Seuraa 
Viestejä1698

Keskustelu erään ulkomaalaisen kanssa avasisilmiäni tälle häiriölle. Hänen mielestään pas.aggr. on suomalainen kansantauti ja tekee ilmapiirin tässä maassa todella tukkoiseksi ja lamaannuttavaksi. Sopii kivasti omaan kokemukseeni, en vain ollut onnistunut törmäämään tähän käsitteeseen. Täällä forumillakin huomaa hyvin selkeää pas.aggr argumentointia.

Suomeksi ei näytä olevan juurikaan kirjallisuutta. Mitä kannattaisi lukea tähän tutustuakseni? Entä mistä saa apua tai saako, jos itsellä tai tutulla on selkeästi ongelmia tämän taipumuksen kanssa?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Sivut

Kommentit (73)

En tiedä missä piireissä ystäväsi ja sinä liikutte, mutta kyllä ilmapiiri Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana on muuttunut totaalisesti avoimempaan ja positiivisempaan suuntaan, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.

Mielestäni ao. luonnehdintaa ei millään voi yleistää koko kansaa koskevaksi.

Täällä forumillakin huomaa hyvin selkeää pas.aggr argumentointia. Mitä kannattaisi lukea tähän tutustuakseni?

Tätä forumia?

Toivoisin edelleen ihmisten kanavoivan vihansa... provosointiin, ennakkoluuloihin, epämääräisiin pelkotiloihin kuin väkivaltaan kaduilla esm. vähemmistöjä kohtaan.
Ja kotona toivoisin, että viha kanavoituisi ennemmin vaikka riippuvuussuhteiksi kuin suoranaiseksi paistinpannu mätkimiseksi.

Se oppiiko ihminen hallitsemaan vihan tunteen alkulähteitä, on suhteellisen haasteellinen elämän tehtävä, toki toivoisin, että ihmiset elämän kokemuksiensa siivittämänä löytäisivät takaisin tälle lähteelle. Syvältä pitää tosin kaivaa... ja vihan tunteensa täysin hallitsevia kaiketi on suht harvassa.

Voit olla oikeassa siinä, että suomalaisilla on taipumus naamioida vihansa. Vanhoissa Suomi filmeissä skitsahdettiin surutta, kun sopiva ärsyke tuli. Nykyään, skitsahtaminen painottuu alkoholipitoisiin seurueisiin, ja veitsihän siinä sitten heilahtaa. Eräillä suomalaisilla vähemmistöillä, ei myöskään ole mitään vihan tunteidensa piilottamistarvetta, ja he jopa kantavat veitsiä selvinpäinkin mukanaan. Itse kartan vihaansa hallitsemattomia, ja sen välittömästi näyttäviä ihmisiä.

Omasta mielestäni ihmiset, jotka eivät hallitse vihaansa... eivätkä sitä naamio ovat hengenvaarallisia; tyyppi raiskaajia, tappajia, henkisen väkivallan käyttäjiä... esim: katsoo tätä palstaa ja arvio, kuinka paljon joku keskittyy nimittelemään jotakuta muuta, asiasta puhumisen sijaan. Tyyppiesimerkkinähän voisi olla myös mikä tahansa kiihkolahko, tai vaikka mikä tahansa valtio sotaan lähtiessä.

Eihän naamioitua vihaa edes tunnista välttämättä vihaksi... tavallaan naamioitu viha laimenee naamioidessa, eikä se tule omaan jalkaan tällöin yhtä vahvana takaisin. Toki naamioidustakin vihasta kärsii, sekä minä, että muut, mutta mielestäni vähemmän kuin siitä "aidosta" vihasta.

Itse käytän provokatiivista kirjoitusmoodia, mutta se on koulutusmielessä laadittua, eikä siihen sisälly ainakaan tiedostettua vihaa ketään tai mitään kohtaan. Ei nyt ainakaan heti tule mieleen, että olisin jollekulle tietoisesti suttunut täällä, ketä olen suoraan nimitellyt? Jos provosoinnista olette suuttuneet, syyhän on vain ja ainoastaan minun... pas.ga

t:Anger Management

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
o
Seuraa 
Viestejä1698

Ongelmahan taitaa muodostua enempi siitä, kun vihan tuntemuksen peittää itseltäänkin. Rakentavinta olisi tiedostaa viha ja toimia asian ratkaisemiseksi, eikä reagoida siihen suoraan tai kieltää sitä.

Tässä esimerkki miten passiviisuus tappaa ilon elämästä. Suora huutokin tuulettaa sen verran, että elämä maustunee tuuletuksen jälkeen, mutta passivoimalla tuhoaa koko tunne elämänsä.. yöks..

http://www.youtube.com/watch?v=tmewcyWL ... re=related

Niin ja perusteet lyhyesti..
http://en.wikipedia.org/wiki/Passive%E2 ... e_behavior

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Aggressiivi: "Hitto se mitään taloa maalannut!"
Passiivis-aggressiivi: "Hitto täällä mitään taloa ole maalattu!"
Defensiivis-aggressiivi: "Mitään en ole ottanut!"
Kaksoisdefensiivis-aggressiivi: "Mitään en ole ottanut, ja jos otinkin, se oli keittoa!"

o
Keskustelu erään ulkomaalaisen kanssa avasisilmiäni tälle häiriölle. Hänen mielestään pas.aggr. on suomalainen kansantauti ja tekee ilmapiirin tässä maassa todella tukkoiseksi ja lamaannuttavaksi.
Suomeksi ei näytä olevan juurikaan kirjallisuutta. Mitä kannattaisi lukea tähän tutustuakseni? Entä mistä saa apua tai saako, jos itsellä tai tutulla on selkeästi ongelmia tämän taipumuksen kanssa?



Mielenkiintoista. Kauan (40 vuotta) pois Suomesta asuneena nään Suomen ja suomalaiset toisesta vinkkelistä kuin Suomesssa asuvat suomalaiset itse näkevät itsensä ja toisensa. Todellakin olen huomaavinani että suomalaisissa usein on jotain lamauttavaa, jäykkyyttä, ... agressiivisuutta joka esiintyy pasiivisena tai alakuloisena, monesti vielä hieman vihamielisessä sävyssä. Muutkin ulkomailla asuvat suomalaiset ovat kertoneet näkevinään tuon ilmiön.

Omasta mielestäni suomalaiset ovat muuttuneet outoon suuntaan, jos nyt ei kaikki ole , mutta huomattava osa suomalaisista. Tai jospa suomalaiset eivät ole muuttuneet vaan Suomessa on osa kasvavasta väestä saanut piirtietä joita ei aikaisemminn esiintynyt yhtä yleisesti. Suomalaiset ovat muuttuneet hankalimmiksi kuin miltä vaikuttivat aikaisemmin.

Nythän on niin että kokonaisia kansakuntia voi tutkiskella psykologisesta näkökulmasta ihan niinkuin voi katsella yksilöjäkin. Joten yleistäminen sinäänsä ei ole mikään kumma juttu, mutta tietystii psykologisoinita on harrastettava varovaisuudella, tiedän sen.

Tuo passiivinen-agressiivinen näyttää olevan diagnoosi, luokitellaan persoonallisuushäiriöksi. Se ei siis ole mikään mielisairaus vaan joidenkin henkilöiden persoonallisuus on enempi tai vähempi passiivis-agressiivinen luonteeltaan. Mielisairauksien ja persoonallisuushäiriöiden erohan on siinä että mielisairauksiin voi kuka vaan sairastua käytännösä katsoen mutta persoonalliisuushäiriöt synytvät jo hyvin varhaisessa lapsuudessa ja jäävät pysyviksi luonteenpiirteiksi.

Nyrkkisääntö on vielä ettei persoonallisuushäiriöiset yleensä tunnista itsellään olevan mitään häiriötä vaan he kokevat häiriöt tulevan aina itsensä ulkouolelta.

Minusta tuntuu kuin lapsena koettu krooninen avottomuudentunne, joka puolestaan johtaa usein krooniseen toivottomuuteen, saa aikaan tuon ilmiön passiivis-agressiivinen tai passiivis-vihamielinen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Donna

Tuo passiivinen-agressiivinen näyttää olevan diagnoosi, luokitellaan persoonallisuushäiriöksi. Se ei siis ole mikään mielisairaus vaan joidenkin henkilöiden persoonallisuus on enempi tai vähempi passiivis-agressiivinen luonteeltaan. Mielisairauksien ja persoonallisuushäiriöiden erohan on siinä että mielisairauksiin voi kuka vaan sairastua käytännösä katsoen mutta persoonalliisuushäiriöt synytvät jo hyvin varhaisessa lapsuudessa ja jäävät pysyviksi luonteenpiirteiksi.

Nyrkkisääntö on vielä ettei persoonallisuushäiriöiset yleensä tunnista itsellään olevan mitään häiriötä vaan he kokevat häiriöt tulevan aina itsensä ulkouolelta.




Ja seuraa pata kattilaa soimaa -ilmiö. Ihmiset joiden kannattaisi tarkistuttaa se oman päänsä kunto ovat ensimmäisinä analysoimassa ja diagnosoimassa muita. Löytävät näistä jos vaikka mitä narsismia ja patiaa, mutta omassa itsessä ei sitten millään voi tietenkään olla mitään vikaa. Kaikkein hulluimmat tilanteet syntyvätkin silloin kun kaksi itsensä jonkin "persoonallisuushäiriintyneen" uhriksi kokevaa tapausta alkaa syytellä toisiaan siitä että ovat juurikin sen häiriintyneisyyden edustajia josta itse ovat joutuneet kärsimään. Tuollainen syyttely tehdäänkin usein melkoisen passiivis-aggressiivisella tavalla, koska suoraa kohtaamista ei kestäisi toisen kanssa. Saattaisihan vaikkapa joutua tunnustamaan että kaikissa meissä on jotain tervettä ja jotain hyvin sairasta, mustavalkoiseen uhri/rääkkääjä-mentaliteettiin ei mahdu sellainen että harva meistä on täydellinen kusipää tai täydellisen viaton.

Tuota kuitenkin ihmettelen että pers.häiriö syntyisi jo lapsuudessa. Olen itse jostain lukenut päinvastaista informaatiota, eli että lapsi ei voisi olla häiriintynyt. Valitettavasti en osaa heittää asiasta mitään matskua tarkemmin (ei tule ulkoa opeteltua linkkejä ja sen sellaisia mistä joskus on jotakin vilkaissut). Maalaisjärjellä ajatellen voisi olettaa että pers.häiriö kehittyy kun lapsi ei saa kasvaa ympäristössä jossa hänellä olisi realistiset ja tukevat vanhemmat, eli katsoisin MUTUNA että pers.häiriöt ovat ping pong -peli jossa yksi tai kaksi häiriintynyttä "tartuttaa" lapsen ja hänestäkin kasvaa häiriintynyt.

Jos sensijaan on osoitettavissa että täydellisen rakastaville, terveille ja järkeville vanhemmille voi pullahtaa viiripäinen lapsi, sanotaan nyt sitten vaikka epävakaan pers.piirteitä ilmaiseva, niin miten vain, mutta kyllä se minusta perin outoa olisi että niin kävisi. Sitähän sitten lienee vaikea sanoa että mikä on perimän ja mikä kasvatuksen vaikutus että pers.häiriö pääsee alulle. Sellaisen selvittämiseksi häiriintyneeltä ihmiseltä pitäisi ottaa lapsi pois heti syntymän jälkeen ja kasvattaa hänet terveessä perheessä, jotta nähtäisiin miten kärkkäästi pers.häiriö kuitenkin ilmaantuu.

***

Kuinkahan paljon pass.-aggr. käyttäytyminen Suomessa korreloi masentuneiden määrän kanssa...

Rousseau

Tuota kuitenkin ihmettelen että pers.häiriö syntyisi jo lapsuudessa.
...
Maalaisjärjellä ajatellen voisi olettaa että pers.häiriö kehittyy kun lapsi ei saa kasvaa ympäristössä jossa hänellä olisi realistiset ja tukevat vanhemmat, eli katsoisin MUTUNA että pers.häiriöt ovat ping pong -peli jossa yksi tai kaksi häiriintynyttä "tartuttaa" lapsen ja hänestäkin kasvaa häiriintynyt.



Et usko, että persoonallisuushäiriö syntyy lapsuudessa, vaan uskot, että se syntyy lapsuudessa? Eikös se vanhempien antama kasvatus yleensä osu ikäänkuin siihen lapsuusikään pääsääntöisesti?

Aika monasti kun luen, jonkin mielisairaus, tässä tapauksessa vain siis pers.häiriö pas.Ga diagnoosin, huomaan itselläni olevan juurikin noita piirteitä.

C64 kallonkutistaja, mahdollisen Pas.Gan meta-analyysi

-Puhut kryptisesti:
Aika usein, juu. Piilottelen mitä ihmeellisempiä merkityksiä rivien väliin, ja keksin uusia sanoja, ja uusia merkityksiä. Millä muuten sanoa, jotain mihin kieli ei taivu?
-Unohtelet asioita, ja myöhästelet töistä:
Unohtelen merkityksettömiä pikku asioita, kohtuu helpolla, mutta myöhästyn töistä taas suht harvoin.
-Sinuun ei voi luottaa, koska et kiinnity mihinkään.
Enkö saisi olla vapaa? Jos valehtelen, valehtelen tiedostamattomasti, eikö tämä tiedostamaton valehtelu, koske silloin myös sinua?
-Luot kaoottisia tilanteita.
Kyllä, nautin uudelleen järjestelystä. Monesti koen, että asiat ovat nimenomaan liian kaoottisia, siksi sekoitan pakkaa vielä lisää, jotta nähtäisiin mistä palikoista se koostuu. Sen jälkeen on kuin rakentaisi leegoja.
-Suoritus tehtävissä, keksit tekosyitä yrittämättömyydellesi.
Ellen sitoudu suorittamaan tehtävääsi, se on kai sitten tekosyy. Jos sitoudun, suoritan en selittele.
-Pelkäät kilpailua:
En todellakaan ole kilpailuhenkinen. Kilpailut ovat mielestäni leikin jatke, ja jos kilpailen, siihen sisältyy Aina leikkimieli. Pelkoa, en ainakaan tunnista.
-pelkäät riippuvuutta:
Ihmisuhteissa, en ole riippuvainen, enkä haluaisi kenekään olevan riippuvainen minusta. Koen riippuvuuden rasitteeksi. Kannatin siis ei riippuvuutta. Ihmisuhteet voivat toimia ilman riippuvuuttakin, omasta mielestäni paremmin…pelkoa en taaskaan tunnista.
-Yrität jarruttaa prosesseja.
Riippuu prosessista, prosessit joihin lätkästään vain sormenjälki, muutetaan sattumalta, joo, tumpuloin tuulessa vastaan monasti, lyön lekalla seinään. Hyvin perustellut muutosprosessit, ja prosessit joihin en voi vaikuttaa… niihin en koske.
-Et tunne olevasi minkään arvoinen:
En arvota itseäni, sen tekevät muut, jos niin haluavat.
-Mökötät :
Harvemmin, yleensä sanon sanottavani, ja jos sen jälkeen olen hiljaa... mökötän?

t:Pas.Ga?

Rousseau

Ja seuraa pata kattilaa soimaa -ilmiö. Ihmiset joiden kannattaisi tarkistuttaa se oman päänsä kunto ovat ensimmäisinä analysoimassa ja diagnosoimassa muita.




En lähde kyllä ketään henkilökohtaisesti analysoimaan, en ainakaan ääneen . Se ei ole lainkaan minun tyyliäni. Mutta kollektiivisesti voi analysoida kokonaista yhteisöä tai kulttuuria sillä kulttuurissakin voi olla sairaita piirteitä tai häriöitä. Erich Fromm on esimerkiksi analysoinut ennen toista maailmansotaa vallinnutta saksalaista yhteiskuntaa sen kansalaisia kollektiivisesti. Ohan niitä alalyysejä tehty hyllymetreittäin. Myös "sairaasta kulttuurista" on kirjoitettu kirjoja. Sitten on heitäkin jotka ovat keskittynyt tutkimaan kulttuurin ja siinä asuvien kansalaisten yhteistä vuorvaikutusta ja tulleet siihen tulokseeen että se onkin kulttuuri eikä kansainväliset psykiatriset direktiivit ja diagnoosit jotka määräävät kuka on sairas ja kuka ei, mitkä ilmiöt ovat sairaita ja mtkä ei. Meidän nykyisessä globaalisessa maailamssamme on vaikea mennä väittämään muuta kuin mitä psykiatriset diagnoosit kertovat. Pitää vain muistaa ettei maallikkojen pidä mennä analysoimaan eikä asettaman diagnooseja lähimmäisilleen ja kanssaeläjilleen.

Saattaisihan vaikkapa joutua tunnustamaan että kaikissa meissä on jotain tervettä ja jotain hyvin sairasta, mustavalkoiseen uhri/rääkkääjä-mentaliteettiin ei mahdu sellainen että harva meistä on täydellinen kusipää tai täydellisen viaton.



Niinhän se on. Olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Tuota kuitenkin ihmettelen että pers.häiriö syntyisi jo lapsuudessa. Olen itse jostain lukenut päinvastaista informaatiota, eli että lapsi ei voisi olla häiriintynyt.



Lapsi ei koskaan synny persoonallisuushäiriöisenä koska hänellä ei ole ns psykeä lainkaan, tai psyykisiä rakenteita tai valmeuksia, miten tämän nyt sitten selittäisi. Kehitysvamma on eri asia kokonaan ja jätetään tässä nyt sivuun.

Lapsi siis kehittyy joko ns normaaliksi enempi tai vähempi neurooottiseksi persoonallisuudeksi sillä kaikki me ollaan jollain lailla neuroottisia. Lapsi voi myös kehittyä häriintyneeksi persoonaksi. Lapsi saa psyyksien rakennelmansa ja valmeutensa noin kolmen ensimmäisen vuoden aikana yhdessä pääsääntöisen hoitajansa kanssa. Lapsen aivot kasvavat ja kehittyvät erikoisen paljon noina kolmena ensimmäisenä vuotena. Psykehän on aivokemiaa. Persoonallisuus voi kehittyä vain yhteistyössä, vuorovaikutuksessa jonkun aikuisen henkilön kanssa. Tässä on tärkeää se kuinka lapsi kokee ja tulkitsee pääsääntöisen hoitajansa ja hänen käyttäytymisensä itseään kohtaan. Hoitajan luonne ja persoonallisuus siis tulee esille vuorovaikutuksessa ja siitä lapsi kehittää sisällään sitten tulkinnan josta syntyy sitten hänen persoonallisuutensa rakenne.

Suokaa nyt anteeksi etten osaa selittää tätä paremmalla suomenkielelä. Aihe on muutenkin vaikea ja monimutkainen.

katsoisin MUTUNA että pers.häiriöt ovat ping pong -peli jossa yksi tai kaksi häiriintynyttä "tartuttaa" lapsen ja hänestäkin kasvaa häiriintynyt.



Katselin ruotsalaisia sivuja tuossa äsken ja sieltä löytyi kertomus että mukamas passiivis-agressiivinen käyttäyryminen olisi jollain lailla "helposti tarttuvaa". Se voi kuulema tarttua ja levitä kuten hysteria kulovalkean tavoin määrätyissä tilanteissa. Ei siis tarvita kuin yksi henkilö joka on hysteerinen niin useimmat paikalla olevat alkavat helposti käyttäytymään myös hysteerisesti. Ja näinhän se tietysti joskus onkin käytännössä. Ihan ns terveetkin tai terveemmätkin henkilöt saattavat joskus joissakin tilanteissa alkaa käyttäytyä persoonallisuuhäriöisen tavoin. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ihmisiähän me vaan ollaan.

Kuinkahan paljon pass.-aggr. käyttäytyminen Suomessa korreloi masentuneiden määrän kanssa...



En kyllä uskalla edes leikillänikään alkaa moista arvuutella. Ensin olis otettava selvää jos väitteessä on edes perää. Jokainen saa tietsyti kertoa omista huomioistaan, miksikäs ei.

Donna
Lapsi ei koskaan synny persoonallisuushäiriöisenä koska hänellä ei ole ns psykeä lainkaan, tai psyykisiä rakenteita tai valmeuksia, miten tämän nyt sitten selittäisi.

Ei pidä paikkaansa. Persoonallisuus kehittyy ajan myötä, mutta sen tärkeimpänä tekijänä oleva tempperamentti on vahvasti synnynnäistä. Lapsen tempperamentti on sellainen kuin on. Sitä voi ohjailla, hillitä, koulia yms. mutta ei vaihtaa enää toiseksi.

Temperamentti vaikuttaa, mutta kyllä kasvatuksella on suuri osuus minkälainen lapsesta tulee. Esim. kurituksella voidaan ojentaa temperamenttistakin lasta, joskin kuritus on kiellettyä nykyään. Mikäli lapsi tekee jotain väärin, ja sitten vaan silitetään poskea ja sanotaan että aijai jai, niin eihän se opetus välttämättä mene sinne lapsen päähän.

Russell Peters - Beating Your Kids

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Feminine
Rousseau

Tuota kuitenkin ihmettelen että pers.häiriö syntyisi jo lapsuudessa.
...
Maalaisjärjellä ajatellen voisi olettaa että pers.häiriö kehittyy kun lapsi ei saa kasvaa ympäristössä jossa hänellä olisi realistiset ja tukevat vanhemmat, eli katsoisin MUTUNA että pers.häiriöt ovat ping pong -peli jossa yksi tai kaksi häiriintynyttä "tartuttaa" lapsen ja hänestäkin kasvaa häiriintynyt.



Et usko, että persoonallisuushäiriö syntyy lapsuudessa, vaan uskot, että se syntyy lapsuudessa? Eikös se vanhempien antama kasvatus yleensä osu ikäänkuin siihen lapsuusikään pääsääntöisesti?



No, syntyminen ja kehittyminen ovat eri asioita. Ajattelin ettei pers.häiriö yhtäkkiä ole hokkuspokkus lapsessa ilman että joku on sen häneen aikaansaanut. Elikä että yhtäkkiä tohtorisetä diagnosoi 3-vuotiaasta Irma-Elinasta että tämähän on täysnarsisti. Olisi pitänyt kirjoittaa tarkemmin vielä että "lähtee kehittymään lapsena kun lapsi ei saa kasvaa jne."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Kokonaisten kansojen tarkastelu onkin toki toisinaan mielenkiintoisempaa kuin yksittäisten yksilöiden. Jos vain saa vältettyä sellaisen oman häntänsä perässä juoksemisen elikä että pitää itsestäänselvinä asioita joita on jankutettu sukupolvesta toiseen, kuten esim. että suomalaiset ovat synkkämielistä kansaa koska puolet vuodesta kitkutetaan kaaoksessa, tai muuta tällaista.

***

Ajatus siitä että lapsen persoonan monipuolisuus olisi suoraan riippuvainen siitä kuinka monen ihmisen tai monipuolisen ihmismateriaalin kanssa se pääsee tekemisiin on mielenkiintoinen ja sitä kannattaakin pohtia enemmän...

o
Seuraa 
Viestejä1698

Eivät taida olla enää persoonallisuus häiriöitä, kun määritelmää on ilmeisesti viime aikoina muutettu ja ne ovat nyttemmin persoonallisuus tyyppejä tms. Eli eivät olisi enää tauteja joille pitäis tehdä jotainkin vaan enempi jotain mitä ymmärtämällä on helpompi tulla toimeen keskenään.

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

o
Eivät taida olla enää persoonallisuus häiriöitä, kun määritelmää on ilmeisesti viime aikoina muutettu ja ne ovat nyttemmin persoonallisuus tyyppejä tms. Eli eivät olisi enää tauteja joille pitäis tehdä jotainkin vaan enempi jotain mitä ymmärtämällä on helpompi tulla toimeen keskenään.

Ajatus on tuossa se, että persoonallisuushäiriöt ovat muutamien persoonallisuuteen kuuluvien muuttujien ääripäitä ja niiden yhdistelmiä. Esimerkiksi voimakas narsismi yhdistettynä helposti kuohahtavaan aggressiivisuuteen.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Persoonallisuushäiriöistä:

ICD-10
F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus
F60.1 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus
F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus
F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi
F60.31 Rajatilatyyppi
F60.4 Huomiohakuinen persoonallisuus
F60.5 Vaativa persoonallisuus
F60.6 Estynyt persoonallisuus
F60.7 Riippuvainen persoonallisuus
F60.8 Muu määritetty persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia, toimintakykyä ja sosiaalisia suhteita haittaavia mielenterveyshäiriöitä, jotka ilmenevät poikkeavina persoonnalisuuspiirteinä. ... Persoonallisuushäiriöiset ihmiset ovat usein kypsymättömiä, jäykkiä, kyvyttömiä empatiaan ja kykenemättömiä normaaleihin ihmissuhteisiin. Heillä on yleisesti myös vaikseuksia opiskelussa ja työelämässä. ... Monihäiriöisyys on yleistä. Erityyppiset depressiot ja ahdistuneisuushäiriöt liittyvät usein persoonallisuushäiriöihin. Joissakin persoonallisuushäiriöissä saattaa taas olla samanaikaista alkoholin tai muidenkin aineiden väärinkäyttöä. ... Persoonallisuushäiriöiden etiologiaa ei toistaiseksi tunneta. Tiedetään kuitenkin, että geneettiset ja muut biologiset samoin kuin ympäristötekijätkin ovat yhteydessä persoonallisuushäiriöiden kehittymiseen. Ehkä eniten geneettistä tutkimusta on tehty epäluuloisen, skitsoidisen ja skitsotyyppisen persoonallisuushäiriön taustasta. Nämä häiriöt ovat tavallista yleisempiä skitsofreniapotilaiden biologisilla sukulaisilla. Viitteitä on saatu myös geneettisten tekijöiden merkityksestä muidenkin persoonallisuushäiriöiden syntyyn. Epäsosiaalinen persoonallisuus näyttäisi liittyvän alkoholismiin. Perinteinen, psykoanalyyttisesti orientoitunut teorianmuodostus on korostanut lapsuuden varhaisten vuorovaikutustekijöiden merkitystä niin persoonallisuushäiriöiden kuin muidenkin mielenterveyshäiriöiden synnyssä. Vaikka tämä teoria ei enää ole valta-asemassa, näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että myöhemmin persoonallisuushäiriöistä kärsivien ihmisten lapsuudessa on ollut monenlaisia psyykkisiä traumoja, psykososiaalisia vaikeuksia ja ihmissuhdeongelmia. Amerikkalainen tutkija Cloninger on esittänyt parikymmentä vuotta sitten uudentyyppisen teorian persoonallisuushäiriöiden kehityksestä. Teorian mukaisesti persoonallisuuden kolme eri ulottuvuutta, ärsykehakuisuus, vahvistamisen tai palkitsemisen tarve sekä turvallisuushakuisuus, yhdistyvät ja painottuvat eritavoin erityyppisissä persoonallisuushäiriöissä. Teoria on saanut tukea empiirisissä tutkimuksissa. Näyttää siltä, että edellä kuvatuilla persoonallisuuden ulottuvuuksilla olisi yhteyttä myös erityyppisiin aivojen välittäjäaineisiin. Eräisiin persoonallisuushäiriöihin, epösosiaaliseen ja epävakaaseen persoonallisuuteen, liittyvän taipumuksen aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen on havaittu olevan yhteydessä aivojen poikkeavaan serotoniini-aineenvaihduntaan. ...Persoonallisuushäiriöitä esiintynee 10-14 prosentilla väestössä. Persoonallisuushäiriöt ovat kokonaisuutena tarkasteltuna yleisempiä miehillä kuin naisilla. Osa yksittäisistä häiriöistä, kuten epävakaa persoonallisuus, on kuitenkin yleisempiä naisilla kuin miehillä. Jotkut, kuten estynyt persoonallisuus, riippuvainen persoonallisuus ja huomiohakuinen persoonallisuus taas ovat yhtä yleisiä miehillä ja naisilla. Persoonallisuushäiriöt näyttävät kasaantuvan alimpiin sosiaaliluokkiin. Edelleen ne ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla kuin vanhoilla ihmisillä sekä naimattomilla ja eronneilla yleisempiä kuin naimisissa olevilla. Lapsille ja nuorillekaan ei persoonallisuushäiriödiagnooseja ole yleensä syytä asettaa persoonallisuuden ja identiteetin kehittymisen keskeneräisyyden vuoksi. Vaikka ensimmäiset ppiirteet persoonallisuushäiriöstä voivat tulla esille jo lapsena vaikeina luonteenpiirteinä, varsinainen diagnoosi tehdään tavallisesti myöhäisnuoruudessa tai varhaisessa aikuisiässä. Esimerkiksi nuoruusiässä tilapäisesti tai lyhytkestoisena ilmenevä epäsosiaalinen käyttäytyminen saattaa useinkin olla merkki piilevästä masentuneisuudesta tai itsemurhariskistä eikä varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä. Lepola et al. Psykiatria. S. 109-112. WSOY. Helsinki 2002.

Hämmentää.

o
Seuraa 
Viestejä1698

Eikö henkilön toiminta ole aina paras vaihtoehto hänen tietämyksellään suhteessa ympäristöolosuhteisiin? Onko henkilöllä silloin häiriötä vai onko ympäristö koulutusta vaativampi? Eikö silloin tehokkainta olisi informoida ja vaihtaa ympäristöä?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

^

Henkilön toiminta on toki aina paras vaihtoehto kun otetaan huomioon ihmisen kokema todellisuus. Silti se paras toiminta ei ehkä ole kehittynyt kovin monen vaikuttavan tekijän voimasta. Kavennetulla informaatiolla ei seilata kuin siinä kavennetussa ympäristössä.

Yksilön tosiaan tulee vaihtaa sitä ympäristöään laajemmaksi, että selviää laajemmassa ympäristössä. Ympäristön vaihdos sopivampaan on usein vaikea juttu tai se on vain kiertämistä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

o
Eivät taida olla enää persoonallisuus häiriöitä, kun määritelmää on ilmeisesti viime aikoina muutettu ja ne ovat nyttemmin persoonallisuus tyyppejä tms. Eli eivät olisi enää tauteja joille pitäis tehdä jotainkin vaan enempi jotain mitä ymmärtämällä on helpompi tulla toimeen keskenään.



Nykyyään näitä luokituskia ja nimityksiä vaidellaan niin nopeaan tahtiin ettei perässä pysy.

Persoonallisuushäiriöt eivät ole koskaan olleet sairauksia (tauteja) vaan häiriöitä, psyken rakenteen epämuodostumia jos ronskilla kiellelä asian ilmaisee. Se ei tarviste kuitenkaan tarkoittaa että on parempi omata persoonallisuushäiriö kuin sairastua mielisairauteen. Mielisairaus on usein miten parannettavissa tai ainakin pystytään lääkityksellä pitämään kontorollin alla. Sen sijaan persoonallisuushäiriöihin ei ole lääkettä eikä parannuskeinoja. Lievimmissä muodoissaan iän mukana voi häiriö hellittää mutta vaikeimissa tapauskeissa ei ole juuri toivoa muuttumisesta. Sitä paitsi kaikilla persoonallisuushäiröisillä on jonkin asteinen patologinen narsisismi osana prsoonalisuuttaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat