Oliko Karl Popper osin feikki?

Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Minusta hän ei noudattanut omia loputtomiin toistamiaan periaatteitaan itsekriittisyydestä. Hänen filosofiansa pysyi hämmästyttävän muuttumattomana 60 vuoden ajan. Hän syytti helposti, toki paljolti täysin syystäkin, kritisoimiaan filosofeja idealisoinnista (mm. Platon idealisoimisesta Avoimen yhteiskunnan vihollisissa), mutta toisaalta itse idealisoi Sokrateen hyvin olemattomalta historialliselta pohjalta, projisoiden Sokrateehen omia arvojaan ja ihanteitaan. Vastaavalla tavalla hän vääristi (kaunisteli) Kantin filosofiaa omia tarkoituksiaan vastaavaksi. Näitä paljolti itse rakentamiaan ihannekuvia, joilla ei ollut vahvaa historiallista ja kirjallista perustaa, hän toisti kuolemaansa saakka yhä uudelleen. Huolimatta niiden rationaalisesta heikkoudesta, jonka monet kriitikot hänelle osoittivat.

Hänen falsifiointiin pohjaava tieteellinen metodinsa osoittautui käytännössä epäkäytännölliseksi, mutta sitäkään koskevia näkemyksiään hän ei muuttanut, tarkentanut tai laajentanut mitenkään merkittävästi vuosikymmenten kuluessa, vaan pikemmin sivuutti kritiikkiä systemaattisesti.

Tämä siitä huolimatta, että toisia kritisoidessaan hän aina korotti kritiikin tärkeimmäksi arvoksi. Hän puhui paljon ja kauniisti keskustelun ja toisten kuuntelemisen tärkeydestä, mutta mielivaltaisen oloisesti torjui mm. kaikki Habermasin haasteet debatista.

Hänen satunnaisen kirjeenvaihtotuttavuutensa julkisuuteen vuotama, yksityiseksi tarkoitettu kannanotto, jonka hän sittemmin oli pakotettu julkaisemaan esseenä "Against Big Words" paljasti vahvoja ennakkoluuloja ja antipatioita hänen kanssaan eri mieltä olleita ajattelijoita kohtaan. Esseessä on paljon asiaa, mutta toisaalta se paljastaa hänen omille ääneen lausutuille ihanteilleen hyvin vieraan, ylimielisen ja jopa autoritaarisen asenteen.

Hän myös mielestäni asetti turhan voimakkaasti rationalismin ja tunteisiin vetoamisen liian voimakkaasti toisiaan pois sulkeviksi vastapareiksi, painottaessaan kielen mahdollisimman riisuttua selkeyttä. Mielestäni lähtökohta on hedelmätön, ja fundamentalisuudessaan itsensä kanssa ristiriidassa oleva, sillä ihminen on tunneajatteleva olento, eivätkä silloin mm. tunneassosiaatiot ole merkityksettömiä rationaalisuudenkaan välittämisessä.

Ehkä "feikki" on liian voimakas ilmaisu, mutta alun ihastuksen jälkeen Popperin teoksista jäi myös ikävä jälkimaku. Tunne siitä, että hän ei itse ollut älyllisesti aina kovin rehellinen, eikä noudattanut omaa kaikkein keskeisintä filosofiaansa.
Hän puhui rationaalisuudesta, mutta mielestäni hänen filosofiansa lopulta rakentui ennen kaikkea hänen omien eettisten ihanteidensa varaan, silloinkin kun ne johtivat rationaalisesti kestämättömiin umpikujiin, joista hän kuitenkin piti itsepintaisesti kiinni.

Kommentit (1)

Vierailija
surreal
Minusta hän ei noudattanut omia loputtomiin toistamiaan periaatteitaan itsekriittisyydestä. Hänen filosofiansa pysyi hämmästyttävän muuttumattomana 60 vuoden ajan. Hän syytti helposti, toki paljolti täysin syystäkin, kritisoimiaan filosofeja idealisoinnista (mm. Platon idealisoimisesta Avoimen yhteiskunnan vihollisissa), mutta toisaalta itse idealisoi Sokrateen hyvin olemattomalta historialliselta pohjalta, projisoiden Sokrateehen omia arvojaan ja ihanteitaan. Vastaavalla tavalla hän vääristi (kaunisteli) Kantin filosofiaa omia tarkoituksiaan vastaavaksi. Näitä paljolti itse rakentamiaan ihannekuvia, joilla ei ollut vahvaa historiallista ja kirjallista perustaa, hän toisti kuolemaansa saakka yhä uudelleen. Huolimatta niiden rationaalisesta heikkoudesta, jonka monet kriitikot hänelle osoittivat.

Hänen falsifiointiin pohjaava tieteellinen metodinsa osoittautui käytännössä epäkäytännölliseksi, mutta sitäkään koskevia näkemyksiään hän ei muuttanut, tarkentanut tai laajentanut mitenkään merkittävästi vuosikymmenten kuluessa, vaan pikemmin sivuutti kritiikkiä systemaattisesti.

Tämä siitä huolimatta, että toisia kritisoidessaan hän aina korotti kritiikin tärkeimmäksi arvoksi. Hän puhui paljon ja kauniisti keskustelun ja toisten kuuntelemisen tärkeydestä, mutta mielivaltaisen oloisesti torjui mm. kaikki Habermasin haasteet debatista.

Hänen satunnaisen kirjeenvaihtotuttavuutensa julkisuuteen vuotama, yksityiseksi tarkoitettu kannanotto, jonka hän sittemmin oli pakotettu julkaisemaan esseenä "Against Big Words" paljasti vahvoja ennakkoluuloja ja antipatioita hänen kanssaan eri mieltä olleita ajattelijoita kohtaan. Esseessä on paljon asiaa, mutta toisaalta se paljastaa hänen omille ääneen lausutuille ihanteilleen hyvin vieraan, ylimielisen ja jopa autoritaarisen asenteen.

Hän myös mielestäni asetti turhan voimakkaasti rationalismin ja tunteisiin vetoamisen liian voimakkaasti toisiaan pois sulkeviksi vastapareiksi, painottaessaan kielen mahdollisimman riisuttua selkeyttä. Mielestäni lähtökohta on hedelmätön, ja fundamentalisuudessaan itsensä kanssa ristiriidassa oleva, sillä ihminen on tunneajatteleva olento, eivätkä silloin mm. tunneassosiaatiot ole merkityksettömiä rationaalisuudenkaan välittämisessä.

Ehkä "feikki" on liian voimakas ilmaisu, mutta alun ihastuksen jälkeen Popperin teoksista jäi myös ikävä jälkimaku. Tunne siitä, että hän ei itse ollut älyllisesti aina kovin rehellinen, eikä noudattanut omaa kaikkein keskeisintä filosofiaansa.
Hän puhui rationaalisuudesta, mutta mielestäni hänen filosofiansa lopulta rakentui ennen kaikkea hänen omien eettisten ihanteidensa varaan, silloinkin kun ne johtivat rationaalisesti kestämättömiin umpikujiin, joista hän kuitenkin piti itsepintaisesti kiinni.




Popperin perusvirhe on, että heän ei ole tietävinään, että on yhtä paljon lauseita, joita ei voi äärellisellä koemäärällä osoittaa epätosiksi, kuin sellaisiakin, joita ei voi osoittaa äärellisellä koemäärällä tosiksi.

Edelliset ovat ns. "yleisyysleuseita" : kaikki X ovat Y : kakki korpit ovat mustia jne.

Jälkimmaiset ovat "olemassaololauseista" : on olemassa X siten että Y : on olemassa "ajatteleva peilisolu", "biologinen kielielin", "Jumala", "Perkele", gravitoni, Hiigin bosoni SITEN ETTÄ...; ydinenergia voi muuttua sähköenegiaksi ; protoni voidaan hajottaa, jne.

Uusimmat

Suosituimmat