Seuraa 
Viestejä13176

Tämähän on vanha konsti tiedemaailmassa. Siksipä sitä on jokaisen hyvä harjoitella.

Esimerkiksi monet minun aloittamat ketjut vaativat ihmisiltä ajatteleun taitoa, että niistä löytää olennaisen asian.

Vaikka ajattelu ei ole heti helppoa se on madollista ihan varmaan.

En kirjoittele valmiiksi pureksittuja tarinoita tänne.

Sivut

Kommentit (94)

Oletus ja lähtökohta:

Vihollinen hyökkää. Vihollinen työntää etulinjassa Sinulle rakkaimpia lähimmäisiäsi. Sinä olet puolustuksen esimies. Päätettävä on kaksi vaihtoehtoa:
1. Avataan tulitus, jolloin sekä omaisesi että viholliset kuolevat.
2. Ei ammuta, jolloin vihollinen laittaa sinut vankilaan koko loppuelämäksesi.

Kummanko vaihtoehdon valitset?

tiäremiäs
Tämähän on vanha konsti tiedemaailmassa. Siksipä sitä on jokaisen hyvä harjoitella.

Esimerkiksi monet minun aloittamat ketjut vaativat ihmisiltä ajatteleun taitoa, että niistä löytää olennaisen asian.

Vaikka ajattelu ei ole heti helppoa se on madollista ihan varmaan.

En kirjoittele valmiiksi pureksittuja tarinoita tänne.

Moro tieremiäs. Tierätkö muuten mitä? Järki ei voita edes tiedemaailmassakaan aina. Yhdistänet järjen tieteeseen, tai ainakin sait minut uskomaan näin. Oletan löytäneeni linkin ajatteluusi. Kuvitelmaan, jossa yhdistät järjen moraalisesti oikean ratkaisun löytämiseksi. Millainen maailma olisi se, jossa järki aina voittaa? Tarvitaanko atomipommin rakentamiseen muuta kuin järkeä? Ratkaisevatko ydinaseen käyttämisen järki vai tunteet?

No, en nyt oikein uskalla hyökätä, miksi haluaisinkaan? Mutta ehkä saan sinut ajattelemaan. Lueskelin vanhoja keskusteluitasi, en kovin tarkkaan. Luin ajatuksiasi sekä järjellä, että tunteella.

Luulen tunteneeni elämäni aikana useita kaltaisiasi ihmisiä. Tosin todellisuudessahan voit olla täysin erilainen, ainakin järjellä ajatellessani. Tunteeni kertovat kuitenkin myös jotain muuta.

"Vaikka ajattelu ei ole heti helppoa se on madollista ihan varmaan."

Järjellä ajattelu on myös minun mielestäni madollista, mutta ei suinkaan aina suotavaa. Tämän vuoksi haluan säilyttää myös tunteilla ajattelun madollisuuden itselläni. Kirjoitusvirheistä en halua huomautella, joska itsekin sorrun niihin. Tämä on vain elämää.

"Vanha konsti tiedemaailmassa."

Varmasti onkin. Miksi se olisi myös täällä? Ajatteletko aina itse järjellä? Kuuluuko joskus ajatella myös tunteillaan?

Ehkä sain sinutkin ajattelemaan. En tiedä löysinkö pointtiasi, tuskin se kovin tärkeä oli?

-----------------------------------------

Vastaan väittäminen ja imartelu luovat kehnoa keskustelua. - Goethe

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yllättävän monessa tilanteessa joutuu pohtimaan: käytääkö järkeä vai tunnetta. Itse olen sitä mieltä, että vastaus on jossain niiden välimaastossa.

Sitten kun sinäkin löydät oman kullan, niin viimeistään huomaat että ei se ole vaan niin helppoa ajatella pelkällä järjellä.

Ei.
Älkää kuvitelkokaan, että voitte ajatella käyttämättä tunteitanne samalla.
Mielelläni turvaudun tässä asiassa markkinointiguru Timo Ropen huikeisiin luentoihin; ihmisellä (etenkin minun kaltaisellani insinöörillä) on tapa tehdä päätös tunteella ja sen jälkeen etsiä sille järkeenkäyvät perustelut - nimenomaan perustelut!
Päätösten perusteet kun ovat aina tunnepohjaisia...

Mutta syntyvätkö moraaliset valinnat puhtaasti tunteista? ainakin Kant on eri mieltä tästä asiasta:

" ... ihmissydämeen kohdistuva vaikutus, joka on niin paljon voimakkaampi kuin kaikki muut, kokemuksen kentältä nousevat impulssit, että omaa arvokkuuttaan koskevassa tietoisuudessa järki halveksii näitä impulsseja ja kykenee vähitellen nousemaan niiden herraksi. Sitä vastoin sekoitettu moraalifilosofia, joka koostuu tunteisiin ja taipumuksiin perustuvista impulsseista järjen käsitteiden ohella, väistämättä saa mielen horjumaan sellaisten motiivien välillä, joita ei voida saattaa yhden prinsiipin alaisuuteen ja jotka voivat ohjata meitä vain sattumanvaraisesti hyvään mutta hyvin usein myös pahaan."
(Grundlegung zur Metaphysik der Sitten Immanul Kant)

Ja edelleen:

"Kutsumme representaatioon kohdistuvan nautinnon tai tuskan kykyä "tuntemukseksi" koska molemmat käsittävät sen mikä on vain subjektiivista suhteessa meillä olevaan representaatioon eivätkä sisällä objektiin suuntautuvaa viittausta joka voisi tuottaa meille tiedon tuosta objektista (tai edes tiedon omasta tilasta) Nautinto tai tuska ei ilmaise mitään objektista vaan vain subjektia koskevan relaation"
(Tapojen metafysiikka, 211 Kant).

Jyväskylän yliopiston filosofian professori Juha sihvola kiteyttää loistavasti käytännöllisen järjen ja tunteiden väliset suhteet Kantin filosofiassa:

"Itsessään tuntemukset eivät kerro paljonkaan maailmasta, ne vain rekisteröivät kvantitatiivisia eivät kvalitatiivisia eroja... Nyt hän kuitenkin korostaa, että empiiriseen luontoon sisältyvät kykymme voivat tukea käytännöllisen järjen prinsiippejä ja motiiveja, vaikka jälkimmäiset säilyvät moraalin ainoana lähteenä. Moraalin auktoriteetti perustuu vain järkeen mutta järjellä on myös kyky muovata empiirisiä tuntemuksia ja nämä puolestaan voivat kouliutua sensitiivisiksi järjen äänelle. Moraalinen motivaatio on tehokkaimmillaan sellaisessa ihmisessä, jonka elämässä emotionaalisen aspektin kouliminen on toteutunut onnistuneesti."

Järki/tunteet/moraali ovat kaikki vaikea määritellä tiettyjen ominaisuuksien mukaan, ne eivät sijoitu aukottamasti mihinkään tiettyyn maastoon määritellessä ihmisen toimintaa.

tiäremiäs
Tämähän on vanha konsti tiedemaailmassa. Siksipä sitä on jokaisen hyvä harjoitella.

Esimerkiksi monet minun aloittamat ketjut vaativat ihmisiltä ajatteleun taitoa, että niistä löytää olennaisen asian.

Vaikka ajattelu ei ole heti helppoa se on madollista ihan varmaan.

En kirjoittele valmiiksi pureksittuja tarinoita tänne.

Asia sattuu olemaan niin että me ihmiset elämme tunteillamme. Kaikilla ihmisillä on tunteita. Olemme tunteittemme orjia.

Olisi tietenkin hyvä että oppisimme hallitsemaan eräitä destruktiivisia tunteitamme, kuten esimerkiksi "viha" ja "kateus". Se on myöskin destruktiivista puhua muista koko ajan pahaa, valehdella, juoruta paljon ja niin edelleen.

Tunteillemme emme voi mitään, mutta voimme opetella hallitsemaan eräitä destruktiivisia tunteitamme. Muuten niistä voi tulla vihollisiamme jotka hallitsee meitä. Ja näin ollen tulee myös ympäristö alttiiksi noille destruktiivisille tunteillemme, joita viljelemme ympärillemme. Ketju reaktio.

Se mikä on sinulle järjellistä, on jollekkin toiselle tunteilua. Ja se mikä on jollekkin toiselle järjellistä on sinun mielestäsi tunteilua.

Melkein kaikkea voi tulkita. Myöskin sanoja voi tulkita. Sanat ei merkitse aina samaa kaikille. Elämä on sellaista. Ei ole mitään planetaarista sanakirjaa, joka kertoo mitä mikin sana merkitsee. Paljon on tulkinnan varassa. Ja missä päin planeettaa asustaa.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Tarkkailija
Oletus ja lähtökohta:

Vihollinen hyökkää. Vihollinen työntää etulinjassa Sinulle rakkaimpia lähimmäisiäsi. Sinä olet puolustuksen esimies. Päätettävä on kaksi vaihtoehtoa:
1. Avataan tulitus, jolloin sekä omaisesi että viholliset kuolevat.
2. Ei ammuta, jolloin vihollinen laittaa sinut vankilaan koko loppuelämäksesi.

Kummanko vaihtoehdon valitset?

jos tykkään elämästä menen vankilaan ja sieltä voi joskus päästä pois.

Mutta jos kuolee, niin sieltä ei pääse koskaan pois.

PieniKarhu
Järki ei voita edes tiedemaailmassakaan aina. Yhdistänet järjen tieteeseen, tai ainakin sait minut uskomaan näin. Oletan löytäneeni linkin ajatteluusi. Kuvitelmaan, jossa yhdistät järjen moraalisesti oikean ratkaisun löytämiseksi. Millainen maailma olisi se, jossa järki aina voittaa? Tarvitaanko atomipommin rakentamiseen muuta kuin järkeä? Ratkaisevatko ydinaseen käyttämisen järki vai tunteet?

Tulkitsinko nyt oikein, että tässä puolustellaan tunteita?

Miksi ihmeessä järjellä ei muka päädytä moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin?

Jos kuvitellaan, että järjen mukaan atomipommin rakentaminen on hyvä juttu, on kyllä jätetty ajattelu pahasti puolitiehen.

Ajatus "kohtele muita, kuten haluat heidän kohtelevan sinua" on pelkkää järkeä.

Tulkitsinko nyt oikein, että tässä puolustellaan tunteita?

Miksi ihmeessä järjellä ei muka päädytä moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin?

Jos kuvitellaan, että järjen mukaan atomipommin rakentaminen on hyvä juttu, on kyllä jätetty ajattelu pahasti puolitiehen.

Ajatus "kohtele muita, kuten haluat heidän kohtelevan sinua" on pelkkää järkeä.

Järjellä atomipommi lienee rakennettu. Auttaisivatko tunteet sen rakentamisessa? Mielestäni tunteet olisivat vain tiellä, turha tunteilu saattaisi jopa romuttaa koko projektin.

Järki harvoin käskee ihmistä. Aina emme tee sitä mikä on järkevää, mistä edes tiedetään mikä on järkevää?

Ratkaisut jokainen tekee itse. Toisinaan kannattaa käyttää järkeä, joskus tunteita. Tietenkään näitä kahta käsitettä ei voida täysin erottaa toisistaan, vaan niiden välillä vaikuttaa monia siteitä. Usein paras vastaus löytyy kultaiselta keskitieltä.

En puolustele tunteita, enkä myöskään järkeä.

Kysyit myös miksei järjellä päädytä moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin. Ratkaisut näyttävät kovin erilaisilta, riippuen missä valossa niitä tarkastellaan. Järjen valossa tarkasteltuna valinnat saattavat näyttää loistavilta, suorastaan mahtavilta. Toisin saattaa olla tunteen valossa katsottuna. Löytyykö moraalisesti oikea ratkaisu yhdistämällä molemmat valot yhtä aikaa? Nähdäänkö asiat tällöin "oikein"?

-------------

Kun ihmiset eivät kykene suorittamaan tarpeellista, niin he harrastavat hyödytöntä. - Goethe

Pystyykö kukaan perustelemaan järjellä, miksi ei pitäisi tappaa puolia maailman ihmisistä?

Ja jos järjellä valittaisiin, ketkä jätetään henkiin, jätettäisiin tietenkin ihmiset, joilla on parhaat ominaisuudet ja heikot ja tyhmät tapettaisiin.

Miksi sitten pitäisi tappaa puolet ihmisistä? Siksi, että kaikille riittäisi paremmin ruokaa ja luonto kestäisi paremmin jne.

Mutta ei ole mitään mieltä ajatella pelkällä järjellä. Ilman tunteita mikään ei ole minkään arvoista. Mitä hyötyä olisi ihmislajin tai yleensä elämän säilyttämisestä, jos kaikilla olisi vain kylmä järki?

Massi^-
Pystyykö kukaan perustelemaan järjellä, miksi ei pitäisi tappaa puolia maailman ihmisistä?

Ja jos järjellä valittaisiin, ketkä jätetään henkiin, jätettäisiin tietenkin ihmiset, joilla on parhaat ominaisuudet ja heikot ja tyhmät tapettaisiin.

Miksi sitten pitäisi tappaa puolet ihmisistä? Siksi, että kaikille riittäisi paremmin ruokaa ja luonto kestäisi paremmin jne.

Mutta ei ole mitään mieltä ajatella pelkällä järjellä. Ilman tunteita mikään ei ole minkään arvoista. Mitä hyötyä olisi ihmislajin tai yleensä elämän säilyttämisestä, jos kaikilla olisi vain kylmä järki?

ei ratkaisi mitään. 30v päästä sama tilanne.

kuka haluaisi päättää kuka jää eloon? haluaisko päättäjä itse olla henkilö, joka jää eloon? onko päättäjä siis omasta mielestään tarpeeksi hyvä elääkseen? joku mielipuoli massamurhaaja vois varmaan alkaa jakamaan tuomioita. mikä on tyhmä? onko tyhmä se, joka ei pysty ratkaisemaan 2. asteen differentiaaliepäyhtälöä vai se, joka ei saa traktoria käyntiin paukkupakkasessa? vai onko tyhmä se, joka ei tiedä pythagooraasta mitään vai se joka ei saa lapsia nukkumaan yöllä?

ottaisiko järkevä ihminen vastuulleen sellaisen ihmisen murhaa, joka tulisi joskus tekemään elämällään jotain suurta?

tuommoisista puolellavähentämisistä puhuu tosissaan vain ihminen, joka ei ymmärrä mistään mitään.

vihan takia tappaminen on synti, mutta kylmä järkeilty murha on vielä jotain sen päälle.

twoDogs
ei ratkaisi mitään. 30v päästä sama tilanne.

kuka haluaisi päättää kuka jää eloon? haluaisko päättäjä itse olla henkilö, joka jää eloon? onko päättäjä siis omasta mielestään tarpeeksi hyvä elääkseen? joku mielipuoli massamurhaaja vois varmaan alkaa jakamaan tuomioita. mikä on tyhmä? onko tyhmä se, joka ei pysty ratkaisemaan 2. asteen differentiaaliepäyhtälöä vai se, joka ei saa traktoria käyntiin paukkupakkasessa? vai onko tyhmä se, joka ei tiedä pythagooraasta mitään vai se joka ei saa lapsia nukkumaan yöllä?

ottaisiko järkevä ihminen vastuulleen sellaisen ihmisen murhaa, joka tulisi joskus tekemään elämällään jotain suurta?

tuommoisista puolellavähentämisistä puhuu tosissaan vain ihminen, joka ei ymmärrä mistään mitään.

vihan takia tappaminen on synti, mutta kylmä järkeilty murha on vielä jotain sen päälle.

No jos ei ihmisten valitseminen onnistuisi niin sitten vaan jostain puoliksi tai arvonta tai jotain muuta. Jos kaikki ajattelisivat pelkällä järjellä, tilanne ei olisi sama 30v päästä. Kaikki eivät tietenkään ajattele pelkällä järjellä, mutta jossittelen tässä vain.

Jos kaikki ajattelisivat pelkällä järjellä, ketään ei tarvitsisi tappaa. odotettaisiin vain että ihmisiä kuolee. Jos ei annettaisi tunteille mitään valtaa, voitaisiin säännöstellä syntyvyyttä niin paljon, että ihmisiä olisi lopulta riittävän vähän.

Mutta ei tässä tavallaan ole mitään järkeä, koska ei voi järjellä perustella, miksi elämää pitäisi suojella.

Massi^-
twoDogs
ei ratkaisi mitään. 30v päästä sama tilanne.

kuka haluaisi päättää kuka jää eloon? haluaisko päättäjä itse olla henkilö, joka jää eloon? onko päättäjä siis omasta mielestään tarpeeksi hyvä elääkseen? joku mielipuoli massamurhaaja vois varmaan alkaa jakamaan tuomioita. mikä on tyhmä? onko tyhmä se, joka ei pysty ratkaisemaan 2. asteen differentiaaliepäyhtälöä vai se, joka ei saa traktoria käyntiin paukkupakkasessa? vai onko tyhmä se, joka ei tiedä pythagooraasta mitään vai se joka ei saa lapsia nukkumaan yöllä?

ottaisiko järkevä ihminen vastuulleen sellaisen ihmisen murhaa, joka tulisi joskus tekemään elämällään jotain suurta?

tuommoisista puolellavähentämisistä puhuu tosissaan vain ihminen, joka ei ymmärrä mistään mitään.

vihan takia tappaminen on synti, mutta kylmä järkeilty murha on vielä jotain sen päälle.




No jos ei ihmisten valitseminen onnistuisi niin sitten vaan jostain puoliksi tai arvonta tai jotain muuta. Jos kaikki ajattelisivat pelkällä järjellä, tilanne ei olisi sama 30v päästä. Kaikki eivät tietenkään ajattele pelkällä järjellä, mutta jossittelen tässä vain.

Jos kaikki ajattelisivat pelkällä järjellä, ketään ei tarvitsisi tappaa. odotettaisiin vain että ihmisiä kuolee. Jos ei annettaisi tunteille mitään valtaa, voitaisiin säännöstellä syntyvyyttä niin paljon, että ihmisiä olisi lopulta riittävän vähän.

Mutta ei tässä tavallaan ole mitään järkeä, koska ei voi järjellä perustella, miksi elämää pitäisi suojella.

Elämä-lotto: Arvaa 7 oikein ja voita elämä.

Evoluution tuloksena syntyisi populaatio, joka olisi hyvä arvamaan 7 oikein.

Ainoa järjellinen selitys elämän suojelulle on: elämää on suojeltava, koska tappaminen ja tuhoaminen on paljon helpompaa. Ja koska ihmiset voi halutessaan tehdä niin ; siis lopettaa elämänsä tai muiden elämän ; mutta ihmiset eivät saa muutettua kuolleita yksilöitä enää takaisin eläviksi. Siksi sitä on suojeltava. Elämä on hauras.

Muuten ei olisikaan mitään väliä. Järjen käyttö pelkästään lisääntymisessä ei ole kovinkaan tarpeellinen. Homma on hallussa, kun tietää miten värkit toimii.

edit: Eikä vaan pelkästään ihmisten elämä. Mutta ketään ei taida kiinnostaa. Ketään sellaista siis, joka voisi tehdä asialle jotain.

Aiheen lause on oikein.
- "Ajattelu viittaa johonkin, tunteet vain ovat" (Davidman).
Tunteilla ei siis voi ajatellla. Valitettavasti monet meistä tunnehtiessaan kuvittelevat ajattelevansa.
- Tunteet antoi meille itse luonto. Ajattelumme perustuu tietoihimme.
- Tiede edustaa ajattelua, uskominen (uskonto) tunteita.

tituto
Aiheen lause on oikein.
- "Ajattelu viittaa johonkin, tunteet vain ovat" (Davidman).
Tunteilla ei siis voi ajatellla. Valitettavasti monet meistä tunnehtiessaan kuvittelevat ajattelevansa.

Nyt ihmettelen ett mitä oikein puhut? Tunteet hallitsevat elämäämme melkein 100%:sti. Tunteitteme avulla ajattelemme. Tunteet on koko ajan mukana ajatuksissa. Kaikki viisi tuntoaistiamme kertoo meille koko ajan millaista kaikki on. Kuitenkin miljardit ihmiset tuntee yhden ja saman asian aivan eri tavoin. Regoitsemme eri tavoin. Ajattelumme koostuu tunteistamme. Emme pääse pakoon tunteitamme.

Aistimme ensin kertoo meille ja sitten me ajatuksiemme perusteella toimimme ja useimmiten erittäin tunteikkaasti.

Ja sitten tunteilemme ajatuksillamme. Kaikilla on eri vivahteita tunteilusta. Yksi on kovanahkaisempi, toinen on herkkä ja kolman on keskitasontuntija....

Minä en tunne yhtään ainutta ihmistä joilla ei olisi muka tunteita, tai ei ajattelisi ja toimisi tunteillaan. Tunteet on koko ajan mukana.

Voitkos kuvitella millainen olisi ihminen jolla ei ole tunteita olleenkaan? Hän ei tuntisi vihaa eikä rakkautta eikä mitään muutakaan. Olisi kylmä ja robottimainen.

Jos haluaa ja ymmärtää, niin voi alkaa treenaamaan itseään että olisi edes herra eräille tunteilleen. Esimerkiksi voi opetella pitämään kaikista ihmisistä, opetella hillitsemään itseään, opetella olematta kritisoimasta muita ihmisiä ja niin edelleen.

- Tunteet antoi meille itse luonto. Ajattelumme perustuu tietoihimme.



Kerro minulle, mitä on ajattelu ja mitä ihmiset ajattelee? Ja kerro minulle myös mitä on tunteet/tunteilu?

- Tiede edustaa ajattelua, uskominen (uskonto) tunteita.

Vai niin että ainoastaan tiede edustaa ajattelua? Ja että ainoastaan uskonto edustaa tunteita? Uskonto edustaa erästä haaraa tunteilusta, sokeaa uskomista. Mutta normaali tunteilu ei ole sama asia kuin uskonto. Muussa tapauksessahan olisimme kaikki planeetan asukkaat uskovaisia.

Ei tunteista ja tunteilusta kukaan pääse eroon. Kaikki me tunteilemme, sinäkin.

Oma kirjoituksesi oli tunteita täyteen. Ajattelua tunteitten kanssa.

Voitkos kuvitella millainen olisi ihminen jolla ei ole tunteita olleenkaan? Hän ei tuntisi vihaa eikä rakkautta eikä mitään muutakaan. Olisi kylmä ja robottimainen.



Kyllä tunteet tekevät meistä todellakin ihmisiä. Ilman tunteita ei olisi ihmisyyttä.

Pelkästään järjellä ajattelevaa ihmistä voisi olla hyvä verrata robottiin, kuten vihjasit. Järjestelmällinen, tiettyjen sääntöjen mukaan toimiva ihminen saattaa vaikuttaa hieman robottimaiselta, jopa liian järjestelmälliseltä.

En tiedä voiko ihminen olla kovinkaan onnellinen ajatellessaan pelkällä järjellä. Tunteeko tällöin edes elävänsä?

Nyt ihmettelen ett mitä oikein puhut? Tunteet hallitsevat elämäämme melkein 100%:sti. Tunteitteme avulla ajattelemme. Tunteet on koko ajan mukana ajatuksissa. Kaikki viisi tuntoaistiamme kertoo meille koko ajan millaista kaikki on.



Tunteita ja järjellä ajattelua lienee vaikea erottaa toisistaan. Prosenttilukujen ilmoittaminen ei liene kovin korrektia, joten miksi olisi tarkoituksenmukaista abstrahoida tunteet ajattelun perustaksi?

Tuntoaisteillamme voimme kerätä informaatiota ympäröivästä maailmasta. Järjellä voimme käsitellä tuota informaatiota. Mielestäni aistit eivät ole suoraan kytköksessä tunteisiin. Aistien avulla saamme kuitenkin käsityksen ympäristöstämme. Ilman aisteja emme olisi olemassa, eikö totta? Aistien ei tarvitse kuitenkaan tarvitse olla kytkettyjä suoraan tunteella ajatteluun.

"Tunteittemme avulla ajattelemme." - Ayla

Ajattelemme myös järkemme kautta, johon tunteet vaikuttavat.

Minä en tunne yhtään ainutta ihmistä joilla ei olisi muka tunteita, tai ei ajattelisi ja toimisi tunteillaan. Tunteet on koko ajan mukana.

Ajatella voi myös tunteettomasti, kylmästi ja laskelmoivasti. Luulisin ainakin itse pystyväni tähän.

Todistetusti naiset ajattelevat tunteillaan miehiä enemmän. Todistetusti miesten ja naisten aivoissa on myös eroja.

------------------

"Dramaattisen teoksen kirjoittaminen kysyy neroa. Sen lopussa tulee vallita tunteen, keskellä järjen ja alussa ymmärryksen, ja kappale on esitettävä siten, että kaikki pysyy yhtäläisesti eloisan, selvän mielikuvitusvoiman täyttämänä." - Goethe

PieniKarhu
Voitkos kuvitella millainen olisi ihminen jolla ei ole tunteita olleenkaan? Hän ei tuntisi vihaa eikä rakkautta eikä mitään muutakaan. Olisi kylmä ja robottimainen.



Kyllä tunteet tekevät meistä todellakin ihmisiä. Ilman tunteita ei olisi ihmisyyttä.

Pelkästään järjellä ajattelevaa ihmistä voisi olla hyvä verrata robottiin, kuten vihjasit. Järjestelmällinen, tiettyjen sääntöjen mukaan toimiva ihminen saattaa vaikuttaa hieman robottimaiselta, jopa liian järjestelmälliseltä.

En tiedä voiko ihminen olla kovinkaan onnellinen ajatellessaan pelkällä järjellä. Tunteeko tällöin edes elävänsä?




No kyllähän järkeilykin syntyy tunteista.

Ketjureaktio...tunne...tunteilu...ajattelu...järkeily...järkeilystä tapahtuva teko...toisten reagointi järkeilyymme/toimintaamme...ja niin edelleen.

Nyt ihmettelen ett mitä oikein puhut? Tunteet hallitsevat elämäämme melkein 100%:sti. Tunteitteme avulla ajattelemme. Tunteet on koko ajan mukana ajatuksissa. Kaikki viisi tuntoaistiamme kertoo meille koko ajan millaista kaikki on.



Tunteita ja järjellä ajattelua lienee vaikea erottaa toisistaan. Prosenttilukujen ilmoittaminen ei liene kovin korrektia, joten miksi olisi tarkoituksenmukaista abstrahoida tunteet ajattelun perustaksi?

Tuntoaisteillamme voimme kerätä informaatiota ympäröivästä maailmasta. Järjellä voimme käsitellä tuota informaatiota. Mielestäni aistit eivät ole suoraan kytköksessä tunteisiin. Aistien avulla saamme kuitenkin käsityksen ympäristöstämme. Ilman aisteja emme olisi olemassa, eikö totta? Aistien ei tarvitse kuitenkaan tarvitse olla kytkettyjä suoraan tunteella ajatteluun.




Juu näin on. Kuitenkin se on niin että tunto aistiemme nojalla teemme havaitoja ajatuksiemme avulla. Ajattelemme mitä tunnemme aisteillamme. Sitten alamme tunteilemaan ajatuksillamme siitä mitä aistimme meille välitti. Sitten ajatuksissamme alamme järkeilemään parempaa vaihtoehtoa. Itse kukin sitten valitsee sen mikä tuntuu järkevämmältä. Eikös se ole kuitenkin tunteilua? Tunteet tilanteesta on ensin ja vasta sitten voi alkaa "järkeillä". Tuo niin sanottu järkeily on tavallaan tunteilua, harkittua tunteilua.

"Tunteittemme avulla ajattelemme." - Ayla

Ajattelemme myös järkemme kautta, johon tunteet vaikuttavat.

Järkeily on myös tunteilua.

Minä en tunne yhtään ainutta ihmistä joilla ei olisi muka tunteita, tai ei ajattelisi ja toimisi tunteillaan. Tunteet on koko ajan mukana.



Ajatella voi myös tunteettomasti, kylmästi ja laskelmoivasti. Luulisin ainakin itse pystyväni tähän.

Todistetusti naiset ajattelevat tunteillaan miehiä enemmän. Todistetusti miesten ja naisten aivoissa on myös eroja.




Niin, ollanhan me naiset tunteellisimpia mitä miehet. se on tunnettu asia. luulen kyllä että miehilläkin on tunteita aivan kuten naisillakin, mutta miehet ei miehisyytensä nojalla halua tuoda kaikkia tunteitaa esille. Juuri sen takia kun sitä tunteilua on aina sanottu naiselliseksi.

Totta kai voi ajatella "tunteettomasti" ja "kylmästi", mutta tuollaiset ajatukset/tunteet on sen ihmisen tunteita. Hänellä ei ole lämpimiä tunteita paljon, on vain etu päässä kylmiä tunteita. Mutta tunteita kuitenkin.

Kyllä minäkin pystyn kylmään järkeilyyn tarvittaessa. mutta siitä huolimatta se on tunteilua, tunne elämää. Mitäs se muuten olisi?

"Dramaattisen teoksen kirjoittaminen kysyy neroa. Sen lopussa tulee vallita tunteen, keskellä järjen ja alussa ymmärryksen, ja kappale on esitettävä siten, että kaikki pysyy yhtäläisesti eloisan, selvän mielikuvitusvoiman täyttämänä." - Goethe

No eikös tuo jo todista että järkeily ja tunteilu on tunne elämää? Meillä kaikilla on monen erilaista vivahdetta tunne-elämässämme. Tunne-elämämme ei mene vaaka suoraan päivästä toiseen, se keinuu, lainehtii jskus aika paljon. Mutta siitä huolimatta tunnetta kaikki.

tituto
Aiheen lause on oikein.
- "Ajattelu viittaa johonkin, tunteet vain ovat" (Davidman).
Tunteilla ei siis voi ajatellla. Valitettavasti monet meistä tunnehtiessaan kuvittelevat ajattelevansa.
- Tunteet antoi meille itse luonto. Ajattelumme perustuu tietoihimme.
- Tiede edustaa ajattelua, uskominen (uskonto) tunteita.

Noinhan se menee, että ajattelu perustuu tietoon. Ja tunteilla me väritämme tietoa. Esim. on asiallista sanoa maanjäristystä maanjäristykseksi, mutta kun sanomme sitä ilmiötä katastrofiksi olemme tulleet värittäneeksi sen kauhua kuvaavalla tunteella.

qaz
tituto
Aiheen lause on oikein.
- "Ajattelu viittaa johonkin, tunteet vain ovat" (Davidman).
Tunteilla ei siis voi ajatellla. Valitettavasti monet meistä tunnehtiessaan kuvittelevat ajattelevansa.
- Tunteet antoi meille itse luonto. Ajattelumme perustuu tietoihimme.
- Tiede edustaa ajattelua, uskominen (uskonto) tunteita.



Noinhan se menee, että ajattelu perustuu tietoon. Ja tunteilla me väritämme tietoa. Esim. on asiallista sanoa maanjäristystä maanjäristykseksi, mutta kun sanomme sitä ilmiötä katastrofiksi olemme tulleet värittäneeksi sen kauhua kuvaavalla tunteella.

Seuraavat on myös TUNTEITA:

Rakkaus, viha, pelko, kateus, kunninhimo, mustasukkaisuus, kauhu, iloisuus jonkin johdosta, suru, ujous, hämillisyys, himo....ja niin edelleen.

Tunteita on montaa eri sorttia, lievempiä tai suuria tunteita, riippuen asiasta ja miten itse voi ja millainen luonne on itsellään.

Niin, tuskinpa järkeä voidaan täysin erottaa tunteista tai tunteita järjestä. En usko tähän itsekään.

Robotilla tuskin on tunteita, vaikka se olisi opetettu vastaamaan tunteenilmaisuihin aina tietyn kaavan mukaisesti. Eihän se tällöin tietäisi tunteiden merkityksestä mitään, se vain toistaisi tietokantaansa sisälletyn matemaattisen kaavan täysin tunteettomasti, mekaanisesti. Meille tuo robotti saattaisi näyttää hyvinkin tunteelliselta, se esimerkiksi vastaisi hymyyn hymyllä. Samalla se kuitenkaan ei ymmärtäisi tunteista hölkäsen pöläystä.

Matemaatikon työtehtäviä laskiessaan tuskin tarvitsee tunteita laskemisen aikana, ainakaan sinä hetkenä kun hän intensiivisesti keskittyy tehtäväänsä. Tällöin tuo matemaatikko on täysin uppoutunut vain tehtävän ratkaisemiseen. Numeroiden käsittely ja järjestäminen ei vaadi tunteita, ainoastaan järkeilyä, tuona lyhyenä ohikiitävänä hetkenä.

Tietenkään en väitä, etteikö matemaatikko käyttäisi myös tunteita laskiessaan. Vaikean kohdan tullessa eteen tunteet saattavat nousta hyvinkin helposti pintaan. Sen sijaan sanoisin, että laskemisen aikana on hetkiä jolloin tunteista, sellaisina kuin minä ne käsitän, ei ole olemassa.

"Kaikille matemaatikoille, en todellakaan tiedä työstänne mitään!"

----------------------------------

"Tärkeimmistä tunnetta ja järkeä, kokemuksia ja mietiskelyä koskevista kysymyksistä olisi keskusteltava vain suullisesti. Puhuttu sana kuolee heti, ellei seuraava, kuulijalle sopiva sana pidä sitä elossa." - Goethe

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat