Avaruustaistelut fysiikan lakien mukaan

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Katsoin vähän aikaa sitten Battlestar Galacticaa (2000-luvun versiota). Katsomassani jaksossa käytiin suhteellisen laaja avaruustaistelu ihmisten ja vihamielisten Cylonien välillä. Massiivisia bensaräjähdyksiä, paineaaltoja, romua, hollywoodia.

Aloin miettimään miltä avaruustaistelut näyttäisivät oikeasti sivusta seurattuna fysiikan lakien mukaan. Millä tavalla avaruusalukset hajoaisivat? Mikä olisi tehokkain tapa tuhota suuri avaruusalus?

Räjähtävistä ohjuksista tuskin olisi mitään hyötyä, sillä eihän räjähdyksen paine- tai shokkiaalto etenisi avaruuden tyhjiössä (lukuunottamatta räjähdyksessä vapautuvaa kaasua pitkin). Tavalliset luodit todennäköisesti tepsisivät, mutta toisaalta, olisiko niissä tarpeeksi voimaa läpäistä aluksen panssarointi? Entä ydinkärjet? Niistä lähtevä räjähdys tuskin olisi niin vahingollinen kuin räjähdyksestä lähtevä säteily. Tosin avaruusalusten täytyy kestää jo valmiiksi melkoiset määrät säteilyä.

Sivut

Kommentit (72)

aes
Seuraa 
Viestejä173
Liittynyt4.7.2008

Nykyään käytettävät panssaria läpäisevät ohjukset eivät nekään tussauttele paineitaan minne sattuu, vaan suunnattu räjähdys on kyseessä ja sehän toimii tyhjiössä vähintäänkin yhtä hyvin. Mutta jos on riittävästi virtaa jolla käytellä massiivista käämitykkiä, niin sen räjähteen vo jättää poiskin tarpeettomana ja ammuskella vaan mahdollisimman suurella nopeudella metallikeihäitä kaverin kylkeen.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Tarvitaanko avaruustaisteluissa noin ylipäänsäkään räjähtäviä ammuksia kovinkaan paljoa? Kiertoratanopeuksien mittakaavassa kineettiset energiat ovat jo sitä luokkaa, että riittää kun vaan täräyttää päin näköä vastapalloon. Niinhän ne kinkitkin tiputtivat oman satelliittinsa.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Sädease lie ainut suoraan tuleen pystyvä. Epäsuoran tulen ongelmat ovat melkoiset jos kohde osaa odottaa sitä.

Neuvostoliitolla kai oli ensimmäinen, sosialistisen rauhan ja rakkauden sädease kiertoradalla. Amerikkalaiset ivasivat sitä "jättimäiseksi taskulampuksi". 70-lukua kai elettiin. Muistan hämärästi puhutun, että oli kyse röntgensäteilyä hyväksi käyttävä laite. Röntgen laser? Onko sellaisia?

Amerikkalaisilla tiettävästi on ainoana maana koulutettu avaruussotilaita. Se taas muistaakseni aloitettiin Reaganin kaudella.

- Ubi bene, ibi patria -

Hannu Tanskanen
Seuraa 
Viestejä8848
Liittynyt26.3.2009

Kineettisen energian aseet, ei siellä räjähteillä paskaakaan tee, kaikilla kappaleilla on liikkeessään riittävästi energiaa höyrystämään ne moneen kertaan, myös maapallolla.
Laserien säteet myös häiritsevät, eihän avaruudessa ole mitään, mistä valo siroaisi, joten laser ei näy sivusta ja sitäpaitsi näkyvän valon laser on turhan tehoton aseena. Mutta, täytyyhän sen filmissä tietenkin näkyä. Huomaatteko muuten, kun Kuuhun jätetty kamera kuvaa moduulin lähtöä, ei näy moottorin liekkiä? Jos siinä olisi joku hiilivety, hiilen n. 500 nanometrin keltainen näkyisi, mutta MMH + N2O4 :n säteily ei ole näkyvän valon alueella ja mistäpä se siroaisi.
Kineettiseen energiaan ne perustuvat nykyisin panssarintorjunta-aseetkin, köyhdytetyn uraanin "nuoli" menee sillä panssarista läpi kuin kuuma veitsi voista.

Hannu Tanskanen
Seuraa 
Viestejä8848
Liittynyt26.3.2009
Pacanus Rusticanus
Sädease lie ainut suoraan tuleen pystyvä. Epäsuoran tulen ongelmat ovat melkoiset jos kohde osaa odottaa sitä.

Neuvostoliitolla kai oli ensimmäinen, sosialistisen rauhan ja rakkauden sädease kiertoradalla. Amerikkalaiset ivasivat sitä "jättimäiseksi taskulampuksi". 70-lukua kai elettiin. Muistan hämärästi puhutun, että oli kyse röntgensäteilyä hyväksi käyttävä laite. Röntgen laser? Onko sellaisia?

Amerikkalaisilla tiettävästi on ainoana maana koulutettu avaruussotilaita. Se taas muistaakseni aloitettiin Reaganin kaudella.




Eipä liene röntgenlaseria, ongelma on, ettei ole peiliä,joka heijastaisi röntgensäteitä.
Osittaisratkaisu on useasta kerroksesta tehty peili, mutta siihen imeytyy niin paljon enegiaa,
että se höyrystyy oitis. Hafniumia tutkittiin Reaganin ohjelmassa röntgenlaserin lasanttina.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Klippi röntgensädelaserista.

Röntgensykäykseen on pakattu 10 gigawatin teho, joka voidaan kohdistaa alle 10 nanometrin alueelle. Säteilyn aallonpituus on mahdollista säätää jopa 0,15 nanometriin eli atomien kokoluokkaan.

- Ubi bene, ibi patria -

Vierailija

Varmasti paljon avaruustaistelun kulkuun ja valittavaan strategiaan vaikuttaa se, missä tuo taistelu käydään - planeettojen tai muiden taivaankappaleiden kiertoradoilla, asteroidivyöhykkeessä vai puhtaasti avaruudessa "keskellä ei mitään".

Kiertoradalla roskien heittäminen vastapalloon toimisi varmasti kuten erilaiset muutkin kineettiset ratkaisut.

Sen sijaan "keskellä ei mitään" on enemmän aikaa ennakointiin ja sitä myöten tulevan roskan (kuten ohjusten, ydinkärkien yms.) torjuntaan tai väistämiseen (riippuu tietenkin "raketeista)". Erilaiset laser-ratkaisut (häikäisevä, leikkaava) toimisivat varmasti, mutta eivätkö ne vaadi melkoisen tehonlähteen? Toisaalta melkoista tehonlähdettä tarvitaan liikkumiseen ja pitämään alus elinkelpoisena miehistölle...

Entäpä ohjukset? Niiden saattaminen maaliin mahtaa olla suurin haaste riippuen tietenkin välimatkasta ja pommittavien alusten nopeuksista (kuinka paljon tarvitaan polttoainetta, "ballistiikan" korjausta, ajoitus).

"Räjähtävistä" ammuksista varmaan singontyyppiset ammukset saattaisivat toimia. Tosin voisiko niitäkin vastaan suojautua jollakin reaktiivisella panssarilla, kuten jotkut amerikkalaiset panssarit tekevät.

Lisäksi taisteluissa varmaan pitäisi huomioida, että jo ammutut ammukset myös jäävät taistelukentälle kaiken muun rojun sekaan.

Vierailija

Entä elektromagneettinen pulssi?
Kuinka kaukana siitä pitäisi itse olla ollakseen turvassa?
Entä mitä keinoja on olemassa suojautumiseen?

Vierailija

Kiitos A=mc linkeistä. Itsekin törmäsin tuohon ensimmäiseen englanninkieliseen linkkiin paneuduttuani aiheeseen tässä illan mittaan. Tässä on toinen englanninkielinen linkki, jota ei varmaan ole vielä linkattu: http://gizmodo.com/5426453/the-physics-of-space-battles

Laskurit olivat erittäin mielenkiintoisia varsinkin laserien ja kineettisten aseiden kohdalla.

Elektromagneettisesta pulssista en osaa sanoa mitään. Onko sellainen mahdollista edes toteuttaa (toisaalta onko isoja taistelulaivojakaan edes mahdollista toteuttaa...)? Paljonko se vaatii energiaa? Entäpä millainen vaikutusalue sillä on (taistelukaverit eivät välttämättä taputtele olalle jälkeenpäin)?

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Kineettinen energia, suuntaavat räjähdyspanokset (vrt. panssaintorjunta-aseiden onteloräjähteet) sekä sirpaloituvat räjähteet toimivat kaikki. Kineettinen energia on enemmän kaukotaisteluita varten, kun pommitetaan jostain miljoonan kilometrin päästä kiinteitä kohteita, näkymättömistä. Silloin voidaan lingota vaikka isoja kiviä sopivalle gravitaatiokiihdytysradalle jonkun kuun tuntuman kautta niin että vihulainen on pulassa jouduttuaan meteoriittisateeseen. Lähitaistelussa tarvitaan rakettimoottorikäyttöisiä ohjuksia. Ei ole muuta järkevää tapaa aikaansaada suhteellista kineettistä energiaa, ellei sattumalta ole jo valmiiksi kova kohtaava vauhti. Sittenkin kyllä pitää olla projektiilille sopivan poikkeaman antava voimantuottojärjestelmä, jottei itse omaa alusta tarvitse asettaa törmäyskurssille. Ohjauskyky ammuksella joka tapauksessa on tarpeen, kun avaruussotaa oletettavatsi käydään aika isoin keskinäisin etäisyyksin ja käytössä on kaikenlaista tutkaa ynnä muuta elso-taaraa. Kaksi kuuden vapausasteen liikkeessä olevaa piskuista kappaletta äärettömässä avaruudessa taistelemassa, mahdollisesti vielä gravitaation vääntelemässä avaruudessa, ei tosiaankaan ole mitään luotiasesotahommaa. Passiivisilla projektiileillä osuminen on mahdotonta. Sulku- ja häirintätulta ehkä voidaan luoda, sittenkin ammuksia pitäisi olla aivan suunnattomasti ja niidne käyttö aika epätoivoista. Jo ilmatorjunta ja -taistelu maan päällä nykisin on lähes yksinomaan ohjusten sotaa. Ja se on vielä alkeellista verrattuna avaruussotaan.

Sivustaseuraajalle avaruussota on huipputylsää. Se, joka pysyy pisimpään katveessa ja saa vihulaisen ekana sensoreiden kantamaan, ampuu tuhoisan häiveohjuksen ja piiloutuu itse odottelemaan. Tuntien kuluttua ohjus joko osuu ja tuhoaa kohteensa, havaitaan ja tuhotaan, tai menee ohi ja paljastaa epäonnisen hyökkäysyrityksen. Avaruussota on vähän kuin sukellusvenesotaa, mutta tosi kaukana vihulaisesta isossa tyhjyydessä. Tylsää seurattavaa, pelottavaa osallistujille.

Räjähteistä: useimmat kohteet lienevät varsin heiveröisiä ja siten tuhottavissa sirpaleräjähteillä tehokkaasti. Normi avaruuslaite kun lienee paino-optimoituna materiaalivahvuuksiltaan minimaalinen. Vähäinenkin reikä tai nirhama missä tahansa suojassa on puolestana ihmisille ongelmallinen. Mahdolliset panssaroidut ja vankkarakenteiset kohteet tottelevat onteloammuksen sulan metallin kartiota kuitenkin myös hyvin. Normaalin tuhovaiktuksen lisäksi ontelopaukun runkoon tekemä reikä syö tehokkaasti vihollisen tappelumotivaatiota happikadon takia. Pelkkään inertiaan perustuvatkin ammukset toimivat, mutta ovat etäisyyksien ja energioiden vuoksi melko kelvottomia taktisessa käytössä. Ihan lähitaistelussa kuitenkin perinteinen luotiase voi olla ihan kelvollinenkin, jos mennään mies miestä vastaan esim. alusken valtauksessa tai muusa vyörytyshommassa. Riippuu vähän ympäristöstä, sietääkö se damagea tai onko se jopa suotavaa.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat