Kellometafora - Maailma mekaanisena koneistona

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
[size=150:3rfizitm]KELLOMETAFORA UUDEN AJAN ALUSSA[/size:3rfizitm]

http://cc.oulu.fi/~pulkkine/metaforat_handout03.html

Tieteellinen vallankumous ja mekaaninen filosofia

Mekaanisessa filosofiassa luontoa selitettiin mitattavissa ja laskettavissa olevien kvantiteettien avulla (”Mutta sinä olet järjestänyt kaiken mitan ja luvun ja painon mukaan”, Viisauden kirja 11:20). Kaikki luonnonilmiöt nähtiin tapahtuvan materian liikkeen, koon, muodon, sijainnin tai koostumuksen seurauksena.

Mekaaniselle filosofialle esikuvallinen kone oli kello. Kellon ja muiden mekaanisten koneistojen osien välillä olevat syy-seuraus-suhteet olivat avoimesti nähtävissä. Maalmankaikkeus nähtiin samanlaisena valtavana kellokoneistona, jossa kaikki ilmiöt voitiin selittää myös kausaalisten syy-seuraus-suhteiden avulla.

Rene Descartes (1596-1650)

Rene Descartes (1596-1650) oli aikakauden tärkein mekaanisen filosofian edustaja. Descartesille mekaniikka tarjosi avaimen luonnon salaisuuksiin ja hän oli hyvin kiinnostunut oman aikansa mekaanisesta teknologiasta. Kellometafora muovasi merkittävällä tavalla Descartesin filosofian sisältöä ja rakennetta.

Descartes veti pitkälle menevän analogian mekaanisten automaattien ja elävien organismien välillä. Sekä eläimet ja ihmisruumiit ovat koneita. Eläimet ovat automaatteja, joiden toimintaa säätelevät täydellisesti mekaaniset kausaalilait ja joilla ei ole tunteita eikä tietoisuutta. Ihmisellä on ruumiin lisäksi sielu, joka erottaa hänet eläimistä ja jonka seurauksena ihmisellä on vapaa tahto, järki ja tunteet.

Descartesin teoria keskittyy mekaanisten syy-seuraus-suhteiden etsimiseen elävän organismin eri osien välillä. Hän ei juurikaan käsittele lääketieteellisiä tai biologisia yksityiskohtia.

Ihmisruumis ja automaatti ovat hierarkisesti järjestäytyneitä systeemejä, jossa käskyt ja syy-seuraussuhteet liikkuvat yhteen suuntaan (ylhäältä alaspäin).

Descartes selittää ihmiskehon tahdosta riippumattomat liikkeet mekaanisesti eräänlaisen "refleksiteorian" avulla. Aluksi on joko ulkoinen tai sisäinen vaikutus. Esim. tulen liekki lähestyy jalkaa. Hermosto välittää tiedon aivoihin, josta lähtevät liikkeelle ns. "elonhenget" (spiritus animalis), jotka nykäisevät jalan pois tulen läheltä.

Tahdosta riippuvissa toiminnoissa sielu on syy ja hermoston toiminta tämän syyn vaikutus (sielu saa elonhenget kulkemaan haluamallaan tavalla). Konkreettinen vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä tapahtuu aivoissa sijaitsevassa käpyrauhasessa.

Determinismin ongelma: G.W. Leibniz (1646-1716) ja Christian Wolff (1679-1754)

Leibniz ei hyväksynyt mekaanisen filosofian maailmankuvaa, koska hänen mukaansa maailmankaikkeus oli pohjimmiltaan sielullista (ns. monadioppi).

Leibniz käytti kellometaforaa selittämään ruumiin ja sielun välisen suhteen. Hänen ratkaisunsa oli ennalta määrätty harmonia. Sielun ja ruumiin suhdetta voidaan verrata kahteen kelloon, jotka näyttävät samaa aikaa vaikka niiden välillä ei ole vuorovaikutusta. Kellometaforan käytöstä seurasi determinismi. Ihmisen vapaa tahto on pelkkä illuusio.

Christian Wolff (1679-1754) vei kellometaforan käytön ja filosofisen determinismin ääripisteeseensä. Maailmankaikkeuden tapahtumien kulku on ennaltamäärätty luomishetkestä lähtien. Jumala on ainoa olento, jolla on tahdon vapautta. Jumala sai luomishetkellä vapaasti valita minkälaisen maailmankaikkeuden hän loi.

Valistuksen materialismi: Julien Offray de la Mettrie (1709-1751)

Julien Offray de la Mettrie (1709-1751) hylkäsi Descartesin dualismin. ”Ihminen on kone ja sielu ei ole muuta kuin tyhjä sana” (L’Homme Machine, 1748).

La Mettrie selitti ihmismielen toiminnan puhtaasti mekaanisten periaatteiden avulla. ”Ihminen on apinaan, älykkäimpään eläimeen, kuin Huyghensin planetaario verrattuna Julien Leroyn kelloon. Tarvitaan enemmän instrumentteja, hammaspyöriä ja jousia planeettojen liikkeen kuvaamiseen kuin tuntien lyömiseen tai ilmaisemiseen”.

Suunnitteluun perustuva argumentti: voluntaristit vs. intellektualistit

1700-luvulla kellometaforan puutteet alkoivat tulla esiin. Sitä kritisoitiin erityisesti Englannissa. Robert Boylen (1627-91) mukaan eläinten mekanismin ja kellomekanismin välillä oleva ero ei ollut vain aste-ero vaan myös laadullinen ero.

”Suunnitteluun perustuva argumentti” johti ristiriitaan Jumalan kaikkitietäväisyyden ja kaikkivoipaisuuden välillä. Jos Jumala oli kaikkitietäväinen, Jumala joutui luomisen jälkeen katsojan rooliin (kaikki oli ennaltamäärättyä). Tästä seurasi, että Jumala ei olekaan kaikkivoipainen. Jos maailmankaikkeus ei ollut täydellinen, Jumala ei ollut kaikkitietäväinen.




Miksei Jumala ole muka kaikkivoipa kellometaforan mukaan? Jos Jumala kerran loi vapaasti valiten parhaan maailmankaikkeuden, niin miksi sitä muuttaa osoittaakseen kaikkivoipaisuutensa (ihmiselle), kun tietää kaikkitietävänä, että nykyinen kello on jo paras? Puuttuminenhan, siis virheiden korjaaminen jälkikäteen todistaisi sen että jo alkujaan suunnitelma oli epätäydellinen. Jumala ei olisi siis ollut kaikkivoipainen tai kaikkitietävä mekanistisen automaatin luodessaan. Tuo argumentti kusee jo alkujaan.

Jumalahan on tähän mekanistiseen automaattiin jo alkujaan tehnyt toimintaohjeet ja käsikirjoituksen, joten ylösnousemusautomaatti toteuttaa vain Jumalan tahdon kaikkinensa toiminnallaan. Siinähän on hyvä seurata, kun kaikki on jo ennakkoon saatettu valmiiksi.

En tässä nyt tuo Jumalan olemassaoloa puolesta tai vastaan tapetille, vaan kellometaforan kritisoinnin kökköyden.

Kommentit (3)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Ulmas
Miksei Jumala ole muka kaikkivoipa kellometaforan mukaan? Jos Jumala kerran loi vapaasti valiten parhaan maailmankaikkeuden, niin miksi sitä muuttaa osoittaakseen kaikkivoipaisuutensa (ihmiselle), kun tietää kaikkitietävänä, että nykyinen kello on jo paras? Puuttuminenhan, siis virheiden korjaaminen jälkikäteen todistaisi sen että jo alkujaan suunnitelma oli epätäydellinen. Jumala ei olisi siis ollut kaikkivoipainen tai kaikkitietävä mekanistisen automaatin luodessaan. Tuo argumentti kusee jo alkujaan.

No niinhän se tekee. Catch-22 menee kuitenkin tässä vielä hieman pidemmälle. Kellometaforassa periaatteessa kyllä on niin, että Jumala ei olisi kaikkivoipa, jos hänen pitäisi muuttaa luomaansa täydellistä maailmankaikkeutta. Kellometaforan täydellisen determinismin mukaan kuitenkin on oltava niin, että Jumala ei edes pystyisi muuttamaan maailmankaikkeutta. Maailma ei olisi deterministinen, jos Jumala voisi sattumanvaraisesti puuttua sen kulkuun. Nyt Jumala kuitenkaan ei enää ole kaikkivoipa, koska hän ei kykene muuttamaan itse luomaansa maailmankaikkeutta. Se, että hän ei myöskään halua tehdä niin ei vaikuta itse kykyyn. Maailma siis ei voi olla deterministinen, koska tällöin Jumala ei olisi kaikkivoipa. Jotta hän olisi, hänen olisi voitava myös vapaalla tahdollaan kumota determinismi. Täytyisi siis olla niin, että Jumala loi maailmankaikkeuden, joka ei kuitenkaan ole täysin deterministinen sikäli, että Jumala voi halutessaan puuttua sen kulkuun.

Jumalasta puhuttaessa on kuitenkin aina kyse myös uskonnollisista doktriineista, joiden mukaan ihminen voi teoillaan vaikuttaa omaan kuolemanjälkeiseen elämäänsä. Jos Jumala olisi jo luonut parhaan mahdollisen maailman eikä siten haluaisi enää puuttua sen kulkuun, myös taivaaseen ja helvettiin on kaikki paikat jo varattu. Jumalan täytyi siis nähdä kaikki ennalta eikä mikään teko voi enää todella vaikuttaa mihinkään. Leibnizin paras mahdollinen paailma ei siten sovi uskonnoille, jotka saarnaavat ihmisten omien tekojen merkitystä heidän kuolemanjälkeisessä "sijoituspaikassaan".

Tästä tietenkin tulee taas jatkokysymys, että miksi Jumala sitten loi epätäydellisen maailmankaikkeuden jne. mutta se menee jo sivuun asiasta - ja perustuu jo muutenkin, kauniisti sanottuna vähemmän varteenotettavalle premissille Jumalan olemassaolosta.

Kellometaforan mukaan siis on ristiriitaista, että Jumala loi ennalta määrätyn harmonian ja on samalla kaikkivoipainen. Jos hän voisi puuttua tuohon harmoniaan, se ei olisi enää täysin ennalta määrätty, ja jos Jumala ei voisi puuttua siihen, hän ei olisi myöskään kaikkivoipa. Ei tosin ole loogisesti ristiriitaista sanoa, että Jumala loi täydellisen maailman, johon hän vain ei halua puuttua, kunhan ei kutsuta tätä maailmaa tai mitään siinä esiintyvää täysin ennalta määrätyksi. Tällöin ei siis voisi olla kyse ennalta määrätystä harmoniasta. Tietenkään kukaan ei tällöinkään voisi vaikuttaa tekoihinsa tai päätöksiinsä, jolloin monet doktriinit murtuisivat, mutta mitään loogista tai analyyttista ristiriitaa asiassa ei ole.

En tässä nyt tuo Jumalan olemassaoloa puolesta tai vastaan tapetille, vaan kellometaforan kritisoinnin kökköyden.

Omituista tuossa kritiikissä kyllä on se, että siinä ei keskitytty itse kellometaforan sisältöön, vaan sen oletettuun äärimmäiseen deterministisyyteen. Mikään itse harmonian käsitteessä ei pakota olettamaan, että kyseessä olisi absoluuttisesti deterministinen ja muuttamaton harmonia. En ole perehtynyt Leibniziin niin tarkasti, että tietäisin, miksi hän ei huomioinut tätä vaihtoehtoa, mutta hänen metaforansa kritiikki ei kuitenkaan tässä mielessä ammu kuolettavasti.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Japetus

No niinhän se tekee. Catch-22 menee kuitenkin tässä vielä hieman pidemmälle. Kellometaforassa periaatteessa kyllä on niin, että Jumala ei olisi kaikkivoipa, jos hänen pitäisi muuttaa luomaansa täydellistä maailmankaikkeutta. Kellometaforan täydellisen determinismin mukaan kuitenkin on oltava niin, että Jumala ei edes pystyisi muuttamaan maailmankaikkeutta. Maailma ei olisi deterministinen, jos Jumala voisi sattumanvaraisesti puuttua sen kulkuun. Nyt Jumala kuitenkaan ei enää ole kaikkivoipa, koska hän ei kykene muuttamaan itse luomaansa maailmankaikkeutta. Se, että hän ei myöskään halua tehdä niin ei vaikuta itse kykyyn. Maailma siis ei voi olla deterministinen, koska tällöin Jumala ei olisi kaikkivoipa. Jotta hän olisi, hänen olisi voitava myös vapaalla tahdollaan kumota determinismi. Täytyisi siis olla niin, että Jumala loi maailmankaikkeuden, joka ei kuitenkaan ole täysin deterministinen sikäli, että Jumala voi halutessaan puuttua sen kulkuun.

Mutta ajatushan on että maailma olisi deterministinen kellokoneisto, ja Jumala olisi kellokoneiston ulkopuolella, ja voisi toimia vähän samaan tapaan kuin ihminen tietokonesimulaation kanssa, jonka sääntöjä pystyy muuttamaan, vaikka simulaatio itsessään olisi täysin deterministinen. Hän voisi siis simuloida kesken kaiken uuden deterministisen järjestelmän eri säännöillä, mutta jota ei tee koska kaikkitietävyydessään se ei ole hänestä enää täydellinen. Vaikka maailma siis olisi täysin deterministisesti toimiva simulaatio/automaatti, sen säännöt Jumala voisi muuttaa niin halutessaan. Mutta koska tapahtuminen samalla muuttuisi halutusta, siihen ei olisi syytä.

Japetus
Jumalasta puhuttaessa on kuitenkin aina kyse myös uskonnollisista doktriineista, joiden mukaan ihminen voi teoillaan vaikuttaa omaan kuolemanjälkeiseen elämäänsä. Jos Jumala olisi jo luonut parhaan mahdollisen maailman eikä siten haluaisi enää puuttua sen kulkuun, myös taivaaseen ja helvettiin on kaikki paikat jo varattu. Jumalan täytyi siis nähdä kaikki ennalta eikä mikään teko voi enää todella vaikuttaa mihinkään. Leibnizin paras mahdollinen paailma ei siten sovi uskonnoille, jotka saarnaavat ihmisten omien tekojen merkitystä heidän kuolemanjälkeisessä "sijoituspaikassaan".

Eikös Raamattu nimeomaan kerro että Jumala on päättänyt jo etukäteen mitä tuleman pitää:

Ilm. 17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan

Kyllähän tuossa nimenomaan sanotaan että kaikki on päätetty hamasta maailman perustamisesta. Näin siis myös ihmisen teot olisivat determininoituja Jumalan tahdosta. Jumalahan ei tosin edes voisi olla kaikkitietävä jos hän ei tietäisi mitä tapahtuman pitää.
Ihmisen vapaa tahto voi siis ihmisestä tuntua vapaalta, mutta jumalaisessa kaikkitietävyydessä nekin olisivat tiedossa.
Itse asiassa Ilmestyskirja on kokonaisuudessaan varmaa tietoa tulevasta, jos oletetaan että se on ilmoitus tulevista tapahtumista, kuten Kristityt uskovat.

Japetus
Kellometaforan mukaan siis on ristiriitaista, että Jumala loi ennalta määrätyn harmonian ja on samalla kaikkivoipainen. Jos hän voisi puuttua tuohon harmoniaan, se ei olisi enää täysin ennalta määrätty, ja jos Jumala ei voisi puuttua siihen, hän ei olisi myöskään kaikkivoipa. Ei tosin ole loogisesti ristiriitaista sanoa, että Jumala loi täydellisen maailman, johon hän vain ei halua puuttua, kunhan ei kutsuta tätä maailmaa tai mitään siinä esiintyvää täysin ennalta määrätyksi. Tällöin ei siis voisi olla kyse ennalta määrätystä harmoniasta. Tietenkään kukaan ei tällöinkään voisi vaikuttaa tekoihinsa tai päätöksiinsä, jolloin monet doktriinit murtuisivat, mutta mitään loogista tai analyyttista ristiriitaa asiassa ei ole.

Omituista tuossa kritiikissä kyllä on se, että siinä ei keskitytty itse kellometaforan sisältöön, vaan sen oletettuun äärimmäiseen deterministisyyteen. Mikään itse harmonian käsitteessä ei pakota olettamaan, että kyseessä olisi absoluuttisesti deterministinen ja muuttamaton harmonia. En ole perehtynyt Leibniziin niin tarkasti, että tietäisin, miksi hän ei huomioinut tätä vaihtoehtoa, mutta hänen metaforansa kritiikki ei kuitenkaan tässä mielessä ammu kuolettavasti.


Mielestäni absoluuttisesti deterministinen ja muuttamaton harmonia voi pitää paikkansa, nimenomaan niin että Jumalan simuloima maailma noudattaa täydellisiä toimintasääntöjä, joista seuraa juuri se kausaaliketju joka on tarkoitettu. Jumala tosin voisi halutessaan lopettaa simulaation tai muuttaa sitä rukkaamalla simulaation sääntöjä, ellei hän tietäisi että automaatti on hänestä paras mahdollinen. Determinismi johtuu maailmasimulaation eksakteista toimintasäännöistä, jotka Jumala loi. Toiseen taas täysin deterministiseen simulaatioon hän vain loisi uudet eksaktit lait ja taas se olisi täysin deterministinen maailmansimulaatio.
Se tosiasia, että mikään ei tule Jumalalle yllätyksenä puhuu vahvasti sen puolesta, että Jumala tietää luotujensa vapaan tahdon päätökset, myös syntiä sisältävät. Joten Jumalan kannalta ne ovat täysin determinoituja.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009

Jos Jumala voi puuttua systeemin kulkuun, systeemi ei enää voi olla deterministinen. Deterministisessä systeemissä asiantila hetkellä t2 on määräytynyt täsmälleen tilan t1 perusteella. Jos on mahdollista, että tilan t1 jälkeen seuraa jokin muu tila kuin t2, ei systeemi ole täysin deterministinen. Jos siis Jumala voi puuttuessaan systeemin kulkuun hetkellä t1 aiheuttaa tilan t3, systeemi ei ole deterministinen. Se ei milloinkaan ole deterministinen, jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että vallitsevasta tilasta t1 ei seuraakaan asiantilaa t2. Jos Jumala voi puuttua systeemin kulkuun, tämä on mahdollista, eikä systeemi siten ole deterministinen.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Uusimmat

Suosituimmat