Hellyyden ja pervouden erot?

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

90-luvulla työelämässä muuan naispuolinen työ"kaverini" tarrasi toisinaan tukkaani kiinni (kohensi kampaustani mieleisekseen, WTF?), sössötti kerran kotiinpäin lähtiessään että menee sinne pornokaupan kautta... Ja kerran sitten läppäisi minua persauksille kun seisoin peilin edessä kampaamassa. Selitykseksi hän sanoi että "kun oli housut niin kireästi". Tuijotin varmaan silmät kierossa haavi auki hänen jälkeensä, ja muuan toinen paikalla ollut katsoi hänkin sen näköisenä että HÖH... En muista kumpi meistä sanoi että olisi ollut edes mies...

Tällä viikolla olin eräässä ehkä hivenen tunteita liikauttavassa tapaamisessa ja ventovieras nainen kysyi saako hän halata minua. Sanoin oikei. En ole koskaan (tai sanotaan että ainakaan ylempänä olevan insidentin jälkeen...) pitänyt siitä että joku nainen tulee halaamaan (välttämättä miehistäkään tietty kaikkia ei halua halailla!) Mutta nyt ei jäänyt mitään ihme vitutuksia. Ilmeisesti avainsana oli tosiaan se että kysyttiin lupaa!!!

Aloin tuossa aikani kuluksi miettiä että ehkä on olemassa ihmisiä jotka kokevat äidillisiä tai isällisiä tunteita itseään nuorempia ihmisiä kohtaan. Tai ehkei niin paljon sitä ikäeroa edes tarvitse ollakaan. Epäilen että itsessäni on ainakin ulkoisesti jotain sellaista "haurasta" että jotkut saattavat kokea minut niinkin että symppaavat... Tuntui että siellä tilaisuudessa se nainen oli erityisen kiinnostunut siitä mitä minä sanoin (erinäisiä raskaita asioita kun se oli sellainen purkamisjuttu muutenkin).

Tuntuu aina oudolta olla huomion kohteena.

Mutta aiheeseen. Miten itsekukin määrittelee sen mikä on puhdasta, ihanaa, hyvää hellyyttä ihmisten välillä? Tuikituntemattomienkin, jos tulee sellainen olo että symppaa ja komppaa täysillä jotakuta. Vai voiko tuntemattomien välillä olla hellyyttä ollenkaan? Onko kyseessä vain teeskentely tai jonkun ihme egoshow että minäpä se olenkin sellainen mikkokuustonen että oksat pois?

Osaavatko kaikki ihmiset aina määritellä milloin lähestyminen on mennyt ns. pervoksi? Entä jos elämään kuuluu runsaasti tilanteita joissa on niin epämääräinen sävy ettei tiedä mistä on kyse? Ensimmäisellä eksälläni oli inhottavia mielikuvia isästään että tämä lähenteli häntä, poikaansa. Oli sitten sanonutkin isälleen että "aina roikuit perseessä kiinni kun olin lapsi". Tästähän molemmat vanhemmat olivat tietenkin pöyristyneet vaan, käsittääkseni.

Voiko lapsi, tai aikuinen, ymmärtää mukamas "väärin" pahemmaksi jonkin asian kuin mitä se on ollut? Olen toki kuullut valemuistoista joissa ihminen muistelee tulleensa hyväksikäytetyksi, ja sitten osoittautuukin että oli kyse muusta. Eräs nainen sai tietää että hänen ikävät muistonsa olivatkin oikeasti muistoja hammaslääkärillä käynnistä, ilman että asiaan liittyi mitään sairasta. Ja on esitetty myös että ainakin osa abduktiokokemuksista olisi muuntuneita muistikuvia seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksesta, joten suuntaan jos toiseenkin voinee mielikuvitus mennä!

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Hyökkääjä tekee tärkeän maalin. Joukkuetoverit halaa.

Mutta montako sekuntia on sallittua? Tästä on kyse.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Tuli mieleen tuo freudilaisuus ja sen popularisoitu näkemyn on aika perverssi yleensä. Se kuitenkin väärinkäsitystä siitä että ihmismielen, inhimillisyyden, ihmisyyttä määrittää nimenomaan rakkauden käsittäminen. Se tavallaan on rakentanut ihmismielen. Sen puute on taas epäinhimillisyyttä. Ihmisenä pystyy kasvamaan kai sen rakastamisen käsittämisen ja siitä oppimisen kautta. Primitiiviset tulkinnat siitä ovat kieltämättä aika pervoja mutta kokonaiskuvan kun koettaa käsittää niin se on oikeastaan aika kaunista, loogista ja yksinkertaista.

Pohdin usein näkikö Freud tämän kokonaan loppuun asti.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Juttuhan on suistunut raiteeltaan. Mutta missä vaiheessa? Siis tämä lähelle tulemisen asia. Moni toivoo jotain merkkiä välittämisestä, mutta sellaiset eivät enää kuulu sallittujen koodien maailmaan.

Jopa omien lasten lähelle menemisen koodisto on niin vaikea, että kasvatusympäristö on häiriintynyt pahoin. Milloin tämä muuten myönnetään totuutena? Ja tämähän on johtanut siihen, että sekä myönteiset että kielteiset ilmaisut ovat muuttuneet vaikeiksi. Sinfoniaa pitäisi soitella, mutta soittimia ei ole saatika taitoa lukea nuotteja. Spontaanit halauksetkin tulkitaan pervessisuodatuksen tiheällä seulalla. Kurinpidollisista työkaluista on poistettu 99 %. Jäljellä on vain tuima ilme, joka kiellettäneen seuraavaksi. Lapsista ja lähemmistä välittämisessä on jäljellä vain ulkoisten asioitten pitäminen kunnossa.

Eli suistuttu ollaan. Onko tämä kansa kollektiivisen terapian tarpeessa?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Rousseau
90-luvulla työelämässä muuan naispuolinen työ"kaverini" tarrasi toisinaan tukkaani kiinni (kohensi kampaustani mieleisekseen, WTF?), sössötti kerran kotiinpäin lähtiessään että menee sinne pornokaupan kautta... Ja kerran sitten läppäisi minua persauksille kun seisoin peilin edessä kampaamassa. Selitykseksi hän sanoi että "kun oli housut niin kireästi". Tuijotin varmaan silmät kierossa haavi auki hänen jälkeensä, ja muuan toinen paikalla ollut katsoi hänkin sen näköisenä että HÖH... En muista kumpi meistä sanoi että olisi ollut edes mies...

Ettei vaan tuo entinen työ"kaverisi" ollut semmoinen lesbiaani? Taisi hakea pronokaupasta aiheeseen kuuluvaa välineistöä, yritti vihjailullaan saada sinuakin mukaansa. Tiedä sitten kumpaa olisi halunnut sinulle tarjoilla, hellyyttä vai pervoilua?

Vierailija

Hellyyden ja pervouden erot?

Otsikon lukemalla tuli jo kaikenlaista mieleen.
Koko aloituksen lukemalla et ilmeisestikkään tarkoittanut hellyyden ja pervouden eroja vaan samaan sukupuoleen kohdistuneita lääppimisyrityksiä, myötätuntoa, kiintymystä ja hellyydenosoituksia.

Ilmeisesti lesbo työkaverisi halusi tehdä selväksi että on kiinostunut sinusta.
Olisiko sen jotenkin muutoin voinut osoittaa laittamatta itseään kokonaan peliin ja alttiiksi?

Toisaaltaan isän poikaansa kohdistuvat perseen nipistelyt.
Jaa,a...
Pakko myöntää että on tullut omaa poikaani (1.5v) nipisteltyä perseestä ja läpsyteltyä pyllylle päivittäin. "Painittua" ja kierittyä lattialla ja sängyssä sen kanssa. Olenko siis pedofiili isä ja pitäisikö minut laittaa linnaan?

Huudettukkin on sille joskus ja komennettu ja napsautettu luunappi ja pienesti läpsäytetty sormille ja kinattu jostakikin lelusta kumpi leikkii sillä. (siis kiusattu lasta jonkun käsityksen mukaan. Omani mukaan opetettu pitämään puoliaan). Siis aivan päin persettä on poikaa kasvatettu nykyoppien mukaan. Siitä huolimatta poika kiipee syliin, ei pelkää ja on kiintynyt vanhempiinsa.

Niin mihinkä vetää raja?
Mikä on sitä hellyyttä ja rakkautta, mikä taas pervoutta?
Kyllä ihmisten pitää pystyä kokemaan tunnetilojen koko skaala oppiakseen ymmärtämään itseään ja muita. Pelkkien positiivisten ja "rakentavien" tunteiden opettelu ja kokeminen ei minun mielestäni rakenna tasapainoista ihmistä.

Toisaalta milloin mennään seksuaalisessa lähentelyssä aikaihmisten osalta mauttomuuden puolelle riippuu kai vastaanottajasta ja hänen mielipiteestään.

Vierailija

Kaiken kaikkiaan kosketuksemme omaan - ja muiden - kehollisuuteen on nykyään heikentynyt. Niinpä myös toisen koskettamisesta on tullut outoa ja siksi myös helposti sävyltään vääristynyttä (tai vääristyneesti tulkittua). Olemme jatkuvasti kehittämässä elämäämme mahdollisimman vähän ruumiilliseksi ja mahdollisimman paljon vain ajatteluun ym. 'pään sisäiseen' perustuvaksi. Toisaalta kaipaamme oikeaa tuntumaa ruumiillisista kokemuksista, mutta ne halutaan nähdä vain yksityisyyden ja vapaa-ajan alueille kuuluvina asioina. "Tärkeät" taidot ja asiat ovat "henkisiä", vaikka toisaalta ulkonäkö ja ruumiillinen 'hyväkuntoisuus' määrittävät uskottavuutemme. Kehomme alistetaan henkisten kykyjemme ja itsekurimme näyttelyesineeksi, jolla voimme päteä. Kehoon kohdistetaan vaatimuksia ja toimenpiteitä, mutta sen hyväksyminen tai siitä sellaisenaan nauttiminen on hieman arveluttavaa henkistä velttoutta.

Jos suhde omaan kehoon on vääristynyt ja esineellistetty, on toisen koskettaminen epäluontevaa ja saa helposti kyseenalaisia sävyjä. Samoin kosketuksen vastaanottaminen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kehonkielestä on tullut tuntematon kieli. Ei sen niin kauhean vaikeaa pitäisi olla että erottaa ne nyanssit mikä on mitäkin.

Muistan aina kun olin vuosia sitten uimarannalla ja nuorehko isä laittoi pikkutyttärensä pesemään vielä pienemmän poikansa ahterin hiekasta. Saattoihan se olla ihan ok systeemi missä lapsi oli otettu mukaan aikuisten hommiin, mutta kieltämättä tuli epäily jos se isä ei uskaltanut (osannut?) koskea omaan lapseensa ventovieraiden nähden. Oma isäni ei takuulla olisi koskenut minuun mitenkään, ei huolinut edes syliinsä, mutta niinä aikoina ei ollut mitään pedofiliahysteriaa vaan hän oli ihan omin päin tunnevammainen yksilö.

Siksikin kai nämä jutut jaksavat mietityttää. Että onko itsekin ihan hei-hei; enimmän osan aikaa elämästäni olen ajatellut että on äärimmäisen vastenmielistä koskettaa muita ihmisiä tai että he koskettavat minua, mutta on yksi osa-alue (tietenkin seksi) jossa neuroottisuus loppuu kesken ja kosketuksenkaipuusta voi tulla huutava.

Olenko sitten itse pervo jos haluan "kosketella" (heh) nimenomaan itseäni nuorempia miehiä? Ei nyt sentään mitään alaikäisiä, heillä on jotenkin se naamakin niin tabula rasa ettei kiinnostavaa persoonallisuutta löydy, mitä himoitsisi. Ja tietenkään en tarraisi kehenkään kiinni ilman lupaa. Tuntuu omituiselta ajatellakin että on ihmisiä jotka "varastavat" kosketusta toisilta teeskentelemällä törmäävänsä tai kaatuvansa bussissa päälle tms. Mutta ehkä se VOI mennä niin pahaksi joillakuilla että mitään muuta ei jää jäljelle kuin nämä pervotouhut. Ja lieväähän se "oho sori" on vielä siihen verrattuna että oikeasti lääppisi tai raiskaisikin.

***

Kun homoseksuaali(nen) lähentelee heteroa, hetero varmaankin loukkaantuu aika usein siitä että heteron oma näkemys hänen omasta seksuaalisuudestaan asetetaan kyseenalaiseksi. Kukaan ei tule homoksi tai lesboksi sillä perusteella että tulee homon lähentelemäksi. Mutta se että joku toinen kyseenalaistaa jotain sinusta, asettaa esille vaihtoehdon jota et halua valita, se on hämmentävää. Eikä tietenkään se ole mikään oikeutus lähentelylle että minä olen hei gay.

Yhtä ällöttävää se on kun tullaan iholle, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Omalla kohdallani se akka tunki jatkuvasti lärvinsä kiinni naamaani ja säikytteli puolikuoliaaksi kun työhöni keskittyneenä en havainnut että hän on taas hiipinyt lähelle...

Vierailija

Voisinpa pistää päätäni pantiksi, että lapsi kyllä huomaa normaalin läheisen kanssakäymisen vs. vanhemman lähentelyn. Jos ei huomaa, jotain perverssiä on tekeillä, oli se seksuaalista tai ei.

Muuta en osaa tähän todeta, kun toimimiseni vaatii aina tarkat määrittelyt asioille. On olemassa esim. perverssiä hellyyttä, joten näitä ei välittämättä voi rinnastaa/asetella vastakkain.

Vierailija

Niin.. mä en osaa mitään viisasta/hyödyllistä tähän kirjoittaa mutta eiköhän sellainen ero ole ihan hellyyden /pervouden kohteeksi joutuneen ihan itse määriteltävä asia.

Omalla kohdallani suhteessa olen tehnyt toisien mielestä sairaita ja pervoja juttuja ihan vain hellyydenpuuskissani. Joskus se mikä ei ole normaalia vain tuntuu hyvältä,eikä siinä ole mitään ihmeellistä/sairasta. Tietenkin kun juttu on päivittäinen ja pakkomielteinen niin onhan se nyt pervoa. Esim juuri nipistely julkisilla paikoillla niin että varmasti kaikki näkee..

Vierailija

Vastaan otsikon kysymykseen, eli mielestäni hellä tarkkailee vastapuolelta tulevia signaaleja ja etenee läheisyyteen tahdilla, joka sopii myös toiselle ihmiselle. Pervo taas etenee lähinnä itselleen sopivaa tahtia, ja saattaa jopa nauttia siitä, että pääsee koettelemaan vastapuolen rajoja hänen intiimille alueelle tunkeutumisen sietämisen suhteen.

Hellä etenee paritanssia, kun taas pervo harrastaa yksintanssia, mutta vetää kuitenkin toista mukana.

Vierailija

Käden mitta ympäriltä on ihmisen viimeinen linnake ja vallihaudat ovat syvät. Se miksi joku saa ylittää ne, on paljolti tiedostamaton asia. Mitään sidettä se ei vaadi, poislukien ammatilliset syyt.

Tapa lähstyä on onnistunut pikasopimus tai ei ole. Liian nopea tai liian epäröivä tai selittelemätön tai liikaa selittelevä tai väärä mimiikka, niin pieleen menee.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Juha

Hellä etenee paritanssia, kun taas pervo harrastaa yksintanssia, mutta vetää kuitenkin toista mukana.



Hyvä vertaus.

Joskus tulee mieleen että pervoa on sekin kun joku on tietävinään jostain ryhmästä että ovat sellaisia ja tällaisia; heittäytyy siis ylimielis-tuttavalliseksi ja puhuu vuolaasti siitä ihmisryhmästä kuulumatta siihen itse. On siis kertakaikkisen rasisti.

***

Kädenmitta on sopiva etäisyys. Mittaankin jatkossa sillä jos tulee epämiellyttäviä yksilöitä vastaan... Käden toisessa päässä kun on nyrkki...

Vierailija

Tykkään ite ottaa fyysistä kontaktia mutta Suomessa se kyllä on vähän hankalaa...Täällä asuu Liian päättelykykyisiä ihmisiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat