Seuraa 
Viestejä45973

Uskotko että maailmankaikkeus mahtuu atomia pienempään pisteeseen vai onkohan kyseessä 3-ulotteinen tiheä massa.

Sivut

Kommentit (22)

Kysymyksessä on 3-ulotteinen tiheä massa.

Aivan varmasti.
Loogisesti.
Varsin tieteellisesti.
Todistetusti.
Pyhästi.
Salaisesti.
Vain näin kahden kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minkä vuoksi ulottuvuuksia olisi ainoastaan kolme?

Atomia pienempään pisteeseen? En usko, että maailmankaikkeus olisi käpertynyt tähänkään.

Minkä vuoksi maailmalla olisi jokin tietty muoto? Muoto täytyisi mielestäni havainnoida ulkopuolelta. Maailmankaikkeuden ulkopuolelta. Emmekö tällöin olisi osa vielä jotain suurempaa kokonaisuutta. Asuisimme multiversumissa, jossa erillisiä maailmankaikkeuksia olisi ääretön määrä.

Uskoisiin pyöreään muotoon. Kaikki näyttää pyörivän, myös muulloin kuin baari-illan aikana ja jälkeen. Planeetat kiertävät aurinkoa, elektronit kiertävät atomia ja ihmiset kiertävät kehää. Jokin muoto on varmasti olemassa, olkoon maailmankaikkeus pyöreä sanon minä.

En ole varma ymmärsinkö kysymyksen oikein.

------------------

"Se, joka mielii saada aikaan parempaa kuin kaikki muut, pettää tavallisesti itseään. Hän tekee vain sen, mitä hän voi, ja kuvittelee omaksi ilokseen, että se on suurta ja enempää kuin mihin kaikki muut pystyvät." - mahd. Goethe

Olen
nm
Uskotko että maailmankaikkeus mahtuu atomia pienempään pisteeseen vai onkohan kyseessä 3-ulotteinen tiheä massa.



Kehnot vaihtoehdot...

Uskomiseen tarvitaan vain yksi vaihtoehto.

180°
Olen
nm
Uskotko että maailmankaikkeus mahtuu atomia pienempään pisteeseen vai onkohan kyseessä 3-ulotteinen tiheä massa.



Kehnot vaihtoehdot...

Uskomiseen tarvitaan vain yksi vaihtoehto. :lol:

Äänestin 3-ulotteista massaa, kun vaihtoehtoja oli vain kaksi. Edes kolme ulottuvuutta - - -.

Aine ilmenee liikkeenään, siis tapahtumissda, ajassa, neljäntenä ulottuvuutena. Kolmea ulottuuutta sinänsä ei voida todeta eli " nähdä", vaan ne reaalistuvat vain neljännessä ulottuvuudessa. Kyseessä ovat
NELIULOTTEISET TIHEÄMASSAT. Olen käyttänyt jo pitkään tiheämassojen nimitystä.

Ydinhiukkanen, siis protoni tai neutroni, sekin on tiheämassa. JAKAMATTOMAT OVAT siinä vieri vieressä. Senm sijaan elektroni, massaltaan vain 1/1837 täydestä protonista, on huokoinen. Tilavuuskooltaankin se lie lähes yhtä suuri kuin protoni, ja todettavan sähkövarauskensa perusteella pinta-alalataan jopa yhtä suuri kuin protoni.

Atomitilan käsite on avausken äänestysehdotuksessa käsitelty varsin epäselvästi. Protonin läpimita on vain luokkaa 10^-15 m, vain noin
1/100 000 atomitilan läpimitasta, joka määritetään elektronin eli sähkän radan kehän perusteella. Myös tiheämassassa atomiyksilöstä jää vain pieni piste. Sen sijaan toki suurimassaisessa tiheämassassa näkyy selvästi
ero singulariteettikuvitelmaan. Hieman massaltaan Aurinkoa suuremman,
"neutronitähden", läpimitta 20 km. Tämä vastaa ydinhiukkaselle saatavaa tiheyttä. Miljoonan aurinkomassan ovat jo lähes suurimpia. Näille saamme läpimittaa, siis kolmannen juuren säännöllä, vajaat 2000 km. Aika suuria siis tennis- tai jalkapalloiksi!

Oli vanha käsitys vallalla pitkään, että " mustaukkoja" eli siis tiheämassoja ei voisi nähdä. Nitä viime vuosina kutenkin on ruvettu näkemään loistavissa kvasaareissa, joissa tunnetusti valaistusta riittää.
Käsitykseni singulariteetin kumoamisesta, ja ydinhiukkasen tiheydestä suurimpana mahdollisena atomiainetiheytenä, perustuu nyt siis myös havaintoihin! Käsitystäni estin kyllä jo ennen niiden julkaisemista Suomessa.

Äänestäkää siis 3-ulotteista tiheämassaa, kun parempaakaan vaihtoetoa ei ole esitetrty!

Mahdollisesti maailmankaikkeus on jotain muuta kuin tilavuuteen realisoituva muoto.

Paha mennä sanomaan mitään muotoa. Oletteko muuten tutustuneet säieteoriaan? Itte oon dokumentteja kattonut, Brian Greene. Greene taitaa itse uskoa säieteoriaan. Taisi olla Harwardista lähtöisin, tai ainakin siellä säieteoriaa on muotoiltu.

Säieteoriassa ei käsitykseni mukaan anneta maailmankaikkeudelle minkäänlaista muotoa, joskin yhtälöistä ratkeaa usein mitä odottamattomimpia asioita.

Perusajatus oli se, että atomit koostuvat pienen pienistä, kerälle taipuneista n-ulotteisista säikeistä. Tähän asti atomit on nähty pisteinä, mutta jos ne eivät realisoidukaan pisteinä, vaan säikeinä.

Menee kyllä pahasti ohi aiheen, jos tarkoituksena on käsitellä vain uskomuksia maailmankaikkeuden muodosta?

---------------------

Jos erehdyn, niin voi sen jokainen huomata; jos valehtelen, niin ei. - Mahd. Goethe

Menee itselläsi heti alkajaisiksi pieleen. Atomien ydinhiukkaset eivät koostu säikeistä, vaan JAKAMATTOMISTA, joita on ydinhiukkasessa vieri vieressä. JAKAMATTOMAN perusmassa johdettuna Planckin vaikutuskvantista 3.68*10^-48 g, pituusulottuuvus luokkaa 10^-23 m.

Ydinhiukkasen pituusulottuvuus luokkaa 10^-15 m, sen sijana atomitilan, jota rajaa elektronin eli sähkän rata, luokkaa 10^-10 m.

Fotonit liikkuvat avaruudessa JAKAMATTOMIEN kidejonoina, kiteet, ja siten myös jakamattomat, ovat koostuneita hiukkasia. Käsitellessäni vetovoimaa jouduin lopulta eliminoimaan sen välittäjät jakamattomien/fotonien kokoluokan hiukkasista.

Säiemuoto, se kyllä sopii kuvaamaan vetovoiman vaikutusta, mutta ei sen välittäviä hiukkasia. Käsitykseni mukaan vetovoimaa välittävät jakamttomista irronneet siruhiukkaset. Vaikutus tapahtuu jonohiukkasina gravitoneina, vrt. siis fotonit ja niiden JAKAMATTOMAT osakiteet.

Säiehiukkaset ovat jo Venezianolla 1960-luvulla. Myös niiden kokoluokka 10^-35 m on mielestäni liian pieni. Minä pidän siruhiukkasille pienimpänä mahdollisena kokoluokkana 10^-31 m.

Pistemuoto, eli hyvin pieni pallo, ei kylläkään ole välttämätön edellytys
hyvin pienelle aineellekaan. Minä ajattelen vaihtoehtona lähinnä levyjä.
Ytimessäkin ydinhiukkaset ovat kuin levyt tangossa. Tätä akselia kiertävät elektronit kukin protoninsa kohdalla.

ArKos itse
Menee itselläsi heti alkajaisiksi pieleen. Atomien ydinhiukkaset eivät koostu säikeistä, vaan JAKAMATTOMISTA, joita on ydinhiukkasessa vieri vieressä. JAKAMATTOMAN perusmassa johdettuna Planckin vaikutuskvantista 3.68*10^-48 g, pituusulottuuvus luokkaa 10^-23 m.

Ydinhiukkasen pituusulottuvuus luokkaa 10^-15 m, sen sijana atomitilan, jota rajaa elektronin eli sähkän rata, luokkaa 10^-10 m.

Fotonit liikkuvat avaruudessa JAKAMATTOMIEN kidejonoina, kiteet, ja siten myös jakamattomat, ovat koostuneita hiukkasia. Käsitellessäni vetovoimaa jouduin lopulta eliminoimaan sen välittäjät jakamattomien/fotonien kokoluokan hiukkasista.

Säiemuoto, se kyllä sopii kuvaamaan vetovoiman vaikutusta, mutta ei sen välittäviä hiukkasia. Käsitykseni mukaan vetovoimaa välittävät jakamttomista irronneet siruhiukkaset. Vaikutus tapahtuu jonohiukkasina gravitoneina, vrt. siis fotonit ja niiden JAKAMATTOMAT osakiteet.

Säiehiukkaset ovat jo Venezianolla 1960-luvulla. Myös niiden kokoluokka 10^-35 m on mielestäni liian pieni. Minä pidän siruhiukkasille pienimpänä mahdollisena kokoluokkana 10^-31 m.

Pistemuoto, eli hyvin pieni pallo, ei kylläkään ole välttämätön edellytys
hyvin pienelle aineellekaan. Minä ajattelen vaihtoehtona lähinnä levyjä.
Ytimessäkin ydinhiukkaset ovat kuin levyt tangossa. Tätä akselia kiertävät elektronit kukin protoninsa kohdalla.

Elektronilla ei ole mitään varsinaista rataa atomin ympärillä, vaan todennäköisyyspilvi. Elektronin paikan todennäköisyyden epätarkkuus on 10^-10 joka on juurikin noin tuo atomin läpimitta. Elektronillakaan ei ole varsinaista pistemuotoa, vaan se käyttäytyy hieman aallon tavoin. Ytimessä ydinhiukkaset eivät ole mitenkään verrattavissa tankoon ja levyihin, sillä myös ydinhiukkasilla on vain todennäköisyys olla jossain paikassa ydintä ja atomin ydin muistuttaa pikemminkin nestettä kuin kiinteää palloa. Atomin ympärillä todennäköisyyspilvissä voi kussakin olla kaksi elektronia, sillä ne "kiertävät" eri suuntiin.

ArKos itse
Menee itselläsi heti alkajaisiksi pieleen. Atomien ydinhiukkaset eivät koostu säikeistä, vaan JAKAMATTOMISTA, joita on ydinhiukkasessa vieri vieressä. JAKAMATTOMAN perusmassa johdettuna Planckin vaikutuskvantista 3.68*10^-48 g, pituusulottuuvus luokkaa 10^-23 m.

Säiehiukkaset ovat jo Venezianolla 1960-luvulla. Myös niiden kokoluokka 10^-35 m on mielestäni liian pieni. Minä pidän siruhiukkasille pienimpänä mahdollisena kokoluokkana 10^-31 m.

Pistemuoto, eli hyvin pieni pallo, ei kylläkään ole välttämätön edellytys
hyvin pienelle aineellekaan. Minä ajattelen vaihtoehtona lähinnä levyjä.
Ytimessäkin ydinhiukkaset ovat kuin levyt tangossa. Tätä akselia kiertävät elektronit kukin protoninsa kohdalla.

Niin, kumpaa tämä on filosofiaa vai fysiikkaa. Monet fyysikotkin ovat joutuneet painimaan filosofisten ongelmien parissa. Asioista, joista on "mahdotonta" saada mittaustulosta ei voi näyttää toteen. Asioista tulee uskonasioita.

Säieteoriaa on käsitykseni mukaan mahdotonta kokeellisesti osoittaa vääräksi tai oikeaksi. Teoria on suojassa, mutta ei välttämättä kuvaa todellisuutta.

Eikös Planckin vakio ollut pienin mahdollinen mitta?

Jonkin muodon kuvitteleminen auttaa varmasti mielikuvitusta käsittelemään ongelmaa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin tällöin ajattelun lukkiutuminen, ts. ajatukset alkavat vahvistamaan toisiaan ja joudutaan kehäpäätelmiin. Tämän vuoksi en halua antaa aineen pienimmille osasille mitään muotoa, joka niillä saattaa olla.

Levyjä?.. Mielenkiintoista olisi tietää oletko itse tullut tähän päätökseen, vai siteeraatko jotain artikkelia? Varmasti yksi monista mahdollisuuksista.

Lopuksi voin paljastaa oman tietämättömyyteni. Mitä ovat "siruhiukkaset"? En ole koskaan kuullutkaan.

"Suurimmat vaikeudet sijaitsevat siellä, mistä emme niitä etsi." - Goethe

Planckin vaikutuskvanttivakio ei ole pienin mahdollinen mitta. Tuon mittavakionkin lie Palnck kyllä laatintu, kun silloin vielä kuviteltiin, että vois olla pienin mahdollien mitta. Tämä on ihan samantyyppien asia kuin rajallien suurin mahdollein kaikkeus. Sitä ei ole.

Menchillä puolestan on omassa päässään todennäköisyyspilvi, tai oikeastaa muutamalla kypäräpääpappiproffalla sitä ennen. Ei noin ollut Bohrin atomimallissakaan. Elektoni ei ole pilvi, vaan huokoinen hiukkanen, pinnaltaan yhtä suuri kuin protoni.
Kaarevan sähköisen vaikutusvoiman ohjaamana elektroni kiertää protonia täsmäradalla.

Joillakin proffilla ei keerta kaikkiaan ole muuta kykyä, tehtävää ja roolia kuin hölynpölyn tuottaminen. Sitä sanotaan kulttuuriksi, jota varten on myös akatemia ja kulttuuriministeri.

"Singulariteetin olemassaolo"

Tästähän lie oli kyse.

Jos maailmankaikkeus syntyy uudestaan. Siis maailmankaikkeus häviää ja sitten taas esiintyy uudestaan, niin mikä on sen muoto hetkellä kun ei ole todellakaan olemassa mitään? Ei tilaa, aikaa tai paikkaaa. Missään ei ole mitään. Kaikki on totaalisen tyhjää, ei ole mitään.

Jos ei todellakaan ole mitään, niin mistä kaikki saa alkunsa? Millainen on tuo alkupiste ja onko se jokaisessa maailmankaikkeudessa sama? Elämme omassa universumissamme, ja sille on joku antanut muodon. Maailma on muotoja täynnä, voidaanko sanoa jonkin muodon edustavan maailmaamme?

Uskotko että maailmankaikkeus mahtuu atomia pienempään pisteeseen vai onkohan kyseessä 3-ulotteinen tiheä massa.

Jonkin sisällä se voisi olla. Kävisikö donitsin muotoinen maailma?

----------

Muoto on sulatettava yhtä hyvin kuin ainekin; onpa sen sulattaminen paljon vaikeampaakin. - Goethe

Radioaaltojen ja mikroaaltojen raja 3 cmn aaltoalueella, havaittiin jo toisen maailmansodan aikaan kun brittien tutkkat alkoviat käyttää 3 cmn radioaaltoja. Käsitykseni mukaan radioaallot ovat sm-yksilöhiukkasia, sen
sijaan jo mikroaallot varsinaisia reaalifotoneita. Ja minä selitin tuon rajan jo viime vuonna siten, että tuo jakso 10 miljardia/s vastaa elektronin kierroslukua protonin ympäri, ja elektronin nopeudeksi siinä saan luokkaa 10 m/s. Kyllä siitä tietysti tulee pilvimäinenkin vaikutlema, ja jos proffalla tai dosentilla on sekä laiska järki että kova pää, hän teki elektronista pilven, ja sai monta pilven veikkoa seurakseen. Siinä sitä on pilvessä leijailtu ja pilveä poltettu. - Jos oletamme elektronin pinta-alan, varauksen perusteella, yhtä suureksi kuin protonin, ja kierrosluku on tuo, ja atomitilan läpimitta 100 000 kertaa protonin, elketroni eli sähkä sekunnissa pyyhkäisisi protonin pinta-alaa vastaavan kymmenmiljardisen atomitilan pinta-alan. Proffia, dosentteja, renkejä, isänttiä, kaikkia toimittelijoita kyllä neuvoisin tarkistelemaan pilvikäsityksiään. Tulee käsitys, että sekä USA että koko suurporvariston maailmanvaltakunta leijailee pilvessä.

Siruhiukkaset, ne johdin hiljan, kun vetovoima eliminoitui JAKAMATTOMIEN ja fotonisista asioista, ja kun toisaalta fotonien osat vaikutusshiukkaset oli todettu kiteiksi, ja kiteethän ovat koostuneita hiukkasia, kuten eräs täältäkin minulle totesi. Nimi on teille outo, mutta tuntuuko tutulta säiehiukkaset, jo 1960-luvulla Venezianolla. Minä sanon, että ne eivät ole säikeitä, vaan irtoavia ja palaaviakin siruja. Irtoamisen nopeus eli valon nopeus on yhteistä kiteisten fotonien kanssa.
Säikeenomaista voi olla gravitonius, niiden vetovoimavaikutus. Siruhiukkaset yksilöinä oletan vain vetovoiman välittämisen roolissa.
Mutta siis kaikki aine kuitenkin perustaltaan koostuu niistä.

Ulottuvuuksia on vain kaksi. Ensinmäinen on suunta kaikkialle. Mitä eroa on ulottuvuuksilla ylös, sivulle ja eteenpäin? Ei mitään. Muussa tapauksessa ulottuvuuksiksi voitaisiin katsoa oikea, vasen, pohjoinen, etelä ja tietysti koillinen. Tämä yksi ulottuvuus on tila, jossa sen ulottuvilla materia, energia matkaa ajassa eli siinä toisessa ulottuvuudessa. Aika on yksisuuntainen vaikkakin kaikkiin suuntiin, kuten tila ulottuvuuskin. Kuulostaisi hassulta 3-ulotteinen aika. aika -x, aika-y ja aika-z. Olisivatko ne samanarvoisia, kuten nämä hörhöjen muut ulottuvuudet, jotka on käpertyneet itseensä, eikä niitä siksi voi nähdä?! Vastaa arkos itse.

Ookkonä myös Oulusta, pitäskö sua myös pelätä? Viestisi tapaisia täällä palstalla ei ennen ole juuri ollutkaan. Jukterikin on sinuun verrattuna aika sovinnainen henkilö.

- - - - - muokkaustoiminto - - - -

Tavattuani sinut toisessakin aiheessa pidän mahdollisena, että olet taas
uudella nimimerkillä irti päässyt SAVONMUAN JUKTERI JA JOULUPUKKI.

ArKos itse
Radioaaltojen ja mikroaaltojen raja 3 cmn aaltoalueella, havaittiin jo toisen maailmansodan aikaan kun brittien tutkkat alkoviat käyttää 3 cmn radioaaltoja. Käsitykseni mukaan radioaallot ovat sm-yksilöhiukkasia, sen
sijaan jo mikroaallot varsinaisia reaalifotoneita.



Menee yli hilseen, eikä edes karise olkapäille. Mitä eroa on sm-yksilöhiukkasilla ja reaalifotoneilla?

Mielestäni kaikki aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. Otetaan tarkasteluun näkyvä valo. Näkemämme valo on vain pieni osa koko sm-spektristä. Lisäksi sanotaan valon olevan fotoneita. Mitä muuta se voisi olla? Jos tästä nyt johdan asian laajempaan kokonaisuuteen, niin saan käsityksen, jonka mukaan koko sm-spektri on fotoneita. Fotonillahan ei ole massaa, ts. se on massaton.

Ajatuskoe: "Ammun" avaruuteen radio- ja mikroaaltoja. Miten ne eroavat toisistaan? Ovatko molemmat yhtä aikaa perillä? Fotonin ajattelen kulkevan valonnopeudella.


Siruhiukkaset, ne johdin hiljan, kun vetovoima eliminoitui JAKAMATTOMIEN ja fotonisista asioista, ja kun toisaalta fotonien osat vaikutusshiukkaset oli todettu kiteiksi, ja kiteethän ovat koostuneita hiukkasia, kuten eräs täältäkin minulle totesi. Nimi on teille outo, mutta tuntuuko tutulta säiehiukkaset, jo 1960-luvulla Venezianolla. Minä sanon, että ne eivät ole säikeitä, vaan irtoavia ja palaaviakin siruja. Irtoamisen nopeus eli valon nopeus on yhteistä kiteisten fotonien kanssa.
Säikeenomaista voi olla gravitonius, niiden vetovoimavaikutus. Siruhiukkaset yksilöinä oletan vain vetovoiman välittämisen roolissa.
Mutta siis kaikki aine kuitenkin perustaltaan koostuu niistä.

JAKAMATTOMAT? Eikö jo antiikin kreikassa keksitty tuo sana. Taisi olla "Atom" - "Jakamaton". Nykytiede on todistanut atomin koostuvan vielä pienemmistä hiukkasista. Hiukkasia lienee havaitta CERNissä jo useita satoja. Ovatko nämä niitä tämänhetkisen käsityksen mukaisia JAKAMATTOMIA?

Säiehiukkaset = Siruja?

Mitä kiteillä kuvataan? Mahdollisesti sirujen välillä vaikuttavia neljää perusvoimaa, luulisin. Missä nämä siruteoria on kehitetty, CERN?

------------

"Tieteet tuhoavat itseään kahdella tavoin: laventumalla ja syventymällä liiaksi." - Goethe

PieniKarhu
ArKos itse
Radioaaltojen ja mikroaaltojen raja 3 cmn aaltoalueella, havaittiin jo toisen maailmansodan aikaan kun brittien tutkkat alkoviat käyttää 3 cmn radioaaltoja. Käsitykseni mukaan radioaallot ovat sm-yksilöhiukkasia, sen
sijaan jo mikroaallot varsinaisia reaalifotoneita.



Menee yli hilseen, eikä edes karise olkapäille. Mitä eroa on sm-yksilöhiukkasilla ja reaalifotoneilla?

Mielestäni kaikki aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. Otetaan tarkasteluun näkyvä valo. Näkemämme valo on vain pieni osa koko sm-spektristä. Lisäksi sanotaan valon olevan fotoneita. Mitä muuta se voisi olla? Jos tästä nyt johdan asian laajempaan kokonaisuuteen, niin saan käsityksen, jonka mukaan koko sm-spektri on fotoneita. Fotonillahan ei ole massaa, ts. se on massaton.

Ajatuskoe: "Ammun" avaruuteen radio- ja mikroaaltoja. Miten ne eroavat toisistaan? Ovatko molemmat yhtä aikaa perillä? Fotonin ajattelen kulkevan valonnopeudella.


Siruhiukkaset, ne johdin hiljan, kun vetovoima eliminoitui JAKAMATTOMIEN ja fotonisista asioista, ja kun toisaalta fotonien osat vaikutusshiukkaset oli todettu kiteiksi, ja kiteethän ovat koostuneita hiukkasia, kuten eräs täältäkin minulle totesi. Nimi on teille outo, mutta tuntuuko tutulta säiehiukkaset, jo 1960-luvulla Venezianolla. Minä sanon, että ne eivät ole säikeitä, vaan irtoavia ja palaaviakin siruja. Irtoamisen nopeus eli valon nopeus on yhteistä kiteisten fotonien kanssa.
Säikeenomaista voi olla gravitonius, niiden vetovoimavaikutus. Siruhiukkaset yksilöinä oletan vain vetovoiman välittämisen roolissa.
Mutta siis kaikki aine kuitenkin perustaltaan koostuu niistä.



JAKAMATTOMAT? Eikö jo antiikin kreikassa keksitty tuo sana. Taisi olla "Atom" - "Jakamaton". Nykytiede on todistanut atomin koostuvan vielä pienemmistä hiukkasista. Hiukkasia lienee havaitta CERNissä jo useita satoja. Ovatko nämä niitä tämänhetkisen käsityksen mukaisia JAKAMATTOMIA?

Säiehiukkaset = Siruja?

Mitä kiteillä kuvataan? Mahdollisesti sirujen välillä vaikuttavia neljää perusvoimaa, luulisin. Missä nämä siruteoria on kehitetty, CERN?

------------

"Tieteet tuhoavat itseään kahdella tavoin: laventumalla ja syventymällä liiaksi." - Goethe

Taas yksi, nyt PieniKarhu, joka nääs koskaan ei ole lukenut juuri mitään.

Veden aallotko sm-säteilyä?

Jo Einstein sanoo, että valossa, fotoneissa ei tapahdu mitään sisäistä liikettä, ei kulje aika. Joten, matkallaan, valo, fotonit, eivät voi olla sm-tai mitään muutakaan säteilyä, vaan kiteitä. Myöskään ajateltavaa väliainetta eetteriä ei enää juuri kukaan tunnusta, tai on sielä Helsingissä eräs varanotaari, jonka nimeä en kyllä nyt juuri muista, nyt muistan, Nieminen. Fotonien ja sm-hiukkasyksilöiden vaiktus perustuu niiden energiaan. Lähtö kyllä on sähköinen impulssi, kuten tulokin. Irtautumisen kynnyksellä fotoni tai sm-yksilöhiukane jähenmttyvät kiteisiksi, ja irtoavat samalla valon nopeudella kuin vetovoimaa välittävät siruhiukkasetkin.

Fotoni eroaa siten sm-yksilöstä, että siinä on kiteitä jonossa, jopa miljoonaan asti. Sm-hiukkaset, siis radioaaltoejn osaset, ovat aina yksilöitä, ja myös laskettavan fotonisäteen jakso eli teho ( sekunnissa) tulee vain perättäisten yksilöiden jaksoista. Radioaaltojen raja mikroaaltoihin on 3cmn eli 10 milajirdin hertzin tienoilla. Se sisi löytyi Britanniassa jo toisen maailmansodan aikaan, kun tutkien lähelä tippui kuolekiita lintujakin, mutta Suomessa ei vielä 20 vuotta myöhenmmin.
Silloin Simonsin Fysikka korkeakouluja varten ei tuntenut vielä mikroaaltoja.

Jo kauan olen kertonut, että JAKAMATON on samaa kuin Planckin vaikutushiukkanen, jotka siis muodostavat myös fotoneita. Perusmassa 3.68*10^-48 g, pituusulottuvuus luokkaa 10^-23 m. Ydinhiukkasessa niitä on vieri vieressä, sen sijaan elektroni on huokoinen.

Mitä kokoa siruhiukkaset täsmälleen ovat, ei ole minunkaan tiedossani.
Kokoluokaksi oletan suunnilleen 10^-28m - 10^-31 m. Vrt. Venezianolla säiehiukkaset 10^-35 m.

Taas yksi, nyt PieniKarhu, joka nääs koskaan ei ole lukenut juuri mitään.

Veden aallotko sm-säteilyä?

Jo Einstein sanoo, että valossa, fotoneissa ei tapahdu mitään sisäistä liikettä, ei kulje aika. Joten, matkallaan, valo, fotonit, eivät voi olla sm-tai mitään muutakaan säteilyä, vaan kiteitä. Myöskään ajateltavaa väliainetta eetteriä ei enää juuri kukaan tunnusta, tai on sielä Helsingissä eräs varanotaari, jonka nimeä en kyllä nyt juuri muista, nyt muistan, Nieminen. Fotonien ja sm-hiukkasyksilöiden vaiktus perustuu niiden energiaan. Lähtö kyllä on sähköinen impulssi, kuten tulokin. Irtautumisen kynnyksellä fotoni tai sm-yksilöhiukane jähenmttyvät kiteisiksi, ja irtoavat samalla valon nopeudella kuin vetovoimaa välittävät siruhiukkasetkin.

Fotoni eroaa siten sm-yksilöstä, että siinä on kiteitä jonossa, jopa miljoonaan asti. Sm-hiukkaset, siis radioaaltoejn osaset, ovat aina yksilöitä, ja myös laskettavan fotonisäteen jakso eli teho ( sekunnissa) tulee vain perättäisten yksilöiden jaksoista. Radioaaltojen raja mikroaaltoihin on 3cmn eli 10 milajirdin hertzin tienoilla. Se sisi löytyi Britanniassa jo toisen maailmansodan aikaan, kun tutkien lähelä tippui kuolekiita lintujakin, mutta Suomessa ei vielä 20 vuotta myöhenmmin.
Silloin Simonsin Fysikka korkeakouluja varten ei tuntenut vielä mikroaaltoja.

Jo kauan olen kertonut, että JAKAMATON on samaa kuin Planckin vaikutushiukkanen, jotka siis muodostavat myös fotoneita. Perusmassa 3.68*10^-48 g, pituusulottuvuus luokkaa 10^-23 m. Ydinhiukkasessa niitä on vieri vieressä, sen sijaan elektroni on huokoinen.

Mitä kokoa siruhiukkaset täsmälleen ovat, ei ole minunkaan tiedossani.
Kokoluokaksi oletan suunnilleen 10^-28m - 10^-31 m. Vrt. Venezianolla säiehiukkaset 10^-35 m.
_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.

Jos tekisit vertauskuvan johonkin tunnettuun tilanteeseen, niin saattaisin ymmärtää. Usein monimutkaisia asioita voidaan kuvata yksinkertaisin termein, tässä tuskin pyrin yksinkertaistukseen.

Faktaa ja fiktiota minulle.

-----------------------------

"Eikö maailma jo ole ilmankin täynnä arvoituksia? Pitäisikö vielä ruveta muuttamaan yksinkertaisimmatkin ilmiöt arvoituksellisiksi?" - Goethe

ArKos itse
Planckin vaikutuskvanttivakio ei ole pienin mahdollinen mitta. Tuon mittavakionkin lie Palnck kyllä laatintu, kun silloin vielä kuviteltiin, että vois olla pienin mahdollien mitta. Tämä on ihan samantyyppien asia kuin rajallien suurin mahdollein kaikkeus. Sitä ei ole.

Menchillä puolestan on omassa päässään todennäköisyyspilvi, tai oikeastaa muutamalla kypäräpääpappiproffalla sitä ennen. Ei noin ollut Bohrin atomimallissakaan. Elektoni ei ole pilvi, vaan huokoinen hiukkanen, pinnaltaan yhtä suuri kuin protoni.
Kaarevan sähköisen vaikutusvoiman ohjaamana elektroni kiertää protonia täsmäradalla.

Joillakin proffilla ei keerta kaikkiaan ole muuta kykyä, tehtävää ja roolia kuin hölynpölyn tuottaminen. Sitä sanotaan kulttuuriksi, jota varten on myös akatemia ja kulttuuriministeri.

Todennäköisyyspilvet muistuttavat hieman Bohrin ratamallia, joskaan niissä elektronilla ei ole tarkkaa rataa. Bohrin atomimalli edustaa vanhempaa käsitystä, kun taasen todennäköisyyspilvet kvanttifysiikan käsitystä. Enkä tässä nyt väittänyttkään, että elektroni itse olisi pilvi, vaan että se löytyy atomin ympäriltä todennäköisyyspilvestä, sillä ei ole tarkkaa rataa eikä tarkkaa paikkaa. Elektroni liikkuu atomin ympäri, koska se vaihtaa atomin ytimessä olevien protonien kanssa fotoneja. Vaikka sillä ei ole tarkkaa rataa, se kuitenkin kiertää atomia. Paulin kieltosäännön mukaan kaksi fermionia ei voi olla samassa pisteessä ja samassa liiketilassa yhtä aikaa. Elektronit ovat todennäköisyysradoillaan kuitenkin kaksittain ja kiertävät ydintä eri suuntiin. Eli vaikka ne saattavat osua todennäköisyysradoillaan päällekkäin, on niillä silti liike eri suuntiin.

Minulla ei ole harmainta aavistusta, minkä muotoinen se elektroni on tai onko se huokoinen. Sinä saat pitää sitä vaikka protonin kokoisena ja huokoisena, todennäköisyyspilvet eivät sulje sitä mahdollisuutta mitenkään. Ne kumoavat ainoastaan elektronin tarkan radan. Ja muuttavat sen todennäköisyysamplitudiksi.

Sitäpaitsi, koska fotonit eivät koostu yhtäjaksoisesta aallosta, ei elektroni voi kiertää täysin tarkkaa rataa vaikka todennäköisyyspilvet olisivatkin täyttä puppua.

PieniKarhu

Mielestäni kaikki aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. Otetaan tarkasteluun näkyvä valo. Näkemämme valo on vain pieni osa koko sm-spektristä. Lisäksi sanotaan valon olevan fotoneita. Mitä muuta se voisi olla? Jos tästä nyt johdan asian laajempaan kokonaisuuteen, niin saan käsityksen, jonka mukaan koko sm-spektri on fotoneita. Fotonillahan ei ole massaa, ts. se on massaton.

Ajatuskoe: "Ammun" avaruuteen radio- ja mikroaaltoja. Miten ne eroavat toisistaan? Ovatko molemmat yhtä aikaa perillä? Fotonin ajattelen kulkevan valonnopeudella.

Radioaalloilla on lyhyempi aallonpituus, ja siten ne sisältävät vähemmän energiaa, kuin mikroaallot. Molemmat ovat samaan aikaan perillä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat