Ihmisen taiteellisuus.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä on askarruttanut minua todella pitkään. Itsekin olen tätä piirtelyä harrastanut ja en ikinä ole ollut tyytyväinen mihinkään mitä paperille olen saanut. Netissä on noita taideyhteisöjä ja on tullut huomattua että joissakin tapauksissa jopa nämä esiteinit piirtävät näitä vanhoja ihmisiä paremmin. Kätten jälkiä ei voi kuin ihmetellä, heillä tuntuu olevan taitoja luonnostaan. "Piirtäminen" on ihmiskunnan vanhimpia taiteellisia ilmaisun muotoja mutta minulta tuo taito tuntuu puuttuvan lähes kokonaan

Aina sanotaan että harjoittelemalla se paranee mutta itse en usko tuohon. Mielestänihän ihmisillä on tässäkin kohtaa täysin yksilöllinen aivokemia ja minusta pelkkä hajoittelu on aivan turhaa ellei omaa luonnostaan taiteellisia aivoja. En tiedä onko asiaa tutkittu ja nettikään ei tarjoa tässä mitään valaisevaa tietoa.
Onko taiteellisten lahjojen parantaminen mahdollista loputtomiin kaikilla ihmisillä? Vaiko vain tietyillä yksilöillä joilla tämä esiintyy vilkaana jo ennestään?
Mitä enemmän tätäkin pohtii niin tuntuu että vähemmän sitäkin ilmiötä ymmärtää

Sivut

Kommentit (91)

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005
Metsäläinen

Onko taiteellisten lahjojen parantaminen mahdollista loputtomiin kaikilla ihmisillä?



Ei ole. Tietenkin omia taitojaan voi parantaa hyvin pitkälle lähtötilanteesta, mutta ihmiset ovat erilaisia ja vain hyvin harvasta on picassoksi.

Olisihan se tietty kiinnostava koe pakottaa joukko sekalaisesti valittuja lapsia harjoittelemaan orjatyönä (vrt. kiinalaiset sirkuskoulut) piirtämistä ja maalaamista parivuotiaasta asti aikuisikään. Luultavasti heistä kaikista tulisi aika loistavia piirtäjiä, mutta jotkut heistä silti piirtäisivät paremmin kuin toiset.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Tietenkin pientä kehittymistä olen huomannut noissa hahmottamisen ja koordinaation saralla kun aikoinaan vielä jaksoin nähdä vaivaa koko asian eteen.
Tosin kun noita mestareita katselee niin alkaa vain vituttaa kun tietää että samalla tasolla ei yhdessä ihmisiässä koskaan tule olemaan

Vierailija
Vatkain
Saako tässä ketjussa puhua muista taiteista kuin piirtämisestä? Esmes kirjoittamisesta ja tanssimisesta vaikka.



Ihan vapaasti

Vierailija

Monet noista mestaripiirtäjistä tai kuvataiteilijoista ovat harjoitelleet koko ikänsä melkeinpä 8h joka päivä. Nuo Metsäläisen mainitsemat taitavat esiteinitkin ovat varmasti käyttäneet suuren osan elämästään piirtämiseen. Ei kannata ihmetellä yhtään jos joku viimeksi varhaislapsuudessaan piirtämistarkoituksessa kynään koskenut henkilö ei osaisi piirtää noiden älyttömästi treenanneiden mestaritaiteilijoiden tavoin.

Ei se riitä että kerran parissa vuodessa koskee kynään ja kun mitään ei synny niin alkaa valitus "äää mä oon ihan paska". Mielestäni pitäisi harjoitella edes pienessäkin määrin samassa mittakaavasssa kuin nuo oikeat artistit ennen kuin kannattaa mitenkään syvemmin tuomita oma taitotasonsa. On hyvin todennäköistä että sitä, kas kummaa, kehittyy sen intensiivisen harjoittelun aikana, eikä tarvitsekaan tuomita itseään.

Piirtäminen on täysin vertailukelpoista vaikka pianonsoiton tai jonkun muun instrumentinsoiton kanssa, koska kummissakin taidot ovat lähes täysin kiinni siitä kuinka paljon on harjoitellut. Kun ensimmäistä kertaa istuu pianon ääreen, ottaa kitaran käteen tjsp. niin ei sitä tietenkään osaa mitään sillä tehdä.

"Drawing on the right side of the brain" -piirustusoppaassa näytettiin varsin hyvin se, kuinka ihmisillä jotka olivat piirtäneet viimeksi lapsena, oli myös piirustustaito jämähtänyt lapsen tasolle. Mutta harjoituksella siinäkin kehittyy.

Kirjassa oli aika mielenkiintoista ennen-jälkeen -kuvasarjoja, jossa oppilas oli ensiksi piirtänyt omakuvan ennen tuota kirjaa mukailevaa viisipäiväistä kurssia ja sitten sen jälkeen:

Nuo kaikki kuvat siis piirretty alle viikon aikaerolla toisistaan. (kuvat otettu tuolta: http://drawright.com/gallery.htm)

En sano etteikö perimälläkin olisi oma vaikutuksensa, mutta se on paljon pienempi kuin useimmat luulee. Kuka tahansa silmillä, käsillä ja normaalilla aivotoiminnalla varustettu kyllä pystyy oppimaan piirtämään kunhan tarpeeksi harjoittelee. Tietenkin jotkut huipputaiteilijat ovat parempia piirtämään kuin toiset mutta erot ovat marginaalisia kun verrataan siihen mihin kovalla harjoittelulla pystyy.

Metsäläinen voisi kokeilla vaikka jotain piirustuopusta, jos tosissaan haluaa oppia piirtämään. Tuo Betty Edwardsin kirja on ihan ok. En tiedä onko se paras tai pitävätkö sen tiedot noista oikean ja vasemman aivopuolen jutuista paikkansa, mutta useille se on ollut tehokas nimenomaan tuossa piirustustaidon parantamisessa. Kyllä siinä aina jotain oppii, harjoittelee sitten millä tavalla tahansa, mutta tuo harjoittelun suuntaaminen on erittäin kannattavaa.

(HUOM: Olen tarkoittanut piirtämisellä vain ns. teknistä aspektia eli kuinka hyvin pystyy mallintamaan reaalimaailmaa. Eli en ole puhunut ollenkaan taiteellisuudesta, koska mielestäni se ei liity piirtämiseen sinällään.

Piirtäminen on vain taito. Taidetta on se mihin tuota piirtämistä käytetään.)

Vierailija

Taiteilija ei ikinä ole tyytyväinen tuotokseensa.. ei sitten millään.

Tällä hetkellä opiskelen taidetta vaikka ajattelin että olen niin paska etten siihen kouluun pääse.

Maalannut olen 6 vuotiaasta asti ja ensimmäisen itseäni tyydyttävän teoksen sain maalaamalla aikaan vasta 15 vuotiaana. Tuhansia tunteja on pensseli kädessä vietetty ja värisilmää harjaannetettu ja opittavaa riittää loppuelämäksi. Olen vasta 22 Mutta nyt uskallan jo unelmoida näyttelystä..

Piirtämistä olen nyt saanut tehokurssin syksystä asti. Ensimmäisellä tunnilla tuhersin yli tunnin aika onnetonta piirustusta jonka nyt piirtäisin siinä puolessa tunnissa ja paljon paremmin. Piirtämiseen on omat kikkansa ja opetteleminen katsomaan kohdetta ja saamaan se myös realistisesti paperille. Tunteja se vaatii ja monta kynää ja vielä kasoittain paperia mutta harjoittelematta intensiivisesti et kyllä opi mitään.. Näin edellinenkin kirjoittaja kertoi.

Taiteellinen olen ollut lapsesta asti noin luonteeltanikin ja taide on aina kiinnostanut. uskon että se kyllä vähän luonnonlahjakkuuttakin vaatii.

Kynä/pensseli käteen ja taiteilemaan. Noin muutenkin, ei tarvitse picassoksi itseään yrittää . Se on nimittäin myös erittäin terapeuttista.

Ei jaksa tarkastaa tekstiä on ihan väsy..

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006

Hyviä kommentteja, Aves ja maarit_!

maarit_

Taiteilija ei ikinä ole tyytyväinen tuotokseensa.. ei sitten millään.



Parhaimmillaan olen saattanut olla puoli tuntia tyytyväinen teokseen... Luulen, että se tyytymättömyys ajaa eteenpäin uusien haasteiden pariin, ja että jos on johonkin vanhaan työhönsä tyytyväinen, se tarkoittaa sitä, ettei ole hetkeen kehittynyt mihinkään suuntaan.

Avesin tavoin uskon vakaasti, että nk. lahjakkuus on suurimmaksi osaksi treenaamista. On vaikea sanoa, kumpi tulee ensin: tuleeko harjoittelumotivaatio lahjakkuudesta, vai lahjakkuus harjoittelun määrästä (motivaatiosta). Varmaan jonkin verran perityt taidot saattavat vaikuttaa, mutta kyllä kaikkien lahjakkaiden taiteilijoiden (kuvataide, kirjallisuus, musiikki) on valtavat määrät treenaamista. Ja valtava määrä motivaatiota ja "sisäistä pakkoa" treenata se 8-12 tuntia päivässä.

Itse aloin vanhemmalla iällä harjoittelemaan kitaran soittamista, pikkuveljeni opettamana. Veljeni oli vasta alkanut itse opetella sen soittamista ja pystyin seuraamaan aivan aitiopaikalta treenimäärän vaikutusta. Siinä, missä veljeni harjoitteli 8 tuntia päivässä (ja oli vielä pohjiksi joskus opetellut pianon soittamista), itse työssä käyvänä sain treenattua parhaimmillaankin vain noin 8 tuntia viikossa. Eroa syntyi parissa kuukaudessa aivan mahdottomia määriä. Muutaman vuoden kitarointiharrastuksen jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei minusta kitaristia tule, ihan vain treenimäärän vähyyden takia. Motivaatiota ja sitä kautta treenausintoa alkoi syödä se tieto, että sillä tahdilla olisin voinut saavuttaa edes kelvollisen kitaristin tason vasta joskus 10-20 vuoden päästä.

Treenaamisessa on muitakin ikäviä piirteitä. Alussa kehityskaari on huikeaa, viikon, kuukauden tai vuoden treenaus näkyy suoraan tuloksessa. Mitä pidemmälle pääsee, sen enemmän tarvitaan treenausta kehittymiseen. Itse olen pitänyt nyrkkisääntönä sellaista, että tarvitset seuraavalle askelmalle saman verran treeniä lisää kuin mitä olet treenannut. Jos olet piirtänyt 5 vuotta aktiivisesti, tarvitset 5 aktiivista piirtovuotta päästäksesi korkeammalle. Satunnainen treenaaminen ei puolestaan riitä korkeammilla tasoilla edes taitoa ylläpitämään, jos itse kuvittelisin alkavani uudestaan piirtämään sarjakuvia, joutuisin ensin hakemaan uudestaan tuntumaa muutaman kuukauden aktiivisella treenauksella.

Tästä itse piirretty kuva vielä loppuun:

Vierailija
MaKo71

Avesin tavoin uskon vakaasti, että nk. lahjakkuus on suurimmaksi osaksi treenaamista. ]



Niinhän sitä jotkut väittää, että 10 000 toiston jälkeen, eli harjoittelemalla, oppii mitä vaan. Mutta jos tarkkoja ollaan, niin mitä se oikeastaan on mitä harjoittelemalla opitaan? Jokin kädentaito tai tekniikka? Onko se "lahjakkuutta"? Eli hyvällä motivaatiolla ja harjoituksella tultaisiin "lahjakkaaksi"? Onko se siis samaa kuin (pelkkä) taitavuus, kädentaito, opittu tekniikka tms.?

Miten sitten musikaalisuus? Sehän on synnynnäinen ominaisuus joka henkilöllä joko on tai sitten ei (sävelkorva, rytmitaju, ja aste-eroja on sitten perushyräilijästä Mozartiin)? Onko se "lahja"? Ainakaan se ei ole taito. Sitä kykyä/lahjaa tms. voi sitten toteuttaa, sillä voi "luoda", käyttämällä hyväksi taitoja, joita oppii harjoittelulla.

Eli liittyisikö "luovuus" lahjakuuteen? Ainakin luovuus liittyy taiteellisuuteen. Eli eikö "taiteellisuus", kuvataiteellinen "silmä", taiteellinen hahmotus- ja luomiskyky tms. ole enemmän kuin pelkkä harjoittelulla saavutettava "piirustelutekniikka", jonka kuka tahansa voi saavuttaa?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005
Aves
Monet noista mestaripiirtäjistä tai kuvataiteilijoista ovat harjoitelleet koko ikänsä melkeinpä 8h joka päivä. Nuo Metsäläisen mainitsemat taitavat esiteinitkin ovat varmasti käyttäneet suuren osan elämästään piirtämiseen. Ei kannata ihmetellä yhtään jos joku viimeksi varhaislapsuudessaan piirtämistarkoituksessa kynään koskenut henkilö ei osaisi piirtää noiden älyttömästi treenanneiden mestaritaiteilijoiden tavoin.



On totta, että ihminen voi kehittää piirustuskykyään valtavasti harjoittelemalla ahkerasti. Silti maailma on täynnä ihmisiä, jotka harjoittelevat ahkerasti eivätkä silti yllä lähimainkaan mestaritaiteilijoiden tasolle, vaikka toki hakkaavat harjoittelemattoman pulliaisen mennen tullen. Näkyyhän ihmisten väliset suorituserot harjoittelemattomissakin tapauksissa. Jotkut piirtävät luonnostaan paremmin kuin toiset jo ihan lapsesta alkaen. Ainahan sitä koululuokassa on se "paras piirtäjä" ja "heikoin piirtäjä". Kyllä eri taiteisiin pätee sama kuin fyysisempiinkin lajeihin. Joku pystyy kehittämään itsensä olympialuokan maratoonariksi, joku ei. Taidekoulut ovat täynnä ihmisiä, jotka harjoittelevat piirtämistä koko päivän vuoden ympäri. Silti vuoden loputtua muutamat ovat oppineet siirtämään sen kipsitorson paperille ja useimmat eivät. Minä olen kymmenen vuoden ajan katsellut tätä touhua eri kouluissa.

Piirtäminen on täysin vertailukelpoista vaikka pianonsoiton tai jonkun muun instrumentinsoiton kanssa, koska kummissakin taidot ovat lähes täysin kiinni siitä kuinka paljon on harjoitellut.



Mutta tuokin pätee vain niihin ihmisiin, joilla on jo etukäteen edes jonkinlaista synnynnäistä lahjakkuutta vaikkapa soittamiseen. Itse olen treenannut soittamista elämäni aikana todella paljon. Samassa ajassa joku minua lahjakkaampi muusikko olisi kehittynyt stratosfääreihin, minä taiteilen edelleen kolmea sointuani soittokykyjeni äärirajoilla. Vaikea sitä rytmitajuakin on pakottaa sellaisen ihmisen päähän, jolla sitä ei yksinkertaisesti ole. Ja joillakuilla on absoluuttinen sävelkorva. Ja joku taas ei hahmota perspektiivejä vaikka mikä olisi. Tai on värisokea.

"Drawing on the right side of the brain" -piirustusoppaassa näytettiin varsin hyvin se, kuinka ihmisillä jotka olivat piirtäneet viimeksi lapsena, oli myös piirustustaito jämähtänyt lapsen tasolle. Mutta harjoituksella siinäkin kehittyy.



Varmasti kehittyy. Kuten sanoin, itseään voi tietenkin kuka tahansa kehittää paremmaksi missä lajissa tahansa. Suhteessa muihin se onkin sitten vaikeampaa, jos ne muut kehittävät itseään myös.

Kirjassa oli aika mielenkiintoista ennen-jälkeen -kuvasarjoja, jossa oppilas oli ensiksi piirtänyt omakuvan ennen tuota kirjaa mukailevaa viisipäiväistä kurssia ja sitten sen jälkeen:



Noh. Ensinnäkin, mahtaako tuo olla jonkinlainen tuon kurssin ja/tai kirjan mainos? Toisekseen, nuo "ennen" tuherrukset on selvästikin sutaistu aika nopeasti ja jälkimmäisiä on luultavasti väsätty koko kurssin ajan. Jo pelkästään se että on kerrottu että kuvat voi myös varjostaa vaikuttaa lopputulokseen aivan älyttömästi. Ja ope on varmasti seissyt vieressä näyttämässä mikä viiva on vedetty väärään paikkaan ja mihin se oikeasti kuuluisi laittaa. Ja lisäksi noistakin kuvista näkee yksilöiden väliset erot selvästi. Jos nuo olisivat jatkaneet kurssiaan pari kuukautta, lopputulokset tuskin olisivat tuosta juurikaan miksikään kehittyneet, paitsi että opettajan ei välttämättä tarvitsisi seistä enää koko ajan vieressä neuvomassa.

Tietenkin jotkut huipputaiteilijat ovat parempia piirtämään kuin toiset mutta erot ovat marginaalisia kun verrataan siihen mihin kovalla harjoittelulla pystyy.



Jo pelkästään kun verrataan huipputaiteilijoiden eroja toisiinsa havaitaan, että erot ovat kaikkea muuta kuin marginaalisia. Tietenkin se suurin ero on näkemyksessä ja kyvyssä luoda jotain uutta, sitä kykyä löytyy vain äärimmäisen harvalta, tosin sekin kehittyy harjoittelemalla, mutta ensinnäkin aniharva ihminen, joka ei ole taiteellisesti lahjakas edes alkaa harjoittelemaan taiteita. Jos lahjoja ei ole, hyvin harvoin on kiinnostustakaan. Esimerkkitapausta ihmisestä, joka on harjoittelun avulla oppinut piirtämään ja maalaamaan kuin suuret mestarit ilman taiteellista lahjakkuutta ei taida löytyä?

Yksi erittäin hyvä esimerkki (minun mielestäni) ihmisestä, joka ei koskaan oppinut piirtämään vaikka harjoitteli koko ikänsä lapsesta aikuiseksi on Kalervo Palsa (yksi suosikkitaiteilijoistani), jolla kyllä sitten näkemyksellisyyttä riittää. Kaveri kuitenkin suoritti kuvataideakatemiat ja teki kaikkensa oppiakseen tekniikat ja taidot, mutta eivätpä hänen piirustuskykynsä taidekoulun keskikastista esille nouse. Tietenkin hänen suhruinen underground-tyylinsä on harkittua, mutta kun hän yrittää maalata realistisesti ja tarkasti, viivan kankeus paljastuu.

Siis olen sitä mieltä, että kuka tahansa voi harjoittelemalla oppia piirtämään ainakin välttävästi. Siinä kuitenkin olen kanssasi eri mieltä, että ihmisten väliset erot olisivat marginaalisia. Ne ovat valtaisia. Ja ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, joista ei tule kaksisia piirtäjiä vaikka he harjoittelisivat kuinka paljon tahansa. Ihan samalla tavalla kuin että kaikista ei tule loistavia matemaatikoitakaan.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Kävin katsomassa Frida Kahlon näyttelyn, jossa esiteltiin myös hänen luonnoksiaan. Kappas vain: katseltuani niitä päättelin, ettei hän ollut kummoinenkaan piirtäjä! Esimerkiksi hänen viivoin luonnostelemansa jalat ja kädet näyttivät aika avuttomilta. Värimaailmansa avuin hän pystyi kuitenkin luomaan näyttäviä teoksia.
Lapsena luulin, että taiteellinen lahjakkuus on yhtä kuin piirustustaito, ja ken ei piirtää osaa, voi hylätä kuvaamataiteen ainakin omatuotteisharrasteen osalta. En tarkoin tiedä, miten harrastuskurssien opettajat suhtautuvat peruslahjattomiin ja hitaasti oppiviin kurssilaisiin, joilla kuitenkin tuntuu intoa ja pitkäjännitteisyyttä riittävän...Oletan kuitenkin, ettei ketään pullauteta ulos näiltä kursseilta verkkaisen edistymisen vuoksi - toisin kuin vaikkapa tietotekniikan opintopiireistä. Taiteesta ammattia halajaville vaatimukset ovat tietysti kovemmat kuin harrastajille ... mutta ehkä jollain taiteen osa-alueella loistokkaasti esiintyvä pystyy näine suoritteineen kompensoimaan vaikkapa kehnohkoa piirustustaitoaan.
Niin, ja sinänsähän piirtäminen on kuulemma mekaaninen taito, jonka itse kukin voi oppia sinnikkäin harjoitteluin ... ?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Itse uskon, että lahjakkuutta on. Eli siis sellaista synnynnäistä taitoa, tai kyky oppia nopeammin kuin keskimäärin. Onhan youtubessakin näitä lapsineroja, joku alle kymmenvuotias muksu soittelee kitaralla ties mitä tunnettuja biisejä pelkästään matkimalla, ei ole ottanut ikinä yhtään kitaratuntia. Voihan aina sanoa, että nämä ovat jotain ihme poikkeustapauksia, mutta jospa samaa esiintyisi muillakin ihmisillä lievempänä? Miksi ei? Kerta se mahdollista on. Toki olen silti samaa mieltä siinä, että harjoitus tekee mestarin, ja kenestä tahansa voi harjoittelulla tulla mestari, no, melkein kenestä tahansa. Lahjakas henkilö vaan voi päästä vähän vähemmällä.

Itse tykkään piirtämisestä, vaikken kamalasti piirräkään. Haluaisin piirtää, ja haluaisin osata piirtää. Monet sanoo, että minä osaankin, mutta omasta mielestäni en mitenkään keskivertoa paremmin. Jos minulle antaa paperin, kynän ja kumin ja niin paljon aikaa kuin haluan, pystyn ihan kivasti kopioimaan mitä tahansa näkemääni. Minusta se ei ole mitenkään vaikeaa, ainoastaan aikaa ja viitseliäisyyttä vaativaa. En pidä sitä edes varsinaisesti taiteena, ellei siihen tuo jotain omaa mukaan. Jos vain kylmästi kopioi, se on vain kopioimista. Ei se vaadi juuri taitoa mielestäni. Saatan olla väärässäkin, mutta itselleni se ainakin on ihan mekaanista. Täysin eri asia onkin sitten se, kuinka nopeasti sen pystyy tekemään. Minulla vie hirveän kauan, juuri sen takia koska en osaa piirtää keskivertoa paremmin. Jos joku piirtää toisen ihmisen kasvot muutamassa minuutissa melkein valokuvatarkasti, on hän taitava. Itse en pidä ketään taitavana, jos saman tekee kahdessa päivässä.

Sen takia minulle merkitystä piirtämisessä onkin eniten luovuudessa. Se, että luo jotain omasta päästään, ilman mallia. Sitä arvostan, ja se on minusta kiehtovaa. Siihen en itse oikein pysty, minulla on pakko olla malli. En osaa piirtää edes alkeellisia kasvoja ilman mallia, enkä hevosta, enkä autoa. Ihmisen mittasuhteet on hukassa enkä kykene päättelemään heijastuksia ja varjostuksia kuin yksinkertaisissa kappaleissa. Osaan vain jäljentää.

くそっ!

Vierailija

Ihan olennainen tekijä siinä harjoittelun tuloksellisuudessa on motivaation ja innostuksen taso. Vain suurella halulla ja nauttien tehty harjoittelu on tarpeeksi tehokasta, että todella suuria tuloksia voidaan siltä odottaa. Kyllähän sen kaikki itsekin tietävät, ettei esim. ruotsin sanat useinkaan jää päähän opiskeluun käytetystä ajasta huolimatta, jos pitää koko kieltä täysin turhana. Sama pätee kaikkeen muuhunkin harjoitteluun tottakai. Tästä myös syntyy joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Innostunut harjoittelu edistää taitoja, joka saa innostumaan lisää, kun tuloksia syntyy.

Jossakin taiteessa lahjakas on myös usein hyvin kiinnostunut sen alan taiteen kuluttaja. Kiinnostus johtaa myös tätä kautta toisten teosten tutkimiseen, taiteenalan saavutusten tuntemukseen ja niistä oppimiseen. Kirjailijat tyypillisesti ovat itse lukeneet paljon kirjallisuutta.

Tekninen osaaminen - esim. piirtäminen - on osaksi vain motoriikkaa, mutta osaksi myös ymmärryksen ja näkemyksen tulosta. Näitä kahta on vaikeaa täysin toisistaan erottaa, vaikka joskus nimenomaan voidaan todeta nimenomaan jommassa kummassa olevan puutteita. Todellisessa lahjakkuudessa näiden täytyy molempien toimia ainakin rittävällä tasolla.

Taiteenaloissa on eroja siinä, kuinka olennaista on tekninen taituruus ja kuinka painotettua nimenomaan se taiteellinen sisältö ja oma näkemys. Ballerinaksi luultavasti pääsee huikealla tekniikalla ja soveliaalla fysiikalla, mutta vain keskinkertaisella ilmaisukyvyllä. (Tosin vain kuoroon - solistiksi ei ole asiaa.) Nykytanssijana taas saattaa pärjätä jopa puutteellisella tekniikalla (esim. Jorma Uotinen), jos sitä ilmaisukykyä ja omintakeisuutta on riittävästi. Näin siksi, että nykytanssi painottaa yksilöllisyyttä ja baletti tyylipuhdasta samanlaisuutta.

Musiikissa on samanlainen jako klassisen musiikin ja populaarimusiikin välillä. Silti en menisi väittämään toista paremmaksi tai toisen lajityypin edustajia huonommiksi. Ainakin olisi musiikin tarjonta varsin paljon köyhempää ilman surkeasti laulavaa Juicea.

Joissakin hommissa sitten tietyt ihmiset ovat auttamattomia tumpeloita. Motorisesti kömpelöstä ei kyllä tehdä huipputanssijaa, sävelkorvattomasta laulajaa tai kielitajuttomasta kirjailijaa. Osittain näitä ominaisuuksia on mahdollista harjoittaa ja parantaa, mutta ihmeisiin ei pysty millään harjoitusmäärällä, jos perusominaisuus suorastaan puuttuu.

Kokonaan toinen asia on sitten se, pystyykö lahjakkuuden luotettavasti tunnistamaan ja missä iässä se viimeistään 'puhkeaa kukkaan'. Monestakaan lapsena lupaavalta vaikuttaneesta ei tule taiteilijaa ahkerasta harrastamisesta huolimatta. Toisaalta joidenkin lahjat ilmenevät hyvinkin myöhään, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa on niin monia tekijöitä, jotka tilanteeseen vaikuttavat. Tyypillinen esimerkkihän on urheilutoiminta, jossa (vuosiluokittain tehdyn ikäsarjajaon takia) suurin osa lahjakkaiksi arvioiduista on syntynyt alkuvuodesta. Kas, kuinka ovatkaan lähes vuotta vanhempina 'parempia' kuin joulukuun lopun joukkuetoverinsa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Minä en osaa piirtää enkä maalata. Olen ihan ala-astetasoa molemmissa. En osaa hahmottaa esineestä että missä sen viivat menevät mitkä minun pitäisi jäljentää ja mittasuhteiden ja perspektiivin tajuni ovat olemattomat. Mutta sen sijaan olen varsin näppärä kirjoittaja. Hahmotan hyvin lauseita ja minulla on laaja sanavarasto. Ymmärrän rytmin päälle ja tajuan draaman kaaren. Kirjoituksillani on alku, keskikohta ja loppu. Tekstini on tasapainoista. Mutta en ole kovin luova. Saan ideoita harvakseltaan, ainakaan sellaisia huippuideoita en saa usein. Tollompi velipoikani taas on hyvinkin luova ja pakinansa ovat kadehdittavia. Silti ne vilisevät kielioppivirheitä, lauseet saattavat olla töksähteleviä, aikamuodot saattaavat muuttua. Toiminkin usein hänen oikolukijanaan. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että minulla on edellytyksiä tulla sangen mukiinmeneväksi kirjoittajaksi. Keskitasoa paremmaksi. Mutta jos Tollo viitsisi panostaa yhtään, tai jos hän edes lukisi muuta kuin Aku Ankkaa ja ulkomaisia musiikkilehtiä, hänellä olisi edellytyksiä hyvinkin paljon pitemmälle kuin minulla. Nykyään hänen töitään varjostaa aihepiirien kapeus ja tietty hynysmäisyys. Koen, että meillä olemmilla on lahjakkuutta, hänellä enemmän kuin minulla, mutta minulla on puolellani halu kehittyä ja ekspotentiaalisesti enemmän, mistä ponnistaa.

Hämmentää.

Vierailija

Ahkerasti harjoittelemalla normaali ihminen voi oppia keskivertotaiteilijaksi. Mestariksi luokitteluun vaaditaankin sitten poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta ja ahkeraa harjoittelua siihen päälle.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006

Hyviä pointteja, on pakko tarkastaa omaa kantaansa. Kyllä edelleen olen sitä mieltä, että harjoittelu on kaiken A ja O. Sitäkin mieltä olen edelleen, että jos silmä osaa valkata itseään miellyttävät ja vähemmän miellyttävät piirrokset toisistaan, niin omaa riittävän "graafisen silmän" kehittyäkseen piirtäjänä. Ja että jos on lempibiisejä, niin omaa riittävän musiikillisen tajun tehdä musiikkia.

Mutta kyllä perimälläkin on varmasti merkitystä. Onhan ihmisissä sellaisia rakenteellisia eroja, ettei kaikista vain kerta kaikkiaan tule huippu-painonnostajaa, huippumaratoonaria, huippuaituria, huippukorkeushyppääjää tai huippujalkapalloilijaa, tai ei ainakaan kaikkiin painosarjoihin tai pituusluokkiin tai sarjatasoille. Urheilussa siis perimälläkin on oma merkityksensä tiellä huipulle.

Mutta ihan kuten urheilussakin, niin varmasti taiteissakin on eroja sillä, mihin suuntautuu. Helposti niputetaan musiikki, kuvataiteet ja kirjallisuus kaikki yhteen nippuun, mutta jakautuvathan nekin moneen erilaiseen tyylilajiin ja osa-alueeseen. Kuvataiteen puolella on lajeja, joissa piirrustuslahjoilla on vähän merkitystä, esimerkiksi valokuvaus.

Jos käden hienomotoriikka ei anna periksi piirtämiselle, tai silmän ja käden välinen yhteys ei toimi, niin kyllä piirtämisen opettelu voi olla tuskallista, silloin pitää harkita jotain sellaista kuvataiteen haaraa, joka luonnistuu. Musiikin puolella koneet saattavat vähän tasoittaa tietä, jos rytmitajussa on puutteita.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat