Seuraa 
Viestejä10503

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen, kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista. Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään: "Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa." Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (104)

Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?

Tähän nyt semmoinen yöksistä-irviö

Ilkka Luoma

Niin, ajat on muuttuneet aika paljon kun katsoo historiaa. Ennen vanhaan se oli äiti kun hoiti itse lapsensa. Ei ollut päiväkoteja/tarhoja. Nainen hoiti kotiaan ja lapsiaan ja mies hankki rahaa elämiseen.

Nuo ajat alkaa meillä länsimaisilla olevan menneitä aikoja. Kehitys yhteiskunnassamme ei aina ole kaikille hyvä.

Saattaa tietenkin alkaa väitellä lasten kasvatuksesta ja siitä, onko lapselle äidin kasvatus kotona parempaa, kuin päivätarhoissa tapahtuva kollektiivinen kasvatus.

Itse en ole päiväkotien kannalla. En ainakaan siinä muodossa millaisia ne on nyt. Koulua käydessäni, oli luennoitsijana kerran psykologi joka oli kollegoittensa kanssa ollut yhdessä päivätarhassa noin vuoden ajan ja seuraillut tarhan toimintaa, miten lapsia hoidettiin, miten vanhemat olivat ja miten henkilökunta oli ja tietenkin miten lapset oli. Ja millaisia normeja tarhassa oli ja miksi nämä normit olivat.

He kirjoittivat sitten kirjan. Kirja on tavattoman valaiseva siitä, mikä ja miksi päivätarhoja on.

Psykologit oli saaneet hyvin negatiivisen kuvan päivätarhasta/päivätarhoista. Hän sanoi että päivätarhat on ainoastaan säilytyspaikkoja lapsille, jotta äidit ja isät voi käydä töissä. Ei siis vain lapsia varten. Harvoin esimerkiksi hyväksytään lapsia tarhaan jollei vanhemmat ole töissä käyviä.

Päivätarhoja voisi parantaa valtavasti niin että ne olisivat lapsia varten, eikä ainoastaan vain vanhempia varten.

Tiedän toki että moni raivostuu kun päiväkoteja uskaltaa kritisoida. Moni saa huonon omantunnon kun jättää lapsensa sinne. Monet myöskin tukahduttavat tuon tunteen.

Lapsia stressataan jo vauvasta lähtien päivätarhoissa oppimaan kollektiiviseen toimintaan ja koulussa se sitten jatkuu. Individualismille ei ole paljoakaan jätetty tilaa. Kaikkien pitäisi seurata samoja normeja, muussa tapauksessa katsotaan poikkeavaksi muista. Poikkeavuutta yleensä pidetään negatiivisena. Valitettavasti.

Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
installer
Seuraa 
Viestejä9908
Ayla
Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......

Voi nykyajan kovia kokevia nuorisoraukkoja,pitäisi sotaveteraanien ja eläkeläisjärjestöjen varmaan järjestää jokin keräys jonka tuotolla voitaisiin maksaa esim. nuorison ylisuuria kännykkälaskuja , etteivät pikku raasut liikaa stressaannu.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

installer
Ayla
Nuoriso tänä päivänä tuntee itsensä monet heistä stressatuiksi. On vaikea saada sellaista työpaikkaa mitä haluaa. Pelkäävät sotaa. Pelkäävät elämää. Matkitaan aikuisia. Alkoholi ja huumeet antaa monille vapautuksen estoistaan. Moni tekee itsemurhan ja niin edelleen. Eiköhän tuollainen johdu koko maailman tilanteesta, mutta kylläkin omasta elämästäkin. Raha ja tavarat ei aina tuo onnea elämään. Tarvitaan muutakin. Täytyisi tuntea olonsa turvalliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen......




Voi nykyajan kovia kokevia nuorisoraukkoja,pitäisi sotaveteraanien ja eläkeläisjärjestöjen varmaan järjestää jokin keräys jonka tuotolla voitaisiin maksaa esim. nuorison ylisuuria kännykkälaskuja , etteivät pikku raasut liikaa stressaannu.

Kyllähän me stressi maailmassa nykyään elämme. Kouluissakin on monella lapsella ja nuorella aika ikävät oltavat nykyään. Lapsethan saavat nykyään olla hyvin vapaasti koulussa. Opettajilla ei juuri ole mitään valtaa. Ja näin ollen vastuu on vanhemmilla kasvatuksesta. Mutta vanhemmat käy töissä. Jotta kasvatus suuremmalta osaltaan jää yhteiskunnan vastuulle. Päivätarhoissa kollektiivinen kasvatus.

Perhe-elämä lapselle ehkä olisi rauhallisempaa.

Ai kun osasit olla irooninen taas vaihteeksi.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Ilkka Luoma
Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen, kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista. Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään: "Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa." Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

Tai ehkä suurin osa ihmisistä nakkaa paskat läheisyydelle ja yhteiselolle,tavarataivas on kiehtovampi.Eli siinä mielessä ei välttämättä ole mennyt mikään vikaan,ehkäpä ihmiset ovat vain saanet sitä mitä he ovat halunneet.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Mummo
Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?

Minua ei tuo me sana pistä yhtään yöksöttämään. Kollektiivisesti tässä suomalaista yhteiskuntaa suomitaan ja yhtälailla sinä ja minä olemme osa sitä. Ja sitä kautta meillä tiedostavina olentoina on myös mahdollisuutta alkaa muuttamaan sitä. Yksikön ensimmäinen persoona tuohon sopii kaikista vähiten. Ilkka puhuu tässä asiaa. Samasta aiheesta olen keskustellut eräässä yhteiskunnan pahoinvointiin liittyvässä nuorten keskustelupiirissä, ja kyllä minullakin puheissa on taitanut me muoto olla, koska puhun meidän maamme/yhteiskuntamme ongelmista. Ja ihan samat ongelmakohdat ovat omissa puheissani pintaan nousseet.

Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät toimi näin perheensä, sukunsa suhteen. Mutta yleinen ongelmataso pitää tiedostaa, eikä pidä ottaa nokkiinsa liian henkilökohtaisella tasolla. Objektiivisuutta peliin kiitos.

Jatka Ilkka kirjoittelua, olen yleensä (tähän mennessä mitä olen lukenut) pitänyt teksteistäsi ja linkittänyt näitä avauksiasikin eteenpäin ihmisille joita tällaiset asiat kiinnostavat.

Niin, ei minulla muuta kuin että tätä samaa on jokainen psykologiksi itsensä kuvitteleva populisti saarnannut jo pitkälti 90 luvun alusta asti.

Ongelma on tiedossa. Sanoppa sinä ratkaisu siihen, Ilkka Luoma.

Ongelma on tiedossa. Siitä pitää vain ihmisiä muistuttaa yhä uudestaan ja uudestaan. Jos ei muistutettaisi, ihmisillä on taipumusta unohtaa ja jatkaa samaan malliin kuten ennenkin.

Ratkaisu mielestäni ongelmaan; lisää puhetta ja muistuttelua asiasta että yksittäisille ihmisille menee perille ja alkavat muuttaa omaa toimintaansa parempaan suuntaan. Jokainen vanhempi voi vaikka vähän parantaa tapojaan; vaikkei sitä lasta tarhasta voikaan pois ottaa. Enemmän aikaa lapsille ja myös omille vanhemmilleen.

Kiitos ilkka muistutuksesta, voisinkin soittaa äidille ja isälle samantien. Minussakin on siis vikaa, tunnustan. Ja minä voin itse asian omalta kohdaltani muuttaa.

EDIT: soitankin illalla koska muistin että Suomessa on yö menossa.

Katja.
Mummo
Tiedätkös, Ilkka Luoma, kaikkein eniten noissa teksteissäsi minua ällöttää tuo me-sanan käyttö.

Muutapa kokeeksi tekstisi vaikka yksikön ensimmäiseen persoonaan, äläkä esitä yleistäviä lässytyksiä "meistä, jotka olemme plää plää..."

Samalla ehkä joutuisit miettimäänkin noita tekopyhiä ja muotopuolia saarnojasi hieman omakohtaisemmin.

Millä helvatan oikeudella tai tiedoilla katsot olevasi kykenevä puhumaan "meidän" kaikkien nimissä?




Minua ei tuo me sana pistä yhtään yöksöttämään. Kollektiivisesti tässä suomalaista yhteiskuntaa suomitaan ja yhtälailla sinä ja minä olemme osa sitä. Ja sitä kautta meillä tiedostavina olentoina on myös mahdollisuutta alkaa muuttamaan sitä. Yksikön ensimmäinen persoona tuohon sopii kaikista vähiten. Ilkka puhuu tässä asiaa. Samasta aiheesta olen keskustellut eräässä yhteiskunnan pahoinvointiin liittyvässä nuorten keskustelupiirissä, ja kyllä minullakin puheissa on taitanut me muoto olla, koska puhun meidän maamme/yhteiskuntamme ongelmista. Ja ihan samat ongelmakohdat ovat omissa puheissani pintaan nousseet.

Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät toimi näin perheensä, sukunsa suhteen. Mutta yleinen ongelmataso pitää tiedostaa, eikä pidä ottaa nokkiinsa liian henkilökohtaisella tasolla. Objektiivisuutta peliin kiitos.

Jatka Ilkka kirjoittelua, olen yleensä (tähän mennessä mitä olen lukenut) pitänyt teksteistäsi ja linkittänyt näitä avauksiasikin eteenpäin ihmisille joita tällaiset asiat kiinnostavat.

Mummo onkin räiskyväluonteinen induvidualisti...

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.

Monelle nykynuorelle taitaa normaali elämä olla samaa mitä sota sotaveteraaneille. Mieletöntä, tarkoituksetonta ajelehtimista vailla tietoa mikä on päämäärä, tai siitä, onko päämäärää edes.

Niin että pidä sinä installer ontuvat vertauksesi sukupolvien välillä omana tietonasi...Jokaisen sukupolven on elettävä omaa, ei menneiden sukupolvien elämää. Ei sillä, ettenkö sotaveteraaneja kunnioittaisi.

meikämie

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.

Mutta ärsyttääkö se siksi koska asiasta syyllistyy? En keksi muuta vaihtoehtoa. Kertokaa siis miksi?

Jos asiasta suuttuu (siksi että kokee tulevansa syytetyksi?), eikö sitten voi tutkia miksi (kokee itsensä syytetyksi /) suuttuu ja olisiko aihetta muuttaa omia toimiaan?

Minulla tuo teksti herätti ainoastaan haluja alkaa parantamaan omia suhteita läheisiin, etten itse ole tukemassa tuollaista negatiivistä kehitystä mistä Ilkka puhui. En kokenut minkäänlaista kuohahdusta vaan tuli tunne että näinhän se menee, ja kunpa kaikki voisivat parantaa omia toimiaan näiden asioiden suhteen.

Katja melkein kuumehoureissa.

Katja.
meikämie

Minuakin kollektiivisuus ärsyttää, jos se ympätään yhteen moraalisaarnan kanssa.



Mutta ärsyttääkö se siksi koska asiasta syyllistyy? En keksi muuta vaihtoehtoa. Kertokaa siis miksi?

Jos asiasta suuttuu (siksi että kokee tulevansa syytetyksi?), eikö sitten voi tutkia miksi (kokee itsensä syytetyksi /) suuttuu ja olisiko aihetta muuttaa omia toimiaan?

Minulla tuo teksti herätti ainoastaan haluja alkaa parantamaan omia suhteita läheisiin, etten itse ole tukemassa tuollaista negatiivistä kehitystä mistä Ilkka puhui. En kokenut minkäänlaista kuohahdusta vaan tuli tunne että näinhän se menee, ja kunpa kaikki voisivat parantaa omia toimiaan näiden asioiden suhteen.

Katja melkein kuumehoureissa.

Ei oikeastaan syyllistä. Olen sen verran nuori, että vanhempani selviävät omillaan ja tapaan heitä aika usein. Mummoni on vielä hengissä, mutta hänelle en ole mitään velkaa, joten ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, etten ole häntä pariin vuoteen nähnyt. Moikkaan sitten kun satun kulmille. Ei sitä vanhaa kääkkää, joka paasaa valheellista ja vääristeltyä pyhimyselämänkertaansa vastaväitteitä sietämättä tai muita kuulematta, kukaan muukaan jaksa tuntikausia kuunnella.

Ärsyttävä moraalisaarna siinä mielessä että aloitus oli
a) sitä samaa vanhaa....
b) ei sisältänyt mitään uutta tai omaa ajattelua
c) syyllisty halvalla ja tunteenomaisesti
d) oli yhtä empaattinen kuin leimakirves
e) ei pohdiskellut, vaan julisti

Eli toisin sanoen, tyhjä tynnyri kolisee lujimmin

Minusta on paljon mukavampaa lukea yleistäviä - me - juttuja, kuin jonkun henkilökohtaisia avautumisia täällä ...avautumiset sopivat (useimmiten) noihin yksityisviesteihin ...

Raakaa yleistystä, Ilkka Luoma, vaikkakin monesti liian totta. Lapsien tulisi saada olla lapsia mahdollisimma pitkään. Ongelmia tulee, jos liian pienille harteille laitetaan liikaa vastuuta.

On kuitenkin perheitä, jopa eroperheitä, joissa lapsista välitetään enemmän, kuin rahasta ja tavarasta.

"Meillä muumilaaksossa ei ole ollut koskaan paljon rahaa." Rakkautta, kaarnaveneitä ja rajoja sensijaan kyllä

meikämie

Ärsyttävä moraalisaarna siinä mielessä että aloitus oli
a) sitä samaa vanhaa....
b) ei sisältänyt mitään uutta tai omaa ajattelua
c) syyllisty halvalla ja tunteenomaisesti
d) oli yhtä empaattinen kuin leimakirves
e) ei pohdiskellut, vaan julisti

Jokainen taitaa kokea tekstin sitten eri tavoilla.

a) Minusta herätti mielenkiintoa, muutenkin Ilkan tekstit ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. (paitsi politiikkajuttuja en aina jaksa lukea)

b) vaikka asiat mistä puhutaan eivät aina ole uusia, niistä on kuitenkin tarpeen puhua aina uudestaan että mahdolilsimman moni tulisi näitä pohtineeksi. Ja mikäpä maailmassa olisi uutta ajattelua, kaikki on jo ajateltu vähintäänkin kertaalleen ja kierrätetty.

c) oletan että tuo syyllisty on syyllisti? Minä en kokenut lainkaan syyllistyväni, koska en kiellä mahdollisia omia vikojani asian suhteen. Ja se tunteenomaisuus on monesti hyvä mauste tekstissä. Osoittaa että kirjoittajalla on kiinnostusta/intohimoja aihetta kohtaan. Latteaa tekstiä ei aina meinaa jaskaa lukea.

d) epäempaattinen? Tarvitseeko niitä vanhempia yms alkaa paapomaan kuitenkaan, vaikkeivat aina tiedosta tekevänsä väärin? Minusta tämä oli sellaista kissan nostoa pöydälle, että nyt katsotaan vakavasti että miten homma menee ja mistä ongelmia johtuu. Ketään siis mielistelemättä. Sinänsä hyvin kirjoitettu.

e) Kyllä tuossa pohdintaakin oli, vaikka se olikin kerrottu muussa kuin yksikön ensimmäisessä persoonassa pohdiskellen. Olenkohan niitä harvoja jotka osaavat lukea rivien välistä ongelmitta?

Ei siinä mitään pohdintaa ollut, vaan vanhojen fraasien toistoa. Se on eri asia kuin oma pohdinta.

Itse asia on minusta tärkeä ja keskustelunavaus siinä mielessä hyvä, mutta sen olisi voinut tehdä paremmin.

On itsestään selvää, että kapitalistisessa järjestelmässä päädytään juuri tuollaisiin ratkaisuihin, mitä Luoma paheksuu. Että pystytään ylläpitämään talouskasvua ja hyvinvointia, vanhukset ja lapset täytyy laittaa laitoksiin, että työllisyysaste on mahdollisimman korkea.

Ilman laitoshoitoa ei olisi mahdollista pitää yllä tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka meillä on. On tyhmää syyllistää ihmisiä, kun systeemin pohjimmainen tarkoitus on kannustaa ja ohjata laittamaan vajaakuntoiset, vanhat ja heikot laitoshoitoon. Systeemi tarvitsee toimiakseen täyspäiväistä työvoimaa, joten siinä mielessä kaikki tuet lasten ja sairaiden kotihoidolle pitäisi kapitalistisesta näkökulmasta poistaa, koska ne sitovat liikaa tuottavaa työvoimaa. Laitoksessa yksi ihminen voi hoitaa kymmenen vanhusta tai enemmänkin, kotihoidossa tarvitaan käytännösssä hoitaja per nuppi. Palkkatyön yhteiskunta ei kestä tällaista työvoima sitomista tuottamattomaan työhön. Ja siinä me elämme, emme missään luontaistaloudessa ta isukuyhteiskunnassa, missä RAHA ja PALKKA ei määritä identiteettiä ja yhteiskunann valtasuhetita ja luokkia.

Koko yhteiskuntajärjestelmämme, arvomme, "kansalaisuskontomme" ja arvostuksemme perustuvat palkkatyölle. Palkkatyölle ja taloudelliselle hyvinvoinnille, joiden välttämätön seuralainen laitoshoito on. Kyse ei ole yhteiskunan ulkopuolisesta eettisestä ongelmasta ja piittaamattomuudesta, tai yksilön moraalista, tai edes kollektiivisesta vastuuttomuudesta ja moraalittomuudesta, tapojen huonontumisesta ja turmiosta, "pahoista ajoista" tms. Kyse on yhteiskuntamme perustuksista.

Sitä en sano, että kapitalismi on se oikea valinta. Mutta sen valinnan ovat vanhempamme tehneet ja samoin me.

Katja.

Jokainen taitaa kokea tekstin sitten eri tavoilla.

a) Minusta herätti mielenkiintoa, muutenkin Ilkan tekstit ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. (paitsi politiikkajuttuja en aina jaksa lukea)

b) vaikka asiat mistä puhutaan eivät aina ole uusia, niistä on kuitenkin tarpeen puhua aina uudestaan että mahdolilsimman moni tulisi näitä pohtineeksi. Ja mikäpä maailmassa olisi uutta ajattelua, kaikki on jo ajateltu vähintäänkin kertaalleen ja kierrätetty.

c) oletan että tuo syyllisty on syyllisti? Minä en kokenut lainkaan syyllistyväni, koska en kiellä mahdollisia omia vikojani asian suhteen. Ja se tunteenomaisuus on monesti hyvä mauste tekstissä. Osoittaa että kirjoittajalla on kiinnostusta/intohimoja aihetta kohtaan. Latteaa tekstiä ei aina meinaa jaskaa lukea.

d) epäempaattinen? Tarvitseeko niitä vanhempia yms alkaa paapomaan kuitenkaan, vaikkeivat aina tiedosta tekevänsä väärin? Minusta tämä oli sellaista kissan nostoa pöydälle, että nyt katsotaan vakavasti että miten homma menee ja mistä ongelmia johtuu. Ketään siis mielistelemättä. Sinänsä hyvin kirjoitettu.
e) Kyllä tuossa pohdintaakin oli, vaikka se olikin kerrottu muussa kuin yksikön ensimmäisessä persoonassa pohdiskellen. Olenkohan niitä harvoja jotka osaavat lukea rivien välistä ongelmitta?

Syyllisti- juu. Tunteenomaisuus on pahasta, jos se on niin halpahintaista, että se lähinnä huvittaa. Liikuttava tarina, mutta täysi klisee. "Tunteellisuus" -se että muistaa ihmisolennon olevan tunteva - on aina hyvästä.

Epäempaattinen sikäli, että teksti ei ymmärtänyt syitä, miksi ihmiset nykyään jättävät lapsensa ja vanhempansa laitoksien huostaan. Se otaksui sen johtuvan vain "ihmisen pahuudesta" tai "syntisen ajan ihmisistä" (rivien välistä lukemista!) ja jatkoi syyllistävällä linjalla.

Katja.
e) Kyllä tuossa pohdintaakin oli, vaikka se olikin kerrottu muussa kuin yksikön ensimmäisessä persoonassa pohdiskellen. Olenkohan niitä harvoja jotka osaavat lukea rivien välistä ongelmitta?

Et ole ainoa. Minä osaan myös aika hyvin taidon lukea rivien välistä. Sana me ei häiritse minuakaan yhtään. Itse kirjoittelen sekä me ja minä muodossa. Mutta jokainen saa kirjoittaa tavallaan.

Minusta tuo Ilkka Luoman kirjoitus oli hyvä. Luulisin että monia häiritsee myös kirjoitustyyli, joka ei ole tavallista puhe tyyliä mitä päivittäin kuulee.

Ja tietenkin jokainen koemme/näemme kirjoituksen omalla tavallamme. Toiset kiukuuntuvat ehkä tuntemansa syyllisyyden takia. Minä kun luin kirjoituksen, niin aikuisista/vanhemmista en paljoa ajatellut. Ajatukseni meni heti lapsiin ja millaista monella lapsella on nykyään. Stressausta aamu aikaisesta ilta myöhään. Harvoin tapaavat vanhempiaan ja niin edelleen.

Minä en syyllistä vanhempia. Haluan mieluummin syyllistää yhteiskuntamme siitä että harvalla lapsella nykyaikana ei ole mahdollisuutta viettää lapsuutensa kotona ennen kouluun menoaan.

Jos kerran tykätään huonoa tuosta kirjoituksesta, niin mahtaavatkohan silloin tykätä että yhteiskuntamme on kehittynyt lapsille hyväksi ja turvalliseksi paikaksi? No ei tietenkään, syyllisyys kai painaa mieltä jollakin tavoin.

meikämie

Kyse ei ole yhteiskunan ulkopuolisesta eettisestä ongelmasta ja piittaamattomuudesta, tai yksilön moraalista, tai edes kollektiivisesta vastuuttomuudesta ja moraalittomuudesta, tapojen huonontumisesta ja turmiosta, "pahoista ajoista" tms. Kyse on yhteiskuntamme perustuksista.

Tälläkö siirrämme vastuun täysin itseltämme pois ja nostamme kädet pystyyn tekemättä mitään asialle? Kyllä jokainen voi parantaa omaa perhe-elämäänsä yhteiskunnasta riippumatta. Haluammeko siirtää tämän arvomaailman myös lapsillemme, jotta he kohtelisivat omia lapsiaan kuten me (kirosana tälläpalstalla?) heitä? Minä ainakin tulen katkaisemaan tällaisen kehityksen osaltani.

Yhteiskunnat muuttuvat, mutta ihmisiä tarvitaan aloittamaan se muutos.

En tarkoittanut noilla aikaisemmilla että laitoksista pitää luopua, vaan sitä että vanhuksia tai lapsia ei jätettäisi henkisesti heitteille läheisten toimesta.

Katja.
meikämie

Kyse ei ole yhteiskunan ulkopuolisesta eettisestä ongelmasta ja piittaamattomuudesta, tai yksilön moraalista, tai edes kollektiivisesta vastuuttomuudesta ja moraalittomuudesta, tapojen huonontumisesta ja turmiosta, "pahoista ajoista" tms. Kyse on yhteiskuntamme perustuksista.



Tälläkö siirrämme vastuun täysin itseltämme pois ja nostamme kädet pystyyn tekemättä mitään asialle? Kyllä jokainen voi parantaa omaa perhe-elämäänsä yhteiskunnasta riippumatta. Haluammeko siirtää tämän arvomaailman myös lapsillemme, jotta he kohtelisivat omia lapsiaan kuten me (kirosana tälläpalstalla?) heitä? Minä ainakin tulen katkaisemaan tällaisen kehityksen osaltani.

Yhteiskunnat muuttuvat, mutta ihmisiä tarvitaan aloittamaan se muutos.

En tarkoittanut noilla aikaisemmilla että laitoksista pitää luopua, vaan sitä että vanhuksia tai lapsia ei jätettäisi henkisesti heitteille läheisten toimesta.

Eli toisin sanoen vain saarnaat, mutta käytännön halukkuutta ottaa itse vanhempasi hoitoon ja muuttaa koko yhteiskunta sellaiseksi, että palkkatyö ei ole enää sen pohja, ei löydy?

Tuo, jos mikä on hurskastelua. Onko vastuun ottamista, jos käy vanhainkodilla kerran viikossa moikkaamassa omaisiaan? Tai jos laittaa lapset päivähoitoon ja sitten leikkiä pari tuntia niiden kanssa illalla? Tuollainen tekopyhä näytösmoraali nimenomaan on kaikista vastuuttomin tapa reagoida yhteiskunnan rakenteisiin. Palkkatyön yhteiskunta ei ole yksilön vastuulla, vaan se on kollektiivisesti rakennettu systeemi. Jota yksilö ei voi muutttaa, vaikka omatuntoaan rahoitellakseen kävisi seurustelemassa vanhempiensa kanssa silloin tällöin. Ja on siitä sitten todella ylpeä, omasta erinomaisuudestaan.

PS: älä ota tätä henkilökohtaisesti....

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat