Suojeleeko masennus lajin säilymistä?

Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

ilmaan heitetty ajatus.

Tiede-lehdessä oli artikkeli simpansseista, niiden laumahierarkiasta sekä yhtymäkohdista ihmiselämään. Artikkelissa mainittiin että laumahierarkian pohjalla olevat urokset masentuvat ja stressaantuvat, ja muuttuvat passiivisiksi.

Onkohan tämä masennus itse asiassa vaistotoiminto, jonka tarkoitus on edesauttaa lajin / lauman selviytymistä? Jos pahnanpohjimmaiset eivät masentuisi, ja jatkuvasti tappelisivat kohotakseen hierarkiassa, syntyisi turhan paljon konflikteja; vammoihin, jopa hengenlähtöön johtavia taisteluja, mikä loppujen lopuksi haaskaisi niin paljon rajallisia resursseja että koko lauman selviäminen saattaisi vaarantua.

Masennuksen voimalla köyhät ja kurjat pysyvät ruodussaan, eivät jaksa römiä itselleen parhaita resursseja, eivätkä sössi eliitin ympyröitä.

Viheliäistä, mutta totta?

Sivut

Kommentit (63)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
totinen
Masentuneet myös ajattelevat muita syvällisemmin, millä saattaa olla etua lajin säilymisen kannalta.

Eikö masentuneella ajatukset yleensä vaan kierrä kehää eikä mitään uutta ja hyödyllistä pääse syntymään?

Masennus voi olla myös aivojen keino suojella itseään liialta rasitukselta, aivot ikään kuin lepäävät. Tästä on kuitenkin hyötyä vain lyhyinä kausina. Kun se muuttuu pitkäaikaiseksi, siitä on vain haittaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Lajista en tiedä, mutta ehkä se suojaa yksilöä itseään. Ihminen kun ei itse tietoisesti päätä masentua, vaan se tulee jostain syvältä sisältä aivoista, alitajunnasta, mistä lie, niin se lienee jonkinlainen elimistön tapa laittaa systeemi säästöliekille ylivoimaisen esteen/ärsykkeen tullessa vastaan. Kun aivot eivät enää jaksaisi käsitellä jotakin asiaa ilman tilttaamisen vaaraa (psykoosin mahdollisuus?) seuraa se että energiasta otetaan puolet pois niin äärimmilleen ärsytetty yksilö ei suotta vaaranna itseään pimahtamalla totaalisesti. [size=50:35mvew14](Puolet taitaa tosin olla vähättelevä arvio...)[/size:35mvew14]

Suojaahan se tietenkin välillisesti ympäristöäkin.

Mutta jos eläimiä ajatellaan, niin näyttäväthän nuo riehuvan määrättömästi ilman että mitään pysyvää vauriota tulee. Nimenomaan simpansseilla johtajauros ottaa muilta luulot pois saamalla "raivokohtauksen", ainakin siltä näyttää luontofilmien perusteella. Ja jälkikäteen ollaan niin kuin ei mitään, paitsi että kaikki muut simpat varmaankin käyvät mielistelemässä johtajaa ettei se enää raivoaisi?

Miksi sitten jotkut yksilöt masentuvat, eivätkä "pimahda" ja saa raivista? Mistä on kiinni se että joillekin tulee psykoosi ja joillekin masennus? Kuulemani mukaan psykoosi voi tulla masentuneellekin, mutta se ei taida olla erityisen yleistä. (Neil Hardwickin tapaus moisesta.)

Onko raivikset tosiaan varattu vain alfoille...? Onko riehuminen muna vai kana, saako riehumisella aseman vai onko sittenkin niin että vain aseman saanut saa riehua?

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
Rousseau
Ihminen kun ei itse tietoisesti päätä masentua, vaan se tulee jostain syvältä sisältä aivoista, alitajunnasta, mistä lie, niin se lienee jonkinlainen elimistön tapa laittaa systeemi säästöliekille ylivoimaisen esteen/ärsykkeen tullessa vastaan.

Tuleeko masennuksesta pitkäaikaista silloin kun ihminen ei tiedä miten tämä ylivoimainen este voitaisiin ylittää? Tai jos syynä ovat asiat joita ei haluta myöntää tai tunnustaa?

Tunnen nimittäin ihmisiä joilla on kaikki avaimet kädessä (ts. ei mitään "oikeasti" ylivoimaista estettä kuten vankeus, kuolemaan johtava sairaus tai köyhyys), mutta masennusputki ei vain katkea.

Vierailija

Otetaanpa ihan pikainen kertaus evoluutiobiologian perusteisiin: ominaisuudet eivät kehity tai säily lajin hyväksi. Evoluutio on sokea prosessi, jonka mekanismina ovat yksilöiden väliset erot lisääntymismenestyksessä. Se ei ole kaukokatseista, ja lajin säilyminen voi olla jopa ristiriidassa yksilön senhetkisen edun kanssa. Näissä tapauksissa laji tuomitsee itsensä sukupuuttoon.

Pitkälti sama pointti pätee lauman tai ryhmän etuihin. Ryhmävalinta (ryhmiin kohdistuva luonnonvalinta) on mahdollista, mutta vain jos sen valintapaine on voimakkaampi kuin yksilöihin kohdistuva. Eli perin harvoin. Aukottomasti todistettuja tapauksia ryhmävalinnasta ei juuri ole.

On tosin täysin mahdollista, että masentuminen voi joskus edistää yksilön itsensä etua. Vaikkapa juuri PeterH:n antama esimerkki simpanssilauman pahnanpohjimmaisista: jos ne jatkuvasti käyttäisivät valtavia energiamääriä turhaan tappeluun, ne sekä kuluttaisivat resursseja että riskeeraisivat vakavan loukkaantumisen jossain vaiheessa. Ehkä niiden onkin parempi alistua, heittäytyä passiivisiksi ja odottaa parempaa tilaisuutta.

Monellakin lajilla arvojärjestyksessä alimmaiset kyllä pysyvät yhteisössä (niillä ei yleensä ole parempaakaan vaihtoehtoa) mutta pysyttelevät poissa korkeampiarvoisten tieltä ja odottelevat tilaisuuttaan. Voi olla, etteivät ne koskaan edes pääse lisääntymään: ne ovat luonnonvalinnan häviäjiä. Mutta silti niillä on edelleen mahdollisuus. Jos ne jostain syystä eivät pääse pois vahvempiensa silmien alta - vaikkapa ahtaissa tarhaoloissa - ne voidaan yksinkertaisesti hakata hengiltä. Tämä on yleinen ongelmia esimerkiksi fasaanien tarhauksessa.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
PeterH

Tunnen nimittäin ihmisiä joilla on kaikki avaimet kädessä (ts. ei mitään "oikeasti" ylivoimaista estettä kuten vankeus, kuolemaan johtava sairaus tai köyhyys), mutta masennusputki ei vain katkea.


Ja sittenkin on vankeja, kuolemansairaita ja köyhiä jotka eivät vain masennu. Ettei vain olisi niin, että kun ihmisen pään sisään ei voi kurkistaa, niin toinen ei millään voi tietää mikä on se vihoviimeinen triggeri mikä saa ihmisen masentumaan? Ja noistakaan mikään ei välttämättä ole oikeasti ylivoimainen este. Vankilasta pääsee pois (ja jos on fiksu, ei enää koskaan päädy takaisin), lääketiede kehittyy koko ajan, ja voi olla että köyhäkin rikastuu perimällä tai voittamalla lotossa (tai sitten yhteiskunta parantaa oloja).

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Mei long

Pitkälti sama pointti pätee lauman tai ryhmän etuihin. Ryhmävalinta (ryhmiin kohdistuva luonnonvalinta) on mahdollista, mutta vain jos sen valintapaine on voimakkaampi kuin yksilöihin kohdistuva. Eli perin harvoin. Aukottomasti todistettuja tapauksia ryhmävalinnasta ei juuri ole.

Avaisitko vielä tätä lainaamaani kohtaa hieman minulle selkeämmäksi?
Mitä tarkoittaa, ettei aukottomasti todistettuja tapauksia ryhmävalinnasta juuri ole?
Tarkoittaako tämä tapaukset lajeja vai mitä?
Luonnonvalinta tarkoittaa siis nimenomaan suvunjatkamista, ei esimerkiksi kulttuurinjatkamista/luomista...?
Muodostavatko ihmisenkulttuuri ja ryhmävalinta muista eläimistä poikkeavaa luonnonvalintaa, siis tarkoitan kysyä jotain sellaista, että mikä/kuinka merkittävä on ihmiskulttuurin vaikutus/ero ryhmävalintaan verratuna eläinten vastaaviin?
Onko ryhmävalinta ja kulttuuri sama asia, vai onko ryhmävalinta jotain ihan muuta, kuten jotain kulttuurista riippumatonta lajiohjelmointia?

Vierailija
Mei long
Otetaanpa ihan pikainen kertaus evoluutiobiologian perusteisiin: ominaisuudet eivät kehity tai säily lajin hyväksi. Evoluutio on sokea prosessi, jonka mekanismina ovat yksilöiden väliset erot lisääntymismenestyksessä. Se ei ole kaukokatseista, ja lajin säilyminen voi olla jopa ristiriidassa yksilön senhetkisen edun kanssa. Näissä tapauksissa laji tuomitsee itsensä sukupuuttoon.

Tämä evoluution määritelmä käsittelee evoluutiota biologisena ilmiönä.
Wikipedia
Evoluutio tarkoittaa sukupolvien myötä tapahtuvia muutoksia populaation geenivarastossa. Eliölajit sopeutuvat ympäristöönsä tai kuolevat. Evoluutio on jatkuva, itseohjautuva ja ympäristöherkkä tapahtumasarja, joka muuttaa populaatioiden ominaisuuksia kohti suurempaa sopeutumista.

Evoluutiolla ei mun käsityksen mukaan ole mitään tarkoitusta (eli se on sokea), mutta sana evoluutio kuvaa sitä prosessia, kuinka laji pystyy säilymään mahdollisimman elinvoimaisena kussakin elinympäristössään. Silloin kun kyse on kädellisistä, se sisältää biologisen näkökulman lisäksi myös sosiaalisen ja psykologisen ulottuvuuden.

Apina ja ihminen ovat siis muutakin kuin geenejä, eli oppimisen "tuloksia". Se taas ei tarkasti ottaen kuulu evoluution biologista "selviytymistä" korostavan käsitteen piiriin, joten sikäli pelkkä biologia-pohjainen evoluutio-teoria ei välttämättä pysty selittämään lajin selviytymistä kokonaisuudessaan.

Lopputuloksena saattaa tämän "laajennetunkin" määritelmän mukaan olla pelkästään dominanttien yksilön lisääntymisen johdosta tapahtuva geenipohjan köyhtyminen ja sukupuutto.
Elinvoimaisen lajin syntyminen ja sen säilyminen ei siis määrity pelkästään dominanttien yksilöiden edun mukaan, sillä siitäkin saattaisi olla seurauksena geenipohjan köyhtyminen, mahdollisesti ryhmän hajoaminen ja siten lajinselvitymisen heikentyminen.

Mei long
Voi olla, etteivät ne koskaan edes pääse lisääntymään: ne ovat luonnonvalinnan häviäjiä.

Eikös nämä apinanaaraatkin hypiskele vieraissa näiden alempiarvoisten urosten kanssa silloin tällöin, heti alfauroksen silmän välttäessä? Sudet käsittääkseni ainakin käyttäytyvät näin. Se laajentaa geenipohjaa ja varmistaa lajin paremman selviytymisen.

Eri asia sitten on, millä perusteella tutkijat määrittelevät alimman kastin urokset masentuneiksi. Siksi, että ne eivät tuhlaa energiaa turhaksi osoittautuneeseen valtataisteluun? Onko se masennusta vai ns. ehdollistumisen tai oppimisen tuottama rationaalinen käyttäytymismalli? Onko masennus ihmispsykologiasta eläinmaailmaan laajennettu diagnoosi? Miten hyvin masennus-diagnoosi soveltuu eläinmaailmassa käytettäväksi?

Emotion Science
Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Masennukselle altistava geenimuunnos on niin yleinen, että on mietitty, mitä positiivista masennuksella voisi olla.

Yksi selitysyritys on, että masentuneena keskittyy ajattelemaan ongelmaa, ja tällöin on todennäköisempää, että keksii ongelmaan ratkaisun. Masennukseen liittyvä yksinäisyyteen hakeutuminenkin olisi ongelmanratkaisun kannalta eduksi, koska yksin olo auttaa keskittymään ongelmaan.

siis ongelmaan

ongelmaan

ongelmaan

keskittymään ongelmaan

ongelmaan

siis ongelmaan

itse ongelmaan

Vierailija
Ataraksia
Mei long

Pitkälti sama pointti pätee lauman tai ryhmän etuihin. Ryhmävalinta (ryhmiin kohdistuva luonnonvalinta) on mahdollista, mutta vain jos sen valintapaine on voimakkaampi kuin yksilöihin kohdistuva. Eli perin harvoin. Aukottomasti todistettuja tapauksia ryhmävalinnasta ei juuri ole.

Avaisitko vielä tätä lainaamaani kohtaa hieman minulle selkeämmäksi?
Mitä tarkoittaa, ettei aukottomasti todistettuja tapauksia ryhmävalinnasta juuri ole?
Tarkoittaako tämä tapaukset lajeja vai mitä?
Luonnonvalinta tarkoittaa siis nimenomaan suvunjatkamista, ei esimerkiksi kulttuurinjatkamista/luomista...?
Muodostavatko ihmisenkulttuuri ja ryhmävalinta muista eläimistä poikkeavaa luonnonvalintaa, siis tarkoitan kysyä jotain sellaista, että mikä/kuinka merkittävä on ihmiskulttuurin vaikutus/ero ryhmävalintaan verratuna eläinten vastaaviin?
Onko ryhmävalinta ja kulttuuri sama asia, vai onko ryhmävalinta jotain ihan muuta, kuten jotain kulttuurista riippumatonta lajiohjelmointia?



Mieluusti avaan. En tosiaan tainnut olla selkeimmilläni aamulla.

Luonnonvalinta tarkoittaa nimenomaan sitä, että yksilöiden elinikäinen lisääntymismenestys vaihtelee yksilöllisten erojen vuoksi. Tämä on ihan puhtaasti evoluutiobiologinen termi, eikä tosiaan liity esimerkiksi kulttuuriin lainkaan.

Ryhmävalinnalla tarkoitetaan ryhmiin kohdistuvaa luonnonvalintaa. Eli esimerkiksi sitä, että laumassa elävien eläinten kannattaisi olla epäitsekkäitä, koska lauma hyötyy tästä kilpailussa muita laumoja vastaan, ja tällainen käyttäytyminen yleistyisi näiden epäitsekkäiden ryhmien menestyksen myötä.

Ja juuri tämä on se prosessi, josta ei juurikaan ole todistettuja esimerkkitapauksia. Eli siis sellaisia lajeja ei ole, joilla tämän olisi tutkimuksin havaittu toimivan. Syynä lienee muun muassa systeemin antama järjetön etu huijarille: mitä useammat laumatoverit ovat epäitsekkäitä, sitä suuremman hyödyn itsekäs siivelläeläjä saa. Niinpä epäitsekkyys ei koskaan pääse vallitsevaksi piirteeksi. Tässä puhutaan siis nimenomaan perinnöllisestä käyttäytymisestä, sillä muuhunhan luonnonvalinta ei vaikuta.

"Kulttuurievoluutio" on sikäli harhaanjohtava termi, että monet sitten helposti luulevat kaikkien evoluution perusperiaatteiden liittyvän jotenkin kulttuuriin. Kulttuuri kehittyy, kyllä, ja siirtyy yksilöltä toiselle kuten geenitkin. Mutta sen kehitys toimii aivan eri periaatteilla ja on paljon nopeampaa.

za-zen

Evoluutiolla ei mun käsityksen mukaan ole mitään tarkoitusta (eli se on sokea), mutta sana evoluutio kuvaa sitä prosessia, kuinka laji pystyy säilymään mahdollisimman elinvoimaisena kussakin elinympäristössään.

Ei välttämättä. Kuten jo sanoin, lajin säilyminen elinvoimaisena voi hyvin olla ristiriidassa yksilöiden lyhyen tähtäimen edun kanssa, ja koska evoluutio on sokea prosessi, tällöin lajin elinkelpoisuus kärsii. Olkoon esimerkkinä vaikka partenogeneettisesti (suvuttomasti) lisääntyvät eläimet. Lyhyellä tähtäimellä koirasjälkeläisten tuottamisen jättäminen kokonaan pois antaa valtavan lisääntymisedun: se käytännössä kaksinkertaistaa lisääntymismenestyksen. Tällaisia täysin naaraista koostuvia populaatioita syntyykin helposti, mutta silti ne ovat paljon harvinaisempia kuin niiden pitäisi olla. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suvullisen lisääntymisen poisjättäminen muuttaa populaation kloonijoukoksi. Systeemi on geneettisesti yksipuolinen, sopeutumiskyvytön ja altis haitallisten mutaatioiden kertymiselle. Näin lyhyen tähtäimen lisääntymismenestyksen kasvu tuomitsee lajin sukupuuttoon. Eli yksilön etu ei ole lajin etu.

za-zen

Apina ja ihminen ovat siis muutakin kuin geenejä, eli oppimisen "tuloksia". Se taas ei tarkasti ottaen kuulu evoluution biologista "selviytymistä" korostavan käsitteen piiriin, joten sikäli pelkkä biologia-pohjainen evoluutio-teoria ei välttämättä pysty selittämään lajin selviytymistä kokonaisuudessaan.

Toki. Monenkin lajin kohdalla niiden menestyksen täydelliseen ymmärtämiseen vaaditaan ymmärtämys kulttuurisista ja opituista asioista. Vain harvan lajin edustajat elävät täysin erossa lajitovereistaan, oppimatta koskaan mitään edelliseltä sukupolvelta. Opittu tieto vaikuttaa yksilöiden selviytymiseen ja sitä kautta lisääntymismenestykseen. Tässä tapauksessa luonnonvalinta ei suosi niinkään tiettyjä käyttäytymismuotoja (opittuinahan ne eivät ole perinnöllisiä) kuin kykyä oppia tietynlaisia asioita.
Näin siis ainakin nisäkkäiden ja lintujen kohdalla.

Ihminenhän tietenkin on tässä asiassa ääripää, eikä puhtaasti biologisilla selityksillä päästä pitkällekään.

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
Emotion Science
Yksi selitysyritys on, että masentuneena keskittyy ajattelemaan ongelmaa, ja tällöin on todennäköisempää, että keksii ongelmaan ratkaisun.

En ainakaan henkilökohtaisesti usko tähän, sillä masentunut mieli kiertää vain kehää eikä ongelman ratkaisu etene mihinkään.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Kuvasarja ilmaisee tunteitani.

Kannattaako tästä keskustella jos ei samalla lue masennuksesta tutkimuksia?

Masennukseen liittyvä geeni saattaa olla yleinen, koska yhteiskunnan - ja siten yksilön - etu on kansalaisten alistuminen.

Yhteiskunta alistaa 'leijonia' systemaattisesti jotta he eivät uhkaisi konservatiivisien vallanpitäjien lapsien tulevaisuutta manttelin perijänä.
En keskustele aiheesta. Niin se vaan menee.

Vierailija
Mei long
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suvullisen lisääntymisen poisjättäminen muuttaa populaation kloonijoukoksi. Systeemi on geneettisesti yksipuolinen, sopeutumiskyvytön ja altis haitallisten mutaatioiden kertymiselle. Näin lyhyen tähtäimen lisääntymismenestyksen kasvu tuomitsee lajin sukupuuttoon. Eli yksilön etu ei ole lajin etu.



Miksi nuo mutaatiot nähdään aina negatiivisessa valossa? Eikö se, että jonkin lajin klooniarmeija on selviytynyt aikojen koetuksesta, kuitenkin todista sen toimivuudesta? Jospa geneettiseen rekombinointiin liittyvät mielikuvat tekevät suvullisesta lisääntymisestä yliarvostettua?

Vierailija
Shriek
Miksi nuo mutaatiot nähdään aina negatiivisessa valossa? Eikö se, että jonkin lajin klooniarmeija on selviytynyt aikojen koetuksesta, kuitenkin todista sen toimivuudesta? Jospa geneettiseen rekombinointiin liittyvät mielikuvat tekevät suvullisesta lisääntymisestä yliarvostettua?

Tottakai, mielikuvistahan se riippuu.

Ei mutta, kyllähän sellaisia lajeja on olemassa. Monet bakteerit, monet levät ja niin edelleen pärjäilevät mukavasti suvuttomallakin lisääntymisellä, mutta ovat lähes poikkeuksetta kehittäneet itsenäisesti jonkin keinon vaihtaa geenejä. Tämä osaltaan kertonee jotain rekombinaation tärkeydestä? Monisoluisista eläimistä ainoa tiettävästi pitkään vain suvuttoman lisääntymisen varassa pärjännyt ryhmä ovat rataseläimet. Muissa ryhmissä on yksittäisiä partenogeneettisiä lajeja (perin vähän) ja enemmän sellaisia, jotka lisääntyvät jaksoittain partenogeneettisesti ja jaksoittain suvullisesti. Ne siis poimivat molempien järjestelmien hyödyt. Monet näistä siirtyvät suvulliseen lisääntymiseen erityisesti silloin, kun elinolot huononevat -> sopeutumiskykyä tarvitaan.

Kuten todettu, suvuttomalla lisääntymisellä pärjäilevät pysyvästi lähinnä mikroskooppisen pienet eliöt. Miksiköhän juuri ne? Ilmeisesti selittävä tekijä ovat pieneliöiden valtavat populaatiokoot: vaikka populaatio koostuisikin kloonijoukosta, määrän ollessa riittävän suuri muuntelua on silti väkisinkin joukossa tarpeeksi. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa populaatiosta kuolisi omaan sopeutumattomuuteensa, jo silkan määrän vuoksi joukossa on myös uusiin elinoloihin sopeutuvia yksilöitä.

Mitä mutaatioiden negatiivisuuteen tulee, siitähän ei suoranaisesti ollut kyse. Mutaatiot ovat evoluution kannalta välttämättömiä, koska ne ovat ainoa muuntelun lähde, mutta silti on tosiasia, että suurin osa mihinkään ylipäätään vaikuttavista mutaatioista vaikuttaa nimenomaan haitallisesti.
Suvullisesti lisääntyvillä eliöillä tapahtuu joka meioosin yhteydessä rekombinaatiota, jolloin luonnonvalinta kykenee karsimaan esimerkiksi yksittäisen geenimuodon pois vaikuttamatta suuresti edes muiden samassa kromosomissa olevien alleelien yleisyyteen. Kloonijoukkojen ongelmana on kuitenkin se, ettei valinnan yksikkönä ole geeni tai kromosomi, vaan koko genomi. Valinta on paljon tehottomampaa, ja vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin kuin valinnan kohteena olevaan geeniin. Tämän takia partenogeneettisten eliöiden genomeihin kertyy haitallisia mutaatioita, elleivät ne pysty jollain keinolla tuottamaan rekombinaatiota (kuten monet pystyvät).

Ja kuten jo totesin, lyhyellä tähtäimellä partenogeneesi kasvattaa lisääntymismenestystä huomattavasti, ja saa voimakkaan valintaedun. Partenogeneettisiä populaatioita, oikeastaan lajeja, syntyykin helposti. Ne vain tuppaavat etenkin kookkaammilla eläimillä jäämään kovin lyhytikäisiksi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
PeterH
Rousseau
Ihminen kun ei itse tietoisesti päätä masentua, vaan se tulee jostain syvältä sisältä aivoista, alitajunnasta, mistä lie, niin se lienee jonkinlainen elimistön tapa laittaa systeemi säästöliekille ylivoimaisen esteen/ärsykkeen tullessa vastaan.

Tuleeko masennuksesta pitkäaikaista silloin kun ihminen ei tiedä miten tämä ylivoimainen este voitaisiin ylittää? Tai jos syynä ovat asiat joita ei haluta myöntää tai tunnustaa?

Tunnen nimittäin ihmisiä joilla on kaikki avaimet kädessä (ts. ei mitään "oikeasti" ylivoimaista estettä kuten vankeus, kuolemaan johtava sairaus tai köyhyys), mutta masennusputki ei vain katkea.




Masentunut näkee elämän ja maailman niin tietyllä tavalla värittyneenä että hänelle ongelmat nousevat potenssiin sata. Pahimillillaan jo se on ongelma että pitäisi nousta sängystä ja ruokota itsensä. Saati sitten siivota koti ja hoitaa arjen asiat. Katsoisin että masennus on itseään ruokkiva tila joka pysyy yllä vääristyneen havainnoinnin kautta, mutta se miksi moiseen tilaan päädytään on mysteeri. Onko taustalla aina jokin ylitsepääsemätön este joka saa ihmisen turhautumaan ja uhriutumaan? En tiedä. Ehkä alunperin on, mutta sitten myöhemmin tulee masennusputkia joissa varsinaista yllykettä ei enää tarvita, koska ihminen on jo urautunut vääristyneisiin aistimuksiinsa.

Monet jankuttavat että masentunut on itseasiassa vihainen ja ei kykene myöntämään vihaansa, koska ei salli vihaisuutta itsessään. Ehkä joskus noinkin, ehkä ei aina.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat