Miksin puhun paljon seksistä/seksuaalisuudesta

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Päätin tätä sitten analysoida kun sain taannoin nurkan takaa soimauksia huomionhakuisuudesta, shokeeraamisesta etc. Kyllähän se minuakin tietenkin alkaa aina välillä kiinnostaa että miksi niin helposti ryntään noiden aiheiden pariin tuon tuostakin.

Analysoimani selitys on se että minulle seksi tai seksuaalisuus on kautta aikuisen elämäni ollut eräänlainen turvariepu, viimeinen oljenkorsi jolla yritän tehdä elämästä mielenkiintoisempaa kuin miltä se sillä hetkellä muuten vaikuttaisi. Mitä apeammaksi ja masentuneemmaksi itseni tunnen, sitä enemmän takerrun seksuaalisuuteen ja koska luonteelleni ominaisesti olen hyvin tuottelias niin kirjallisessa kuin verbaalisessa mielessä (määrä ei toki korvaa laatua, tiedän!) niin kyllähän se aina jossain vaiheessa alkaa kuulua tahi näkyä että taas on haettu se turvariepu esiin kun ei enää muutakaan keksi.

Jos et muuta keksi, kelpaisiko seksi? On laulussakin sanottu.

Sitten minulla vasta huonosti meneekin jos ei enää jaksa sekään asia pahemmin napata. Nyt uhkaa vähän olla niin. Olen elvistellyt sillä etten masennuksesta huolimatta tapaa jäädä sänkyyn makoilemaan, mutta eihän se sen parempi vaihtoehto ole että jaksan jotenkuten nousta ja tehdä aamutoimet, mutta sitten haluaisin jäädä sohvaan rönöttämään ja tuijottamaan ikkunasta ulos. Mikään ei enää tunnu miltään ja kaikki on yhdentekevää.

Pitäisikö sitten lietsoa itsensä taas johonkin sairaalloiseen kiimaan ja vääntää seksijutuista itselleen iloa vaikka väkisin? Plääh-tunnelmissa se ei onnistu. Ja valitettavasti en ole sellainen tavan tyyppi jolle riittää "hih hih kikkeli, hih hih olipa kerran sen pituinen se" joka ilmeisesti on sitä hyväksyttävää ja suotavaa kamaa mitä saa pölistä ääneen aiheen tiimoilta. Jos aloitan seksitutkimukset, niin ne ovat niin perverssin perusteellisia että niitä ei normiväestö kestä kuulla. Siinä olisikin ollut urantynkää: ryhtyä seksologiksi, jos olisi ollut hinkua kouluttautumisiin, mutta kun ei tosiaankaan ko. aihe taida kiinnostaa muuta kuin niinä hetkinä kun yritän vimmaisesti saada masennuksen pysymään siedettävällä tasolla, niin eipä siitä mitään uraa urkene. Turvariepu on vain turvariepu.

Tämä on täällä Vapaassa sanassa sen vuoksi että jos puhun itsestäni ja luultavaa on ettei kukaan muu saa asiasta mitään irti, niin turha kai sitä on Psykologiaankaan mennä sijoittamaan. Ehkä jotkut juttuni ovat niin eriskummaisia ettei niihin pysty löytämään mitään kosketuspintaa. Jonkinlainen omituisten otusten kerho -tyyppinen foorumi taitaisikin olla parempi itsensäpurkamisväylä?

Ihmiset jotka ovat elämässään kyenneet parantumaan masennuksesta eivät kai mitään niin inhoa kuin niitä ihmisiä jotka eivät moiseen kykene. Olenkin miettinyt pitäisikö tuoda enemmänkin esille sitä että joskus masennus ei vaan parane, ja asiasta syyllistäminen ei ole kenenkään riemuvoitto, koska syyllisyydentunteet kuuluvat olennaisena masennukseen ja pahentavat tilaa vain entuudestaan mikäli "minäkin kykenin parantumaan, joten sinäkin kykenet" -porukka ottaa päällepäsmärinä kroonikon hampaisiinsa. Me emme ole mitään tasapaksua massaa jossa yhtä ihmistä mittatikkuna käyttäen voidaan määrätä ja päätellä siitä miten jokaisen toisen ihmisen tulisi elämäänsä elää tai käyttäytyä. On sanottu että kaikki ovat iloisia samalla tavalla, mutta epätoivossa ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen käy läpi omaa yksityistä helvettiään (tai jotain tämäntapaista). Jos tieteellistä vertauskohtaa etsitään, niin onhan esim. todettu että naisille ei välttämättä käykään samanlainen lääkitys kuin miehille joissakin tietyissä sairauksissa. Jos sukupuolet eroavat toisistaan, mikseivät sitten muka yksilötkin? Kun tätä eroavaisuutta, ihmisten erilaisuutta, ei suostuta tunnustamaan, niin se johtaa mm. siihen että joillakin tahoilla riidellään siitä pitäisikö kaikille masentuneille pakkosyöttää mielialalääkkeitä vai onko sittenkin niin että lääkitys on jo ideana aivan väärä ja kaikki pitäisi aivopestä jonkinlaisen käyttäytymisterapian avulla uusiksi ihmisiksi. Ja sitten on tietenkin liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota tuputtavien lauma, joka ei pane mielelle paljonkaan painoa vaan katsoo että kaikki lähtee kropasta.

En ole vielä sellaisesta ryhmästä kuullut jonka mielestä seksi voisi olla masennuksen parantava asia. Tai ehkei sentään seksi, mutta sanotaan että rakkaus. Mutta miten masentunutta voi rakastaa kun hän on jo itse päättänyt että hänessä ei ole mitään rakastettavaa, ja imee kuin sieni itseensä kaikki ne vihjeet ympäristöstä jotka alleviivaavat sitä samaa näkemystä?

Koska et ole sen arvoinen. Siinäpä mainosslogan.

Kommentit (10)

Wolf
Seuraa 
Viestejä820
Liittynyt29.5.2005

n tarkoittaa määrää jota ei ole määritelty eli melkoisesti
sinun tapauksessasi varmaan ok. ? Heh

Navigare necesse est, vivere non necesse (Cicero)

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Eikös se sellainen sanonta ole, että "siitä puhe, mistä puute."

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Eihän kukaan voi jatkuvassa puutteessa olla, enkä minäkään mikään nymfo ole. Olen tietysti miettinyt että jos sitä kohtaisi vihdoin viimein sellaisen ihmisen jonka kanssa voi kohdata ihan todella kaikilla mahdollisilla tasoilla, eikä jää enää minkäänlaista millin rakoa siten että tulee tunne ettei pysty täysin 100 % luottamaan ja rakastamaan, niin ehkä sitten loppuisi se turpajumppani seksin suhteen (eli ei enää tarvis puhua). Mutta tapahtuuko tuollaisia kohtaamisia missään muualla kuin elokuvissa niin enpäs tiedä.

Jokatapauksessa jos ihminen on sellaisilla aivoilla pilattu ettei elämä oikein kolahda ja saa jatkuvasti oikein hakemalla hakea syitä että jaksaisi kupeksia täällä vielä huomiseenkin päivään asti, niin tottakai sitä voi hakeutua sellaisten asioiden pariin joista saa jonkinlaista ekstreme potkua. Seksihän on vielä aika kesy juttu moiseen. Joku toinen elää reunalla pahemmin kuin meikäläinen.

Johtuneeko äärimmäisyyselämysten hakeminen sitten siitä että elämä on mennyt liian keinotekoiseksi kun ihmisinä emme enää tappele sapelihammastiikereiden kanssa, näe nälkää ja muutenkin ole kokoajan konkreettisen kuoleman uhkan kanssa tekemisissä?

Olisiko masennusta vähemmän jos ihmiset saisivat elää konkreettisemmin ja haasteellisemmin? Tai kenties sosiaalisen konfliktin sattuessa vetää yksinkertaisesti naamaansa aukovaa tahoa selkeästi turpaan, ettei sitten tarvitse vuosikausiksi masentua ja sairastua itsevihaan sen takia ettei pärjää pösilöille?

Paineet pitää purkaa tavalla tai toisella, eikä pyöritellä analyyttisesti sievästi päässään. Se pyörittely toimii joillakuilla, itselläni ei ole toiminut koko sinä aikana jonka olen sitä tehnyt eli teinistä asti.

Vierailija

Kyllä niitä ihmisiä löytyy. Mutta.
Ekana sun pitää saada jotenkin itsesi kuntoon.
Masennus kun on sellanen tauti, ettei se miettimällä lähde.
Eli, apua haet ja sitä myös saat.
Sitä rataa se menee.
Kun mikään, siis mikään ei tunnu miltään.
Tuttua kamaa.
Ennen sitä osas nauttia pikku asioista.
Silloin kun oot masentunut niin ei.
Kyllä se siitä lähtee.
Kannattaa mennä lääkärille ja kertoo homma ihan kuin tällä palstallakin kerrot.
Et ohentele siellä yhtään.
Sit saat mielialalääkkeitä ja syöt niitä väh. vuoden.
Käyt tohtorisedän(tädin) pakeilla säännöllisesti.
Ja johan lähtee.
Eikä ne muut, jotka on toipuneet masennuksestaan mollaa varmasti ketään.
Nehän tietää..
Siis Tsemiä sulle

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Moelane
Kyllä niitä ihmisiä löytyy. Mutta.
Ekana sun pitää saada jotenkin itsesi kuntoon.
Masennus kun on sellanen tauti, ettei se miettimällä lähde.
Eli, apua haet ja sitä myös saat.

Näin.

Masennus syö pahasti myös vanhaa pitkää parisuhdetta, ei silloin kannata ainakaan uutta aloittaa. Miksi tehdä asiat vaikeimman kautta? Pistä itsesi kuntoon ihan rauhassa.

Täältä saat seuraa ja myötätuntoakin mutta hae ihan oikeaa apua.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

iMuke
Seuraa 
Viestejä1338
Liittynyt13.3.2008

Elämäni on niin helppoa. Toivottavasti en ikinä masennu. En kai, olen luultavasti liian tyhmä tajuamaan sitä että minun täytyisi masentua. Vai ovatko jotkut masennusherkempiä kun toiset? No, vaikka en ymmärrä puoliakaan tuosta vuodatuksestasi, niin toivon silti että parannut siitä mikä sinua sitten riivaakin. Ja jos vielä tosiaan pidät parisuhde-/seksijuttusi tässä ketjussa, niin kaikki on ok

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

En aio tästä ketjusta mitään parisuhde- ja seksiketjua sen kummemmin eli että tässä alkaisin blogimaisesti niitä aiheita tahi kokemuksia märehtimään. Halusin vain esitellä älynväläykseni siitä että mikä mahtaisi olla syy siihen että olen vuosia ollut tuon tuostakin valmis ryntäämään seksiaiheiden kimppuun netissä. Joko itse aloittaen tai muiden ketjuihin kiirehtien.

Kyllähän sitä masennusta on jo yritetty hoitaa tuon tuostakin. En ole niin hömelö että poraan vain netissä vuodesta toiseen enkä tee(tä) asialle mitään. Pikemminkin ongelma on se että sille on yritetty tehdä jotain aivan tavanomaisten tahojen avulla, mutta eipä ole tuosta toennut. Siksi välillä vihjailen että joskus masennus ei vaan parane. Ei kannata ylläpitää sellaista harhakuvaa että sairaus kuin sairaus paranee aina jollain konstilla - joskus ihmisen vain on opittava elämään sairautensa kanssa tai sairaudestaan huolimatta.

Onneksi omani ei kuitenkaan ole sitä sorttia että se estäisi täydellisesti elämästä nauttimisen. Ajoittain vain tulee sellaisia hetkiä että ne viimeisetkin nautinnon ilonpisarat uhkaavat kuivahtaa.

Masennuskaan ei ole mikään joko/tai. Sitä on montaa eri sortimenttia ja jotkut se invalidisoi täysin, toisille aiheuttaa lähinnä melankoliaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ymmärrän toki kyllä että kun iät ajat on toitotettu että masentuneiden seksihalut ovat nolla, niin monikin varmaan suhtautuu epäilyksellä siihen että kroonisesti masentunut olisi mitenkään seksiin päin kallellaan. Noh, enhän minäkään mikään hemmetin kani ole. Kyllä se on hyvin pyräyksittäistä loppujen lopuksi se toiminta, puhetta toki riittää aina läjäpäin varsinaiseen aktiviteettiin nähden.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää paininko tässä omassa sarjassani, vai onko muita masentuneita jotka ovat yrittäneet edes seksin kautta roikkua jotenkin elämän syrjässä kiinni. Pitäisiköhän kysyä anonyymeiltä addikteilta onko heidän parissaan kovastikin masennuksesta kärsiviä.

Enpä toisaalta ihmettelisi jos vaikka olisikin. Toisinaan kun olen kuullut jotain puhetta jostain naisesta joka on tehnyt pornoleffan jossa parittelee 200 - 300 miehen kanssa että tämä nainen olisi jotenkin älykas, ovat kyllä karvani nousseet pystyyn. Älykäs? Vai että oikein älykäs?! - Hyvää bisnesvainua on korostettu. No kylläpä vaatiikin älynystyröitä keksiä että vautsi olen sen verran hyvännäköinen että minäpä kiksaisen satamäärin miestä ja teen ennätysvideon. Hah. Olen pari tuollaista naista nähnyt tv:n haastattelussa ja ainakin toisessa kiinnitin huomiota siihen että hänellä oli aivan kuolleet silmät. Silmissä ei ollut niin minkäänlaista energiaa enää jäljellä.

Mielestäni liika on vaan liikaa. Nautinto ja kylmä bisnes ovat ihan eri asioita.

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
Liittynyt31.1.2008
Rousseau

Enpä toisaalta ihmettelisi jos vaikka olisikin. Toisinaan kun olen kuullut jotain puhetta jostain naisesta joka on tehnyt pornoleffan jossa parittelee 200 - 300 miehen kanssa että tämä nainen olisi jotenkin älykas, ovat kyllä karvani nousseet pystyyn. Älykäs? Vai että oikein älykäs?! - Hyvää bisnesvainua on korostettu. No kylläpä vaatiikin älynystyröitä keksiä että vautsi olen sen verran hyvännäköinen että minäpä kiksaisen satamäärin miestä ja teen ennätysvideon. Hah. Olen pari tuollaista naista nähnyt tv:n haastattelussa ja ainakin toisessa kiinnitin huomiota siihen että hänellä oli aivan kuolleet silmät. Silmissä ei ollut niin minkäänlaista energiaa enää jäljellä.

Mielestäni liika on vaan liikaa. Nautinto ja kylmä bisnes ovat ihan eri asioita.


No ei kai mikään ihme olekkaan jos ei ole mitään energiaa jälellä jos 20 tuntia on valvonut ja työskennellyt yhteen putkeet, minimaalisilla 15 minuutin tauoilla.

Puhilla ainakin menisi jo paljon pienemmästäkin silmät ihan ristiin rastiin.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Uusimmat

Suosituimmat