Seuraa 
Viestejä45973

Maailmankaikkeudellehan aikaa on rajattomasti. Joten kun mennään vaikkapa tuhansia biljoonia vuosia eteenpäin koko ajan niin voiko olla hetkeä jolloin mitään ei ole enää olemassa?

Voiko käydä niin, että lopulta kaikki on räjähtänyt tai haihtunut jotenkin pois ja jäljellä on pelkästään ääretön tyhjyys. Planeetat, tähdet, tähtisumut, kaikki on lopulta kadonnut?

Ihmisen saavutuksellahan ei ole väliä koska aurinko sammuu pakostakin, mutta voiko maailmankaikkeus kokonaisuudessaan tulla tyhjäksi?

Sivut

Kommentit (25)

Yksi teoriahan on, että maailmankaikkeus vain hiipuu. Olemassa olevan materian ja antimaterian määrä suhteessa universumin kokoon muuttuu häviävän pieneksi, mutta määrä olisi silti kuitenkin vakio, ja tarkoittaa aika montaa lapiollista kamaa.

Se, miten materia voisi sitten hajaantua niin, että se levittäytyisi olemattoman tasaisesti onkin eri asia. Materialla on päin vastoin ollut taipumus kerääntyä muun materian luo ja muodostaa planeettoja, tähtiä, galakseja, galaksiryhmiä, jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pimeän energian kumoava vaikutus edellyttäisi myös sitä, että atomit hajoaisivat itsestään. Noh, teoriassa kuihtuminen tasolta toiselle on näin, mutta koko atomin hajottaminen onkin eri asia, annihilaatio?

Tosin se kyllä selittää hallitsevan voimatasapainon, että atomit muistuttavat rakenteeltaan hyvin paljon kaikkia muita elementtejä kuten tähtijärjestelmiä ja galakseja. Tosin, kiertää kiertää ja piiri pieni pyörii on oikeastaan ainoa toimintamahdollisuus universumin mallille.

Einsteinin ilmaisua pidän kuitenkin erikoisena: hän sanoi tähän tapaan, että universumi on yhtä mahdollinen kuin että kirjapaino räjähtäisi ja kaikki sen kirjasimet laskeutuisivat ja muodostaisivat raamatun. Minä taas sanoisin, että vain niin hienona järjestelmänä kuin universumi on se voi toimia - eihän (hyvä) tarinakaan toimi, elleivät kaikki palikat ole kohdallaan.

Devil
Seuraa 
Viestejä1328

Vasta tässä lauantaina aamusella lueskelin yhdestä epätiedelehdestä jotain juttua, jossa sanottiin että protonien pitäisi jollain aikavälillä hajota, jolloin kaikki aine häviää, tai ei ainakaan esiinny enää nykyisessä olomuodossaan. En nyt kyllä tosin muista sen tarkemmin että mikä numero ja mikä juttu se oli...

X

Trash
Seuraa 
Viestejä2222
Devil
Vasta tässä lauantaina aamusella lueskelin yhdestä epätiedelehdestä jotain juttua, jossa sanottiin että protonien pitäisi jollain aikavälillä hajota, jolloin kaikki aine häviää, tai ei ainakaan esiinny enää nykyisessä olomuodossaan. En nyt kyllä tosin muista sen tarkemmin että mikä numero ja mikä juttu se oli...



Protonien puoliintumisajasta muistelen tehdyn jotain vesiallaskokeita. Ja protonin hajotessahan hajoaa pian myös yksikseen jäänyt neutroni, koska vapaa neutroni ei ole vakaa.

anklebone
Seuraa 
Viestejä475

Ihan mutulla.. Kaikella on kai alku ja loppu? Loppu tosin tarkoittanee uuden alkua, mitä se uusi sitten olisi on mahdotonta edes kuvitella.

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

U.Boltin jänis
Vapaa protoni vai oliko se neutroni, ei kauaa kestä, puolisen tuntia. Mutta osana atomia kestää melkein ikuisesti.



Neutronin puolitumisaika on noin 15min. Protonin vähintään 10 potensiin 32 vuotta. Joten pitää protonin hajoamista ootellessa keksiä jotain askareita.

Creepyshow
Maailmankaikkeudellehan aikaa on rajattomasti. Joten kun mennään vaikkapa tuhansia biljoonia vuosia eteenpäin koko ajan niin voiko olla hetkeä jolloin mitään ei ole enää olemassa?

Voiko käydä niin, että lopulta kaikki on räjähtänyt tai haihtunut jotenkin pois ja jäljellä on pelkästään ääretön tyhjyys. Planeetat, tähdet, tähtisumut, kaikki on lopulta kadonnut?

Ihmisen saavutuksellahan ei ole väliä koska aurinko sammuu pakostakin, mutta voiko maailmankaikkeus kokonaisuudessaan tulla tyhjäksi?




Tästä oli Scientific Americanissa juttu.

http://www.scientificamerican.com/artic ... -cosmology

Nyt en ole sellaisella koneella, että voisin sen kopsaista tähän.

Kun avaruus laajenee niin galaksi joukot kokontuvat pienemmiksi ryppäiksi, ja välit ammottavat tyhjyyttään.

Sitten siinä pohdittiin, että jos tapahtuu "putki" perättäisiä alkuräjähdyksiä, seuraava sitten kun edellisen aine on harventunut, niin miten noiden rajähdysten tuottamat materiat vaikuttavat keskenään. Niillä olisi erilainen valonnopeus ja muut parametrit ja nämä eivät juurikaan sekoittusi, vaan näiden versumeiden välillä olisi jotakin "braanivaikutuksia" (olen voinut sekoittaa päässäni eri juttuja). Meidän versumimme saattaa siis laajentua jonkin muun versumin "harvaksi" muuttuneeseen avaruuteen. Kussakin versumissa on oma aikansa, joka alkaa "alkupaukusta". Ajan mittaaminen saattaa edellyttää ehdottoman vakiosta valonnopeutta tyhjiössä. Täytyy pulista lisää, kun saa jutun näkösälle.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34636

Ilmeisesti jotkut havainnot viittaavat pimeän energian vaikutuksen voimistumiseen ajan myötä. Jos se on totta ja kasvaa rajatta, jossain vaiheesa pimeä energia repii hajalle atomit ja myöhemmin ytimet. Sen jälkeen jokainen pysyvä hiukkanen on ainoa oman havaintohorisonttinsa sisällä. Tietysti maailmankaikkeus ja roina on silti olemassa, mutta aika tapahtumaköyhäksi elämä siinä vaiheessa käy.

Protonin hajoamista on yritetty tuloksetta mitata. Muistaakseni kokeellinen alaraja puoliintumisajalle on jo samaa luokkaa kuin teoreettisesti ennustetut arvot (1E32-1E34 vuotta). Eivät protonit tietenkään hajoa samanaikaisesti saavutettuaan tietyn iän, vaan tapahtuma on tilastollinen kuten radioaktiivisuus. Sen perusteella sitä on yritetty havaitakin. Vaikka yhden protonin hajoaminen on käsittämättömän epätodennäköinen tapahtuma, todennäköisyys että uima-altaallisessa vettä hajoaa joku protoni tänään on jo ihan järkevää suuruusluokkaa. Mittauksen keskeinen ongelma on erottaa muut häiriölähteet, kuten kosminen säteily ja ydinten radioaktiivisuus.

Vierailija
Neutroni
Ilmeisesti jotkut havainnot viittaavat pimeän energian vaikutuksen voimistumiseen ajan myötä. Jos se on totta ja kasvaa rajatta, jossain vaiheesa pimeä energia repii hajalle atomit ja myöhemmin ytimet. Sen jälkeen jokainen pysyvä hiukkanen on ainoa oman havaintohorisonttinsa sisällä. Tietysti maailmankaikkeus ja roina on silti olemassa, mutta aika tapahtumaköyhäksi elämä siinä vaiheessa käy.

Protonin hajoamista on yritetty tuloksetta mitata. Muistaakseni kokeellinen alaraja puoliintumisajalle on jo samaa luokkaa kuin teoreettisesti ennustetut arvot (1E32-1E34 vuotta). Eivät protonit tietenkään hajoa samanaikaisesti saavutettuaan tietyn iän, vaan tapahtuma on tilastollinen kuten radioaktiivisuus. Sen perusteella sitä on yritetty havaitakin. Vaikka yhden protonin hajoaminen on käsittämättömän epätodennäköinen tapahtuma, todennäköisyys että uima-altaallisessa vettä hajoaa joku protoni tänään on jo ihan järkevää suuruusluokkaa. Mittauksen keskeinen ongelma on erottaa muut häiriölähteet, kuten kosminen säteily ja ydinten radioaktiivisuus.




Mä en nää sitä noin. Kosminen inflaatio(ja siis kosminen vakio) ja singulariteetti on sama asia. Jos piirtää ajan mersun merkkinä 60 asteen kulmina ja yrittää siitä saada symmetriaa, niin pitää taittaa jokaista sakaraa saadakseen neljännen sakaran istutettua. Se vaatii energiaa joka purkautuu havaittavasti kiihtymisenä, koska kaikki muu, paitsi etäisyys on symmetristä.

BB tapahtuu vasta singulariteetin jälkeen, mutta koska singulariteetissä ei ole aikaa, eikä kokoa, niin havaittavasti tuota vaihetta ei ole.

E: ei siis jokaista, mutta kahta kolmesta.

Ja se yksi staattinen sakara on sähkömagneettinen voima. Vahva ja heikko taipuu symmetrisesti. Niillä kulmilla ja neljännen viivan pituuden välillä on korrelaatio. Kausaliteettiä ei ole. Kyseessä on kehäpäätelmä.

Tää siis pätee vain meidän aikaulottuvuuteen. Se neljäs on yhteinen siinä mielessä, että se änkee hiukkasten väliin jotka on superpositiossa. Kaikki voimat on samoja, mutta ajan eri polarisaatio antaa niille eri merkityksen.

E: Niin ja siis se symetrian saavuttaminen tapahtuu kehän pituuden, eli hlkaisijan, eli säteiden kustannuksella. Vaikka sähkömagneettinen voima onkin staattinen, se heikkenee suhteessa kuten myös heikko ja vahva voima. Universumi siis tiivistyy, pienenee.

Se olenko onnistunu yhdistämään kaikki voimat, jätän viisaammille arvioitavaksi.

Mitä jos protoni onkin hajoamaton ja maailmankaikkeuden laajeneminen ei kiihdy, niin että aine lopulta hajoaisi?

Pysyykö aine saarekkeina aina vain laajenevassa kaikkeudessa? Vai kerääntyykö saarekkeinen aine ajan kuluessa joka tapauksessa sellaiseksi mönteiksi jotka syttyvät tähtinä ja lopulta sellaisina tähtinä joista tulee mustia aukkoja, joihin aine ympäriltä pikku hiljaa joutuu.

Onko kaikkeus lopulta pelkkiä mustia aukkoja ja niiden vetovoimakenttiä?

Ja onko mustan aukon singulariteetti uuden universumin alkuräjähdyksen singulariteetti?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä34636
psykonaut
Mitä jos protoni onkin hajoamaton ja maailmankaikkeuden laajeneminen ei kiihdy, niin että aine lopulta hajoaisi?

Pysyykö aine saarekkeina aina vain laajenevassa kaikkeudessa? Vai kerääntyykö saarekkeinen aine ajan kuluessa joka tapauksessa sellaiseksi mönteiksi jotka syttyvät tähtinä ja lopulta sellaisina tähtinä joista tulee mustia aukkoja, joihin aine ympäriltä pikku hiljaa joutuu.

Onko kaikkeus lopulta pelkkiä mustia aukkoja ja niiden vetovoimakenttiä?




Vallitsevien teorioiden mukaan mustat aukotkin ovat epästabiileja. Ne säteilevät itsensä tyhjiksi Hawkingin sätelymekanismilla käsittämättömien ajanjaksojen kuluessa (tyyliiin 10^100 vuotta tai jotain vstaavaa). Vähemmän tiheät kappaleet putoilevat mustiin aukkoihin vähitellen ja häviävät nekin. Lopulta on joka tapauksessa vain hyvin harvoja hiukkasia tai hyvin pieniä ainekertymiä.

Ja onko mustan aukon singulariteetti uuden universumin alkuräjähdyksen singulariteetti?



Suhteellisuusteorian mukaan ei.

Vierailija
jees
Neutroni
Ilmeisesti jotkut havainnot viittaavat pimeän energian vaikutuksen voimistumiseen ajan myötä. Jos se on totta ja kasvaa rajatta, jossain vaiheesa pimeä energia repii hajalle atomit ja myöhemmin ytimet. Sen jälkeen jokainen pysyvä hiukkanen on ainoa oman havaintohorisonttinsa sisällä. Tietysti maailmankaikkeus ja roina on silti olemassa, mutta aika tapahtumaköyhäksi elämä siinä vaiheessa käy.

Protonin hajoamista on yritetty tuloksetta mitata. Muistaakseni kokeellinen alaraja puoliintumisajalle on jo samaa luokkaa kuin teoreettisesti ennustetut arvot (1E32-1E34 vuotta). Eivät protonit tietenkään hajoa samanaikaisesti saavutettuaan tietyn iän, vaan tapahtuma on tilastollinen kuten radioaktiivisuus. Sen perusteella sitä on yritetty havaitakin. Vaikka yhden protonin hajoaminen on käsittämättömän epätodennäköinen tapahtuma, todennäköisyys että uima-altaallisessa vettä hajoaa joku protoni tänään on jo ihan järkevää suuruusluokkaa. Mittauksen keskeinen ongelma on erottaa muut häiriölähteet, kuten kosminen säteily ja ydinten radioaktiivisuus.




Mä en nää sitä noin. Kosminen inflaatio(ja siis kosminen vakio) ja singulariteetti on sama asia. Jos piirtää ajan mersun merkkinä 60 asteen kulmina ja yrittää siitä saada symmetriaa, niin pitää taittaa jokaista sakaraa saadakseen neljännen sakaran istutettua. Se vaatii energiaa joka purkautuu havaittavasti kiihtymisenä, koska kaikki muu, paitsi etäisyys on symmetristä.

BB tapahtuu vasta singulariteetin jälkeen, mutta koska singulariteetissä ei ole aikaa, eikä kokoa, niin havaittavasti tuota vaihetta ei ole.

E: ei siis jokaista, mutta kahta kolmesta.

Ja se yksi staattinen sakara on sähkömagneettinen voima. Vahva ja heikko taipuu symmetrisesti. Niillä kulmilla ja neljännen viivan pituuden välillä on korrelaatio. Kausaliteettiä ei ole. Kyseessä on kehäpäätelmä.

Tää siis pätee vain meidän aikaulottuvuuteen. Se neljäs on yhteinen siinä mielessä, että se änkee hiukkasten väliin jotka on superpositiossa. Kaikki voimat on samoja, mutta ajan eri polarisaatio antaa niille eri merkityksen.

E: Niin ja siis se symetrian saavuttaminen tapahtuu kehän pituuden, eli hlkaisijan, eli säteiden kustannuksella. Vaikka sähkömagneettinen voima onkin staattinen, se heikkenee suhteessa kuten myös heikko ja vahva voima. Universumi siis tiivistyy, pienenee.

Se olenko onnistunu yhdistämään kaikki voimat, jätän viisaammille arvioitavaksi.




Ei kyllä mä nyt vaan olen sataprosenttisen varma asiasta, vaikka yksityiskohdat voikin kusta jo ihan realiteettienkin vuoksi. Pallo nyt vaan on karkeistus ja oikeasti kuva on vähän monimutkaisempi, mutta perusidea on miltei sama. Saa, ja pitää toki olla skeptinen, mutta näillä näkymin en näe yhtään syytä luopua väitteestäni.
Mulle se selittää ihan kaiken ja sain vihdoinkin mielenrauhan.
Nyt on voittajafiilis

..Oiskohan toi Calaub-Yaun muoto?

Vierailija

Itse asiassa menin muuttamaan kolmiulotteisen ajan kaksi-ulotteiseksi ja sen seurauksena tuli yksi ylimääräinen sakara.
Toimiakseen se tarvitsee kyllä kolme-ulottuvuutta.
Sakaran energia antaa tilavuuden muodolle. Kaksi muotoa taistelee. Kolmio pieminpänä eri kappaleiden äärettömyytenä. (päät kohtaa) Ja ympyrä, joka on kestävin muoto. Kolmi-ulotteisena kuvan tulkinta kyllä muuttuu selvästi.
Säännöt yksinkertaistettuna valon 'hitaus' epäsymmetria ja symmetria ja niiden välinen suhde. (mustat aukot samaan aikaan räjähtäneitä ja olemassa. Pimeä energia mustan aukon räjähdys-energiaa)
Vähän niiku Fibonaccin kolmio (vai mikä se oli) kolmi-uloitteisesti.

Bushmaster

Einsteinin ilmaisua pidän kuitenkin erikoisena: hän sanoi tähän tapaan, että universumi on yhtä mahdollinen kuin että kirjapaino räjähtäisi ja kaikki sen kirjasimet laskeutuisivat ja muodostaisivat raamatun. Minä taas sanoisin, että vain niin hienona järjestelmänä kuin universumi on se voi toimia - eihän (hyvä) tarinakaan toimi, elleivät kaikki palikat ole kohdallaan.



Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tuli vain tuosta mieleen eräs asia. Eikö olisikin todennäköisempää, että kirjapainon räjähtäessä muodostuisi vain puolet raamatusta kuin kokonainen raamattu?

Eli olisi todennäköisempää, että maailmamme olisi "pöllähtänyt" tähän eilen kuin, että se olisi "pöllähtänyt" 13,7 miljardia vuotta sitten, jolloin maailma oli järjestäytyneempi eli kokonainen raamattu.

Vierailija

Mitä tapahtuu kun on vain mustia aukkoja?

Miten mustat aukot näkevät toisensa?

Mitä tapahtuu jos mustat aukot törmäävät? Voiko ne säilyttää sekä symmetrian, että pienimmän energian tilan?

Mielestäni eivät. Mitä isommaksi musta aukko tulee, sen epävakaammaksi se tulee, koska se sisältää enemmän epäsymmetriaa. (olettaen että kolmio on yksinkertaisin äärettömyys ja kaksikko/pari yksinkertaisin symmetria. Pallo ei koskaan ole symmetrinen)
Epäsymmetria ei syrjäytä symmetriaa, eikä toisinpäin, ellei kaksi supermassiivista mustaa aukkoa kohtaa. Jos on olemassa edes pieni mahdollisuus, että mustat aukot voivat törmätä, tekee singulariteetin ajan olemattomuus törmäyksestä välittömän tapahtuman. Materia ei tästä ole kuitenkaan tietoinen, koska sillä on ihan oma näkemyksensä ajasta. Mustien aukkojen törmätessä tapahtuu kahden absoluuttisen näkemyksen törmääminen, jolloin tapahtuu kaksiosainen räjähdys ja energiat summautuvat. (molemmat näkevät itsensä valkoisena aukkona ja toisen mustana) Summautuminen ei ole täysin samaa, koska ulkoa päin tarkastellessa kaksi mustaa aukkoa ei voi olla samassa tilassa johtuen ajan suhteellisuudesta.
Maailmankaikkeudesta tulee ajan kanssa yhä symmetrisempi suhteellisesti, mutta niin kasvaa myös epäsymmetriset alueet. Oikeastaan kolmen voikin kääntää kahdeksi, kahden yhdeksi ja yhden nollaksi. Musta aukko voi räjähtää, mutta me emme koskaan tule näkemään sitä, ehkä saatamme havaita jäänteitä tapahtumasta Andromedan galaksin kaltaisesta, eri suuntiin liikkuvien galaksien joukosta. Todennäköisyys siihen kasvaa jatkuvasti, mutta maailmankaikkeuden pimentyminen tekee havaitsemisesta samalla koko ajan vaikeampaa.

Mustat aukot ovat siis paradokseja joissa on ääretön voima (joka ilmenee gravitaationa), muttei yhtään massaa. ..Ikuinen räjähdys.
Energia on negatiivista meille. Positiivista heille.
Energia tavallaa hyppää uuteen ulottuvuuteen (joita syntyy koko ajan enemmän ja enemmän, mutta silti samaan aikaan.)
ja voimme sen havaita sähkömagneettisen voiman kautta.
Fotoni olisi siis valkoinen aukko joka ei vuoda energiaansa, koska sillä ei ole massaa. Valkoinen aukko on ikkuna pimeään energiaan.

Liike on tässä toimeenpaneva voima ja avaruuden rakenne (informaatio) on olemassa ilman että kukaan sitä katselisi.

Mitään järkeä?

Niin siis massan aikaa kaareuttava vaikutus aiheuttaa sen, että pimeä energia liian energeettisenä taipumaan lävistää aika-ulottuvuuden. Voipi olla että pimeässä energiassa ei ole aallonpituutta, vaan nopeutta, jonka alaraja on valonnopeus.
Niin pitkälle en ole hypoteesissani edes ajatellut.

EE: Siis fotoni ei ole valkoinen aukko, vaan pikemminkin elektroni. Fotoni on vain ikkuna pimeään energiaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat