Seuraa 
Viestejä45973

Kili, myrkkyä suoniinsa saatuaan haki turvaa tutuista aikuisista. Tytär sanoi kilin painautuvan tiukasti häntä vasten kun hän oli ottanut sen syliinsä.
Avasin tallin oven. Vuohiemo seisoi ulko-oven vieressä ja odotti ulospääsyä. Myrkky ei siis ollut tehonnut. Eläinlääkäri laittoi kummallekin eläimelle lisää myrkkyä ja taas odoteltiin.
Kun myrkkyä oli pistetty kolmas kerta, eläinlääkäri sanoi, että ne pitää haudata heti, sillä ne alkavat aika pian turvota.
Eläimet laitettiin jätesäkkeihin ja lähdin tyttäreni kanssa hautaamaan niitä heti.

Tuosta on jo aikaa jo kahdeksan vuotta, mutta usein mietin miksi sitä kivutonta ja nopeaa kuolemaa ei saatu niille eläimille. Mitä haittaa siitä olisi ollut, vaikka ne olisivat turvonneet? Olisi ainakin saanut olla varma, että ne tosiaan olivat kuolleet.

Tuon jälkeen olen lukenut lehdestä parista tapauksesta, joissa ihmisiä oli laitettu elävinä ruumispussiin, jossa nämä onnekseen olivat ennen hautaamista antaneet merkkejä heräämisestä.

80-luvulla ammattikurssikeskuksessa, pitkäaikaistyöttömille järjestetyllä kahden kuukauden työhön perehdyttämiskurssilla oli muuan oppilas, joka sanoi olevansa työharjoittelussa vanhainkodissa. Hän sanoi tekevänsä yövuoroja yksinään ja että hänelle oli uskottu tehtäväksi tutkia kuolleilta näyttävät vanhukset ja viedä kuolleet kylmähuoneeseen.

Onko elävänä haudatuksi tulemisen pelkoon nykyään aihetta vai onko se aiheetonta pelkoa?
Voiko sitä tapahtua vahingossa, kiireestä tai osaamattomuudesta johtuen, ”hälläväliä noista vanhoista” – asenteen takia, kostoksi tai psykopaattien iloksi?

Sivut

Kommentit (42)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulintu
Olisit lyönyt kirveellä päähän.

Se ei käynyt, koska minä maksoin eläinlääkärille siitä, että hän järjestäisi eläimille mahdollisimman nopean ja tuskattoman kuoleman.

Dredex
Ihminen saattaa joutua tilaan, josta voi vielä herätä, vaikka vaikuttaa kuolleelta. Tästä oli jossain jotain juttua.

Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.

pinklin
Pikkulintu
Olisit lyönyt kirveellä päähän.

Se ei käynyt, koska minä maksoin eläinlääkärille siitä, että hän järjestäisi eläimille mahdollisimman nopean ja tuskattoman kuoleman.

Reikä silmien väliin, sekin on välitön ja tuskaton kuolema. Näin meillä aikoinaan kotona sonneja tapettiin, lihat pakkaseen. Verta vatkattiin ämpärissä hangessa ettei maksoittunut. Alussa kävi teurastaja, kunnes isä oppi homman ja teki itse.

HPL
pinklin
Pikkulintu
Olisit lyönyt kirveellä päähän.

Se ei käynyt, koska minä maksoin eläinlääkärille siitä, että hän järjestäisi eläimille mahdollisimman nopean ja tuskattoman kuoleman.

Reikä silmien väliin, sekin on välitön ja tuskaton kuolema. Näin meillä aikoinaan kotona sonneja tapettiin, lihat pakkaseen. Verta vatkattiin ämpärissä hangessa ettei maksoittunut. Alussa kävi teurastaja, kunnes isä oppi homman ja teki itse.

Tuttua on. Meillä myös vanhemieni aikana teurastettiin navetan takana. Siellä oli orsi, johon ruho vedettiin takajajoista roikkumaan ja jossa nylkeminen onnistui.
En mennyt katsomaan, mutta tiesin miten se työ tehtiin.

pinklin
Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.
Muistanet kuitenkin mistä luit asiasta?

Lepakko
pinklin
Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.
Muistanet kuitenkin mistä luit asiasta?



Kuullut myös mutta ajattelut aina joksikin kauhutarinaksi.

Lepakko
pinklin
Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.
Muistanet kuitenkin mistä luit asiasta?

En muista. Olin nuorempana ollessani lukemisen suhteen kaikkiruokainen ja sen jutun lukemisesta on jo pitkä aika.
Arvailen, että se olisi ollut eräässä sellaisessa kirjassa, jossa kerrottiin pääasiassa erilaisista hautaamiseen liittyvistä tavoista maailmassa. Kirja oli paksu, joten siinä saattoi olla muutakin asiaa kuin hautaamistapoja, esim. tuosta arkussa heränneestä. Tai se juttu on voinut olla jossain lehdessä.

Mandix
Lepakko
pinklin
Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.
Muistanet kuitenkin mistä luit asiasta?



Kuullut myös mutta ajattelut aina joksikin kauhutarinaksi.

Koska en ole milloinkaan pitänyt keksityistä kauhutarinoista, päättelen, että tuo on ainakin totena kerrottu.

pinklin
Koska en ole milloinkaan pitänyt keksityistä kauhutarinoista, päättelen, että tuo on ainakin totena kerrottu.
Onko logiikka tässä: Jos pitäisit keksityistä kauhutarinoista, päättelisit, että tuo on valetta?

Tässähän on puhuttu kuolemasta ulkoisena asiana.
Entä mitä mieltä olette omasta kuolemstatanne?
Lopullinen kaikille, paitsi kuolemattomille.
Pelottaako tilanne?
Entä kuolemaan jälkeen?

Mandix
Lepakko
pinklin
Minäkin luin, että jostain syystä hautoja avattaessa oli tapauksia, joissa ruumisarkun sisäverhoilut oli revitty ja kannen sisäpuolella oli ollut naarmuja. Vainajan kunsien alla oli todisteet siitä, kuka oli tekijä.
En muista millä vuosisadalla tai -tuhannella tällaista oli havaittu.
Muistanet kuitenkin mistä luit asiasta?



Kuullut myös mutta ajattelut aina joksikin kauhutarinaksi.



Tuontapaisia juttuja kerrottiin mm. Draculan erään suomennoksen esipuheessa, jossa käsiteltiin vampyyriuskomuksia ja niiden syitä. Lääketieteen taso kun oli mitä oli, saattoi olla helppo uskoa, että kalmo oli kirottu ja yrittänyt nousta haudastaan.

Katalepsia saa aikaan tilan jossa hengitys on olematonta eikä sitä päällisin puolin tarkastellessa huomaa ilman peiliä ja sen huurtumista. Ennen ei ollut peilejä kauheasti eikä peilailijoita jos joku päätti sairastua hengettömyydeltä näyttävään tilaan.

Sitten heräät arkussa.

Kuolema on aika tajuton juttu. Suurin osa ihmiskunnasta tulee melko hulluksi sitä mietiskellessä. Ei siitä selviä kuin huumorilla ja tietynlaisella luottamuksella sitä kohtaan että tämä on jo melkomoisen ihmeellistä vaikkakin ihmisten luonteen ja sivistysasteen takia tällä hetkellä melko tylsää ja kontrolloitua. Siitä huolimatta elämä ja universumi itsessään ovat niin ihmeellisiä että koko tätä juttua voi pitää grandioottisena taideteoksena - kokemuksena sinänsä. Mikäs tässä ihmetellessä. Kuolema harmittaa siinä mielessä että se tulee sitten kun sitä huvittaa tulla tai sitten se tulee vielä enemmän silloin kun sitä huvittaa tulla. Nyt, heti tai ei koskaan. Kuka tietää?

Näin iän karttuessa sitä tulee useammin nukahtaessa ja siitä havahtuessa sellainen kummallisen viileä tunnelma jonka vallassa näkee aikajanan jolla vaeltaa ja sitten tajuaa että joskus koittaa viimeinen hetki. Sitä toivoo että silloin olisi siinä kunnossa että sen kokeminen olisi jotenkin kokemuksena sinänsä oma absurdi lisänsä tähän kaikkeen eikä vaikkapa kuolisi vuosien makaamisen jälkeen siihen ettei enää jaksa maata.

Saappaat jalassa kuoleminen saattaa olla lahja kuolemalta itseltään, mutta kuoleman kohtaaminen on kyllä haasteellista. Kerran olen meinannut hukkua. Isä joskus sanoi että Johanneksen kaste oli sellainen että pää pidettiin veden alla niin kauan kunnes meinasi hukkua. Se on melkomoisen herättävä kokemus, kun paniikki iskee ja tietää kuoleman saattavan iskeä vaikkapa minuutin sisällä. Joskus se vaan tulee käymään ja jatkaa matkaa, ja jättää rannalle ihmettelemään tätä kaikkea ihan uudessa valossa. Ilman Big Brotherin mutkia ja sotkuja, hengittämään ja arvostamaan mahdollisuutta saada kokea tämä kaikki.

Nöyristää ja suhteuttaa asioita, ja jättää muiston itsensä. Käyntikorttinsa: "Terve, kävin silloin pyörähtämässä. Oli mukavaa. Muistatko vielä minut? T: Kuolema".

Veikkaan että sydänkohtauksesta selvinneet ovat saaneet myöskin "kasteensa".

Kuten niin monet muut. Terroristitkin Guantanamossa. Vaikka heille sitä tekivät varmasti sellaiset jotka eivät olleet sitä itse kokeneet. Eivät he olisi tehneet niin jos olisivat. Tai sitten jos olivat niin ovat kyllä melkoisen pahoja olentoja.EDIT: Siksi pahoja koska eivät tehneet sitä heille herätyksenä vaan kuulustelukeinona, joka siis tekee heistä kuoleman kutsujia ja sen käyntikortin jakajia ilman että ovat kysyneet lupaa kuolemalta itseltään. Veikkaan että heitä varten kuolema järjestää ihan oman esiintymisnumeronsa, jolloin muistavat ja tajuavat että unohtivat kysyä lupaa tehdä niin.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Armitage
---- Kerran olen meinannut hukkua. Isä joskus sanoi että Johanneksen kaste oli sellainen että pää pidettiin veden alla niin kauan kunnes meinasi hukkua. Se on melkomoisen herättävä kokemus, kun paniikki iskee ja tietää kuoleman saattavan iskeä vaikkapa minuutin sisällä. Joskus se vaan tulee käymään ja jatkaa matkaa, ja jättää rannalle ihmettelemään tätä kaikkea ihan uudessa valossa. Ilman Big Brotherin mutkia ja sotkuja, hengittämään ja arvostamaan mahdollisuutta saada kokea tämä kaikki.

Nöyristää ja suhteuttaa asioita, ja jättää muiston itsensä. Käyntikorttinsa: "Terve, kävin silloin pyörähtämässä. Oli mukavaa. Muistatko vielä minut? T: Kuolema". -----




Pakko taas lainata, kun en itse osaa sanoa:

Alan W. Wats - Psykoterapiaa idästä ja lännestä:

Vihittävä hyväksyy kuoleman varmuuden niin täydellisesti, että hän oikeastaan on jo kuollut - ja siten ahdistuksen ulottumattomissa. Zen-mestari Bunan sanoo: Ole eläissäsi kuollut, täydellisesti kuollut, niin silloin kaikki mitä teet, kuten tahdot on aina hyvää.S. 143

Ikuisuus on nyt, ja torjunnasta vapaan näkemyksen valossa fyysinen maailma osoittautuvat jumalalliseksi maailmaksi. Mutta niin kauan kuin elämä on ponnistelua kuolemaa vastaan, tätä ei voida nähdä. Brown sanoo:

Tämä kykenemättömyys kuolemaan irrottaa ihmisen - ironisesti mutta väistämättömästi - elämän nykyisyydestä, mikä kaikille normaaleille eläimille merkitsisi kuolemaa, ja tuloksena on elämän kieltäminen(torjunta) ... Ihmiselämän hajoittaminen taisteluun kuolemaa vastaa johtaa saman väistämättömän ironian mukaisesti kuoleman valtaan elämästä. Sota kuolemaa vastaan ilmenee menneisyydestä ja tulevaisuudesta huolehtimisena, ja nykyinen aikamuoto, elämän aikamuoto, menetetään.

Tämän jälkeen elämää ohjaa neuroottinen toistamispakko, ponnistelu elossapysymiseksi, yritys saada yhä lisää ja lisää aikaan, jolloin ihminen toivoo jonkin ihmeen kautta voivansa tarttua johonkin , joka nykyisyydessä aina jää tavoittamatta.S. 202

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Armitage

Kuolema on aika tajuton juttu. Suurin osa ihmiskunnasta tulee melko hulluksi sitä mietiskellessä.




Olen täysin samaa mieltä. Monella tapaa kuolema on tuttu, mutta silti niin käsittämätön asia.
1)Monella tapaa siten, että on läheisiä lähtenyt.
2)Oma henki on melkein lähtenyt.
3)"Asioita" elämässä on kuollut.

Taas lainaan viisaampaa:

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus:
s116 Miten usein väitetäänkään kuoleman asettavan elämän koko merkityksen kyseenalaiseksi eli kaiken olevan merkityksetöntä sen vuoksi,että kuolema sen lopulta kuitenkin korjaa.Voiko kuolema tosiaankin romuttaa elämän tarkoituksellisuuden? Päinvastoin! Mitä tapahtuisikaan, jollei elämällämme olisi ajallista päätöshetkeä,jos se olisi ajallisesti rajoittamaton? Jos olisimme kuolemattomia, voisimme siirtää jokaista tekoa loputtomasti tuonnemmaksi.Ei tapahtuisi mitään, vaikka emme tekisikään jotain aivan heti. Voidaanhan se tehdä huomenna tai ylihuomenna, vuoden kuluttua tai kymmenen vuoden kuluttua. Kuolema on kuitenkin tulevaisuutemme ylittämätön takaraja ja mahdollisuuksiemme rajoittaja. Meidän on pakko käyttää elinaikamme hyväksemme, emmekä saa antaa ainutkertaisten mahdollisuuksiemme - joiden >>loppusumma>> elämämme on - valua käyttämättöminä käsistämme.

Rajallisuus,ajallisuus, ei siis ole vain inhimillisen elämän olennaisin merkki, vaan myös sen tarkoituksen välttämätön edellytys. Ihmisen olemassaolon tarkoitus perustuu sen peruuttamattomaan luonteeseen. Ihmisen vastuu elämästä voidaan ymmärtää vain jos sitä tarkastellaan ajallisuuden ja ainutkertaisuuden näkökulmasta.

s117 "Elä elämäsi niin kuin eläisit sitä toiseen kertaan ja ikään kuin ensimmäisellä kerralla olisit tehnyt kaiken niin väärin - kuin nyt olet aikeissa tehdä!"

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat