Persoonattomuus - vai samaistaminen?

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ikävuosieni 12 - 18 välillä tietääkseni kolme poikaa ihastui minuun vaikka olin kyseisinä vuosina ruma kuin rupikonna (ehkä hivenen se rumuus alkoi hellittää siinä 17-vuotiaana). Yksi pojista tuijotteli koulunpihan poikki ja pyrki aina lähelle kun seisoskeltiin ympyrässä, toinen lähetti lapun jossa kyseli että alkaisinko oleen ja kolmas istui bussissa aina taakseni jos vain huomasi että olen siellä. (Eli olettamukset ihastumisista perustuvat havaintoihini, eivät omiin kuvitelmiini. Oli toki kivaa olla ihastuksen kohde kun muuten niinä aikoina pyöri välillä itsemurhakin mielessä, ekoja kertoja elämässäni. Eli osaan kyllä tuntea kiitollisuutta, mutta ei se ehkä olisi mikään terve siemen minkään ihmissuhteen aloittamiselle.)

Koska minun logiikkani ei pysty käsittämään että tavallisen tai ihan kivankin näköinen tyyppi ihastuisi rumaan ihmiseen, olen mietiskellyt josko nuo pojat olivat näkevinään minussa jotakin mitä en ole tai mitä he olettivat minun olevan (luonteeltani). Asia on sitten jäänyt kaivelemaan: voiko olla niin että jotkut ihmiset eivät osaa kohdata minua omana itsenäni ja projisoivat minuun jotakin mitä en tosiaankaan ole, oli projisoitu aines sitten myönteistä tai kielteistä?

Entä onko kyse yksin minusta vai onko tämä itseasiassa useimpia ihmisiä koskeva ihan yleinen ilmiö? Oletteko havainneet että teitä jatkuvasti kohdellaan kuin olisittekin joku toinen ihminen?

Netissä kaksi vahvaa miespersoonallisuutta on sanonut minulle että muistutan jotain tiettyä naista jonka he ovat joskus tunteneet (toinen oikeasti, toinen netissä). Tämän johdosta kumpikin suhtautui minuun kyräillen ja kriittisesti, mutta sitten kun ajanmittaan kävi ilmi etten olekaan 1:1 kuten se joku toinen jossakin, kumpikin näytti kokevan helpotusta ja suhtautui minuun tämän jälkeen myönteisemmin.

Ehkä kaikki eivät kykene pääsemään sen kynnyksen yli että joku Maija jossakin ei ole sama asia kuin Pirjo jossain toisaalla. Tällöin ilmatilaa jää pilaamaan voimakas mieltymys tai inho - ja kumpikin asia on mielestäni huono homma jos se perustuu pelkästään oletuksille ja pahimmillaan alitajuisille nyansseille joita ei edes osaa pukea sanoiksi.

Ihmisten samaistaminen toisiinsa on varmaankin aika väistämätöntä ja luonnollista loppujen lopuksi, vaikka se häiritsevää onkin. Itseäni ainakin alkaa ärsyttämään jos joku sanoo että olen ihan kuin se-ja-se. Mutta se mitä alussa kuvailin ja mitä pelkään on se että mitä jos joku tosiaan kokee minut niin persoonattomana että voi asettaa oman minuuteni tilalle minkä tahansa mielikuvituksestaan kaivamansa installaation ja kohdella minua sen mukaisesti? Tapahtuuko tällaista paljonkin? Vai onko pelko turha?

En todellakaan halua olla mikään tyhjä(päinen) astia kaikkien käytettäväksi.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija
Rousseau

Koska minun logiikkani ei pysty käsittämään että tavallisen tai ihan kivankin näköinen tyyppi ihastuisi rumaan ihmiseen, olen mietiskellyt josko nuo pojat olivat näkevinään minussa jotakin mitä en ole tai mitä he olettivat minun olevan (luonteeltani).



Riittäisikö logiikkasi hyväksymään sellaisen mahdollisuuden, että ehkä noiden poikien käsitys kauneudesta ja rumuudesta ei ole yksyhteen omasi kanssa? Entäs sellaisen mahdollisuuden, että oma arviosi omasta kauneudestasi ei ole ihan "puolueeton"? Itse en ole kovin montaa teiniä tavannut, joka pystyisi arvioimaan omaa ulkonäköään viileän objektiivisesti.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Feminine
Rousseau

Koska minun logiikkani ei pysty käsittämään että tavallisen tai ihan kivankin näköinen tyyppi ihastuisi rumaan ihmiseen, olen mietiskellyt josko nuo pojat olivat näkevinään minussa jotakin mitä en ole tai mitä he olettivat minun olevan (luonteeltani).



Riittäisikö logiikkasi hyväksymään sellaisen mahdollisuuden, että ehkä noiden poikien käsitys kauneudesta ja rumuudesta ei ole yksyhteen omasi kanssa? Entäs sellaisen mahdollisuuden, että oma arviosi omasta kauneudestasi ei ole ihan "puolueeton"? Itse en ole kovin montaa teiniä tavannut, joka pystyisi arvioimaan omaa ulkonäköään viileän objektiivisesti.

Presiis.

Epäilemättä sellaisiakin ihmisiä on, jotka "laputtavat" ihmisiä omien ennakkoluulojensa mukaan ja kohtelevat heitä sitten ikuisesti kiinnittämänsä lapun kautta, mutta toisaalta eivätkö kaikki tee sitä jossakin määrin? "Nainen", "mies", "friikki" (johon kategoriaan menevät kaikki ne joiden sukupuolta ei heti pysty määrittelemään) ovat ehkä yleisimpiä lappuja. On hemmetin hankalaa kohdella ihmistä täysin ilman sukupuolittuneisuutta, koska yhteiskunta ja kulttuuri asettavat sellaisen painon sukupuolen ns. korrektille ilmaisemiselle. Intersukupuolisenkin sukupuoli valitaan heti syntymän jälkeen, kysymättä lapselta itseltään kummanlaisena/kummanlaiseksi hän haluaisi kasvaa.

No. Tästä sitten johdetaan kaikki erikoissuhtautumiset. Jos esimerkiksi "Pirjo"-lappuun liittyy ilmaus "hirveä kotka", niin kaikkia "Pirjo"-laputettuja henkilöitä leimaa myös "hirveä kotka", vaikka suinkaan kaikki Pirjot eivät olisi hirveitä kotkia. Niistä lappulisäyksistä on hirveän hankala päästä eroon, etenkin jos useampi kohdattu "Pirjo" on oikeasti ollut myös hirveä kotka. Se yksi Pirjo joka ei olekaan hirveä kotka voi oikeasti joutua kamppailemaan kovastikin "kotkuuttaan" vastaan.

Kotitehtävä: Mitä lappuja sinä kiinnittelet ihmisiin, ja mitä niissä lukee otsikon lisäksi?

(Minun "Eila"-lapussani lukee "hirveä ämmä", mutta ainakin minä tiedostan sen ja yritän olla leimaamatta kaikkia kohtaamiani Eiloja hirveiksi ämmiksi.)

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

No, ainakin minulta pääsi itku kun toin 8. luokan luokkavalokuvat kotiin. Se miksi määrittelen itseni silloisina aikoina rumaksi johtuu siitä että ilmeisesti geeneistä juontuen aiemmin suora tukkani yhtäkkiä alkoi kihartua murrosiän edetessä, mutta ei kokonaisuudessaan vaan ainoastaan alemmissa kerroksissa, eli päällimmäiset hiukset jäivät edelleen suoriksi. Näytin lähinnä idiootilta, ja kun kuvaan lisää vielä finnit ja alkaneen masennuksen jonka johdosta naamani oli pysyvästi norsunveellä, plus väärin valitut silmälasien sangat (saattoiko niitä 80-luvulla edes oikein valitakaan, en tiedä) niin lopputulos oli ihan oikeasti karmea. Olin luokan rumin tyttö piste. (Mieleeni ei koskaan juolahtanut pitää typerää tukkaani poninhännällä, ja sitten kun juolahti, jostain syystä minuun ensimmäiseksi ihastunut poika ilkkui häntääni kavereilleen.)

Saahan sitä tietysti ihastua vapaasti vaikka mihin tai kehen, mutta koska itse arvostin 2/3 noista pojista varsin korkealle, en ymmärrä mitä he minussa näkivät jollei kyseessä ole jokin mihinkään mitenkään perustumaton fantasia. Välitunneilla yläasteella oleilin lähinnä keskenäni ainoan ystäväni lempattua minut omaan sisäänpäinkääntyneisyyteni, joten ehkäpä minusta oli helppo kuvitella jotain - tätä minä olen mietiskellyt niin maan perusteellisesti että olisiko se näin, ja pelottaa että mitäs jos se vieläkin on näin. Haluanhan toki olla ihan oikea persoonallisuus enkä mitkään raamit joiden väliin ängetään ihme mielikuvia ja kuvitelmia. Suoraan sanottuna en mitään niin vihaa kuin sitä että joku väen vängällä kuvittelee minut toisenlaisena kuin olen.

(Se 1/3 pojista oli itse luokan alakastia nössöydessään, joten on ehkä luonnollista että hän olisi halunnut seurustella juuri minun kanssani koska olimme ehkä samalla tasolla hänen mielestään?)

- Voihan se olla että jotain lapsuusaikojen tilanteita ja tapahtumia on turha vatvoa ikänsä kaiken, koska ihmiset siinä iässä tekevät jokatapauksessa niin hölmöjä valintoja ja käyttäytyvät niin omituisesti ettei siitä ehkä voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä millaisia ihmiset noin yleisesti ottaen ovat. Ja tietysti yksi persoonallisuus on aina sen verran laaja kokonaisuus että yksi ihminen voi kokea Maijan tyystin toisenlaisena ihmisenä kuin joku toinen hänet kokee.

http://www.youtube.com/watch?v=u_iSIv26S_o

Missä sitten on totuus itsekustakin? Omistaako sitä edes itse?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Feminine
Kuinkakohan monta luokan ruminta tyttöä jokaisella luokalla onkaan keskimäärin?



Heh, no voihan sitä tietysti joskus tulla tasapelikin.

***

Mutta jos nyt päästäisiin noista rumuusjutuista eteenpäin ja mietittäisiin että kuinka yleistä se on tai voi olla että ihmiset eivät osaa ottaa toisiaan sellaisina kuin he ovat, vaan asettavat näiden persoonan tilalle jonkin ihan itse keksimänsä hahmon. Ja kun tuttavuuksia on elämän varrella kertynyt, hahmo on jonkun toisen ihmisen kuvajainen.

Itse nyt esim. paristakin ihmisestä olen ajatellut että onkohan kovastikin samantapainen kuin yksi toinen ihminen, kun en ole kauhean pitkälle vielä päässyt tutustumisessa. Tämmöistä loputonta vertailua ja arvuuttelua olisi kiva oppia välttämään, ja ottaa ihmiset sellaisinaan, omina persoonallisuuksinaan.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9017
Liittynyt20.6.2009
Feminine
Kuinkakohan monta luokan ruminta tyttöä jokaisella luokalla onkaan keskimäärin?

On kyllä totta, että suhteellisen moni teini-ikäisistä tytöistä ajattelee olevansa rumempi kuin onkaan, mutta ainakin omina teinivuosinani tätä myös teeskenneltiin melko yleisesti. Moni tyttö usein valitti olevansa ruma, mutta kommentoi kuitenkin jatkuvasti toisten ulkonäköä ja julisti usein hyvin löysin perustein kuinka se ja se tyyppi on selvästi hänestä kiinnostunut. Kyse ei siis juuri koskaan ollut mistään selkeistä havainnoista, vaan ihan satunnaisista katseista tai eleistä vedetysitä johtopäätöksistä. Käytös oli muutenkin melkoisesti ristiriidassa sen kanssa, miten itseään rumana pitävä keskimäärin käyttäytyy. Ehkä tähän vaikuttaa myös jonkilainen perisuomalainen sanaton sosiaalinen sopimus vaatimattomuudesta itseään kohtaan. Ei ole oikein sopivaa julkisesti pitää itseään viehättävänä, vaikka sitä aivan selvästi olisikin. Varsinkin teinien keskuudessa pelkkä suhteellisen neutraali kuvauskin on helposti imartelua tai itsekehua. Valheellinen itseään rumana pitäminen saattaa siten palvella vaatimattomuuden hyvettä, jota sosiaalisessa kannsakäymisessä realisminkin kustannuksella usein arvostetaan.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

---
Seuraa 
Viestejä3395
Liittynyt6.9.2006
Rousseau

Mutta jos nyt päästäisiin noista rumuusjutuista eteenpäin ja mietittäisiin että kuinka yleistä se on tai voi olla että ihmiset eivät osaa ottaa toisiaan sellaisina kuin he ovat, vaan asettavat näiden persoonan tilalle jonkin ihan itse keksimänsä hahmon. Ja kun tuttavuuksia on elämän varrella kertynyt, hahmo on jonkun toisen ihmisen kuvajainen.



Ihmisillä on esim. nettikeskusteluissa ja etenkin puhelimen välityksellä keskusteltaessa tarve luoda vastapuolesta mielikuva, siis ihan ulkonäöllisestikin, vaikka ei olisi kuunaan ko. ihmistä edes tavannut. Sama liene myös persoonallisuuden kanssa, josta ulkonäkö voi antaa jotain viitteitä. Tai no, ehkä lähinnä ulkoinen olemus, kehonkieli etc. eikä niinkään "valokuva" itsessään. Siinä tilanteessa ihmisellä on käytössään muutamia satoja naamoja, jotka aktiivisesti muistaa ja joiden pohjalta mielikuvaa kenties aivot pyrkivät hahmottamaan. Äänessä voi jokin viitata siihen, että "sehän puhuu vähän niinkun Pirjo, varmaan hivenen näyttääkin siltä, mitähän muuta yhteistä niillä mahtaa olla..". Tuttu "Pirjo" antaa tässä tapauksessa turvallisemman lähestymiskulman.

Olen planeetan huonoimpia ihmistuntijoita, joten arvioni uusista tuttavuuksista menevät komeasti päin mäntyä. Ei kuitenkaan säännönmukaisesti siten, että persoona olisi aina mielikuvissani "parempi" tai "huonompi". Toiset taas ovat hyviä ihmistuntijoita ja niiden arviot osuvat paljon paremmin nappiin.

Asiaa ei tietenkään helpota se, että samaan aikaan kuin yrität ottaa toisen sellaisena kun hän on, yrität antaa itsestäsi hänelle juuri sellaisena kuin itse olet.

Tosin en ole koskaan törmännyt siihen ilmiöön, että joku uusi(tai vanhakaan) tuttavuus olisi muistuttanut olemukseltaan niin vahvasti jotain entuudestani tuntemaa henkilöä, että pyrkisin jotenkin samaistamaan heitä.

Pelkosi on turha, mutta riippuen pelkosi vahvuudesta se voi olla vastapuoleen vaikuttava tekijä jos hän sen jotenkin aistii. Tällöin se kyllä saattaa muuttaa vastapuolen suhtautumista sinuun, kunnes pelkosi laantuu ja lähestyminen helpottuu.

Vierailija
Rousseau
Ihmisten samaistaminen toisiinsa on varmaankin aika väistämätöntä ja luonnollista loppujen lopuksi, vaikka se häiritsevää onkin..

Väistämätöntä. Minkä tahansa asian arvioiminen on pohimmiltaan vertaamista johonkin yleisiin tai omassa mielessä oleviin standardeihin.

Menee jo filosofian puolelle. Ihmistä on mahdotonta mieltää rumaksi tai kauniiksi, ellei mielessä ole jo valmiina jotain ideaa siitä mitä kauneus on.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tulikin tuossa edellisiä kommentteja lukiessa mieleeni, jostain syystä, että ehkäpä ihmiset joilla on erittäin vahva taipumus samaistaa erillisiä ihmisiä toisiinsa nimenomaan pelkäävät uutta ja outoa ja hakevat täten turvaa jonkinlaisista tutuista puitteista. Jos joutuu moisen menettelyn kohteeksi, se on erittäin ärsyttävää, koska ei saa toisen ihmisen pelkojen vuoksi minkäänlaista pienintäkään tilaisuutta esitellä oman itsensä sellaisena kuin se on. (Tai oman itsensä juuri sinä hetkenä siinä paikassa kuin se sattuu olemaan, jos ajatellaan että onhan omana itsenä oleminen aika monitahoinen juttu kuitenkin.)

Jos kaikkein banaaleimpia ja hivenen persoonattomampia esimerkkejä hakee, niin onhan se hassua että saman päivän aikana onnistuu olemaan sekä "rouva" että "tyttö" riippuen siitä minkä ikäistä väkeä osuu vastaan tytöttelemään/rouvittelemaan. Tuo on toki vasta erittäin alustavaa ja karkeaa samaistamista tiettyyn joukkoon, "tyttöjen" tahi "rouvien". Mutta kyllähän siinä jo saattaisi mennä elämä säpäleiksi joltain 70-vuotiaalta ihmiseltä jos hän ajattelisi keski-ikäistä naista rouvana eikä tyttönä, sillä 70-vuotiaskin tarvitsee ne kokemuksensa joissa hän voi samaistaa jonkun toisen ihmisen "mistään mitään tietämättömäksi hupakoksi". Kun ei välttämättä teineille auta enää mennä päätänsä aukomaan ettei tule vaikka puukosta, niin tytöttely siirtyy sitten keski-ikäisiin...

Siinä on sitä tuttuutta ja turvaa sitten että "minua nuorempi on minua tyhmempi".

---
Seuraa 
Viestejä3395
Liittynyt6.9.2006

Tunnut itse määrittelevän muita aika vahvasti sen mukaan miten itse koet heidän määrittelevän sinut. Vice versa.
Kumpi ehtii ensin? Lännen nopein, nääs.

Vierailija
anomalia
Ihmistä on mahdotonta mieltää rumaksi tai kauniiksi, ellei mielessä ole jo valmiina jotain ideaa siitä mitä kauneus on.



Päinvastoin. Ihmisen mieltää kauniiksi tai rumaksi automaattisesti, ilman minkäänlaista ajatusta. Ei sitä tarvitse ajatella.

Rosseaulle: Täysin typerää edes miettiä mitään koulun aikaisia yksittäisiä tapahtumia, varsinkaan noin epämääräisiä. He ovat voineet tulla taaksesi istumaan ja muita sinulle olevinaan merkittäviä tekoja tehneet vahingossa. Sinulle itsetunnottomalle tytölle ne saattoivat tuntua isolle jutulle, mutta heille ei miltään, koska he eivät sitä huomanneet.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
kabus

Rosseaulle: Täysin typerää edes miettiä mitään koulun aikaisia yksittäisiä tapahtumia, varsinkaan noin epämääräisiä. He ovat voineet tulla taaksesi istumaan ja muita sinulle olevinaan merkittäviä tekoja tehneet vahingossa. Sinulle itsetunnottomalle tytölle ne saattoivat tuntua isolle jutulle, mutta heille ei miltään, koska he eivät sitä huomanneet.



En minä niin idiootti lapsenakaan ollut että olisin kuvitellut olevani ihastumisen kohde muutaman satunnaisen tapahtuman vuoksi. Se joka tuli taakseni bussiin istumaan teki tätä toistuvasti kerrasta toiseen, ja se joka seuraili minua katseellaan ja pyrki lähelleni jos seisottiin isolla joukolla teki tätä useamman vuoden ajan. Tämä jälkimmäinen oli myös piirustellut nimeni johonkin paperiin jonka satuin näkemään. Ihankos hän vaan huomaamattaan oli sen siihen taiteillut vai?

Minähän ITSE tässä ihmettelen että mitä ihastuttavaa minussa muka oli, joten ei tarvitse kuvitella että olen ollut harhoissani ja fantasoinut nuo em. pojat mukamas itseeni ihastuneiksi. Jos oletat että ainoastaan kauniisiin tyttöihin ihastutaan, niin tämän olettamuksesi mielelläni kanssani jakaisinkin jotta maailma olisi täten loogisempi paikka, mutta valitettavasti nyt vaan ilmeisestikin ON niin että rumiinkin tyttöihin ihastutaan. Tai itsetunnottomiin.

Tässä ketjussa on ollut ihmisillä liikuttavan vaikeaa tajuta että lapsi/nuori voi olla oikeasti ihan helvetin ruma. Vakuutan että voi. Mutta toki myönnettäköön että omalla kohdallani rumuutta lisäsi helvetin paha sisäinen olo. Eli näkyi naamasta se miltä tuntui sisällä. Aloin siitä sitten kaunistua kuitenkin, tai rumuus hellitti.

Ja olivat ne sen aikuiset silmälasitkin kyllä jotain aivan karmeaa... Yök.

Vierailija
Rousseau
Minähän ITSE tässä ihmettelen että mitä ihastuttavaa minussa muka oli, joten ei tarvitse kuvitella että olen ollut harhoissani ja fantasoinut nuo em. pojat mukamas itseeni ihastuneiksi. Jos oletat että ainoastaan kauniisiin tyttöihin ihastutaan, niin tämän olettamuksesi mielelläni kanssani jakaisinkin jotta maailma olisi täten loogisempi paikka, mutta valitettavasti nyt vaan ilmeisestikin ON niin että rumiinkin tyttöihin ihastutaan. Tai itsetunnottomiin.



Tiedätkös, miksi me pojat keräiltiin pieninä lapsina kaikenmaailman perhosentoukkia ja sammakonpoikasia lasipurkkeihin yms.? Siksi, koska me tiedettiin, että niistä kuoriutuu ja kehittyy jonain päivänä kauniita pääkallokiitäjiä ja rupikonnia.

Jos joku barbi oli silmiinpistävän kaunis, se hakattiin paskaksi, tai vähintäänkin revittiin raajat ja pää irti.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9017
Liittynyt20.6.2009
en5ca
Tiedätkös, miksi me pojat keräiltiin pieninä lapsina kaikenmaailman perhosentoukkia ja sammakonpoikasia lasipurkkeihin yms.? Siksi, koska me tiedettiin, että niistä kuoriutuu ja kehittyy jonain päivänä kauniita pääkallokiitäjiä ja rupikonnia.

Voisi kyllä luulla, että Disneyn piirretyt tuottaisivat kyseisiin elukoihin suuntautuneita fetissejä juuri tyttöjen keskuudessa.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat