Uhka ydinvoimalle?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tietokonehakkerit ovat viimeaikoina onnistuneet kehittään tekniikoita, joiden avulla voidaan tunkeutua voimalaitosten kriittisiin järjestelmiin. Uhka on jo todellinen ja USA on perustanut sitä vastaan asiantuntijatiimejä.

http://seattletimes.nwsource.com/html/b ... cation=rss

Voiko ydinvoimalan ohjausjärjestelmään tunkeutua? Käsittääkseni se oli jo lähellä onnistua vuonna 2007, mutta onko nykyään niin, että kriittiset ohjausjärjestelmät ovat täydellisesti erotettu muista tietoverkoista?

Sivut

Kommentit (77)

Vierailija

Kaikkeen mikä on verkkoon yhteydessä voidan tunkeutua. Ja niihin mitkä ei oo voidaan tunkeutua ihmisen virheen vuoksi, jos luovuttaa salasanansa tai tunkee oman muistitikkunsa suljettuun verkkoon..

Ja kui otit esimerkiksi ydinvoimalan???

Eikö se muka ole uhka muulle infrastruktuurille kuin ydinvoimalalle?? Ai niin mutta sillä oli lupa tappaa..

Esimerkiksi Wall Streetin koneisiin pääsy sotkisi maailman huomattavasti tehokkaammin kuin yhden ydinvoimalan alasajo., tai esim lennonohjausjärjestelmiin.. Sinne meno on huomattavasti helpompi tapa tappaa ihmisiä kuin ydinvoimalna ohjauskoneisiin tunkeutuminen

Ja luuletko että ohjamosta kösin kyetään ohittamaan ydinvoimalan mekaaniset suojaustoimet..

Kui kaikki täytyy nähdä uhkana ydinvoimalle!!

Vierailija

Joo mutta silti voi aisioita katsoa realismin, ei ideaolgismin väristen silmälasien läpi!!

Ei se että ei pidä jostian tarkoita sitä että joka ikinen asia väännetään nin että se koskee sitä asiaa josta ei pidä.. siinä menettää uskottavuutensa..

Niinkuin nää yhet sankarti ku lehdessä oli ollu juttu isosta voikukanlehdestä ni se oli geenimutaatio Olkiluodon ydinvoimalsta peräsin olevan säteilyn vaikutuksesta!!

se ei ollu vaihtoehto että kavsupaikka oli aurinkoinen suojaisa ja hyvin ravinteikas!!

Vierailija

Mutta peetu jos noiden vastustajien väittämän taso oli tuollainen kun tuossa sinulla yllä niin voidaan kysyä mihinkä perustuu muut väitteet mitä käytettiin ydinvoiman vastustamiseen. Siis onko noita strgejä siis enemmänkin tyuolla vastustajien joukossa.

Vierailija

Samaan aikaan toiset ihmiset miettivät, että pitäisikö ydinvoimapelkoa jo toppailla vähän järkevämmälle pohjalle?

http://www.newscientist.com/article/mg20727715.800-whos-afraid-of-radiat...


Kuka pelkää säteilyä

Sana "säteily" pelottaa ihmisiä, eikä se ole ihme; Kylmän sodan jälkeen vallitseva näkökanta on ollut, että näkymätön ja tuntumaton ionisoiva säteily voi tehdä suurta vahinkoa, ja että sitä tulisi välttää kaikin keinoin. Todellisuudessa säteily on huomattavasti harmittomampaa kuin olemme pelänneet. Asenteenmuutos on hyvin ajankohtainen, kun otetaan huomioon hiilivapaan ydinvoiman saatavuus.

Säteilypelko kasvoi yhdessä ydinsodan mahdollisten seuraamusten kuvajaisen kanssa. Aikaisempina vuosikymmeninä tiedemiehet olivat aidon epävarmoja säteilyn pitkäaikaisvaikutuksista, eivätkä he kyenneet tarjoamaan pelkoa hälventäviä faktoja. Niinpä säteilyä alettiin sääntelemään tiukasti yleisen huolen saattelemana.

Säteilyannosrajoja on tiukennettu kertoimella 150 vuodesta 1950. Tällä hetkellä kansainvälinen suositeltu säteilyannos on 1 millisievert vuodessa luontaisen taustasäteilyn, noin 2,5 millisievertin lisäksi. Vertailun vuoksi, tavallinen CT-kuvaus voi tuottaa 5 millisievertin annoksen ja tavallinen hammaslääkärin röntgen noin sadasosan siitä.

Radiobiologia, lääketiede ja onnettomuudet kuten Chernobyl ovat tuoneet paljon uutta tietoa viimeisen puolen vuosisadan aikana. Ei ole epäilystäkään etteikö erittäin suuri yksittäisannos säteilyä olisi tappava, kuten Chernobylin 237 palomiehen kohtalo kertoo. Muutamassa viikossa 28 heistä kuoli, joista 27 oli saanut yli 4 sievertin annoksen.

Monet ihmiset saavat kuitenkin tätäkin suurempia annoksia, joskin huomattavasti erilaisissa olosuhteissa. Syöpähoidossa kasvaimeen voidaan kohdistaa yli 40 sievertin annos, joka tappaa sen. Hoidon aikana kasvaimen ympärillä ja lähistöllä oleva terve kudos ja elimet saavat noin 20 sievertin annoksen, eli suosituksiin nähden 20.000 kertaisen vuosiannoksen, ja ainakin viisikertaisen annoksen Chernobylin kuolemaan johtaneeseen annokseen verrattuna.

Kuinka kudos selviää hengissä tästä tulituksesta? Säteilyannos on periaatteessa samanlainen sairaalassa kuin missä tahansa muualla. Kriittinen ero on, että hoidossa käytettävä säteily jaetaan neljästä kuuteen viikoon, jolloin solut saavat aikaa korjata syntyneet vauriot. Terveet solut saavat joka päivä noin 1 sievertin annoksen ja selviävät siitä juuri. Kasvaimen solut saavat korkeamman annoksen, ja korjaus epäonnistuu.

Se lyhytaikaisesta altistuksesta, mutta mitä tapahtuu pitkällä tähtäimellä? Hyvin harvoin solun korjauksessa tapahtuu virhe joka voi edelleen aiheuttaa syövän. Jotta voisimme arvioida kuinka usein tätä tapahtuu, täytyy vertailla suurta ihmisjoukkoa koko eliniän; ihmisiä joista osa on saanut merkittäviä säteilyannoksia ja osa ei.

Japaniin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkiin pudotetut ydinpommit antavat meille tarvittavan aineiston. Noin 66 prosenttia alkuperäisestä väestöstä näissä kahdessa kaupungissa selvisi vuoteen 1950, josta lähtien heidän henkilökohtaisia terveystietojaan on seurattu.

Vuoteen 2000 mennessä, 7,9 prosenttia heistä oli kuollut syöpään. Tämä vertautuu 7,5 prosentin odotusarvoon samanlaisissa Japanilaisissa kaupungeissa samalla aikavälillä. (Radiation Research, vol 162, p 377). Tästä havaitaan että säteilyn aiheuttama ylimääräinen syöpäriski on hyvin pieni verrattuna muihin taustavaikutuksiin, ja vähemmän kuin 0,6% riski kuolla tieliikenneonnettomuuteen Yhdysvalloissa 50 vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, ne jotka saivat suurimpia annoksia saivat myös eniten syöpiä. Mutta ne jotka altistuivat 0,1 sievertiä pienemmille annoksille eivät saaneet merkittävää lisäystä kasvaimissa tai leukemioissa. Lisäksi heillä ei havaittu lisäystä epämuodostumissa, sydänsairauksissa tai raskauden ongelmissa. On siis olemassa 0,1 sievertin käytännön yläraja, jonka alapuolella yksi akuutti säteilyannos ei aiheuta mitattavissa olevia vaikutuksia.

Kun lasketaan yhteen mitä tiedämme radioterapiasta ja Hiroshiman ja Nagasakin hyökkäysten perinnöstä, on selvää että säteilyturvarajat ovat aivan liian konservatiiviset. Kehomme ovat evoluution myötä ilmiselvästi oppineet paikkaamaan tai hävittämään vaurioituneita soluja pienellä virheprosentilla. Ehdotan että elinikäisen säteilyannoksen yläraja asetettaisiin 5 sievertiin, ja korkeintaan 0,1 sievertiin per kuukausi. Tämä olisi radioterapia-annoksen murto-osa jaettuna eliniälle.

Uudistus höllentäisi nykyisiä rajoituksia tuhatkertaiseksi. Tämä voi vaikuttaa ylen radikaalilta joillekin, erityisesti turvateollisuudessa toimiville, jotka ovat viettäneet viimeiset 60 vuotta rajoittaen kaikkia mahdollisia säteilynlähteitä laannuttaakseen yleisen pelon - mikä kaikenkaikkiaan on se mitä yhteiskunta heiltä on pyytänytkin.

Mutta terve järki sanoo että ylimääräiset turvatoimet ovat eniten tarpeen silloin kuin tietoa on vähän, ja että järkevä lähestymistapa kaikkeen uuteen teknologiaan on asettaa tiukat rajat joita voi lieventää jälkikäteen kun mittaustekniikka paranee ja ymmärrämme aihetta paremmin. Ionisoivan säteilyn sääntely on mennyt juuri päinvastoin pelon ajamana.

Rajojen siirtäminen toisi käytännön hyötyä. Säteilyturvallisuus on suuri kustannuserä ydinvoimassa, joten pienikin löysäys pitäisi johtaa suuriin kustannusetuihin. Kun otetaan huomioon kuinka kipeästi tarvitsemme hiilivapaata energiaa, tämä on erittäin edullista.

Sen soisi myös johtavan järkevämpiin asenteisiin ydinjätteen suhteen. Oikein käsiteltynä sen määrät ovat pieniä ja siitä tulee harmitonta muutamassa sadassa vuodessa, ja se voidaan haudata järkevin kustannuksin. Radioaktiivisen jätteen vaikutus on joka tapauksessa pieni asia kun sitä verrataan hiilidioksidin ja hiilivetyvuotojen globaaleihin vaikutuksiin. Meidän tulisi uudelleenarvioida säteilyn ympäristöriskit samalla radikaalilla asenteella, jota tarvitaan oman terveytemme vuoksi.

Wade Allison on ydin- ja lääketieteen fyysikko Oxfordin yliopistossa, ja hän on kirjoittanut kirjan Radiation and Reason. Hänellä ei ole kytköksiä ydinteollisuuteen.

Vierailija
peetu

Ja kui otit esimerkiksi ydinvoimalan???




No kun se on jo itsessään realistinen uhka ihmiskunnalle. Tavanomaisen voimalan räjähtäminen tai alasajo aiheuttaa melko pieniä ongelmia siihen nähden, että jotkut alueet pitäisi evakuoida pysyvästi.

Kui oot ite niin allerginen ydinvoimaan liittyvään epäilyyn? Onks siul omistusta siel, vai saatko vain tuloja?

Vierailija
konsta
peetu

Ja kui otit esimerkiksi ydinvoimalan???




No kun se on jo itsessään realistinen uhka ihmiskunnalle. Tavanomaisen voimalan räjähtäminen tai alasajo aiheuttaa melko pieniä ongelmia siihen nähden, että jotkut alueet pitäisi evakuoida pysyvästi.

Kui oot ite niin allerginen ydinvoimaan liittyvään epäilyyn? Onks siul omistusta siel, vai saatko vain tuloja?



No joooo........ Mörkönsä kullakin

Vierailija
konsta

No kun se on jo itsessään realistinen uhka ihmiskunnalle. Tavanomaisen voimalan räjähtäminen tai alasajo aiheuttaa melko pieniä ongelmia siihen nähden, että jotkut alueet pitäisi evakuoida pysyvästi.



Ja samaan aikaan mm. Intiassa rakennellaan kemiantehtaita jotka pasahtaessaan pyyhkivät altaan lähikylät ja saastuttavat maat kymmenien kilometrien säteellä niin elinkelvottomaksi että siellä asuvat ihmiset synnyttävät kädettömiä vauvoja niinkuin olisivat syöneet talidomia.

Yksi lannoitetehdas on kuin pieni ydinpommi jos se räjähtää, ottaen huomioon että siinä on kilotonneja räjähdettä siiloissa kun sattuu heikosti käymään. Silti niihin ei juuri rakennella suojavyöhykkeitä.

Maailmassa on esimerkkejä tapaturmista jotka vertautuvat suoraan Chernobylin onnettomuuteen, mutta niistä ei kohista koska kyseessä ei ole ydinvoima. Ihmiset jotenkin ymmärtävät että se ei ole maailmanloppu, mutta ydinvoiman kohdalla taas eivät ymmärrä.

Chernobylin läheinen alue voitaisiin myös asuttaa uudelleen jos haluttaisiin, aivan kuin Hiroshima ja Nagasaki. Pintamaat kuorittaisiin pois ja haudattaisiin monttuun, ja sitten uusi kaupunki tilalle. Ongelma on lähinnä asenteissa ja siinä, että Ukraina on köyhä maa eikä ketään kiinnosta.

Vierailija
Veikko

Rajojen siirtäminen toisi käytännön hyötyä. Säteilyturvallisuus on suuri kustannuserä ydinvoimassa, joten pienikin löysäys pitäisi johtaa suuriin kustannusetuihin. Kun otetaan huomioon kuinka kipeästi tarvitsemme hiilivapaata energiaa, tämä on erittäin edullista.




Professori Allenilla ei ole tiedossa olevia yhteyksiä ydinvoimaan, mutta hänen kirjoituksensa ovat varmaan siellä mieleistä luettevaa.

Yksi asia tässä vain tökkii: Allen haluaisi turvarajojen alentamista, mikä toisi merkittävät säästöt ydinvoimalle, mutta mikä olisi sen vaiktutus ydinturvallisuutteen? Mitä järkeä olisi lisätä ydinvoimalan päästöjä, kun nytkin laki sallii suunnilleen maksimipäästöt mitä ehjästä ja hyvinhoidetusta ydinvoimatuotannosta voi tulla. Jos tilannetta nykyisestä huononnettaisiin, niin se tarkoittaisi, että vuotavilla höyristimillä, risoilla putkilla, jne voitaisiin vielä käyttää ydinvoimalaa. Ehkä näin huononnettaisiin koko turvallisuuskulttuuria?

En ole lukenut Allenin teosta, mutta olen ymmärtänyt, ettei hän ota kantaa saksalaiseen KIKK-tutkimukseen, eikä muihinkaan vastaaviin. Hän puhuu matalista annoksista, mutta ei välttämättä ota sitä asiaa huomioon, että esim Tsernobylin tutkimukset ovat erittäin hunningolla, eikä tuloksia sieltä voi pitää luotettavina. Ja toisaalta Hiroshimasta ja Nagasagista ei ole saatavilla kovinkaan suurten annosten tutkimustuloksia.

Vierailija
konsta
Tietokonehakkerit ovat viimeaikoina onnistuneet kehittään tekniikoita, joiden avulla voidaan tunkeutua voimalaitosten kriittisiin järjestelmiin. Uhka on jo todellinen ja USA on perustanut sitä vastaan asiantuntijatiimejä.

http://seattletimes.nwsource.com/html/b ... cation=rss

Voiko ydinvoimalan ohjausjärjestelmään tunkeutua? Käsittääkseni se oli jo lähellä onnistua vuonna 2007, mutta onko nykyään niin, että kriittiset ohjausjärjestelmät ovat täydellisesti erotettu muista tietoverkoista?




Enemmän tuo uhka on sähkön ja energian siirrolle/infralle ei niinkään yksittäisille ydinvoimalaitoksille.

Voisin kuvitella että yksittäisen laitoksen on suht helppo suojautua ulkopuoliselta hackerilta/uhalta.

Vierailija
Veikko

Ja samaan aikaan mm. Intiassa rakennellaan kemiantehtaita jotka pasahtaessaan pyyhkivät altaan lähikylät ja saastuttavat maat kymmenien kilometrien säteellä niin elinkelvottomaksi että siellä asuvat ihmiset synnyttävät kädettömiä vauvoja niinkuin olisivat syöneet talidomia.




Vähän väsyttää nämä häränpyllyt, joita aina otetaan ydinvoimaan liittyvään keskusteluun. Minä en aio ottaa nyt tässä kantaa Intian vaarallisiin lannoitetehtaisiin, koska ne eivä vähennä ydinvoimaan liittyviä riskejä millään lailla.

Vierailija
konsta

Yksi asia tässä vain tökkii: Allen haluaisi turvarajojen alentamista, mikä toisi merkittävät säästöt ydinvoimalle, mutta mikä olisi sen vaiktutus ydinturvallisuutteen? Mitä järkeä olisi lisätä ydinvoimalan päästöjä, kun nytkin laki sallii suunnilleen maksimipäästöt mitä ehjästä ja hyvinhoidetusta ydinvoimatuotannosta voi tulla. Jos tilannetta nykyisestä huononnettaisiin, niin se tarkoittaisi, että vuotavilla höyristimillä, risoilla putkilla, jne voitaisiin vielä käyttää ydinvoimalaa. Ehkä näin huononnettaisiin koko turvallisuuskulttuuria?



Luulisin, että kun nykyään jo riski tietystä päästöstä pakottaa rakentamaan nelin ja viisinkertaisia varmistuksia, niin uudella rajalla riittäisi vähempi hötkyily. Se ei tarkoita päästöjen lisäystä, vaan sitä minkälaiset päästöriskit sallitaan, eli mikä katsotaan vaaralliseksi päästöksi ja mikä ei, ja sen perusteella rakennetaan systeemit niin varmaksi kuin niiden on järkevää olla.

Se ei silti tarkoita että siellä ajettaisiin puoliksi sulaneella reaktorilla, vaan se tarkoittaisi sitä etteivät ihmiset enää hypi seinille kauhusta pienestä vuodon mahdollisuudesta kun tajutaan ettei se ole niin vaarallista kuin kaikissa aikaisemmissa kauhukuvitelmissa. Vehkeet pitää olla ehjänä tietenkin.

kfa
Seuraa 
Viestejä2516
Liittynyt13.3.2008
konsta
Veikko

Ja samaan aikaan mm. Intiassa rakennellaan kemiantehtaita jotka pasahtaessaan pyyhkivät altaan lähikylät ja saastuttavat maat kymmenien kilometrien säteellä niin elinkelvottomaksi että siellä asuvat ihmiset synnyttävät kädettömiä vauvoja niinkuin olisivat syöneet talidomia.




Vähän väsyttää nämä häränpyllyt, joita aina otetaan ydinvoimaan liittyvään keskusteluun. Minä en aio ottaa nyt tässä kantaa Intian vaarallisiin lannoitetehtaisiin, koska ne eivä vähennä ydinvoimaan liittyviä riskejä millään lailla.

Eikö riskejä vertailtaessa ole sinun mielestäsi asiallista verrata samankaltaisia riskejä? Muutenhan kaikki esitetyt todennäköisyydet ja numerot ovat täysin irrallaan reaalimaailmasta.

Minusta on riskianalyyseissä esitettyjen suuruusluokkien ymmärtämiseksi hyödyllistä aloittaa arkielämästä. Ensin katsotaan se riskien suuruusluokka, joka liittyy tavanomaiseen elämään ja joka ei saa ihmisillä kulmakarvoja värähtämäänkään. Sitten katsotaan sellaiset jo olemassaolevat riskit, joita otetaan vapaaehtoisesti esimerkiksi ajansäästön tai mukavuuden vuoksi.

Toki joillekin voi olla ikävää (ideologisessa mielessä) huomata, että omasta mielestään merkittävä (ideologian vastaisen toiminnan aiheuttama) riski olikin johonkin arkipäivän helposti poistettavissa olevaan riskiin verrattuna varsin pieni. Tästä syystä vertailu mielellään jätetään tekemättä, jolloin uhkakuvien maalailu ei kärsi värien haalistumisesta. Tästä aiheesta meillä taisi olla keskustelua jo aiemminkin.

Kun olet energian tuotannon riskeistä kiinnostunut niin millä tavalla sinun mielestäsi saataisiin mahdollisimman paljon energian tuotantoon liittyviä vuotuisia kuolemantapauksia vähennettyä suhteessa tuotetun energian määrään? Haluttaisiin siis minimoida välillisten ja välittömien kuolemantapauksien määrä per tuotetun energian määrä kuitenkaan nostamatta energian tuotannon kustannuksia merkittävästi tai ajamatta teollistunutta yhteiskuntaa alas.

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Vierailija

Onpas kerrankin asiakeskustelua ilman mitään hörhöilyä..

Niin Konsta mihin sitten verrataan ydinvoiman riskejä, jollei tunnettuihin ja toteennäytettyihin riskeihin.

ihminen ottaa tietoisia riskejä elämässään aina kun se tekee jotain.. Jokin asia on vaarallisempi kuin toinen..

Ihmisellä on tuhansia kertoja suurempi riski kuolla istuessaan autossa kuin ydinvoimalaonnettomuudessa, mutta silti hän hyppää autoon mielmuummin kuin kävelee metsässä sinne mihin haluaa, joka on huomatavasti turvallisempaa kuin autolla ajo..

Ja mihin jäi se meijän väittely niistä uraanikaivoksen onnettomuuksista ja ydinvoiman luvasta tappaa?? Ai nin siellä otin häränpyllyn ku sanoin että hiilivoima-alalla kuolee vuosittian satoja ihmisiä ja kun taas ydinvoima-alalla käytännössä ei ketään koko maailmassa, ja nämä siis todistettuja kuolemia..

Jos puhutan jonkin energiamuodon tappamista ihmisistä niin kyllä silloin mukaan kuuluu ottaa myös tuotannon alku eli kaivostoiminta..

Ja tosta sun häränpyllystä tohon Intialaiseen kemiantehtaasen. Kumman ottaisit Intialaisen kemiantehtaan vai suomalaisen ydinvoimalan lähiteollisuudeksesi??

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat