Tunneäly tai sen puute

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

En tiedä onko tämä välttämättä paras mahdollinen esimerkki, mutta muut voivat halutessaan keksiä parempia:

Kautta aikain kumppanini on tavannut jostain ostamastaan herkusta sanoa että ota niin paljon kuin haluat. Minut on kasvatettu siten että kaikki pitää (pitäisi) jakaa tasapuolisesti ja jos on vain kaksi ihmistä, ajattelen että se on 50/50. Koska en halua olla törkeä ja ottaa oikeasti niin paljon kuin haluan (kaiken, mikäli kyseessä on oma herkkuni), olen näperrellyt omassa päässäni että jo oppimani jakotapa 50/50 on se "ainoa oikea". Oikeudenmukainen.

Katinkontit. Melkein joka kerta kun olen ollut ottamassa puolta tai katsomassa että jostain makeissekotelmasta onnistuu saamaan edes yhden eksämppelin kutakin laatua, alkaa mies hermostua. Viimeksi hän melkein pomppi jo tasajalkaa tuskastuneena kun olin ottamassa eräästä tasalaatuisesta satsista tasan puolet hänen sanottuaan ota niin paljon kuin haluat. Sitten minäkin meinasin jo suuttua että mitä perkelettä hän oikein tarkoittaa kun kuitenkin hermostuu jos olen ottamassa puolta.

Asiaa myöhemmin ajateltuani tajusin että tuo värssy mitä hän käyttää ei tarkoita sitä mitä siinä seisoo. Ota niin paljon kuin haluat pitää kääntää "haluan esiintyä anteliaana, jalomielisenä ja kohteliaana, mutta en halua että otat tästä kovin paljoa". Keskimäärin olen yleensä saanut ottaa ehkä 1/3 hänen herkuistaan silloin kun hän sanoo että saan ottaa niin paljon kuin haluan. (Eli otankin siis niin paljon kuin hän suostuu antamaan, oikeasti!) Kun kyseessä oli taannoin eräs suurempi herkkuni katsoin kyllä aikalailla onnettomana kun hän sitä annostelua suoritti enkä saanut todellakaan sitä mitä luulin saavani. Ehkä nyt ymmärrän paremmin?

En ole koskaan oikein pysynyt kärryillä jos ihmiset sanovat yhtä ja tarkoittavat toista. Ilmeisesti tässä on kuvioissa se paljon puhuttu tunneäly, jota en kauheammin omaa. En minä ymmärrä hitto vie mitä tarkoitetaan jos taustalla on joku juttu että halutaan antaa tietty vaikutelma mutta ei haluta tehdä niin kuin juuri on sanottu! Tuollaiset ihmeelliset (minun silmissäni) kieroudet ja valheellisuudet saavat ärtymään ja tekee itse mieli sanoa mahdollisimman ilkeästi. Ja onhan sitä vuosien varrella tullut sitten sanottuakin aina silloin tällöin kun kohtaa jonkun ihmisen joka ei halua olla suora vaan vihjaa sitä ja antaa olettaa tätä. Kun langanpäästä ei saa kiinni, suuttuu.

Toisaalta mikään pakkohan ei tietenkään ole hyppiä kenenkään pillin mukaan ja tehdä aina kuten vihjaillaan, jos ei suoraan pyydetä eikä käsketä. Ei kai se nyt niin kauhean paljon voi olla vaadittu että sanotaan asiat niin kuin ne on, vai pitääkö sitä "tunneälyä" alkaa tässä kaivamaan kivien ja kantojen alta jos ei omasta päästä löydy?

Sivut

Kommentit (17)

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Tämä karamellijuttu on kyllä hyvä esimerkki Meillä taas opetettiin, että jos karkkipussista tarjotaan, niin yhden saa ottaa ja sitten tarjoaja jalomielisesti sanoo "ota toinen". Sitten saa ottaa toisen ja sitä seuraa rituaali "mitäs sanotaan?" - "kiitos" - "sanoppa kunnola" - "KIITOS!" - "Hyvä"

Mutta ensikerralla kun jalomielisesti tajotaan niin paljon kuin haluat, niin kysäseppä että onko se kans puolet, vai nuukailetko kuitenki. Ei kyllä minunkaan mielestä pidä tarjota enempiä, kuin oikeasti meinaa antaa.

edit. Jos joku siis omistaan tarjoaa, niin jokainen tarjottu on aina plussaa ja almu, mutta jos yhteisiä jaetaan, niin jokainen pala enemmän jakajalle on aina riistoa ja vääryyttä. Silloin toimii se sääntö hyvin, että jakaja valitsee osuuden viimisenä. Esimerkiksi jos leikataan kakkua tai jääteloöä tasapaloihin, niin jakaja ottaa viimisenä. On varmasti tasakokosia.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Mutta mulla on toinen esimerkki. Ehkä ilmiö on sama, mutta tilanne eri.

En juuri ikinä tajua/ole tajunnut ns. "olla mukana juonessa", ellei tilanne ole aivan läpinäkyvä. Kun isäni kanssa oltiin joskus aikaa sitten idiootti sukulaisen varaosamyymässä käymässä jollain turhalla asialla, tuli sattumalta puheeksi kilpaileva firma, josta oltiin haettu pyyhkijän sulat. Isäni siinä alkoi sitten jotenkin että, enpä nyt muista, millä asialla oltiin mutta... Minä siihen että, etkö tuota muka muista, eilenhän ne pyyhkijän sulat haettiin. On sullaki huono muisti. Jälkeenpäin sitten moitti minua, että ei sille saa sanoa, että haettiin sieltä sitä kun ei hältä ostettu. No voi helvetti. Oliko tuo sitten pakko edes ottaa puheeksi ollenkaan.

Kai minä vain olen yltiö rehellinen tai sitten kuuntelen vain asiasisältöä, enkä ollenkaan huomaa taka-ajatuksia.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Rousseau
En tiedä onko tämä välttämättä paras mahdollinen esimerkki, mutta muut voivat halutessaan keksiä parempia:

Kautta aikain kumppanini on tavannut jostain ostamastaan herkusta sanoa että ota niin paljon kuin haluat. Minut on kasvatettu siten että kaikki pitää (pitäisi) jakaa tasapuolisesti ja jos on vain kaksi ihmistä, ajattelen että se on 50/50. Koska en halua olla törkeä ja ottaa oikeasti niin paljon kuin haluan (kaiken, mikäli kyseessä on oma herkkuni), olen näperrellyt omassa päässäni että jo oppimani jakotapa 50/50 on se "ainoa oikea". Oikeudenmukainen.

Katinkontit. Melkein joka kerta kun olen ollut ottamassa puolta tai katsomassa että jostain makeissekotelmasta onnistuu saamaan edes yhden eksämppelin kutakin laatua, alkaa mies hermostua. Viimeksi hän melkein pomppi jo tasajalkaa tuskastuneena kun olin ottamassa eräästä tasalaatuisesta satsista tasan puolet hänen sanottuaan ota niin paljon kuin haluat. Sitten minäkin meinasin jo suuttua että mitä perkelettä hän oikein tarkoittaa kun kuitenkin hermostuu jos olen ottamassa puolta.

Asiaa myöhemmin ajateltuani tajusin että tuo värssy mitä hän käyttää ei tarkoita sitä mitä siinä seisoo. Ota niin paljon kuin haluat pitää kääntää "haluan esiintyä anteliaana, jalomielisenä ja kohteliaana, mutta en halua että otat tästä kovin paljoa". Keskimäärin olen yleensä saanut ottaa ehkä 1/3 hänen herkuistaan silloin kun hän sanoo että saan ottaa niin paljon kuin haluan. (Eli otankin siis niin paljon kuin hän suostuu antamaan, oikeasti!) Kun kyseessä oli taannoin eräs suurempi herkkuni katsoin kyllä aikalailla onnettomana kun hän sitä annostelua suoritti enkä saanut todellakaan sitä mitä luulin saavani. Ehkä nyt ymmärrän paremmin?

En ole koskaan oikein pysynyt kärryillä jos ihmiset sanovat yhtä ja tarkoittavat toista. Ilmeisesti tässä on kuvioissa se paljon puhuttu tunneäly, jota en kauheammin omaa. En minä ymmärrä hitto vie mitä tarkoitetaan jos taustalla on joku juttu että halutaan antaa tietty vaikutelma mutta ei haluta tehdä niin kuin juuri on sanottu! Tuollaiset ihmeelliset (minun silmissäni) kieroudet ja valheellisuudet saavat ärtymään ja tekee itse mieli sanoa mahdollisimman ilkeästi. Ja onhan sitä vuosien varrella tullut sitten sanottuakin aina silloin tällöin kun kohtaa jonkun ihmisen joka ei halua olla suora vaan vihjaa sitä ja antaa olettaa tätä. Kun langanpäästä ei saa kiinni, suuttuu.

Toisaalta mikään pakkohan ei tietenkään ole hyppiä kenenkään pillin mukaan ja tehdä aina kuten vihjaillaan, jos ei suoraan pyydetä eikä käsketä. Ei kai se nyt niin kauhean paljon voi olla vaadittu että sanotaan asiat niin kuin ne on, vai pitääkö sitä "tunneälyä" alkaa tässä kaivamaan kivien ja kantojen alta jos ei omasta päästä löydy?




Ei tuossa mielestäni ole kyse tunneälystä tai sen puutteesta, vaan siitä, että henkilö (tässä tapauksessa avopuolisosi) tahtoo antaa itsestään näennäisesti reilun ja anteliaan kuvan, vaikka todellisuudessa sitten on pihi etenkin omien herkkujensa tai toisinaan sinun herkkujesi suhteen. Hän nauttii siitä pienestä vallasta noiden suhteen, mutta sen voi kyllä mitätöidä esim. sillä, että kieltäytyy ottamalla osaansa noista silloin, kun on oletettavissa epätasajakoinen lopputulos ja ehdottaa, että molemmilla on oikeus ostaa sitten vain itselleen kokonaan 100% omana oleva herkku tai sitten sovitaan 50/50 jaosta tasapuolisuuden nimissä tuon tyyppisissä tapauksissa.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tiiä sitten hänestä. Mutta ei tuollaista epämääräistä "ota niin paljon kuin haluat" kannattaisi käyttää jos se ei sitä tarkoita. Sanoisi suoraan vaan että "ota niin paljon kuin minä suostun antamaan".

Toisinpäin jos jaolla ollaan eli minä annan omastani niin mies osaa kyllä kysyä itsekin että paljonko saa ottaa ja minä sanon tarkan määrän (1/4, 1/3 tai 1/2 - kaikki sitten jos itse en haluakaan ollenkaan).

Ei tämä niin vakava asia ole mutta aloin tosiaan epäillä etten osaa lukea ihmisiä että mitä he tarkoittavat... Joskus osaan, joskus en.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Tai jos se puoliso vetää hernettä nokkaan siitä että sinä et kerta kaikkiaan usko, että hän haluaa lahjoittaa sinulle aivan kaikki, koska näkee että sinulla tekee mieli. Ja hän pahastuu siksi, että tietää, että sinä et voisi uskoa hänestä mitään niin hyvää. Otat aina "vaan" puolet vaikka saisit ottaa vaikka kaikki. Et tavallaan tajua/usko/arvosta aitoa pyyteettömyyttä. Tämmönen mulla tuli ekana mieleen...

Hämmentää.

Vierailija
Rousseau
En tiedä onko tämä välttämättä paras mahdollinen esimerkki, mutta muut voivat halutessaan keksiä parempia:

Kautta aikain kumppanini on tavannut jostain ostamastaan herkusta sanoa että ota niin paljon kuin haluat. Minut on kasvatettu siten että kaikki pitää (pitäisi) jakaa tasapuolisesti ja jos on vain kaksi ihmistä, ajattelen että se on 50/50. Koska en halua olla törkeä ja ottaa oikeasti niin paljon kuin haluan (kaiken, mikäli kyseessä on oma herkkuni), olen näperrellyt omassa päässäni että jo oppimani jakotapa 50/50 on se "ainoa oikea". Oikeudenmukainen.

Katinkontit. Melkein joka kerta kun olen ollut ottamassa puolta tai katsomassa että jostain makeissekotelmasta onnistuu saamaan edes yhden eksämppelin kutakin laatua, alkaa mies hermostua. Viimeksi hän melkein pomppi jo tasajalkaa tuskastuneena kun olin ottamassa eräästä tasalaatuisesta satsista tasan puolet hänen sanottuaan ota niin paljon kuin haluat. Sitten minäkin meinasin jo suuttua että mitä perkelettä hän oikein tarkoittaa kun kuitenkin hermostuu jos olen ottamassa puolta.

Asiaa myöhemmin ajateltuani tajusin että tuo värssy mitä hän käyttää ei tarkoita sitä mitä siinä seisoo. Ota niin paljon kuin haluat pitää kääntää "haluan esiintyä anteliaana, jalomielisenä ja kohteliaana, mutta en halua että otat tästä kovin paljoa". Keskimäärin olen yleensä saanut ottaa ehkä 1/3 hänen herkuistaan silloin kun hän sanoo että saan ottaa niin paljon kuin haluan. (Eli otankin siis niin paljon kuin hän suostuu antamaan, oikeasti!) Kun kyseessä oli taannoin eräs suurempi herkkuni katsoin kyllä aikalailla onnettomana kun hän sitä annostelua suoritti enkä saanut todellakaan sitä mitä luulin saavani. Ehkä nyt ymmärrän paremmin?

En ole koskaan oikein pysynyt kärryillä jos ihmiset sanovat yhtä ja tarkoittavat toista. Ilmeisesti tässä on kuvioissa se paljon puhuttu tunneäly, jota en kauheammin omaa. En minä ymmärrä hitto vie mitä tarkoitetaan jos taustalla on joku juttu että halutaan antaa tietty vaikutelma mutta ei haluta tehdä niin kuin juuri on sanottu! Tuollaiset ihmeelliset (minun silmissäni) kieroudet ja valheellisuudet saavat ärtymään ja tekee itse mieli sanoa mahdollisimman ilkeästi. Ja onhan sitä vuosien varrella tullut sitten sanottuakin aina silloin tällöin kun kohtaa jonkun ihmisen joka ei halua olla suora vaan vihjaa sitä ja antaa olettaa tätä. Kun langanpäästä ei saa kiinni, suuttuu.

Toisaalta mikään pakkohan ei tietenkään ole hyppiä kenenkään pillin mukaan ja tehdä aina kuten vihjaillaan, jos ei suoraan pyydetä eikä käsketä. Ei kai se nyt niin kauhean paljon voi olla vaadittu että sanotaan asiat niin kuin ne on, vai pitääkö sitä "tunneälyä" alkaa tässä kaivamaan kivien ja kantojen alta jos ei omasta päästä löydy?




Et ole kokenut vielä kaikkea!
Jos anoppisi / appiukkosi sanoo saman asian, niin sillon pitää olla todella varovainen. ( Riippuen mahdolliseti jaetusta / jakamattomasta perinnöstä tai sen ennakosta).
Sanat merkitsevät yhtä olettamukset toista!

Hyvä tapa on valittaa vatsakipuja, eikä näin voi polttaa siltoja takanaan tai edessään!

Vierailija

Tai sitten liika laskennallisuus vie ukolta hermot. Jotkut haluavat ottaa ihan rennosti ja about sinnepäin meiningillä ja se että joku haluaa tasan tarkkaan yx kax kolme neljä... laskea jonkun tietyn prosenttiarvon voi alkaa pänniä kun haluaisi että toinen ottaa sen verran kuin huvittaa ihan rennosti laskelmoimatta liikoja.

Heh, tosin laskelmoin itsekin elämässä turhan paljon etteipä nyt sen puoleen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Vatkain
Tai jos se puoliso vetää hernettä nokkaan siitä että sinä et kerta kaikkiaan usko, että hän haluaa lahjoittaa sinulle aivan kaikki, koska näkee että sinulla tekee mieli. Ja hän pahastuu siksi, että tietää, että sinä et voisi uskoa hänestä mitään niin hyvää. Otat aina "vaan" puolet vaikka saisit ottaa vaikka kaikki. Et tavallaan tajua/usko/arvosta aitoa pyyteettömyyttä. Tämmönen mulla tuli ekana mieleen...



Ei nyt sentään. Siitä se hermostuu kun otan liikaa. On tätä sen verran katseltu tätä touhua vuosien varrella että tiedän tämän... Viime kerralla en edes sanonut ääneen paljonko otan vaan aloin lätkiä sitä tavaraa lautaselle ja kun lähestyin 50 prosenttia alkoi ukko hermostua.

Kunhan nyt vaan sanoisi suoraan paljonko sitten saa ottaa.

Mutta ei tässä nyt tätä meidän keissiä tarvitse jauhaa kuin purukumia. Kertokaa nyt hattiwatti soikoon jotain juttuja tunneälykkäistä tai -älyttömistä tilanteista. Ajattelin vain josko pitäisi olla jotenkni tunneälykäs ymmärtääkseen viestejä joita ei sanota ääneen.

Vierailija

Noinhan se yleensä menee. Ukko luulee, että merkitsee naiselleen kaikkea, ja nainen luulee, ettei merkitse miehelleen mitään.

Itse ainakin tulkitsen tuollaiset suorat ja rehelliset kommentit erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa seuraavasti:

1) Itse jaan niitä silloin, kun "ei oo penniäkään kii." Tajuan niiden merkityksen, mutta itselleni sillä ei ole mitään väliä ja koen, että totuudella on jotain arvoa. Sosiaalisissa tilanteissa tällainen on kuitenkin harvinaista.

2) Silloin, kun haluan tarkoituksellisesti loukata jotain. "Totuuden" käyttäminen loukkaamistarkoituksessa onkin eräitä parhaimpia aseita ja kiristyskeinoja. Usein "totuus" tuleekin ainoastaan tätä kautta ilmi.

3) Toisaalta, jaan niitä myös silloin, kun olen liian tyhmä tajutakseni niiden merkitystä, enkä tajua pitää suutani kiinni. Nämä ovat ehkä niitä ikävimpiä tilanteita, kun ei ymmärrä tehneensä jotain väärää. Tämä on sellainen asia, mitä vain pitää opetella.

Rousseau
En tiedä onko tämä välttämättä paras mahdollinen esimerkki, mutta muut voivat halutessaan keksiä parempia:...



Ota kaikki, mitä ukko tarjoaa. Ukolle tulee hyvä mieli, jos niin haluat. Ei kukaan tule tarjoamaan sinulle mitään, vain todistaaksesi itselleen tai muille, että olisit ahne ja paha, vaan siksi, että "olet sen arvoinen." -L'Oréal

Vierailija
en5ca
Ota kaikki, mitä ukko tarjoaa. Ukolle tulee hyvä mieli, jos niin haluat. Ei kukaan tule tarjoamaan sinulle mitään, vain todistaaksesi itselleen tai muille, että olisit ahne ja paha, vaan siksi, että "olet sen arvoinen." -L'Oréal
Sanailun vivahteet kertovat sen merkityksen. Naisten välisissä keskusteluissahan niillä vivahteilla on merkitys, ei sanoilla. Tosin mieskin voi saada vastaansa: "Ai tulet nyt kotiin" Siihen voi liittää tilanteen mukaan jonkin hymiöistä. Nainen on sitten aivan tosissaan, aina.

Vierailija

Miehisen sanailun taito voisi ilmetä hyvin esimerkiksi jossain firman pikkujoulujen sikahauskassa leikissä, jossa pitää umpihumalassa laittaa kondomi kurkkuun (vihannekseen) niin nopeasti, kuin pystyy:

"Äh, ei tästä nyt tuu yhtään mitään. En ees muista, koska oon viimeks... eiku siis. Vitsit kun sitä onkin humalassa, ja tää kurkku on niin paljon isompikin. Tai siis isompi ku yhen kaverin. Eiku siis, öh olkoon. Prkl, pitäkää tunkkinne!"

Vierailija

Näissä 'antaa ymmärtää' -tilanteissahan on aina se väärinymmärtämisen mahdollisuus. Toinen olettaa sanojen olevan 'pelkistettyä todellisuutta', mutta niiden takana onkin vivahteikkaampaa kommunikaatiota.

Toisaalta joskus saadaan väärinymmärrys aikaiseksi siitäkin, kun toinen osapuoli olettaa, että sanoja tarkoittaa enemmän kuin sanoo. Itse olen nyökytellyt yhteisymmärrystä toisten naisten kanssa tästä meidän naisten oletetusta tavasta 'antaa ymmärtää', että esim. 'pitäisi imuroida' lausahdus tarkoittaa / ei tarkoita, että miehen pitää heti tarttua imuriin. Minun mieheni ei - eikä kuulemma ystävienikään miehet - usko, että voisin sanoa noin ajattelematta, että imurointi olisi hänen heiniään.

Tämä on minusta sikäli kummallista, että toisaalta miehet usein nimenomaan syyttävät naisia siitä, etteivät nämä sano suoraan. Onko sittenkin kyseessä oletus, että naisen puheessa on salainen agenda, vaikkei sitä olisikaan? Miten edes voisin yrittää 'puhua suoraan', jos kuuntelija jo lähtökohtaisesti olettaa minun tekevän aivan toisin? Vai eikö mieheni ymmärrä, että minä todellakin saatan todeta imuroimisen tarpeellisuuden ääneen, koska hän itse sen sanoessaan on jo suunnittellut toimintatavan asian hoitamiseksi? Jos aikoo itse imuroida, on turha sanoa mitään, Vain jos haluaa toisen imuroivan, on käytettävä puhetta. Minä pullautan sanat suustani myös itse harkitessani imurin varteen tarttumista ikäänkuin kannustuksena toimeen ryhtymiseksi. (Joskus jopa teen näin yksikseni ollessani tai esim. pienelle lapselle, jonka en todellakaan oleta käyvän kaupassa, laittavan ruokaa tai siivoavan minun asian tarpeellisuudesta huomauttaessani.)

Taidan olla minäkin tunneälytön varsin usein.

Vierailija
Feminine
Onko sittenkin kyseessä oletus, että naisen puheessa on salainen agenda, vaikkei sitä olisikaan?



Päinvastoin. On niitä miehilläkin agendoja, joihin naiset eivät oletusarvoisesti vastaa, mistä useimmat miehet närkästyvät. Näin käy myös silloin, vaikka olisit mies ja et tietoisesti suostu noudattamaan joidenkin miesten epäloogisia moraalisen tason vaatimuksia, jolloin saat automaattisesti heidän vihan tai epäluottamuksen niskoillesi. Jopa sellaisista asioista, joiden suhteen nipottaminen on koko elämän mittakaavassa täysin absurdia.

Tällaisia agendoja on asetettu jopa arkisiinkin asioihin, jolloin mahdolliset reaktiot esim. siivoamattomuuteen ovat ylimitoitettuja. Suurinosa suomalaisista miehistä saa 'arkiarvostusaivopesunsa' armeijassa, jossa esim. viikset täytyy olla ennen marssille lähtöä ajeltuna, vuodevaatteet hienosti ojennuksessa, yms. paskaa.

Huomaa konteksti. Miehet painivat tuolloin samaan aikaan elämän ja kuoleman kysymysten parissa, ja silti pitää viikata vuodevaatteita kuin viimeistä päivää. Näitä samoja vammaisuuksia ollaan nyt vaatimassa naisillekin mm. kansalaispalvelun muodossa. Tasa-arvoa on se, että tavallisen hullu työnarkomaani suomalainen näkee inhimmillisyyden tarpeettomassa työnteossa, kuten vuodevaatteiden viikkaamisessa tai polkujen reunustamisessa kivillä. Tällaisista ominaisuuksista ne pätevät suomalaiset ilmeisesti tehdään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat