Voisiko varusmiehiä kouluttaa ilman nöyryyttämistä?

Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Armeijassa viihtymiseen siinä määrin että suorittaa sen loppuun vaikuttaa pitkälti halu sietää käskynjakoa jolla ei kovinkaan paljon ole yhtymäkohtia siviiliyhteiskuntaan. Asepalveluksen aikanahan pyritään suuriin massoihin iskostamaan ehdoton tottelevaisuus suuremman päämäärän saavuttamisen hyväksi joka on mahdollisesta sodasta selviytyminen. Siviilissä taas työpaikoilla tai kodeissa ja kouluissa pyritään saavuttamaan halutut päämärät argumentoinnin sekä kepin ja porkkanan avulla.

Upseerilla on merkittävästi suurempi todennäköisyys selviytyä hengissä rivimiehen uhrautuessa. Tämän opin havaintojeni perusteella mitä lyhyenä kolmen viikon asepalveluksessa koin. Meille opetettiin mm. se että koulutustilanteessa esimiehelle tehdään kunniaa mutta sitten tositilanteessa näin ei tehdä jotta esim. vihollisen tarkka-ampujat eivät saisi kiikariinsa johtohenkilöitä.

Ehdoton tottelevaisuus henkilölle joka selviytyy todennäköisemmin hengissä sodanajan olosuhteissa luo epätasa-arvoisen asetelman joka insipiroi pientä murto-osaa armeijan aloittavista varusmiehistä vaihtamaan sivariin tai keplottelemaan itselleen vapautuksen.

Se mitä olen kuullut, lukenut täällä tiede palstalla ja itse pohtinut viittaa vahvasti siihen että osa sivareista olisi voinut valita armeijan jos varusmiehen kohtelu olisi inhimillisempää eikä niin kutsutun koirakoulun kaltaista.

Minulle itselle on jäänyt epäselväksi kysymys siitä että voisiko taistelutaitoja opettaa suurille massoille siten ettei käytettäisi niin paljon nöyryttäviä metodeita ja silti saataisin luotettavia ja särmästi yhteen hiileen puhaltavia taisteluyksiköitä jotka kykenevät haluttuun tehokkaasen ponnistukseen ääriolosuhteissa.

Tiedän ettei seuraava esimerkki päde nykyisenlaiseen armeijaan koska se on puhtaasti siviiliyhteiskunnan harrastusluontoista toimintaa mutta uskoisin että joiltain osin sitä voisi soveltaa armeijaan, ellei niin jo tehdä, lyhyen armeijaurani perusteella en voi tyhentävästi ottaa asiaan kantaa. Eli koulutetaanhan esim. itsepuolustuskursseilla kohtalaisen suuria ryhmiä iskukykyisiksi yksilöiksi ilmeisti ilman simputusta muistuttavia opetusmalleja.

Muinainen työkokemukseni rajoittuu varastomiehenä olemiseen rautakaupassa ja vesilaitoksella. En nän ollen tiedä kuinka teollisuuslaitoksessa toimitaan mutta uskoisin että siellä on pyrkimyksenä pitää yllä tehokkuutta opettamalla työntekijöille mahdollisimman monipuolisia taitoja mentoreiden avulla minkä lisäksi johtoryhmä jakaa tietoa siitä kuinka tuotantoa pitää muttaa muuttuvien tilauksien mukaan eikä tässä todennäköisesti ole kysymys rättisulkeiden kaltaisista tuotantolinjojen sotkemisesta älyttömään kiireesen vedoten joka pohjautuu esimiehen kokemaan vitutukseen.

Voisiko olla niin että palkka-armeijassa on simputusta mutta vähemmissä määrin kustannustehokkuuden nimissä minimoituna verrattuna asevelvollisuusarmeijoihin näin pääsääntönä? Voisiko kuvitella armeijan joka kouluttaa varusmiehiä siten nöyryttäämistä olisi vähemmän?

Ps. Tiedostan että Venäjän armeijassa simputusta on paljon raadollisemmassa muodossa. Mutta Suomessa kun ollaan totuttu tasa-arvoiseen, avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan niin veikkaisin että kulttuurishokki on suomalaislla nuorukaisilla vähintään yhtä kova kuin niillä raukoilla jotka joutuvat armeijaan Venäjän kaltaisessa kehittyvässä maassa jossa ollaan luonnostaan totuttu autoritäärisiin viranomaisiin ihan pennusta pitäen...

-

Sivut

Kommentit (38)

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Palkka-armeijoihin mennään vapaa-ehtoisesti, mutta sieltä ei lähdetä vapaa-ehtoisesti.

Mitä vaikeampaa sieltä on päästä pois, sen helpompaa on käyttää alistavia metodeja.

Itse kyllä kävisin RUK:in jos olisi raha-asiat kunnossa (seliseli)
Sen verta on RUK:in käyneitä kavereita joiden kanssa jauhetaan aseista ja taktiikoista, että mielelläni lähtisin heidän kanssaan kurssittautumaan, vaikka he oikeistoa ovatkin, niin jaamme saman maan.
Oma tieni päättyi kun ei jaksanut kitkuttaa ilman tukea kotoa ja oli aina PA, enkä pitänyt alokastuvassani kenestäkään.
Lopullinen tupani oli kyllä ihan kiva, mutta olin jo hakenut lykkäystä, eikä asiani olleet sen paremmin 2 vuoden päästäkään. Ei se kuitenkaan ole niin tärkeää minulle että varta vasten sitä varten lähtisin hoitamaan asioita.
Tiedän kuitenkin joutuvani siellä ongelmiin, joten mitään kunniatapausta minusta ei saa, vaikka RUK:kiin yritettiinkin taivutella muutamalta taholta esikunnasta, alikeista ja saapumiserästäni.
Oli kesken jätölle kyllä ihan pätevä syykin, vaikka ei se oikeasti minua niin haitannut. Se raha oli tärkein motiivi jättää kesken leikki.

ei se jokapäiväinen simputtaminen oikeen edes haitannut, kun se kohdistui tasapuolisesti kaikkiin, mutta siinä vaiheessa kun haistatin vitut eräälle alikessulle, sain kaiken huomion.
Oikeastaan se oli ihan hauskaakin ja tein kyllä sitä itsekkin kun aulavahtina olin. (osa uhkasi vetää turpaankin, mutta en kyllä aseiden keskellä lähtisi itse moista tekemään ja siitä heille kyllä huomautin.)

Jos olisi koolleni sopivia varusteita ja rahaa, niin lähtisin kyllä heti. Asunnottomana meinasinkin hakea, mutta sitten sainkin kämpän ja se jäi sitten siihen.

CV-90, Apilas, PKM ja RK/95 TP on nastoja vehkeitä.

Epic
Seuraa 
Viestejä2174
Liittynyt16.5.2009
baal1984

Upseerilla on merkittävästi suurempi todennäköisyys selviytyä hengissä rivimiehen uhrautuessa. Tämän opin havaintojeni perusteella mitä lyhyenä kolmen viikon asepalveluksessa koin. Meille opetettiin mm. se että koulutustilanteessa esimiehelle tehdään kunniaa mutta sitten tositilanteessa näin ei tehdä jotta esim. vihollisen tarkka-ampujat eivät saisi kiikariinsa johtohenkilöitä.



Olisko muuten kannattanut odottaa p-kauden ensimmäiseen metsäleiriin? Siellä maastossa kun ei muutenkaan tarvitse käyttää samaa koodistoa kuin kasarmilla... Mitä esität ei siis ole ainoa syy, vaan ihmisiä ne korkeampiarvoisetkin ovat.

Itse en muuten tunne että minua olisi koskaan nöyryytetty, tai olisin nöyryyttänyt ketään. Kyllähän siellä varmaan joitakin nöyryytettiin, mutta heitä varmaan nöyryytetään muutenkin elämässä. Pitäisikö sinun hakea syitä itsestäsi sen sijaan, että syytät systeemiä? Suurin osa kuitenkin sopeutuu systeemiin, vai mjötääh?

[size=50:p720llkk]Odotan innolla vastausta...[/size:p720llkk]

Nyt kävi näin.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Olin metsässä yhden tai kaksi yötä. Jouduin alusta pitäen silmätikuksi, minulle harmillisten luontaisten ominaisuuksien johdosta. Pistin varumiesalikersanteille verbaalisin avuin luun kurkkuun minkä johdosta käytäväni tuville tuli kolmen viikon aikana 2-4 kertaa rättisulkeet, eräs peruste oli sille että perseilimme kohdatessa 1. kertaa vänrikin, sanoin sille maailman ihanimmalle söpölle kundille että herra alikersantti, vittu! Vahinko, olin ihan hermorauniona kokoajan.

Minulla on ahtaanpaikan kammo ja ujopissi ja inhosin hikoilua ts. jännitin koko ajan. En kyennyt keskittymään täysipainoisesti verrattuna normi-tulokkaaseen. Tämä ketutti suunnattomasti minua. Loppuvaiheessa en nauttinut tarpeeksi nestettä mikä johti siihen että tärisin toisinaan janoisena liian vähäisissä vaatteissa tammikuisen varuskunnan sulkeisharjoituksissa.

1) Kun painokkaasti kehoitettiin ajamaan SPOL-joukkuessa tunnuksenomaisesti siiliksi vetosin kirjalliseen käskyyn
sotilaan käsikirjasta jonka mukaan tukan ei tarvitse olla siili

2) Kun käsky kävi kirkkoon en mennyt koska vetosin helluntailaisena siihen etten saa harjoittaa uskontokuntani tapoja kirkossa niin vapaasti kuin haluan

3) Kun kerrottiin että rippikoulun voi suorittaa armeijassa, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi motivaationa vapautuksen saaminen vähemmän tärkeistä koulutuksista

4) Kun oli liukasta ja jäisillä teillä piti "liitää" ja tuli koko käytävän tuville tilaisuus keskustella herra lääkintämajurin kanssa argumenttini liikkumisen vaarallisuudesta meni läpi kuin häkä ja liitäminen lakkautettiin. ( Samoihin aikoihin vähintään yksi iskokokoinen varusmies olis kipseissä)

5) Kun oli rättisulkeet hidastelin tarkoituksen hakuisesti vitutuksen hengen levätessä pääni päällä hyvinkin raskaasti

6) Kun pissat tuli housuun aamupala marssin aikana varusmiesalikersantit virnistelivät sormella osoittaen suuntaani ja tupakaverit sanoivat minua ruokapöydässä ruiskumestariksi

Eli jos minulla ei olisi ollut yllämainittuja ongelmia olisin saattanut jatkaa armeijassa oloa sietäen siviiliyhteiskunnalle vieraat koulutusmetodit.

-

Epic
Seuraa 
Viestejä2174
Liittynyt16.5.2009

Baal

Kuvauksesi kuitenkin minusta vaikuttaisi enemmän siltä, että ongelma on enemmän henkilössä kuin systeemissä, jota mielestäni haluat systemaattisesti demonisoida. Kun taas esim. minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa siellä viettämästäni vuodesta. Opin paljon asioita, joita en olisi siviilissä ikinä oppinut. Varsinkin käytännössä saman vertaisten johtaminen oli todella opettavaista, ei todellakaan helppoa.

Kyllä minä sinua sinänsä ymmärrän, mutta esität omat kokemuksesi jotenkin yleisenä. Suurimmalla osalla meistä ei ole juuri pahaa sanottavaa armeija ajasta.

Henkilökohtaisesti pidän hienona perinteenä jota tulisi vaalia, ehkä sitten tulevaisuudessa sitä kautta, että ne käy jotka haluaa.

Nyt kävi näin.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
baal1984
inhosin hikoilua

Mä päätin taas pekassa että haistatan kirjaimellisesti, enkä käy pesulla. Tosin lopulta sitten menin kun rupesi ärsyttämään.

2) Kun käsky kävi kirkkoon en mennyt koska vetosin helluntailaisena siihen etten saa harjoittaa uskontokuntani tapoja kirkossa niin vapaasti kuin haluan

Mäkään en mennyt vakaumukseni vuoksi kirkkoon. Kyllä siitä vihaisia katseita sai aikalailla.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

No joo, nuo baalin kokemukset osoittavat kyllä, että varusmiespalvelus ei oikein anna tilaa erilaisuudelle eikä verrattain harmittomille henkilökohtaisille ongelmille. Asioista ei voi avoimesti keskustella, eikä erityisjärjestelyihin ei ole valmiutta. Eri asia onkin sitten se, että pitäisikö tuollaisia järjestelyjä tehdä. Pitäisikö varusmiespalveluksen sopia kaikille? Ne tilanteet, joihin armeijassa periaatteessa varaudutaan, eivät totta vie sovi kellekään täyspäiselle ihmiselle.

Minun mielestäni tuollaiset palvelusta vaikeuttavat jännitys yms. "ongelmat" ovat aivan hyvä peruste ohjata vaapaamuotoisempaan siviilipalvelukseen tai vapauttaa palveluksesta kokonaan. Ongelmat lainausmerkeissä siksi, että kaikilla kai on jonkinasteisia jännitysoireita (tai muita harmittomia ongelmia) joissain tilanteissa ja elämänvaiheissa. Se on inhimillistä.

Kaikenlainen kiusaaminen ja simputtaminen on tietenkin lapsellista ja typerää, mutta sellainen ei ole pelkästään armeijaa koskeva ongelma.

We're all mad here.

Epic
Seuraa 
Viestejä2174
Liittynyt16.5.2009
jees
Epic
Kyllä minä sinua sinänsä ymmärrän, mutta esität omat kokemuksesi jotenkin yleisenä. Suurimmalla osalla meistä ei ole juuri pahaa sanottavaa armeija ajasta.



Sä teet kyllä ihan samaa.



Ehkä. Minä vaan en tunne ihmisiä joilla olisi jotain pahaa sanottavaa armeijakokemuksistaan. Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä, en yhtään sivaria, muutaman terveydellisistä syistä vapautetun.

Nyt kävi näin.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Epic, olet oikeassa siinä ettei minun kohtaloani ja kokemuksiani voida yleistää, sopeutuuhan murskaenemmistö nuorista miehistä armeijaan mukisematta aidosti hyvillä mielin.

Tarinani viittaa siihen että ne sivarit jotka menevät suoraan sivariin kulkematta lähtöruudun kautta ovat enneminkin todellisia pasifisteja ja puolestaan ne sivarit jotka kävivät kääntymässä armeijassa pettyivät odotuksiinsa ja omasivat sietämättömiä sopeutumisongelmia jotka voivat juontaa juurensa akaisemmin siviilissä koettuun epäoikeudenmukaiseksi koettuun kohteluun ja sen tiedostamiseen ettei kykene sopeutumaan tai antamaan täysipainoista suoritusta mikä heikentää motivaatiota jatkaa valitulla tiellä.

-

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Vaikka minulle ei tarjottu mahdollisuutta ostaa naisten tavoin henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetulla avustusrahalla Pampersvaippoja olen suunnattoman kiitollinen armeijakokemuksilleni eräiltä osin.

Ennen armeijaan menoa mulla oli julkisella paikalla syömisen pelko, en halunnut tukehtua syömääni ruokaan. Armeijassa pääsin tutustumaan itseeni äärirajoilla. Minun oli pakko syödä täpötäydessä ruokasalissa nälkäisenä ja huomasin että se onnistuukin ilman että kuolen.

-

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008
baal1984
Epic, olet oikeassa siinä ettei minun kohtaloani ja kokemuksiani voida yleistää, sopeutuuhan murskaenemmistö nuorista miehistä armeijaan mukisematta aidosti hyvillä mielin.

Tuskin kovin moni lusii palvelustaan täysin "aidosti hyvillä mielin". Vituttaahan se uhrata iso siivu omasta elämästään palvelukseen etenkin sellaisessa elämänvaiheessa, jossa olisi kaikkea muutakin mielenkiintoista ja mukavampaa tekemistä. Ei siihen silti mitään suuria nöyryyttämiskokemuksia välttämättä liity, kun tietää, että palvelus ei ole mikään omalle kohdalle osunut ylimääräinen rangaistus, vaan se koskee kaikkia.

Jos vain pystyy joukon mukana marssimaan, voi loppujen lopuksi päästä aika vähällä mielipahalla, ja palvelusaika voi antaa paljon positiivisiakin kokemuksia. Ainakin pääsee viettämään leirielämää, ammuskelemaan ja räjäyttelemään. Sellainen puuhastelu viehättää miehen sisäistä pikkupoikaa, vaikka kaikenlaista väkivaltaa periaatteessa vastustaisikin.

We're all mad here.

aes
Seuraa 
Viestejä173
Liittynyt4.7.2008
abskissa
Jos vain pystyy joukon mukana marssimaan, voi loppujen lopuksi päästä aika vähällä mielipahalla, ja palvelusaika voi antaa paljon positiivisiakin kokemuksia. Ainakin pääsee viettämään leirielämää, ammuskelemaan ja räjäyttelemään. Sellainen puuhastelu viehättää miehen sisäistä pikkupoikaa, vaikka kaikenlaista väkivaltaa periaatteessa vastustaisikin.



Näinhän se, ainakin omasta mielestäni. Ihan mielenkiintoinen kokemus se oli ja hyvä että tuli käytyä, vaikka muutaman vuoden vanhempana olisin jo alkanut miettiä siviilipalvelusta paljon vakavammin.

Vaan mitenköhän, jos tässä kävisin esikunnassa luovuttamassa sotilaspassini ja ilmoittautumassa reservin sivariksi niin laittaisivatko vielä Lapinjärvelle kouluttautumaan? Tuonne Natoon kun änkeävät meitä niin en aio siihen valloittaja-armeijaan kuulua...

Vierailija
Epic

Ehkä. Minä vaan en tunne ihmisiä joilla olisi jotain pahaa sanottavaa armeijakokemuksistaan. Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä, en yhtään sivaria, muutaman terveydellisistä syistä vapautetun.

Minä kävin armeijan ihan kunnialla, jopa arvostettuna jollain lailla vain lievästi rötväillen. Siitä on jo aikaa.

En kokenut sitä mitenkään ylivoimaisena, mutta on sanottava, että vitutti. Turhaa nysväystä ja täydellistä ajanhukkaa. Sitä typeryyttä ei voi kuin ihmetellä.

Maata olisin yhä valmis puolustamaan tarvittaessa, mutta siihen valmiuksien on mielestäni tultava muualta. Jos pelkällä armeijakokemuksella pitäisi mennä, hukassa oltaisiin.

Vaan eipä sitä tositilanteessakaan liiasta aivotoiminnasta ole kuin haittaa.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

http://akl-web.fi/tarjous

Aseista Kieltäytyjien Liiton nettisivuilla stondaa seuraavaa:

Suorita vain 5 vuorokauden täydennyspalvelus ja Sinun ei enää koskaan tarvitse lähteä sotimaan!

Täydennyspalvelukseen haetaan intin suorittamisen jälkeen lomakkeella TEM081 (ns. "Siviilipalvelushakemus"), josta ruksitaan kohta täydennyspalvelus ja täytetään soveltuvin osin. Lomake tehdään kolmena kappaleena ja ne toimitetaan lähimpään armeijan aluetoimistoon tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen.

AKL aikoo tiedottaa tästä vuoden 2008 alussa alkaneesta mahtavasta tarjouksesta laajasti varusmiespalveluksen suorittaneille. Lähdetään siis feissaamaan varuskuntien porteille kotiuttamispäivänä. Otetaan mukaan lomakkeita (esim. nippu virallisia, itsejäljentäviä lomakkeita AKL:sta), kirjekuoria, kyniä sekä iloinen ja reipas asenne! Lisätietoja saa AKL:n toimistosta.

Tehdään palveluksen päättymispäivästä yhdessä vieläkin riemukkaampi

-

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat