"Jäätämisen" virallinen nimi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Rankasta googlailusta huolimatta en ole löytänyt tätä tietoa.

Eli tarkoitan ilmiötä, jossa henkilö mitään ajattelematta (tai ainakaan olematta tietoinen siitä mitä ajattelee, jos ajattelee) tuijottaa yhteen pisteeseen kiinnittämättä huomiota ympäristöönsä tai ajan kulumiseen. Tämä ajattelun ns. jumitila voi kestää joitain sekunteja tai useita minuuttejakin, "vaikeissa" (sairaalloisissa?) tapauksissa jopa tunteja. Kyse on kuitenkin erilaisesta tilasta kuin epileptinen poissaolokohtaus, johon kuuluu samanaikainen raajojen nykiminen. Ja jatketaan tätä "erotusdiagnostiikkaa" vielä sen verran, että kyseessä ei oirekuvauksen perusteella ole myöskään ADD:hen ja muihin tarkkaavaisuushäiriöihin kuuluva omiin ajatuksiin vaipuminen eli haaveilu, jossa henkilö on tarkistettaessa eli tiedusteltaessa kuitenkin koko ajan tietoinen siitä, että ajattelee jotain ja pystyy tarvittaessa myös kertomaan mitä on "haaveilutilan" aikana ajatellut. Mikä siis on tämä jäljelle jäävä ajattelun jumitila viralliselta nimeltään? Mahtaako täällä edes kukaan tietää, mitä tarkoitan.. Pikkusiskoni tunnisti tilan kuvaukseni perusteella ja tiesi kertoa minulla että ainakin teinien keskuudessa tästä ilmiöstä käytetään nimitystä 'jäätäminen'.

Itselläni on aina ollut taipumusta tähän, samoin pikkusiskollani. Lisäksi lukiossani oli eräs tyttö, joka sai tällaisia "tuijotuskohtauksia" selkeästi sairaalloisessa mittakaavassa. Kaikki kummastelivat tyttöä. Hän saattoi liioittelematta puolikin tuntia tuijottaa eteensä hievahtamatta, mikä oli hyvin hämmentävän näköistä.

Mahtaisiko kyseessä olla jokin dissosiatiivinen oire? Joskus olen törmännyt termiin 'dissosiatiivinen sulkutila', olisikohan sillä jotain tekemistä tämän ilmiön kanssa.

Kommentit (8)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mullakin tuli tuosta pitkät päälle jäämisestä mieleen jonkin sortin katatonia ensimmäisenä, tai toisena epilepsian jälkeen. Tai sitten se että jää pitkät päälle on vaan sitä että yksilö ilman sen kummempia kommervinkkejä vaan unohtuu ajatuksiinsa eikä siinä ole mitään sen kummempaa "tautia" tai erityisnimitystä. Ihminen vaan unohtuu ajatuksiinsa. Ei kaikki jumiminen ole aina oire jostain. Yleensä ihmisten (yleinen) käytös on normaalina pidetyn rajoissa l. "normaalia."

Hämmentää.

Vierailija
Anicca
Itselläni on aina ollut taipumusta tähän, samoin pikkusiskollani. Lisäksi lukiossani oli eräs tyttö, joka sai tällaisia "tuijotuskohtauksia" selkeästi sairaalloisessa mittakaavassa. Kaikki kummastelivat tyttöä. Hän saattoi liioittelematta puolikin tuntia tuijottaa eteensä hievahtamatta, mikä oli hyvin hämmentävän näköistä.

Puoli tuntia kuulostaa jo aikamoiselta liioittelulta.

Tuijottelu saattaa olla merkki myös sairaalloisesta uteliaisuudesta yhdistettynä sosiaalisten tilanteiden huonoon tajuun.

Muistan katsoneeni kerran elokuvaa, jossa eräs mies oli alastonmaalaamisen oppitunnilla, jolla opettaja ilmoitti erään maalaustarvikkeen kadonneen. Miehellä oli mukanaan tällainen täsmälleen samanlainen maalaustarvike, joten muiden oppitunnilla olleiden mieleen tuli, että mies oli päättänyt näpistää röyhkeästi tarvikkeen muiden nenien edestä. No, mies sai stondiksen maalatessaan tunnollisesti alastonta naista, ja huomasi sitten, että eräs satakiloinen, Austin Powersin Fat Bastardia muistuttava ukko meni kassilleen. Mies luuli ukon varastaneen maalaustarvikkeen, joten hän yritti katsoa kaukaa, laittaako kassilleen kumartuva ukko varastettua tavaraa kassiinsa. Ukon leveät suorat housut ja pikkutakki tukkivat kuitenkin näkyvyyden ja kun ukko kääntyi, hän huomasi miehen stondiksen sekä kassin tuijotuksen, mutta luuli että mies oli saanut stondiksensa ukon takaosan tuijottamisesta, mistä puolestaan seurasi lisää lukuisia väärinkäsityksiä. Elokuva oli tietysti aivan hulvaton, tosin päähenkilöön samaistuessa ehkä ennemminkin tragedia. Harmi vaan kun en muista elokuvan nimeä...

Vierailija
Vatkain
Tai sitten se että jää pitkät päälle on vaan sitä että yksilö ilman sen kummempia kommervinkkejä vaan unohtuu ajatuksiinsa eikä siinä ole mitään sen kummempaa "tautia" tai erityisnimitystä.



Joo en ajatellutkaan että se aina olisi osoitus jostain taudista tai että sen mahdollinen erityisnimitys välttämättä tarkoittaisi jotain patologista tilaa, vaan että kys. (normaali-) ilmiölle olisi psykologiassa nimitys samoin kuin esim. stressitilassa terveellä ihmisellä ilmenevästä tahattomasta hartialihaksen nykimisestä käytetään virallista yleisnimitystä 'tic-liike'. Sairaalloisessa mittakaavassa esiintyvä tic-liike taas herättää epäilyn touretten oireyhtymästä.

Imhotep
Anicca
Itselläni on aina ollut taipumusta tähän, samoin pikkusiskollani. Lisäksi lukiossani oli eräs tyttö, joka sai tällaisia "tuijotuskohtauksia" selkeästi sairaalloisessa mittakaavassa. Kaikki kummastelivat tyttöä. Hän saattoi liioittelematta puolikin tuntia tuijottaa eteensä hievahtamatta, mikä oli hyvin hämmentävän näköistä.

Puoli tuntia kuulostaa jo aikamoiselta liioittelulta.

Tuijottelu saattaa olla merkki myös sairaalloisesta uteliaisuudesta yhdistettynä sosiaalisten tilanteiden huonoon tajuun.




Ei ei, tämä tyttö lukiostani ei siis tuijotellut ketään ihmistä, vaan yhtäkkiä jämähti tuijottamaan ihan randomisti valikoituneeseen pisteeseen vaikuttaen täysin poissaolevalta. Ja puoli tuntia ei ollut liioittelua, vaan pikemmin vähättelyä. Hänen tapauksessaan kyse varmaan olikin jostain sairaalloisesta tilasta. Muistan silloin ajatelleeni, että sillä tytöllä on sama kuin itselläni, mutta vain huomattavasti pahempana.

Mielenkiintoista on sekin, että kaikki ihmiset, joilta olen tästä asiasta kysynyt, eivät tarkastakaan kuvauksestani huolimatta ollenkaan ymmärrä, mitä tällä jäätämisellä/jumiutumisella tarkoitan. Toiset taas tunnistavat ilmiön heti. Ehkä sitä ilmenee vain sellaisilla henkilöillä, joilla on taipumusta hajamielisyyteen ja haaveiluun, vaikkei näistäkään piirteistä ADD-diagnoosiin asti olisi.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Tunnistan ilmiön, tosiaan kutsuttiin koulussa "jäädyttämiseksi". Huomaan joskus tuijottaneeni samaa kohtaa pitempään ajatuksissani, yleensä odottamisen yhteydessä tai kun on jotenkin pitkäveteistä ja ajatukset saa harhailla vapaasti. Myös oppituntien aikana saattoi esiintyä, tietyistä syistä. Mutta kyllä siihen havahtuu jos joku jotain sanoo, useimmiten. Että ei se sellainen varsinainen keskuudesta poistuminen ole. Näyttäähän se tyhmältä ulkopuolisista. Ja tuntuukin siltä, jos sitten jossain vaiheessa havahtuu ja huomaa että muut katsoo tirskuen. Joskus jatkan sitä vaikka tiedostankin että "taas jäädytin hyvän tovin", koska se tuntuu monesti mukavalta, jotenkin rentouttavalta. Kun ympäristö hälisee ja haluaa tosiaan vaan tavallaan irtautua siitä omiin ajatuksiinsa, jäädytys mahdollistaa sen. Jos kokoajan tarkkailisi ympäristöään, ei voisi keskittyä ajatuksiinsa. Ehkä siis jonkin miettiminen, keskittyminen, ajatusten harhailu ja sellainen aiheuttaa tuon, ei silloin voi tarkkailla ympäristöään aktiivisesti.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Joskus jatkan sitä vaikka tiedostankin että "taas jäädytin hyvän tovin", koska se tuntuu monesti mukavalta, jotenkin rentouttavalta.



Joo se onkin useimmiten ihanan rauhoittava ja miellyttävä yksityinen hetki, vaikka julkisella paikalla se saattaa olla vähän noloa

Joskus minun valitettavasti on vaikea päästä tästä tyhjäntuijotustilasta ns. ulos. Saatan siis samanaikaisesti ajatella, että "noniin nyt täytyy lähteä liikkeelle" tms. ilman, että mitään kuitenkaan tapahtuu. En siis sillä hetkellä kontrolloi itseäni aivan normaaliin tapaan. Onneksi se on vain harvoin niin pahana.

Uusimmat

Suosituimmat