Israelin ja Turkin suhteista vielä kerran

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vastaus nimimerkki "Arkkikselle" liittyen 7.6. Hesarissa julkaistuun artikkeliini

Kiire olisi jo muihin töihin, mutta pakko vielä vastata noihin Arkkiksen kirjoituksiin, hän kun julistaa arvioitaan artikkelistani täällä sivukaupalla, lukee sitä kuin piru raamattua ja saivartelee melkein jokaisesta lauseesta. Lisäksi Arkkis kehtaa solvata minua ja koko suomalaista tiede-yhteisöä. Tämän hän tekee siis Tiede-lehden keskustelufoorumissa; herää, mies! Ajatteletko todella että tiedeyhteisön esittämät näkemykset ovat propagandaa ja sinun oikeita. Tuollainen asenne sopii ehkä sanomalehtien keskusteluihin, jossa jokainen Kassi-Alma kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken…

Ihan ensimmäinen yleinen huomio: millä helvetillä Arkkis kuvittelee että pystyn selvittämään Palestiinan ja Israelin välisen pitkään jatkuneen konfliktin eri vaiheita lyhyessä Vieraskynä-artikkelissa, varsinkin kun tuo ei todellakaan ole itse artikkelin aihe. Toiseksi, varmasti ihmisillä on epäselvyyksiä Palestiinan tilanteesta, mutta Suomessa siitä tiedetään sentään jotain, Turkin historiasta täällä ei yleisesti ottaen kukaan tajua mitään, harva edes tietää kuka Kemal Atatürk oli, ja kommentit ovat monesti tyyliä ”Jaa, onks Turkissakin joku vallankumous ollu?”

Sitten siihen kysymykseen miksi Arkkis katsoo olevansa niin varma kirjoitukseni ”hölynpölystä.” Tämä johtuu siitä, että hän katsoo Israelin/Palestiinan kysymystä vain tietystä rajallisesta perspektiivistä. Tuo perspektiivi on aivan eri kuin mikä on minun artikkelissani. Oman artikkelini tausta on se historiallinen tilanne joka Lähi-idässä (tässä tapauksessa varsinkin maantieteellisillä alueilla nimeltä Anatolia, Kurdistan ja Palestiina) vallitsi osmanien imperiumin hajotessa ensimmäiseen maailmansotaan. Ensiksi täytyy tajuta, että osmanien imperiumi oli monikansallinen islamilainen teokratia, jossa kysymys etnisistä identiteeteistä - ennen muuta kieleen ja kulttuurin perustuva kollektiivinen identiteetti – ei toiminut valtion oikeutuksen välineenä.

Viimeistään ensimmäisen maailman sodan jälkeen kyseisillä alueilla alkoi kansallisvaltioiden väkivaltainen muodostumisprosessi, jossa poliittisten yksiköiden oikeutusta alettiin rakentaa jonkin kansakunnan varaan. Alkutilanteessa länsivallat olivat ottamassa kaikki edellä luetellut alueet mandaateikseen. Britannia saikin Palestiinan mandaatikseen, muta Anatoliasta ei tullut USA:n mandaattia, eikä Kurdistanista brittien tai kenenkään muunkaan. Anatoliaan muodostettiin Atatürkin johdolla turkkilainen kansallisvaltio, ja Sevresin rauhansopimuksessa kurdeille luvattu autonominen alue jäi toteutumatta. Siis, jo koko lähtökohta Kurdistanin ja Palestiinan välillä sisältää monia yhtäläisyyksiä. Ero on se, että palestiinalaisille lopulta kyettiin määrittelemään oma itsehallintoalueensa. Nuo alueet joutuivat kuitenkin Israelin territoriaalisen kansallisvaltion rakentamisenprojektin uhkaamiksi, ja ovat sitä tänäkin päivänä. Israel ei tunnusta palestiinalaisten oikeutta niihin alueisiin jotka palestiinalaisille on luvattu, ja näin palestiinalaisten oman territoriaalisen kansallisvaltion rakentaminen tapahtuu Israelin territoriaalivaltion rakentamisprojektin sisällä ja sitä vastaan – siis, huom, minun mielestäni ihan oikeutetusti sinänsä.

Se, että kansainvälinen yhteisö ei ollut halukas/kyvykäs pitämän kurdeille antamaansa lupausta, ei tee kurdien taistelusta vähemmän oikeutettua kuin palestiinalaisten taistelu on. Siis, lause ”sama kansallisvaltioiden yhtenäisyyttä korostava logiikka …” kuvaa sitä kuinka vastaavanlainen territoriaalisen kansallisvaltion rakentamisprojekti niin Turkissa kuin Israelissakin on johtanut tilanteeseen, jossa samalla alueella operoivien muiden territoriaalisten kansallisvaltioiden muodostamispyrkimykset joko kokonaan epäonnistuivat (kurdit) tai ovat alati uhattuina ja vailla lopullista ja universaalia hyväksyntää (Palestiina). Koeta Arkkis tajuta, ettei lyhyessä populaarissa artikkelissa voi selventää tällaisia asioita, jos ne eivät ole itse aihe – joka nyt siis oli AKP:n johtaman Turkin uuden ulkopoliittisen retoriikan kriittinen analyysi suhteessa AKP:n omiin päämääriin. Vielä kerran, Arkkis, tuolla asenteella et ketään lopulta vakuuta.

Kommentit (14)

Vierailija
taalaran
Vastaus nimimerkki "Arkkikselle" liittyen 7.6. Hesarissa julkaistuun artikkeliini

Kiire olisi jo muihin töihin, mutta pakko vielä vastata noihin Arkkiksen kirjoituksiin, hän kun julistaa arvioitaan artikkelistani täällä sivukaupalla, lukee sitä kuin piru raamattua ja saivartelee melkein jokaisesta lauseesta. Lisäksi Arkkis kehtaa solvata minua ja koko suomalaista tiede-yhteisöä. Tämän hän tekee siis Tiede-lehden keskustelufoorumissa; herää, mies! Ajatteletko todella että tiedeyhteisön esittämät näkemykset ovat propagandaa ja sinun oikeita.




En esitä ainakaan TAHALLANI koskaan TIETEESEEN liittyen vääriksi katsomiani näkemyksiä. Tarkoitan sitä, mitä kirjoitan, ellei kyse ole jostakin "seksirallattelukeskustelusta"... (ja sielläkin on luultavasti osa täyttä asiaa, omasta mielestäni...)

Tuollainen asenne sopii ehkä sanomalehtien keskusteluihin, jossa jokainen Kassi-Alma kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken…

Ihan ensimmäinen yleinen huomio: millä helvetillä Arkkis kuvittelee että pystyn selvittämään Palestiinan ja Israelin välisen pitkään jatkuneen konfliktin eri vaiheita lyhyessä Vieraskynä-artikkelissa, varsinkin kun tuo ei todellakaan ole itse artikkelin aihe.




Ei sitä varsinaisesti olisi sen tarkemmin tarvinnutkaan selittää, kunhan vain olsikäynyt selville, että nykyiset Palestiinalaisalueet Gaza ja Länsiranta eivät ole eivätkä ole koskaan olleet Israelin valtion aluetta.

Rinnastus Turkin kurdialueisiin kertoi päinvastaista, ja siksi se oli epäonnistunut.

Lisäksi Turkissa on kyseessä kurdien kannalta erityisesti kieliongelma: Turkki ei ole yrittänyt esimerkiksi karkottaa kurdeja (vaan se on päin vastoin ison osan heistä aikanaan houkutellut sinne eikä jakaa heidän maitaan etnisille turkkilaislle (koska ne teollisesti viljeltävissä olevat maat, joista turkkilaiset ovat olleet kiinnostuneita on jaettu jo: ne on mm. kuivattu suoalueista.

Karstivuoristossa ei ole metalleja, vaan vain kalkkimineraaleja. Turkki on kuitenkin vastustanut minkään nykyisen maan alueelle perustettavaa kurdivaltiota. Kurdeja on n. 30 miljoonaa, ja he lienevät mailman suurin kansakunta, jolla ei ole valtiota eikä osavaltioa. Ymmärtääkseni on ajan kysymys, koska he sellaisen saavat, todennäköiseti Irakin kurdialueesta.

Palestiinalaisia on 10 mlj. joista maantieteellisen Palestiinan ja siis myös Israelin) alueella asuu reilu puolet. Palestiinan arabivaltiosta on YK:n päätös GR 181, jota on käytännössä mahdotonta olennaisesti muuttaa. Muutokset tulevat koskemaan rajalinjan konkreettista juoksua, josta lopulta päättävät asukkaat, ja jonka takia mm. Israel yrittää sinne kaikin keinoin uittaa laittoman miehittäjän asuttamia laittomia siirtolaisia.

Toiseksi, varmasti ihmisillä on epäselvyyksiä Palestiinan tilanteesta, mutta Suomessa siitä tiedetään sentään jotain, Turkin historiasta täällä ei yleisesti ottaen kukaan tajua mitään, harva edes tietää kuka Kemal Atatürk oli, ja kommentit ovat monesti tyyliä ”Jaa, onks Turkissakin joku vallankumous ollu?”

Sitten siihen kysymykseen miksi Arkkis katsoo olevansa niin varma kirjoitukseni ”hölynpölystä.” Tämä johtuu siitä, että hän katsoo Israelin/Palestiinan kysymystä vain tietystä rajallisesta perspektiivistä.




Katson sitä samasta perspektiivistä kuin YK.

Tuo perspektiivi on aivan eri kuin mikä on minun artikkelissani. Oman artikkelini tausta on se historiallinen tilanne joka Lähi-idässä (tässä tapauksessa varsinkin maantieteellisillä alueilla nimeltä Anatolia, Kurdistan ja Palestiina) vallitsi osmanien imperiumin hajotessa ensimmäiseen maailmansotaan. Ensiksi täytyy tajuta, että osmanien imperiumi oli monikansallinen islamilainen teokratia, jossa kysymys etnisistä identiteeteistä - ennen muuta kieleen ja kulttuurin perustuva kollektiivinen identiteetti – ei toiminut valtion oikeutuksen välineenä.



Alueen rajoista on YK päättänyt II maailmansodan jälkeen.

Vanhaa Turkkia taas feodaalisena teokratiana koski sama sääntö kuin muitakin vastaavia: Venäjän tsaarin imperiumissa Suomea ja Puolaa, ja Kiinan Mantshuimperiumissa Ulko-( ja Sisä-)Mongoliaa ja Tiibettiä, että kun ainoa juridisesti yhdistävä tekijä hallitsijahuone lakkaa olemasta, niin vain sen yhdistäminät olleet osavaltiot (vasallivaltiot) ovat itsenäisiä. Tiibet (ja Sisä-Mongolia, joka oli Mantshudynastian varsinainen kotimaa) sitten liittyivät/liitettiin Kuomintangin Kansalliseen Kiinaan samoin kuin tietty porukka oli Suomea täyttä vauhtia liittämässä maanpetoksellisesti Kerenskin porvari-Venäjään. Palestiina ei kuitenkaan eronnut Turkista I maailmansodan seurauksena, vaan se kuului Egyptiin, jonka Englanti oli vallannut jo 1860-luvulla (mm. Suezin kanavan takia). Sen sijaan Jordania, Syyria, Irak ja Saudi-Arabia kuuluivat Turkkiin, kunnes irrottautuivat siitä I maailmansodan loppukahinoissa.

Viimeistään ensimmäisen maailman sodan jälkeen kyseisillä alueilla alkoi kansallisvaltioiden väkivaltainen muodostumisprosessi, jossa poliittisten yksiköiden oikeutusta alettiin rakentaa jonkin kansakunnan varaan.

Alkutilanteessa länsivallat olivat ottamassa kaikki edellä luetellut alueet mandaateikseen.

Britannia saikin Palestiinan mandaatikseen, muta Anatoliasta ei tullut USA:n mandaattia, eikä Kurdistanista brittien tai kenenkään muunkaan.

Anatoliaan muodostettiin Atatürkin johdolla turkkilainen kansallisvaltio, ja Sevresin rauhansopimuksessa kurdeille luvattu autonominen alue jäi toteutumatta.




Kenen syy, että sitä ei viety Kansainliittoon? Jos olisi viety, niin nyt olisi kurdivaltio, koska YK otti itselleen Kansainliiton sitoumukset. Osa on sellaisia, että niitä ei voi muuttaa millään.

Siis, jo koko lähtökohta Kurdistanin ja Palestiinan välillä sisältää monia yhtäläisyyksiä.



Paitsi että palestiinalaisilla on juridisesti valtio, mutta kurdeilla vaitettavasti ei. Kansallinen valtio on erittäin hyvä, perustärkeä olemassa, vaikka siinä asuisi vain pienikin osa kansakuntaa, ja vaikka se olisi vain osavaltiokin, aluksi...

Ero on se, että palestiinalaisille lopulta kyettiin määrittelemään oma itsehallintoalueensa.



Se ei ole vain itsehallintoalue, vaan se on valtio, aivan kuten Namibia ja Itä-Timoskin olivat sitä koko jan juridideti, miehitettyinäkin.

Nuo alueet joutuivat kuitenkin Israelin territoriaalisen kansallisvaltion rakentamisenprojektin uhkaamiksi, ja ovat sitä tänäkin päivänä.

Israel ei tunnusta palestiinalaisten oikeutta niihin alueisiin jotka palestiinalaisille on luvattu, ja näin palestiinalaisten oman territoriaalisen kansallisvaltion rakentaminen tapahtuu Israelin territoriaalivaltion rakentamisprojektin sisällä ja sitä vastaan – siis, huom, minun mielestäni ihan oikeutetusti sinänsä.




Ei niitä ole vain luvattu, vaan myös pääteetty korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Se, että kansainvälinen yhteisö ei ollut halukas/kyvykäs pitämän kurdeille antamaansa lupausta, ei tee kurdien taistelusta vähemmän oikeutettua kuin palestiinalaisten taistelu on.



Tietysti heidän taistelunsa on varsinkin moraalisesti täysin oikeutettua. Ja heidät on tunnustettu kansakunta, eikä heidän oikeuksiaan kuten omaan kieleen saa vähentää missään maassa jossa heitä perinteiseti asuu: Turkissa, Irakissa, Syyriassa (2 mlj. kumma että siellä ei ole ongelmia, vaikka he ovat sekä eri uskontoa että kieltä kuin etniset syyrialaset (johtava vähemmistö).

Siis, lause ”sama kansallisvaltioiden yhtenäisyyttä korostava logiikka …” kuvaa sitä kuinka vastaavanlainen territoriaalisen kansallisvaltion rakentamisprojekti niin Turkissa kuin Israelissakin on johtanut tilanteeseen, jossa samalla alueella operoivien muiden territoriaalisten kansallisvaltioiden muodostamispyrkimykset joko kokonaan epäonnistuivat (kurdit) tai ovat alati uhattuina ja vailla lopullista ja universaalia hyväksyntää (Palestiina).



Israel "rakentaa kansallistvaltiotaan" osin TOISTEN ALUEELLE yrittäen ajaa lailliset asukkaat pois. Se on laitonta miehitystä ja rasismia. Turkki harjoitta laitonta kielisortoa (jota on harrasanut joka h...tin maa esimerkiksi EU:ssa, paitsi ehkä Suomi ja Liettua.

Jos halutaan korostaa palestiinalaisten ja kurdien kansallisvaltioprojektien yhtäläisyyksiä POLIITTISELTA eikä juridiselta kannalta, niin vähintäänkin on todettava, että ne ovat ainakin vahvasti eri vaiheessa: palestiinalaiset ovat kaukana edellä.

Koeta Arkkis tajuta, ettei lyhyessä populaarissa artikkelissa voi selventää tällaisia asioita, jos ne eivät ole itse aihe – joka nyt siis oli AKP:n johtaman Turkin uuden ulkopoliittisen retoriikan kriittinen analyysi suhteessa AKP:n omiin päämääriin.

Vielä kerran, Arkkis, tuolla asenteella et ketään lopulta vakuuta.




En ole esittänyt mitään "uutta", vaan vain sitä peruslinjaa jankuttanut, joka tunnetaan joka paikassa muualla paitsi Israelissa, USA:ssa ja Suomessa. Virossa, Latviassa, Saksassa ja Puolassakin asiat tiedettän vanhan itäblokin peruja.

Pseudohippi
Seuraa 
Viestejä13828
Liittynyt27.11.2006
taalaran
Vielä kerran, Arkkis, tuolla asenteella et ketään lopulta vakuuta.

Älä huoli, kyllä sen kaikki täällä tietävät.

Arkkis on ihan hauska ja joskus mielenkiintoinenkin kirjoittaja, mutta ei hänen kirjoitteluaan kovin vakavasti kannata ottaa. Ja muutenkin tämän palstan nimen ympärille kannattaa laitaa ihan kohtalaisen kokoiset lainausmerkit.

Mutta kiitoksia kirjoituksistasi. Asiantuntijoita täällä näkee valitettavan harvoin.

Ihmiset tekevät tulevaisuuden.

Vierailija

no joo, kyllä mä nyt jo Arkkiksen kanssa tulen toimeen kun hän muutti sävyään selvästi vähemmän röyhkeäksi.

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
taalaran
Vielä kerran, Arkkis, tuolla asenteella et ketään lopulta vakuuta.

Ei kannata huolehtia, ei asenteella tai "faktoilla" muutoin kuin ekspertiisinsä sisällä, joka on jossain aivan muualla kuin poliittisessa historiassa.

Tämä on siis verkkokeskustelufoorumi, mikään sisältö ei pitäisi aiheuttaa erityisiä sydämentykytyksiä.

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Vierailija
Pertinax
Puuttuuko Turkin armeija jossain vaiheessa islamistihallituksen touhuihin ?



AKP.n väitteiden mukaan on jo yrittänyt niin sanotun Ergenekon-salaliiton avulla. Väitteen mukaan armeija ja sekularistinen älymystö yrittivät lietsoa Turkkiin epävakautta jotta armeija saisi syyn kaataan hallituksen. Tämä Ergenekon juttu on pahasti jakanut Turkin poliittisen kentän. Prosessi edelleen kesken, jatkamme seuraamista...

Niin sen unohdin sanoa että käynnissä siis virallinen oikeusprosessi, ja kuultuna on ollut valtava määrä ihmisiä, esim entisiä armeijan upseereita, sekularistisen lehdistö edustajia, älymystöä ym.

Yleisesti ajatellaan että ermeija ei voi nykyoloissa puuttua samalla tavalla kuin aiemmilla vuosikymmenillä (suorat vallankaappaukset 1960, 1971 ja 1980; lisäksi kirjallinen uhkaus 1997) vaan pyrkii vaikuttamaan kulisseissa. Tämä kuitenkin koko ajan hankalampaa, sillä AKP nykyään todella rikas ja luonut vahvan itseään tukevan "islamilaisen" median, joka hehkuttaa AKP:n puolesta. Lisäksi AKP onnistunut saamaan miehiään oikeuslaitokseen ja byrokratiaan jotka ovat olleet perinteisesti vahvoja kemalismin linnakkeita.

Vierailija
rosewater
taalaran
Vielä kerran, Arkkis, tuolla asenteella et ketään lopulta vakuuta.

Ei kannata huolehtia, ei asenteella tai "faktoilla" muutoin kuin ekspertiisinsä sisällä, joka on jossain aivan muualla kuin poliittisessa historiassa.

Tämä on siis verkkokeskustelufoorumi, mikään sisältö ei pitäisi aiheuttaa erityisiä sydämentykytyksiä.




Ok, hiffasin, yritän olla jatkossa mukana vähän löysemmän pipon kanssa.

Pertinax
Seuraa 
Viestejä1782
Liittynyt13.9.2006

Egyptin ja Saudi-Arabian hallitukset ovat olleet hyvin hiljaisia Gazan merisaartoon liittyvistä tapahtumista. Niitä saattaa huolestuttaa eniten Israelin täydellinen irtautuminen Gazasta, mikä todennäköisesti tekisi ”Hamastanista” puhtaan arabiongelman sähkö-, vesi- ja muine huoltokatastrofeineen. Lisäksi niitä hermostuttaa arabien suosiosta kilpailevien Iranin ja Turkin yhä kasvava palestiinalaisongelman hyödyntäminen.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaa ... aa-seurata

Vierailija
Pertinax
Egyptin ja Saudi-Arabian hallitukset ovat olleet hyvin hiljaisia Gazan merisaartoon liittyvistä tapahtumista. Niitä saattaa huolestuttaa eniten Israelin täydellinen irtautuminen Gazasta, mikä todennäköisesti tekisi ”Hamastanista” puhtaan arabiongelman sähkö-, vesi- ja muine huoltokatastrofeineen. Lisäksi niitä hermostuttaa arabien suosiosta kilpailevien Iranin ja Turkin yhä kasvava palestiinalaisongelman hyödyntäminen.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaa ... aa-seurata




Kyse on bantustanista, ei Hamastanista. eläimen tasolle pudotetuista ihmisistä. Israel loi Hamasin vain pitääkseen PLO:n poiis neuvottelupöydästä ja palestiinalais alueet mahdolisimman islamistisina ja alhaisella tasolla.

Monet arabimaat, kuten esimerkiksi Saudi Arabia, ovat Israerlin kannattajia. Niille USA yhdessä Israelin kanssa edustaa sitä hyvyyden akselia, joka mahdollistaa öljyvaltioiden öljyn pitämisen muutaman harvan etuoikeutetun käsissä.

Toope
Seuraa 
Viestejä23172
Liittynyt23.7.2006
Pertinax
Egyptin ja Saudi-Arabian hallitukset ovat olleet hyvin hiljaisia Gazan merisaartoon liittyvistä tapahtumista. Niitä saattaa huolestuttaa eniten Israelin täydellinen irtautuminen Gazasta, mikä todennäköisesti tekisi ”Hamastanista” puhtaan arabiongelman sähkö-, vesi- ja muine huoltokatastrofeineen. Lisäksi niitä hermostuttaa arabien suosiosta kilpailevien Iranin ja Turkin yhä kasvava palestiinalaisongelman hyödyntäminen.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaa ... aa-seurata


Asiallinen kirjoitus SK:sta. Turkin ja Israelin välirikko(?) kertoo kuitenkin Turkkia hallitsevan AKP:n suunnasta. Se ei ole niinkään länteen kuin pikemminkin islamilaiseen maailmaan suuntautuva puolue. Lieneekö EU-jäsenyyshaave heitetty taka-alalle, ja liittolaisia haetaan maan islamilaisista naapureista?

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Toope
Seuraa 
Viestejä23172
Liittynyt23.7.2006

Edelliseen liittyen, Turkki on solminut vapaakauppasopimuksia Jordanian, Syyrian ja Libanonin kanssa. Hyvä heille tietenkin, mutta osoittanee Erdoganin hallituksen suuntautumista. Ei Turkki ole maa, jonka voisi hyväksyä EU:iin, tai edes lopulta haluaisi liittyä siihen. Se kuuluu eri kulttuuriin. AKP ei suuntaudu Eurooppaan.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/world/middle_east/10290025.stm

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Niin, Turkki ei varmasti nykyisellään voi liittyä EUhun. Ottamatta nyt kantaa siihen mitä AKP lopulta haluaa (se lienee selvää että sekään ei halua Turkkiin mitään sharia valtiota:tätä ei halua suurin osa turkkilaisista, AKP haluaa että ns. kansan enemistön uskonnollinen kulttuuri saa ilmentyä vapaammin; lisäksi se halua VALTAA ) pitää muistaa että Turkin kaupungeissa elää sydämeltään ja sielultaan vahvasti länsimaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan kinnittynyt koulutettu keskiluokka joka EI KOSKAAN TULE SUOSTUMAAN Turkin sekularistisen perustuslain muuttamiseen. Tämä ryhmä on jo sukupolvien ajan sitoutunut eurooppalaisuuteen ja Euroopan kannattaa tukea tämän ryhmän pyrkimyksiä, olkoonkin etä kemalismin jyrkimmistä ilmenemismuodoista olisi hyvä vähitellen luopua, esim. kurdikysymyksessä.

Itse tutkin päivittäin kemalistisia tekstejä ja voin vannoa että nämä ihmiset ovat todella syvästi kiinni Euroopan poliitisessa traditiossa.

Vierailija
taalaran
Niin, Turkki ei varmasti nykyisellään voi liittyä EUhun. Ottamatta nyt kantaa siihen mitä AKP lopulta haluaa (se lienee selvää että sekään ei halua Turkkiin mitään sharia valtiota:tätä ei halua suurin osa turkkilaisista, AKP haluaa että ns. kansan enemistön uskonnollinen kulttuuri saa ilmentyä vapaammin; lisäksi se halua VALTAA ) pitää muistaa että Turkin kaupungeissa elää sydämeltään ja sielultaan vahvasti länsimaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan kinnittynyt koulutettu keskiluokka joka EI KOSKAAN TULE SUOSTUMAAN Turkin sekularistisen perustuslain muuttamiseen. Tämä ryhmä on jo sukupolvien ajan sitoutunut eurooppalaisuuteen ja Euroopan kannattaa tukea tämän ryhmän pyrkimyksiä, olkoonkin etä kemalismin jyrkimmistä ilmenemismuodoista olisi hyvä vähitellen luopua, esim. kurdikysymyksessä.

Itse tutkin päivittäin kemalistisia tekstejä ja voin vannoa että nämä ihmiset ovat todella syvästi kiinni Euroopan poliitisessa traditiossa.




Nytpäs pääsenkin ksysymään tätä tutkijalta: onko Turkin sunni- ja shiia (alawitti) -jaolla jotakin tekemistä puolueiden kannatuksen kanssa? Turkin sekulaarin pragmatisminhan luulisi hyvin sopivan uskonnon ja politiikan erottaville alawiiteille, vaikka he siis ovatkin shiilaisia. He ovat myös Syyrian johtava uskontokunta, vaikka heitä on siellä alle 20%. Etnisistä syyrialaisita heitä lienee kuitenkin enemmistö. Turkin alawiitit ovat ilmeisesti paljolti kaupunkien ei kovin varakasta väestöä?

Rehn hoiti mielestäni tuon Turkki-postin aika mallikkaasti... ei kauheasti nitkahtanut EU-jäsenyys eteenpäin... eikä kukaan väittänyt ett se olsi ollut "kauhea epäonnistuminen"...

Vierailija

Olet Arkkis ihan oikeassa, alevit/alawiitit ovat perinteisesti äänestäneet vaaleissa kemalistipuoluetta eli CHP:tä (Tasavaltalainen kansanpuolue, aikanaan Atatürkin perustama puolue jonka oli määrä edustaa koko Turkin "yhtenäistä" kansaa, 1960-luvulta eteenpäin keskusta-vasemmistolainen tai sosiaalidemokraattinen, tosin vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeen monen mielestä lähinnä autoritaarisen valtion puolestapuhuja).

Kannatta huomata että Turkin poliittinen islamilainen liike (ns. "milli görus", kirjaimellisesti "kansallinen näkökulma" mutta oikeammin "islamilais-nationalistinen näkökulma") jakaantui 1990 luvulla ns. maltillisiin eli nyk. AKP ja kovaan linjaan eli nykyinen Saadet puolue (tällä aika marginaalinen kannatus ainakin toistaiseksi). Sen jälkeen kun AKP alkoi phua Eurooppa-diskurssin, demokratian vahvistamisen ja kansalaisoikeuksien puolesta (jotta saisi savustettua kemalistisen "eliitin" ulos asemistaan esittämällä tämän epädemokraattisena ja "sulkeutuneen" Turkin säilyttäjänä) AKP on yrittänyt itse hakeutua Turkin vahvan keskusta-oikeiston tradition jatkajaksi.

Lännessä AKP:n demokratia pölötys on nielty kuitenkin turhan naivisti, puolue ajaa tiukkaa taloudellista neo-liberalismin ja uskonnollisen konservatismin yhdistelmää, eikä tosiaan ole selvää mihin Turkki oikein on AKP:n johdolla matkalla. Huolestuttavia merkkejä on ilmassa, esim. bisnesmiehet rajoittvat nykyään drinkkien ottamista kun AKP on ajanut uskonnollista moraaalia julkiselle kentällä. Lisäksi ns. imam-hatip koulujen, jotka antavat uskonnolista opetusta, määrä on koko ajan nousussa Omasta mielestäni tämä kaikki ei hyvältä näytä, vaikka kemalismia sen tutkijana olenkin arvostellut, juuri eniten tuosta kurdeja sortavasta "yksi kansa- yksi kieli" doktriinista.

Uusimmat

Suosituimmat