Seuraa 
Viestejä16844

Katselin (nuupahduttavan sään vuoksi) väsymyskoomassa jonkin satunnaisen boxiin tallentamani ruotsalaispätkän joka käsitteli ekstaasin tunnetta. Ohjelmassa tämä tietoisuudentila synnytettiin ihmisissä rummutuksella jonka tahdissa he tanssivat (heiluivat - sitä liikehdintää tuskin kaikkien kohdalla saattoi virallisesti tanssiksi kutsua). Käväistiin myös tantraohjaajan pakeilla tutustumassa hengitysharjoitukseen jolla mieli pitäisi saada tyyntymään.

Ei mahda mitään että tämä aihe taas kiehtoo yli kaiken. Nyt tästä näkökulmasta: voiko olla olemassa ihmisiä jotka eivät tarvitse säännöllistä tai edes epäsäännöllistä mahdollisuutta heittää aivot jonkkaan? Luen humaltumisen kerkeästi tähän samaan tietoisuuden tilan muuntamistarpeen puitteisiin vaikken itse olekaan moista pahemmin kokeillut. Se millä itse nollaan itseni helpoimmin on seksi (ja sen vuoksi olenkin niin rasittava itkunvääntäjä aina kun puutelukemat alkavat olla sietämättömät!) Tietenkin myös musiikki (rytmi) tai liikunta voi toimia tällaisena paineenpoisto- ja mielenrauhoitusmenetelmänä.

On yhdentekevää riidellä siitäkin pitäisikö uskonnoista hankkiutua eroon, jos jäljellä on kuitenkin aina ihmisille jonkinlainen perustavanlaatuinen tarve "päästä toiselle puolelle" - tahtoo siis tietenkin sanoa saada aivonsa toiselle taajuudelle, vaihtaa tietoisuudentilaa. Sulattaa ego hetkellisesti häivyksiin pois päivää pilaamasta.

Jos jokin tapa nollata itsensä otetaan ihmiseltä pois, hänelle on hankittava toinen keino tilalle. Elämä jossa ei saa enää edes paritella on epäinhimillistä. Ehkä jollekulle elämä ilman uskontoakin olisi sitä. Pääasia tietenkin on miten nollauskeinonsa hoitaa, eli kärsiikö siitä ympäristö tai tuleeko vakavia kehonvammoja.

Tämä tämmöinen raapaisu. Ehkä flow'sta on jo jotain sanottukin, en haulla löytänyt. Mutta siitä kuulisi aina mielellään lisää.

Kommentit (19)

Kaikkien ei välttämättä tarvitse jättää aivoja naulaan arjesta selvitäkseen. Taidan itse olla niitä', jotka aika ajoin kerta kaikkiaan jättävät läsnä olemisen sikseen. Istun vain ja olen olevinani, ikään kuin näpläisin kännystä jotain tärkeää viestiä - tiedättehän tuon ilmeen, joka näyttää kuin henkilö vastaanottaisi kosmista dokumenttia (miten elää ikuisesti, miten kasvattaa parhaat kärhöt, miten puhdistaa trangia reissun jälkeen...)

Extremeä meikäläiselle pikemminkin olisi perinpohjainen läsnäolo. "Hitkutti, otanoista ny selvää?"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Miss Baker
Kaikkien ei välttämättä tarvitse jättää aivoja naulaan arjesta selvitäkseen. Taidan itse olla niitä', jotka aika ajoin kerta kaikkiaan jättävät läsnä olemisen sikseen. Istun vain ja olen olevinani, ikään kuin näpläisin kännystä jotain tärkeää viestiä - tiedättehän tuon ilmeen, joka näyttää kuin henkilö vastaanottaisi kosmista dokumenttia (miten elää ikuisesti, miten kasvattaa parhaat kärhöt, miten puhdistaa trangia reissun jälkeen...)

Extremeä meikäläiselle pikemminkin olisi perinpohjainen läsnäolo. "Hitkutti, otanoista ny selvää?"




Kuulostaa siltä että osaat vaipua transsiin sopivan tilaisuuden tullen? Jos nyt oikein ymmärsin.

Jotkut buddhalaiset koulukunnathan kaiketi korostavatkin että meditaation tulisi olla läsnä normaalissa arkisessa puuhastelussa. (Onko transsilla ja meditaatiolla eroa - siitä voivat tietäväisemmät laittaa mielipiteensä kehiin.)

Ne kireämmälle viritetyt ihmiset jotka eivät kykene arjessa saamaan edes hetkittäisi helpotuksia kaiketi sitten tarvitsevat niitä tajunnan räjäyttäviä repäisyjä kuin esim. lahkolaisteltalla riehaantuminen, kunnon känni, orgiat jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Flown voi saavuttaa jos on mielenkiintoista tekemistä. Esimerkiksi bussia odotellessa pakkasessa aika ei oikein kulu. Mutta hyvää kirjaa lukiessa tai pelejä pelatessa tunnit kuluvat siivillä. Flow on myös keskittyneisyyden tila, eli jos työpaikalla joku rikkoo koko ajan keskittymisen, työ on katkonaista, ja samoin ajan kulu. Jos pitää vaihtaa tekemistä usean asian välillä, niin lankojen keräilyyn menee aikaa vaihdoksessa. Eli on tehokkaampaa tehdä yhtä asiaa ensin pitkän aikaa, sitten vasta toista asiaa.

Siitäkin oli uutinen, että moniajoa harrastavat eivät oikeasti ole tehokkaita, he vain luulevat olevansa. Ihminen ei pysty ajattelemaan montaa asiaa yhtä aikaa vaan peräkkäin. Aivojen kuormittaminen myöskin rasittaa niitä, mikä heikentää päätöksentekokykyä. On siis parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kunnolla.
Artikkeli

Musiikki auttaa rentoutumaan.
Video

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Oukkidoukki, se virtaus-sana siinä perässä varmaan sotki haun ettei näkynyt. (Toisaalta en jaksanut rullaillakaan kauheasti kun näytti siltä että oli väärää matskua mitä ilmaantui haulla.)

Tässä ketjussa voisi ehkä sitten painottaa enemmän sitä ekstaasia.

Vaikkapa nunnien hurmioituneita kokemuksia?

Tuo tanssipuoli varmasti tuo hyvän olon tunnetta. Kuten liikunta yleisemminkin. Istuminen tappaa. Liikunta pitää hyvässä kunnossa ja siitä saa mielihyvääkin. Oleellista liikunnassa on, että ei rasita itseään liikaa ja muistaa levätä, jolloin lihakset palautuvat ja rakentuvat.

Jokainen saa "kicksit" tavallaan.
Tärkeää on, että ne vievät eteenpäin ja tuovat uskoa ja positivisiä elämyksiä ihmiselle.
Ekstaasin ja hyvänolon tunnetta on vaikea määritellä.
Tunne voi myös olla negatiivinen, josta on vaikeampi päästä eroon kuin vastaavasta positiivisesta tilanteesta.
Hyviä matkoja, ilman huumeita.

Rousseau
Jotkut buddhalaiset koulukunnathan kaiketi korostavatkin että meditaation tulisi olla läsnä normaalissa arkisessa puuhastelussa. (Onko transsilla ja meditaatiolla eroa - siitä voivat tietäväisemmät laittaa mielipiteensä kehiin.)

Ne kireämmälle viritetyt ihmiset jotka eivät kykene arjessa saamaan edes hetkittäisi helpotuksia kaiketi sitten tarvitsevat niitä tajunnan räjäyttäviä repäisyjä kuin esim. lahkolaisteltalla riehaantuminen, kunnon känni, orgiat jne.


Vaikka en ole buddhalainen sanan "oikeassa" merkityksessä, niin zeniläisessä meditaatiota koskevassa ajattelussa korostuu näkemys, että ihminen luo itse rajat itselleen omalla ajattelullaan. "Mihin köysiä tarvitaan, ihmiset sitovat itse itsensä."

Arjessa eläminen on tämän näkemyksen mukaan juurikin rentouttavaa ja "meditoivaa" silloin, kun omia "pakoiksi" miellettyjä velvollisuuksia vastaan taistelu lopetetaan.

Meditaatioon liityy myös vahvasti omista tunteisiin liittyvistä ripustautumisista eroon pääsy. Jos tiskaaminen tai siivoaminen ottaa pataan, näihin tunteisiin otetaan etäisyyttä, niitä tarkastellaan vain tunteina. Ne ovat, tulevat ja menevät, eikä zeniläisen näkemyksen mukaan mielenrauhaan pyrittäessä niiden vaihteluja kannata ottaa kovin vakavasti. Tällaisessa mielentilassa helpotusta arjen välttämättömyyksistä ei siis etsitä arjen ulkopuolisista extreme-kokemuksista tai keskushermostoa lamaavista aineista, vaan se luodaan tarkastelemalla omia asenteita, "pakkomielteitä" ja tunteita. Siihen liittyy voimakkaasti elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on, ja mikäli muutosta halutaan, oman vastuun tiedostaminen käytettävissä olevien keinojen valinnassa tuon muutoksen tekemisessä.

Meditaatioon voi liittyä myös flow-tunteita, mutta olennaista on, että niitä ei "metsästetä" tarkoituksellisesti tai että niitä ei jäädä kaipaamaan sillä tavalla pakonomaisesti, että niitä "vaadittaisiin" aina läsnäolevaksi kyseisessa toiminnossa. Jos flow tulee, siitä voi nauttia, jos ei tule, sitä ei kannata jäädä märehtimään. Meditatiiviselle arjen elämälle on siis ominaista juuri se, että se hetki otetaan sellaisena kuin se tulee, eikä jäädä odottamaan "sitä yhtä, jota ei sillä kertaa saanutkaan".

Eli mietiskely tai meditaatio, tai ehkä länsimaista käsitettä vastaavalla (ylikäytetty) käsite refleksio ehkä viittaa samaan suuntaan, mutta ne eivät kuitenkaan mun mielestä tarkoita aivan samaa. Meditaatioon liityy näkemykseni ja kokemukseni mukaan rationaalisuutta korostavalle reflektiolle suhteellisen vieras ajatus oman intuition merkityksestä tarkasteluprosessissa.

Transsi on käsittääkseni täysin eri asia kuin meditaatio, pikemminkin juuri päinvastainen mielentila, ja liittyy enemmän näihin intialaisiin suuntauksiin.
Kun arjen askareissa meditaatio voi keskittyä juuri siihen hetkeen, transsi on nimenomaan pois tästä hetkestä matkustamista omien ajatusten kanssa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Olen aika surutta niputtanut melkein kaikki poikkeavat tietoisuudentilat "meditatiivisen tilan" nimikkeen alle, kun en ole näissä jutuissa mikään asiantuntija. Viimeisin erityinen tilani oli keväämmällä kun kokeilin korvalehden akupunktiota, jonka aikana sitten vajosin syvälle sisään itseeni enkä tuntenut (tavanomaista) tarvetta puhua. Itseasiassa puhuminen oli hyvin vaikeaa ja melkein vastenmielistä, sitten kun toimenpiteen suorittanut ihminen kysyi kokemuksia sen jälkeen kun neulat oli poistettu. Lieneekö kyseessä ollut meditaatio vai transsi, en tiedä.

Tuollainen systeemi että arjen puuhat eivät enää aiheuttaisi ärtymystä olisi hyvin toivottava juttu, koska itse ainakin kokisin ettei periaatteessa pitäisi olla mitään eroja sillä mitä tekee vai tekeekö mitään. Olisi puhdas läsnäolo ilman mielen pintasälää kokoajan, ei olisi mitään "pyhän" ja arkisen eroa, vaan kaikki olisi yhtä harmoonista (ekstaattista???) olemassaoloa tekemisessä tai tekemättömyydessä.

Vedetään tähän isoon meditatiiviseen pooliin vielä sitten vanha kunnon uni. Ovatko aivot unessa totaalijonkassa vai koekäyttävätkö ne konetta erilaisissa kokemus- ja tunnetiloissa vastaisen varalta?

Vai onko valvetila unen painajainen? Onko uni meidän tosiasiallinen olotilamme, elo sen sijaan kauhua? tulee vaan mieleen Platon ja hänen luolansa - jos hän siellä koskaan olikaan...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ja sikiöt, vauvat ja pikkulapset. Millainen ihmisen perustietoisuudentila oikeastaan onkaan jos sitä ei ole päässyt kauheasti "sivistys" vielä rukkaamaan suuntaan tai toiseen?

Tarut syntiinlankeamuksesta yms. viittaavat aina siihen että jostain perustilasta on pudottu pois.

Rousseau
Tuollainen systeemi että arjen puuhat eivät enää aiheuttaisi ärtymystä olisi hyvin toivottava juttu, koska itse ainakin kokisin ettei periaatteessa pitäisi olla mitään eroja sillä mitä tekee vai tekeekö mitään. Olisi puhdas läsnäolo ilman mielen pintasälää kokoajan, ei olisi mitään "pyhän" ja arkisen eroa, vaan kaikki olisi yhtä harmoonista (ekstaattista???) olemassaoloa tekemisessä tai tekemättömyydessä.

"Kärsimyksen" puuttuminen ei suinkaan tarkoita ekstaattista olotilaa. Ekstaattisuuden tavoittelu tuntuu itsestäni hyvin kummalliselta, enkä pysty enää (jos olen koskaan pystynytkään) sitä oikein kunnolla ymmärtämään, siis sitä, miksi sen tavoittelu koetaan niin tärkeäksi ja arvokkaaksi. Kaiketi tässäkin on paljon persoonallisia eroja siinä, mikä koetaan itselle hyväksi.

"Puhdas läsnäolo ilman mielen pintasälää" on erittäin hyvin kiteytetty zeniläisen meditaatiotilan määritelmä.

Mutta ei zen-meditaation harjoittaminen tee elämästä kaikin puolin harmonista ja ihmisestä täysin tunteetonta. Meditaatio vain auttaa pitämään mielen kirkkaana ja tuntemaan niitä ihmiselämälle ominaisia tunteita kuitenkaan takertumatta niihin.

Perustietoisuuden tila voi ehkä olla jotain "lapsen kaltaiseksi tulemista".

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Eipä ei, ainakaan itse en ole välittömästi ekstaasissa vain siksi ettei tunnu kärsimystä juuri sillä hetkellä.

Omat fiilikset siitä ekstaattisuus voisi olla ovat vähän vaikeita pukea sanoiksi, kun periaatteessa toisinaan ekstaasi väijyy melkein ovella ihan mistä tahansa aiheesta tai asiasta. Käyskentely luonnossa, uiminen, monet fyysiset toiminnot joissa voi jotenkin "uppoutua" hälventävät sitä jonninjoutavaa sälää ja jäljelle voi jäädä puhdas kokemus vailla rasittavaa pakko-analysointia joka juurikin syö kaikesta kaiken energian. Ekstaattisehko olo on jotenkin sellainen hykerryttävä olo, tietoisuus siitä että saa olla juuri tässä ja nyt, kokea tätä tai koki jotain tiettyä; "kolahdus", "osui ja upposi", täydellinen NYTissä oleminen ilman pyrkimystä märehtiä mennyttä tai suunnitella/pelätä tulevaa.

Jo parikymppisenä sain kuulla mäkätystä että miksi pitää olla tarvetta johonkin tuollaiseen. Sanat tarve ja pitäminen epäisivät koko kokemuksen, koska eihän se tule tarvitsemalla ja pitämällä; mutta jos se tulee niin poisko se pitäisi sitten väkisin häätää. Jotkut ihmiset pelkäävät vähänkin erikoisempia tietoisuudentiloja kuin mörköä. Kaikki pitäisi (heh: pitäisi) aina olla mahdollisimman yhtä ja samaa vailla mitään satunnaista vaipumista/tajuamista että helvetin mahtavaa kun olen tässä ja nyt, tämän tässäolon keskellä keskenäni.

Mutta ainahan näissä asioissa tulevat sanat tielle ja kaksi ihmistä saattaa itseasiassa olla aivan samalla asialla, mutta eivät vain ymmärrä toistensa verbaliikkaa. Silti jaksoi ihmetyttää että jos puhuin joistakin kokemuksistani, alkoi saarna ettei saisi haluta sitä ja tätä. Minkäs minä sille voin jos jotakin tapahtui jo, halusin tai en? (Siis joku "merkillinen" tietoisuudentila.)

Kylläkai
Seuraa 
Viestejä323

Olen jonkin aikaa kehitellyt teoriaa tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Ei ole vielä teoriaa, mutta on muutama hypoteesi.

Perusoletukseni on, että flow-tilaksi kutsuttu on H.Sapiensille aivan luonnollinen tila. Se on kuitenkin useimmilla ihmisillä verraten harvinainen, mikä johtuu nykyisistä elintavoistamme. Lyhyesti sanottuna on kyse tilasta, jossa ennen kaikkea minätietoisuus alenee voimakkaasti, ajan taju muuttuu ja syntyy euforinen tila. Uskaltaisin ounastella, että se on ihmisen eräänlainen arkaainen perustila silloin, kun on tarvittu nopeaa ja oikeaa toimintaa - siis vaaratilanteissa ja suurta tarkkuuttaa vaativissa tehtävissä, kun ei ole varaa virheisiin.

Myöhemmin kehityshistoriassa minätietoisuus on tullut yhä tärkeämmäksi ominaisuudeksi, ja nykyisin olemme minätietoisia suuren osan valveillaoloajasta. Minätietoisuus on mahtava resurssi, mutta sillä on haitallisia sivuvaikutuksia. Yksi niistä on reaktioiden hidastuminen ja motorisen toiminnan epätarkkuuden lisääntyminen.

Minätietoisuudesta on pelkästään haittaa monissa sellaisissa tilanteissa, jotka nykyisin sattuvat pääasiassa urheilijoiden ja ehkä sotilaiden kohdalle. Itämaisten taistelulajien harrastajille tämä on ollut tuttua jo kauan, nykyisin myös moottoriurheilijoiden, vuorikiipeilijöiden ja muiden vaarallisten lajien harrastajille. Monet tennispelaajat ja jopa golfarit ja kenttälajien kilpailijat ovat huomanneet asian.

Vaaratilanne ei siis ole ehdoton edellytys tälle flow-tilalle. Se voidaan aikaansaada myös tanssilla, rummutuksella ja epäilemättä myös kemiallisesti. Lähden siis siitä, että pääasiassa on kyse minätietoisuuden alentamisesta tai hävyttämisestä, jolloin aistimukseksi jää sulautuminen itse toimintaan, tai toiminnan puuttuessa, sulautuminen ympäristöön.

Koska minättömyyden tila on erityisen miellyttävä, ei ole mikään ihme, että se on opeteltu synnyttämään myös keinotekoisesti, siis ainoana tavoitteena juuri tuon tilan saavuttaminen. Tälläkin on pitkät perinteet. Monista syistä johtuen tämä keinotekoinen tie on tullut liitetyksi uskonnollisiin yhteyksiin. On ajateltu, että näin hienon tilan täytyy liittyä jumalkokemukseen. Loppu onkin meditaation historiaa.

Tässä on eräänlainen pika-analyysi asiasta. Omituista kyllä, en ole kuullut tai lukenut kenenkään esittävän asiaa tällä tavoin. Siinä ei ehkä vielä ole aineksia väitöskirjalle, mutta jonkilaisen pamfletin siitä varmaan voisi vetäistä.

Kylläkai
Seuraa 
Viestejä323

Flow-tilan pystyn mielestäni aika hyvin hahmottamaan, koska siitä on niin paljon omia kokemuksia urheiluajoilta. Transsiksi sanottu sen sijaan on vaikeampi asia, koska en ole sellaista itse kokenut. Olen käsittänyt transsin voimakkaasti muuntuneeksi tietoisuuden tilaksi, johon littyy hallusinaatioita. Täytynee jollakin keinolla hankkiutua transsitilaan! Voi olla, että tie transsiin kulkee alustavan flow-tilan kautta.

Tavallaan aika erikoista, että näistä asioista on niin vähän tutkimustietoa, kun kysymys on sentään niin vanhasta ja niin yleisesti tunnetusta ilmiöistä. Suurin syy on tietenkin siinä, että merkittävin tutkimustapa on introspektio. Yleistä konsensusta ei ole syntynyt, koska kokijoilla on aina ollut taipumus tulkita kokemuksiaan ja antaa niille merkityksiä sen sijaan, että pyrkisivät analysoimaan niitä fyysisinä tapahtumina. Fysiologiastahan siinä nyt ainakin on aina kysymys.

Löysin tällaisen Elina Hytösen kirjoituksen, joka pohjautuu hänen graduunsa vuodelta 2005. Kannattaa lukea. http://www.elore.fi/arkisto/2_06/hyt2_06.pdf

Flow on tuttu, työkseni ratkon teknisiä ongelmia joissa on pakko hahmottaa kokonaisuuksia. Minun pitää ymmärtää laitteesta sen mekaaninen geometria, mekaniikka, sähköt, hydrauliikka, pneumatiikka ja ohjaus ja servojärjestelmät sekä paikoitus- ja nopeusfeedback päästäkseni ongelman ytimeen. Sitä ennen ongelmaa ovat koittaneet löytää jo omat huoltomiehet, paikallinen sähkömies (heh), nokkela kompuutteriveljenpoika ja noitatohtori.
Parhainta aikaa flow- kokemukselle on kun on hiljaista ja kukaan muu ei ole paikalla.
Aika menettää merkityksensä.
Teen havaintoja ja muistiinpanoja kun yritän saada koneen tekemään virhettä, ja havannoin yhtäläisyyksiä. Minulla on myös valokuvamuisti, kun flowssa puran koneen ja vaihdan osat ja kokoan takaisin. Tai luen koneen diagnostiikkaa.
Ei toimi krapulassa.
Flow kokemus on kuin myös kirjoitan siansaksaa tyttöystävälleni, joka vielä jaksaa kehua tekstejäni syvällisiksi.
Tai kun koitan samasta siansaksasta säveltää kitaralla rämpytettävän "biisin".
Flow on se kokemus jota haen, ja jonka saaminen hyvin tuloksin palkitsee.
Pelkkä flow ei riitä kansainvälisen yrityksen pyörittämiseen. Kokemusta.
--Ja kyllä, ironisesti taas, tapan flowta alkoholilla. Mutta, se on tietoinen valinta. Aivojen tappaminen on välillä sallittua, se jarruttaa turhautumisen tunteen muuttumista agressioksi.
Agressiokin on hyväksi mutta se pitää osata kanavoida.
En ole mensatason kaveri, mutta aivot juoksee ylikierroksilla, ja olen oppinut että moniajo ei ole tehokasta.
Ikää on 33 vuotta.

Kylläkai
Olen jonkin aikaa kehitellyt teoriaa tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Ei ole vielä teoriaa, mutta on muutama hypoteesi.

Perusoletukseni on, että flow-tilaksi kutsuttu on H.Sapiensille aivan luonnollinen tila. Se on kuitenkin useimmilla ihmisillä verraten harvinainen, mikä johtuu nykyisistä elintavoistamme. Lyhyesti sanottuna on kyse tilasta, jossa ennen kaikkea minätietoisuus alenee voimakkaasti, ajan taju muuttuu ja syntyy euforinen tila. Uskaltaisin ounastella, että se on ihmisen eräänlainen arkaainen perustila silloin, kun on tarvittu nopeaa ja oikeaa toimintaa - siis vaaratilanteissa ja suurta tarkkuuttaa vaativissa tehtävissä, kun ei ole varaa virheisiin.

Jep, mä tunnen flow-kokemuksessa juuri intuition merkityksen hyvin merkittäväksi. Toimintatapa ei ole vain rationaalinen, vaan myös alitajuinen. Kumpaakin tarvitaan.

Kylläkai
Myöhemmin kehityshistoriassa minätietoisuus on tullut yhä tärkeämmäksi ominaisuudeksi, ja nykyisin olemme minätietoisia suuren osan valveillaoloajasta. Minätietoisuus on mahtava resurssi, mutta sillä on haitallisia sivuvaikutuksia. Yksi niistä on reaktioiden hidastuminen ja motorisen toiminnan epätarkkuuden lisääntyminen.

Minätietoisuudesta on pelkästään haittaa monissa sellaisissa tilanteissa, jotka nykyisin sattuvat pääasiassa urheilijoiden ja ehkä sotilaiden kohdalle. Itämaisten taistelulajien harrastajille tämä on ollut tuttua jo kauan.

***
Lähden siis siitä, että pääasiassa on kyse minätietoisuuden alentamisesta tai hävyttämisestä, jolloin aistimukseksi jää sulautuminen itse toimintaan, tai toiminnan puuttuessa, sulautuminen ympäristöön.

Koska minättömyyden tila on erityisen miellyttävä, ei ole mikään ihme, että se on opeteltu synnyttämään myös keinotekoisesti, siis ainoana tavoitteena juuri tuon tilan saavuttaminen. Siinä ei ehkä vielä ole aineksia väitöskirjalle, mutta jonkilaisen pamfletin siitä varmaan voisi vetäistä.




Tässä yksi gradu minättömyyden kokemuksista zen-buddhalaisuudessa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1

Mä miellän ton kokemuksen sillä tavalla universaaliksi, ettei se tottele "uskontorajoja", joten olisi tosiaan mielenkiintoista tehdä tutkimusta ihan meidän tavisten kokemusten perusteella, voisi ehkä kuitenkin löytyäkin aineistoa, käsitteistöä ja uusia tarkastelutapoja ihan väikkäritasollekin.

Kylläkai
Seuraa 
Viestejä323

Uuvuttavaa lukemista tuo gradu, mutta sain sen kahlatuksi läpi. Aika heikkoa krjoittamista, mutta antaa epäilemättä oikean kuvan zenin harjoittamisesta sinänsä.

Zenin fiksuus on ehkä siinä, että meditaatiota ei paljon selitellä, vaan annetaan ohjeet ja sen jälkeen tulokset saavat puhua puolestaan. Näissä ohjatuissa systeemeissä on kuitenkin se yleinen vika, että ne saavat harjoittajat puhumaan ikäänkuin tuloksia olisi jo tullut, vaikka todellisuudessa niitä vasta odotellaan. Se on sääli, sillä siinä saatetaan menettää aikaa. Luulisin, että jos oikeasti haluaa kehittää itselleen realistisen maailmankuvan, niin kannattaa harrastaa paljon ajattelua ja mahdollisimman vähän luulottelua.

Jos minulta kysyttäisiin niin sanoisin, että meditaation harrastamiseen on vain yksi todella hyvä syy ja se on samadhin eli minättömyyden tilan perusteellinen ja dramaattinen kokeminen. Vähempään ei pidä tyytyä, koska siinä vain menettää aikaa. Kun sen on kokenut ja lisäksi tehnyt ajatustyötä ja loogisia johtopäätöksiä, niin rupeaa tajuamaan minuuden luonteen ja oman paikkansa tässä universumissa. Muustahan ei ollutkaan kysymys.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat