Helsingin yo julisti v.2002 "ehdollistumisen pätemättömäksi"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

http://webcache.googleusercontent.com/s ... nt=firefox

Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Panu Raatikainen, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto

Juhlapuhe Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15. marraskuuta 2002

Luonnontieteiden kehitys uudella ajalla on ollut päätähuimaavaa. Ne ovat sekä mullistaneet maailmankuvamme että tuottaneet sovellutuksinaan erilaisia häikäiseviä teknologisia hyödykkeitä. Tämän tieteen menestystarinan valossa ei ole mikään ihme, että myös ihmistä, ihmismieltä ja ihmisen käyttäytymistä, inhimillistä kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa on haluttu lähestyä tieteellisesti. Käytän tällaisesta tutkimuksesta vakiintunutta tapaa seuraten yleisnimitystä ihmistieteet, vaikka on tietysti selvää, että myös ihmistä – ruumiillisena ja biologisena olentona – voidaan tutkia puhtaan luonnontieteellisestikin. ”

A: Selitysvoimaisimman jaon mukaan tieteet jaetaan ns. LUONTOTIETEISIIN (jestestvennye nauki, sciences), IHMISTIETEISIIN (gumanitarnie nauki, human arts, ~ social sciences) ja FILOSOFIATIETEISIIN. Ensin mainittuihin kuuluvat paitsi luonnon-, tekniset, lääke- ja agrotieteet, myös mm. formaaliset, systeemi- ja informaatiotieteet, mm. modollinen logikkaa, joka on erityistiede ja informaatiotiede, vaikkei materiaaliessa luonnossa mitääm muodollista logiikkaa olekaan.

Edelleen ainakin kaikki erityistieteiden haarat jakautuvat PERUS- ja SOVELTAVIIN TIETEISIIN sen mukaan, kuuluuko niiden tuottaman tiedon SOVELTAMINEN materiaalisessa yhteiskunnallisessa käytännössä niiden TUTKIMUSKOHTEESEEN vai ei.

Jokaisella ”eri tieteellä” pitää siis olla oma erityinen tutkimuskohteensa, jotta kyseesä voisi olla tiede tai suhteellisen itsenäinen tieteenala lainkaan.

PR: ” Ihmistieteiden taivalta on kuitenkin reunustanut jännite kahden vastakkaisen äärikannan välillä. Ihmisen erityislaatuisuutta henkisenä ja moraalisena olentona on toisinaan ylikorostettu tavalla, joka on johtanut ihmismielen romanttiseen mystifiointiin, ja sitä kautta kokonaan kieltämään ihmisen tieteellisen tutkimisen mahdollisuuden. ”

A: Raatikainen ei määrittele ydintermiään ”tiede”, joten hänen ”analyysinsä” roikkuu tukevasti ilmassa...

Jos tämä hänen linjapuheenvuoronsa on käännetty englanniksi, englantilaiset (ja muutkin) ovat saaneet siitä täysin eri sanoman, kuin vaikkapa suomalsiet, ruotsalaiset ja venäläiset, sana science rajataan eri tavalla kuin muissa kielissä...

Minä en suoralta kädeltä osaa sanoa yhtään tahoa fundamentalistiuskovaisten lisäksi, jotka kukin omista tiedekäsityksistään TODELLA KIISTÄISIVÄT ihmisen ”henkisen laadun” TUTKIMIEN MAHDOLLISUUDENKIN ainakaan (hallinnollisesti ymmärretyn) ”tieteen piirissä”!

Väite erilaisten asioiden ”periaatteellisesta tutkimattomuudesta” on tieteenvastaisten anti-intellektuellien alaa. Eikä se silloin suuntaudu pelkästään tiedettä, vaan myös mm. taidetta vastaan eli sitä vastaan, että sekään voisi välittää mitään tietoa ihmisen ”henkisestä todellisuudesta”, SILLÄ TAIDETTAHAN SITTEN EDELLEEN KYLLÄ VOIDAAN TUTKIA!

PR: ” En puutu tällaisiin epätieteellisiin ajattelutapoihin sen enempää. Vastakkaisensuuntaiset yli-innnokkaat pyrkimykset tieteellistää ihmistieteet ovat puolestaan johtaneet ihmistieteiden oman erityisen tutkimuskohteen olemassaolon kieltämiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tällainen ajatus kuulu mitenkään olemuksellisesti itse luonnontieteeseen, vaan on hyvin vahva ja yleistävä filosofinen lisäys. On siis mahdollista ja aiheellista kysyä, luonnontieteitä kyseenalaistamatta, onko tällaisissa tapauksissa heitetty lapsi pois pesuveden mukana.

* * *

Pyrkimys palauttaa, redusoida, ihmistieteet luonnontieteisiin, eli lyhyesti reduktionismi, on saanut eri aikoina erilaisia muotoja. 1900-luvun alkupuoliskolla vaikutusvaltaisena lähestymistapana ihmistieteissä vaikutti behaviorismi. Sen mukaan ihmisen tieteellisen tutkimuksen tuli rajoittua pelkästään ulkoisen ja havaittavan käyttäytymisen. Tutkimus keskittyikin etsimään ehdollistumiseen perustuvia vastaavuuksia ärsykkeiden ja reaktioiden välillä. Kaikenlainen niihin palautumaton puhe mielen tiloista tuomittiin epätieteelliseksi. ”
A: Tämä on härski väärä todistus behaviorismista, varsinkaan kun sen tilalle ajetaan kuitenkin ”sosiobilogiaa/evoluutiopsykologiaa” (Tooby&Cosmides, Wilson, Damasio, Pinker, Ridley, Bluffer Hrdy, Wranham, de Waal, Rizzolatti, Goldman, Hari, Revonsuo, Kai Kaila jne.) joka perustuu VÄÄRENNETYLLE BIOLOGIALLE toisin kuin behaviroismi, jossa yhteiskuntatiede perustuu oikealle biologialle , mutta VÄÄRÄLLÄ, EI-KIELELLISELLÄ = EI-YHTEISKUNNALLISELLA TAVALLA!

”Sosiobiologia/evoluutiopsykologia” EI SIIS OLE VAIN EIKÄ ENSISIJAISESTI REDUKTIONISMIA, koska sellaista ”biologiaa”, johon se ”palauttaa biologisesti” ei ole ihmisellä olemassa, vaan IHMISEN HERMOSTON BIOLOGIA ON TOISENLAINEN.

Behavioristit käyttivät ensinnäkin sanaa 'tiede' sen ENGLANNINKIELISESSÄ MERKITYKSESSÄ: vain jotkut behavioristit jos hekään, ns. ontologiselinavistiset eli watsonilaiset behavioristit määrittelivät, ettei mitään varsinaista psyykkistä toimintaa ”ole olemassakaan, vaan on vain ärsykkeitä ja reaktioita” (ja tämä taas saattoi johtua siitä, että he saattoivat määritellä ”olemassaolevan” ('todellisen', 'reaalisen') ”kokeissa ilmeneväksi”), kun taas ns. epiteemiseliminativistiset eli skinneriläiset behavioristit kiistivät, AIVAN OIKEIN!, vain sen, että PSYYKKISTEN TOIMINTOJEN SISÄLLÖSTÄ EI SAADA LABORATORIOKEINOIN LUOTETTAVAA LUONNONTIETEELLISTÄ TIETOA!
Skinnerillä tuo asennoituminen yhdistyi väärään kileiteoriaan, ns. ”verbaalisten reaktioiden teoriaan”, joka muten yhdistyy ”sosiobiologiaan” siten, että kieli nähdään ”PINTAPULINANA” eikä (samalla) psyyken (”syvä”)rakenteena.

Behaviorismi ei kiistä ehdolliten ohella synnynnäiten ehdottomien refleksien olemassaoloa. behavioristinen tutkimus esimerkiksi kotieläintieteessä suuntaustuukin aika keskeisesti noiden kahden refleksityyppien erottelemiseen eri eläinlajeilla.

PR: ” Behavioristinen lähestymistapa on kuitenkin hyvin rajoittava, johtaa lisäksi moniin epäuskottaviin johtopäätöksiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Useat filosofit huomauttivat, että sama mielentila voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä riippuen siitä, mitä kaikkia muita uskomuksia ja toivomuksia yksilöllä on.

Edelleen, kuten tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on korostanut, behavioristinen lähestymistapa ei kerta kaikkiaan kykene selittämään meille ihmisille niin ominaista kielellistä käyttäytymistä.

Ihmisyksilöt tuottavat jatkuvasti ja periaatteessa rajattomasti uusia lauseita, joten tämä kielikyky ei voi perustua ehdollistumiseen eikä kielellinen käyttäytyminen voi palautua mihinkään ärsyke-reaktio-pareihin. ”

A : Pavlovin ja Vygotskin KIELELLINEN PSYYKEN TEORIA sen sijaan kykenee selittämään, aivan erinomaisen hyvin!

post1172961.html?hilit=signaalisysteemi#p1172961

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?3,14549

Huomattava osa Raatikaisen kuulijakunnasta tiesi oikein hyvin, miten Palvovin-Vygotskin teoria tuon tuon kielellisrakenteisen käyttäytymisrakenteen selittää ja TAATUSTI EHDOLLISTEN REFLEKIEN POHJALTA. HY:ssä oli vielä silloin yksi huippuyksikkökin (niiden toisten ”sellaisten” ohella tietysti...) joka vielä nojautui tiukan tieteellisesti Pavlovin-Vygotksin(-Fieldsin) malliin:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg166152

Tätä taustaa vasta Raatikaisen puhe onkin nähtävä rikollisen ylipistojohdon härskinä UHKAILUNA ”pavlovisteille” pitää turpansa kiinni!

PR: ” Muun muassa näistä syistä behaviorismista on yleisesti luovuttu. Sen raunioille – filosofian, psykologian ja kielitieteen sekä vasta kehittyneen teoreettisen tietojenkäsittelytieteen välimaastoon – nousikin uusi mielentiloihin suvaitsevaisesti asennoituva poikkitieteellinen ihmistieteellinen tutkimussuuntaus, kognitiotiede. ”

A: Behaviorismista ei luovuta koskaan esimerkiksi muiden nisäkkäiden kuin ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa! Siihen ei SIELLÄ ole mitään syytä!

HY:n ”kognitiotieteen” ”suvaitsevuus” nähtiin jo tuosta RAATIKAISEN OMASTA LINJAPUHEESTA!

Pavlovin-Vygotskin teoriasta ei ole löytynyt vikaa, ja Barrack Obaman neuvonantajapiireihinkin kuuluva R. Douglas Fields on selvittänyt hyvin pitkälle ehdollistumismekanismin biokemiallisen perustankin, mistä hän oli jo Raatikaisen puheen aikoihin julkaissut tuloksiakin.

post861014.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p861014
post1041676.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p1041676

Itse ”kognitiotiede” on osoittautunut perin ogelmalliseksi:

http://www.netn.fi/199/netn_199_lager.html

PR: ” * * *

Tämä kehitys ei vielä yksistään ole kuitenkaan merkinnyt reduktionismista luopumista. Erityisesti behaviorismin ajauduttua umpikujaan on ollut yleistä ajatella, että mielen tilat ja tapahtumat ovat kyllä aitoja ”sisäisiä” käyttäytymistä selittäviä tekijöitä, mutta että ne voidaan lopulta samastaa tiettyjen aivotilojen ja -tapahtumien kanssa. Toisin sanoen: jos kahdella henkilöllä on sama mielentila, heidän täytyy olla myös samassa aivotilassa tai ruumiintilassa.

Tämä ajatus on kuitenkin laajalti hylätty amerikkalaisen filosofin Hilary Putnamin 1960-luvulla esittämän niin kutsuttuun moninaiseen toteutuvuuteen perustuvan argumentin vuoksi. Erilainen oppimishistoria voi johtaa siihen, että eri osat aivoista toteuttavat samaa tehtävätyyppiä eri henkilöillä, ja esimerkiksi vammautumisen seurauksena aivan toinen terve osa aivoista voi alkaa hoitaa vahingoittuneen osa ennen hoitamaa tehtävää. Voidaan jopa kuvitella, että periaatteessa olisi joskus mahdollista korvata jokin ihmisaivon osa synteettisellä proteesilla joka hoitaa saman tehtävän – tai kuvitella olentoja, joilla on myös mentaalisia tiloja, mutta joiden fysikaalis-kemiallinen koostumus on aivan toinen. Sama yksinkertainen mentaalinen tila voidaan joskus liittää monien erilaisten eläinlajien edustajille, mutta lienee selvää, että niiden aivojen rakenne ja fysikaalis-kemiallinen tila voi olla hyvinkin erilainen.

Mielentiloja ei siis voida samastaa fysikaalis-kemiallisten tms. tilojen kanssa, vaan edelliset pikemminkin ”toteutuvat” jälkimmäisissä. Se, millaisessa aineellisessa perustassa tietyn tyyppinen mielen tila toteutuu, voi kuitenkin vaihdella oliosta toiseen. Tätä tarkoittaa teesi mielentilojen vaihtelevasta tai moninaisesta toteutuvuudesta. Teesi on hyvin uskottava, ja siitä seuraa, ettei mielentiloja voida samastaa aivotiloihin. ”

A: Totta on mutta Helsingin yliopisto onkin ruvennut väittämään, että perustuisivatkin muka SOLUTILOIHIN!!!! (Ns. peilisoluteoria”)

SE SE VASTA ONKIN VIIMMESTÄ PÄÄLLE VÄÄRÄÄ REDUKTIONISMIA!

PR: ” * * *

Viime aikoina on saanut suurta huomiota osakseen uusi aivotutkimuksen menetelmä, aivojen magneettikuvaus, jonka tuottamat kauniit värikuvat ovat koristaneet tiedelehtien kansia. Eikö tämä tutkimus sitten ole osoittanut, että tietyt mielentilat voidaan paikallistaa tiettyihin paikkoihin aivoissa? Itse asiassa näin ei kuitenkaan ole – tämä tutkimusohjelma nimittäin olettaa jo lähtökohtaisesti, että mielentilat voidaan samastaa aivotilojen kanssa, ja koko tutkimusmetodologia perustetaan tällä kyseenalaistamattomalle oletukselle. Saadut tulokset eivät näin voi tarjota tukea oletukselle. Ja kuten olemme jo nähneet, oletus on hyvin ongelmallinen. ”

A: OHOH!!!! P-RR-PRITIIKKIÄ!!!!!!

PR: ” Toinen paljon esillä ollut lähestymistapa ihmiseen on ollut evoluutiopsykologiaksi kutsuttu tutkimusohjelma. Se pyrkii selittämään mielen toimintaa ja inhimillistä käyttäytymistä ihmislajin luonnonvalinnan ohjaamasta evoluutiohistoriasta käsin.

Ihmisaivojen ominaisuuksien oletetaan adaptoituneen kivikautisen metsästäjä-keräilijäihmisen ankaraan ympäristöön. Nykyihminen on tästä näkökulmasta kuin apina pilvenpiirtäjässä. ”

A:

Raatikainen murjas vitsin juhlapuheessa...

PR: ” Tähän lähestymistapaan liittyy kuitenkin lukuisiakin ongelmia. Monet niistä johtuvat sen mm. naiiviin adaptationismiin ja geeniselektionismiin liittyvistä ongelmallisista evoluutiota koskevista oletuksista, joihin en tässä sen tarkemmin puutu. ”

A: Olisi kuitenkin ollut hyvä mainita niistä joitakin.

Vaikkapa vain, että EHDOLLISTEN REFLEKSIEN SYSTEEMI BIOLOGISESSA EVOLUUTIOSSA AINA SYRJÄYTTÄVÄT EHDOTTOMIA REFLEKSEJÄ!

PR: ” Yksi tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen puute on se, että evoluutiopsykologia jättää huomioimatta kehittyvien kulttuurin ja kielen vaikutuksen evoluutioon – sen että ihmiset ovat kehittyneet yhdessä kulttuurinsa kanssa. Lisäksi monien siinä naiivisti ihmisen universaaleiksi ominaisuuksiksi oletettujen piirteiden universaalisuus on peräti kyseenalainen, minkä havaitsemisessa perinteisten ihmistieteiden parempi tuntemus olisi eittämättä auttanut. Ja lopuksi, myös evoluutiopsykologia näyttää osittain perustuvan edellä hyvin ongelmalliseksi todettuun mielen ja aivojen samastamiseen. ”

Se ei vain näytä, vaan perustuu siihen AKSIOMAATTISESTI!

PR: ” * * *

Toinen, reduktionismista poikkeava muttei yhtään vähemmän jyrkkä käsitys ihmistieteistä on niin kutsuttu eliminativismi, joka haluaa heittää ihmistieteet kerta kaikkisesti roskakoriin. Sen mukaan ihmistieteet perustuvat olennaisesti niin kutsuttuun ”kansanpsykologiaan” eli ihmisen käyttäytymistä uskomuksilla ja toiveilla selittävään teoreettiseen viitekehyksen. Edelleen, tämä teoria on eliminativistien mukaan karkean virheellinen, ja siksi on perusteltua lakata uskomasta sen olettamiin teoreettisiin olioihin, siis mielen tiloihin – aivan kuten kemistit lakkasivat uskomasta flogistonin tai tähtitieteilijät Vulkanus-planeetan olemassaoloon.

Nähdäkseni eliminativismi perustuu useille kyseenalaisille oletuksille. Kansanpsykologian jyrkkää virheellisyyttä ei ole vakuuttavasti toteennäytetty. Lisäksi eliminativisteilla on mielestäni vääristynyt käsitys tieteen logiikasta. Vaikka tieteellinen teoria havaittaisiinkin osin epätodeksi, ei tästä vielä sinällään tarvitse päätellä, ettei niitä oliota joista teoria puhuu, ole olemassa. ”

A: TÄMÄ KOSKEE ERITYISEN TÄYDELLISESTI BEHAVIORISMIA, JONKA ESITELMÖITSIJÄ ”TÄYSIN LYTTÄSI”...

PR: ” Kävi esimerkiksi ilmi, että ensimmäiset atomimallit olivat varsin kaukana totuudesta.

Tästä ei kuitenkaan päätelty, ettei elektroneja ja protoneja ole olemassa, vaan ainoastaan, että teoriamme niistä oli ollut virheellinen. Miksei jotain vastaavaa voisi tapahtua myös ihmistieteissä? ”

A: Juuri niin, MIKSI?

(Behaviorismi tosin ei olut ENSIMÄINEN pavlovistinen teoria, vaan se oli Pavlovin teorian VULGARISAATIO ja kehittyi eri suuntaan.)

PR: ” * * *

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, ettei yhden tieteenalan korottamista ainoaksi oikeaksi lähestymistavaksi kaikkiin mahdollisiin asioihin ei ole aina perustettu luonnontieteiden näkökulmaan. Vastakkaisensuuntaista reduktionismia ovat edustaneet ihmistieteissä muodissa olleet erilaiset jyrkät postmodernistiset ja sosiaalikonstruktivistiset suuntaukset, joiden mukaan tiede on ”pelkkä kertomus” siinä missä myytit ja keijukaistarinatkin. Toisinaan tieteelliset teoriat on haluttu palauttaa yhteiskunnallisten ympäristötekijöiden tuotteiksi tai jopa tuomita vallan ja sorron välineiksi. Tieteen selittäviksi tekijöiksi postuloidut teoreettiset oliot, kuten molekyylit, virukset ja alkeishiukkaset, on tuomittu pelkiksi ”sosiaalisiksi konstruktioiksi”. Pidän tällaisia kantoja paitsi perusteettomina ja epä-älyllisinä myös yhteiskunnallisesti vaarallisina. Niistä käsin kun on mahdollista puolustaa mielivaltaisesti mitä kantaa tahansa – uskonnolliset fundamentalistiryhmät ovatkin vedonneet tällaisiin käsityksiin vaatiessaan luomiskertomuksen opettamista biologian tunneille. ”

A: MINKÄ HELVETIN TAKIA NOITA VULGAARIHEGELISTISIÄ KÄSITYKSIÄ PITÄISI NIMITTÄÄ JUURI ”REDUKTIONISMIKSI”??!!

PR: ” Ainoa vaihtoehto tällaisille irrationalistisille kannoille ei kuitenkaan ole sokea usko luonnontieteiden kaikkivoipaisuuteen. Kultainen keskitie on tässäkin tapauksessa viisain valinta: On järkevää ajatella, että todellisuus on suunnattoman monimuotoinen ja ikään kuin kerrostunut, ja että sekä luonnontieteet että ihmistieteet tutkivat sen eri puolia ja kerroksia. Rakenteiden monimutkaistuessa aineessa ilmaantuu uudenlaisia, tavallaan ylemmän tason ominaisuuksia, jotka eivät enää palaudu osatekijöidensä alemman tason ominaisuuksiin. Tällainen on tuttua jo luonnontieteiden piirissä – elämä on hyvä esimerkki. Biologiaa ja kemiaa ei voidakaan tyhjentävästi palauttaa fysiikkaan. Ihmistieteiden tutkimuskohteet voidaan ymmärtää samaan tapaan todellisuuden uusina kerroksina, joilla toki on aineellinen perusta, jossa ne ilmenevät, mutta joiden ominaisuuksia ei enää voidakaan palauttaa aineellisen tason ominaisuuksiin. Mikään ei kuitenkaan estä tutkimasta niitä tieteellisyyden yleisiä periaatteita noudattaen. ”

A: Tässä Ruutikainen on kumma kyllä oikeassa...

” PR: * * *

Ihmistieteiden ja luonnontieteen suhdetta tarkasteltaessa on ehkä valaisevaa kiinnittää huomiota erääseen tieteellisen selittämisen tärkeään mutta huonosti ymmärrettyyn piirteeseen. Kausaalinen selittäminen, eli jonkin tapahtuman selittäminen sen syistä käsin, on keskeinen tieteellisen selittämisen laji. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei ole järkevää eikä mahdollistakaan tarjota selityksenä tapahtuman koko syyhistoriaa, vaan siitä on valittava jokin osa selittäväksi tekijäksi lopun jäädessä taustalle. Se, kuinka tämä valinta tehdään, on aina jossain määrin suhteellinen, selitysongelmasta ja intresseistä riippuva asia. On kysyttävä, mikä on varsinainen selitysongelma, ja minkä tapainen selitys olisi valaiseva. ”
A: Tämäkin sisnäsä on aivan totta...

PR: ” Kun sitten pyritään selittämään jotain tiettyä inhimillisen elämän ilmiötä, voi käytännössä paras ja valaisevin selitys perustua uskomuksiin ja toiveisiin. Jos esimerkiksi halutaan selittää Persianlahden sotaa tai äärimuslimien vihamielisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan, tyydyttävä selitys vedonnee pikemmin keskeisten toimijoiden tiettyihin uskomuksiin ja motiiveihin kuin vaikkapa evoluutioon ja ihmisurosten aggressiivisuuteen tai aivojen kemiaan ja adrenaliinin erittymiseen – vaikka ne kaikki varmastikin ovat osa selitettävän ilmiön täydellistä syyhistoriaa. ”

A: Totta Mooses...

PR: ” * * *

Edellä sanotulla en missään nimessä halua väittää, että luonnontieteet, kuten evoluutioteoria tai aivotutkimus, eivät voisi omalta osaltaan antaa valaisevaa tietoa ihmisestä ja auttaa meitä paremmin ymmärtämään itseämme – varmasti ne voivat, ja ovat jo näin tehneetkin. Ihminen ei epäilemättäkään ole pelkkä ”tyhjä taulu” tai ”valkoinen paperi”, johon yhteisö tai kulttuuri sitten vapaasti piirtää oman kuvansa. Ihmisen fysiologiset ja biologiset ominaisuudet asettavat reunaehtoja ja aiheuttavat erilaisia yleisiä taipumuksia.

Ongelmallista sen sijaan on, jos jokin tällainen lähestymistapa korotetaan ainoaksi sallituksi tavaksi tutkia ihmistä. On järkevää välttää perusteettomia yleistyksiä, ja harkita huollella ja tapauskohtaisesti, mistä näkökulmasta ihmistä on kulloinkin hedelmällisintä lähestyä.

* * *

Nähdäkseni meillä on hyviä, tieteellisen ajattelun periaatteiden mukaisia rationaalisia perusteita uskoa, ettei tieteen kehitys ole – ei nyt eikä tulevaisuudessakaan – tekemässä ihmistieteitä tarpeettomiksi. ”

SKITSO VAIKUITELMA JÄI...

[coloe=red]EHDOLLISTUMINEN JULISTETTIIN MAHTIKÄSKYLLÄ ”OLEMATTOMAKSI” AINAKIN IHMISELLÄ.

Ja samalla varoiteltiin kovasti sellaisen seurauksista!!!!

Jotenkin tästä taisi paistaa läpi Ruutikaisen tuolloisen esimihen, ”Matkijasymposiumin” juoppohullun silloisen puheenjohtajan Raikka Väyrysen, tai vieläkin isompi (skitso)halonperkelistinen pukin/vuohensorkka...

Kommentit (1)

Vierailija
Arkkis
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:fo71GwWLUDkJ:www.he...

Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Panu Raatikainen, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto

Juhlapuhe Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15. marraskuuta 2002

Luonnontieteiden kehitys uudella ajalla on ollut päätähuimaavaa. Ne ovat sekä mullistaneet maailmankuvamme että tuottaneet sovellutuksinaan erilaisia häikäiseviä teknologisia hyödykkeitä. Tämän tieteen menestystarinan valossa ei ole mikään ihme, että myös ihmistä, ihmismieltä ja ihmisen käyttäytymistä, inhimillistä kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa on haluttu lähestyä tieteellisesti. Käytän tällaisesta tutkimuksesta vakiintunutta tapaa seuraten yleisnimitystä ihmistieteet, vaikka on tietysti selvää, että myös ihmistä – ruumiillisena ja biologisena olentona – voidaan tutkia puhtaan luonnontieteellisestikin. ”

A: Selitysvoimaisimman jaon mukaan tieteet jaetaan ns. LUONTOTIETEISIIN (jestestvennye nauki, sciences), IHMISTIETEISIIN (gumanitarnie nauki, human arts, ~ social sciences) ja FILOSOFIATIETEISIIN. Ensin mainittuihin kuuluvat paitsi luonnon-, tekniset, lääke- ja agrotieteet, myös mm. formaaliset, systeemi- ja informaatiotieteet, mm. modollinen logikkaa, joka on erityistiede ja informaatiotiede, vaikkei materiaaliessa luonnossa mitääm muodollista logiikkaa olekaan.

Edelleen ainakin kaikki erityistieteiden haarat jakautuvat PERUS- ja SOVELTAVIIN TIETEISIIN sen mukaan, kuuluuko niiden tuottaman tiedon SOVELTAMINEN materiaalisessa yhteiskunnallisessa käytännössä niiden TUTKIMUSKOHTEESEEN vai ei.

Jokaisella ”eri tieteellä” pitää siis olla oma erityinen tutkimuskohteensa, jotta kyseesä voisi olla tiede tai suhteellisen itsenäinen tieteenala lainkaan.

PR: ” Ihmistieteiden taivalta on kuitenkin reunustanut jännite kahden vastakkaisen äärikannan välillä. Ihmisen erityislaatuisuutta henkisenä ja moraalisena olentona on toisinaan ylikorostettu tavalla, joka on johtanut ihmismielen romanttiseen mystifiointiin, ja sitä kautta kokonaan kieltämään ihmisen tieteellisen tutkimisen mahdollisuuden. ”

A: Raatikainen ei määrittele ydintermiään ”tiede”, joten hänen ”analyysinsä” roikkuu tukevasti ilmassa...

Jos tämä hänen linjapuheenvuoronsa on käännetty englanniksi, englantilaiset (ja muutkin) ovat saaneet siitä täysin eri sanoman, kuin vaikkapa suomalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset, sana science rajataan eri tavalla kuin muissa kielissä...

Minä en suoralta kädeltä osaa sanoa yhtään tahoa fundamentalistiuskovaisten lisäksi, jotka kukin omista tiedekäsityksistään TODELLA KIISTÄISIVÄT ihmisen ”henkisen laadun” TUTKIMIEN MAHDOLLISUUDENKIN ainakaan (hallinnollisesti ymmärretyn) ”tieteen piirissä”!

Väite erilaisten asioiden ”periaatteellisesta tutkimattomuudesta” on tieteenvastaisten anti-intellektuellien alaa. Eikä se silloin suuntaudu pelkästään tiedettä, vaan myös mm. taidetta vastaan eli sitä vastaan, että sekään voisi välittää mitään tietoa ihmisen ”henkisestä todellisuudesta”, SILLÄ TAIDETTAHAN SITTEN EDELLEEN KYLLÄ VOIDAAN TUTKIA!

PR: ” En puutu tällaisiin epätieteellisiin ajattelutapoihin sen enempää. Vastakkaisensuuntaiset yli-innnokkaat pyrkimykset tieteellistää ihmistieteet ovat puolestaan johtaneet ihmistieteiden oman erityisen tutkimuskohteen olemassaolon kieltämiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tällainen ajatus kuulu mitenkään olemuksellisesti itse luonnontieteeseen, vaan on hyvin vahva ja yleistävä filosofinen lisäys. On siis mahdollista ja aiheellista kysyä, luonnontieteitä kyseenalaistamatta, onko tällaisissa tapauksissa heitetty lapsi pois pesuveden mukana.

* * *

Pyrkimys palauttaa, redusoida, ihmistieteet luonnontieteisiin, eli lyhyesti reduktionismi, on saanut eri aikoina erilaisia muotoja. 1900-luvun alkupuoliskolla vaikutusvaltaisena lähestymistapana ihmistieteissä vaikutti behaviorismi. Sen mukaan ihmisen tieteellisen tutkimuksen tuli rajoittua pelkästään ulkoisen ja havaittavan käyttäytymisen. Tutkimus keskittyikin etsimään ehdollistumiseen perustuvia vastaavuuksia ärsykkeiden ja reaktioiden välillä. Kaikenlainen niihin palautumaton puhe mielen tiloista tuomittiin epätieteelliseksi. ”

A: Tämä on härski väärä todistus behaviorismista, varsinkaan kun sen tilalle ajetaan kuitenkin ”sosiobilogiaa/evoluutiopsykologiaa” (Tooby&Cosmides, Wilson, Damasio, Pinker, Ridley, Bluffer Hrdy, Wranham, de Waal, Rizzolatti, Goldman, Hari, Revonsuo, Kai Kaila jne.) joka perustuu VÄÄRENNETYLLE BIOLOGIALLE toisin kuin behaviroismi, jossa yhteiskuntatiede perustuu oikealle biologialle , mutta VÄÄRÄLLÄ, EI-KIELELLISELLÄ = EI-YHTEISKUNNALLISELLA TAVALLA!

”Sosiobiologia/evoluutiopsykologia” EI SIIS OLE VAIN EIKÄ ENSISIJAISESTI REDUKTIONISMIA, koska sellaista ”biologiaa”, johon se ”palauttaa biologisesti” ei ole ihmisellä olemassa, vaan IHMISEN HERMOSTON BIOLOGIA ON TOISENLAINEN.

Behavioristit käyttivät ensinnäkin sanaa 'tiede' sen ENGLANNINKIELISESSÄ MERKITYKSESSÄ: vain jotkut behavioristit jos hekään, ns. ontologiselinativistiset eli watsonilaiset behavioristit määrittelivät, ettei mitään varsinaista psyykkistä toimintaa ”ole olemassakaan, vaan on vain ärsykkeitä ja reaktioita” (ja tämä taas saattoi johtua siitä, että he saattoivat määritellä ”olemassaolevan”, 'todellisen', 'reaalisen' ”kokeissa ilmeneväksi”), kun taas ns. episteemiseliminativistiset eli skinneriläiset behavioristit kiistivät (AIVAN OIKEIN!), vain sen, että PSYYKKISTEN TOIMINTOJEN SISÄLLÖSTÄ EI SAADA LABORATORIOKEINOIN LUOTETTAVAA LUONNONTIETEELLISTÄ TIETOA!
Skinnerillä tuo asennoituminen yhdistyi väärään kieliteoriaan, ns. ”verbaalisten reaktioiden teoriaan”, joka muuten yhdistyy ”sosiobiologiaan” siten, että kieli nähdään ”PINTAPULINANA” eikä (samalla) psyyken (”syvä”)rakenteena.

Behaviorismi ei kiistä ehdollisten ohella synnynnäisten ehdottomien refleksien olemassaoloa. Behavioristinen tutkimus esimerkiksi kotieläintieteessä suuntaustuukin aika keskeisesti noiden kahden refleksityyppien erottelemiseen eri eläinlajeilla.

PR: ” Behavioristinen lähestymistapa on kuitenkin hyvin rajoittava, johtaa lisäksi moniin epäuskottaviin johtopäätöksiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Useat filosofit huomauttivat, että sama mielentila voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä riippuen siitä, mitä kaikkia muita uskomuksia ja toivomuksia yksilöllä on.

Edelleen, kuten tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on korostanut, behavioristinen lähestymistapa ei kerta kaikkiaan kykene selittämään meille ihmisille niin ominaista kielellistä käyttäytymistä.

Ihmisyksilöt tuottavat jatkuvasti ja periaatteessa rajattomasti uusia lauseita, joten tämä kielikyky ei voi perustua ehdollistumiseen eikä kielellinen käyttäytyminen voi palautua mihinkään ärsyke-reaktio-pareihin. ”

A : Pavlovin ja Vygotskin KIELELLINEN PSYYKEN TEORIA sen sijaan kykenee selittämään, aivan erinomaisen hyvin!

post1172961.html?hilit=signaalisysteemi#p1172961

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?3,14549

Huomattava osa Raatikaisen kuulijakunnasta tiesi oikein hyvin, miten Palvovin-Vygotskin teoria tuon tuon kielellisrakenteisen käyttäytymisrakenteen selittää ja TAATUSTI EHDOLLISTEN REFLEKIEN POHJALTA. HY:ssä oli vielä silloin yksi huippuyksikkökin (niiden toisten ”sellaisten” ohella tietysti...) joka vielä nojautui tiukan tieteellisesti Pavlovin-Vygotksin(-Fieldsin) malliin:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg166152

Tätä taustaa vasta Raatikaisen puhe onkin nähtävä rikollisen ylipistojohdon härskinä UHKAILUNA ”pavlovisteille” pitää turpansa kiinni!

PR: ” Muun muassa näistä syistä behaviorismista on yleisesti luovuttu. Sen raunioille – filosofian, psykologian ja kielitieteen sekä vasta kehittyneen teoreettisen tietojenkäsittelytieteen välimaastoon – nousikin uusi mielentiloihin suvaitsevaisesti asennoituva poikkitieteellinen ihmistieteellinen tutkimussuuntaus, kognitiotiede. ”

A: Behaviorismista ei luovuta koskaan esimerkiksi muiden nisäkkäiden kuin ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa! Siihen ei SIELLÄ ole mitään syytä!

HY:n ”kognitiotieteen” ”suvaitsevuus” nähtiin jo tuosta RAATIKAISEN OMASTA LINJAPUHEESTA!

Pavlovin-Vygotskin teoriasta ei ole löytynyt vikaa, ja Barrack Obaman neuvonantajapiireihinkin kuuluva R. Douglas Fields on selvittänyt hyvin pitkälle ehdollistumismekanismin biokemiallisen perustankin, mistä hän oli jo Raatikaisen puheen aikoihin julkaissut tuloksiakin.

post861014.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p861014
post1041676.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p1041676

Itse ”kognitiotiede” on osoittautunut perin ogelmalliseksi:

http://www.netn.fi/199/netn_199_lager.html

PR: ” * * *

Tämä kehitys ei vielä yksistään ole kuitenkaan merkinnyt reduktionismista luopumista. Erityisesti behaviorismin ajauduttua umpikujaan on ollut yleistä ajatella, että mielen tilat ja tapahtumat ovat kyllä aitoja ”sisäisiä” käyttäytymistä selittäviä tekijöitä, mutta että ne voidaan lopulta samastaa tiettyjen aivotilojen ja -tapahtumien kanssa. Toisin sanoen: jos kahdella henkilöllä on sama mielentila, heidän täytyy olla myös samassa aivotilassa tai ruumiintilassa.

Tämä ajatus on kuitenkin laajalti hylätty amerikkalaisen filosofin Hilary Putnamin 1960-luvulla esittämän niin kutsuttuun moninaiseen toteutuvuuteen perustuvan argumentin vuoksi. Erilainen oppimishistoria voi johtaa siihen, että eri osat aivoista toteuttavat samaa tehtävätyyppiä eri henkilöillä, ja esimerkiksi vammautumisen seurauksena aivan toinen terve osa aivoista voi alkaa hoitaa vahingoittuneen osa ennen hoitamaa tehtävää. Voidaan jopa kuvitella, että periaatteessa olisi joskus mahdollista korvata jokin ihmisaivon osa synteettisellä proteesilla joka hoitaa saman tehtävän – tai kuvitella olentoja, joilla on myös mentaalisia tiloja, mutta joiden fysikaalis-kemiallinen koostumus on aivan toinen. Sama yksinkertainen mentaalinen tila voidaan joskus liittää monien erilaisten eläinlajien edustajille, mutta lienee selvää, että niiden aivojen rakenne ja fysikaalis-kemiallinen tila voi olla hyvinkin erilainen.

Mielentiloja ei siis voida samastaa fysikaalis-kemiallisten tms. tilojen kanssa, vaan edelliset pikemminkin ”toteutuvat” jälkimmäisissä. Se, millaisessa aineellisessa perustassa tietyn tyyppinen mielen tila toteutuu, voi kuitenkin vaihdella oliosta toiseen. Tätä tarkoittaa teesi mielentilojen vaihtelevasta tai moninaisesta toteutuvuudesta. Teesi on hyvin uskottava, ja siitä seuraa, ettei mielentiloja voida samastaa aivotiloihin. ”

A: Totta on mutta Helsingin yliopisto onkin ruvennut väittämään, että perustuisivatkin muka SOLUTILOIHIN!!!! (Ns. peilisoluteoria”)

SE SE VASTA ONKIN VIIMMESTÄ PÄÄLLE VÄÄRÄÄ REDUKTIONISMIA!




Helsingin gangsteriyliopisto tuhoaa vuosikymmeniä kalliisti veronmakasajien rahoilla kehitettyä ehdollistumekamismin tutkimusvälineistöä:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Juop ... 5257189301

" Juopot tutkimusrotat saamassa kuolemantuomion

30.5.2010 8:39

Ritva-Liisa Snellman HS

Rotta numero 15 torkkuu häkissään eikä innostu yhtään, kun se nostetaan hännästä pöydälle ihailtavaksi. Se osallistuu Suomen Akatemian addiktio-ohjelmaan, jossa tutkitaan, kuinka alkoholi vaikuttaa aivojen mielihyväratoihin.

Rotta numero 15 on jalostettu juopoksi.

Sen esi-isät ovat tehneet 1960-luvulta lähtien töitä ensin Alkon tutkimuslaboratoriossa, sitten Kansanterveyslaitoksessa ja viime vuodesta lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Raivoraittiiksi ja juopoksi jalostettua rottakantaa on käytetty melkein 50 vuotta hyväksi lukemattomissa tutkimuksissa ja parissakymmenessä väitöskirjassa.

Kun suomalaisrotat esiteltiin vuonna 1968 Science-lehdessä, niistä tuli kansainvälisiä kuuluisuuksia, jotka houkuttelivat Suomeen tutkijoita Kanadaa, Japania ja silloista Neuvostoliittoa myöten. Suomalaisten tutkijoiden jalostustyö oli onnistunut poikkeuksellisen hyvin.

Numero 15 kaltaiset AA-rotat oppivat viikossa juopoksi. Vedestä ja kymmenprosenttisesta alkoholista ne valitsevat aina alkoholin. Raittiit ANA-rotat eivät koske alkoholiin ensimmäisen lipaisun jälkeen ollenkaan.

Tämän vuoden lopussa rottapopulaatiota uhkaa kuitenkin lopettaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki viime vuonna strategisen linjauksen ja päätti säästösyistä luopua sekä biotieteellisestä alkoholitutkimuksesta että sitä myötä koe-eläimistä. Helsingin yliopistollakaan ei ole määrärahoja koe-eläinten ylläpitämiseen.

Pieni populaatio matkaa pian Yhdysvaltoihin Indianaan tutkimuskäyttöön.

Toinen joukko saattaa matkata loppuvuodesta Britanniaan, jossa eläimet siitostetaan ja alkiot pakastetaan odottamaan tutkimukselle suotuisampia aikoja.

Nestetypessä alkiot säilyvät kymmenisen vuotta, joten suomalaisrottien kanta voidaan tarpeen vaatiessa herättää henkiin.

Rottien työ on ollut uraauurtavaa. Alkoholin humalluttavan ja riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen perusteita on opittu ymmärtämään vasta ihan viime vuosikymmeninä eikä niitä tunneta täysin vieläkään.

Kokeissa kävi ilmi, että juoppo rotta oppii juomaan vähemmän, kun sille annetaan ennen juomista naloksonia, opiaattiantagonistia, joka estää aivoja tuottamasta endorfiineja ja vähentää siten viinan synnyttämän hyvän olon tunnetta.

Rotilla on tutkittu niin retkahtamisen biologiaa kuin makeanhimon ja alkoholismin välistä yhteyttäkin. Rottakokeiden ansiosta alkoholismin hoitoon on kehitetty lääkeainekin.

Lisää aiheesta sunnuntain Helsingin Sanomista. "

PR: ” * * *

Viime aikoina on saanut suurta huomiota osakseen uusi aivotutkimuksen menetelmä, aivojen magneettikuvaus, jonka tuottamat kauniit värikuvat ovat koristaneet tiedelehtien kansia. Eikö tämä tutkimus sitten ole osoittanut, että tietyt mielentilat voidaan paikallistaa tiettyihin paikkoihin aivoissa? Itse asiassa näin ei kuitenkaan ole – tämä tutkimusohjelma nimittäin olettaa jo lähtökohtaisesti, että mielentilat voidaan samastaa aivotilojen kanssa, ja koko tutkimusmetodologia perustetaan tällä kyseenalaistamattomalle oletukselle. Saadut tulokset eivät näin voi tarjota tukea oletukselle. Ja kuten olemme jo nähneet, oletus on hyvin ongelmallinen. ”

A: OHOH!!!! P-RR-PRITIIKKIÄ!!!!!!

PR: ” Toinen paljon esillä ollut lähestymistapa ihmiseen on ollut evoluutiopsykologiaksi kutsuttu tutkimusohjelma. Se pyrkii selittämään mielen toimintaa ja inhimillistä käyttäytymistä ihmislajin luonnonvalinnan ohjaamasta evoluutiohistoriasta käsin.

Ihmisaivojen ominaisuuksien oletetaan adaptoituneen kivikautisen metsästäjä-keräilijäihmisen ankaraan ympäristöön. Nykyihminen on tästä näkökulmasta kuin apina pilvenpiirtäjässä. ”

A:

Raatikainen murjas vitsin juhlapuheessa...

PR: ” Tähän lähestymistapaan liittyy kuitenkin lukuisiakin ongelmia. Monet niistä johtuvat sen mm. naiiviin adaptationismiin ja geeniselektionismiin liittyvistä ongelmallisista evoluutiota koskevista oletuksista, joihin en tässä sen tarkemmin puutu. ”

A: Olisi kuitenkin ollut hyvä mainita niistä joitakin.

Vaikkapa vain, että EHDOLLISTEN REFLEKSIEN SYSTEEMI BIOLOGISESSA EVOLUUTIOSSA AINA SYRJÄYTTÄVÄT EHDOTTOMIA REFLEKSEJÄ!

PR: ” Yksi tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen puute on se, että evoluutiopsykologia jättää huomioimatta kehittyvien kulttuurin ja kielen vaikutuksen evoluutioon – sen että ihmiset ovat kehittyneet yhdessä kulttuurinsa kanssa. Lisäksi monien siinä naiivisti ihmisen universaaleiksi ominaisuuksiksi oletettujen piirteiden universaalisuus on peräti kyseenalainen, minkä havaitsemisessa perinteisten ihmistieteiden parempi tuntemus olisi eittämättä auttanut. Ja lopuksi, myös evoluutiopsykologia näyttää osittain perustuvan edellä hyvin ongelmalliseksi todettuun mielen ja aivojen samastamiseen. ”

Se ei vain näytä, vaan perustuu siihen AKSIOMAATTISESTI!

PR: ” * * *

Toinen, reduktionismista poikkeava muttei yhtään vähemmän jyrkkä käsitys ihmistieteistä on niin kutsuttu eliminativismi, joka haluaa heittää ihmistieteet kerta kaikkisesti roskakoriin. Sen mukaan ihmistieteet perustuvat olennaisesti niin kutsuttuun ”kansanpsykologiaan” eli ihmisen käyttäytymistä uskomuksilla ja toiveilla selittävään teoreettiseen viitekehyksen. Edelleen, tämä teoria on eliminativistien mukaan karkean virheellinen, ja siksi on perusteltua lakata uskomasta sen olettamiin teoreettisiin olioihin, siis mielen tiloihin – aivan kuten kemistit lakkasivat uskomasta flogistonin tai tähtitieteilijät Vulkanus-planeetan olemassaoloon.

Nähdäkseni eliminativismi perustuu useille kyseenalaisille oletuksille. Kansanpsykologian jyrkkää virheellisyyttä ei ole vakuuttavasti toteennäytetty. Lisäksi eliminativisteilla on mielestäni vääristynyt käsitys tieteen logiikasta. Vaikka tieteellinen teoria havaittaisiinkin osin epätodeksi, ei tästä vielä sinällään tarvitse päätellä, ettei niitä oliota joista teoria puhuu, ole olemassa. ”

A: TÄMÄ KOSKEE ERITYISEN TÄYDELLISESTI BEHAVIORISMIA, JONKA ESITELMÖITSIJÄ ”TÄYSIN LYTTÄSI”...

PR: ” Kävi esimerkiksi ilmi, että ensimmäiset atomimallit olivat varsin kaukana totuudesta.

Tästä ei kuitenkaan päätelty, ettei elektroneja ja protoneja ole olemassa, vaan ainoastaan, että teoriamme niistä oli ollut virheellinen. Miksei jotain vastaavaa voisi tapahtua myös ihmistieteissä? ”

A: Juuri niin, MIKSI?

(Behaviorismi tosin ei olut ENSIMÄINEN pavlovistinen teoria, vaan se oli Pavlovin teorian VULGARISAATIO ja kehittyi eri suuntaan.)

PR: ” * * *

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, ettei yhden tieteenalan korottamista ainoaksi oikeaksi lähestymistavaksi kaikkiin mahdollisiin asioihin ei ole aina perustettu luonnontieteiden näkökulmaan. Vastakkaisensuuntaista reduktionismia ovat edustaneet ihmistieteissä muodissa olleet erilaiset jyrkät postmodernistiset ja sosiaalikonstruktivistiset suuntaukset, joiden mukaan tiede on ”pelkkä kertomus” siinä missä myytit ja keijukaistarinatkin. Toisinaan tieteelliset teoriat on haluttu palauttaa yhteiskunnallisten ympäristötekijöiden tuotteiksi tai jopa tuomita vallan ja sorron välineiksi. Tieteen selittäviksi tekijöiksi postuloidut teoreettiset oliot, kuten molekyylit, virukset ja alkeishiukkaset, on tuomittu pelkiksi ”sosiaalisiksi konstruktioiksi”. Pidän tällaisia kantoja paitsi perusteettomina ja epä-älyllisinä myös yhteiskunnallisesti vaarallisina. Niistä käsin kun on mahdollista puolustaa mielivaltaisesti mitä kantaa tahansa – uskonnolliset fundamentalistiryhmät ovatkin vedonneet tällaisiin käsityksiin vaatiessaan luomiskertomuksen opettamista biologian tunneille. ”

A: MINKÄ HELVETIN TAKIA NOITA VULGAARIHEGELISTISIÄ KÄSITYKSIÄ PITÄISI NIMITTÄÄ JUURI ”REDUKTIONISMIKSI”??!!

PR: ” Ainoa vaihtoehto tällaisille irrationalistisille kannoille ei kuitenkaan ole sokea usko luonnontieteiden kaikkivoipaisuuteen. Kultainen keskitie on tässäkin tapauksessa viisain valinta: On järkevää ajatella, että todellisuus on suunnattoman monimuotoinen ja ikään kuin kerrostunut, ja että sekä luonnontieteet että ihmistieteet tutkivat sen eri puolia ja kerroksia. Rakenteiden monimutkaistuessa aineessa ilmaantuu uudenlaisia, tavallaan ylemmän tason ominaisuuksia, jotka eivät enää palaudu osatekijöidensä alemman tason ominaisuuksiin. Tällainen on tuttua jo luonnontieteiden piirissä – elämä on hyvä esimerkki. Biologiaa ja kemiaa ei voidakaan tyhjentävästi palauttaa fysiikkaan. Ihmistieteiden tutkimuskohteet voidaan ymmärtää samaan tapaan todellisuuden uusina kerroksina, joilla toki on aineellinen perusta, jossa ne ilmenevät, mutta joiden ominaisuuksia ei enää voidakaan palauttaa aineellisen tason ominaisuuksiin. Mikään ei kuitenkaan estä tutkimasta niitä tieteellisyyden yleisiä periaatteita noudattaen. ”

A: Tässä Ruutikainen on kumma kyllä oikeassa...

” PR: * * *

Ihmistieteiden ja luonnontieteen suhdetta tarkasteltaessa on ehkä valaisevaa kiinnittää huomiota erääseen tieteellisen selittämisen tärkeään mutta huonosti ymmärrettyyn piirteeseen. Kausaalinen selittäminen, eli jonkin tapahtuman selittäminen sen syistä käsin, on keskeinen tieteellisen selittämisen laji. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei ole järkevää eikä mahdollistakaan tarjota selityksenä tapahtuman koko syyhistoriaa, vaan siitä on valittava jokin osa selittäväksi tekijäksi lopun jäädessä taustalle. Se, kuinka tämä valinta tehdään, on aina jossain määrin suhteellinen, selitysongelmasta ja intresseistä riippuva asia. On kysyttävä, mikä on varsinainen selitysongelma, ja minkä tapainen selitys olisi valaiseva. ”
A: Tämäkin sisnäsä on aivan totta...

PR: ” Kun sitten pyritään selittämään jotain tiettyä inhimillisen elämän ilmiötä, voi käytännössä paras ja valaisevin selitys perustua uskomuksiin ja toiveisiin. Jos esimerkiksi halutaan selittää Persianlahden sotaa tai äärimuslimien vihamielisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan, tyydyttävä selitys vedonnee pikemmin keskeisten toimijoiden tiettyihin uskomuksiin ja motiiveihin kuin vaikkapa evoluutioon ja ihmisurosten aggressiivisuuteen tai aivojen kemiaan ja adrenaliinin erittymiseen – vaikka ne kaikki varmastikin ovat osa selitettävän ilmiön täydellistä syyhistoriaa. ”

A: Totta Mooses...

PR: ” * * *

Edellä sanotulla en missään nimessä halua väittää, että luonnontieteet, kuten evoluutioteoria tai aivotutkimus, eivät voisi omalta osaltaan antaa valaisevaa tietoa ihmisestä ja auttaa meitä paremmin ymmärtämään itseämme – varmasti ne voivat, ja ovat jo näin tehneetkin. Ihminen ei epäilemättäkään ole pelkkä ”tyhjä taulu” tai ”valkoinen paperi”, johon yhteisö tai kulttuuri sitten vapaasti piirtää oman kuvansa. Ihmisen fysiologiset ja biologiset ominaisuudet asettavat reunaehtoja ja aiheuttavat erilaisia yleisiä taipumuksia.

Ongelmallista sen sijaan on, jos jokin tällainen lähestymistapa korotetaan ainoaksi sallituksi tavaksi tutkia ihmistä. On järkevää välttää perusteettomia yleistyksiä, ja harkita huollella ja tapauskohtaisesti, mistä näkökulmasta ihmistä on kulloinkin hedelmällisintä lähestyä.

* * *

Nähdäkseni meillä on hyviä, tieteellisen ajattelun periaatteiden mukaisia rationaalisia perusteita uskoa, ettei tieteen kehitys ole – ei nyt eikä tulevaisuudessakaan – tekemässä ihmistieteitä tarpeettomiksi. ”

SKITSO VAIKUITELMA JÄI...

[coloe=red]EHDOLLISTUMINEN JULISTETTIIN MAHTIKÄSKYLLÄ ”OLEMATTOMAKSI” AINAKIN IHMISELLÄ.

Ja samalla varoiteltiin kovasti sellaisen seurauksista!!!!

Jotenkin tästä taisi paistaa läpi Ruutikaisen tuolloisen esimihen, ”Matkijasymposiumin” juoppohullun silloisen puheenjohtajan Raikka Väyrysen, tai vieläkin isompi (skitso)halonperkelistinen pukin/vuohensorkka...

Uusimmat

Suosituimmat