Einsteinin oletus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Raimo Lehti on kääntänyt Einsteinin oletuksen kirjassaan "A. Einstein - Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta".

"Ei kuitenkaan ole ilman lisäoletuksia mahdollista verrata A:ssa sattuvan tapahtuman ja B:ssä sattuvan tapahtuman aikoja. Olemme tähän mennessä määritelleet vain "A:n ajan" ja "B:n ajan". Emme ole määritelleet yhteistä "aikaa" A:lle ja B:lle, sillä tällaista aikaa ei voi määritellä, kunnes asetamme määritelmän omaisesti, että "aika", minkä valo tarvitsee kulkeakseen A:sta B:hen on sama kuin kuin "aika", minkä se tarvitsee kulkeakseen B:stä A:han."

Einstein on ilmeisesti todennut, että asiaa ei voi millään mittauksella todeta vaan tarvitaan kyseinen oletus tai määritelmä. Tällainen oletus on tietysti teorian kannalta heikkous. Jos nimittäin oletettaisiin toisin, että aika, jonka valo tarvitsee menomatkalla, onkin ajan dt verran lyhyempi (T-dt) kuin paluumatkalla tarvittava aika (T+dt) ja vielä niin, että aika dt on erilainen eri avaruudellisissa suunnissa, niin jouduttaisiin olettamaan jokin absoluuttinen tausta, joka ilmiön aiheuttaa. Tallaista oletusta Einstein ei halunnut tehdä.

Voidaankin ajatella, että absoluuttinen tausta on olemassa ja aika dt=0, kun taustan suhteen ei liikuta. Kun liikutaan, dt>0 ja saa eri arvoja eri liikesuunnissa. Liike itsessään on havaitsematon kuten myös aika dt on mahdoton millään mittauksella todeta.

Lisää aiheesta sivulta 63 lähtien seuraavan linkin takana:
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirre ... teoria.htm

Pekka Virtanen

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

11 vuotta myöhemmin Einstein selittää tarkemmin:

[Einstein (1916):

’Samanaikaisuuden määritelmälle on asetettava vain yksi vaatimus, että se tekee jokaisessa todellisessa tapauksessa empiirisen ratkaisun siitä, onko kyseessä määriteltävän käsitteen mukainen tapaus vai eikö ole. Antamani määritelmä täyttää kiistatta tämän ehdon. Että valo tarvitsee matkan A -> M kulkemista varten ja matkan B -> M kulkemista varten saman ajan, ei tosiasiassa ole mikään valon fysikaalista luontoa koskeva ennakko-oletus tai hypoteesi, vaan päätös, jonka voin vapaasti harkiten tehdä, päästäkseni samanaikaisuuden määritelmään.’

Hän tarkentaa, että ei väitä kyseessä olevan luonnontieteellinen tosiasia vaan pelkkä määritelmä samanaikaisuutta varten. Mutta mihin samanaikaisuutta fysiikan näkökulmasta edes tarvitaan?

Pekka

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
pekka.virtanen
Raimo Lehti on kääntänyt Einsteinin oletuksen kirjassaan "A. Einstein - Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta".

"Ei kuitenkaan ole ilman lisäoletuksia mahdollista verrata A:ssa sattuvan tapahtuman ja B:ssä sattuvan tapahtuman aikoja. Olemme tähän mennessä määritelleet vain "A:n ajan" ja "B:n ajan". Emme ole määritelleet yhteistä "aikaa" A:lle ja B:lle, sillä tällaista aikaa ei voi määritellä, kunnes asetamme määritelmän omaisesti, että "aika", minkä valo tarvitsee kulkeakseen A:sta B:hen on sama kuin kuin "aika", minkä se tarvitsee kulkeakseen B:stä A:han."




Hieman erikoinen näkemys, koska ajan käsite on aina havaitsijakohtainen. Ei ole edes mitään mieltä tarkastella "aikaa" jonkun toisen osapuolen perspektiivistä esim. tuossa tapauksessa A:ssa tai B:ssä. Ei ole olemassa mitään substanssia nimeltä aika. Aika on subjektiivinen käsite, se ei ole mitään olemassaolevaa materiaan tai vuorovaikutuksiin rinnastettavaa joka voisi saada eri arvoja eri paikoissa. Sitä vaston esim. vuorovaikutusten suhteellinen nopeus voi vaihdella olosuhteista riippuen (ja tämä suhdeluku voi toki olla se gammakerroin).

Jos aikaa haluaa tarkastella A:n ja B:n tapahtumien osalta tasapuolisesti, niin se on mahdollista vain C:stä. Eikä sekään ole mikään universaali aika, se on vain lokaali arvo C:n aikakäsitteenä. Toistensa kesken näennäisten aika-arvojen vertaaminen on turhaa, johtaen vain harhaan.

Goswell
Seuraa 
Viestejä10356
Liittynyt8.3.2010
pekka.virtanen
Olemme tähän mennessä määritelleet vain "A:n ajan" ja "B:n ajan". Emme ole määritelleet yhteistä "aikaa" A:lle ja B:lle, sillä tällaista aikaa ei voi määritellä, kunnes asetamme määritelmän omaisesti, että "aika", minkä valo tarvitsee kulkeakseen A:sta B:hen on sama kuin kuin "aika", minkä se tarvitsee kulkeakseen B:stä A:han."



Noinhan se on, sama "aika" molempiin suuntiin.

David
Jos aikaa haluaa tarkastella A:n ja B:n tapahtumien osalta tasapuolisesti, niin se on mahdollista vain C:stä.



Kahden kohteen välillä on aina tasapuolisuus, eroa tuohon "aikaan" luo vain keskinäinen liike ja se on aivan sama kumpi liikkuu, vaikutus on sama "aikaan" molemmissa liikkui kumpi vain.
C:llä sotketaan pakettti, sen liike voi olla erisuuruinen A:han kuin B:n verrattuna, tällöin suhteellisuus jo vääristää havaintoa.
C:stä se onnistuu tasapuolisesti vain staattisessa avaruudessa, tämä ei ole sellainen.

David
Sitä vaston esim. vuorovaikutusten suhteellinen nopeus voi vaihdella olosuhteista riippuen



Tässä on se fotonin suhteellinen nopeus v.

Minun mielestä noin.

Vierailija
pekka.virtanen
Raimo Lehti on kääntänyt Einsteinin oletuksen kirjassaan "A. Einstein - Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta".

"Ei kuitenkaan ole ilman lisäoletuksia mahdollista verrata A:ssa sattuvan tapahtuman ja B:ssä sattuvan tapahtuman aikoja. Olemme tähän mennessä määritelleet vain "A:n ajan" ja "B:n ajan". Emme ole määritelleet yhteistä "aikaa" A:lle ja B:lle, sillä tällaista aikaa ei voi määritellä, kunnes asetamme määritelmän omaisesti, että "aika", minkä valo tarvitsee kulkeakseen A:sta B:hen on sama kuin kuin "aika", minkä se tarvitsee kulkeakseen B:stä A:han."

Einstein on ilmeisesti todennut, että asiaa ei voi millään mittauksella todeta vaan tarvitaan kyseinen oletus tai määritelmä. Tällainen oletus on tietysti teorian kannalta heikkous. Jos nimittäin oletettaisiin toisin, että aika, jonka valo tarvitsee menomatkalla, onkin ajan dt verran lyhyempi (T-dt) kuin paluumatkalla tarvittava aika (T+dt) ja vielä niin, että aika dt on erilainen eri avaruudellisissa suunnissa, niin jouduttaisiin olettamaan jokin absoluuttinen tausta, joka ilmiön aiheuttaa. Tallaista oletusta Einstein ei halunnut tehdä.

Voidaankin ajatella, että absoluuttinen tausta on olemassa ja aika dt=0, kun taustan suhteen ei liikuta. Kun liikutaan, dt>0 ja saa eri arvoja eri liikesuunnissa. Liike itsessään on havaitsematon kuten myös aika dt on mahdoton millään mittauksella todeta.

Lisää aiheesta sivulta 63 lähtien seuraavan linkin takana:
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirre ... teoria.htm

Pekka Virtanen




Se entiteetti, jonka yhteensopivuudesta erityien suhteellisuusteorian lait seuraavat, on MASSAPISTEIDEN NOPEUSAVARUUS.

Täälyä löytyy, mutta en viitsi ruveta kääntämään.

post1330210.html?hilit=Surkov#p1330210

Tuossa pohdiskelussa tuo "aikaväli" on kyseenalainen käsite, sillä valo EI KULJE SAMAA MATKAA meno- ja tulomatkalla kahden keskenään liikkuvankappaleen välillä. Myös "samaan aikaan eri kappaleita lähtevien fotonien samanaikaisuus" on HAVAITSIJAN OMASTA NOPEUDESTA RIIPPUVA SUURE.

Lähellä on ajatus, että tuossa yritetään nyt "salakuljettaa" olematonta "absoluuttista aikaa" suhteellisen tilalle, ja saman tien absoluuttista avaruuttakin.

Vierailija
David
pekka.virtanen
Raimo Lehti on kääntänyt Einsteinin oletuksen kirjassaan "A. Einstein - Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta".

"Ei kuitenkaan ole ilman lisäoletuksia mahdollista verrata A:ssa sattuvan tapahtuman ja B:ssä sattuvan tapahtuman aikoja. Olemme tähän mennessä määritelleet vain "A:n ajan" ja "B:n ajan". Emme ole määritelleet yhteistä "aikaa" A:lle ja B:lle, sillä tällaista aikaa ei voi määritellä, kunnes asetamme määritelmän omaisesti, että "aika", minkä valo tarvitsee kulkeakseen A:sta B:hen on sama kuin kuin "aika", minkä se tarvitsee kulkeakseen B:stä A:han."




Hieman erikoinen näkemys, koska ajan käsite on aina havaitsijakohtainen.

Ei ole edes mitään mieltä tarkastella "aikaa" jonkun toisen osapuolen perspektiivistä esim. tuossa tapauksessa A:ssa tai B:ssä.


Kullakin havaitsijalla on oma "samanaikaisuuskartio" aika-avaruudessa.

Niiden leikkauksia voidaan tarkastella matemaattisesti, eli millä viivoilla olevat havaitsija näkevät "katioiden kärkipisteiden" tapahtumat samanaikaisesti.

Ei ole olemassa mitään substanssia nimeltä aika.



Jos paino on sanalla "SUBSTANSSI", näin voidaan kärjistää.

Aika on subjektiivinen käsite, se ei ole mitään olemassaolevaa materiaan tai vuorovaikutuksiin rinnastettavaa joka voisi saada eri arvoja eri paikoissa.

Ei kyllä ole subjektiivinen, vaan objektiivinen. Mutta se ole "materiaa".

Mutta se ei ole "materiaa". Se oliö, joka on 'materian' dialektinen vuorovaikutuspari, on LIIKE. Aikan ja varuus luonnehtivat noiden suhteita: ne ovat OBJEKTIIVISIA mutta SUHTEELLISIA ns. attribuutteja, yleismääreitä.

Sitä vaston esim. vuorovaikutusten suhteellinen nopeus voi vaihdella olosuhteista riippuen (ja tämä suhdeluku voi toki olla se gammakerroin).

Mitä tarkoitat? Linnkki?

Jos aikaa haluaa tarkastella A:n ja B:n tapahtumien osalta tasapuolisesti, niin se on mahdollista vain C:stä. Eikä sekään ole mikään universaali aika, se on vain lokaali arvo C:n aikakäsitteenä. Toistensa kesken näennäisten aika-arvojen vertaaminen on turhaa, johtaen vain harhaan.
David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Samanaikaiset ovat jos pulssit ovat kohtaamishetkellä lähettimien puolivälissä mikäli lähettimien välistä nopeuseroa ei ole tai se on tarkastelukoordinaatiston suhteen symmetrinen. Tämähän ei riipu lainkaan tarkastelukoordinaastisrton suhteellisesta nopeudesta em. lähteisiin nähden, eli mikä tahansa onkaan tarkatselukoordinaatiston nopeus suhteessa em. lähteisiin, säteet kohtaavat niiden puolivälissä samalla hetkellä kaikkien havaistijoiden mielestä (muuten säteiden vaikutus kohteeseen riippuisi valitusta tarkastelukoordinaatistosta ja se on mahdotonta). Sen sijaan pulssien lähtöhetket voivat tässä tapauksessa vaikuttaa eriaikaisilta (riippuvat valitusta tarkastelukoordinaatistosta), kun ne kerran lähtevät eri paikoista. Jos siis valon nopeuden vakioisuudesta pidetään kiinni.

Perinteisellä nopeuksien yhteenlaskutavalla (galilei-trasformaatio) myös lähtöhetket olisivat samanaikaisia tarkastelukoordinaatistosta riippumatta.

Vierailija
Arkkis
Lähellä on ajatus, että tuossa yritetään nyt "salakuljettaa" olematonta "absoluuttista aikaa" suhteellisen tilalle, ja saman tien absoluuttista avaruuttakin.

Eikä vain salakuljettaa, vaan pekka.virtanen julistaa omassa *piip* "teoriassaan" avaruuden olevan absoluutti:

"Osa 1: Avaruus ja aika
Hypoteesi:
Solurakenteinen tila-avaruus on neliulotteinen hyperoktaedri, jolla on kolmiulotteinen pinta ja joka on havaintoavaruuteen verrattuna absoluuttinen ja neliöllinen. Pinnan sisä- ja ulkopuolella on määrätylle etäisyydelle pinnasta ulottuva solurakenteinen kompleksiavaruus. Avaruudessa pätee Manhattan-metriikka.
( Havaintoavaruus on absoluuttisen avaruuden emergentti ominaisuus ja syntyy absoluuttises-ta avaruudesta valon ja makroskooppisten kappaleiden havaitsemisen kautta karkeistamalla ja on neljällä ortonormeeratulla kantavektorilla viritetyn Riemannin hyperpallon kolmiulotteinen pinta. Avaruudessa pätee Minkowski-metriikka)

Tiivistelmä:
Määritellään absoluuttisen avaruuden solumainen rakenne. Kuvataan havaintoavaruuden syntyminen absoluuttisesta avaruudesta sen emergenttinä ominaisuutena. Avaruusmallin perusteella saadaan Lorentzin muunnosyhtälöt. Osoitetaan, että makroskooppisen sauvan rotaatiot ovat solurakenteisessa avaruudessa mitansäilyttäviä.
Esitetään ratkaisu kvanttimekaniikan mittausongelmaan. Johdetaan avaruusmallista epätark-kuusperiaate ja hiukkasen aaltofunktion mittaperiaate. Esitetään uusi tulkinta aaltofunktion romahtamiselle ja Bellin epäyhtälön rikkoutumiselle.
Määritellään 3D-pinnan ulkopuolella sijaitsevan kompleksiavaruuden rakenne ja rotaatiot. Määritellään hiukkasen varaus ja spin ja hilan symmetriaryhmät solurakenteisessa avaruudessa.
Määritellään nelikantainen atomimalli, sen elektronien kaikki kvanttiluvut ja projektiot havainto-avaruudessa. Johdetaan geometrisesti tarkat arvot protonin halkaisijalle, Rydbergin vakiolle ja vetyatomin elektroniratojen säteille.
Määritellään kvarkkien ja kolmen hiukkasperheen geometrinen rakenne.
Määritellään avaruuden kolme invarianssiyhtälöä perussuureille ja hiukkasen aaltofunktio. Johdetaan epäsymmmetrisen aaltofunktion avulla massan, ajan ja pituuden paikallisuus absoluuttisessa avaruudessa.
Osoitetaan, että sähkömagneettiset kentät ovat hilan ja avaruuden ominaisuuksista syntyvä aaltomekaaninen ilmiö, joka tuottaa Maxwellin yhtälöt. "
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/Dteoria_1.ppt

Vierailija
Kuuba-Pete
Arkkis
Lähellä on ajatus, että tuossa yritetään nyt "salakuljettaa" olematonta "absoluuttista aikaa" suhteellisen tilalle, ja saman tien absoluuttista avaruuttakin.

Eikä vain salakuljettaa, vaan pekka.virtanen julistaa omassa *piip* "teoriassaan" avaruuden olevan absoluutti:



Absoluuttista avaruutta ei ole mahdollista havaita. Silti se voidaan mallintaa ja sen avulla voidaan selittää Erikoinen Suhteellisuusteoria ja saadaan ratkaisu Kvanttimekaniikan mittausongelmaan jne.

Pekka

Vierailija
pekka.virtanen
Kuuba-Pete
Arkkis
Lähellä on ajatus, että tuossa yritetään nyt "salakuljettaa" olematonta "absoluuttista aikaa" suhteellisen tilalle, ja saman tien absoluuttista avaruuttakin.

Eikä vain salakuljettaa, vaan pekka.virtanen julistaa omassa *piip* "teoriassaan" avaruuden olevan absoluutti:



Absoluuttista avaruutta ei ole mahdollista havaita. Silti se voidaan mallintaa ja sen avulla voidaan selittää Erikoinen Suhteellisuusteoria ja saadaan ratkaisu Kvanttimekaniikan mittausongelmaan jne.

Pekka


"Teoriasi" on osoitettu vääräksi mm. viestissä http://www.tiede.fi/keskustelut/post1383381.html#p1383381.

Vierailija
Kuuba-Pete
"Teoriasi" on osoitettu vääräksi mm. viestissä http://www.tiede.fi/keskustelut/post1383381.html#p1383381.[/quote]


Ei ole osoitettu vääräksi. Et vaan tainnut ymmärtää lukemaasi tekstiä. Parantelinkin jo tekstiäni seuraavaa versiota varten mainituilta kohdin, jotta Sinäkin ymmärtäisit.

Absoluuttinen tausta on tullut fysiikkaan jäädäkseen.

Katso ""kuinka tunnistat huuhaan"
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-3lain.html

"Plancin ongelma":

"25. Ideologinen immuniteetti, Planckin ongelma
Klassisessa kirjassaan ”Tieteellisten kumousten rakenne” Thomas Kuhn kuvailee paradigman muutosta kumouksen ytimenänä. Paradigman muutos voi tapahtua vain silloin, kun tarpeellinen määrä tieteelisen yhteisön jäseniä (erityisesti ne, jotka ovat johtavissa tieteellisissa asemissa) on halukas luopumaan vanhasta ortodoksisuudestaan uuden, ”aiemmin radikaalin”, teorian hyväksi. Tämä yleistys muutoksesta tieteessä on tavallisesti tehty paradigmasta järjestelmässä, mutta paradigma voi myös olla yksilöiden mielen tasolla yhtä hyvin. Muutosvastarinnan ongelma voi olla yhtä hyvin psykologinen kuin sosiologinenkin. Ystäväni Jay Snelson kutsui yksilön muutosvastarintaa ideologiseksi immuniteettijärjestelmäksi, jossa koulutetut, älykkäät ja menestyneet aikuiset harvoin muuttavat perusteelisimpia käsityksiään. Snelson sanoo, että mitä enemmän tietämystä yksilöt ovat kerännet sitä perusteellisimmiksi heidän teoriansa ovat tulleet ja sitä suurempi on heidän luottamuksensa ideologiaansa. Tämä itseluottamus on kuitenkin sitä, että he rakentavat immuniteettia sellaisia uusia ideoita vastaan, jotka eivät tue edellisiä. Tieteen historioitisijat kutsuvat tätä Planckin ongelmaksi, Max Planckin mukaan. Tärkeä tieteellinen innovaatio, keksintö, kääntää harvoin vastustajiensa päät vähitellen niin, että Saulista tulee Paul (Paavali). Todellisuudessa vastustajat kuolevat vähitellen pois ja kasvava sukupolvi on sinut idean kanssa alusta alkaen. Psykologi David Perkins johti mielenkiintoista korrelaatiotutkimusta, jossa hän löysi korkean negatiivisen korrelaation korkealla äo-testillä mitatun älykkyyden ja kyvyn ottaa useita vaihtoehtoja huomioon välillä. Siinäpä se: mitä älykkämpiä olemme sitä potentiaalisempi on ideologinen immuniteetti. Tämä on kuitenkin tarkoituksellisesti rakennettu tieteeseen, jotta ”status quo” -asenne voidaan pitää yllä tarpeeksi kauan; näin saadaan testattua vaihtelevien väitteiden laatua. Tieteen historioitsija I. B. Cohen selittää, että uudet ja kumokselliset tieteelliset systeemit pyritään torjumaan, koska jokaisen menestyneen tiedemiehen älyllisten, sosiaalisten ja jopa taloudellisten etujen mukaista on ylläpitää status quo. Jos jokainen kumouksellinen idea otettaisiin avosylin vastaan, tuloksena olisi hirvittävä kaaos. Lopussa historia palkitsee ne, jotka ovat ”oikeassa” (ainakin väliaikaisesti). Muutoksia todella tapahtuu. Astronomiassa Ptolemaioksen Maa-keskinen maailmankaikkeus korvattiin vähitellen Kopernikuksen aurinkokeskeisellä mallilla. Geologiassa Cuvierin katastrofismi korvautui asteittain Huttonin ja Lyelin yhdenmukaiseen käsitykseen maapallon koostumuksesta ja iästä. Biologiassa Darwinin evoluutio syrjäytti kreationistien uskomukset lajien synnystä. Geologian historiassa saksalaisen tähtitieteilijän ja meteorologin Alfred Wegenerin teoria, jossa nykyiset mantereemme muodostaisivat yhtenäisen maalaatan, kesti yli puoli vuosisataa, ennen kuin kyseinen mannerliikuntoteoria sai yliotteen voimassa olevasta kiinteiden ja pysyvien mannerten dogmasta. Koska tiede on kuitenkin progressiivista, edistyksellistä, ideologinen immuniteetti on ohimenevää."

Pekka

Vierailija
pekka.virtanen
Kuuba-Pete
"Teoriasi" on osoitettu vääräksi mm. viestissä http://www.tiede.fi/keskustelut/post1383381.html#p1383381.



Ei ole osoitettu vääräksi.[/quote]
Kyllä se vaan on. Viestissä http://www.tiede.fi/keskustelut/post1383140.html#p1383140 toteat seuraavaa:

pekka.virtanen
Olkoon kappaleen pituus n yksikköä sen inertiaalikoordinaaatistossa. Mitataan pituus lähettämällä valopulssi nopeudella c edestakaisin kappaleen päästä päähän. Mittauksen aikana kappale liikkuu nopeudella v eli k yksikköä.

Tarkastelet tilannetta kappaleeseen kiinnitetyssä inertiaalikoordinaatistossa. Kappaleen nopeus tässä koordinaatistossa on v=0 eli kappale pysyy paikallaan. Matka on tasan nolla, ja loput "johtopäätöksesi" ovatkin sitten vääriä.

pekka.virtanen
Et vaan tainnut ymmärtää lukemaasi tekstiä. Parantelinkin jo tekstiäni seuraavaa versiota varten mainituilta kohdin, jotta Sinäkin ymmärtäisit.

Päinvastoin. Sinä olet se, joka olet ymmärtänyt omat tekstisi aivan väärin...

pekka.virtanen
Absoluuttinen tausta on tullut fysiikkaan jäädäkseen.

Päinvastoin. Siitä on pyrittävä eroon kaikin mahdollisin keinoin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Background_independence
http://arxiv.org/abs/hep-th/0507235

Vierailija

[quote="Kuuba-Pete"]Tarkastelet tilannetta kappaleeseen kiinnitetyssä inertiaalikoordinaatistossa. Kappaleen nopeus tässä koordinaatistossa on v=0 eli kappale pysyy paikallaan. Matka on tasan nolla, ja loput "johtopäätöksesi" ovatkin sitten vääriä.

En tarkastele inertiaalikoordinaatistossa, vaan ilmoitan vain pituuden, joka on mitattu inertiaalikoordinaatistossa. Sitä en mainitse, miten mittaus on tehty, koska se ei ole tässä oleellista. Varsinainen mittaus tehdään havaitsijan suhteen liikkuvalle kappaleelle. Havaitsija itse voi olla joko levossa tai liikkeessä absoluuttisen oletetun lepokoordinaatiston suhteen. Asialla ei ole merkitystä, kuten toisaalla (kappaleessa "Aika ei ole substanssi") käy ilmi.

Pituuskontraktion lisäksi malli ennustaa aikadilaation samalla tekniikalla. Sitä olen käsitellyt laajemmin kappaleessa "Aika ei ole substanssi".

Substansseja on hyvässä teoriassa vain yksi, kuten seuraavasta periaatteesta käy ilmi. D-teoriassa ainoa substanssi on avaruus.

”Occamin partaveitsi.” Periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tekijät eli teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita kaikista yksinkertaisin (Risto Selin, Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja, Ursa 2001).

Vierailija
pekka.virtanen
Kuuba-Pete
Tarkastelet tilannetta kappaleeseen kiinnitetyssä inertiaalikoordinaatistossa. Kappaleen nopeus tässä koordinaatistossa on v=0 eli kappale pysyy paikallaan. Matka on tasan nolla, ja loput "johtopäätöksesi" ovatkin sitten vääriä.



En tarkastele inertiaalikoordinaatistossa, vaan ilmoitan vain pituuden, joka on mitattu inertiaalikoordinaatistossa. Sitä en mainitse, miten mittaus on tehty, koska se ei ole tässä oleellista. Varsinainen mittaus tehdään havaitsijan suhteen liikkuvalle kappaleelle. Havaitsija itse voi olla joko levossa tai liikkeessä absoluuttisen oletetun lepokoordinaatiston suhteen. Asialla ei ole merkitystä, kuten toisaalla (kappaleessa "Aika ei ole substanssi") käy ilmi.

Kyllä se vaan on äärimmäisen olennainen juttu, missä koordinaatistossa asiaa tarkastelet. Sanot, että "Mittauksen aikana kappale liikkuu nopeudella v eli k yksikköä". Nopeudella v suhteessa mihin? Mutta yllä sinä väität, ettei sillä ole merkitystä, minkä suhteen v on määritelty. Eli mihin helvettiin sinä koko v:tä sitten edes tarvitset? (No tietysti tehdäksesi täysin putkiloogisen "höpöhöpö-johdon" pituuskontraktiolle!)

Ja lisäksi väität, että aika ei ole "substanssi", mutta puhut kuitenkin "mittauksen aikana kappale..." eli sorrut totaaliseen putkiloogiseen kehäpäätelmään "kieltäessäsi" ajan.

pekka.virtanen
Pituuskontraktion lisäksi malli ennustaa aikadilaation samalla tekniikalla. Sitä olen käsitellyt laajemmin kappaleessa "Aika ei ole substanssi".

"Teoriasi" ei ennusta mitään. Se ei edes ole mikään teoria, vaan joukko ristiriitaisia höpöhöpölauseita ja kuvioita töherrettynä M$ PP-kalvoille.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mikähän koulutus sinulla mahtaa olla? Käyttämistäsi lähteistä tosin saa hyvin suuntaa antavan kuvan, millaisilla pohjatiedoilla olet "teoriaasi" lähtenyt rakentamaan:

Lähteet:
W. R. Fuchs Fysiikka
B. K. Ridley Aika, avaruus ja asiat
Albert Einstein, Leopold Infeld Fysiikan kehitys
Richard Feynman QED - Valon ja aineen ihmeellinen teoria
R.T. Weidner, R.L. Sells Elementary modern physics
H. C. von Baeyer Maxwellin Demoni
Jukka Maalampi, Tapani Perko Lyhyt modernin fysiikan johdatus
Raimo Lehti A. Einstein - Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta
Malcolm E. Lines Jättiläisen harteilla
David Ruelle Sattuma ja kaaos
P.C.W. Davies, J.R.Brown Atomien haamu - kvanttifysiikan ongelmia
Tarja Kallio-Tamminen Kvanttilainen todellisuus
Bruce A. Schumm Syvällä asioiden sydämessä, Hiukkasfysiikan kauneus

http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/Dteoria_1.ppt

Voihan toki olla, että olet fyysikoksi kouluttautunut kreationisti...

pekka.virtanen
Substansseja on hyvässä teoriassa vain yksi, kuten seuraavasta periaatteesta käy ilmi. D-teoriassa ainoa substanssi on avaruus.

Joopa joo. Sun "teoriassasi" on avaruus, jolle on oletettu 6 miljoonaa eri ominaisuutta (kaikenlaisia hassunhauskoja "hyrriä" "hiloissa" yms.; laitapa seuraavaan versioon vielä vaikka pyörivä nuuskamuikkunen, niin saat vähän lisää "vakuuttavuutta" "teoriallesi"). Ja muka vain yksi "substanssi", salli mun nauraa...

Goswell
Seuraa 
Viestejä10356
Liittynyt8.3.2010

Kyllä tämä on jännää, mihin homma vielä kääntyykään.
Totuushan on kuitenkin yksinkertainen. Nuo aikadilaatiot ja pituusmuutokset on vain näennäisiä, johtuen ihan yksinkertaisesti fotonin muuttuvasta nopeudesta havaitsijan suhteen.
Eli se vanha juttu fotonin c nopeudesta lähteen suhteen, muualle v.
Lähestyvä ja loittoneva kohde aiheuttaa nopeuseron fotonille HAVAITSIJAN suhteen, joka saa aikaan muutoksen kohteen näkymisessä, se NÄYTTÄÄ havaitsijasta muuttavan pituuttaan ja paikkaansa, mutta tuokin on vain harhaa, pituus ei muutu yhtään mihinkään muuten kuin lämpölaajenemisen seurauksena.
Aikadilaatiossa aivan sama juttu, muutos on vain infossa, ei lähteessä itsessään.

Minun mielestä noin.

Vierailija
Goswell
Totuushan on kuitenkin yksinkertainen. Nuo aikadilaatiot ja pituusmuutokset on vain näennäisiä, johtuen ihan yksinkertaisesti fotonin muuttuvasta nopeudesta havaitsijan suhteen.

Höpö höpö. Emissioteoriat ovat kokeiden perusteella osoittautuneet yksiselitteisesti vääriksi (jo ~100 vuotta sitten). Aikadilataatio ja pituuskontraktio johtuvat nimenomaan siitä, että c on vakio kaikille inertiaalihavaitsijoille.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat