Lääkeaineiden valoherkkyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Lähinnä minua tässä lääkeaineiden valoherkkyydessä kiinnostaa tiputusnesteiden valoherkkyys.

Onko olemassa joitain tiputettavia lääkeaineita jotka on ehdottomasti suojattava valolta? Entä sellaisia aineita jotka tarvitsevat valoa aktivoituakseen?

Ymmärtääkseni suurin osa näistä aineista ei suuresti välitä missä niitä tiputettaa tai miten, mutta että jotkin aineet ovat valoherkkiä, tai valoriippuvaisia tai että uv-säteily tms. vaikuttaa niihin niin että ne on suojattava valolta.

Onko tästä aiheesta tietoa?

Kommentit (4)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Minua askarruttaa myös lääkeaineiden valoherkkyys. Esim. Levozin (vaikuttava aine levomepromatsiini) merkkinen neurolepti pitää pitää valolta suojattuna. Miksi?

Hämmentää.

Vierailija
Digime84
Lähinnä minua tässä lääkeaineiden valoherkkyydessä kiinnostaa tiputusnesteiden valoherkkyys.

Onko olemassa joitain tiputettavia lääkeaineita jotka on ehdottomasti suojattava valolta? Entä sellaisia aineita jotka tarvitsevat valoa aktivoituakseen?

Ymmärtääkseni suurin osa näistä aineista ei suuresti välitä missä niitä tiputettaa tai miten, mutta että jotkin aineet ovat valoherkkiä, tai valoriippuvaisia tai että uv-säteily tms. vaikuttaa niihin niin että ne on suojattava valolta.

Onko tästä aiheesta tietoa?




Onhan niitä, esimerkiksi solusalpaaja dakarbatsiini hajoaa "valon" vaikutuksesta.
Hajoamisen lisäksi UV-säteily voi muuttaa molekyylien rakennetta tai sitten ne voi hapettua tai reagoida muiden aineiden kanssa.
Tästä tietysti voi aiheutua sivuvaikutuksia tai lääkkeen teho voi laskea.
En tiedä levomepromatsiinista, ainakin se voi herkistää valolle.

Jotkin sisäisesti tai paikallisesti käytetyt lääkkeet
tai kemikaalit voivat herkistää ihon auringonvalolle.
Samat aineet ovat yleensä vaarattomia
iholle silloin, kun ei ole valoaltistusta.
Valoherkistyminen voi olla toksinen tai allerginen
reaktio. Toksiset reaktiot ovat yleisempiä ja voivat
tulla kenelle tahansa, kun valoaltistus ja lääkeannos
ovat riittävät. Allergiseen reaktioon tarvitaan
pitkään jatkunut tai toistuva altistus. Suoraan ihokosketuksessa
olleen kemikaalin aiheuttamaa reaktiota
kutsutaan valokosketusihottumaksi.
Tyypillisesti valolle herkistävät aineet ovat pieniä
rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka pystyvät sitomaan
valoenergiaa. Vapautuva energia aiheuttaa
solutuhoa, tai yhdiste muuttuu sellaiseen muotoon,
että se toimii allergeenina. Valoherkistymisen laukaisee
pääosin UVA-valo. Siten ikkunalasin läpi
tuleva valo tai solariumlaitteiden säteily riittää laukaisemaan
reaktion, eivätkä tavalliset auringonsuojavoiteet
anna suojaa.
Valotoksisessa reaktiossa oireet ovat samanlaiset
kuin auringon polttamassa. Potilas huomaa ”palavansa”
tavallista herkemmin. Ihoreaktio rajoittuu
paljaana olleelle ihoalueelle. Iho voi olla arka, mutta
se ei juurikaan kutise. Oireet tulevat heti ensimmäisen
lääkekuurin yhteydessä.
Reaktion voi aiheuttaa sisäisesti annosteltu
lääke tai suoraan ihokosketuksessa ollut kemikaali.

Lääkkeiden sisältämien aineiden lisäksi monet
kosmetiikassa, jopa auringonsuojavalmisteissa,
käytetyt ja kasvien sisältämät aineet voivat aiheuttaa
valokosketusihottumaa. Metoksaleeni ja trioksaleeni
ovat terapeuttisesti käytettyjä herkistinaineita.
Rakkulaisia reaktioita (fytofotodermatiitti) syntyy,
kun psoraleenia imeytyy kasvista ihoon, jolle
aurinko sen jälkeen paistaa. Yleisimmät fytofotodermatiitin
aiheuttajat ovat mooseksen palava pensas,
tuoksuruuta, jättiläisukonputki, karhunputki,
koiranputki, ukonputki ja väinönputki. Myös selleri
ja lipstikka voivat herkistää valolle.
Allergisessa valoyliherkkyysreaktiossa iholle tulee
auringonoton tai valohoidon jälkeen punoittavaa,
rakkulaista, erittävää tai nokkosrokon kaltaista ihottumaa,
johon yleensä liittyy voimakas kutina.
Tavallisimmaksi valokosketusallergian aiheuttajaksi
Pohjoismaissa on todettu Musk Ambrette -hajuste.
Myös monet muut kosmetiikkatuotteiden
sisältämät aineosat voivat aiheuttaa valokosketusekseemaa.
Valokosketusallergiassa yliherkkyys voi
jatkua kuukausia tai jopa vuosia (pysyvä valoreaktiivisuus)
sen jälkeen, kun altistus herkistymistä
aiheuttaneeseen aineeseen on lopetettu.

Valoyliherkkyyttä aiheuttavista lääkkeistä lisää tuolta.
http://www.kuopionlaakeinformaatiokesku ... ys4-02.pdf

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Ei kinnosta valoherkkyys vaan se että mikdi jotkin lääkeainemolekyylit hajoaa niin oieniksi palasiksi että ne eivät enään tehoa? Että miten valo (mikö tahaan valo) voipi pilkkoa molekyylin semmoseksi että se ei enään tehoa?

Hämmentää.

Vierailija
Vatkain
Minua askarruttaa myös lääkeaineiden valoherkkyys. Esim. Levozin (vaikuttava aine levomepromatsiini) merkkinen neurolepti pitää pitää valolta suojattuna. Miksi?



Useimmat lääkkeet olisi hyvä pitää valolta suojattuna, siksikin niitä säilytetään yleensä ruskeassa lasipurkissa.
Kaikki aallonpituudet ei haittaa, energiaa pitää olla sen verran että molekyyli (joku elektroni) virittyy, mikä aiheuttaa sidoksien katkeamista.
Googleta suora ja epäsuora fotolyysi tai fotokatalyyttinen reaktio.
Tässä eräs epäsuora reaktio jostain ketjusta, monet lääkkeet sisältävät apuaineena titaanidioksidia.

fenomenologi

UV-säteily virittää TiO2-molekyylin elektronin, joka pelkistää ilman hapen superoksidiradikaaliksi kun taas virittymisestä johtuva elektroniaukko hapettaa ilman kosteuden hydroksyyliradikaaleiksi.
Lisäksi syntyy muitakin yhdisteitä, jotka sitten hapettavat orgaanisia yhdisteitä mm. hiilidioksidiksi ja vedeksi.



Tuolta löytyy suppea kurssi lääkeaineiden säilyvyydestä.
http://www.pharmtech.helsinki.fi/kurssi ... lyvyys.pdf

Uusimmat

Suosituimmat