Seuraa 
Viestejä45973

Tuossa kun tiäremies pohdiskeli, että jollain keinolla saadaan lapsille kelpoja vanhempia, tuli mieleeni kääntää asia päälaelleen ja pyytää kanssasisaria ja -veljiä tällä foorumilla miettimään, miten vanhemmille sitten puolestaan saisi kelpoja lapsia.

Ovatko kaikki lapset ilkeitä kakaroita (siis ne jotka sellaisia ovat) tätä pelkästään vanhempien huonon kasvatuksen vuoksi, vai voivatko he itsekin tähän jollain tapaa vaikuttaa? En puhu nyt murrosiästä, vaan lähinnä jostain 0-8 vuotiaista lapsukaisista.

Suuren osan käytösongelmista voi kyllä laittaa vanhempien kaulaan, mutta voiko kaikkea?

Kommentit (19)

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1472

Aika pitkälti vanhempien syytä, jos lapset kasvavat raa'assa ja yleisiä käytöstapoja karttavassa perhekulttuurissa, on tuloksena melkein aina kauhukakaroita.
Lapset oppivat vanhemmiltaan ja ympäristöstään käytöstavat, jos lapsi ei saa ns. "siistejä" vaikutteita ei hän osaa myös käyttäytyä vastaavassa ympäristössä.
Tapakasvatusta ei nykyisin juuri ole kotona eikä koulussa, sitä tulisi antaa ennen kaikkea aikuisille, vasta sitten lapsille.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Mulla oli tänään lainassa pari kaveriperheen tyttöä leikkimässä ja viihdyttämässä omaa viisivuotiastani, kun siskonsa äiteineen sairaalaan joutuivat. Mietin sitten siinä, että mikähän lie aiheuttaa sen, että ihmiset eivät näe omien lapsiensa törkeää ja ärsyttävää käytöstä ollenkaan. Nämäkin ihan tavallisen perheen ihan tavalliset lapset, hyvin käyttäytyviäkin jopa, osasivat joissakin piirteissään olla TODELLA rasittavia.

Ei meidän lapset kyllä semmoisia ole. Kaikki niistä pitää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt oli pakko laittaa. Tossa vasemmalla palkissa lukee seuraavaa:

KESKUSTELUISSA

Millä konstilla saadaan
vanhemmille kelpoja lapsia?

Viinan voimalla

Maximilian

KESKUSTELUISSA

Millä konstilla saadaan
vanhemmille kelpoja lapsia?

Viinan voimalla

Mutta... pitääkö viinaa juottaa vanhemmalle vai lapselle?

Venla

Mutta... pitääkö viinaa juottaa vanhemmalle vai lapselle?

Ehkä tällä tarkoitetaan sitä, että viina juodaan lasten tekovaiheessa. Ehkäisy kun siinä helposti unohtuu...

Maximilian
Mulla oli tänään lainassa pari kaveriperheen tyttöä leikkimässä ja viihdyttämässä omaa viisivuotiastani, kun siskonsa äiteineen sairaalaan joutuivat. Mietin sitten siinä, että mikähän lie aiheuttaa sen, että ihmiset eivät näe omien lapsiensa törkeää ja ärsyttävää käytöstä ollenkaan. Nämäkin ihan tavallisen perheen ihan tavalliset lapset, hyvin käyttäytyviäkin jopa, osasivat joissakin piirteissään olla TODELLA rasittavia. Ei meidän lapset kyllä semmoisia ole. Kaikki niistä pitää.

Eivät sitten olleet luonasi hoidossa vaan lainassa lastasi viihdyttämässä??? kun heidän äitinsä joutui sairaalaan.

No niin, kyllä he olivat minulla hoidossa siksi, että vanhempansa olivat töissä. Mutta minä heidät mielelläni otin hoitoon, "lainasin" heitä. Omakin perillinen viihtyi paremmin.

ID10T
Seuraa 
Viestejä7701

Lapsen kasvatukseen osallistuvat vanhemmat, sukulaiset, opettajat ja kaverit. Aikaa myöden kahden ensimmäisen ryhmän vaikutusmahdollisuudet vähenevät ja jälkimmäisistäkin lähinnä kaverit merkitsevät jotain esipuberteetista eteenpäin, koska opettajista on tehty aseettomia kasvatusmielessä.

Vanhempien on oikeastaan turha taistella tuulimyllyjä vastaan niin kauan kun koulussa saa tehdä mitä huvittaa, eikä lapsen kaverien vanhempia saada mukaan "terveiden" kasvatusmetodien käyttämiseen.

Keijona
Seuraa 
Viestejä16303

admin kirjoitti:

Tuossa kun tiäremies pohdiskeli, että jollain keinolla saadaan lapsille kelpoja vanhempia, tuli mieleeni kääntää asia päälaelleen.

Usein länsimaalainen ego ajattelee, että minun huone, asunto,puoliso,lapsi, auto tai tietokone.

Jos on olemassa henkisyyttä,  sielu tai tietoisuus joka siirtyy, on se vanhempi ja viisampi kuin keho, jos näin on, niin lapsi valitsee vanhemmat, eikä vanhemmat lasta. 

Joten materialismiin sitoutuneen näkökulmasta ei ole huonoja vanhempia, on vain epäsopivia lapsia. Tai päinvastoin.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

ID10T
Seuraa 
Viestejä7701

Overlander kirjoitti:

Rakkaudella, vähemmän suorittamista.

Hyvä periaate, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Koko elämä on täynnä kilpailua (kilpailu = suorittaminen). Aikuiset kilpailevat siitä, kenellä on parempi auto, hienompi kaasugrilli tai paremmin leikattu pensasaita. Lapset alkavat jo alakoulussa vertailla kännyköitään ja reppujaan, eikä loppua kilpavarustelulle näy.

Jos vanmemmat päättävät jättäytyä elintasokilpailusta sivuun, on vaarana että lapsi syrjäytyy enemmän ajan hermolla olevista ikätovereistaan. Lapsi kuitenkin tarvitsee aikuisilta saamansa rakkauden lisäksi myös kavereidensa hyväksynnän.

Keijona
Seuraa 
Viestejä16303

Overlander kirjoitti:

Rakkaudella, vähemmän suorittamista.

Ajattelen näin, että ilo ja onni ovat eri asioita. Ilo on jotain mitä saavutetaan, ilo on ponnistelun, suorittamisen tulos, palkinto. Onni taas on lähes päinvastaisen käytöksen tulos, onni on eikä se vaadi suorittamista.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Kun on hevos-, koira- ja kissakuiskaajia, niin lapsikuiskaajiakin kai pitäisi olla siltä varalta että vanhemmat eivät tajua lapsestaan hevon sitä sun tätä.

Itse opin tänään tosi mielenkiintoisen jutun eräällä luennolla. Kuulema kun ihminen on uhkaavassa tilanteessa, hänen aivonsa toimivat sillä tavalla että puhekeskus sulkeutuu. Tämän vuoksi traumaattisen tilanteen päälle ihminen ei välttämättä pysty sönkkäämään lainkaan ulos mitä on tapahtunut. Ja lapselle uhkaavaksi tilanteeksi riittää se että iso aikuinen tulee vihaisena tivaamaan että mitäs teit. Luennoitsija sanoi että tällöin lapsen luullaan uhmaavan, kun hän ei vastaa mitään. Ja kuitenkin syy on se ettei pysty, koska puhekeskus sulkeutui uhkaavassa tilanteessa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä16303

Rousseau kirjoitti:

Kun on hevos-, koira- ja kissakuiskaajia, niin lapsikuiskaajiakin kai pitäisi olla siltä varalta että vanhemmat eivät tajua lapsestaan hevon sitä sun tätä.

Itse opin tänään tosi mielenkiintoisen jutun eräällä luennolla. Kuulema kun ihminen on uhkaavassa tilanteessa, hänen aivonsa toimivat sillä tavalla että puhekeskus sulkeutuu. Tämän vuoksi traumaattisen tilanteen päälle ihminen ei välttämättä pysty sönkkäämään lainkaan ulos mitä on tapahtunut. Ja lapselle uhkaavaksi tilanteeksi riittää se että iso aikuinen tulee vihaisena tivaamaan että mitäs teit. Luennoitsija sanoi että tällöin lapsen luullaan uhmaavan, kun hän ei vastaa mitään. Ja kuitenkin syy on se ettei pysty, koska puhekeskus sulkeutui uhkaavassa tilanteessa.

Järkevä huomio, tilanteeseen kun lisää vielä , että vanhempien ja lasten suhde on täysin subjektiivinen ja puolueeton tilannearvio faktojen löytämiseksi hankalaa on ulkopuolinen tarkkailija kullanarvoinen.

Uhatuksi tai loukatuksi tulemisen jälkeen useilla ihmisillä refleksin omainen  tarve kostaa. Tämä toisaalta kertoo ihmisten välittämisestä, kostossahan halutaan antaa opetus. Mutta jatkuvat opettaminen tai opetusten antaminen  on varmasti uuvuttavaa,  joten jos kosto on pakkomielle on se jonkinlaista jeesustelua.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

MooM
Seuraa 
Viestejä10227

ID10T kirjoitti:

Overlander kirjoitti:

Rakkaudella, vähemmän suorittamista.

Hyvä periaate, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Koko elämä on täynnä kilpailua (kilpailu = suorittaminen). Aikuiset kilpailevat siitä, kenellä on parempi auto, hienompi kaasugrilli tai paremmin leikattu pensasaita. Lapset alkavat jo alakoulussa vertailla kännyköitään ja reppujaan, eikä loppua kilpavarustelulle näy.

Jos vanmemmat päättävät jättäytyä elintasokilpailusta sivuun, on vaarana että lapsi syrjäytyy enemmän ajan hermolla olevista ikätovereistaan. Lapsi kuitenkin tarvitsee aikuisilta saamansa rakkauden lisäksi myös kavereidensa hyväksynnän.

Oliskohan tässäkin joku kultainen keskitie? Kyllä lapsille voi näyttää, että kaikessa ei tarvitse kilpailla ja että eri ihmisillä toimii ja riittää erilaiset asiat. Kyllä ne tietysti välillä ihmettelee ja valittaakin, miksi sillä ja sillä perheellä on niin hieno vene, eikä meillä ole, tai miksi se pääsi hiihtolomalla Lappiin laskettelemaan. Tai miksi jollain kaverilla on iPhone ja hänellä vain satasen puhelin.

Varmasti jos vanhemmat oikeasti elävät vaihtoehtoista ekoelämää, lapsilla on ristiriita ympäristön ja kodin arvojen välillä. Siitäkin varmasti selviää, mutta yksi lisähaaste se on lapsen maailmassa. Mutta ei sen ainoa vaihtoehto ole lähteä mukaan kilpavarusteluun.

Suorittamisella minä kyllä ymmärrän enemmän sen, että elämässä ei mietitä, mitä oikeasti haluaa ja mikä on tärkeää, vaan mennään sen mukaan, miten "ne parhaat" näyttävät menevän. Tämä käsittää muutakin kuin tavaran ja muun materian.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Keijona
Seuraa 
Viestejä16303

MooM kirjoitti:

ID10T kirjoitti:

Overlander kirjoitti:

Rakkaudella, vähemmän suorittamista.

Hyvä periaate, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Koko elämä on täynnä kilpailua (kilpailu = suorittaminen). Aikuiset kilpailevat siitä, kenellä on parempi auto, hienompi kaasugrilli tai paremmin leikattu pensasaita. Lapset alkavat jo alakoulussa vertailla kännyköitään ja reppujaan, eikä loppua kilpavarustelulle näy.

Jos vanmemmat päättävät jättäytyä elintasokilpailusta sivuun, on vaarana että lapsi syrjäytyy enemmän ajan hermolla olevista ikätovereistaan. Lapsi kuitenkin tarvitsee aikuisilta saamansa rakkauden lisäksi myös kavereidensa hyväksynnän.

Oliskohan tässäkin joku kultainen keskitie? Kyllä lapsille voi näyttää, että kaikessa ei tarvitse kilpailla ja että eri ihmisillä toimii ja riittää erilaiset asiat. Kyllä ne tietysti välillä ihmettelee ja valittaakin, miksi sillä ja sillä perheellä on niin hieno vene, eikä meillä ole, tai miksi se pääsi hiihtolomalla Lappiin laskettelemaan. Tai miksi jollain kaverilla on iPhone ja hänellä vain satasen puhelin.

Varmasti jos vanhemmat oikeasti elävät vaihtoehtoista ekoelämää, lapsilla on ristiriita ympäristön ja kodin arvojen välillä. Siitäkin varmasti selviää, mutta yksi lisähaaste se on lapsen maailmassa. Mutta ei sen ainoa vaihtoehto ole lähteä mukaan kilpavarusteluun.

Suorittamisella minä kyllä ymmärrän enemmän sen, että elämässä ei mietitä, mitä oikeasti haluaa ja mikä on tärkeää, vaan mennään sen mukaan, miten "ne parhaat" näyttävät menevän. Tämä käsittää muutakin kuin tavaran ja muun materian.

Em korostus, on teoria joka perustuu olettamukseen että maailma ei muutu, Olen huomannut, että useimmat nuoret ajattelevat ja  elävät täysin eri maailmassa kuin kekkosen kasvatit, joiden arvomaaimaa kannattelee pääsosin raha tai materialismi. .

Jos ihminen voi hyvin, ei hänen ole välttämätöntä kilpailla, se on pelkkä egohan joka kilpailee koska on siihen opetettu. Tämä luultavasti siksi, koska Darwinilla ei ollut kuin teoria, eikä tietoa symbiogeneesistä..

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Minusta ne tuhoisat pienokaiset eivät ole ympäristöstä kiinni ja voidaan osoittaa bilogiaa (peryityvää ja ympäristöä). Toisaalta voidaan ajatella arvoja, koska arvoitettu asia A on toisille jotakin hirveää. Tiedän, koska paha tapani on tökkiä  esiin niitä arvoja salakavalasti. Minusta armottoman itsekrittisyyden opettaminen tekee ihmisistä hyviä ja objektiivisia. Se voi toki olla erittäin merkittävä hidaste elämälle, mutta ne kuluisat arvot... Siihen päälle leppoisa ympäristö, jonka piirissä ihmiset ohjaisivat itseään kattavaan  asioiden analysointiin.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Sikäli kuin lapsen persoona kehittyy nimenomaan vastustamalla vanhempien valmiiksi antamaa mallia, lapset varmaan toisinaan päätyvät olemaan samantapaisia kuin isovanhempansa. Tai näin ovat ainakin jotkut esittäneet. Eli yksi sukupolvi olisi maailmoja syleilevien ituhippien poppoo, seuraava taas patamustien materialistien poppoota, ja taas sitten heilahdetaan toiseen suuntaan.

Tiedä sitten hänestä. Nykyään paljon pauhataan että on "kovat arvot" suosiossa, mutta silti löytyy ihmisiä jotka ylpeilevät vaatimattomalla, suorastaan nihilistellä elämäntavallaan. Että eivät nämä aatteet kovin jähmeästi sitoudu yksittäisiin sukupolviin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat