Ylipaino ja liikunta, syyt ja seuraukset

Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Jos ihmisellä on ylipaino kääntynyt insuliiniresistenssin puolelle, niin lihasten teho on pudonnut. Olenko oikeassa? Jos olen, niin on väärin korostaa liikunnan merkitystä tuossa tilanteessa. Eli jos jalka on poikki niin sitä ei saa kuntoon sillä periaatteella että koska juoksijoilla jalat eivät ole poikki, pitää juosta.

Todelliset ponnistelut tarvitaan insuliinin toiminnan palauttamiseen ja ilmeisesti myös glukakonin toiminnan palauttamiseen. Vasta lihastoimintojen palauttaminen herättää luonnollisen tarpeen käyttää lihaksia.

Kysymys kuuluu jotta missä määrin sairaalloisen ylipainon hoitamisessa on sekoitettu syyt ja seuraukset? Sairaalloisen raja painon noustessa voisi muuten kulkea siinä, että liikkuminen muuttuu vastenmieliseksi. Se on siis indikaattori. Keho ei kykene normaaliin lihastyöhön vaan liikakuormitus aiheuttaa oikeasti kipua tai jonkin muun kielteisen tunteen.

Kun "katkennutta jalkaa" hoidetaan kovalla juoksettamisella, niin eikö tuossa silloin tehdä törkeää virhettä kaiken aikaa? Juoksetus ei tietenkään onnistu, mutta voi mennä kymmeniä vuosia niin, että vaivaista syyllistetään joka suunnasta juoksemisen vähyydestä sen sijaan että jalka kipsattaisiin. Näin epäilen tapahtuvat isossa osassa sairaalloista lihavuutta "hoidettaessa".

Asia on helppo ymmärtää niin, että niillä joilla ongelmaa ei ole koskaan ollut, kokevat teholiikkumisen mielekkääksi ja paljon antavaksi. Todellisuudessa toimiva insuliini- ja glukakoni-järjestelmä ovat se, joka palkitsee kantajansa mielihyvää tuottavalla liikkumisella. Ja kun ongelmaa ei ole, on hyvin helppo sekoittaa asia toisinpäin.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (28)

Turbokameli
Seuraa 
Viestejä890
Liittynyt26.10.2009
Paul M
Jos ihmisellä on ylipaino kääntynyt insuliiniresistenssin puolelle, niin lihasten teho on pudonnut. Olenko oikeassa? Jos olen, niin on väärin korostaa liikunnan merkitystä tuossa tilanteessa.



Liikunta parantaa insuliiniherkkyyttä suoraan, painon pudottamisesta riippumattakin. Siksi liikunta on hyvä keino insuliiniherkkyyden parantamiseksi ja diabeteksen ehkäisemiseksi. Ruokavaliota tietenkään unohtamatta.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Paul M

Kun "katkennutta jalkaa" hoidetaan kovalla juoksettamisella, niin eikö tuossa silloin tehdä törkeää virhettä kaiken aikaa? Juoksetus ei tietenkään onnistu, mutta voi mennä kymmeniä vuosia niin, että vaivaista syyllistetään joka suunnasta juoksemisen vähyydestä sen sijaan että jalka kipsattaisiin. Näin epäilen tapahtuvat isossa osassa sairaalloista lihavuutta "hoidettaessa".

vaikka olis molemmat jalat poikki ja ei jaksas liikkua pyörätuolillakaan niin lihominen on sen ihmisen oma valinta. ketään ei kehota syömään yli kulutuksen eikä ole realistista sen ihmisenkään olettaa, että kulutus pysyy samana kuin liikkui tilanteessa jossa ei pysty liikkumaan.

lihominen on siis ihmisen oma valinta eikä se ole syyllistämistä, jos totuuden kertoo lihavalle ihmiselle.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Ruokavalio ja liikunta muodostavat toisiaan ruokkivan kehän, joko lihottavaan tai laihduttavaan suuntaan. Väärän valistuksen, tiedon vajavaisuuden ja koko aiheen monitekijäisyyden keskellä on järkyttävää syyllistää siitä yksilöä. En usko montaa löytyvän, jotka aidon vapaaehtoisesti ovat valinneet lihomisen. Moni ylipainoinen vain kokee tilanteen mahdottomaksi muuttaa ja sopeutuu.

Itse havaitsin, että liikunta alkoi muuttua miellyttäväksi n. 10 kg pudotuksen jälkeen, noin painoindeksissä 25. Kaikilla ei näin ole. Huomattavasti ylipainoisempi mieheni nauttii liikunnasta olipa painoindeksi mikä tahansa, ja liikkuukin niin paljon kuin mahdollista.

Mutta moneen kertaan on tutkimuksin osoitettu, että liikunta lähinnä ehkäisee painonnousua. Pienellä vähemmistöllä se voi auttaa laihduttamisessa, mutta valtaosalla avainasemassa on ruokavalio. Kumma että tästä pitää vääntää ajasta ikuisuuteen.

Vierailija
Mimei

Mutta moneen kertaan on tutkimuksin osoitettu, että liikunta lähinnä ehkäisee painonnousua. Pienellä vähemmistöllä se voi auttaa laihduttamisessa, mutta valtaosalla avainasemassa on ruokavalio. Kumma että tästä pitää vääntää ajasta ikuisuuteen.



Mutta jo pelkästään tuossa roolissa liikunta kannattaa ottaa heti osaksi laihdutusohjelmaa. Itse laihduttaminenhan useinkaan ei ole se vaikein ongelma. Monet lihavuudesta kärsivät ovat laihduttaneet kilokaupalla, mutta sitten taas lihoneet nuo takaisin korkojen kera. Onkin siis tärkeää löytää ne konstit, joilla takaisin lihominen ehkäistään ja katkaistaan loputon jojottelu. Painonnousua ehkäisevä liikunta lienee varsin hyvä lisä uusiin elämantapoihin.

Liikunnalla on myös muita positiivisia terveysvaikutuksia kuin vain pysyminen kohtuupainossa. Onnistuneet liikuntakokemukset ovat omiaan saamaan aikaan tyytyväisyyttä omaan kehoon. Liikunta yhdistettynä laihtumiseen tuottaa kiinteämmän ja terveemmän näköisen lopputuloksen kuin pelkkä laihtuminen. Samalla voi löytää uuden aktiivisemman ja energisemmän elämäntavan, joka on omiaan parantamaan mielialaa. Liikunnasta saa myös sopivan korviketoiminnon poistolistalle joutuneelle napostelulle, joka usein iskee takavasemmalta silloin, kun ei ole mitään touhuttavaa. Kävelylenkki ennen makkaralenkkiä vähintäänkin siirtää mässytyksen aloittamista. Itseensä tyytyväisen on helpompaa harrastaa itsekuria tai panostaa elämäntapamuutoksiin kuin masentuneen, väsyneen ja itseinhoisen. Vanhoista tottumuksista on helpompaa luopua, kun ottaa niiden tilalle jotain uutta.

Liikunnan osuutta lihomiseenhan voidaan sitten tarkastella myös väestötasolla, jolloin käsittääkseni on varsin helposti osoitettavissa, että jatkuva ruumiillisen haastavuuden väheneminen kulkee - tietenkin myös ruuan saatavuuden paranemisen kanssa - käsi kädessä väestön lihavuuden kanssa. Aikana jolloin kaikki tehtiin lihasvoimin, ei lihavuus ollut yhtä yleistä. Lihavia yksilöitä toki oli silloinkin, eikä ole näköpiirissä sellaista tulevaisuutta, että liikuntaa lisäämällä voisimme muuttaa koko väestön ruumiinrakenteen hoikaksi ja pitkäsääriseksi ja poistaa yksilöllisen taipumuksen vatsamakkaroihin tai leveäperäisyyteen.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Vähemmän tunnettu asia on, että ihminen voi olla oikeasti nälkiintynyt myös painon kaiken aikaa noustessa. Glukakonin toimintahäiriössä omia energiavarastoja ei saa käyttöön ja niitä tarvittaisiin tasapainottamaan ravinnon ottosykliä.

Kauhea esimerkki ovat 500-kiloiset 4D-ihmiset. Siis 4D-dokumenteista tutut. Kukaan täysijärkinen ei heti voi niellä ajatusta että tuollaiset ihmiset kuolevat nälkään elleivät saa koko ajan lisäravintoa. Kaikentietävät myös ovat sitä mieltä että noille ei saisi tuoda kuin porkkanan päivässä veden kera. Mutta sopii uskoa että nuo ihmispoloiset kuolevat nälkään aivan samalla tavalla kuin normaalipainoiset mikäli tuodaan porkkana päivässä ja vettä eikä muuta.

Voisiko 500-kiloinen toimia asian ymmärtämisen puolesta? Toinen on sitä mieltä että juoksua pitää lisätä, koska se auttaa painon hallinnassa. Toinen on sitä mieltä, että glukakoni pitää saada toimimaan ja insuliini. Mutta kuka tietää oikeasti asiasta silloin? Auttaako hurskastelu että syö vähempi kuin kuluttaa. Kun aineenvaihdunta on jumissa, ovat aivot jatkuvassa glukoosivajeessa ja ihminen on nälässä. Nälkä on nimittäin aivoissa. Eivät läskit huuda glukoosia vaan aivot.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Tuosta liikunnasta vielä sellainen, että itse hyvin vaihtelevana pätkäliikkujana näen monen monta tekijää taustalla. Ensinnäkin, tuo Mimein mainitsema elopaino on minulla tärkeä juttu - jo 5 kiloa vähemmän tuntuu selvästi motivaatiossa liikkua ja 10 kiloa on jo jotain huikeaa mutkaisilla metsäpoluilla. Sairasteluista johtuen painoni on vaihdellut pitkälti minusta riippumatta 55-90 kilon välillä, joten tiedän hyvin millä tavalla erilaista erilaisessa kropassa ja tassutella. Yhdyn myös Kamelin pointtiin, että pyllyn liikuttamisella on hyötyjä vaikkei se vaa'assa näkyisikään. Lisään vain, että muutokset vaa'an luvussa näkyvät helposti myös motivaatiossa, suuntaan ja toiseen.

Motivaatio liikkua tietty riippuu siitä, onko siihen "kipinää" vai ei. Tauon jälkeen aloittaminen on kriittisin juttu - toisaalta tietää että aloittajat saa tuloksia vaikka tekevät mitä vaan, toisaalta haluaa tuloksia enemmän kerralla ja se on suuri riski lopettamiseen. Monet läskit tekevät juuri näin - haluavat kerralla yberkokemusta liikunnasta ja rikkovat paikat -> treenit loppuu alkuunsa.

Itse aloitin "sohvan pohjalta" taekwondon (ks. avatar) vuosituhannen alussa ja menin vahingossa ylempien vöiden kunnonkohotustreeneihin. Lihakset olivat 95% soosina yli 2 viikkoa. Ellei laji olisi ollut niin kiinnostava, se innostus olisi ollut siinä.

Eri liikunnan muodoilla on myös paljon väliä. Keskisykealueella nylkyttäminen on aika huono basis, monille toimii paremmin pitkät kävelylenkin tasoisen aktiviteetin ja rajun mutta lyhytaikaisen treenin (intervallit &/tai sali) yhdistelmä. Elimistön kortisoli ym. tuotanto mukautuu keskisykealueen nylkytykseen herkemmin kuin palauttavan ja äkillisen treenin yhdistelmään. Tästä on paljon tutkimustakin.

Liikuntasuosituksissa (miten ne viralliset nyt meneekään?) näkee vaan sen "60-90 min monta kertaa viikossa" eikä juuri koskaan kuule lihaskuntoharjoittelun tärkeydestä siinä sivussa. Funktionaaliset lihakset, nivelet ja liikkuvuus lisäävät ja vähentävät oikein tehtynä vammariskiä SEKÄ tarjoavat vaihtoehtoja kun pääasialliseen treeniin tulee taukoja.

Sitten tietty on muistettava, että parempi kunto ei aina ole -> terveellisempi kroppa. Väärin treenaaminen ja oman kropan kuuntelemisen laiminlyöminen johtaa ylirasitukseen, vammariskin kasvuun ja repimiseen. Ihminen kuluu vähitellen, tekeepä melkein mitä tahansa. Olisi hyvä ajoissa tiedostaa, että paikkojen soosaamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia - vaikka siihen miten paljon muutoin ihastuisikin.

EDIT: Kiinnostavaa oli muuten sekin, että pelkästään kävelyä kohtalaisesti harrastaneet alensivat painoaan useita vuosia kestäneessä seurantatutkimuksessa. Tämä siis ihmisillä, joilla ei tuon lisäksi ollut selkeää muuta "efforttia" liikkumiseen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
PaulM
Kauhea esimerkki ovat 500-kiloiset 4D-ihmiset. Kaikentietävät myös ovat sitä mieltä että noille ei saisi tuoda kuin porkkanan päivässä veden kera. Mutta sopii uskoa että nuo ihmispoloiset kuolevat nälkään aivan samalla tavalla kuin normaalipainoiset mikäli tuodaan porkkana päivässä ja vettä eikä muuta
.

Eivät kai he nyt aivan nälkään kuole, paasto parantaa insuliiniherkkyyttä suht nopeasti, eli siis toimii rasvavarastojen hyödyntämiskykyä parantavaan suuntaan. Nälän tunne voi kyllä olla infernaalinen.

Toki paasto laihdutusmuotona on erittäin epäterveellinen, jopa hengenvaarallinen väärin toteutettuna, viitaten Keskisen mamman pojan sairaalaan päättyneeseen yritykseen.
Mutta silloin ei käsittääkseni ole kyse siitä, etteikö paastoajalla ns. varastonpurkaminen toimisi, vaan pulaa tulee hivenaineista ja kivennäisistä, suoloista yms. sydämen toiminnan kannalta tärkeästä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Juu, pätkäpaasto voi tehdä monella tapaa ihmeitä, mutta korkeahiilariselta sugarcrash-länkkäridieetiltä hyppääminen 16-20 tunnin pätkäpaastoiluun pari kertaa viikossa voi alkuun tuntua helvetilliseltä extremetouhulta. Kaikkeen tottuu.

Minusta kiinnostavaa oli se taannoinen mikkihiiritutkimus, jossa aamulla rasvapainotteisesti aloittaneiden rottien elimistö oli "vaihdettavissa" rasvametabolismille tai hiilarimetabolismille päivän mittaan. Kaurapuuroryhmä taas poltti hiilareita lopun päivää, söipä sen jälkeen mitä tahansa.

Paul M
Asia on helppo ymmärtää niin, että niillä joilla ongelmaa ei ole koskaan ollut, kokevat teholiikkumisen mielekkääksi ja paljon antavaksi. Todellisuudessa toimiva insuliini- ja glukakoni-järjestelmä ovat se, joka palkitsee kantajansa mielihyvää tuottavalla liikkumisella. Ja kun ongelmaa ei ole, on hyvin helppo sekoittaa asia toisinpäin.

Elukoilla on tutkittu, että hyperinsulinemia assosioituu lethargiaan. Ei siis huvita liikkua. Tappaisin pari pientä eläintä että voisin heittää viitteen - tästä oli kiinnostava uutinen aiemmin tänä vuonna. Leptiinin suhteenhan asia on ollut tiedossa jo jonkin aikaa ja hyperinsulinemia liittyy leptiinihäiriöihin:

http://www.pnas.org/content/94/25/13921.full

Eli lyhyesti: komppaan. On toinen juttu, miten peruuttaa jo tapahtuneita ongelmia. Potentiaalisten ympäristötekijöiden lista jotka voivat Suuren Motivaation lisäksi vaikuttaa asiaan on vaikuttava, eikä yksilöllisten erojen roolia voi unohtaa. Itse välttelisin bisphenoleita ja neoliittisia agentteja (wehnäpulla, sokuri, teolliset O6-mönjät) ja lähtisin siitä. Mutta enpä jatka kun tulisi overlappia tuon toisen ketjun kanssa...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

lokki
Seuraa 
Viestejä4074
Liittynyt3.1.2010

Ymmärsin Paulin tavoitelleen hoitoajatusta, jossa korjataan varsinainen vialla oleva metabolia ensin kuntoon, eikä kiusata ihmistä ohjeilla, joita hän ei voi noudattaa. Insuliinistressi korjaantuu välttämällä insuliinia nostavaa ruokavaliota. Antaa lihavan syödä rasvaa vapaasti, kunhan mukana menee matalahiilihydraattisia vihanneksia niin, että suojaravintoaineet tulevat hoidettua. Insuliinin ja glukoosin määrä elimistössä laskee ja lukko aukeaa. Sitten tekeekin jo mieli liikkumaan.

Vierailija

Voihan sitä ihminen käyttää vuotensa insuliinin ja glukakonin toiminnan palauttamiseen jollain ihmekeinoilla, ilman liikuntaa, mutta jo sarja Suurin pudottaja kertoo että huomattavan ylipainoiset saavat liikunnan ja oikeanlaisen ravinnon yhdistelmällä melko äkkiä ihmeitä aikaan kunnossa, kehonmuodoissa ja koostumuksessa. Osaan liikuntakärpänenkin pääsee puremaan vaikka insuliinin ja glukakonin ym. toiminta on kai ollut muodoista päätellen pielessä jo kauan, ja hoitona käytetään vain noita "tehottomiksi" todettuja liikuntaa ja kalorimäärän vähentämistä, toivottavasti myös syötävän ravinnon laadun parantamista.

Onhan se liikunta ylipainoisena ja huonokuntoisena hankalaa ja ikävä, mutta kehoa ei pidetä toimintakuntoisena ja esteettisenä pelkällä ruualla, vaan se vaatii liikuntaa aerobisen-, lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelun muodossa useita kertoja viikossa elämän loppuun asti. Vanhempana liikunnan tarve vielä korostuu.

Jokainen voi aloittaa kevyesti vaikkapa kuntokävelyn, sauvakävelyn, kuntopyöräilyn, pyöräilyn tai uinnin muodossa. Siihen pystyvät hyvin lihavatkin, tietenkin sikäli mikäli mitään vakavaa sairautta ei ole taustalla, josta tietenkin kannattaa keskustella lääkärin kanssa ennen liikunnan lisäämistä arsenaaliin. Onhan se inhottavan tuntuista hikoilla läskisenä, mutta ihmekeinoja ei ole keksitty, joilla mitään tekemättä laihtuu. Ellei sitten pidä nälkädieettejä joista ei tunnetusti ole apua pidemmän päälle. Niissä kunto, luu- ja lihasmassa rapistuu entisestään ja painon palattua entiselleen, siitä on yhä suurempi osa rasvaa.

Metaboliseen oireyhtymäänkin paras hoitokeino on säännöllisen ja nousujohteisen liikuntaharrastuksen aloittaminen, tietenkin terveellisten ruokailutottumusten kera.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
lokki
Ymmärsin Paulin tavoitelleen hoitoajatusta, jossa korjataan varsinainen vialla oleva metabolia ensin kuntoon, eikä kiusata ihmistä ohjeilla, joita hän ei voi noudattaa. Insuliinistressi korjaantuu välttämällä insuliinia nostavaa ruokavaliota. Antaa lihavan syödä rasvaa vapaasti, kunhan mukana menee matalahiilihydraattisia vihanneksia niin, että suojaravintoaineet tulevat hoidettua. Insuliinin ja glukoosin määrä elimistössä laskee ja lukko aukeaa. Sitten tekeekin jo mieli liikkumaan.



Aivan oikein oivallettu...

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

lokki
Seuraa 
Viestejä4074
Liittynyt3.1.2010
Ulmas

Metaboliseen oireyhtymäänkin paras hoitokeino on säännöllisen ja nousujohteisen liikuntaharrastuksen aloittaminen, tietenkin terveellisten ruokailutottumusten kera.



Korjaisin tuon edellisen:
"Metaboliseen oireyhtymäänkin paras hoitokeino on runsashiilihydraattisten ruoka-aineiden välttäminen, tietenkin terveellisten liikuntatottumusten kera."

Edellisessä onnistumiset ovat harvinaisia ja perustuvat terveellisen ruokailutottumusten osalta jälkimmäiseen. Pelkällä liikunnalla metaboliansa kuntoon saattaneita ihmisiä saa kyllä hakea. Ruokavalionsa muuttamalla korjanneita on läjäpäin. Liikunta innostaa, kunhan keho toimii oikein.

Ongelma on insuliinin suuri määrä kehossa. Sen laskeminen liikkumalla on työn takana. Hiilihydraattien syömistä vältellen mutta rasvaa suosien pysyy nälkä loitolla ja insuliinitaso laskee nopeasti normaaliksi. Sitten alkaa liikuntakin kiinnostaa.

Vierailija

Minusta on vähän vieraantunutta, jos liikuntaa pitää harrastaa. Myyt auton ja hoidat asiasi kävellen tai polkupyörällä. Kaikki hyötyvät.

Myönnän, ei ole nykyään kaikille helppoa. Julkinen liikenne on nykyään järjettömän kallista ja työmatkat varsinkin pääkaupunkiseudun työpaikkoihin pitkiä.

Vierailija

^Siellä pääkaupunkiseudulla teillä sentään on julkinen liikenne. täällä maaseudulla pääsisin kyllä julkisilla töihin, jos lähtisin klo 7 autolla (työt alkaa klo 9), mutta kotiinpäin en sitten enää pääsisikään. viimeinen auto lähtee tuntia ennen työajan loppumista...Toki linja-autolla kulkeminen olisi noin neljä kertaa edullisempaa kuin omalla autolla liikkuminen, kun otetaan huomioon ajoneuvoverot, vakuutukset, ja muut sivukulut pelkän polttoaineen lisäksi. Mutta se on tällä maalla tehty käytännössä mahdottomaksi.

Mutta en minäkään liikuntaa harrasta, vaan koiran kanssa lenkkeilyä, kasvimaan möyrimistä, halonhakkuuta, yms. hyödyllistä, tai muuten vaan mukavaa. Nyt helteillä on tullut harrastettua lähinnä patiolla keinussa lojumista... Koiraakaan ei voi viedä lenkille, kun se tikahtuu kuumuuteen.

Vierailija

OT, myös Lohjalta pitää lähteä 7.30 lähtevällä autolla, jos työpaikka on Helsingin keskustassa ja tavoite klo 9. Ongelma on Helsingin ruuhkaisuus, sillä Helsingin rajalle kestää vain puolisen tuntia. Hinta on 11 € yhteen suuntaan. Vuoroja toki kulkee varsin tiheään,

Helsingin sisällä matkaan kuluu helposti tunti, varsinkin jos joutuu vaihtamaan. Vähimmällä pääsevät kuopiolaiset ym. pienehköissä kaupungeissa asuvat, joilla on varaa asua lähellä työpaikkaa. Tällöin työmatkailu kävellen tai pyöräillen on usein aivan realistinen vaihtoehto.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat