Stressi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ovatko forumin lukijat kärsineet koskaan stressistä? Oletteko itse tunnistaneet stressin vai oletteko saaneet lääkäriltä siihen diagnoosin?

Itse olen ollut koko ikäni taipuvainen ajautumaan stressiin talvikuukausina. Ei ole tainnut murrosiän jälkeen mennä yhtäänkään talvea, jolloin en olisi ollut kertakaan stressaantunut. Joskus on tullut oltua pitkäänkin stressitilassa, jolloin esim. stressistä palautumiseen ei riitä viikonloppu, vaikka lepäisi kokoajan. Unirytmin siirtäminen kohdalleen vaatii useampia päiviä, ja jos nukkuisi päivisinkin, on todennäköistä, että stressaava vuorokausirytmi menee jälleen päälle. Säännöllinen loman viettämisen merkitys on ainakin työelämässä olessa erittäin tärkeää. Sen olen myös itse oppinut huomaamaan. Aikanaan opiskelessani, jolloin oli itse mahdollisuus rakentaa työmäärä sopivanlaiseksi, saattoi nostaa kynnystä siirtyä päivätyön vaatimaan rytmiin.

Julkisuudessa on ollut puhetta siitä, että nuoret eivät meinaa sopeutua työelämän vaatimuksiin. On myöskin mainittu siitä, kuinka opiskelutahti olisi heille liian rankka.

Kun saan tuon stressin viimein lakkaamaan lomilla, niin olen huomannut tällä olevan epäsosiaalistavaa vaikutusta, sillä kun on elänyt monta päivää stressihumussa, se on vaikuttanut psyykeeseen sillä tavalla, että olen ikään kuin ollut ilman sosiaalista vuorovaikutusta useita päiviä. Elimistö siis on ollut kokoajan tilassa, jossa on varautunut kohtaamaan jonkin uhkaavan kohteen. Olkoon tämä sitten jokin ideamaailmasta lähtöisin tai ulkomaailman kohde.

Alarm is the first stage. When the threat or stressor is identified or realized, the body's stress response is a state of alarm. During this stage adrenaline will be produced in order to bring about the fight-or-flight response. There is also some activation of the HPA axis, producing cortisol.

Resistance is the second stage. If the stressor persists, it becomes necessary to attempt some means of coping with the stress. Although the body begins to try to adapt to the strains or demands of the environment, the body cannot keep this up indefinitely, so its resources are gradually depleted.

Exhaustion is the third and final stage in the GAS model. At this point, all of the body's resources are eventually depleted and the body is unable to maintain normal function. The initial autonomic nervous system symptoms may reappear (sweating, raised heart rate etc.). If stage three is extended, long term damage may result as the capacity of glands, especially the adrenal gland, and the immune system is exhausted and function is impaired resulting in decompensation.

The result can manifest itself in obvious illnesses such as ulcers, depression, diabetes, trouble with the digestive system or even cardiovascular problems, along with other mental illnesses.

http://en.wikipedia.org/wiki/Stress_%28biology%29

Mielentilaani miettiessä olen huomannut, että usein tulee jokseenkin araksi ihmisiä kohtaan, eikä oikein halua edes nähdä heitä. Olen kokenut myös masennusjaksoja, jotka ovat mitä todennäköisemmin olleet stressin aiheuttamia. Normaalisti hyvin kestettävissä olevat elämän takapakit näyttävät depiksessä suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat. Olen kuitenkin pystynyt hallitsemaan nuo ajatukset, sillä olen kyennyt ymmärtämään ne aina tilapäisiksi ongelmiksi.

Tämä stressistä palautuminen voisi silti johtaa helposti yhä epäsosiaalisempaan elämään tapaan ja epäonnistumisiin, jos lähtisi seuraamaan tuntemuksiaan. On siis tärkeä altistaa itsensä epävarmoihin tilanteisiin sen jälkeen, kun pelon tai ahdistumisen kohteet on itsensä suhteen tunnistettu.

Eli on kohdattava pelkonsa, jotta menisi ns. oikeaan suuntaan elämässä. Jotkut tietenkin ratkeavat esim. juomaan, jolloin yritetään pitää yllä samanlaista epäsosiaalista humua kuin mitä stressi saattaa aiheuttaa. Toiset voivat vajota syvemmälle työnarkomaniaan, jolloin lepo koetaan uhkana, koska se tietäisi tuon sumuverhon raottamista. Jotkut saattavat paeta ongelmia virtuaalielämään ja erään tutkimuksen mukaan masennuksella ja internetin käytöllä on todettu olevan yhteys.

Brittitutkimuksen mukaan netin suurkuluttajat voivat sairastua masennukseen.

http://www.iltalehti.fi/mieli/2010020311050803_md.shtml

Pakoteitä on useita, mutta harva ymmärtää sen, että nuo ko. pelot tulisi vain kohdata, silloin kun pelon aiheuttajat ovat vielä tiedostettuja. Muussa tapauksessa vaihtoehdoksi jää psykoterapiaan tai peruslääkärille meneminen.

Tv:ssä näkyy tällä sarja nimeltä: Tosipaikka: Pakkomielteiden vangit. Tässä ohjelmassa pyritään ohjaamaan mm. pakkoneurooseista kärsiviä ihmisiä pelolle altistamisen muodossa. Nämä ihmiset tuntevat, että eivät pystyisi löytämään ratkaisua omin voimin, jolloin terapeutti voi antaa tarvittavan lisävoiman onnistumistilanteisiin.

Sivut

Kommentit (51)

Vierailija

Ressiä on koettu monesti eri tilanteissa, eri syistä ja eri tavoin reagoiden.
Ei niitä kaikkia aina edes tajua, osa tuntuu jopa hyvältä.

Missä pk-seudun ruuhkat, kun ei ole tällä viikolla ruuhkia ollut? Ennätysajassa töihin tänään.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007

Jep. Sressiä pukkaa vähän joka tuutista nykyään; onhan stressin taustalla nykyään mm. selviytymisen prinsiippi.
Meitä 'kannustetaan' tekemään sitä ja tätä - ja kortisolitasot senkun nousee. Kaiketi tällä tönimisellä on jokin itsekuria ehostava vaikutus, eritoten jos aktiivisuuteen liittyy sopimus, esimerkiksi deadline.

Eräät meistä ovat semmoisia, että toimivat parhaiten ts. ovat aktiivisimpia paineen alla; samalla he syrjäyttävät eli priorisoivat asioita. Ja monestihan se on muut ihmiset, koska he sotkevat mindsetin, jota tarvitaan päämäärän saavuttamiseksi.

Rutiiniltahan stressi vaikuttaa...ja rutiini äärimmilleen vietynä tappaa stressiä kärsivän ihmisen jonkin ominaisuuden: yleensä se on hengellisyys/filosofia, tai sitten toiveikkuus paremmasta. Voihan stressi jopa viedä haudan lepoonkin nimenomaan äärimmilleen vietynä.

Ehkäpä se on pakko-oireisuutta, kuten Shriek mainitsit?
Mutta mikä menee sitten diagnostiikassa vituilleen, ellei sitten se, että olemme kaikki tavalla tai toisella sairaita?

Mitäpä sitä jaarittelemaan, kun George Carlin (RIP) sen paremmin ilmaisi löpistessään 'amerikkalaisesta unelmasta':
The American Dream

tootired
Seuraa 
Viestejä805
Liittynyt8.11.2009

Itse koin "extra" stressiä (=vi*****ta) muutaman vuoden ja lopulta se johti 2000 luvun alussa burnouttiin. Toipuminen kesti muutaman kuukauden (pillereitä, sessioita psykan kanssa)ja palauduin omasta mielestäni liki täysin (ainahan ainakin arpia jää jos ei pikkuhaavojakin?).

Syitä mielestäni oli ensinnä oma liika vauhti, liikaa töitä ja en ravinnolle, liikunnalle, levolle enkä myöskään sosiaalisille suhteille antanut tarpeeksi aikaa ja tilaa, ja toiseksi esimieheni kyvyttömyys hallinta niin alaisiaan kuin kuumaa ja vaikeaa senhetkistä tilannetta, joka johti sitten siihen vääriin päätöksiin ja pahensi tilannetta jolloin mulla veto sitten loppui totaalisesti.

Don't give up!

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Stressi. En tykkää elää suorituskeskeisessä maailmassa jossa pitää antaa itsestään 110% irti ja palauttaa itsensä kuntoon Beroccalla sun muilla buusteilla jotta jaksaa taas seuraavana päivänä nuolla pomonsa persettä 110% teholla.

Muutan joskus viidakkoon.

くそっ!

Vierailija

Jep, olen kokenut stressin kaikissa sen määritelmissä. Siis ihan todellisen stressin, en mitään "voi kun on kiire, en kerkiä joogaamaan, opettaja painostaa, tentit pukkaa niskaan, pakko päästä ulos joraamaan jotta helpottaa"..vaan siis ihan todellisen stressin.

Stressi määritelmänä pitäisi jotenkin uudistaa, sitä tunnutaan käytettävän ihan joka yhteydessä ja ihan väärin, minäkin silloin kun en vielä oikeasti tiennyt mitä se voi olla. Mutta juu..tarinani stressistä, sen vaikutuksista..laihduin kuukaudessa 7 kiloa, en pystynyt syömään, en nukkumaan, ruoka, se vähäinenkin määrä oli vain järjen äänellä pakotettua syömistä. Olin ahdistunut, äärimmäisen ahdistunut joka päiväisestä selviytymisestä. Muisti heikkeni aivan järjettömän paljon, opiskeluun ei ollut virtaa ollenkaan, en muistanut tunneista mitään, ajan kulku oli myös vääristynyt jollaintapaa. Kaiken kaikkiaan ihan järkyttävä kokemus..kun selvisin ja pääsin jaloilleni taas, tuli stressin jälkiseuraamukset. Tukka lähti päästä, siis todella lähti, ihan tupoittain, oli sydämen tykytyksiä, rytmihäiriöitä huonon ravitsemuksen seurauksena, kaiken kaikkiaan meni vuosi kun stressin fysikaaliset vaikutukset hälveni kokonaan.

Siinä tarinaa ihan oikeasta, pitkäkestoisesta stressistä, en suosittele

Kulaushaikara
Seuraa 
Viestejä1023
Liittynyt27.4.2009

Meihin on myös iskostettu suoritus- ja suorittamiskeskeinen asenne yhteiskuntamme jäseninä. Olemme hyviä ihmisiä, joilla menee hyvin ja jotka pärjäävät, kun suoritamme tiettyjä asioita. Hieman boheemi asenne auttaa joskus selviytymään paremmin. Pitää opetella sohvalla makoilu hyvillä mielin ja hyvin omantunnoin! Siitä vain opettelemaan!

Stressi kuluttaa tiettyjä aineita ja lisää taas tiettyjä. Fysiologiset muutokset ovat faktaa. Kannattaa lukea vaikka tämä artikkeli stressistä
http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi&id=202
olkoon mitä mieltä tahansa sen kirjoittajasta.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Ei oo stressistä suoranaisesti dianoosia, mutta masennuksen paljouteen se vaikuttaa. Kaikki vatun paska mitä tulee jostain, aiheuttaa liiiallisine määrin ahdistusta. Sitten kun miettii liikaa, lipee nuppi. Jotkut tappaa ittensä, jotkut menee lääkäriin ja ottaa sairauslomalapun.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007
Kulaushaikara
Meihin on myös iskostettu suoritus- ja suorittamiskeskeinen asenne yhteiskuntamme jäseninä. Olemme hyviä ihmisiä, joilla menee hyvin ja jotka pärjäävät, kun suoritamme tiettyjä asioita. Hieman boheemi asenne auttaa joskus selviytymään paremmin. Pitää opetella sohvalla makoilu hyvillä mielin ja hyvin omantunnoin! Siitä vain opettelemaan!

Yrittäjillä olisi tuohon jotain vastaan sanomista; he kun näyttäisivät olevan varsinaisia luterilaisen työmoraalin (lue: työnarkki) aisankannattajia, mitä tehtyihin työtunteihin tulee.
Sitten he odottavat muiltakin samaa panosta - vai olisiko kyseessä kateuden siivittämä omanarvon korostus mittaan arvaamattomaan?

Juurikin tämä sama itsekurin arvostus on tuttua kauraa myöskin Aasian nousevissa talousmahdeissa - sillä erotuksella, ettei yksilön hyvinvointi ole siellä kovinkaan arvossa; onhan heitä niin paljon. Varsinaiset jalostajan markkinat esim. Kiinassa...kuin tuulahdus 1800-lukulaista ajattelua. Ja nyt tätä itsekuria halutaan tuoda tännekin ihan keskiöön ihmisen ontologiaan - poikkeus tähän kuitenkin tulee siitä, että suomalaisilla on huono kokemus tällaisesta itsekurin varjolla tapahtuvasta herra/orjamoraalin implementoinnista.

Jo meidän sijainti ja olosuhteet ovat tehneet meistä sellaisia kuin olemme tänään, mutta olemmehan ihmisinä joustavia. Kysynkin, että kuinka pitkälle me joustamme, ennen kuin katkeamma?

Vierailija

Maailma on suorituskeskeinen, ihan joka taholla mutta vaikka kuinka yrittää olla stressaantuneena miettimättä kaikkia elämän paineita ja vain makaamaan sohvalla ei se paljon auta..mieli ei lepää vaikka ruumis niin tekisikin eli mielen pitää levätä ensin jolloin koko kroppa tekee samoin.

Haluan vain sanoa, että stressin kanssa ei ole leikkimistä, eikä siitä pääse eroon vain miettimällä ja sängyssä lepäämällä. Stressi poistuu kun elämä asettuu joka taholla, se stressin tekijä häipyy taka-alalle, silloin voi alkaa itse toipuminen.

Stressiä voi toki ehkäistä, järjestämällä omaa elämäänsä kiirreettömäksi, mutta stressiä ei voi paeta silloin kun se iskee arvaamatta esim. järkyttävän elämänmuutoksen myötä, vanhempien kuolema, vakava tapaturma ym..silloin se on elettävä ja käsiteltävä sellaisenaan, aika tekee tehtävänsä tuossakin.

Elämän asenteella on myöskin oma osuutensa kuinka stressin kokee ja mitkä asiat itselle stressiä aiheuttaa, kovistakin koettelemuksista voi selvitä ehjin nahoin, mutta toiset eivät selviä pienemmistäkään..ollaan me niin erilaisia, me ihmiset.

Vierailija
Kutunluu
Rutiiniltahan stressi vaikuttaa...ja rutiini äärimmilleen vietynä tappaa stressiä kärsivän ihmisen jonkin ominaisuuden: yleensä se on hengellisyys/filosofia, tai sitten toiveikkuus paremmasta. Voihan stressi jopa viedä haudan lepoonkin nimenomaan äärimmilleen vietynä.



En sanoisi, että itse stressi on rutiinia. Tosin stressiin voi sisältyä joitakin hyvinvoinnille haitallisia ruutineja, joiden valitseminen - olkoon valinta kuinka tahansa perusteltua ulkomaailman olosuhteet huomioon ottaen - voi aiheuttaa sen, että stressi alkaa kroonistumaan.

Ehkäpä se on pakko-oireisuutta, kuten Shriek mainitsit?



Neuroosi voitaisiin määritellä tuollaiseksi haitalliseksi rutiiniksi, niin kuin tuossa ylhäällä esittelin. Jos jokin rutiini johtaa vaikkapa stressiin, voidaan puhua psykosomaattisesta oireilusta.

tootired
ja toiseksi esimieheni kyvyttömyys hallinta niin alaisiaan kuin kuumaa ja vaikeaa senhetkistä tilannetta, joka johti sitten siihen vääriin päätöksiin ja pahensi tilannetta jolloin mulla veto sitten loppui totaalisesti.



Olen itsekin huomannut sen, kuinka projektiluontoista työtä tehdessä useat henkilöt joustavat oletusarvoisesti, jos joku toinen toheloi. Siinä ei ole sellaisenaan mitään vikaa. Toisaalta, mikäli ei olla kovin hyvää pataa keskenään ja läheisissä väleissä, tämän yhden henkilön toheloinnista saattaa muodostua muillekin riesa.

Mikäli tämä toheloinnin aloittava osapuoli onnistuu luomaan tällaisen haitallisen rutiinin omaan elämäänsä, voi olla, että tämä rutiini aiheuttaa muille niin paljon paineita, että joku tästä ryhmästä ajautuu lopulta stressiin, ja pahimmillaan palaa loppuun. Asiaan on vaikea puuttua silloin, kun ko. henkilö on esimerkiksi projektipäälikkö.

Eli stressi voi joissakin tilanteissa tarttuakin.

Vierailija

Sivulauseessa suosittelisin täpötäysillä National Geographicin dokkaria "Stress - Portrait Of A Killer" jossa tähtenä Robert Sapolsky.

Vierailija

Stressi ei ole diagnoosi, mutta työuupumus/loppuunpalaminen iskee herkimmin tunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka eivät osaa sanoa "ei", mikäli se yhdistyy kuormittavaan ympäristöön. Stressiä vastaan taistelu on toisaalta jämäkkyyden opettelua ja toisaalta stressiä aiheuttavien asioiden vakavuuden kyseenalaistamista.

Tehokkain keino stressiä vastaan on toki suoraan stressin aiheuttajaan vaikuttaminen. Mikäli saa siis kuormittavan asian muutettua vähemmän kuormittavaksi, on se tehokkain tapa lievittää painetta. Tämä vaatii usein rohkeutta, ns. kissan nostamista pöydälle tai tarttuminen "härkää sarvista". Tässä tarvitaan jämäkkyyttä, kuten vaikean asian ottamista puheeksi esimiehen kanssa.

Mikäli stressin aiheuttajaa ei voida poistaa (esim. krooninen sairaus), on tärkeintä kyetä kyseenalaistamaan sen merkitys. Ajatus on, että se mitä ajattelemme, vahvistuu. Jos pyöritämme asian ikävää puolta mielessämme, ruokkii se lisää negatiivisia ajatuksia. Jos kykenemme irrottamaan ajatukset negatiivisuuden kehästä ja suuntaamaan ne jäljellä oleviin voimavaroihin, on se omiaan vähentämään kuormitusta. Esim. sairauksissa mietimme herkästi mitä kaikkia olemme menettäneet, mutta meidän tulisi miettiä ennemmin mitä kaikkia mahdollisuuksia meillä on jäljellä.

Kolmas keino taistella stressiä vastaan on lievittää sen oireita esim. liikunnalla, rentoutumalla, tekemällä mukavia asioita, jne. Mikäli stressi on voimakasta, ei tämä kuitenkaan ole usein riittävä keino. Huomio tulisikin kiinnittää tehokkaampiin keinoihin, eli suoraan stressin aiheuttajaan vaikuttamiseen tai oman suhtautumistavan muuttamiseen sopeutuvampaan suuntaan. Usein kombinaatio molempia on paras lähestymistapa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat