Kuinka yksinkertaiseksi tullaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jos määrittelen yksilöllisen yksinkertaisuuden ihmisen kyvyksi olla vaatimatta itseltään mitään suuria tai olla tavoittelematta hyvää suoritusta niin kuinka tällaisen yksinkertaisuuden voisi saavuttaa? Minä olen sellainen ihminen että vaadin itseltäni paljon ja tavoittelen kuuta taivaalta siis odotan itseltäni liikoja ja sitten käykin niin että suuret luuloni kääntyvät minua vastaan - stressaan, alisuoriudun ja ahdistun. Jos en vaadi itseltäni paljoakaan toisin sanoen olen yksinkertainen niin silloin mikään ei voi mennä pieleen koska en vaadi yhtään mitään. Voisin ottaa rennosti.
En taida olla ainoa jolle käy näin. Uskoisin että kyseessä on yleisinhimillinen ilmiö joka vaikuttaa moniin ihmisiin. Jos esimerkiksi lapsella on kova kuri ja häneltä vaaditaan erinomaisia koulusuorituksia, urheilusuorituksia sekä hyviä käytöstapoja sekä suoriutumisvirheistä moititaan ja mollataan niin lapsi omaksuu sellaiset sisäiset mallit joissa hän odottaa itseltään erinomaisia suorituksia ja jos hän alisuoritutuu niin hän pettyy itseensä voimakkaasti.
Että kuinka voisi oppia elämään siten että osaisi nauttia elämästä ja ettei aivot kävisi jatkuvasti ylikierroksilla...ehdotuksia, mietteitä?

Sivut

Kommentit (30)

iMuke
Seuraa 
Viestejä1339
Liittynyt13.3.2008

Miksi sanot sitä yksinkertaisuudeksi? Eikö voisi ajatella niin, että asetat itsellesi realistiset tavoitteet? Tai jos haluat kehittyä, niin tavoitteiden pitäisi kai olla hieman sen oman realistisen suorituskyvyn yli, näin ainakin itse toimin ja ajattelen. Miksi laittaa tavoitteet ensin johonkin täysin utopistisen mahdottomaan ja sitten vielä pettyä raskaasti jos ei onnistu? Se on mielestäni juuri yksinkertaisuutta. Tietenkin, jos realistiset tavoitteet sinulle ovat tosiaan nolla, niin sittenhän voit sanoa itseäsi yksinkertaiseksi.

Vierailija
iMuke
Miksi sanot sitä yksinkertaisuudeksi? Eikö voisi ajatella niin, että asetat itsellesi realistiset tavoitteet? Tai jos haluat kehittyä, niin tavoitteiden pitäisi kai olla hieman sen oman realistisen suorituskyvyn yli, näin ainakin itse toimin ja ajattelen. Miksi laittaa tavoitteet ensin johonkin täysin utopistisen mahdottomaan ja sitten vielä pettyä raskaasti jos ei onnistu? Se on mielestäni juuri yksinkertaisuutta. Tietenkin, jos realistiset tavoitteet sinulle ovat tosiaan nolla, niin sittenhän voit sanoa itseäsi yksinkertaiseksi.



Älä ny suutu hyvä ihminen...minä olen minä ja minä vain pohdin mitä nyt satun pohtimaan! Älä ole niin vaativa ajatusteni suhteen. Eivät ne ole täydellisiä niinkuin en ole minäkään. Anteeksi jos en muotoillut asiaani niinkuin sinä olisit tahtonut. Minä vaan katsos olen sitä mieltä että monet hyvin elämässään pärjänneet ovat varsin yksinkertaisia (he eivät vaadi itseltään moraalia tai sivistystä) ja tästä johtuen he stressaavat vähemmän ja voivat olla tavallaan niinkuin rennosti omana itsenään ja rohkeasti juoksevat kädet ilmassa ja reidet solmussa metsän syvimpään suohon ja pääsevät yli.

Minulla ei polla pelitä tällä hetkellä niin notkeasti että osaisin asettaa itelleni realistisia tavoitteita, mutta koitan kehittää itseäni tällä saralla. Hyvä tavoite olisi että huomenna luen ainoastaan Aku Ankkoja ja sitten teen sudokuja ja syön jäätelöä ja panen äitiäsi

Vierailija
Weird'Os

Minulla ei polla pelitä tällä hetkellä niin notkeasti että osaisin asettaa itelleni realistisia tavoitteita, mutta koitan kehittää itseäni tällä saralla. Hyvä tavoite olisi että huomenna luen ainoastaan Aku Ankkoja ja sitten teen sudokuja ja syön jäätelöä ja panen äitiäsi



Älä viitsi pakottaa itseäsi tekemään jotain, mikä ei tule luonnostaan. Ole vaan oma itsesi ja tee omia juttujasi. Ihminen vaatii itseltään paljon, kun hän on nuori. Vanhempana ihminen ei vaadi itseltään enää paljonkaan.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Tähän kohdin sopisi sulkapallovertaus. Tätä seuraavaa vertausta ei kannattane käydä analysoimaan liian tarkkaan tai käydä laajentamaan kattamaan sitä kaikkeen mikä voisi sulkapalloon liittyen. Lähinnä omalla pelikentällä liikkumiseen minulle tuli tästä vertaus -- jonka voisi sanoa olevan vielä hiukan työn alla.

Siis, kaksinpelissähän eräs hyvä taktiikka, olettaen, että vastustaja ei ole ihan huippuhyvä, on pysytellä suunnilleen oman kenttäalueensa keskikohdan paikkeilla. Siitä on hyvä ulottuvuus, eikä tarvitse juoksuttaa itseään laidalta laidalla. Vastustaja käyttää kyllä hyväkseen tilaisuuden, jos hän kokee, ettet ehkä ehtisi juoksemaan takaisin toisella laidalle, josta vasta äsken juoksit. Keskikohta on sijainti, johon jokaisen lyönnin jälkeen palaa ja josta on aina yhtä valmiina ottamaan vastaan lähes mitä vain, mitä on tullakseen. Kun sitä on tovin jatkunut, huomaa, ettei oikeastaan ole edes kovin hengästynyt ja oma pelisilmä on edelleen valppaana.

Ja mihin tätä sitten vertaisi? Väitän, että ihan kaikkea ei osattavissa tai opettavissa olevaa kukaan normi-ihminen pysty käsittelemään, mutta sopivasti ja toisiaan tukevasti asioita organisoiden, pystyy hallitsemaan ällistyttävänkin suuria kokonaisuuksia, ilman että koko hieno kehitelmä lässähtää, alkaa unohtelemaan oppimaansa tai suorastaan sekoaa ihan totaalisesti. Mutta tälle on kuitenkin rajansa. En osaa määritellä noita rajoja, mutta uskoisin, että jonkinlaiset rajat on oltava. Jo senkin vuoksi, että asiat joita ei kertaa ja aktivoi mielessään, alkavat käydä hankalammin tavoitettavaksi.

Toisin sanoen, rytmilläkin voi olla merkitystä, mutta rytmin jakso ei voi olla loputtoman pitkä, sillä muuten se on hyödytön rytmi. Sulkapallopelissä oman kenttäpuoliskon osaset saavat jatkuvasti "osumia", ja askelluskohdista voidaan ajatella muodostuvan luonnollinen rytmi.

Vuonna 2003 piirsin seuraavalaisen kuvion. En tuolloin ajatellut sulkapallokenttää sitä piirtäessäni, mutta sen voi ajatella kuvaavan sitä mitä rytmikkyys vaikuttaa siihen, mitkä asiat mielessä ovat erityisen hyvin aktivoituja ja mitä tulee käsitelleeksi hiukan harvemmin.

Mitä tulee epärealistisiin tavoitteisiin, niin eräs vika yhteiskunnassamme on siinä, että joidenkin asioiden suhteen se ei tarjoa muuta kuin vaihtoehdot "ihan hillittömän messevän kokoinen ja paljon aikaa vievä, työläskin", "hyödytön lite-versio" ja "ei-mitään", vaikka teoriassa tuon jonkin kokonaisuuden voisi pilkkoa pieniin palasiin.

Enivei, aina kannattaa kokeilla. Varsinkin, jos on mihin palata.

Vierailija

Tämä Smarkon miete oli kiva! Käytännöllinen lähestymistapa itsensä kehittämiseen. Alanpa työstämään ja sulattelemaan tätä "sulkapallovertausta".

Vierailija

Juuri tuolla tavalla mua juoksutettiin kentällä kun en ollut pelannut pitkään aikaan ja vastustaja oli kokeneempi. Ei musta ollut sille mitään vastusta kun se vaan seiso paikallaan ja yritti viihtyä kentällä.

Vertaus sopii myös siihen kauanko aikaa menee tehdä jotain eri kokemustasolla. Aluksi sitä haparoi ja säntäilee ja siihen tärvääntyy aikaa ja sitten kun fokusoituu tarpeeksi kaikki energia menee itse tehtävän tekemiseen jolloin siitä suoriutuu nopeammin.

Ihmisen tekemässä työssä on jonkinlainen vahva korrelaatio Newtonin oppeihin työstä.

Fillarin navan toinen kierre on päinvastainen, ettei se löystyisi poljettaessa. Miksi? Voiko laakerien läpi tullut pienenpieni vastus tarpeeksi kauan rasittaessaan avata kierteen, vaikka olisi kuinka tiukalla? Jos ei niin eikö vastakierre ole tarpeeton? Vai onko se sitä tilannetta varten jos laakerit hajoavat että ei keskiöt lentelisi vauhdissa pihalle? Riittääkö jokin tietty työmäärä ym. tapauksessa avaamaan sen, tehosta eli työn kestosta riippumatta? Onko kyseessä jokin atomitasolla tapahtuva pikku hiljaa etenevä ilmiö?

Vierailija

Itse koen kaikkein stressaavimmiksi ja epäonnistumisen tunnetta aiheuttavimmiksi sellaiset tavoitteet, jotka oikeastaan eivät ole omia tavoitteitani, vaan ulkopuolelta asetettuja. Niissä haluaa helposti päteä, koska se oikea tavoite onkin tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Vaadittava ponnistus ei olekaan itsessään niin mielenkiintoinen tai haluttava, mutta siitä koituva hyväksymisen tunne tai toisten arvostus näyttäytyy haluttavana.

Kaikki sellainen, joka jo toimintana itsessään on itselleni palkitsevaa ja mielenkiintoista, aiheuttaa aika vähän stressiä. Silloin nimittäin jo itse tekemiseen sisältyy nautintoa ja onnistumisen tunteita, eikä niiden saamista tarvitse siirtää odottamaan suorituksen valmistumista tai lopullisen tavoitteen toteutumista.

Kehotankin miettimään, kenelle näitä suorituksia tekee ja tavoitteita asettelee. Jos niillä vain pohjimmiltaan hakee lapsuudessa saamatta jäänyttä äidinrakkautta, on tietenkin selvää, ettei tuo tavoite koskaan voikaan täyttyä. Jos suoritukset ja saavutukset tarvitaan pönkittämään horjuvaa itsetuntoa, eivät taida oikeastaan mitkään onnistumiset riittää. Horjuva itsetunto on kyltymätön vaatimaan aina vain lisää näitä vakuutteluja. Kukaan ei voi koskaan tehdä kaikkea niin täydellisesti, etteikö aina löytyisi asia, jonka voidaan väittää jääneen huonosti hoidetuksi - olkoon se sitten vaikka nobelpalkitun pihanurmikko tai pääministerin parisuhde.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Bushmaster
Jos ei tavoittele mitään suurta, ei sitä tule myöskään koskaan saavuttamaan.



Jos ei haluakaan tavoitella mitään suurta, mitä sillä on väliä? Ei sitä suurta kuitenkaan mukaansa saa, kun noutaja korjaa.

Kyllä minäkin voisin olla kiinnostunut keinosta, jolla tyhmentää itsenä juntiksi, jolle riittää älylliseksi ponnistukseksi kaljan kittaaminen lähiöräkälässä ja aivottoman urheiluviihteen vahtaaminen telkkarista.

Vierailija
Kyllä minäkin voisin olla kiinnostunut keinosta, jolla tyhmentää itsenä juntiksi, jolle riittää älylliseksi ponnistukseksi kaljan kittaaminen lähiöräkälässä ja aivottoman urheiluviihteen vahtaaminen telkkarista.



Liiman imppaaminen voi olla aika tehokas keino tyhmentää itseään, nykynuoret taitaa tosin impata lakkaa eli gammaa. Yleensäkin aivosolujen kemiallinen liuottaminen kuulostaa sellaiselta yksikertaistavalta prosessilta, tosin voi olla että ei pelkkä mieli ala lähestyä nollaa vaan myös kehon toiminnot voivat rapistua.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Liiman imppaaminen voi olla aika tehokas keino tyhmentää itseään,



Ei se tuota sellaista luontaista onnellista typeryyttä, vaan sairaalloisen apatian ja raastavan liimanhimon.

Vierailija
Neutroni
Bushmaster
Jos ei tavoittele mitään suurta, ei sitä tule myöskään koskaan saavuttamaan.



Jos ei haluakaan tavoitella mitään suurta, mitä sillä on väliä? Ei sitä suurta kuitenkaan mukaansa saa, kun noutaja korjaa.




Kaiken suuren - tai pienemmänkin - tavoitteleminen vain siksi, että saisi aikaan jotain ihailtavan suurta, on typerää. Mutta sellaisen tavoitteleminen, johon on motivoitunut ja jonka tavoitteleminenkin on itselle palkitsevaa puuhaa (siis se prosessikin, ei pelkkä lopputuloksesta saatava maine ja kunnia), antaa jo matkan varrella tyydytystä. Pelkän kunnian tavoittelu tuottaa tyhjän olon, vaikka saavuttaisikin tavoitteensa. Se on nopeasti kulutettua Big Brother -kuuluisuuden tapaan.

Jos sen suuren tavoitteen tavoitteleminen itsessään, on antoisaa ja tyydytystä tuottavaa, on jo palkintonsa saanut itselleen ja päässyt siitä täysimääräisesti nauttimaan. Mutta pienemmätkin tavoitteet - kunhan ne vain ovat itselle mielekkäitä - ovat aivan yhtä antoisia ja palkitsevia. Onnellisena voi kuolla niin upean puutarhan kasvattanut, lapsiaan hoivannut, antaumuksella kaupanmyyjänä palvellut kuin se syövän hoitokeinonkin keksinyt ihminen. Tai onnettomana, jos ei koskaan ole tuntenut itseään saavutuksistaan huolimatta hyväksytyksi tai rakastetuksi tuntenut.

Vierailija

Mitäpä jos lähdetään yksinkertaistamaan ihmiskuvaa ja maailmankuvaa filosofian tai tieteen keinoin? Minulla on joskus sellainen tunne että asiat tuntuvat paljon monimutkaisemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Jos minulla on mielessäni selkeä käsitys ihmisistä ja maailmasta niin tuntisin olevani "ajan tasalla" enkä "jälkeenjäänyt".
Elikkäs haluaisin muotoilla mahdollisimman yksinkertaisen - toisin sanoen loogisen tavan käsittää itseni ja muut ihmiset sekä maailma jossa elän. Eräs tapa olisi kai tukeutua Ludwig Wittgensteinin filosofiaan. Hänelle ihminen (minun käsitykseni mukaan) on maailmassa oleva olio ja maailma on looginen "maisema" tai "kuva" jossa muut ihmiset ovat loogisia olioita. Looginen olio kai tarkoittaa sitä että olio on sellainen millaisena se "ilmenee" todellisuudessa. Asiat ovat niinkuin ne ovat, eikä niihin parane reagoida "emotionaalisella" tasolla joka on yksi järjellisen eläimen "ulottuvuuksista" tai "kategoriosta". On siis ulkoinen "looginen" olemus ja sitten on, ihmisellä ainakin, sisäinen "epälooginen", "emotionaalinen", "solipsistinen" tai "subjektiivinen" ulottuvuus. Tämä oma yksilöllinen "ulottuvuus" pitäisi päivittää samalle tasolle kuin ulkoinen todellisuus eli mahdollisimman loogiseksi ja "yksinkertaiseksi", "objektiiviseksi". Ajatellaan vaikka että yksinkertainen tarkoittaa loogisinta mahdollista tulkintaa todellisuudesta.
Esim. Näen silmieni kautta kuvan baarin tanssilattialla eroottisesti tanssivasta kauniista naisesta. Jos reagoin tai tulkitsen kuvan emotionaalisella tasolla niin kuva aiheuttaa minussa erilaisia stimuloivia emootioita jotka eivät ole loogisia koska ne "vääristävät" todellisuuskäsitystäni. Jos taas tulkitsen kuvan ainoastaan loogisena maailmankuvana, joka ilmenee aisteilleni sellaisena kuin se on, niin tällöin havaitsemani kuva tanssivasta naisesta ei herätä minussa emootioita ja tulkintani on looginen ja yksinkertainen.

Tämän "järjestelmän" kautta maailman voisi nähdä tieteellisemmin, objektiivisemmin ja näin siis yksinkertaisemmin. Maailma olisi looginen ja sellainen kuin se on. Ei mitään kummempaa. Tälle pohjalle olisi hyvä lähteä rakentamaan omaa ihmiskuvaa ja maailmakuvaa. Jospa tällaisen filosofia harjoittaminen johtaisi järjellisen eläimen subjektiivisen ulottuvuuden mielenrauhaan eli objektiivisuuteen ja yksinkertaisuuteen!!

Vierailija
Weird'Os

Tämän "järjestelmän" kautta maailman voisi nähdä tieteellisemmin, objektiivisemmin ja näin siis yksinkertaisemmin. Maailma olisi looginen ja sellainen kuin se on. Ei mitään kummempaa. Tälle pohjalle olisi hyvä lähteä rakentamaan omaa ihmiskuvaa ja maailmakuvaa. Jospa tällaisen filosofia harjoittaminen johtaisi järjellisen eläimen subjektiivisen ulottuvuuden mielenrauhaan eli objektiivisuuteen ja yksinkertaisuuteen!!



Mikäs se sellainen mielenrauha muka on, joka on objektiivista? Sehän juuri on täysin subjektiivinen kokemus, joka on olemassa vain yksilön tunteena. Sellaisista kokemuksistahan juuri piti täysin irrottautua. Tuskinpa voit rakentaa sellaisen ihmiskuvan, joka kuvaa ihmistä 'kuten se on' ilman tunteita ja subjektiivisuutta. Kuvasi on siis jo heti kättelyssä vääristynyt ja puutteellinen. Toki minkä tahansa saa näyttämään yksinkertaisemmalta unohtamalla kaikki asiaan liittyvät monimutkaisuudet. Mutta tuskinpa tuolla metodilla päästään kovin syvälliseen ymmärrykseen. Tulos on lähinnä ymmärtämättömyyttä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Weird'Os
Mitäpä jos lähdetään yksinkertaistamaan ihmiskuvaa ja maailmankuvaa filosofian tai tieteen keinoin? Minulla on joskus sellainen tunne että asiat tuntuvat paljon monimutkaisemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.



Oikeasti asiat ovat aivan tolkuttoman paljon monimutkaisempia kuin kukaan pystyy kuvittelemaan. Se pätee sekä luonnonlakeihin että ihmisten kohkaamiseen. Järjen säilyttämiseksi ja asioiden hallitsemiseksi pitää mielessä luoda yleistyksiä ja yksinkertaistuksia, jotta voi ylipäätään tehdä mitään.

Jos minulla on mielessäni selkeä käsitys ihmisistä ja maailmasta niin tuntisin olevani "ajan tasalla" enkä "jälkeenjäänyt".



Niin se varmaan on, että helponta on niillä, jotka ovat liian tyhmiä tajutakseen oman käsityskykynsä rajoja, vaan luulevat että maailma on oikeasti se koettu oman navan ympärillä pyörivä pieni ja yksinkertainen koneisto.

Jospa tällaisen filosofia harjoittaminen johtaisi järjellisen eläimen subjektiivisen ulottuvuuden mielenrauhaan eli objektiivisuuteen ja yksinkertaisuuteen!!



Filosifia nyt on vihoviimeinen tapa saada maailmankuva yksinkertaisemmaksi. Suosittelen ennemmin totuuden kieltämistä ja itsepetoksellisen maailmankuvan luomista.

En tosin oikeasti tiedä, onko se ruoho tyhmille sen vihreämpää. Kyllä se varmaan vituttaa ihan yhtä paljon, jos suosikkipesäpallojoukkue häviää kuvitellun tuomarivirheen seurauksena tai räkälä nostaa kaljatuopin hintaa 20 sentillä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat