Fobia mieleltään sairaita kohtaan

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Poliittinen korrektius ehkä jossain määrin pitää aisoissa sitä vihaa (=pelkoa) mitä jotkut kokevat homoseksuaaleja, maahanmuuttajia tai lihavia kohtaan. Ehkä.

Mutta vaikuttaisi siltä että miten hyvänsä positiivisesti, näennäisesti tai ei, kansa pakottaa itsensä suhtautumaan em. ihmisryhmiin, niin aina on yksi ryhmä jonka pelkääminen ja inhoaminen tuntuu jotenki "luonnolliselta" ja ääneenlausumattomasti hyväksytyltä. Nimittäin mielenterveydeltään horjuvien ryhmä. Tuntuu erikoiselta että ihan tuikitavalliseen ja erittäin yleiseen masennukseen sairastunut ihminen alkaa "leikkisästi" nimitellä itseään hulluksi, hakien täten jotenkin nurinkurisesti ja antisankarina ympäristönsä hyväksyntää. Tässä maassa kun hyväksyntä toisinaan napsahtaa sille joka osaa olla kaikkein vaatimattomin ja/tai haukkua itseään eniten.

Mielialahäiriö kuten masennus on tyystin eri asia kuin mielisairaus kuten esim. skitsofrenia. Ja masennus ei kai kovin yleisesti johda psykoottiseen oireiluun, joten masennus sinänsä ei välttämättä vie ihmisen mieltä ns. yli rajan, eli että hän menettäisi ajan ja paikan tajun ja kadottaisi otteen omaan persoonaansa. Kun ihmiset naureskelevat omaa masennustaan "hulluutena" he hämärtävät näitä käsitteitä ja tavallaan työntävät varsinaisen mielisairauden omaavia entistä kauemmas sinne jonnekin raukoille rajoille jonne kukaan ei halua. Sinne pilkattavien ja naurettavia, PELÄTTÄVIEN, ihmisten joukkoon.

Mielisairas ihminen, kuten sairaalloisesti mustasukkainen yksilö, saa tietenkin paljon pahaa aikaiseksi lähimmäisilleen mikäli häntä ei ohjata hoitoon. Eikä se hoitokaan aina auta. Mutta yhteiskuntaa ei auta eikä hyödytä mitenkään että mielisairaita ja mieleltään sairaita pidetään jonkinlaisena pellereservinä jolle saa aina naureskella ja jota saa pilkata sitten kun mitään muuta ihmisryhmää ei enää saa.

En välttämättä hae sellaista otsa kurtussa -linjaa että kaikkien on oltava hyvin vakavia ja hymyttömiä minkä tahansa asian suhteen. Valitettavasti nauran joillekin homovitseille ja saatan sanoa jonkin elokuvan henkilöhahmoa plösöksi. (Tästä sainkin eilen huutia näissä asioissa tarkalta kaveriltani.) Mutta ei vaan tunnu oikealta että samaan aikaan kun jotkut ihmisryhmät on melkein "rauhoitettu lailla" tyyliin ei saa metsästää (jota toki juntit rikkovat), niin "sekopäät" saavat olla jonkinlaisena kaiken pahan edustajana ja syntipukkina jota kyllä saa nimitellä ja kuvainnollisesti potkia minkä ehtii. Jotenkin touhun pitäisi olla tasa-arvoisempaa.

Mutta vaikeaahan se on toki. Kyllä minäkin pelkään "hulluja", kaiketi siis hullumpia mitä itse olen. Ja jos tässä elämässä vielä hullusti käy niin ehkä niitä minua itseäni hullumpia on aina vaan vähemmän ja vähemmän. Sitten ei tarvitse pelätä enää ketään...?

En minä tiedä miten kunnioittaa ihmistä joka selittää minulle kesken työpäivän silmät loistaen että kohta laskeutuu taivaallinen Jerusalemi alas tänne ihmisten keskuuteen. Hän on sentään onnistunut kätkemään mielensä horjumisen uskonnon sekametelisoppaan. Kaikki eivät siihen kykene, ja siten heillä ei ole tekosyytä edes uskonnosta omaan "sekoilemiseensa".

Ehkä sitä on vaan asioita joihin ei tiedä miten suhtautua. Mutta itseäni kovin kiinnostaisi kyllä tutkia miten voitaisiin kehittää maailmaa tai maailmankuvaa missä erilaisuuteen suhtaudutaan suopeammin. Jos ihmismielessä on jo itsessään sisäänrakennettuna torjunnan mekanismeja joiden tarkoitus on pitää mahdollisesti vaarallinen "erilaisuus" mahdollisimman kaukana, niin vaikeaahan se tietysti on olla suvaitsevainen? Jokatapauksessa poliittisen korrektiuden nimissä ei voi pakottaa ketään. Muuten hommasta tuele väkinäistä ja teennäistä ryppyotsailua.

Mutta jos nyt vaikka aloitettaisiin siitä että masentuneella ei ole mitään velvollisuutta alkaa haukkumaan itseään...? Vaikka syyllistymisen tunnehan on juurikin osa masennuksen oirenippua.

Muita ideoita?

(Obs. Jos joku kokee ettei sairaalloinen mustasukkaisuus ole mielisairaus, niin tähän en osaa sanoa muuta kuin että tiedän ihmisen joka joutui ko. asian vuoksi laitoshoitoon. Hänen virallista diagnoosiaan en tiedä.)

Kommentit (5)

Vierailija
Rousseau
(Obs. Jos joku kokee ettei sairaalloinen mustasukkaisuus ole mielisairaus, niin tähän en osaa sanoa muuta kuin että tiedän ihmisen joka joutui ko. asian vuoksi laitoshoitoon. Hänen virallista diagnoosiaan en tiedä.)

Diagnoosi saattanee olla esim "obsessiivis-kompulsiivinen häiriö OCD" eli suomeksi pakkoneuroosi.

Vierailija

En ole sairaalloisen mustasukkainen, mutta jos nainen on jonkun muun kanssa, niin olkoon. Ei tarvitse sitten olla minun kanssani. Nimimerkillä Kerrasta poikki.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Dredex
En ole sairaalloisen mustasukkainen, mutta jos nainen on jonkun muun kanssa, niin olkoon. Ei tarvitse sitten olla minun kanssani. Nimimerkillä Kerrasta poikki.



Sairaalloisesti mustasukkainen tuskin laittaisi kerrasta poikki, vaan paremminkin jäisi pitämään yllä avioliittohelvettiä johon kuuluu jatkuva kyttääminen, paranoidiset pelot ja sairaat kommentit joita kumppani saa taivastella leuka pöydälle kopsahtaneena.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Armitage
Onko hullua pelätä hulluja?



Riippuu miten roikkuu. Silloin kun hullujen hulluus on hallinnassa eli he ovat lääkityksellä tai valvotuissa olosuhteissa, tuskin tarvitsee kokoajan väijyä että alkaako hullu hullutella ylenmäärin. Mutta irtohullut joita pyörii esim. toreilla ja kirjastoissa (näemmä) jotka eivät ole tasapainossa hulluutensa kanssa saattavat toki olla potentiaalisesti vaarallisia. Viisas väistää. Mutta ei hysterisoidu niin että näkee hulluja kaikkialla ja toivo että nämä vietäisiin saunan taakse ja lopetettaisiin. Siinä näkisin sen rajan terveen ja sairaan hullujen pelon välillä.

Uusimmat

Suosituimmat