Elämä jatkuu kuoleman jälkeen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On tieteellisen tiedon ja loogisen päättelyketjun tulos, että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen.

Tiede ei tunnusta käsitettä sielu. Ihmisen todellinen "minä" ei ole sielu, vaan "minä" on aivojen orkestroima aisteista, tunteista ja ajatuksista koostuva illuusio. Koska muusta maailmankaikkeudesta erillistä subjektia ei ole, olet yhtä paljon muuta maailmankaikkeuta kuin sitä ihmistä, jonka aivojen synnyttämä harha saa sinut luulemaan olemaan "minäsi". Jako "minään" ja "maailmaan" tai "subjetkiin" ja "ympäristöön" on harha. Vain ympäristö on olemassa. Mielesi ja "minäsi" on osa tätä ympäristöä.

Tästä seuraa, että kun ihminen, johon aivojen illuusiossa samaistutaan, kuolee, ei "elämä" siihen lopu, koska ei ole koskaan ollutkaan mitään henkilökohtaista subjektiivista elämää, joka rajoittuisi tuohon ihmiselämään. Kun kuolo koittaa ihmiselle, elämä jatkuu maailmankaikkeudessa. Se, että ei ole olemassa mitään henkilökohtaista subjektia, joka rajoittuisi yhteen ihmiseen, poistaa ihmisen kuolemalta metafyysisen merkityksen.

Joten, kun kuolet, älä pelkää, "elämä(si)" maailmankaikkeutena jatkuu. Maailmankaikkeuden "elämä" on kuoltuasi vain tuota yhtä ihmismieltä ja -tietoisuutta köyhempi. Metafyysistä merkitystä kuolemalla ei ole.

Kommentit (10)

Vierailija

Pari päivää mietittyänikin, asia on minusta edelleenkin tieteen ja filosofian kannalta näin.

Jos todella on, niin silloin tiede kykenee vastaamaan kysymykseen "Onko elämää kuoleman jälkeen?"

Vierailija

Entäs jos ihmisen henki sittenkin ottaa vain tilapäisen sijan ruumissa. Hengen kotipaikka ehkä on "siellä tuolla puolen" ja tässä maailmassa se vain vierailee.

Ihminen ei ole ruumiinsa, vaan henki ruumiissa. Ruumis on vain "astia" jossa oleskella tai "asustus" johon henki pukeutuu oleskellessaan tässä maailmassa.

Että ihmisellä on henki, henki joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen. Siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta, kokemusta sen ilmeenmisestä.

Vierailija
Donna
Entäs jos ihmisen henki sittenkin ottaa vain tilapäisen sijan ruumissa. Hengen kotipaikka ehkä on "siellä tuolla puolen" ja tässä maailmassa se vain vierailee.

Ihminen ei ole ruumiinsa, vaan henki ruumiissa. Ruumis on vain "astia" jossa oleskella tai "asustus" johon henki pukeutuu oleskellessaan tässä maailmassa.

Että ihmisellä on henki, henki joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen. Siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta, kokemusta sen ilmeenmisestä.




Tuo edellyttää uskoa, vaikka toki tuo voi olla tottakin.

Tieteellisestä näkökulmasta hengen olemassalolosta ei ole viitteitä.

Vierailija
Donna
Entäs jos ihmisen henki sittenkin ottaa vain tilapäisen sijan ruumissa. Hengen kotipaikka ehkä on "siellä tuolla puolen" ja tässä maailmassa se vain vierailee.

Ihminen ei ole ruumiinsa, vaan henki ruumiissa. Ruumis on vain "astia" jossa oleskella tai "asustus" johon henki pukeutuu oleskellessaan tässä maailmassa.




Valitettavasti näin ei ole. Jos ihminen esim. saa kunnon damagea aivoihinsa hänen persoonallisuutensa voi muuttua rajustikin. Jos ruumis on vain "astia" ei moisen ruumiin damagen tulisi vaikuttaa henkisiin kykyihin eli tuon sinun "henkesi" ilmaisuvoimiin, mutta näin kuitenkin tapahtuu.

Ja mitä tapahtuu dementiassa ynnä muissa vastaavissa mielestäsi? Aivot eivät saa enää hengen viestejä kunnolla esille Jos "henki" on jotain maagista ruumiin ulkopuolella olevaa, ei ruumiin tulisi vaikuttaa hengen ilmaisuvoimaan tuolla tavoin (unohtamiset, persoonallisuuden muutokset jne. ).

Tuo ulkopuolinen "henki" on hauska satu, johon olisi ihan kiva uskoa. Toisaalta olisi ihan kiva uskoa että kaikille tässä elämässä käy hyvin ja jokaisella on kivaa, mutta näinkään ei ole.

Donna

Että ihmisellä on henki, henki joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen. Siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta, kokemusta sen ilmeenmisestä.



En nyt halua vähätellä kokemustasi, mutta tämä maailma on täynnä väitteitä henkiparantamisista, tarot-korteista, Nostradamuksen tai Raamatun profeettojen erehtymättömyydestä, humanoidihavainnoista, sadoista eri jumalista.............. se mikä noita yhdistää on varsinaisten todisteiden olemattomuus.
On noihin ehkä tietenkin hauskempaa uskoa kuin ihan "normi"elämään.
Ei siinä mitään, kyllä minullekin kelpaisi tuollainen "henki, joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen". Olisi tässä jatkoajalle käyttöä, kun tuota tutkimista riittäisi miljardeiksi vuosiksi.

Vierailija
Peksa

Tieteellisestä näkökulmasta hengen olemassalolosta ei ole viitteitä.



En tiedä jos on tieteellistä vaiko ei mutta kuulema tuuleet voivat olla kuolleiden henkiä. Näin on väittetty mutta tuskin nähin elämänjatkumis asioihin tullaan saamaan tieteellsitä selitystä koskaan, spekulatiota vaan.

Sehän voisi olla niinkin että siinä toisessa elämänmuodossa, ilman kroppaa, ehkä henget ovatkin viisaanpia ja kyvykkäänpiä mitä me ollaan jotka ollaan ruumiissa vielä.

Vierailija
pellonpekko

Valitettavasti näin ei ole. Jos ihminen esim. saa kunnon damagea aivoihinsa hänen persoonallisuutensa voi muuttua rajustikin.
Jos ruumis on vain "astia" ei moisen ruumiin damagen tulisi vaikuttaa henkisiin kykyihin eli tuon sinun "henkesi" ilmaisuvoimiin, mutta näin kuitenkin tapahtuu
.

Puhut osittain hengen rikkoutumisesta vai mitä tarkoitat "damagella" ja toisaalta ruumiin damagesta. Jos ymmärrän sinua oikein niin nähtävästi tarkoitat somaa ja psykeä, ruumista ja psykeä. Muttapa jos soman ja psyken lisäksi onkin ns henki tai miksi sitä nyt sitten nimittäisi.

Ja mitä tapahtuu dementiassa ynnä muissa vastaavissa mielestäsi? Aivot eivät saa enää hengen viestejä kunnolla esille



Tuossa kuvaat psykisten toimintojen heikkenemisestä.

Jos "henki" on jotain maagista ruumiin ulkopuolella olevaa, ei ruumiin tulisi vaikuttaa hengen ilmaisuvoimaan tuolla tavoin (unohtamiset, persoonallisuuden muutokset jne. ).



Henki voisi olla elävissä ruumiin sisällä olevaa ja kuolleissa henki jättäisi ruumiin. Mahdollisesti tuulet ovat henkien manifesti.

Donna

Että ihmisellä on henki, henki joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen. Siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta, kokemusta sen ilmeenmisestä.



En nyt halua vähätellä kokemustasi, mutta tämä maailma on täynnä väitteitä henkiparantamisista, tarot-korteista, Nostradamuksen tai Raamatun profeettojen erehtymättömyydestä, humanoidihavainnoista, sadoista eri jumalista.............. se mikä noita yhdistää on varsinaisten todisteiden olemattomuus.
On noihin ehkä tietenkin hauskempaa uskoa kuin ihan "normi"elämään.
Ei siinä mitään, kyllä minullekin kelpaisi tuollainen "henki, joka jättää ruumiin kuoleman jälkeen". Olisi tässä jatkoajalle käyttöä, kun tuota tutkimista riittäisi miljardeiksi vuosiksi.




En tarkoita mitään noista jotka luettelit vaan siitä että joskus, ei aina, kun joku kuolee lähelläni, niin henkilö ilmoittautuu minulle jollakin tavalla. Minulla on myös joitakin kertoja ollut joku muu henkilö paikalla todistamassa ilmiön. Oma tyttäreni esimerkiksi joka on nyt jo aikuisen kirjoissa. Tiedän että tämä on vaikea aihe keskustella varsinkin netissä mutta meidän tapaisia henkilöitä on olemassa joilla on jonkin asteinen kyky saada viestejä kuolleilta henkilöitä. Ei ne henkilöt minulla "kummittele" kauenpaa kuin viikon tai pari kuolemnasa jäkeeen.

Vierailija

Naiset on käsittääkseni keskimäärin taikauskoisempia kuin miehet. Hauskoja tarinoita ne joskus keksii ja niitä on ihan kiva kuunnella ajanvietteeksi. Joskus tosin tekisi mieli sanoa että nyt nokka tukkoon kaakattaja - ei enää hihhulointia

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Peksa
Tiede ei tunnusta käsitettä sielu. Ihmisen todellinen "minä" ei ole sielu, vaan "minä" on aivojen orkestroima aisteista, tunteista ja ajatuksista koostuva illuusio. Koska muusta maailmankaikkeudesta erillistä subjektia ei ole, olet yhtä paljon muuta maailmankaikkeuta kuin sitä ihmistä, jonka aivojen synnyttämä harha saa sinut luulemaan olemaan "minäsi". Jako "minään" ja "maailmaan" tai "subjetkiin" ja "ympäristöön" on harha. Vain ympäristö on olemassa. Mielesi ja "minäsi" on osa tätä ympäristöä.

Tästä olen suunnilleen samaa mieltä. Ei ole mitään luonnonlaeista riippumatonta henkeä, jota voisi minuudeksi nimittää.

Tästä seuraa, että kun ihminen, johon aivojen illuusiossa samaistutaan, kuolee, ei "elämä" siihen lopu, koska ei ole koskaan ollutkaan mitään henkilökohtaista subjektiivista elämää, joka rajoittuisi tuohon ihmiselämään.

Nyt kuitenkin erotat ihmisen ja jonkin häneen samaistuvan entiteetin toisistaan. Jos kaikki on pelkkää ympäristöä, ei ole erillistä samaistujaa ja samaistuttavaa vaan ne ovat alun perinkin yksi ja sama asia. Mikä tuo elämää jatkava ympäristöstä erillinen entiteetti voisi olla, jos erillisyys ympäristöstä on vain illuusio?

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Peksa
Pari päivää mietittyänikin, asia on minusta edelleenkin tieteen ja filosofian kannalta näin.

Jos todella on, niin silloin tiede kykenee vastaamaan kysymykseen "Onko elämää kuoleman jälkeen?"




M.A.Numminen lauloi jotenkin siihen tapaan että "Jos satut kuolemaan, muista energian säilymisen laki."

EDIT: Ja siis ego on harhaa melko suurelta osin. Aasiassa näitä pohdintoja käytiin kun Egyptissä rakenneltiin pyramideja. Olisi se silti mukavaa valita oma kuolinhetkensä...

Uusimmat

Suosituimmat