Seuraa 
Viestejä45973

tuli mieleen, että miten nopeaa gravitaatio vaikuttaa? Jos verrataan esim. sähkömagneettiseen säteilyyn (vaikka näkyvä valo) se etenee tyhjiössä nopeudella c.

Jos sallitaan pieni ajatusleikki. Oletetaan että auringon massa (ei tilavuus) yhtäkkiä kasvaisi kaksinkertaiseksi (ei nyt mitään järkevää syytä) hyvin nopesti, vaikka alle sekunnissa. Miten nopeaa auringon gravitaation kasvu vaikuttaisi maapalloon sekä muihin lähiplaneettoihin? Entä naapurigalaksiin, vaikkakin häviävän pienellä määrällä.

Onko gravitaatiokin kenttä, koska sehän vaikuttaa kaikkiin partikkeleihin "lähialueella" "samanaikaisesti"(?). Vrt. magneettikenttä.

Sivut

Kommentit (49)

Toistaiseksi kaikki kokeet kuten Jupiterin tähtien ylikulkujen ja kaukaisten kvasaarien muodostamien gravitaatiolinssien avulla suoritetut viittaavat kovasti siihen, että gravitaatio etenee valon nopeudella. Tulokset ovat tosin olleet hyvin suuressa haarukassa, luokkaa 0,8-1,2c ja asia ei ole vielä aivan loppuunkäsitelty.

Eli tuon auringon massan tuplaantuminen heijastuisi edelleenkin maapallon rataan noin 8 minuutin viiveellä. Naapurigalaksissamme (vaikkapa Andromeeda M31:ssa) asukkaat saisivat odottaa tätä aurinkomme paisumisen aiheuttamaa vaikutusta vajaan kolmen miljoonan vuoden ajan.

Pohtija
Seuraa 
Viestejä883

Tätä on kyllä koitettu aiemminkin selvittää.

Eihän sitä taida kukaan varmasti tietää... Sitä kun on hiukan vaikea laittaa testiin ja määrittää...

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Snaut
Toistaiseksi kaikki kokeet kuten Jupiterin tähtien ylikulkujen ja kaukaisten kvasaarien muodostamien gravitaatiolinssien avulla suoritetut viittaavat kovasti siihen, että gravitaatio etenee valon nopeudella. Tulokset ovat tosin olleet hyvin suuressa haarukassa, luokkaa 0,8-1,2c ja asia ei ole vielä aivan loppuunkäsitelty.

Eli tuon auringon massan tuplaantuminen heijastuisi edelleenkin maapallon rataan noin 8 minuutin viiveellä. Naapurigalaksissamme (vaikkapa Andromeeda M31:ssa) asukkaat saisivat odottaa tätä aurinkomme paisumisen aiheuttamaa vaikutusta vajaan kolmen miljoonan vuoden ajan.

Tukisiko tuo sitten sitä että gravitaatiolla on "kenttä". Miten muuten esim. aurinko voi vaikuttaa jokaiseen "lähialueella" olevaan hiukkaseen "yhtä aikaa" (jos ajatellaan auringosta tietyn säteen etäisyydellä).

Jos tuo kenttä on olemassa niin voikohan sitä mitata millään......?

tavu

Tukisiko tuo sitten sitä että gravitaatiolla on "kenttä". Miten muuten esim. aurinko voi vaikuttaa jokaiseen "lähialueella" olevaan hiukkaseen "yhtä aikaa" (jos ajatellaan auringosta tietyn säteen etäisyydellä).

Hiukkaset "tietyn säteen etäisyydellä" auringosta ovat siitä yhtä kaukana ja tällöin auriko myös niihin yhtäaikaa vaikuttaa. Jos hiukaset ovat eri etäisyyksillä auringosta, niin se ei niihin myöskään samaan aikaan vaikuta.

tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.

Yleisen suhteellisuusteorian paikalle on pyrkimässä mm. säieteoriat ja niissä gravitaation välittäjähiukkanen on massaton gravitoni, joka liikkuu valonnopeudella.

Arla
tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.

Yleisen suhteellisuusteorian paikalle on pyrkimässä mm. säieteoriat ja niissä gravitaation välittäjähiukkanen on massaton gravitoni, joka liikkuu valonnopeudella.

hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.

Ja gravitaatioonhan (tietääkseni) liittyy voimia joka tapauksessa.

Tuosta välittäjähiukkasesta. En tiedä miten tuota pitäisi ajatella mutta jotta gravitaatio vaikuttaisi kaikkiin ympäröiviin hiukkasiin samanaikaisesti -> silloinhan kuikkasesta pitäisi lähteä käytännössä ääretön välittäjähiukkasta ympäröiviin hiukkasiin "vetämään" niitä puoleensa. Ja jos nopeus on c, mutta yhteen suuntaan? Entä se paluumatka?

Miten käy sitten tässä välittäjähiukkasen tapauksessa jos se on matkalla "vetämään puoleensa toista hiukkasta" mutta "vetävä" hiukkanen katoaa, esim muuttuu energiaksi. Kenelle se välittäjähiukkanen sitten kuuluu?

Miten säieteorioissa selitetään gravitaatio?
Mutuilua.
Massasta ei varmaankaan poistu hiukkasia, jotka palaavat siihen miltä tahansa etäisyydeltä takaisin mutta siitä voi poistua hiukkasia jotka korvautuvat ulkoisen gravitonikentän hiukkasilla, joiden kokonaisenergia on vähän suurempi kuin massasta poistuvien.
Mitä suurempi tiheydestä johtuva sisäinen paine, sitä enemmän massasta poistuu gravitoneja ja sitä enemmän niitä voi siihen tulla tilalle.
Gravitonien nopeus pitäisi olla yli C että ne pystyvät lähtemään mustasta "aukosta".

hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.

Vastakysymys: Miten 3-ulotteinen tila samanlaisena (3-)ulottuvuutena kuin gravitaatio (0-ulotteinen tila) välittää voimansa, olemassaolonsa?

Kyllähän tätä nykyä moni tutkija etsii gravitoneja. Uskallan kuitenkin lyödä vaikka eurosta vetoa ettei niitä koskaan löydy, koska kyse on virhetulkinnasta gravitaation luonteen suhteen. Vielä kun osaisin todistaa tämän teoreettisesti niin hyvä olisi.

EDIT: Gravitaatio on negatiivista tilaa.

Arla
tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.

Yleisen suhteellisuusteorian paikalle on pyrkimässä mm. säieteoriat ja niissä gravitaation välittäjähiukkanen on massaton gravitoni, joka liikkuu valonnopeudella.

Tämä Arla, joka vastustaa Saulin tavoin vastakkainasettelua ja kannattaa sen poistamiseksi minua vastaan mitä hyvänsä väitteitä.
Ja koska minun periaatteeni on tilan tätyttäjän eli aineen ilmenevä liike. Aral eirtyisesti suosii kaikkea sitä, mikä ei olisi ainetta, ei edes massaa.
Geometria periaattena ja sinänsä ei ole aineista, sisi Arlan mielestä kaikkeus on nyt geometriaa. Gravitaatio toimii ilman välittäjähiukkasia, siis geometrisena periaatteena. Ja koska Einsteinin suhteellisuusteoria, erityisesti kaavana E = mc^2, on minulla osa liikuvan aineen teoriaani, Arla on nyt sekä poistanut Einsteinin nimen epähenkilöitymänä, kuten diktatuureissa ennen ( ja lisäksi Einstein oli juutalaine) että kieltämässä tuon teorian osuuden vetovoimassa. - Minähän sanon, että vetovoiman energia lähteestään noudattaa kaavaa E = mc^2, jossa m tarkoittaa vaiikuttavan vetovoiman massaa. - Arla asettaa paikalle pyrkimään säieteoriat. Ei nääs tiedä, että niilläkin on ikää ainakin 40 vuotta, ja muistelen, että niitä olisisi esitetty jo Einsteinin keski-iässä enne toista maailmansotaa. Säie sinänsä on melkein kuin minulta, siis siinä kulkevat osaset, hiukkaset, säikeet eivät suinkaan ole lankoja. Mutta Arlan suuremmooinen löytö, nämä gravitonit ovat nääs aineettomia. No. Arlallahan aiemmin jo fotonit olivat aineettomia. Ja sitä ennen jo atomiainekin oikeastaan oli vain energiaa, Arlahan mistään välittämättä muuttaa kaikki atomit energiaksi, ainakin antimaterian.

Aineeton, se on mielestäni sama kuin tyhjä. Aineen ominaisuushan on täyttää tyhjä tila. Arla, siinä onkin mies, joka tyhjästä taikoo ihan mitä vain, ja myös kadottaa kaiken tyhjään. - Liike-elämässä semmoisia sanotaan huijareiksi. Ja todella, kaikista velkojista ja viranomaisista huolimatta osa varoista tosiaankin aina katoaa tyhjään, ja tyhjästä nouseen yhä uusia yrityksiä. Kokenuthan se kaikeekn tietää, kuten Arla.
Tuli tuosta mieleen myös Aral, joka joskus oli ( venäjäksi) jopa meri.

Käsittääkseni valonnopeusvakion perustelu tulee vetovoiman puolelta, siitä
kun sen pienet osaset irtoavat. Niitä pitää kiinni sidosvoima, kun ne pääsevät siitä irti, purkauksen energia nostaa nopeuden valon nopeuteen. Tuo sidosnergia, joka siis suoraan ilmenee gravitoniosasten nopeutena, on suhteessa JAKAMATTOMAAN vakio.

Fotonin lähtö puolestaan, ilmeisesti huokoisesta elektronista eli sähkästä.
Lähtö on sähköinen impulssi eli kielelläni antifotoninen tila, jossa samalla fotonin JAKAMATTOMAT osaset jähmettyvät kiteiksi. Ennen lähtöä niitä sitoi elektroniin sama sidosvoima, kuin sitoo vetovoiman gravitonein pikku osasi JAKAMATTOMIIN. Lähtiessä tämä sidosvoima laukeaa.
Ja aivan vastaavasti myös fotoni lähtee juuri valon vakionopeudella.

Kolmas tapaus, ydinenergian vapautuminen gammafotoneina. Tässä tapauksessa nämä ovat ydinhiukkasen, protonin, sisässä. Ja aivan vastaavasti fuusion tapahtumassa niitä pääsee irti, ja myös nyt ne saavat vakionopeuden, siis valon/vetovoiman vakionopeuden.

Kaava E = mc^2. Aineisen vastustajat ovat koettaneet eliminoida, vai sanoisinko LIKVIDOIDA, massan m kaavasta. Ja peruste, että ainetta ei voida millään kiihdyttää valon nopeuteen. Ei atomeita voikaan, ne jopa sitä ennen hajoaisivat. Kyseessä on nyt kuitenkin jakamattomein pienaine ja vetoivoiman tpauksessa ynnä muuenkin tartunnoissa niitä vielä paljon pienempoi mikroaine. Kysessä on sähköinen impulssi, fotonin ptauksessa, eli antifotoninen tila, johion eivät päde määritelmänne maallisesta kiihtyvyydestä. Ja mentäessä varsinaiseen perusteluun ihan vetovoima alueelle, jossa sidosvoima ei -tila laukee ja hiukkanen lähtee matkalle vakioenergialla ja -nopeudella ilman kiihdytysvaiheita. Vrt. maallisessa mekaniikassa nuoli viritetystä jousesta.

Aineen rakenne puolestaan on siinä määrin vakio, että siitä syystä
laukeava sidos ja siitä syystä valon nopeuskin pysyy jatkuvasti vakiona.

Armitage

Kyllähän tätä nykyä moni tutkija etsii gravitoneja. Uskallan kuitenkin lyödä vaikka eurosta vetoa ettei niitä koskaan löydy, koska kyse on virhetulkinnasta gravitaation luonteen suhteen. Vielä kun osaisin todistaa tämän teoreettisesti niin hyvä olisi.

EDIT: Gravitaatio on negatiivista tilaa.

Mitä positiivinen tila sitten on? Työntääkö se kappaleita pois päin. Gravitaation luulisi olevan jonkinlainen kenttä, koska valtameretkin kurkottavat kuuta kohti.

Armitage
hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.



Vastakysymys: Miten 3-ulotteinen tila samanlaisena (3-)ulottuvuutena kuin gravitaatio (0-ulotteinen tila) välittää voimansa, olemassaolonsa?

Kyllähän tätä nykyä moni tutkija etsii gravitoneja. Uskallan kuitenkin lyödä vaikka eurosta vetoa ettei niitä koskaan löydy, koska kyse on virhetulkinnasta gravitaation luonteen suhteen. Vielä kun osaisin todistaa tämän teoreettisesti niin hyvä olisi.

EDIT: Gravitaatio on negatiivista tilaa.

Ei gravitaatio ole negatiivista tilaa. Ei vanha toteamus minultakaan, vastahan hiljan totesin, että antifotonin tila kuuluu sähköopin puolelle.
Gravitaatio ei ole negatiivista tilaa katsottuna aiheuttavasta lähteestään.
Kuitenkin, jos katsomme gravitaation kaksisuuntaiseksi, antigravitaatio
palaavien hiukkasten virtana kohti lähdettä on pukkaava virtaus, painovoimavirtaus. Vetovoimahan ei täytä avaruutta. Ja kun ei täytä, ainoa mahdollisuus sen katoamiselle, jos emme käytä Arlan taika/huijaritemppuja, katoamista tyhjään, on paluu kohti lähdemassoja.

Välittäjähiukkanen gravitoni massalähteestään on samalla tapaa yhdistetty hiukkanen kuin fotonikin. Fotonin tapauksessa yhdistyminen tapahtuu lähdön aattona elektronissa kerralla, sen sijaan gravitoni kasvaa lähdemassassa kulkiessaan, suorassa suhteessa massaan.

Suurin vaikeus gravitonin osasten, sen jakson löytämisessä, on vaikutuskvantin heikkous eli hiukkasen pienuus. Yksilösykäys on liian heikko vaikuttaakseen mihinkään mittalaitteisiin. Toinen, kuitenkin vähäisempi, ongelma tulee siitä, että taajuuden jakso on melko tiheä.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
tavu
Arla
tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.



hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.

Ja gravitaatioonhan (tietääkseni) liittyy voimia joka tapauksessa.

Voi olla, että on selvittelyt hiukka ruosteessa mutta yritänpä kuitenkin.

Gravitaatio on lopputulos "kolmensuuntaisista avaruudenviivoista", joiden keskinäinen vuorovaikutus muuttaa sekä aikaa, että energian säilyvyyslaki huomioonottaen myös avaruuden muotoa. Kappaleet eli energiatiehentymät vuorovaikuttavat sekä ympäristöönsä - harvempaan energiakenttään - että myös keskenään valon/informaation vakioisesta ja rajallisesta nopeudesta johtuen juuri siten, että luonnonlait mekaniikan ja sähkömagneettisen säteilyn osalta pitävät paikkansa. Voima on fysiikassa vektorisuure kun taas gravitaatiovoima skalaarisuure. Voimaa ei voi kumota kun taas gravitaatiovoiman tietyissä tilanteissa voi, eli gravitaatiovoima ei tarkastiottaen ole voima.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa sähkömagneettinen voima on gravitaatiokentän ilmentymä. Kaluza Klein esitti 1919 5-ulotteisen mallin avaruudesta, jossa gravitaatiovoima on sähkömagneettisen kentän ilmentymä. Tämä oli Einsteinille pelkkä numeronäpertelyä eikä hän sittemmin kiinnittänyt asiaan huomiota.

Vuonna 1968 nuori Italialais fyysikko Venziano keksi esittää vahvan voiman vuorovaikutukset värähtelevän jousimaisen säikeen avulla, josta Amerikkalais fyysikko L. Susskind ja pari muuta fyysikkoa keksivät tavan kuvata myös muut kvanttimekaniikan standardimallin hiukkasten käyttäytymiset vastaavalla värähtelevällä jousimaisella säikeellä käyttäen apunaan yleistä suhteellisuusteoriaa. Ja säieteoria syntyi... itse asiassa erilaisia säieteorioita syntyi 5 erilaista.

Säieteoria ennustaa vastaavaa logiikkaa käyttäen spin-2 massattoman hiukkasen - gravitonin -, supersymmetriahiukkaset ja kaikkea muuta...

Säieteoriaa on matemaattisesti järkyttävän mielenkiintoinen - kaunis siinä mielessä mitä yleinen suhteellisuusteoriakin rakenteeltaan on. Tosin sellaiset rukkaukset säieteoriasta, joilla kyetään mallintamaan maailmaa ovat sitten matemaattisesti kamalan näköisiä vaikkakin toimivia. Teorian käyttökelpoisuudesta ollaan sitten myös montaa mieltä.

Kevyttä populaarisilppua säieteoriasta:
Steven Weinberg, [size=100:2twdzn88]Unelmia viimeisestä teoriasta[/size:2twdzn88], 1999, Arthouse.
Brian greene, [size=100:2twdzn88]Kätketyt ulottuvuudet[/size:2twdzn88], 2000, Tammi. ([size=100:2twdzn88]PBS / NOVA[/size:2twdzn88]:n sivuilla mm. kirjaan perustuva 3h mittainen [size=100:2twdzn88]tv-ohjelma[/size:2twdzn88] ja muuta [size=100:2twdzn88]populaarisälää[/size:2twdzn88]).
Lee Smolin, [size=100:2twdzn88]Kvanttipainovoima[/size:2twdzn88], 2002, WSOY.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

-:)lauri

Ja säieteoria syntyi... itse asiassa erilaisia säieteorioita syntyi 5 erilaista.

Haluaisin mainita, että nykyään vaikuttaisi siltä, että on vain yksi säieteoria. M-teoria paljasti vuonna 1995, että kaikki viisi säieteoriaa ovatkin vain viisi eri tapaa analysoida matemaattisesti yhtä teoriaa. Eli M-teoria paljasti näiden viiden teorian välisen metayhteyden.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Olen,

Avan oikein, nuo viisi eri teoriaa pitivät muistaakseni sisällän 4 ulotteisesta aina 26-ulotteiseen teoriaan asti ja matematiikaan superneroksi markkinoitu Edward Witten osoitti (95) monille helpotukseksi, että nuo kaikki 5 eri säieteoriaa voidaan osoittaa olevan yhden (vain) 11-ulotteisen teorian eri puolia.

Säijeteorioissa on vain ymmärtääkseni sellaisia ongelmia, että perjaatteessa voidaan vastaavia matemaattisia kikkoja käyttäen esittää 11-ulotteisen teorian sijaan ja vähintäänkin yhtä toimivia säieteorioita esimerkiksi 40- tai 68-ulotteisena. Viimeaikoina ko. "matematiikan hirmulisko" - M-teoria - on kerännyt kasvavissamäärin yhdeltä jos toiseltakin fyysikolta soraääniä osakseen ja mm. kvanttipainovoimassa kunnostautunut Lee Smolin on jo ennättänyt esittää, että olisi aika keksiä kokonaan uusi matemaattinen työkalu. Ongelmallista Smolinin kommentissa on taas se käytetty matemaattinen tapa kuvata nimenomaan gravitaation kvanttimekaanista käyttäytymistä on säieteoriassa ymmärtääkseni ainoa käytännössä toimiva.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

-:)lauri tätä asiaa jo käsittelikin, mutta katsotaan, onnistunko löytämään hieman eri näkökulmaa saman asian selittämiseksi...

tavu
Arla
tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.

Yleisen suhteellisuusteorian paikalle on pyrkimässä mm. säieteoriat ja niissä gravitaation välittäjähiukkanen on massaton gravitoni, joka liikkuu valonnopeudella.


hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.

Vastaus on: geometrian kautta. Jos ajatellaan maailmankaikkeus kaksiulotteiseksi ja ihan tyhjäksi, niin se olisi tasainen pinta. Jos sinne nyt lisättäisiin jokin kappale, vaikka Aurinko, niin se taivuttaisi pinnan kuopalle, ja tämä geometria ja sen muuttuminen on gravitaatiota. Kun edelleen lisäämme malliimme uuden kappaleen, esim. Maapallon, ja annamme sille sopivasti nopeutta, niin se etenee tasaisella pinnalla suoraan, mutta kohdatessaan Auringon aiheuttaman kuopan reunan, Maapallon suunta muuttuu. Ja koska nopeutta oli sopivasti, Maa jää kiertämään Aurinkoa. (Jos nopeutta olisi ollut liikaa, Maapallon suunta olisi vain muuttunut, ja jos nopeutta olisi ollut liian vähän, Maapallo olisi syöksynyt Aurinkoon. [Huom: nopeushan on vektorisuure eli sillä on suunta ja arvo.])

Ja gravitaatioonhan (tietääkseni) liittyy voimia joka tapauksessa.

Gravitaatiovoima ei ole oikea voima, koska voidaan valita sellainen koordinaatisto, jossa ko. voima häviää. Todellinen voima ei häviä, vaikka koordinaatisto valitaan millä lailla hyvänsä.

Tuosta välittäjähiukkasesta.

Kuten aikaisemmin on todettu, gravitaatiolla ei nykyteorian mukaan ole välittäjähiukkasta. Sen sijaan yleinen suhteellisuusteoria ennustaa gravitaatioaallot. Kun kaksi massiivista kappaletta (neutronitähti ja/tai musta aukko) pyörii toistensa ympäri, ne saavat maailmankaikkeuden rakenteen (geometrian) muuttumaan, ja tämä voidaan havaita aaltoiluna. Tämä voidaan periaatteessa havaita Maapallolla, mutta vielä yhtään suoraan havaintoa ei ole tehty. Toki Maapallo ja muutkin kappaleet pyöriessään ja kiertäessään muita kappaleita saavat aikaan gravitaatioaaltoja, mutta ne ovat niin heikkoja, että niiden havaitsemiseen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Vaikka gravitaatioaaltoja ei ole suoraan havaittukaan, ovat ne melko varmasti olemassa, ja niistä on jaettu jopa Nobel-palkinto. Kyseessä on kaksi toisiaan kiertävää neutronitähteä, jotka menettävät energiaa juuri gravitaatioaaltojen verran.

Miten käy sitten tässä välittäjähiukkasen tapauksessa jos se on matkalla "vetämään puoleensa toista hiukkasta" mutta "vetävä" hiukkanen katoaa, esim muuttuu energiaksi. Kenelle se välittäjähiukkanen sitten kuuluu?

Jos puhutaan yleisesti välittäjähiukkasista, niin voimien välittäjähiukkaset ovat virtuaalisia, eivätkä ne noudata luonnonlakeja. Tämä on ainoa selitys, jolla esim. sähköisesti varattu musta aukko voi "kertoa" sähkövarauksestaan.

PS. Yllä on oiottu mutkia melko rankasti.

Arla
-:)lauri tätä asiaa jo käsittelikin, mutta katsotaan, onnistunko löytämään hieman eri näkökulmaa saman asian selittämiseksi...

tavu
Arla
tavu
mutta se kenttä....onko sitä gravitaatiolla? Miten muuten gravitaatio välittyy hiukkasten välillä?

Parhaimman käytössä olevan gravitaatioteorian - siis yleinen suhteellisuusteoria - mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden rakenne ja periaatteessa geometriaa. Gravitaatioon ei siis liity välittäjähiukkasta.

Yleisen suhteellisuusteorian paikalle on pyrkimässä mm. säieteoriat ja niissä gravitaation välittäjähiukkanen on massaton gravitoni, joka liikkuu valonnopeudella.


hmm, jotenkinhan sen gravitaation on "välitettävä voimansa". Muutenhan muiden hiukkasten pitäisi "ennustaa" muiden hiukkasten gravitaatio.

Vastaus on: geometrian kautta. Jos ajatellaan maailmankaikkeus kaksiulotteiseksi ja ihan tyhjäksi, niin se olisi tasainen pinta. Jos sinne nyt lisättäisiin jokin kappale, vaikka Aurinko, niin se taivuttaisi pinnan kuopalle, ja tämä geometria ja sen muuttuminen on gravitaatiota. Kun edelleen lisäämme malliimme uuden kappaleen, esim. Maapallon, ja annamme sille sopivasti nopeutta, niin se etenee tasaisella pinnalla suoraan, mutta kohdatessaan Auringon aiheuttaman kuopan reunan, Maapallon suunta muuttuu. Ja koska nopeutta oli sopivasti, Maa jää kiertämään Aurinkoa. (Jos nopeutta olisi ollut liikaa, Maapallon suunta olisi vain muuttunut, ja jos nopeutta olisi ollut liian vähän, Maapallo olisi syöksynyt Aurinkoon. [Huom: nopeushan on vektorisuure eli sillä on suunta ja arvo.])

Ja gravitaatioonhan (tietääkseni) liittyy voimia joka tapauksessa.

Gravitaatiovoima ei ole oikea voima, koska voidaan valita sellainen koordinaatisto, jossa ko. voima häviää. Todellinen voima ei häviä, vaikka koordinaatisto valitaan millä lailla hyvänsä.

Tuosta välittäjähiukkasesta.

Kuten aikaisemmin on todettu, gravitaatiolla ei nykyteorian mukaan ole välittäjähiukkasta. Sen sijaan yleinen suhteellisuusteoria ennustaa gravitaatioaallot. Kun kaksi massiivista kappaletta (neutronitähti ja/tai musta aukko) pyörii toistensa ympäri, ne saavat maailmankaikkeuden rakenteen (geometrian) muuttumaan, ja tämä voidaan havaita aaltoiluna. Tämä voidaan periaatteessa havaita Maapallolla, mutta vielä yhtään suoraan havaintoa ei ole tehty. Toki Maapallo ja muutkin kappaleet pyöriessään ja kiertäessään muita kappaleita saavat aikaan gravitaatioaaltoja, mutta ne ovat niin heikkoja, että niiden havaitsemiseen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Vaikka gravitaatioaaltoja ei ole suoraan havaittukaan, ovat ne melko varmasti olemassa, ja niistä on jaettu jopa Nobel-palkinto. Kyseessä on kaksi toisiaan kiertävää neutronitähteä, jotka menettävät energiaa juuri gravitaatioaaltojen verran.

Miten käy sitten tässä välittäjähiukkasen tapauksessa jos se on matkalla "vetämään puoleensa toista hiukkasta" mutta "vetävä" hiukkanen katoaa, esim muuttuu energiaksi. Kenelle se välittäjähiukkanen sitten kuuluu?

Jos puhutaan yleisesti välittäjähiukkasista, niin voimien välittäjähiukkaset ovat virtuaalisia, eivätkä ne noudata luonnonlakeja. Tämä on ainoa selitys, jolla esim. sähköisesti varattu musta aukko voi "kertoa" sähkövarauksestaan.

PS. Yllä on oiottu mutkia melko rankasti.

"VOIMIEN VÄLITTÄJÄHIUKKASET OVAT VIRTUAALISIA EIVÄTKÄ NOUDATA LUONNONLAKEJA." Tuo on Arlan sekopäsiyyksien varsinaien huipennus. Tähän astikin kyllä on huomattu, että juuri mikään, mitä Arla väittää, ei noudata luonnonlakeja. Nyt tulikin oikaistua viimeinen mutka aika rankasti.

" Sähköisesti varattu musta aukko", mistähän se on tullut? Tässä on se uusi oikaistu mutka, että tietääkseni sitä olen ainakin palstalla esitellyt vain minä. Kas näin hiirulainen, ilmoitat kovasti vihaavasi kissaa, jolle pitäsi saada kellokin kaulaan. Mutta kun arvelet kissan poistuneen, esitätkin itse kissaa. Suomen Leijonakin kyllä on kissaeläin. Minä kylläkin olen sanonut " mustaukon" aiheuttajiksi elektroniverhon. Elektroni ihan laitostieteenkään mukaan ei ole mikään vir-r-r-tuaalihiukkanen, vaan
sen massa, varaus ja suunilleen kiertoratakin protonin ympäri atomissa on määritelty.

" GRAVITAATIOVOIMA EI OLE OIKEA VOIMA". ja Arla on ratkaissut ongelmansa laastimalla koordinaatiston, jossa ko. lumpusvoima häviää.
Miten nerokakan yksinmkertaista. Laadimwem koordinaatiston, josta Arla
on hävinnyt, ja joutaa mukaan myös Kimmo Sasi ja Arja Alho. Siitä tempusta huolimatta he ilmestyvät sanomaan, toiset luonnonlaeista, toiset Suomen Perustuslaista. - Sitten jäljempänä luemme, että kaksi "neutronitähteä" vetää toisiaan gravitaatioaalloin, ja kuulemma asiasta olisi annettu myös Nobelin palkinto ( nimi esiin!).

Aalloista toiseenkin asiaan, ne koostuvat vetten ja tullten maailmassakin molekyyleistä. Aarla suvaitsee esitellä meille vetovoiman aallot. Tyhjästähän ne muodostuvat, vai mitä ( vetovoimahan ei ole oikeaa voima
Arlan mukaan). Jos nyt kuitenkin katsoisimme, että joistakin osista, elikkä välittäjähiukkasista. Vaan Arlan mukaan GRAVITAATIOLLA EI OLE VÄLITTÄJÄHIUKKASTA.

Suhteellisuusteoria ja vetovoima. Suhteellisuusteorian pääasia on kaava
E=mc^2. Ja kun tältä pohjalta käsitellään vetovoimaa, se lähteestään noudattaa tuota kaavaa, sen nopeus on valon ( tai oikeastaan valolla on sen nopeus), ja se vaikuttaa suorassa suhteessa massaansa. Eli vetovoima lähteestään, se on valon nopeudella vaikuttavaa massaa, siis hiukkasia, siis ainetta. Arla kiertää koko asian yleisellä maininnalla, ja koko ajan vänkää itse kaavan muakista slevää asiaa vastaan. - Ja kohteessa seuraa puolestaan jollakin etäoisyydellä kiihtyvyysvoiam F = ma, jossa m on nyt kohteen massa. Tässä on viime kuukausien aikana nähty monia epätoivoisia yrityksiä käyttää tuota kiihtyvyyskaavaa lähteen massaan.

Vetovoimalla ja sähköisellä vaikutusvoimalla ei, ja sen sanovat laitostieteessäkin sähköpuolen proffat, ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja minullakin antiftonmien tila on nyt nimenomana sähköinen tila, vetovoima liittyy ihan toisin pienempiin hiukkasiinkin. Ynnä "mustaukon"
luultava valoa pysäyttääv tila, se on nimenomaan elektroninen, antifotoninen, jolla ei ole mitään tekemistä vetovoiman kanssa. Kuten ei protonin ja elektronin välisellä vaikuusvoimallakaan.

KYPÄRÄPÄÄPAPIT KÄSITTELEMÄSSÄ EPÄPÄTEVÄSTI SYNTYJÄ SYVIÄ.
Lisätkää toki uudeksi huipennukseksi Saulin " AIKA ON OHI" (Vastakkainasettelun muutenkin himmeä poistetaan tarpeettomana).

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat