Tuntematon Juha "Watt" Vainio, kansantaiteilija

Kommentit (2)

Vierailija

Juha Harri ”Junnu” Vainio eli Juha ”Watt” Vainio (10. toukokuuta 1938 Kotka – 29. lokakuuta 1990 Gryon, Sveitsi[4]) oli suomalainen sanoittaja, laulaja, säveltäjä sekä opettaja. Hän ehti tehdä arviolta jopa yli 2 400 sanoitusta tai sävellystä,[5] ja häntä pidetäänkin viihdemusiikin monitoimimiehenä[3] ja yhtenä Suomen tuotteliaimmista sanoittajista Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella.[6] Siviiliammatiltaan hän oli kansakoulunopettaja ja työskenteli opettajan virassaan Kymenrannan kansakoulussa, mutta ei ehtinyt toimia opettajan virassa kovinkaan kauan.

Vainio aloitti uransa 1960-luvun alussa, ja se kesti aina hänen kuolemaansa asti. Hän asui synnyinkaupunkinsa Kotkan lisäksi useita vuosia Helsingissä ja Espoossa. Viimeiset vuotensa Vainio vietti Gryonissa Sveitsissä, missä hän kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa 1990. Hänet on haudattu sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle.

Vainion itse esittämistä kappaleista tunnetuimpia ovat muun muassa ”Albatrossi”, ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” ja ”Kotkan poikii ilman siipii”. Hänen sanoittamiaan, mutta muiden esittämiä ovat muun muassa ”Kolmatta linjaa takaisin”, ”Katson autiota hiekkarantaa”, ”Tahdon olla sulle hellä”, ”Rööperiin”, "Mun sydämeni tänne jää" ja ”Muisto vain jää”.

Lisänimi ”Watt” liittyi Vainion ensimmäisen soololevyn kappaleeseen ”Paras rautalankayhtye” (1964), jonka esittäjäksi ilmoitettiin singlepussissa ”Juha ’Watt’ Vainio ja hänen Sähkötarkastuslaitoksen hyväksymä, sarjaan kytketty orkesterinsa”. Lisänimeä ei koskaan käytetty yksin, vaan aina muodossa Juha Watt Vainio.

Vierailija

Uusia tuulia

Avioeron jälkeen Juha Vainion elämän alkoi vähitellen muuttua. 1970-luvun loppupuoliskolla ja 1980-luvulla hänen luomistahtinsa oli kiivaimmillaan ja hän ryhtyi sanoittamisen lisäksi myös säveltämään.[86] Hän työskenteli paljon Veikko Samulin ja Jaakko Salon kanssa, ja Salo alkoikin sovittaa Vainion itse esittämiä kappaleita.

Vainion vuonna 1976 julkaistu Kansi kiinni ja kuulemiin -levyn kappale ”Jawohl, jawohl” sai kritiikkiä osakseen, koska siinä arvosteltiin Lapissa käyviä saksalaisturisteja.[87] Albumilla on tosin myös herkkä laulu ”Mä uskon huomispäivään”.[88] Muita levyn tunnettuja kappaleita ovat ”Playboy 60 v”, ”Suomi–Ruotsi” ja ”Taas lapsuuden maisemiin”.[68]

1970-luvun lopulla Vainio alkoi tosissaan säveltää, mutta hän oli julkaissut sävelmiään jo vuosikymmenen alussa. Hänen varhaisimpia sävellyksiään ovat muun muassa ”Matkarakastaja” ja ”Viisari värähtää”. Vuosikymmenen lopun tunnetuimpia sävellyksiä on kesäinen ”Käyn ahon laitaa”, joka julkaistiin samannimisellä albumilla vuonna 1979. Vaikka Vainio oli tuolloin jo raitistunut, hän lauloi silti alkoholiin liittyviä kappaleita. Vainio alkoi tehdä myös paljon herkempiä kappaleita, mikä näkyy hänen seuraavilla albumeillaan. Vuonna 1981 julkaistu Albatrossi ja sorsa[89] sisältää yhden Vainion suosituimmista kappaleista, ”Albatrossin”.[90] Kappaleen teemana on kadotettu nuoruus. Toinen albumin herkistä kappaleista on ”Apteekin ovikello”, johon Vainio sai idean Tapio Rautavaaralta.[91] Muita tunnettuja kappaleita olivat ”Panaman konsuli” ja ”Kun mä rupesin ryyppäämään”.[89]

Vuonna 1976 julkaistiin kasettina joukko Vainiolta tilattuja pornolauluja.[92] Vainio teki osan kappaleista ja myös lauloi niitä. Kaikki muusikot esiintyivät salanimillä, ja Vainion salanimi oli Junnu Kaihomieli. Useassa laulussa on jokin tuttu melodia, joiden tekijänoikeussuojat olivat jo umpeutuneet: esimerkiksi kappale "Kumi-Roope" on rivompi versio kansanlaulusta "Rosvo-Roope". Vuonna 1979 Vainio oli mukana tekemässä myös toisen kasetillisen näitä ralleja.[92] Kappaleet julkaistiin CD:llä vasta vuosina 1992 ja 1997 nimellä Pahojen poikien lauluja 1–2 ja Porno-ooppera / Pahojen poikien lauluja 3. Levyt myivät kultaa.[33]

Vainio teki vuonna 1982 yhteistyötä kehonrakentaja Kike Elomaan kanssa.[93] He lauloivat yhdessä Vainion sanoittaman, singlenäkin julkaistun laulun ”Kunto nousee sullakin”. Singlen b-puolella oli Elomaan yksin laulama ”Pokkana ja paikallaan”.[94] Vuonna 1983 Delta julkaisi albumin Sellaista elämä on, joka sisältää suuren määrän Vainion tunnetuimpia omia kappaleita: ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”, ”Ei ole Kööpenhamina kuin ennen”, ”Sellaista elämä on”, Kotkan poikii ilman siipii” ja ”Yleisessä saunassa”.[95][89] Pari vuotta myöhemmin vuonna 1985 julkaistu Elämää ja erotiikkaa jäi viimeiseksi studioalbumiksi, jonka Vainio sai valmiiksi eläessään. Myös sillä on paljon tunnettuja ja suosittuja kappaleita, kuten ”Aleks ja Jaan”, ”Heiskasen kanssa kun heiluttiin” ja ”Yksinäinen saarnipuu”.

Vainio oli alkanut avioeronsa jälkeen seurustella Pirkko Heikkalan[96] kanssa. Heidät vihittiin 27. joulukuuta 1981 Kuusamon kirkossa.[97] Heille syntyi vuonna 1983 tytär, Suvi.[98] Pari muutti Sveitsiin 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1988 Vainio täytti viisikymmentä vuotta, ja hänelle järjestettiin juhlakonsertti, johon osallistuivat muun muassa Katri Helena, Eino Grön ja Pave Maijanen.[99]

Uusimmat

Suosituimmat