Neuroleptit, miksi niitä määrätään kaikille?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niin? Suomi tuntuu olevan maa missä kaikille määrätään neuroleptejä. Masentuneille, unettomille, vanhuksille, ahdistukseen, anoreksiaan ihan mihin vaan! Nehän on alunperin tarkoitettu skitsofreniaan ja psykooseihin eikä miksikään yleislääkkeeksi!

Alkaa suututtamaan meinaan omakohtaista kokemusta moisesta myrkystä löytyy. Sairastan kaksisuuntaista ja olen nyt sairastanut sitä n. 7 vuotta. Diagnoosin sain pari vuotta sitten. Ensimmäiset neuroleptit minulle määrättiin kun olin vasta 16 vuotias ja minua luultiin vain masentuneeksi ja ahdistuneisuushäiriöiseksi. Neuroleptejen olisi pitänyt auttaa minua painajaisuniin ja kohottaa mielialaani. Eka neuroleptini oli Risperdal ja isolla annoksella. Samanlaisella annoksella kuin psykoosipotilailla vaikka minulla ei ole koskaan todettu psykoosia. Näistä kyseisistä risperdaleista sain pakkoliikkeitä ja mitään apua en niistä saanut. Heitin mäkeen koko lääkkeen. Alusta asti (teinitytöstä lähes tähän päivään asti) lääkärit ovat tuputtaneet minulle jos jonkinlaisia neuroleptejä. Mainittakoon näistä nyt vaikka esimerkkinä zyprexa, seroquel, seroquel prolong ja truxal. Olen vuosia sanonut kuinka ne eivät minulle sovi eivätkä minua auta mutta paremman puutteessa niitä oli pakko syödä koska muutakaan minulle ei tarjottu pyynnöistäni huolimatta. Silti olin jatkuvasti mielisairaalassa ja lääkärit vakuuttelivat että kyllä ne neurot auttavat. Kärsin jatkuvista haittavaikutuksista ja tässä muutamia:
-Vapina
-aggressiivisuus
-huimaus
-sydämen jatkuva todella nopea syke ja oudot tuntemukset muutenkin sydämen alueella. Sydän hakkasi kokoajan erittäin voimakkaan tuntuisesti. 100 oli melko tavallinen leposyke minulle ja jatkuvasti tuntui että sydäri tulee
-kuolaaminen
-lihominen
-liikkeiden jähmeys
-olotila että pää on täynnä pumpulia
-tunteiden latistuminen, eristäytyminen
-kyvyttömyys saada orgasmia

Kaikesta tästä huolimatta lääkärit sanoivat että näistä "pienistä" sivuvaikutuksista huolimatta nämä ovat minulle päteviä lääkkeitä. Tein sitten itse stopin ja kieltäydyin syömättä yhtäkään neuroa enään. Tämän päätöksen tein n. puoli vuotta sitten. Sen tiesin myös että en kuitenkaan ilman lääkitystä pärjää ja etsin tietoa mikä lääke minulta on vielä kokeilematta ja millä kaksisuuntaista hoidetaan. Vaadin itselleni kokeiltavaksi absenoria (valproaatti) ja olen kokenut sen hyväksi minulle. Ei yhtään sairaalareissua ja pää on suht tasainen hö verrattuna entiseen . Ei sivuvaikutuksia pahemmin.

Mutta lopuksi nyt parin kuukauden aikana olen huomannut pahimman sivuvaikutuksen minkä neuroleptit minulle tekivät: Oppimiskykyni todellakin hipoi lähellä nollaa! En vain oppinut mitään ja aloin masentua koska tunsin itseni täydeksi idiootiksi pikkuhiljaa. Asioita piti aina vaan kerrata ja kerrata ja silti olin ulkona kuin lumiukko. Yleensä olen ollut nopea oppimaan, älykäskin mutta kaksi viimeistä vuotta kun suostuin olemaan jatkuvalla neurokuurilla meni kuin sumussa opintojen kohdalla. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana olen ilokseni huomannut että normaali oppimiskykyni ja nk. älykkyyteni on tavallaan tehnyt paluun ja mielialani on kohonnut pelkästään senkin ansiosta. Yksi asia minua kyllä vielä mietityttää: Voivatko neuroleptit tehdä elinikäistä pysyvää vauriota aivoihin ja hermostoon? Minulla on vieläkin ajoittain melkoista käsienvapinaa.

Ymmärrän toki että neuroleptit ovat hyväksi niille jotka TODELLA niitä tarvitsevat mutta huolestuttava trendi on niiden pitäminen nykyään jonain yleislääkkeenä vaivaan kuin vaivaan. Ja hämmästyttävintä on se etteivät monet lääkärit tunnu ottavan kuuleviin korviinsa psykiatrisen potilaan tuntemuksia sivuvaikutuksista aivan kuin ne sivuvaikutukset olisivat potilaan harhoja sairaudesta riippumatta.

T: Helkkarin monta neuroleptipillerinpyörittäjäpsykiatria tavannut. Erityismaininta eräälle yksityiselle joka poikkesi joukosta positiivisesti.

Sivut

Kommentit (68)

ovolo
Seuraa 
Viestejä5370
Liittynyt7.7.2007
maarit_
Niin? Suomi tuntuu olevan maa missä kaikille määrätään neuroleptejä. Masentuneille, unettomille, vanhuksille, ahdistukseen, anoreksiaan ihan mihin vaan! Nehän on alunperin tarkoitettu skitsofreniaan ja psykooseihin eikä miksikään yleislääkkeeksi!

Alkaa suututtamaan meinaan omakohtaista kokemusta moisesta myrkystä löytyy. Sairastan kaksisuuntaista ja olen nyt sairastanut sitä n. 7 vuotta. Diagnoosin sain pari vuotta sitten. Ensimmäiset neuroleptit minulle määrättiin kun olin vasta 16 vuotias ja minua luultiin vain masentuneeksi ja ahdistuneisuushäiriöiseksi. Neuroleptejen olisi pitänyt auttaa minua painajaisuniin ja kohottaa mielialaani. Eka neuroleptini oli Risperdal ja isolla annoksella. Samanlaisella annoksella kuin psykoosipotilailla vaikka minulla ei ole koskaan todettu psykoosia. Näistä kyseisistä risperdaleista sain pakkoliikkeitä ja mitään apua en niistä saanut. Heitin mäkeen koko lääkkeen. Alusta asti (teinitytöstä lähes tähän päivään asti) lääkärit ovat tuputtaneet minulle jos jonkinlaisia neuroleptejä. Mainittakoon näistä nyt vaikka esimerkkinä zyprexa, seroquel, seroquel prolong ja truxal. Olen vuosia sanonut kuinka ne eivät minulle sovi eivätkä minua auta mutta paremman puutteessa niitä oli pakko syödä koska muutakaan minulle ei tarjottu pyynnöistäni huolimatta. Silti olin jatkuvasti mielisairaalassa ja lääkärit vakuuttelivat että kyllä ne neurot auttavat. Kärsin jatkuvista haittavaikutuksista ja tässä muutamia:
-Vapina
-aggressiivisuus
-huimaus
-sydämen jatkuva todella nopea syke ja oudot tuntemukset muutenkin sydämen alueella. Sydän hakkasi kokoajan erittäin voimakkaan tuntuisesti. 100 oli melko tavallinen leposyke minulle ja jatkuvasti tuntui että sydäri tulee
-kuolaaminen
-lihominen
-liikkeiden jähmeys
-olotila että pää on täynnä pumpulia
-tunteiden latistuminen, eristäytyminen
-kyvyttömyys saada orgasmia

Kaikesta tästä huolimatta lääkärit sanoivat että näistä "pienistä" sivuvaikutuksista huolimatta nämä ovat minulle päteviä lääkkeitä. Tein sitten itse stopin ja kieltäydyin syömättä yhtäkään neuroa enään. Tämän päätöksen tein n. puoli vuotta sitten. Sen tiesin myös että en kuitenkaan ilman lääkitystä pärjää ja etsin tietoa mikä lääke minulta on vielä kokeilematta ja millä kaksisuuntaista hoidetaan. Vaadin itselleni kokeiltavaksi absenoria (valproaatti) ja olen kokenut sen hyväksi minulle. Ei yhtään sairaalareissua ja pää on suht tasainen hö verrattuna entiseen . Ei sivuvaikutuksia pahemmin.

Mutta lopuksi nyt parin kuukauden aikana olen huomannut pahimman sivuvaikutuksen minkä neuroleptit minulle tekivät: Oppimiskykyni todellakin hipoi lähellä nollaa! En vain oppinut mitään ja aloin masentua koska tunsin itseni täydeksi idiootiksi pikkuhiljaa. Asioita piti aina vaan kerrata ja kerrata ja silti olin ulkona kuin lumiukko. Yleensä olen ollut nopea oppimaan, älykäskin mutta kaksi viimeistä vuotta kun suostuin olemaan jatkuvalla neurokuurilla meni kuin sumussa opintojen kohdalla. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana olen ilokseni huomannut että normaali oppimiskykyni ja nk. älykkyyteni on tavallaan tehnyt paluun ja mielialani on kohonnut pelkästään senkin ansiosta. Yksi asia minua kyllä vielä mietityttää: Voivatko neuroleptit tehdä elinikäistä pysyvää vauriota aivoihin ja hermostoon? Minulla on vieläkin ajoittain melkoista käsienvapinaa.

Ymmärrän toki että neuroleptit ovat hyväksi niille jotka TODELLA niitä tarvitsevat mutta huolestuttava trendi on niiden pitäminen nykyään jonain yleislääkkeenä vaivaan kuin vaivaan. Ja hämmästyttävintä on se etteivät monet lääkärit tunnu ottavan kuuleviin korviinsa psykiatrisen potilaan tuntemuksia sivuvaikutuksista aivan kuin ne sivuvaikutukset olisivat potilaan harhoja sairaudesta riippumatta.

T: Helkkarin monta neuroleptipillerinpyörittäjäpsykiatria tavannut. Erityismaininta eräälle yksityiselle joka poikkesi joukosta positiivisesti.




Eräällä ystävälläni on suunnilleen samanlainen tarina. Hän sairastui murrosiässä. Omasta mielestään oireina ajoittainen ahdistus ja masennus. 70-luvulla oli yleistä antaa skitsofreniaan viittaava diagnoosi (hänelle lisämäärite pseudoneurotica) vaikka mihin murrosiän kriisiin ja masennukseen. Ja kerran annettu diagnoosi tahtoo pysyä, kuin tauti. Hän on myös pohtinut sitä, että jos hän olis syönyt kaikki neuroleptit, mitä on määrätty, hän olis suljetulla osaltolla pakko-oireista kärsivä vihannes.

Sitten aikuisiässä hänen omatoimisuutensa ja erään vihmerän lääkärin ansiosta hän sai oikean lääkityksen. Muistaakseni näitä uusia masennuslääkkeitä ja kilpirauhashormonia. Tätänykyä han kertoo voivansa hyvin ja ahdistus-/masennusjaksot ovat kaikonneet.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005

Ainakaan apinoiden pikkuaivot ei tykänneet olantsapiinista (Zyprexa):

http://www.mindfreedom.org/kb/psychiatr ... king-brain

Leksallakin taisi olla aiheesta jotain:

http://www.mindfreedom.org/kb/psychiatr ... ain-damage

Oletko kokeillut bipoon useamman gramman omega kolmosia ? NOW:ta saa 500 napin tonkan puoli-ilmaiseksi jos ei halua öljynä juoda.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Ainakaan apinoiden pikkuaivot ei tykänneet olantsapiinista (Zyprexa):

http://www.mindfreedom.org/kb/psychiatr ... king-brain

Leksallakin taisi olla aiheesta jotain:

http://www.mindfreedom.org/kb/psychiatr ... ain-damage

Oletko kokeillut bipoon useamman gramman omega kolmosia ? NOW:ta saa 500 napin tonkan puoli-ilmaiseksi jos ei halua öljynä juoda.




No justiinsa! Melkoinen hidas mutta varma nykyaikainen lobotomia siis.. Juu en enää tota sontaa syö. Tosin jos joudun pakkohoitoon sairaalaan ja lääkäri niin päättää, tällöin tunkevat ihanat neuroleptinsa vaikka piikillä perseeseen. Ei harvinaista monille on käyny niin.

Kalanmaksaöljyä en ole testanut. Täytynee kokeilla tän nykyisen lääkityksen kanssa jos ihan luonnontuote oloani helpottaisi. Kovasti on kehuttu joten täytyyhän sit testata. Hintavaa tosin raha on ollut suurin este. Lääkkeisiin on onneksi elinikäinen korvattavuus joten saan 3kk lääkkeet 3e. Tietenkään kalanmaksaöljyä ei korvata vaikka lääkäri ihan reseptillä määräis. Liian terveellistä.. no ei vaan eiköhän ihan muista syistä

Vierailija
maarit_
Yksi asia minua kyllä vielä mietityttää: Voivatko neuroleptit tehdä elinikäistä pysyvää vauriota aivoihin ja hermostoon? Minulla on vieläkin ajoittain melkoista käsienvapinaa.



Voi. Tästä syystä sinun pitäisi neuvotella lääkärin kanssa noista aloittamisista ja lopettamisista. Ei ole mitään järkeä esimerkiksi kysyä masentuneena kaverilta, mitä tulisi tehdä. Jos lääkettä vaihdetaan, niin on hyvä tehdä sellainen asiantuntijan kanssa. Ei ole myöskään oikein, jos jättää kertomatta seuraavan lääkärin kohdalla, että on jo aiemmin ollut hoitosuhteessa. Tuollaisessa tilanteessa voi vain syyttää itseään, jos on vetänyt pollansa sekaisin, kun on aluksi suhtautunut neurolepteihin kuin särkylääkkeisiin. Lääkäri myös yleensä selittää hoidon alkaessa niistä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja miten niiden kanssa tulisi menetellä. Oma vastuu alkaa, kun päätät tietoisesti olla noudattamatta lääkärin ohjeita. Hoitosuhteessa se vastuu on lääkärin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005

NIin, täyskorvatavuus on hieno asia (potilaalle), mutta sairauspäiväraha ei, koska sillä tuskin edes elää. Nämä ovat hankalia juttuja. Jaksamista.

Erityisesti persoonallisuushäiriöisiä biponaisia on muistaakseni tutkittu ja kalaöljyt alkoivat vaikuttaa kun siirryttiin usean gramman päiväannoksiin. Muita etujakin tietty on, ihon laatu usein paranee, nivelkivut hellittää jne. Niin ja näissä käytettiin kalaöljyä, ei maksaöljyä - ne ovat koostumukseltaan hyvin erilaisia.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
NIin, täyskorvatavuus on hieno asia (potilaalle), mutta sairauspäiväraha ei, koska sillä tuskin edes elää. Nämä ovat hankalia juttuja. Jaksamista.

Erityisesti persoonallisuushäiriöisiä biponaisia on muistaakseni tutkittu ja kalaöljyt alkoivat vaikuttaa kun siirryttiin usean gramman päiväannoksiin. Muita etujakin tietty on, ihon laatu usein paranee, nivelkivut hellittää jne. Niin ja näissä käytettiin kalaöljyä, ei maksaöljyä - ne ovat koostumukseltaan hyvin erilaisia.




Jepu maanantaina ku saa massia eli huomenna tallustan kauppaan ja ostan kalaöljyä ja otan lääkkeiden kanssa. Seurailen vaikka puolenvuodenajan mitä vaikuttaa mieleen ja jatkan jos koen hyödyksi.

Shriek kyllä mä olen ihan lääkärin kanssa lääkitykseni viimeksi purkanut ja saanut ihan oikelta lääkäriltä absenor reseptin ja juoksen myös kyseisen lääkkeen takia veriarvoja seuraamassa. Hyvin näyttää absenor toimivan mitä nyt täyspäinen mania oli mutta ehkä se olis ollu vie pahempi ilman lääkkeitä. Joillakin onnekkailla voi elämä olla oireetonta lääkkeiden kanssa lähes täysin. Joillakin oireet vaan hieman tasoittuu kuten itselläni. Esimerkiksi nyt huomaan että masennusta päin kääntyy manian jälkeen mutta ei niin rajusti kuin ennen kun olin neuroilla lääkitty.

Missään tapauksessa en näillä teksteilläni kiroa neuroleptejä lääkkeinä täysin turhiksi koska joillekkin ja monillekkin niistä on suurta apua sivuvaikutuksista huolimatta. Itse olen esimerkiksi erittäin herkkä kaikenlaiselle kemialle mitä ulkopuolelta tulee elimistööni. Pelkkä kofeiinikin on itselleni melkoinen huume. Mutta sitä mieltä olen että neuroja määrätään ihan liikaa ja turhaankin ihmisille miettimättä ensin muita hoitokeinoja. Ovat kuitenkin erittäin vahvoja lääkkeitä ja pidemmällä käytöllä tosiaan rappeuttaa niitä aivoja ja elimistöäkin.

Myös valproaatitkin on pelottavan kuulosta tavaraa kun vaikuttaa esim maksaan ja ynnä muuhun. Ja sulkee jotain reseptoreita aivoissa jos joskus oikein käsitin no siihen niitten vaikutus lienee perustuukin. No mulla ne auttaa toisilla joku muu.

Alko tehä mieli uunilohta ku rupes miettimään sitä kalaöljyä..

Vierailija

Kuinkas monta milligrammaa omega 3 sitten voipi ottaa? Että saa jotain tuloksiakin. 2000mg vai onko 3000mg jo liikaa? Tsuumailin ottaa sen 3.

Vierailija
maarit_
Missään tapauksessa en näillä teksteilläni kiroa neuroleptejä lääkkeinä täysin turhiksi koska joillekkin ja monillekkin niistä on suurta apua sivuvaikutuksista huolimatta.



Olisi kannattanut, ja ainakin muiden vastaavassa tilanteessa olevien kannattaa kokeilla psykoterapiaa, jos ei pidä lääkkeistä. Lääkkeistä voi aina kieltäytyä, enkä usko, että sellaisen henkilön tapauksessa, joka itse hakeutuu hoitoon, on lääkärillä valtuuksia pakottaa lääkeavusteista hoitoa.

Itsekin aikanaan ajattelin hoitaa unettomuutta vahvemmilla lääkkeillä ja sain siihen tarkoitukseen lääkäreiden suostumuksen(mielialalääke reseptin), mutta d-vitamiinin ja vahvojen omega-3-kapselien säännöllinen käyttö on ajanut asiansa. Ei ole mitään kiinnostusta tai halua sekoittaa päätä vahvemmilla aineilla.

Tsuumailin ottaa sen 3



Ei ole mitään järkeä vetää tuollaisia määriä. Noudatat vain esim. Möllerin omega-3 purkin annostelu ohjetta. Korkeintaan 2 kapselia päivässä.

Vierailija
Shriek
maarit_
Missään tapauksessa en näillä teksteilläni kiroa neuroleptejä lääkkeinä täysin turhiksi koska joillekkin ja monillekkin niistä on suurta apua sivuvaikutuksista huolimatta.



Olisi kannattanut, ja ainakin muiden vastaavassa tilanteessa olevien kannattaa kokeilla psykoterapiaa, jos ei pidä lääkkeistä. Lääkkeistä voi aina kieltäytyä, enkä usko, että sellaisen henkilön tapauksessa, joka itse hakeutuu hoitoon, on lääkärillä valtuuksia pakottaa lääkeavusteista hoitoa.

Itsekin aikanaan ajattelin hoitaa unettomuutta vahvemmilla lääkkeillä ja sain siihen tarkoitukseen lääkäreiden suostumuksen(mielialalääke reseptin), mutta d-vitamiinin ja vahvojen omega-3-kapselien säännöllinen käyttö on ajanut asiansa. Ei ole mitään kiinnostusta tai halua sekoittaa päätä vahvemmilla aineilla.

Tsuumailin ottaa sen 3



Ei ole mitään järkeä vetää tuollaisia määriä. Noudatat vain esim. Möllerin omega-3 purkin annostelu ohjetta. Korkeintaan 2 kapselia päivässä.



Olen käynyt KELA:n korvaamana 3 vuotta psykoterapiassa 1x/vko ja yhdessä välissä kävin puolen vuoden ajan 2x/vko. Oma vastuu 2e. Muutoin terapia maksaa 70e/tunti. Kolmea vuotta pidempään ei KELA korvaa psykoterapiaa ja harvat saavat edes vuoden terapiaa joten olen ollut onnekas ja hyödyin aikanani terapiasta ja se antoi minulle eväät voittaa ongelmiani. Elinikäinen sairauteni vaatii kuitenkin lääkityksen.

Kiitos vinkistä kalaöljyn annostukseen.

Niin terapiaa kyllä tarttis saada ihmisten lääkärinmääräyksestä mieluummin kun niitä lääkkeitä heti naamaan. Mutta no terapeutteja ei oo tarpeeksi eikä muka rahaa vaikka käytännössä psyykelääkkeiden käyttö tulee yhteiskunnalle terapiaa kalliimmaksi. Esimerkiksi seroquel prolong lääke jota joskus söin olisi annoksellani maksanut kuukaudessa n. 280 euroa. Lisäksi efexor 35e/kk Lääkekorvaus mahdollisti että minulla oli varaa syödä lääkkeitä.

Ja oishan se mukavaa että sais läheisistäkin tukea ja keskusteluapua mut meidän kansan luonteeseen ei oikein tunnu sellainen kuuluvan.

esim: skitsofreniankin hoidossa on hyötyä psykoterapiasta:
"Psykoterapialla lienee vaikutusta ainakin sairauden kanssa selviytymiseen, joskin eräät terapeutit ovat saaneet hyviä tuloksia tiiviillä psykoterapialla. Ympäristön tuki on varsin merkittävä tekijä hoidossa. Niinpä eräissä kehitysmaissa, joissa suhtautuminen psyykkisiin sairauksiin on neutraalia ja lähellä on runsaasti auttavia ihmisiä, skitsofrenian ennuste on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Suomessakin se on selvästi kohentunut parin viime vuosikymmenen aikana, kun hoito on tehostunut ja hoitoon hakeudutaan varhemmin."

http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_4.html

Vierailija
Shriek
Lääkäri myös yleensä selittää hoidon alkaessa niistä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja miten niiden kanssa tulisi menetellä. Oma vastuu alkaa, kun päätät tietoisesti olla noudattamatta lääkärin ohjeita. Hoitosuhteessa se vastuu on lääkärin.



Vastuu lääkärin, mutta jos lääkärin hoito meneekin pieleen, millä tavoin lääkäri joutuu siitä vastuuseen?

Kertooko lääkäri yleensä käytännössä potilaille määräämiensä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista? Tietääkö lääkäri aina itsekään?

Ehditäänkö tällaisia asioita lyhyillä vastaanottoajoilla edes käsitellä?

Vierailija
AjattelevaineN
Shriek
Lääkäri myös yleensä selittää hoidon alkaessa niistä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja miten niiden kanssa tulisi menetellä. Oma vastuu alkaa, kun päätät tietoisesti olla noudattamatta lääkärin ohjeita. Hoitosuhteessa se vastuu on lääkärin.



Vastuu lääkärin, mutta jos lääkärin hoito meneekin pieleen, millä tavoin lääkäri joutuu siitä vastuuseen?

Kertooko lääkäri yleensä käytännössä potilaille määräämiensä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista? Tietääkö lääkäri aina itsekään?

Ehditäänkö tällaisia asioita lyhyillä vastaanottoajoilla edes käsitellä?




Juu juu kyllähän sitä voi niitä annoksia nostaa ja alentaa lääkärin ohjeen mukaan ihan itte. Mutta vaikka sanoin lääkäreille ettei minkään sorttinen neurolepti millään annoksella minulle sovi niin ei otettu kuuleviin korviin ennekuin itse etsin tietoa vaihtoehtoisista lääkkeistä ja anelin että miks ei tätä mulla kokeilla???!!! Ja suostuttii sitten lopulta ONNEKSI.
Ei nuo kunnalliset mielenterveystoimistojen lääkärit paljoa ehdi paneutumaan yhden potilaan hoitoon koska niillä potilaita riittä hoidettavaksi useita kymmeniä per lääkäri. Moni lääkäri ei muista edes potilaidensa kasvoja vaikka vastaanotolla olisi muutamaan otteeseen käynyt. Siksi näitä hoitovirheitä ja vääriä diagnooseja liikaa tuleekin koska potilaita on paljon ja lääkäreitä ja muutakin henkilökuntaa liian vähän. ja mielisairaalapaikkoja on liian vähän ja avohoitokin aika rappiolla tosin paranemaan päin.
Yksityisellä on enemmän aikaa ja vähemmän potilaita mutta se maksaa jumalattomasti. Jotain 150e/tunti tais olla yks yksityinen millä joskus kävin ja sitä ei sairaspäivärahoista paljon maksella tai opintotuesta ynnä muusta. Että työssäkäyville varakkaammille kyllä mahollisuus käydä heillä.

Eikä lääkärit ole erehtymättömiä Jumalia. Vituttaa itteeni että usein potilasta ja varsinkin mielenterveyspotilasta tunnutaan pitävän ihan tyhminä. En ole lääkäri. Aikanaan kyllä opiskelin hoitoalaa ja sitten ihan ajankuluksi nykyään luen lääkkeistä ja psykiatriasta ja kaikesta ihmisen terveyteen liittyvästä hölpötyksestä. Ja tokihan lääkärissä käyn ja toimin heidän ohjeittensa mukaisesti mutta osaan myös käyttää omaa järkeäni ja kuunnella elimistöäni ja päätäni.

Semmosta.

Vierailija
AjattelevaineN
Vastuu lääkärin, mutta jos lääkärin hoito meneekin pieleen, millä tavoin lääkäri joutuu siitä vastuuseen?



Potilaan tehtävä on nostaa syyte, jos kokee, että lääkäri ei ole tiennyt mitä tekee ja jos kokee, että hoidosta on koitunut hänelle itselleen vahinkoa hänestä itsestä riippumattomista syistä.

Kertooko lääkäri yleensä käytännössä potilaille määräämiensä lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista? Tietääkö lääkäri aina itsekään?



Etkö ole koskaan joutunut käymään lääkärin vastaanotolla? Ainakin minulle on joka kerta selitetty asiat niin huolellisesti, että ilman lääkepaketteihin liittyviä käyttöohjeita, kaikkea ei edes onnistuisi palauttamaan mieleen.

Ehditäänkö tällaisia asioita lyhyillä vastaanottoajoilla edes käsitellä?



Ehditään kyllä ja voi itse vaikka pyytää, että varataan pidempi aika vastaanotolle, jos kyse on vakavemmasta ongelmasta.

Vierailija

Joo, mutta jos vaikka on kovinkin pahasti mennyt hoito pieleen, vaivainen potilas ei välttämättä ole kykeneväinen sellaisiin raskaisiin usein monien vuosien prosesseihin, jonka melkein minkä tahansa syytteen nostaminen vaatii.
Ja moniko on nostanut, esim. Suomessa?

Ja mitä sairaampi ihminen on, sitä vaikeampi pitää omia puoliaan vaatien riittävästi aikaa ja oikeuksiaan jne.

( Omakohtaisesti en ole ollut hankkimassa psyykenlääkereseptejä ollenkaan.)

Vierailija

Sairasta kohtelua, kuten valitettavan usein Suomen mielisairaanhoidossa.

Neuroleptit aiheuttavat todella paljon sivuvaikutuksia ja niitä tulisi todellakin määrätä vain psykoottisille potilaille. Tällöinkin tulisi käyttää vain uudempia toisen polven neuroleptejä, eikä esim. Truxalia (klooriprotikseeni) eikä varsinkaan Klorpromania (klooripromatsiini), joka on yksi vanhimpia 1. polven neuroleptejä, paitsi sellaisilla potilailla, jotka ovat käyttäneet niitä ilman haittavaikutuksia aikaisemminkin. Valproaattihan on varsinaisesti epilepsialääke, joka lisää aivojen GABAergistä toimintaa ja siten hillitsee niiden liikatoimintaa. Sitä käytetään kuitenkin myös esim. manian hoidossa ja näköjään Maaritin kohdalla hyvin tuloksin.

Maarit tuo vapinasi on todennäköisin peräisin juurikin aikaisemmasta neuroleptilääkityksestäsi. Neuroleptien yksi vaikutusmekanismihan (1. polven neurolepteillä oikeastaan ainoa merkittävä vaikutusmekanismi) on dopamiinin D2-reseptorien salpaus. Liikkeiden normaalia toteuttamista varten aivot tarvitsevat jatkuvaa dopaminergistä stimulaatiota striatumissa. Kun dopamiinin vaikutus epäselektiivisesti estetään koko keskushermoston alueella, saadaan aikaan samanlainen vaikutus kuin Parkinsonin taudissa, jossa dopamiinin eritys on vähentynyt. Oire on yleensä pysyvä ja tälle on oma nimityksensäkin: lääkeparkinsonismi. Neurolepteillähän on jäätävä määrä muitakin haittavaikutuksia, kuten juuri kuvailemasi muistiongelmat, painonnousu ja muut antikolinergiset oireet ja esim. maligni neuroleptioireyhtymä (n. sadasosalla käyttäjistä), joka hoitamattomana tappaa nopeasti 10-15% sairastuneista.

Suomessa ongelma tuntuu olevan se, että mielenterveyspotilaiden unohdetaan olevan ihmisiä. Moni ongelma ratkeaisi keskustelemalla, mutta kun aikaa ei ole, pelataan varman päälle ja määrätään lääkitys. Toinen ongelma on se, että jättämällä lääkkeen määräämättä lääkäri ottaa suuren riskin, sillä mahdollisesti väkivaltaisen, itsetuhoisen tms. potilaan toiminta voidaan tämän jälkeen helposti vierittää "epäpätevän" lääkärin syyksi. Lääkärin tulee siis oman selustansa turvaamiseksi toimia ikäänkuin varman päälle määrätessään lääkitystä puutteellisten potilastietojen ja vähäisten potilaskontaktien perusteella. Potilaan laajempaan tutkimukseen ei yksinkertaisesti monesti ole aikaa. Lisäksi ongelmana on se, että kaikki lääkkeiden potilaille tuottama mielihyvä nähdään vaarallisena, moraalittomana ja perverssinä hirviönä, jota tulee kaikin keinoin vältellä. Hyvänä esimerkkinä juurikin tuo Truxalin määrääminen laitoshoidossa bentsojen sijaan.

Farmakologian luentomateriaalieni mukaan neuroleptejä voi määrätä myös pahoinvointiin esim. sytostaattihoidossa. Annokset ovat pienet ja hoitoaika lyhyt, mutta silti: WTF mies? Vanhusten hoidossahan neuroleptit ovat lähinnä laillinen ja omaisille huomaamaton vastine eutanasialle: hoitohenkilökuntaa sekavien vanhusten hoitoon ei ole, eikä vanhuksia voi lopettaa, joten heidät lääkitään hiljalleen helposti hoidettaviksi vihanneksiksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat