Lapsen innostusta ja iloa aikuisena ?

Seuraa 
Viestejä883
Liittynyt16.3.2005

Jokaisella on lapsena ollut asioita, joista varsinkin alkuun on innostunut ja iloinnut niin paljon, ettei millään muulla seikalla ole sillä hetkellä ollut edes merkitystä, niin että kurniva nälkäkin on jäänyt huomaamatta siinä touhutessa ja fiilistellessä...

Miksi lapsena innostus niihin asioihin on niin suurta ja sykähdyttävää ?

Samat lapsena innostaneet asiat eivät kuitenkaan enää aikuisena innosta samalla tavalla, eivätkä ne tuo sitä samaa iloa... Onko ihminen siis aikuisena muuttunut hyvin erilaiseksi kuin oli lapsena ? Vai voiko hän saada ja kokea niitä samoja tunteita edelleen aikuisenakin yhtä aitoina ja syvinä, ettei olisikaan mihinkään perusluonteeltaan muuttunut ?

Mikä siis on muuttunut ?... Vai onko periaatteessa muuttunut mikään ?
Voiko lapsena iloa tuoneet asiat siirtää/jatkaa tuomaan yhtä suurta iloa ja yhtä voimakkaita tunteita myös aikuisuuteen jollain tavalla...?

Voisiko kaikki aikuisetkin siten olla enemmän iloisia kuin lapsetkin... Niinkuin ovat lapsena olleet...?
Aikuisilla kun vaan tuntuu olevan paljon useammin tylsää ja vähemmän sykähdyttäviä kokemuksia kuin lapsilla...

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Pohtija kirjoitti:

Voiko lapsena iloa tuoneet asiat siirtää/jatkaa tuomaan yhtä suurta iloa ja yhtä voimakkaita tunteita myös aikuisuuteen jollain tavalla...?
Sanotaanko, että koen "lapsenomaista intoa" esimerkiksi tietokonepelien suloiseen maailmaan uppoutuessani ja toisinaan kirjoittaessani sekä ideoidessani.

EDIT1: Toisaalta, viestistäsi saa kyllä sen kuvan, että käsittelyn alla olisi lähinnä flow-kokemus.

Vierailija
Pohtija

Mikä siis on muuttunut ?... Vai onko periaatteessa muuttunut mikään ?



Muuttunut on aikaperspektiivi. Lapsena "eletään hetkessä", kun taas aikuisena yleensä mieli on joko menneessä tai tulevassa. Flow-kokemusta - johon Sakarias viittaasi - luonnehditaan usein juuri sellaisena hyvin täydesti hetken tilanteessa olemisena. Toki osansa on myös sillä, että aikuisena useimmat kokemukset ovat jo ennestään tuttuja. Eräänlainen ajankulun tulos sekin.

Vierailija

Olisin saanut nuoren tyttöystävän, mutta tiedän että se ylitseräiskyvä innostus haihtuisi kuin aamukaste, mutta nopeammin.

Jokainen voi aikuisena löytää innostavan harrasteen jossa on löytämisen riemua, keksimisen iloa ja hien irroittavaa puurtamista ja olo on kuin koko yön panon jälkeen kun homma on "valmis".

Vierailija

Autolla ajo on leipäännyttävän tylsää yleensä. Aikuista. Sama kuski eksyttyään karting auton istuimelle on hurmaantuneen riehakas tuntiessaan sen reuhtovan voiman ja leikkimielisyyden vaikka saa vääntää aikuisen tosissaan.

Vierailija
Pohtija
Jokaisella on lapsena ollut asioita, joista varsinkin alkuun on innostunut ja iloinnut niin paljon, ettei millään muulla seikalla ole sillä hetkellä ollut edes merkitystä, niin että kurniva nälkäkin on jäänyt huomaamatta siinä touhutessa ja fiilistellessä...

Miksi lapsena innostus niihin asioihin on niin suurta ja sykähdyttävää ?

Samat lapsena innostaneet asiat eivät kuitenkaan enää aikuisena innosta samalla tavalla, eivätkä ne tuo sitä samaa iloa... Onko ihminen siis aikuisena muuttunut hyvin erilaiseksi kuin oli lapsena ? Vai voiko hän saada ja kokea niitä samoja tunteita edelleen aikuisenakin yhtä aitoina ja syvinä, ettei olisikaan mihinkään perusluonteeltaan muuttunut ?

Mikä siis on muuttunut ?... Vai onko periaatteessa muuttunut mikään ?
Voiko lapsena iloa tuoneet asiat siirtää/jatkaa tuomaan yhtä suurta iloa ja yhtä voimakkaita tunteita myös aikuisuuteen jollain tavalla...?

Voisiko kaikki aikuisetkin siten olla enemmän iloisia kuin lapsetkin... Niinkuin ovat lapsena olleet...?
Aikuisilla kun vaan tuntuu olevan paljon useammin tylsää ja vähemmän sykähdyttäviä kokemuksia kuin lapsilla...


Omia lapsiani seuratessani, jotka ovat nyt toisella kymmenellä kaikki, olen ajan myötä havainnut tuon kehityksen 'hidastettuna' toisin kuin omia tuntojani muistellessa. Vaikka se olisikin jo klisee, suurin vaikutus on yhteiskunnalla. Aikuiset ovat lapsille kaikesta huolimatta tulevaisuutensa mittapuita.

Mutta kyllä heistä (vanhin 16 vee) vielä lapsenomaisuuden kaikista aistii. Faijana ilahduttaa aina kun huomaa, että jotain kautta on saanut jonkun heistä tyytyväiseksi. Innostus on lopulta vain pikkuriikkisestä sysäyksestä kiinni ja yhä useammin tuo innostus tarttuu vielä minuunkin. Varmaan nämä kriisit (30- ja 40- versiot) ovat jo kokonaan takana.

Vierailija
tietää
Olisin saanut nuoren tyttöystävän, mutta tiedän että se ylitseräiskyvä innostus haihtuisi kuin aamukaste, mutta nopeammin.




Mutta olisitko itse edes siihen saakka todella jaksanut tuon ylitseräiskyvän nuoren vauhdissa? Vieläkö kuuskymppisenä jalka nousee ja bailut jatkuvat aamuun saakka? Jaksatko fanittaa tuoreita hittibändejä kybällä vai tyydytkö sittenkin jossain vaiheessa mieluummin nostalgisiin oman nuoruutesi musiikki-idoleihin? Kestääkö selkäsi edelleen kuukauden interreilin minibudjetilla? Ehkä sittenkin lopulta mieluummin lähinnä katselet nuorten touhotusta vähän syrjemmältä ja muistelet kaiholla "noita aikoja" - kunhan ei tarvitse kyetä samaan vauhtiin enää itse, vaan saa mieluummin nukkua matkoillaan kunnon hotellissa ja syödä kunnon ravintoloissa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Feminine
Pohtija

Mikä siis on muuttunut ?... Vai onko periaatteessa muuttunut mikään ?



Muuttunut on aikaperspektiivi. Lapsena "eletään hetkessä", kun taas aikuisena yleensä mieli on joko menneessä tai tulevassa. Flow-kokemusta - johon Sakarias viittaasi - luonnehditaan usein juuri sellaisena hyvin täydesti hetken tilanteessa olemisena. Toki osansa on myös sillä, että aikuisena useimmat kokemukset ovat jo ennestään tuttuja. Eräänlainen ajankulun tulos sekin.



Luulenpa että se on tosiaan aika kun raiskaa onnen ja ilon.

Lisäksi kiinnostaa sellainen ehkä vähän arveluttava seikka että mahtaisiko hormonitoiminnan käynnistyminen murrosiässä vaikuttaa ihmisen mieleen jotenkin olennaisesti tuota NYT-kokemusta ehkäisten. En nyt niinkään tarkoita sitä että kun mieli askartelee pariutumisjutuissa niin ei muutakaan ehdi, vaan että jotenkin hormonit vaikuttaisivat suoraan aivoihin ja jumittaisivat niistä jonkun sellaisen kyvyn joka on esim. paljon meditoivilla ihmisillä, eli siis lähinnä tämä hetkessä elämisen kyky.

Tulipahan vaan mieleen kun itselläni alkoi masennus samaan aikaan kun hormonitoiminta (en nyt tarkoita mitään kuukautisten alkua joka on vasta varsin myöhäinen lopputulos tuon toiminnan käynnistymisestä). Ja pahimpina masennuskausina ei ole mitään ekstaattista NYT-hetkeä. Paremminkin voi olla saatanallinen NYT-hetki eli tunne että alakulo ei lopu koskaan. Mutta koska siinä samalla tulee paljonkin mietittyä menneitä ja pelättyä tulevaisuutta, niin ei se mikään oikea NYT-tuntemus ole. Ei sellainen kuin ketjun aiheena oleva.

Yhteiskunnan painekin on tietenkin varteenotettava seikka. Jos aikuisena keräät leluja ja vieläpä jotenkin leikit niillä, saat selitellä itsesi solmuun oikeuttaaksesi karmean tekosi. Pitää olla joku stara, joku Aira Samulin, että saa olla pirtti täynnä leluja.

Vaan tylsämielisiähän ne aikuisten leikit enimmäkseen ovat.

Vierailija
Rousseau

Luulenpa että se on tosiaan aika kun raiskaa onnen ja ilon.



Tosin itse en pysty allekirjoittamaan väitettä, että lapsena olisin ollut jotenkin onnellisempi kaiken kaikkiaan kuin aikuisena. Lapsena on aivan liikaa muiden armoilla, vaikutusvaltaa omaan elämään on liian vähän, asiat tulevat "puskan takaa" varoittamatta jne. Sellaisen hetkessä elämisen ilon vastapainoksi on paljon myös harmitusta ja surua tuottavia elementtejä. Jouluunkin on aina tuskastuttavan pitkä odotus (jopa vielä aatonaattona), kun viikkokin tuntuu lapselle ikuisuudelta.

Jos siis jossakin flow-kyvyssä jotain menettääkin, saa sitten vastapainoksi oikein palkitsevaa oman elämänsä hallintaa, itsehillintäkykyä, suhteellisuudentajua jne. Sitäpaitsi aikuisena voi ostaa itselleen lahjoja minä päivänä vain, eikä tarvitse odottaa joulupukkia.

Vierailija
Feminine
Pohtija

Mikä siis on muuttunut ?... Vai onko periaatteessa muuttunut mikään ?



Muuttunut on aikaperspektiivi. Lapsena "eletään hetkessä", kun taas aikuisena yleensä mieli on joko menneessä tai tulevassa. Flow-kokemusta - johon Sakarias viittaasi - luonnehditaan usein juuri sellaisena hyvin täydesti hetken tilanteessa olemisena. Toki osansa on myös sillä, että aikuisena useimmat kokemukset ovat jo ennestään tuttuja. Eräänlainen ajankulun tulos sekin.



Ihme, että palstalla ei ole vielä käyty kesksutelua flow-kokemuksesta ja sen vaikutuksista suorituksiin. Varmasti jokainen on edes jollain "elämän alueella" päässyt tilaan jossa flow saa mielestä otteen (tai mieli flowsta), ja jolloin "kaikki sujuu kuin itsestään". Tämä tila, jossa mieli toimii "täydellä kapasiteetillaan" on - kuten artikkeleissa sanottaan - yksi mielyttävimmistä tuntemuksista joita ihminen voi kokea.

Flow is an innately positive experience; it is known to "produce intense feelings of enjoyment". It is also a positive force because it allows for optimal performance and skill development.

Flow also has a strong correlation with the further development of skills and personal growth. When one is in a flow state, he or she is working to master the activity at hand. To maintain that flow state, one must seek increasingly greater challenges. Attempting these new, difficult challenges stretches one's skills. One emerges from such a flow experience with a bit of personal growth and great "feelings of competence and efficacy

Vierailija

Aikuinen mieli on voimakkaan verkottunut ja käsittelee asioita monesti vain yläkäsitteiden kautta. Esim. puhtaasta lasista puhallettu kauniisti kaartuva kupu, jonka kierteiseksi muotoillusta kiiltävän metallisesta tyvestä nousee kuvun sisälle tarvittaessa sähkövirran vaikutuksesta kirkkaana hehkuva metallilanka muodostaa aikuisessa mielessä hyvin yksinkertaistetun kuvan: kyseessä on hehkulamppu. Lapsella tällaista yläkäsitettä ei välttämättä ole muodostunut ja vaikka olisikin, niin siihen liittyvät sosiaaliset käsitteet ja normit eivät välttämättä ole yhtä vahvoja. Sosiaaliset käyttäytymismallit ovat muutenkin vapaampia ja esim. tunteitaan voi kokea ja ilmaista peittelemättä. Lapsi luo myös enemmän omia yläkäsitteitään kun aikuinen pääasiassa vastaanottaa niitä ympäröivästä kulttuurista. Myös aikakäsitys on erilainen ja kuten aikaisemmin jo mainittiin, lapsi elää hetkessä aikuisen mielen harhaillessa menneessä ja tulevassa.

Näitä lapsen mielen piirteitä tulee selvimmin esille psykedeelien avulla. Lapsen mielen avarakatseisuus, ennakkoluulottomuus ja hetkessä eläminen yhdistettynä aikuiseen tieto- ja kokemuspohjaan on kirjaimellisesti tajuntaa laajentava kokemus.

Flow-kokemuksessa on mielestäni kyse vain voimakkaasta hetkessä elämisestä ja keskittymisestä, eikä se ole suoraan verrattavissa lapsen mieleen.

Vierailija

Taistelu jatkuvaa tottumista ja kyllästymistä vastaan vaatii huonon muistin, kärsivällisyyttä tai nöyryyttä. Lapsikin harvemmin innostuu kymmentä kertaa samalla tavalla vaikkapa lintsille lähdöstä.

Itselläni ainakin on jatkuva uudenkokemisen tarve, ja sellaisen puute ahdistaa ja tylsistyttää.

Pidän tätä jossain määrin hyvänä ja huonona asiana yhtäaikaa. Se on kärsimättömyyttä, mutta samalla eteenpäin vievä voima.

Yleensä uuden kokeminen innostaa, sitten siihen tottuu, ja lopulta tylsistyy.

Iän myötä kokemuspiiri karttuu, joten tulee aina vaikeammaksi löytää uusia innostavia asioita, etenkin kun geneerinen ymmärrys tekee monesta asiasta ennalta koetun kaltaisen. Lapsena voi kokea monen melko samankaltaisen asian uutuutena, joka helpottaa innostumista.

Toiset ovat tasaisempia luonteita, ja väittävät että rutiini on tärkeää. Toiset kokevat sen tappavan luovuuden.

EDIT: Flowsta sen verran että se on karsittu versio zenistä, ja itse olen jokseenkin kyllästynyt koko sanaan ja sen ympärillä pyörivään vääränlaiseen assosiointiin. Miksi keksiä uusi nimi vanhalle asialle? Jotta voi kirjoittaa uusia kirjoja aiheesta joka on jo läpikäyty toisella nimellä kutsuen? Sama juttu joogan kanssa. Toimistotädit venyttelevät ja jumppaavat ja luulevat joogaavansa, vaikka joogassa on pyrkimys mielen ja kehon hallinnan kehittymisen kautta saavuttaa korkeampi tietoisuuden taso. Intialaisilla aiheesta jokusen tuhannen vuotta vanha kokemus, mutta länsimaissa on pakko keksiä pyörä uudelleen varmaan bisnesmielessä jos ei muuten.

Vierailija
Armitage
Taistelu jatkuvaa tottumista ja kyllästymistä vastaan vaatii huonon muistin, kärsivällisyyttä tai nöyryyttä. Lapsikin harvemmin innostuu kymmentä kertaa samalla tavalla vaikkapa lintsille lähdöstä.

Itselläni ainakin on jatkuva uudenkokemisen tarve, ja sellaisen puute ahdistaa ja tylsistyttää.




Tosin lapsille - varsinkin hyvin pienille lapsille itse asiassa toisto on hvyin nautinnollista. Johtunee siitä, että heille elämä on niin suurelta osin yllättävää ja uutta täynnä, että tuttuus tuon joukossa vaikuttaa mielenkiintoisen erilaiselta ja palkitsevan odotettavalta. He jaksavat vielä iloita siitä, että asiat menevät juuri niin kuin he odottavat. Lapsella sitäpaitsi se oma itse on niin jatkuvassa voimakkaassa muutoksen tilassa, että jopa jo koettu saa jatkuvasti uuden tulkinnan ja tulee itsen muutoksesta johtuen eri tavoin koetuksi.

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009

Itse löydän sellaista lapsenomaista uutuudenviehätystä ajoittain soitellessani musiikkia. Jos musassa tulee jotain uutta ja joiltakin osin tutkimatonta vastaan, niin sen uuden matskun pyörittelyssä voi ajantaju kadota äkkiä. Jos pitää mielen auki eikä tyydy toistamaan itseään, niin aina löytyy jotain uutta ja jännää.

Uusien soitinten saaminen käsiin, se on aina varma riemun lähde.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Feminine
Rousseau

Luulenpa että se on tosiaan aika kun raiskaa onnen ja ilon.



Tosin itse en pysty allekirjoittamaan väitettä, että lapsena olisin ollut jotenkin onnellisempi kaiken kaikkiaan kuin aikuisena. Lapsena on aivan liikaa muiden armoilla, vaikutusvaltaa omaan elämään on liian vähän, asiat tulevat "puskan takaa" varoittamatta jne. Sellaisen hetkessä elämisen ilon vastapainoksi on paljon myös harmitusta ja surua tuottavia elementtejä. Jouluunkin on aina tuskastuttavan pitkä odotus (jopa vielä aatonaattona), kun viikkokin tuntuu lapselle ikuisuudelta.

Jos siis jossakin flow-kyvyssä jotain menettääkin, saa sitten vastapainoksi oikein palkitsevaa oman elämänsä hallintaa, itsehillintäkykyä, suhteellisuudentajua jne. Sitäpaitsi aikuisena voi ostaa itselleen lahjoja minä päivänä vain, eikä tarvitse odottaa joulupukkia.




Niin, eihän tietenkään lapsuusvaihetta sinänsä voi automaattisesti korvamerkitä onnelliseksi ajaksi. En edes sanoisi että oma lapsuuteni oli jotenkin "onnellinen", muttei se ollut onnetontaan. Miellän helposti onnen nimenomaan onnettomuuden tunteiden puuttumiseksi, ehkä pitäisi olla vähän tarkempi siinä mitä sanoo silloin kun taustalla on jokin omintakeinen subjektiivinen näkemys mikä ei välttämättä istu kaikille muille.

Minun ns. onneni ja ekstaasini: täydellinen keskittyminen johonkin asiaan. Tällaista kykyä oli lapsena ja silloin kun on kirjoittanut inspiraation vallassa.

Em. tilan puuttuessa olenkin sitten nimenomaan yrittänyt saada noita joululahjatuntemuksia ostelemalla kaikenlaista roinaa muutaman vuoden putkeen. Mutta ei se materia sitä onttoa tilaa täytä joka on korvieni välissä. Kun mikään ei oikein tunnut miltään, ei tavaraläjä merkitse mitään. Toisaalta niinä hetkinä kun ns. "kaikki kolahtaa", silloin on ihan sama onko saanut ostettua jotain vai ei. Tai jos on saanut niin siitäkin nauttii enemmän, aidosti ja viattomasti kuin lapsi. (Eikä laskeskele päässään että kannattikohan tämäkään ostos.)

Miten sellainen mielentila saavutetaan missä kaikki on kokoajan uutta ja tuoretta kuin lapsen elämässä? Tai vanha tuttu tuottaa tyydytystä vaikka sitä toistaisi loputtomiin?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
logo

Ihme, että palstalla ei ole vielä käyty kesksutelua flow-kokemuksesta ja sen vaikutuksista suorituksiin. Varmasti jokainen on edes jollain "elämän alueella" päässyt tilaan jossa flow saa mielestä otteen (tai mieli flowsta), ja jolloin "kaikki sujuu kuin itsestään". Tämä tila, jossa mieli toimii "täydellä kapasiteetillaan" on - kuten artikkeleissa sanottaan - yksi mielyttävimmistä tuntemuksista joita ihminen voi kokea.



psykologia-aivot-ja-aistit-f12/ekstaasin-tunne-flow-muuntuneet-tietoisuudentilat-t46716.html

jonka aloitin koska en tiennyt että oli jo

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/flow-virtaus-kokemus-t37911.html

(Etsi-toiminto toimii niin harvoin kunnolla että joskus keskityn vain vilkaisempaan nopeasti joidenkin sivujen otsikot että löytyykö aihetta jo vai ei. Eikä minulla ole kauhean tarkka haukankatse...)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat