikäyttöä, en kasvanut ihmisenä, en enää kunnioita auktoriteettia samalla tavalla, en arvosta Suomen puolustusvoimia enkä sen periaatteita. Tässä on se jännä, että menin tosiaan armeijaan positiivisella asenteella, ja yritin nauttia siitä. Ei vain mennyt ihan niin. Se oli varmaan joku oppitunti p-kaudella mikä sai minut ahdistumaan. Jossain vaiheessa halusin jopa aukkiinkin mutta ei ollut mitään mahkuja. Ja onneksi en päässyt. Minulla meinasi mennä laivassa mielenterveys, masennuin. Kyllä minä fyysistä rasitusta jossain määrin kestän ja hikoilua ja se on joskus jopa ihan huvittavaakin, kyllä minä siellä monesti ainoana hullun virneellä hymyilin kun tehtiin jotain. Mutta monesta asiasta en tykkää. Siitä että minut laitetaan tuntemaan itseni arvottomaksi paskaläjäksi, tyhmäksi idiootiksi jonka mielipiteitä ja ajatuksia ei kunnioiteta. Sellainen tavoite Suomen puolutusvoimilla jostain syystä on, enkä oikein ymmärrä sitä. Ehkä jotkut tykkää siitä, minä en. Keksin miljoona parempaa strategiaa tehdä meistä tehokkaita sotilaita. Tuollainen jo valmiiksi suht heikon itsetunnon omaavan viattoman nuoren henkinen musertaminen masennuksen partaalle on väärin. Ei minusta mitään miestä edes tullut. Ei yhtään karskimpaa, ei yhtään parempaa. Oliko minulla sitten asennevika? Yritin aina siellä hokea itselleni että tällä on tarkoituksensa ja kaiken takana on kyllä jokin järki, yritin ymmärtää niitä upseereja. Enkä silti ymmärtänyt. Tiedän mikä heillä oli tavoitteena, se kerrottiinkin lopussa meille, mutta kun asian voisi aivan varmasti toteuttaa hieman paremminkin. Ei syyllistämällä, alistamalla, nöyryyttämisellä, arvottomaksi tekemällä, rankaisemalla vahingoista.. orjuuttamisella.. eniten ehkä vitutti se kun käyttävät meitä hyväkseen. Kyllä meillä töitä saa teettää, mutta herrantähden millä perusteella meidän pitäisi olla jotain palvelijoita? "Petaa tämä minun sänky", "Keitä kahvia ja tuo tänne", "Keitit paskaa kahvia, keitä uutta ja pese tämä kuppi". Pieniä asioita joo, mutta kyse on periaatteesta. En minä halua tuntea itseäni orjaksi.

Joku muu ehkä haluaa ja voi sanoa tähän että suhtauduin väärällä asenteella, mutta miettikää.. miksi tuo on oikeasti tarpeen.. onko se? Jos niin tehdään Venäjällä (ei kiinnosta vaikka siellä tehdään kymmenen kertaa rajummin), tarkoittaako se että niin pitää tehdä täälläkin? Jos asiat on vituillaan siellä, miksi niiden pitää olla täällä?

Olen siis sitä mieltä että puolustusvoimat kaipaisi Pientä päivitystä strategiaansa. Ei sentään eletä enää missään keskiajalla. Ihmisarvot.

Niin.. että nyt jos saisi valita uudestaan niin olisin mennyt sivariin, olisi kannattanut mennä. En sen takia että jos olisi ollut lyhyempi, mutta varsinkin, jos olisi ollut lyhyempi. Menen syömään ruokaa ja kookosöljyä. Minulla ei ole minkään sortin vakaumusta armeijan suhteen, vihaan sitä.

くそっ!

Jägermeister
Seuraa 
Viestejä1013
Liittynyt23.4.2008

Olisin silti valinnut tuon kolmannen vaihtoehdon, jos siinä ei olisi ollut tuota ylijuhlallista "vakaumus"-termiä.
En pidä siitä missään yhteydessä.

Sen nyt vaan on niin, että terve suomalainen nuorimies suorittaa asepalveluksen.
Eikä tässä ole mistään enakkoluuloista sivarineitejä kohtaan kysymys.

---

Vierailija

Kysymyksen asettelu on outo. Tällä hetkellähän kehotetaan käymään armeija jos henkilökohtainen vakaumus ei sitä estä. Minä en nähnyt varusmiespalveluksen suorittamisessani mitään vakaumuksellisuutta. Minulla ei vain ollut mitään syytä/vakaumusta kieltäytyä siitä.

Seuraavaksi voinet kysyä vaikkapa:
a) kävin peruskoulun, koska olen vakaumuksellinen peruskoululainen
b) olin kotiopetuksessa, koska vakaumukseni ei pakottanut minua peruskouluun

Lisäksi kysymyksessä on unohdettu se ettei sivarin ja armeijan väliltä voi vain valita. Sivariin meno edellyttää voimakasta uskonnollista tai eettistä vakaumusta. Jos sitä ei ole on joko valehdeltava tai mentävä armeijaan.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008
kontro
Kysymyksen asettelu on outo. Tällä hetkellähän kehotetaan käymään armeija jos henkilökohtainen vakaumus ei sitä estä. Minä en nähnyt varusmiespalveluksen suorittamisessani mitään vakaumuksellisuutta. Minulla ei vain ollut mitään syytä/vakaumusta kieltäytyä siitä.

Seuraavaksi voinet kysyä vaikkapa:
a) kävin peruskoulun, koska olen vakaumuksellinen peruskoululainen
b) olin kotiopetuksessa, koska vakaumukseni ei pakottanut minua peruskouluun




Muodollisesti kyllä, analogiassasi pätee sama logiikka mutta käytännössä eroja on havaittavissa. Vakaumus harvemmin liittyy sivistyksen hankkimiseen vaikkakin suomessa on oppivelvollisuus.

Armeijaa käydään kylläkin koska laki määrää velvollisuudeksi sen, ymmärrän pointtisi. Toisaalta velvollisuudesta voi kieltäytyä jos vakaumus estää sen. En tiedä mikä sivistyssana tai ajatusrakennelma kuvaisi tätä tilannetta parhaiten mutta hahmottelen sitä niin että mielestäni joillakin on ensisijaisesti vakaumus käydä armeija ja toisaalta jotkut käyvät sen koska laki määrää ja halauvat valita itselleen helpoimman tien koska uskovat armeijan käymisen palvelevan tavoitteitaan paremmin kuin sivarin käyminen.

-

vihertaapero
Seuraa 
Viestejä6081
Liittynyt7.3.2006

Sangen moni tuttu/ystävä on käynyt sivarin. Kuitenkin vain yksi on perustellut näkemyksensä(vakaumuksensa) sivarista ja kaikilla muilla tämä oli pelkän helpomman valinnan reitti. Tästä pienestä, n. 20 henkilön otannasta on muodostunut mielikuva että sangen moni valitsee sivarin vain koska haluavat päästä mielestään helpommalla.

Toisaalta, kun lähtee katsomaan tilannetta toisinpäin. Vain pari tästä joukosta oikeasti hyötyi sivarista tulevan ammatin suhteen. Eli eivät osanneet hyödyntää kyseistä mahdollisuutta. Samalla tapaa on varmasti todella paljon ihmisiä jotka eivät osaa myöskään hyödyntää armeijaa. Tosin, tuttavapiiristä löytyy suurempi siivu niitä, jotka ovat ottaneet armeijasta surutta irti kaiken hyödyn. On rekkakorttia, on johtajakoulutusta, on lentolupakirjaa sun muuta lupakorttia yms.

Yksilötasolla voidaankin nähdä että molemmista, sivarista ja asepalveluksesta voi kuka hyvänsä ottaa irti aika paljon hyötyä tulevaisuuttaan ajatellen. Toisaalta, eipä ole temppukaan katkeroitua väärien päätösten vuoksi. Yhteiskunnan tasolla on paljon tehottomuutta ja mainittua orjatyövoiman hyväksikäyttöä armeijan puolella. Toisaalta, ihan jo tuttavapiirini otannalla aika monesta sivaristakaan ei ollut yhteiskunnalle mitään hyötyä, eli eivät kyenneet tuottavaan työhön osaamattomuutensa/lusmuilunsa vuoksi.

Ja mitä sivarin pituuteen tulee, sivareilla aika usein napsahtaa 30pv ylimääräistä lomaa ansiokkaan palveluksensa vuoksi kun taasen tällaiset armopalat intin puolella on todella harvassa. Näin ollen sivarin todellinen pituus on vielä kuukauden ilmoitettua lyhyempi, yleensä.

Konsta: ...joten jäähdytysvesi on varmasti erittäin korkeaktiivista.
Brainwashed: En tosiaankaan pidä itseäni minään asiantuntijana...

Vierailija

Asepalveluksen suorittaminen kuuluu mielestäni suomalaisen miehen kansalaisvelvollisuuksiin. Missä olisimme nyt, jos 70 vuotta sitten maa olisi ollut täynnä sivareita?

Palveluksen voi suorittaa puolustusvoimissa myös aseettomana. Kunnioitankin suuresti aseettoman palveluksen valinneita (helluntailaisia).

Jos sivarilaitos kouluttaisi siviilipalvelusmiehiä ensisijaisesti vaativiin siviilikriisinhallintatehtäviin, saattaisi kunnioitukseni heitä kohtaa kasvaa myös.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
baal1984

En ole todellakaan varma kaikkien armeijan käyvien motiiveista mutta uskon että porukassa on varmasti jonkin verran niitä jotka tekevät kaikkensa tehdäkseen P1 ja P2 testit päin hanuria estääkseen joutumisensa upseerikouluun tai muuhun erikoiskoulutettuun ryhmään.



näin itselläni. Pataljoonan päälikkö kyseli harjoitusten jälkeen kiinnostustani ''ammattisoturin uraa kohtaan'' johon vastasin kieltävästi.
Testit tein kunnolla väsymykseltäni, mutta kun ruvettiin painostamaan AUK:kiin niin alkoi perseily, joka aiheutti sitten tottakai vastareaktioita kun en kunnioittanut alikessuja toiveineen, vaan vittuilin takaisin. (meitä aluksi simputettiin tasapuolisesti joka päivä (psjkVekara), mutta vähitelen painopiste siirtyi jatkuvaa tahtia yksipuoleisesti minulle. Ketään yksilöä en varsinaisesti syyttele. Tilanne vain meni siihen itsekeskeisen nationalismin takia. Laumasieluisuutta siis jota en vain intuiivisesti ymmärrä.)
Siitähän se alamäki vasta alkoikin ja kävin Tilkassa välillä lepäämässä kun olin jatkuvasti kiinni ihan vaikka sen takia että unohdettiin kertoa voivani mennä lomille. Sen jälkeen sanoinkin vetäväni turpaan alikessua jotta pääsisin pois ja niinhän pääsinkin, eikä velvollisuus paina enää.

En kyllä varmasti lähe tätä maata puolustamaan. Käpykaarti sillon kutsuu.

Vierailija
baal1984
kontro
Kysymyksen asettelu on outo. Tällä hetkellähän kehotetaan käymään armeija jos henkilökohtainen vakaumus ei sitä estä. Minä en nähnyt varusmiespalveluksen suorittamisessani mitään vakaumuksellisuutta. Minulla ei vain ollut mitään syytä/vakaumusta kieltäytyä siitä.

Seuraavaksi voinet kysyä vaikkapa:
a) kävin peruskoulun, koska olen vakaumuksellinen peruskoululainen
b) olin kotiopetuksessa, koska vakaumukseni ei pakottanut minua peruskouluun




Muodollisesti kyllä, analogiassasi pätee sama logiikka mutta käytännössä eroja on havaittavissa. Vakaumus harvemmin liittyy sivistyksen hankkimiseen vaikkakin suomessa on oppivelvollisuus.

Armeijaa käydään kylläkin koska laki määrää velvollisuudeksi sen, ymmärrän pointtisi. Toisaalta velvollisuudesta voi kieltäytyä jos vakaumus estää sen. En tiedä mikä sivistyssana tai ajatusrakennelma kuvaisi tätä tilannetta parhaiten mutta hahmottelen sitä niin että mielestäni joillakin on ensisijaisesti vakaumus käydä armeija ja toisaalta jotkut käyvät sen koska laki määrää ja halauvat valita itselleen helpoimman tien koska uskovat armeijan käymisen palvelevan tavoitteitaan paremmin kuin sivarin käyminen.




Lähinnä kritisoin sitä, ettei vaihtoehdoissa ollut yhtään "laillista" vaihtoehtoa ilman sanaa vakaumus. Siviilipalveluksen käyminen vain sen takia, että se on helpompaa ei ole minulle vaihtoehto jos se edellyttää valehtelua. En kuitenkaan mennyt armeijaankaan vakaumuksen takia.

Vierailija
Carloz
Asepalveluksen suorittaminen kuuluu mielestäni suomalaisen miehen kansalaisvelvollisuuksiin. Missä olisimme nyt, jos 70 vuotta sitten maa olisi ollut täynnä sivareita?

Palveluksen voi suorittaa puolustusvoimissa myös aseettomana. Kunnioitankin suuresti aseettoman palveluksen valinneita (helluntailaisia).

Jos sivarilaitos kouluttaisi siviilipalvelusmiehiä ensisijaisesti vaativiin siviilikriisinhallintatehtäviin, saattaisi kunnioitukseni heitä kohtaa kasvaa myös.




Ensimmäinen kysymys on varsin mielenkiintoinen. En usko että talvisodan alkaessa kovin paljoa kyseltiin ollaanko sitä sivaria vaiko ei. Siellä sitä mentiin jonon jatkona ihan uskonnollisista, eettisistä ja sosiaalisista käsityksistä riippumatta. Itse olen käynyt siviilipalveluksen, mutten yhtään epäile etteikö olisi sodassa tullut oltua, jos olisin sattunut syntymään 70-vuotta aiemmin. Tuskin se mitenkään sodanvastaisuutta vähentävä kokemus olisi ollut.

Helluntalaiset on vapautettu palveluksesta. Vai tarkoitatko että osa heistä hakeutuu vapaaehtoisesti aseettomaan palvelukseen?

Kunnioituksesi sivareita kohtaan riippuu siis siitä mitä sivareille opetetaan? Nykyisin siviilipalveluksen mahdollisen opin saa palveluspaikassa, ei koulutusjaksolla (jonka voisi hyvin lopettaa kokonaan ensiapuopetusta lukuunottamatta) - kenties siviilipalveluspaikoiksi pitäisi kelpuuttaa vain tehtäviä jotka ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä myös kriisiaikoina. (teiden, rautateiden, tietoliikenneverkkojen yms. huolto/kunnossapitotöitä, sairaala, ruumishuone, vankeinhoitolaitos jne. juttuja, kenties myös elintarviketeollisuus/maanviljelys voisi olla sivarille mahdollinen sijoituspaikka)

Kanga
Seuraa 
Viestejä1327
Liittynyt26.4.2009
Jussi

Helluntalaiset on vapautettu palveluksesta. Vai tarkoitatko että osa heistä hakeutuu vapaaehtoisesti aseettomaan palvelukseen?



Väärin. Vain Jehovan todistajat on vapautettu palveluksesta. Meilläkin oli tuvassa yksi aseettomana palveleva helluntalainen, vakaumukseltaan kunnioitettu, toisin kuin sivarit.

Riso abundat in ore stultorum

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008
vihertaapero
Vaihteeksi taas katkeraa sivarin käsien heiluttelua aiheesta josta ketjun aloittaja näkee vain yksilön sortona ilman toivoa kokonaisuuden hahmottamisesta. .




Mitä mahdat tarkoittaa kokonaisuuden hahmottamisella?

-

kytoann
Seuraa 
Viestejä1906
Liittynyt16.3.2005
Helluntalaiset on vapautettu palveluksesta. Vai tarkoitatko että osa heistä hakeutuu vapaaehtoisesti aseettomaan palvelukseen?



Ei helluntailaisia ole vapautettu. Osa heistä lienee sivareita, osa palvelee aseettomina, ja osa aseellisina.

Jehonvantodistajat on vapautettu, tai oikeastaan hekin saavat lykkäystä, ja joutuvat joka toinen vuosi näyttämään seurakunnan antaman todistuksen uskontokuntaan kuulumisesta. 28 täytettyään he saavat vapautuksen asevelvollisuudesta rauhan aikana.
Aika kummallista että vapautus koskee vain tuota yhtä porukkaa.

Minustakin kysymykset on vähän oudosti asetetut. Aivan varmasti asepalveluksen suorittajat ovat heterogeenisempi ryhmä kuin sivarit, eikä tosiaankaan kaikilla mitään erityistä vakaumusta ole.
Mutta eihän tässä minulta ole kysytty, joten jatkakaa.

edit. taas myöhässä!

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Vierailija
Jussi

Ensimmäinen kysymys on varsin mielenkiintoinen. En usko että talvisodan alkaessa kovin paljoa kyseltiin ollaanko sitä sivaria vaiko ei.



70 vuotta sitten ei käsittääkseni tunnettu käsitettä sivillipalvelusmies.

Jussi
Helluntalaiset on vapautettu palveluksesta. Vai tarkoitatko että osa heistä hakeutuu vapaaehtoisesti aseettomaan palvelukseen?



No, ainakin meidän rykmentissämme 1990-luvun alussa heitä oli esikuntakomppania pullollaan.

Jussi
Kunnioituksesi sivareita kohtaan riippuu siis siitä mitä sivareille opetetaan?



Jos haluat sen näin tulkita, kyllä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat