Tunteeton yhteiskunta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Teemalta tulee scifi-jännäri, jossa ulkoavaruuden oliot muuttuvat ihmisen näköisiksi, mutta niillä ei enää ole tunteita. Kahta päähenkilöä tämä jurppii sen verran että mielummin kuolevat kuin muuttuvat sellaisiksi.

Mites nykyajan yhteiskunta? Voiko sitä kutsua tällä hetkellä tunteikkaaksi, vai onko laki ja sitä noudattava yhteiskunta dogmaattinen säännöstö, jossa ei ole tunteita, vaan raha määrää?

Olemmeko muuttumassa avaruusolioiksi, vai ihmistymmekö ajan mukana? Mitä mieltä olette?

Kasvaako yhteiskunnassa tunteikkuus, eli lisääntyykö välittäminen ja rakkaus lähimmäistä kohtaan? Mielestäni se olisi erittäin suotavaa.

Eivätkö ne ole niitä perimmäisiä keinoja saada lisää tunteita eli reagoida ns. ylimääräisellä aistilla tätä kaikkea, ja nimenomaan reagoida oikein, eikä vaeltaa tunteiden armoilla. "Aion saada taas tunteita, sit ku ollaan viissataa."laulaa Risto kappaleessaan Pupu Tupuna. Vihjaako Risto että tunteet kuolee nykymenoa seuratessa, mutta ehkä sit joskus ku ajat suo? Sit ku ollaan viissataa?

Johtaako tunteiden lisääntyminen auttamatta ailahtelevien tunteiden armoille?

Onko kuolemantuomion olemassaolo merkki siitä että yhteiskunnassa ei aina ole tunteille sijaa? Eikö kuolemantuomio samankaltaista rikollisen ja tuomitsijan? Pitäisikö tuomion antajatkin tuomita?

Kommentit (9)

Vierailija
Armitage

Onko kuolemantuomion olemassaolo merkki siitä että yhteiskunnassa ei aina ole tunteille sijaa? Eikö kuolemantuomio samankaltaista rikollisen ja tuomitsijan? Pitäisikö tuomion antajatkin tuomita?



Elämä on liian kallisarvoista joillekki ihmisille.

Ja muutenkin, mitäenemmän yhteiskunta on kehittynyt ja "mennyt tunteettomaksi" on kuolemantuomiot vähentyny maailmassa. Jos tunteettomuus aiheuttaa kuolemantuomion hyväksymisen, on mahtanu keskiajalla olla aika viileä meno.

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Voi olla että tunteet säilyvät, mutta niiden väliset suhteet muuttuvat, ts; suurimman osan ajasta ihmiset ovat masentuneita, turhautuneita ja katkeria. Silloin mieluummin sulkee tunteet pois mielestään.

Vierailija

Rationaaliajattelu tekisi monille hyvää, mutta se myös murskaisi monet yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset arvot kokonaan. Rationaaliajattelu vaatii tosin yleensä massiivista tietomäärää asioista ja ihmisten, joita ei tiedon hamstraaminen kiinnosta, yleensä ajattelevat mieluummin tunteella.

Vierailija
Bushmaster
Rationaaliajattelu tekisi monille hyvää, mutta se myös murskaisi monet yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset arvot kokonaan. Rationaaliajattelu vaatii tosin yleensä massiivista tietomäärää asioista ja ihmisten, joita ei tiedon hamstraaminen kiinnosta, yleensä ajattelevat mieluummin tunteella.



Pitäisin kulttuuria tärkeämpänä asiana kun faktat...
Vaikka myönnänkin itseni täydeksi tietohamstraajaksi. Sanotaanko että voin esim. kaveriporukassa tasoittaa ihmisten mielipiteitä jollain ns. rationaalisuudella. Monipuolista.

Vierailija

Miten niin tunteeton yhteiskunta? Koko tämän hetkinen menohan perustuu juuri vahvasti tunteille. Mä haluun, en tykkää, inhottaa, noi ällöttää/pelottaa/suututtaa ,miks juur ton piti saada toi mut mä en saa, mä kostan kaikille, pitäisköhän tehdä töitä - no en jaksa.

Ei rakkaus ja välittäminen ole ainoa tunteiden skaala.

Vierailija

Yhteiskunnan tuleekin olla rationaalinen. Tähän yhteiskunnallisuudelliseen rationalismiin kuuluu myös yksilötason valistaminen tunnetasolla.

Selkokielellä, yhteiskunta, joka pyrkii ottamaan huomioon koko yksilötason tunnekäyttäytymisen, täytyy olla auktoritiivinen ja rajattu; koska yksilötason poikkeavuudet ovat äärimmäisiä ja joidenkin yksilöiden tunnekäyttäytyminen ei vastaa sosiaalisen yhteiskunnan normeja häiritsemättä tai loukkaamatta muita yksilöitä.

Tämä ei saisi tarkoittaa tasapuolisuutta tai yksilön latistamista. Ja siihen emme saisikaan pyrkiä. Mutta jatkuva sivilisaation kehittyminen on liiaksi taloudellisesta kehittymisestä riippuvainen. Kun talous kärsii, yhteiskunta korruptoituu, ja yksilötason välittäminen vähenee.

Siksi kylmät arvot kuitenkin määrävät paljon, kuinka paljon voimme antaa resursseja koko sosiaalisen jakauman väestölle yksilötasolla.

Siksi tämä threadi on hyvin ajankohtainen, koska ei voi olla niin sokea etteikö näkisi että hyvinvointivaltiossammekin talouskriisi on puhkaissut enemmän kriisejä perhe- ja yksilötasolla.
Yhteiskunnan on oltava melko tunneneutraali selviytyäkseen.

Tarvitsemme Ensio Itkosen tietopläjäytyksiä ennen urheiluruutua: Älä jeppe juo ettei eukko lähde, ja vie muksuja. Tulee sitten vaan murheita lissää.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007

Strategiaahan se on...historian riivaamaa sanelua niin tehtyjen tekojen osalta kuin myös kasvatuksenkin - lopulta kaikki kiteytyy siihen, mitä kieltä puhut ja kuka käskee...parhaiten tätä piereskelyä kuvastaa periaatteet eli ympäripyöreät aforismit, kuten "jokainen on oman onnensa seppä", "aika on rahaa" yms. minkä yksinkertaisinkin persoona kykenee sisäistämään.

Kysehän on energiapolitiikasta eli kuinka paljon päivästäsi kuuluu tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle ja mikä on oleman leipäsi koko. Tätä meidän soppaa sekoittaa nykyään enimmäkseen se, että maailmankauppa on globalisoitunut, joten kilpailemme nyt kaikkien kanssa ja tulevaisuus täällä länsimaissa voidaan nähdä Aasian kasvavien talouksien ja yhteiskuntajärjestelmien kautta; sitä se kilpaileminen teettää. Kysymys kuuluukin: kuka kirjoittaa kilpailun säännöt ja kuinka paljon säännöistä lipsutaan? Onko kilpailu haitallisempaa kuin se, ettei kilpailtaisi? Olisiko joillakin tylsää kilpailun puututtua?

Kenties kilpailutuksessa on takana jonkinsortin übermensch -idealisaatio, jotta edes jotenkin tulisimme toimeen tässä näennäisen avoimessa maailmassa, jossa ns. aikaan nähden 'tarpeettomat arvot' ja minäkehitykset korvataan jollakin yhtiöeetoksella.
"ja valtakunnassa oli kaikki hyvin!"

eyh...

Uusimmat

Suosituimmat