Hitler

Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Ketju Adolf Hitleristä. Hänen henkilöstään ja historiallisesta merkityksestään. Aloitan uuden ketjun, koska en löytänyt aiempaa yleisketjua.

Oma näkemykseni siitä, että aihe olisi banaali ja läpi koluttu muuttui luettuani puolittain sattumalta Ian Kershawn vasta suomennetun historiikin (josta hänet aateloitiin Britanniassa palveluksistaan historiantutkimukselle). Aihe on banaali, koska se on kerrottu siten populaarihistoriassa (mediassa, yläasteella, lukiossa). (Jos aihe ei siltikään kiinnosta, niin älä lue eteenpäin ja valita sitten, sillä tämä kirjoitus on aika pitkä.)

Kershaw käy lävitse Hitlerin elämän varhaislapsuudesta itsemurhaan Berliinin bunkkerissa. Toinen maailmansota alkaa vasta kirjan puolivälissä sivulla 502.

Kershaw sai ajattelemaan monia tekijöitä "kulttuuriromahduksen" dynamiikasta demagogiaan, vallan luonteeseen ja ihmisluonnon tukahdutettuun barbariaan.

Kirjan jälkeen jäi jotenkin epätodellinen olo ja monet oletetut itsestäänselvyydet muuttuivat epäselvyyksiksi. Miten se kaikki pystyi olemaan mahdollista?

Kun Hitler liittyi Saksan työväenpuolueen (myöh. Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP) jäseneksi jäsennumerolla 555, puolue oli yksi 70 pienestä völkisch-puolueesta Baijerin alueella. Helmikuussa 1920 kirjattuun 25 kohdan poliittiseen ohjelmaan tehtiin seuraavien 13 vuoden aikana vain yksi muutos (populistisista syistä suurmaanomistajuuden vastaisuutta lievennettiin). Puolueella ei demokratian aikana varsinaisesti ollut koskaan selkeitä poliittisia linjauksia vuoden 1918 häpeän pois pyyhkimisen (ylivoimaisesti tärkein teema), anti-semitismin, bolshevismin vastaisuuden ja militaristisen nationalismin ulkopuolelta. Johtavista natseista suurin osa, Hitler mukaan luettuna, olivat anti-kapitalisteja, anti-intellektuaaleja ja vihasivat kristinuskoa, mutta pitivät nämä näkemyksensä suurelta osin poissa julkisuudesta. (Taistelu kirkkoa ja suurpääomaa vastaan oli kaavailtu käytäväksi kun sota olisi voitettu.)
Führer-kulttia ruvettiin tietoisesti rakentamaan jo 1920-luvun alkupuolelta. Jo vuodessa kansankokousten osanottajamäärät olivat nousseet kymmenistä (Hitlerin ensimmäisessä kansankokouksessa, jossa hän oli asevoimien tarkkailijana, oli 25 seuraajaa) useisiin tuhansiin Hitler Spricht! mainoksella. Sama teema toistuu koko puolueen "demokraattisen" taipaleen ajan. Puolue leviää eri puolille Saksaa ja kasvattaa kannatustaan Hitlerin kiertäessä väsymättä puhujamatkoillaan. Talousvaikeudet ja Weimarin tasavallan lisääntyvä korruptio vallan huipulla auttavat, mutta Hitler on kuitenkin kaiken keskuudessa. Puhuvathan monet muutkin samoista teemoista, mutta eivät tavoita kuulijoita.

Puhujatilaisuudet ovat teatraalisesti lavastettuja ja osin etukäteen harjoiteltuja wagnerilaisia näytelmiä. Puheet ovat usein myös pitkiä (2.5 tuntia ei mitenkään epätavanomaista) ja Hitler puhuu ilman muistiinpanoja.
Hitler ei käy poliittisia väittelyitä ja hänen yksityinen kuvansa pidetään etäisenä. Kaikki etukäteen harkittua Führer-kultin rakentamista.
Farssiksi ja häpeäksi muuttunut Münchenin oluttupavallankaappauskin pystytään lopulta kääntämään isänmaalliseksi propagandavoitoksi ja tapauksen vuosipäivästä tulee natsien tärkein merkkipäivä. Edes Hitlerin sisarentyttären Geli Raubalin skandaalinomainen itsemurha tai murha Hitlerin aseella ammuttuna Hitlerin asunnossa (ei tullut koskaan selvitetyksi) ja Hitlerin todennäköinen seksuaalinen suhde tyttöön ja tämän tapauksen riepottelu mediassa ei muuta kannatusta. Päinvastoin.

(Tällaiset ja monet vastaavat tuntuvat vuodesta 2010 katsottuina dynamiikaltaan käsittämättömiltä.)

Hitler on taitava demagogi, mutta myös maaperä on hyvin hedelmällinen. Melkein missä tahansa muussa länsimaisessa kontekstissa edellisten 200 vuoden ajalta hänet olisi naurettu pihalle (tai laitettu lukkojen taakse pysyvämmin). Tästä Kershaw on varmasti oikeassa. Weimarin tasavallan Saksassa on jotain henkisesti hyvin sairasta. Kershawn näkemys on, että Saksa olisi ilman Hitleriä ja natsejakin ajautunut vahvan anti-semitistiseen sotilasdiktatuuriin, mutta sotaa tuskin olisi syttynyt ja anti-semitismi olisi rajoittunut juutalaisille asetettuihin rajoituksiin.

Hitler on ilmiö vahvasti kontekstissa. Esimerkkinä vaikkapa se, että Kansallissosialistien puoli-autonominen ja puolisotilaallinen taistelujärjestö SA oli kasvanut vuoteen 1934 mennessä 4,5 miljoonan jäsenen suuruiseksi. (Hitler koki tuolloin jo SA:n uhaksi vallalleen. SS:n toteuttama murhakampanja SA:n johtoa vastaan pitkien puukkojen yönä sulauttaa järjestön puolueeseen ja Wehrmachtiin.)
Hitlerin ja natsien kannatuspohja tulee pääosin valkokaulusvirkamiehistöltä, pienmaanomistajilta, yliopisto-opiskelijoilta ja työläisiltä. Aluksi enemmän miehiltä, mutta myöhemmin yhtälailla myös naisilta. Demokraattisissa vaaleissa kannatus nousee 40 prosenttiin. Vain kommunistit, katolilaiset ja liike-elämän johtoporras selkeästi karsastavat Hitleriä.

Aina kristalliyöhön asti lähes vuosikymmenen ajan natsien johtohenkilöt, erityisesti Hitler, saavat pidätellä puolisotilaallisia joukkojaan, jotta nämä eivät aloittaisi omatoimista terrorisotaansa juutalaisia ja kommunisteja vastaan.
Myöskään "lopullinen ratkaisu" ei alkaessaan toteutua edellytä Hitleriä, eikä aloite tule Hitleriltä. Hitler oli tuolloin v. 1942 keskittynyt lähinnä epätoivoiseksi käyneen sotatilanteen kääntämiseen. Kansanmurhaamisen aivot ovat todennäköisesti Reinhardt Heydrich ja Himmler SS:sta sekä Eichmann käskyn toteutuksesta vastaavana virkamiehenä. Sekä sadattuhannet Hitlerin vapaaehtoiset teurastajat, etenkin SS:ssä. Kershaw on tässä ymmärtääkseni pitkälle Daniel Goldhagenin kannalla.

Hitlerin ajatuksena oli ollut siirtää juutalaiset Siperiaan (ja/tai Madagaskariin) kunhan sota Idässä olisi voitettu.
Hitlerin onnettomista sodanjohtajan kyvyistä on mainintoja riittämiin, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen visionsa siitä, mitä sodan voittamisesta Idässä olisi seurannut. (Eikä tämä voitto vuonna 1941 ollut suinkaan mahdoton!)
Visio on sanoinkuvaamattoman hyytävä häikäilemättömässä armottomuudessaan. Hitler visioi pakkosiirtävänsä venäläiset ja juutalaiset - orjatyövoimaksi jääviä venäläisiä lukuunottamatta - Uralin toiselle puolelle. Uralin länsipuolinen Venäjä olisi armotta liitetty Saksaan ja uudisasutettu saksalaisilla ja muilla germaanisilla kansoilla (joihin Hitler luki mm. skandinavialaiset).
Kyse ei ole vain muutamista lainauksista, vaan Hitler puhui aiheesta usein. Krimistä olisi tullut Saksan työväen lomapaikka palkkiona sodan uhrauksista, Kaukasus olisi tyydyttänyt Saksan raaka-aineiden tarpeen, Ukraina olisi ruokkinut saksalaiset viljallaan. Pietari olisi jyrätty maantasalle ja muutettu viljelysmaaksi (tällä oli Hitlerin ajattelussa symbolista merkitystä). Hitler arvio, että muutamassa sukupolvessa Saksaan liitetyn entisen Venäjän (ja Ukrainen, Valkovenäjän jne.) saksalainen väkiluku olisi voitu kasvattaa 250 miljoonaan. Venäläiset (slaavilaiset) olisi pakotettu pysyvästi orjatyövoimaksi, ja heiltä olisi mm. kielletty koulunkäynti.
Näin syntynyt raaka-ainevarannoiltaan itseriittoinen ja orjatyövoimaa armotta hyödyntävä supervalta olisi ollut valmis laittamaan Britannian ja Yhdysvallat (finanssijuutalaisineen) polvilleen. Lopullinen päämäärä oli koko maailman valloittaminen Saksan tuhatvuotisen vallan alle. Hitler jopa harmitteli sitä, kuinka saksankielessä on niin monta eri murretta. Tämä tuottaisi ongelmia kun maailmaa muutettaisiin saksankieliseksi.

(Kuinka lähellä tämä visio olisi ollut toteutumistaan jos Venäjä olisi lyöty ja pakotettu antautumaan vuonna 1941?)

Visio on tietysti hyytävän sairas, mutta samalla se on jotenkin riisutun häikäilemätön tahto valtaan.
Tätä lopullista visiota Hitlerissä ruokkivat wagnerilaiset myytit menneisyydestä, teutoniritareista, Fredrik Suuresta ja itsensä näkeminen kaitselmuksen ohjaamana kutsumuksen saaneena, jonka kaltaisia suuria ihmisiä maailma näkee vain kerran tuhannessa vuodessa. Hänen lähipiirinsä ruokki hänessä tätä minäkuvaa vähintään yhtä vahvasti ja syvensi hänen luontaista suuruudenhulluuttaan.

Hitlerin palvonta lähipiirissä oli sikäli hyvin kummallista, koska Hitler oli usein heille hyvin aggressiivinen ja loukkaava, eikä läheisiltä jäänyt huomaamatta, että Hitlerin virhearviot edesauttoivat Saksan häviötä sodassa. Silti niin moni seisoi hänen rinnallaan loppuun asti ja hänen kansansuosionsa oli huomattavaa vielä Huhtikuussa 1945 kun miljoonia saksalaisia oli kuollut, kaupungit oli tuhottu massiivisissa ilmapommituksissa ja neuvostopanssarit vartioivat Berliinin katuja. (Kesäkuussa 1940 Ranskan antautumisen jälkeen Kershaw arvioi hänen olleen aidosti maailman suosituin valtiojohtaja).

Muutamia anekdotaalisia tietoja:

Hitlerin anti-kapitalistisuus oli selvää (hän ei juuri peitellyt vihaansa finanssikapitalismia kohtaan, jonka taustalle näki juutalaiset. Vuoteen 1933 ylempi porvaristo oli Hitlerin näkyvimpiä vastustajia.). Hitlerin viha kristinuskoa kohtaan käy myös täysin selväksi yksityisistä puheenvuoroista vaikka julkisuudessa hän viittasi ajoin Jumalaan demagogisista syistä. Hitlerin ensimmäiset naissuhteet olivat vasta 1920-luvun lopulla 40-vuoden iässä. Hänellä oli teini-iässä etäinen ihailusuhde teinikaunottareen, josta Hitler puhui wagnerilaisin myyttisin kuvin vielä vuosikymmentä myöhemmin. Hitler, joka painotti politiikassaan työn merkitystä, vältteli itse palkkatyötä nuoruusvuosinaan (ei tehnyt päivääkään töitä piirroksiaan lukuunottamatta joista sai hieman rahoja) ja eli pääosin äitinsä sekä tätinsä varoilla ja isänsä perinnöllä. Hitler uskoi lujasti, että hänesti tulisi maailmanluokan taiteilija ja arkkitehti ja hän sai myös lähipiiriään uskomaan tähän ajatukseen. Kun hän ei päässyt Wienin taideakatemiaan, hän ei pystynyt kertomaan totuutta läheisilleen. Ei edes kuolemaa tekevälle äidilleen, jonka sanotaan olleen ainoan ihmisen, jota Hitler eläissään rakasti. Kun 1. maailmansota syttyi (edeltävinä vuosina äärimmäistä köyhyyttä, nälkääkin kokeneen ja yömajoissa eläneen Hitlerin) kerrotaan vajonneen polvilleen ja kiittäneen kohtaloa, että hän saa elää niin hienona hetkenä historiassa. Hitler sai sodassa kaksi kunniamerkkiä, mutta kieltäytyi kaikista ylennyksistä. Hän toimi lähettinä rintamalla, mikä oli tilastollisesti erittäin vaarallinen toimenkuva.
Hitlerin lähin ystävä rintamalla oli pieni valkoinen terrieri, joka oli jolkotellut rintaman poikki Ranskan puolelta saksalaisten luokse. Kun koira myöhemmin hävisi, Hitlerin kerrotaan olleen hysteerinen ja kiljuneen "he eivät tiedä minkä ovat minulle tehneet". Diktaattorinakin Hitlerin kerrotaan leikkineen koiransa Blondin kanssa päivittäin. (Blondi kuoli Hitlerin ja Eva Braunin mukana bunkkerissa).
Hitler oli ihastunut sentimentaalisiin poikaromaaneihin intiaanisodista ja suositteli niiden lukemista muillekin natsijohtajille ja piti näitä liian vakavamielisinä. Hitler piti hyvin paljon myös Mikki Hiiri piirretyistä. Hitlerin ei tiedetä koskaan poliittisen uransa aikana myöntäneen yhtään virhettään. Hän löysi aina syyn muista.
Hitlerin viimeisiä käskyjä Saksan johtajana oli määrätä kaikki Saksan teollisuuslaitokset tuhottaviksi, jotta ne eivät päätyisi vihollisen käsiin. Albert Speer esti tämän käskyn voimaanlaittamisen, ja pelasti näin Saksan kyvyn päästä jaloilleen sodan jälkeen. Samalla Speer pelasti hyvin mahdollisesti oman henkensä.
Hitler ei uskonut ydinaseiden olevan mahdollisia vielä vuosikymmeniin, ja Saksan ydinohjelma oli siksi rajallinen. Ehkä näin on hyvä, sillä sodan häviöön tuomitun loppupuolen, eli vuodet 1943-1945, hän käytti ihmeaseen toivomiseen, jolla voisi hävittää Lontoon ja Moskovan.

Mielestäni Kershawn näkökannan molemmat puolet kulttuuriromahduksesta ovat perusteltuja. Toinen voidaan karsitusti tiivistää Hitlerin ainutlaatuisiin kykyihin demagogina sekä osin natsien puolisotilaallisten järjestöjen demokratian ulkopuoliseen valtaan ja pelotteeseen, joita ilman natsien valtaannousu ei olisi ollut mahdollista, ja toinen toteamukseen edellisten kontekstista, jonka yksi lukemattomista nimettömistä oli maalannut sodan lopulla müncheniläisen rakennuksen julkisivuun "häpeän olla saksalainen".

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija

Koko kansa ei aivokuollut ja herätetty taas sodan jälkeen. Se ei ollut hurmosliike. Asia jota tietty historiankirjoitus ei voi myöntää, elää vielä. Se miksi se saksassa kehittyi oli kansan tahdon ja lopulta puolen maailman tahdon ja sinisilmäisyyden tulos. Varsinkin englantilaisten persläpien.

Vierailija

Hitlerillä oli kaikille jotain, vihasi juutalaisia ja sitä kautta kommunismia, koska kehittäjänsä Marx oli juutalainen. Suurpääomaan Hitler suhtautui myönteisesti esim. Henry Ford.

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009

1. maailmansodan merkitystä Hitlerille ei voi aliarvoida. Kannattaa muistaa että Saksa oli hyvin lähellä voittaa sodan länsirintamalla 1918 (Itärintamalla Saksa voitti Venäjän). Saksalaisille Versailles oli häpeärauha.

Yli 4 vuoden rintamapalvelus ja suuret tappiot (Hitlerin List-rykmentti menetti sodan aikana 3754 miestä kaatuneina eli hieman yli 100% koko miesvahvuudesta) antoivat Hitlerille auktoriteettia (hän viittasi itseensä sanalla Frontkämpfer). Hitler edusti niitä 2 miljoonaa saksalaista jotka kaatuivat, Weimarin tasavalta taas voittajia nöyristeleviä poliitikkoja jotka olivat pettäneet sotilaat.

Too many protest singers, not enough protest songs...

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
Javert
Suurpääomaan Hitler suhtautui myönteisesti



Kershaw lainaa monia sisäpiirissä kerrottuja (mm. Goebbelsille luottamuksellisesti kerrottuja) näkemyksiä Hitleriltä, jotka ovat täysin tätä käsitystä vastaan. Nazit saivat kannatuksensa yleistäen "rahvaalta" ja heillä oli monesti rahoitusvaikeuksia ja yrityksistä huolimatta vaikeuksia saada tukea liike-elämältä. Liikemiespiirit olivat pääosaltaan ja hyvin selkeästi Hitlerin vastustajia vuoteen 1933 asti.

Hitlerillä oli ehdottoman kielteinen näkemys sijoituspääomasta, josta erillään hän näki teollisuuspääoman. Hän vastusti pankkien koronkiskontaa. Alkuun myös suurmaanomistusta ja olisi halunut jakaa näitä tiloja Saksan kansalle. Myöhemmin hän vaihtoi tätä näkemystä, mutta vain populistisista syistä.

Myöhemmässä vaiheessa hän näki talouden pitkälti sotatalouden kautta ja näki yritykset hallinnon jatkeena, joiden piti tehdä tulosta Saksan kansalle, lue: Hitlerin sota-ambitioille, ei itselleen.

Jos Yhdysvaltalaisen suuryrityksen johtaja tunsi sympatioita kansallissosialismille, se ei kerro mitään Hitlerin suhtautumisesta suurpääoman, jonka hän pitkälti samaisti "finanssijuutalaisiin".

Kuka ylipäänsä keksi käyttää termiä "äärioikeisto" natseista? Miten siitä tuli yleisesti hyväksytty totuus? Äärioikeistoksi on kutsuttu myös yhdysvaltain uskonnollista oikeistoa. Jos verrataan näitä natseihin, niin valtavia eroja löytyy uskonnon suhteen, konservatiivisuuden suhteen, talouden suhteen, ihmiskäsityksen suhteen (abortin vastustus vs. natsien eutanasia-ohjelmat).

Melkeinpä ainut selkeä yhdistävä tekijä on patriotismi, mutta senkin painotuksissa on niin valtavia eroja, että tuskin voidaan puhua samasta asiasta.

Mielestäni natseista ei pitäisi käyttää sen enempää oikeisto- kuin vasemmistokäsitettäkään, mutta jos jompaan kumpaan pitäisi kallistua, niin kyllä paralleeleja löytyy lähempää vasemmistolaisista diktatuurisista ja kollektiivisista, yksipuoluejärjestelmällisistä, utopistisista, yksilöä polkeneista, usein väkivaltaisista ja aggressiivisista yhteiskunnallisista kokeiluista.

Vierailija
surreal
Mielestäni natseista ei pitäisi käyttää sen enempää oikeisto- kuin vasemmistokäsitettäkään



Eric Hobsbawm taas perustelee aika kattavasti natsien oikeistolaisuuden, pitäydyn hänen näkemyksissään.

Fordista:

Joka tapauksessa haastattelussa vuonna 1923 Hitler sanoi odottavansa, että näkisi "Fordin kasvavan Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajana". Hitlerillä oli toimistonsa seinällä myös Fordia esittävä muotokuvamaalaus. Joka tapauksessa haastattelussa vuonna 1923 Hitler sanoi odottavansa, että näkisi "Fordin kasvavan Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajana". Hitlerillä oli toimistonsa seinällä myös Fordia esittävä muotokuvamaalaus.



Lienee kaikille selvää, että edustiko Ford suurpääomaa, ei tietenkään juutalaista.

Vierailija
Kuka ylipäänsä keksi käyttää termiä "äärioikeisto" natseista? Miten siitä tuli yleisesti hyväksytty totuus? Äärioikeistoksi on kutsuttu myös yhdysvaltain uskonnollista oikeistoa.



Vaikea sanoa kuka "keksi". Natsismiin kuuluva herrarotu-aate ei käy oikein yksi yhteen vasemmistolaisen tasa-arvo ihanteen kanssa.

Vierailija
surreal
Nazit saivat kannatuksensa yleistäen "rahvaalta".



Propaganda siis yllättäen tehosi rahvaaseen, viimeisen kuluneen sadan vuoden aikana hallitukset ovat yleensä saaneet kannatuksensa rahvaalta.

Vierailija

Toistan itseäni, mutta Hitlerin suosion mahdollisti se, että hän tarjosi kaikille jotakin, lainaten piirteitä sieltä sun täältä, näin hän sai kannattajia laaja-alaisesti kaikista kansanryhmistä.

Vierailija
surreal

Mielestäni natseista ei pitäisi käyttää sen enempää oikeisto- kuin vasemmistokäsitettäkään, mutta jos jompaan kumpaan pitäisi kallistua, niin kyllä paralleeleja löytyy lähempää vasemmistolaisista diktatuurisista ja kollektiivisista, yksipuoluejärjestelmällisistä, utopistisista, yksilöä polkeneista, usein väkivaltaisista ja aggressiivisista yhteiskunnallisista kokeiluista.



Kyllä fasistit itse määrittelivät aatteensa kommunismin ja kaiken mitä se edustaa antiteesiksi. Eli sikäli termi "äärioikeisto" on järkeenkäypä.

Vasemmistolaisuuteen fasismin yhdistää se, että he esiintyivät nykyaikaisena, maailmaa muuttavana poliittisena suuntauksena (sosialismin tavoin).

Tuohon aikaan perinteistä oikeistolaisuutta pidettiin vanhan yläluokan kuolevana aatteena, epätoivoisena tarrautumisena menneisyyteen.

Ja kyllä suurpääoman piiristä löytyi paljon natsien tukijoita - heidän kannattajakuntansa koostui niin porvareista kuin työläisistä. Ainoa taho vasemmiston ja juutalaisten ohella joka suhtautui fasismiin karsaasti oli vanha yläluokka ja aatelisto, joita varmasti löytyi rahavallan ja sotilaseliitin joukosta runsaasti.

Natsien terroriin ja levottomuuksien lietsomiseen perustuva politiikka oli tosin varmasti saanut vaikutteita aikaisempien vuosikymmenien vasemmistoanarkistien ja bolshevikkien toiminnasta.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Mitä Hitlerin kommentilla Fordista on tekemistä vastapainona sille hyvin kattavalle suoralle todistusaineistolle, joka todistaa vastakkaista? Hitlerille oli tavanmukaista kehua milloin ketäkin, liittoutua ties kenen kanssa ja sanoa sitä, mitä odotti kuulijoidensa haluavan kuulla. Todellisempia tuntemuksiaan hän lausui sisäpiirille. Tähän todistusaineistoon nojaten on selvää, että hänellä oli negatiivinen kuva suurpääomasta ja sen edustajista.

Vierailija

Niin, siis kuka nyt rehellisesti osaa luokitella USA:n uskonnollisen siiven johonkin. Talousliberalisminsa puolesta menevät sinne laitaoikeistoon, samoin patriotisminsa kanssa, henkilö, johon he uskovat oli anarkokommunisti.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
mvd

Kyllä fasistit itse määrittelivät aatteensa kommunismin ja kaiken mitä se edustaa antiteesiksi. Eli sikäli termi "äärioikeisto" on järkeenkäypä.




Hitler vihasi bolshevismia useammasta syystä. Hän yhdisti sen juutalaisiin sekä internationalismiin (nationalismin vastakohta). Hän karsasti myös luokkasodan käsitettä. Oli vain yksi luokka, kansa.
Kyllä nämä painotuserot mahtuvat vielä sosialismin erilaisten suuntausten viitekehykseen. Kansallissosialismi oli Hitlerin oma nimiehdotus puolueen aatteelle, puolueen jonka nimi oli alkujaan Saksan työväenpuolue.

Ja kyllä suurpääoman piiristä löytyi paljon natsien tukijoita



Ei Kershawn mielestä. Ei ainakaan ennen vuotta 1933. Vain muutamia hyvin harvoja yksittäisiä tukijoita.

heidän kannattajakuntansa koostui niin porvareista kuin työläisistä.



Valkokaulusporvaristosta, eli virkamiehistä. Myös pienmaanomistajista. Natsit olivat maaseudulla suositumpia kuin kaupungeissa. Mutta ei kaupunkien ylemmästä porvaristosta, rikkaista teollisuusmiehistä. He karsastivat natseja aina vuoteen 1933 saakka.

Ainoa taho vasemmiston ja juutalaisten ohella joka suhtautui fasismiin karsaasti oli vanha yläluokka ja aatelisto, joita varmasti löytyi rahavallan ja sotilaseliitin joukosta runsaasti.



Näiden lisäksi myös rikkaat teollisuusmiehet ja etenkin katolinen papisto.

Natsien terroriin ja levottomuuksien lietsomiseen perustuva politiikka oli tosin varmasti saanut vaikutteita aikaisempien vuosikymmenien vasemmistoanarkistien ja bolshevikkien toiminnasta.



1920-luvulla Natsien SA ja kommunistien puolisotilaalliset järjestöt ottivat Saksassa useamman kerran yhteen ja poliittisessa väkivallassa kuoli satoja ihmisiä.

Vierailija
surreal
Hitlerille oli tavanmukaista kehua milloin ketäkin



Ford edusti Hitlerin mukaan USA:n johtavia fasisteja, kuten tiedetään, Hitler oli hyvää pataa kaikkien johtavien fasistien kanssa esim. Mussolinin kanssa. Fasistit olivat siis vasemmiston vastavoima.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat