Itsereflektion puute ja muiden älyn yksinkertaistaminen

Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Tätä foorumia ja muitakin nettisivustoja lukiessa on tullut törmättyä sellaisiin nettipersoonallisuuksiin, jotka ovat jotenkin todellisuudesta irrallaan ja omaavat epärealistisia kuvitelmia itsestään ja ajamastaan asiasta. Hyvin usein kyse on sellaisesta persoonallisuudesta, joka haluaa ajaa jotain aatetta tai pyrkii jonkun aatteen ajamisella tai tietynlaisten mielipiteiden ilmaisulla saamaan kannustusta joltain tietyltä ryhmältä. Mistä johtuvat oletukset siitä, että aika alkeellisellakin logiikalla vääristyneistä ajattelutavoista yritetään vääntää jotain universaalin ajattelutavan sääntöä? Miksi oletetaan ettei selvä puolueellisuus esim. kommentoijien kohtelun suhteen olisi selvästi havaittavissa sellaisessa tapauksessa, jossa oikein paistaa läpi eriarvoinen kohtelu esim. arvostelijoiden sukupuolen, iän tms. vastaavan suhteen eli tietyn ryhmän suhteen reagoidaan negatiivisista arvosteluista, mutta toisaalta ollaan suut supussa sitten jonkun muun ryhmän ulosannin suhteen?

Mistä johtuu ihmisten tarve uskotella itselleen ympäristön olevan vain korkeimmillaan hänen itsensä tasolla? Mistä lähtee tarve uskotella omaavansa kykyjä, joista ei sitten kuitenkaan pystytä tarjoamaan todisteita missään muodossa eli vaikuttavat alunperinkin olemattomilta? Mikä vaikeus on siinä, että todella hankkisi selvästi todistettavissa olevia lahjakkuuksia ja näitä sitten todisteena esiin toisi? Pääosin kuitenkin itseäni kiinnostaa tässä, että miksi ihmiset valehtelevat sekä itselleen ja muille sen sijaan, että ihan reaalitasolla yrittäisivät jotain ja siitä mainetta saisivat. En ymmärrä myöskään mitään milloinkaan minkään eteen tekemättömien vaatimuksia heidän kunnioittamisestaan ja siitä, että pitäisi uskoa jotain ilman todisteita. Minusta on paljon hävettävämpää uskotella itsestään ja kyvyistään kaikenlaista kuin tuoda se esiin, ettei paljoa mitään kykyjä omaa, mutta elää muuten sitten täysipainoisesti ja itseään tyydyttävästi sekä saattaa olla myös omana persoonallisuuteenaan ympäristönsä rakastama.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija
Stinger
Mistä lähtee tarve uskotella omaavansa kykyjä, joista ei sitten kuitenkaan pystytä tarjoamaan todisteita missään muodossa eli vaikuttavat alunperinkin olemattomilta? Minusta on paljon hävettävämpää uskotella itsestään ja kyvyistään kaikenlaista kuin tuoda se esiin, ettei paljoa mitään kykyjä omaa, mutta elää muuten sitten täysipainoisesti ja itseään tyydyttävästi sekä saattaa olla myös omana persoonallisuuteenaan ympäristönsä rakastama.



Forumilla on paljon sellaisia kirjoittajia, joilla lienee ongelmia mielenterveytensä suhteen, ja joita ei kiinnosta keskustella psykologiasta. Psykologia tieteenä koetaan syyllisenä omaan ahdinkoon elämässä ja usein ajatellaan, että jos oltaisiin säästytty lääkäreiden/psykiatrien diagnooseilta, oltaisiin säästytty myös ongelmilta. Tällaiset psykoottisomnipotentit harhat vaikuttavat tavallisilta.

En tosin ymmärrä kysymystäsi, miksi kenelläkään olisi tarve todistella kykyjä ja miksi heidän pitäisi todistella sitä esim. sinulle? Jos joku elää harhassa, ei hänen tarvitse todistella asiaa kenellekään muulle kuin itselleen. Jos taas ei ole harhainen, on ihan luonnollista, että asioista halutaan keskustella muiden ihmisten kanssa. Mikä siis on sinun mielestäsi se ongelma tässä asiassa? Koetko, että ihmisillä ei saisi olla mitään mielipiteitä ja kiinnostuksen kohteita, joista he haluavat puhua muillekin ihmisille?

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Minua kiinnostaa itseasiassa se, että miksi ihmiset valehtelevat omaavansa taitoja ja kykyjä, joita heillä ei ole ja syyt tähän valehtelemiseen. Myöskin se kiinnostaa, miksi väheksytään vastapuolen älyä ollenkaan tätä tuntematta ja mistä lähtee se usko oma älyn ylivoimaisuuteen elämänkokemuksista piittaamatta. Myöskin miksi ei tälläisen stereotypiän osallisena oleva henkilö ei tule ja kerro niitä todellisia tuntemuksia.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija
Stinger
Minua kiinnostaa itseasiassa se, että miksi ihmiset valehtelevat omaavansa taitoja ja kykyjä, joita heillä ei ole ja syyt tähän valehtelemiseen. Myöskin se kiinnostaa, miksi väheksytään vastapuolen älyä ollenkaan tätä tuntematta ja mistä lähtee se usko oma älyn ylivoimaisuuteen elämänkokemuksista piittaamatta. Myöskin miksi ei tälläisen stereotypiän osallisena oleva henkilö ei tule ja kerro niitä todellisia tuntemuksia.



Itsehän sinä juuri kerroit itsellesi sen syyn, että miksi. Niitä todellisia kokemuksia asiasta ei ole olemassakaan. Siksihän niitä valheita kerrotaan, että ei itse tarvitsisi nähdä sitä samaa vaivaa asioiden eteen, minkä muut näkevät. Pyritään siis lähinnä kanavoimaan ne edut itselle, eikä hankkimaan niitä rehellisin keinoin. Esimerkiksi jos narahdat jonkun oppilaan kiusaamisesta, niin saatat kertoa asiasta valheellisen todistuksen siksi, että pyrit välttämään siitä sinulle koituvaa rangaistusta.

Vierailija

Ei kait älykkyys estä ihmistä elämästä haavemaailmassa. Omien kokemusten mukaan, juurikin älykkäät kehittelevät mitä mielikuvituksellisempia skenaarioita todellisuuden luonteesta, ja jatkavat täten luomistyötä. Mikään ei tosin estä älykköä luomasta paskaa.
Vähemmän älykkäät vaan apinoivat muiden tuotoksia, luomatta itse koskaan mitään. Tyytyvät kylpemään muiden eritteissä.

Ehkäpä taas pitäisi erotella, että ei älykäs ole välttämättä viisas. Super älykäs mensalainen voi olla muita laskelmoivasti hyväksikäyttävä psykopaatti. Napin painannan maestro, narujen vetelijä, jolle vähemmän älykkäät toimivat marionetteinä. Joskushan suhde voi olla jopa toimiva ja molemmat osapuolet nauttivat roolistaan, varsinkaan jos marionetti ei ymmärrä hyväksikäyttö suhdetta.

En osaa sanoa mikä ajaa älykön ylipäätään uskotelemaan luomisskenaarionsa muillekin. Joillakin voi olla vain primitiivinen tarve tuoda taidetta esille, muiden katsottavaksi... ehkäpä kysymyksessä, ei edes ole uskottelu, ehkäpä vain näytteile pano.

Ja jos siitä näyttelystä tulee ns. yleinen/yhteinen totuus, jota sitten kimpassa/porukassa toitotetaan, aika tekee tehtävänsä, porukat hajoavat ja taas uusia tauluja maalataan. Totuus elää omaa elämäänsä.

Aika monethan valitsevat totuuden tauluja, sieltä mistä on helpoin kulkea, eli massan mukana, suurin saleihin tuijottamaan vanhoja tuttuja turvallisia moonan hymyjä, uusia porukalla valittuja. Massan patoutuneet agressiot sitten purkautuvat, rajarikko ajatuksiin joita väkisinkin syntyy ajattelevassa ja luovassa ilmapiirissä. Sotahan siitä syntyy, vaan ei isokaan porukka näkymätöntä vihollista tappaa voi.

En sitten tiedä missä vaiheessa ylitetään se kriittinen raja, jossa jonkun luovan älykön mielikuvitus muuttuu todellakin reaaliseksi muidenkin silmissä. Niin ja kumpi oli oli ensin kuvitus vai reaali. Onko olemassa kriittinen massa?

Ketäänhän ei kannata uskoa, varsinkaan minua, minä mitään tiedä. Kun jokainen voisi tallata omaa polkuaan, miksi seurata ketään?

Kyllähän kait kuitenkin kaikki elävät enemmän tai vähemmän haavemaailmassa, omassa pikku/vähän isommassa putkosessaan, josta sitten kurkkivat ulos ja kertoilevat mitä näkevät, kurottavat infiniteettiin ja kopsahtavat takaisin maanpinnalle. Kukaan tätä myllyä ohjaa, sitä luodaan yhdessä jatkuvasti, siis ne jota osallistuu, ketään ei kai pakoteta mihinkään?

Uskon varaisia asioita jää loppujen lopuksi yllättävän paljon... ei niihin tutkimuksiinkaan aina voi täysin luottaa, kun siellä kuitenkin taustalla kummittelee niin monasti intressejä tutkia ja rahoittaa, jotakin asiaa, jonkun puolesta, jotta taas se mielikuvituksellinen asia saataisiin näkyviin sinne pikku putkiloon, ja se pikku apina rummuttamaan niitä kapuloita sovittuun tahtiin.

Iät ajat massoja liikuteltu, toisinajattelijat tapettu, noidat poltettu, mielensairaaloihin sullottu... seuratkaa johtajaa.

Enkä tullut tänne niinkään ajattelemaan vaan kokemaan, ajatusten siivittämänä. Mikäli kokemuksen aiomme pukea sanoiksi meidän täytyisi kehittää uusi kieli, ja siltikin se olisi vain uusi vaateriepu. Alastomuus kunniaan, aloitetaan taas mykkäkoulu. Teletapitetaan toisemme näkemään mitä tarkoitamme.

En nyt tiedä vastasinko täysin kysymykseen, ehken ihan sattumanvaraisestikaan näitä kirjaimia järjestellyt, pikemminkin kaoottisesti.

T: Order out of Chaos

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Onko minulla epärealistisia kuvitelmia? Katsotaanpa.

Sain alta kouluikäisenä päähäni että minusta pitää tulla kirjailija. En osaa sanoa miksi niin on. Kouluaineitakin oli kiva kirjoitella ja joku pieni kirja noidan ja tytön seikkailuista, nämä kaikki äitini tietenkin heitti menemään, joten en pääse niitä jälkikäteen lukemaan että tietäisin oliko niitä lahjoja lapsena vai ei.

Kotoa päästyäni kukaan ei päässyt enää kajoamaan teksteihini, joten sain rauhassa kirjoitella novelleja ja 90-luvulla kokonaisen romaaninkin. Mutta pikkuhiljaa vakuutuin siitä että kaikki mitä kirjoitan on pelkkää paskaa ja niin naivia kamaa että turha sitä olisi minnekään tuputtaa.

En ole itse koskaan osannut ajatella että kirjailijaksi päätyminen olisi jotenkin aivan ylimaallisen ihmeellistä koska tässä maassahan puolet porukasta kirjoittaa tai haluaa kirjailijaksi. Haave moisesta on NIIN yleinen että se banalisoituu ja täten on aivan yhdentekevää onko joku kirjailija tai tuleeko hänestä sellaista - jos oikein laajasta vinkkelistä katsotaan.

Mutta pirun tärkeää se olisi ollut minulle itselleni itsenäni itseäni varten. Enhän ole koskaan kirjoittanut kenellekään toiselle kuin vain itselleni. Silti minulla on jatkuva tarve jakaa muillekin itseäni, itseni. Toivon aina että itsekkään ja omahyväisen tarpeen tuoda itseään esiin saisi jotenkin yhdistetyksi epäitsekkääseen muiden ihmisten viihdyttämiseen, joten siksi tarinoiden kirjoittaminen olisi luontevaa, ja jos en kirjoita fiktiota, niin sitten kirjoitan jotain muuta ja jatkuva kirjoittaminen on luontainen tilani olla. Vaikkei minusta koskaan sitä kirjailijaa tulisikaan.

Ja pitääkö kaikista jotain tulla? Voihan sitä tosiaan olla ympäristön rakastama vaikkei niitä todisteita aina olekaan lätkiä pöytään että katsos kun olenkin nerokas yksilö. Itse vain olen aina kokenut jotenkin merkillisellä tavalla ettei minua hyväksytä jos en saa jotain aivan ihmeellistä aikaiseksi. Koska en osaa kirjoittaa ihmeellistä kirjaa, en siis taida edes yrittääkään ikinä julkaista mitään. Jään siis suosiolla kelpaamattomaksi ihmiseksi. Oli se kelpaamattomuus korvieni välissä tai missä hyvänsä.

Toisaalta en oikein usko mihinkään "ympäristön rakkauteen". Rakkautta ei riitä tässä maailmassa kaikille, ehkä vain harvoille ja valituille. Eikä siinä auta pätemiset, älyt eikä mikään. Se on jostakin mystisestä onnesta kiinni kuka löytää rakkauden ja kuka ei.

Ja heikkohan täällä ei saa olla. Heikko ei voi olla rakastettava. Näkisipä joskus yhdenkin ainoan ihmisen joka ihan oikeasti, vilpittömästi ja ilman poikkeuksia hyväksyisi ihmisten heikkouksia. Yleensä lepertely moisesta on pelkkää suunpieksämistä, sitten kun ihan oikeasti tulee sellainen ihminen vastaan jo(n)ka jollain tasolla on heikko linkki, niin eihän se nyt vaan sovi millään että kyseinen ihminen halventaa koko luomakuntaa sillä että on olemassa.

Ehkä kyvyttömyys hyväksyä heikkouksia joskus korreloi älyn määrän kanssa. Mitä enemmän älyä, sitä enemmän vaatimuksia. Vaikka ne pääasiassa kohdistuisivat omaan itseen, niin väistämättä käy yleensä myös niin että itseltään paljon vaativa alkaa vaatia myös muilta.

Vierailija
Stinger
Pääosin kuitenkin itseäni kiinnostaa tässä, että miksi ihmiset valehtelevat sekä itselleen ja muille sen sijaan, että ihan reaalitasolla yrittäisivät jotain ja siitä mainetta saisivat.



Itselleen ei voi valehdella, ja muut eivät ansaitse totuutta. Valheella ja petoksella on kiva luoda turhia toiveita ja niiden myötä musertavia pettymyksiä toisille ihmisille, varsinkin kun tällaisissa tapauksissa ihmisillä on tapana syyttää itseään. Ei tarvitse "todellista" mainetta ja mammonaa voidakseen kyykyttää ja pompottaa muita ihmisiä. Hihi. ^_^

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olisi vihdoin viimein kiva kuulla tarkemmin siitä ihmisestä joka on saanut Stingerin tuntemaan allergiaa kaikkia sellaisia ihmisiä kohtaan joissa hän olettaa näkevänsä suuruudenhulluutta ja katteetonta luottamusta omiin olemattomiin kykyihin tai tietämykseen.

Viitaten viimeisimpään oletettavasti itseeni kohdistuneeseen kommenttiin

vapaa-sana-f5/koolla-on-valia-t46848-105.html (vähän ennen puoliväliä, en edelleenkään osaa kohdistaa linkkiä)

jäin todellakin ihmettelemään että pitääkö internetin keskustelupalstalla tosiaankin olla ihan oikea seksologi kirjoittaakseen seksistä, tai onko voimakas tarve purkaa omia kokemuksia välittömästi kirjoittaen (koska omalla kohdalla kirjoittaminen vastaa melkeinpä hengittämistä) välttämättä shokeerauksen eli esittämisen/elvistelyn tarvetta. Hivenen tuosta episodista jäi sellainen kuva että toimin jonkinlaisena varakanavana vihan purkamiselle koska palstalla ilmeisesti pitkään syntipukin virkaa toimittanut Rasputin ei enää ole haukuttavissa.

Miten keskustelupalstan voi nähdä niin kauhean merkittävänä ja tärkeänä paikkana että tänne kirjoittaakseen pitäisi sukia tukka, pukeutua pyhävaatteisiin ja naputella juttuja vain jos on heittää perään akateemista titteliä ja mahdollisuus viitata johonkin tutkimukseen? En ymmärrä.

Mutta ongelmahan ei ole se mitä täällä on tapahtunut tai miten minä asioita koen, vaan se että Stingerillä on ilmeisestikin ollut (varmaan koko elämän ajan) lähipiirissään ihminen jonka jutuissa on puolet ilmaa mukana ja koko elämänmeno pelkkää uhoa ja puhkua. Esim. patologisen valehtelijan varjossa eläminen lienee varmaankin aika raskasta. Ehkä jossain vaiheessa alkaa epäillä jo omia sanomisiaankin. Kun koko elämä menee sen arvuuttelussa oliko tuo viimeisin mitä joku sanoi totta vai ei, ehkä ei usko enää lopulta omaa itseäänkään. Tällöin varmaankin herää pelko että joku kolmas osapuoli voisi uskoa että se mitä itse sanoo on valetta. Ehkä tätä varten kehittyy sitten jonkinlainen vihjailutyyli; kun ei kohdista mitään oikein kehenkään suoraan vaan epämääräisesti heittää vaan jotain ilmaan, kukaan ei voi tulla sanomaan että TUO OLI VALE, koska ei edes ole varma koskiko se häntä itseään vai jotakuta toista!

Jos olen tässä asiassa väärässä, niin sitten olen, mutta tällainen idea minulle tuli ja ymmärrän tavallaan miksi tuollainen prosessi tai (alitajuinen?) päätös tai valinta voisi olla mahdollinen. Olen itse ihmisenä aika epävarma siinä mielessä että jos vain joku kehtaa minulle tarpeeksi voimallisesti jotain väittää, niin vaikka itse tietäisin paremmin, saatan alkaa uskoa sitä toista. Sellainen tunne ei ole todellakaan mikään kiva että oman olemuksen tai uskomuksen koko perusta saattaa hapertua koska tahansa vain jonkun toisen ihmisen satunnaisten möläytysten vuoksi.

Mistä tällaisia epävarmoja ihmisiä sitten tulee? Perheistä joissa lapsilta on otettu luulot pois tavalla tai toisella? Mitätöity ja väheksytty?

Jotain on kumminkin lapsuudessa täytynyt olla pahasti vialla jos aikuisena tuntee jatkuvaa tarvetta saada jotain aikaiseksi että kelpaisi edes sille normiviivalle jolla muut ovat mukamas jo entuudestaan (tämä oma kokemukseni) tai jos tuntee jatkuvaa tarvetta vaatia että kaikkien jotka vain vähänkin suutaan aukaisevat on pystyttävä ankkuroimaan sanomisensa tittelein, koulutuksin ja tutkimuksin. Miksi täällä pitää elää niin otsa rypyssä?

Sori jos tämä nyt oli taas inhottavaa luettavaa kun toivoin subjektiivisempaa materiaalia, mutta olisi hemmetin kiva jos tietäisi mistä ylipäätään puhutaan ettei kaikki ole aina sellaista epämääräistä höttöä. En jaksa uskoa että mikään tietty persoonallisuustyyppi alkaa yhtäkkiä kiinnostamaan jotakuta ellei hänellä ole siitä itsellään (rasittavia) kokemuksia vuosien varrelta. Meillä kaikilla kirjoittajilla täällä taitaa olla jonkinlaisia ikuisuusteemoja jotka änkevät esille aina tuon tuostakin, ja tämä Stingerin teema tietyllä tapaa rasittavista persoonista olisi kiva vihdoin viimein käydä oikein pohjamutia myöten läpi että saataisiin jonkinlainen ote asiasta niin ettei sitä tarvitse vuodesta toiseen veivata.

Tietysti jos pelkona on että tulee tunnistetuksi täältä netistä niin sittenhän asiaa ei kai voine käsitellä. Harvemmin ajattelen tätä kun en itse omaa mitään laajaa tuttavapiiriä, enkä toisaalta tietämilleni ihmisille luettele niiden foorumien nimiä joilla pyörin. Mutta jotain vähän lihaisampaa kamaa olisi mukava saada luiden ympärille että tietäisi paremmin mistä puhutaan aina kun Stingerin tämä tietty teema on esillä. Muuten menee niin epämääräiseksi.

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005
Shriek
Stinger, katso kyseinen videopätkä ja kerro sitten, että ajoitko takaa tällaista tapausta?

http://www.youtube.com/watch?v=rrNbLBS1D2Q[/quote]
Miksi ihmeessä menin katsomaan tuon?

Tässä kyllä tarvittaisiin tripla-facepalmit kuvaamaan häpeän tunnetta.

Ei ole maailmassa niin paljon palmeja tai feissejä, että sitä voisi niiden avulla kuvata. Ei hyvänen aika. Se on eri juttu, jos joku mokaa vahingossa, mutta että ihan omasta halustaan.

Vierailija
Stinger
Minua kiinnostaa itseasiassa se, että miksi ihmiset valehtelevat omaavansa taitoja ja kykyjä, joita heillä ei ole ja syyt tähän valehtelemiseen. Myöskin se kiinnostaa, miksi väheksytään vastapuolen älyä ollenkaan tätä tuntematta ja mistä lähtee se usko oma älyn ylivoimaisuuteen elämänkokemuksista piittaamatta. Myöskin miksi ei tälläisen stereotypiän osallisena oleva henkilö ei tule ja kerro niitä todellisia tuntemuksia.



No narsismi selittää tuosta aika ison osa, narsistilla ei ole itsereflektion tarvetta. Narsisti on aina valehtelija, joka uskottelee itselleen jotain, jonka uskottavuus riippuu siitä miten hän suhtautuu ja suodattaa palautetta. Narsisti ei myöskään koskaan tunnusta olevansa väärässä ja siksi ei koskaan opikaan mitään. Hän on jo valmis. Traagista on, että hän tarvitsee muita vaikka ei halua olla oikeassa vuorovaikutuksessa. Hän tarvitsee egoteatterilleen yleisön, muuten häntä ei ole.

Cristoffer Laschin The Culture of Narcissism on hyvä johdatus aiheeseen.

Vierailija
Mirepoix
Stinger
Minua kiinnostaa itseasiassa se, että miksi ihmiset valehtelevat omaavansa taitoja ja kykyjä, joita heillä ei ole ja syyt tähän valehtelemiseen. Myöskin se kiinnostaa, miksi väheksytään vastapuolen älyä ollenkaan tätä tuntematta ja mistä lähtee se usko oma älyn ylivoimaisuuteen elämänkokemuksista piittaamatta. Myöskin miksi ei tälläisen stereotypiän osallisena oleva henkilö ei tule ja kerro niitä todellisia tuntemuksia.



No narsismi selittää tuosta aika ison osa, narsistilla ei ole itsereflektion tarvetta. Narsisti on aina valehtelija, joka uskottelee itselleen jotain, jonka uskottavuus riippuu siitä miten hän suhtautuu ja suodattaa palautetta. Narsisti ei myöskään koskaan tunnusta olevansa väärässä ja siksi ei koskaan opikaan mitään. Hän on jo valmis. Traagista on, että hän tarvitsee muita vaikka ei halua olla oikeassa vuorovaikutuksessa. Hän tarvitsee egoteatterilleen yleisön, muuten häntä ei ole.

Cristoffer Laschin The Culture of Narcissism on hyvä johdatus aiheeseen.


Ja tässä pari käytännön toteutusta:

200 lentäjää liioitteli lentotaitojaan Kiinassa.

Nigerialainen nettihuijari (prinssi, kenraali...).

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
en5ca
Stinger
Pääosin kuitenkin itseäni kiinnostaa tässä, että miksi ihmiset valehtelevat sekä itselleen ja muille sen sijaan, että ihan reaalitasolla yrittäisivät jotain ja siitä mainetta saisivat.



Itselleen ei voi valehdella, ja muut eivät ansaitse totuutta. Valheella ja petoksella on kiva luoda turhia toiveita ja niiden myötä musertavia pettymyksiä toisille ihmisille, varsinkin kun tällaisissa tapauksissa ihmisillä on tapana syyttää itseään. Ei tarvitse "todellista" mainetta ja mammonaa voidakseen kyykyttää ja pompottaa muita ihmisiä. Hihi. ^_^



Kyllä ihmiset valehtelevat usein itselleenkin tai olisiko sopivampaa ehkä sanoa, että vääristelevät totuutta. Esimerkiksi itsestään puhuttaessa pullistelijatyyppinen persoonallisuus usein liioittelee omia tekemisiään ja saavutuksiaan ja vieläpä lisävärjää juttujaan saadakseen ne kuulostamaan paremmilta/kiinnostavammilta ja jopa saman "kokemuksen" sisältökin saattaa muuttua joka kerrontakerralla. Samaten "unohdetaan" itsensä kannalta epämieluisia seikkoja sellaisissa tapauksissa, joissa esim. halutaan mustamaalata jotain toista ihmistä itsekkäistä syistä johtuen. Myöskin traumaattisissa kokemuksissa sitten mieli itsessään yrittää suojella psyykeä toisinaan jopa sen asteisesti, että ihmiselle tapahtuu sen tasoinen muistinmenetys ettei omaa nimeäänsä eikä siihen astista elämäänsäkään muista.

Shriek
Stinger, katso kyseinen videopätkä ja kerro sitten, että ajoitko takaa tällaista tapausta?

http://www.youtube.com/watch?v=rrNbLBS1D2Q




No tuossa oli kyllä selvä todiste siitä, mitä pahimmillaan itsereflektion puute saattaa aiheuttaa. Itse asiassa oli sen verran rajua tavaraa, että pystyin katsomaan laulun aloittamisesta lähtien vain jokusen sekunnin, koska alkuosakin itsessään oli niin vahvasti myötähäpeää aiheuttavaa, että jo senkin seuraamisessa täytyi pakottaa itsensä katsomaan väkisin. Kieltämättä kuitenkin olisi kiinnostavaa tietää miten noille tylleröille on sitten päässyt muodostumaan noinkin todellisuudesta poikkeava kuva kyvyistään, sillä eihän sitä varmaan muuten tuollaisiin kilpailuun otettaisi osaa, jos ei oltaisi jollain tasolla varmoja kykyjen ja lahjakkuuden omaamisesta.

Mirepoix
No narsismi selittää tuosta aika ison osa, narsistilla ei ole itsereflektion tarvetta. Narsisti on aina valehtelija, joka uskottelee itselleen jotain, jonka uskottavuus riippuu siitä miten hän suhtautuu ja suodattaa palautetta. Narsisti ei myöskään koskaan tunnusta olevansa väärässä ja siksi ei koskaan opikaan mitään. Hän on jo valmis. Traagista on, että hän tarvitsee muita vaikka ei halua olla oikeassa vuorovaikutuksessa. Hän tarvitsee egoteatterilleen yleisön, muuten häntä ei ole.

Cristoffer Laschin The Culture of Narcissism on hyvä johdatus aiheeseen.




Miten narsisti pystyy sellaisessa tapauksessa huijaamaan itseään, jossa on paikalla henkilö, joka omaa todellisuudessa niitä ominaisuuksia ja kykyjä, joita narsisti uskottelee sekä itselleen että ympäristölleen omaavansa? Tavallinen ihminen kyllä olisi kuin tulisilla hiilillä, mikäli olisi jotain mennyt väittämään ja asiantuntija sitten tulisi oikomaan ja kertomaan miten asia on ja valheen paljastumista ei pystyisi estämään mitenkään. Täytyy laittaa tuon kirjan nimi muistiin ja etsiä sitten, kun menee vähän paremmin varustettuun kirjakauppaan, kiitos vinkistä.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Hmm... tässä kohtaa sietäisi olla tarkkana. Narsismi-diagnoosia ei kannata ihan noin vain jonkun nettikirjoittelun perusteella jaella. Kiivaiden väittelyiden ajautuminen henkilökohtaisuuksiin on yleensä molempien osapuolten syytä.

We're all mad here.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat