Neurologi vs psykiatri...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

tervehdys...

pakko on alkaa taas ihmettelee
ääneen miksi neurologeja on niin helvetin
vähän verrattuna psykiatreihin...

ja miksi neurologisia tutkimuksia ei tehdä
ennen kuin ihmisiä lääkitään psykiatrisilla
metodeilla...
eikö neurologin tutkimukset luulisi olevan
ensinmäinen tutkimus ennenkuin aloitettaan
rankatkin lääkitykset "voitas kokeilla tota..."
pohjalta...

varsinkin kun neurologisilla tutkimuksilla
voidaan karsia muutamissa tunneissa
isokasa eri vaihtoehtoja...

ihmetystä myös herättää
neurologin diagnoosin "epäilys"
vaikka olisi professori pohja...

mutta tk lääkäri joka ei ole edes valmistunut
vaan on "kohta valmis" psykiatrinen diagnoosi
onkin kunnallisella puolella leiman ikuisesti...

neurologeja tunnutaan vähäteltävän
psykiatrisella puolella...
MIKSI... ?

Sivut

Kommentit (42)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26834
Liittynyt16.3.2005

Lieneekö siksi, että neurologien hoidot ja tutkimusmenetelmät (kuvantamiset ym.) ovat äärimmäisen kalliita ja psykiatrien vastaavasti hyvin halpoja (lässytys ja lääkkeet). Kunnat kokeilevat ensin, josko halvempi troppi auttaisi. Mahdollinen pitemmän aikavälin lisäkustannus ei kuitenkaan näy heti kenenkään budjetissa eikä ole myöhemminkään yhdistettävissä väärään säästämiseen.

Vierailija
Neutroni
Lieneekö siksi, että neurologien hoidot ja tutkimusmenetelmät (kuvantamiset ym.) ovat äärimmäisen kalliita ja psykiatrien vastaavasti hyvin halpoja (lässytys ja lääkkeet). Kunnat kokeilevat ensin, josko halvempi troppi auttaisi. Mahdollinen pitemmän aikavälin lisäkustannus ei kuitenkaan näy heti kenenkään budjetissa eikä ole myöhemminkään yhdistettävissä väärään säästämiseen.



Pitkät terapiaprosessit eivät käsittääkseni ole halpoja. Ainoastaan lääkehoidot ovat, joita molemmilla lääkäreillä on lupa määrätä potilaille.

omena
neurologeja tunnutaan vähäteltävän psykiatrisella puolella... MIKSI... ?



Tuskinpa heitä vähätellään. Toisaalta se lienee tavallista, että jokin erikoistunut lääkäri voi vähätellä muun alan erikoislääkäreitä tai peruslääkäreitä.

Kunnianhimo ei ole aina toivottavin motiivi ongelmien ratkaisemisessa.

Vierailija
Neutroni
Mahdollinen pitemmän aikavälin lisäkustannus ei kuitenkaan näy heti kenenkään budjetissa eikä ole myöhemminkään yhdistettävissä väärään säästämiseen.



tässä onkin mielenkiintoinen tutkimus kohde...
kuinka paljon "vääräät" potilaat rasittaa
psykiatrista puolta...

ja kuinka moni neurologin potilas ohjataan
psykiatriselle puolelle koska ei osata muualle ohjata...
väärä diagnoosi ja väärä hoito...
haiskahtaa "hoitovirhe"...
'varsinkin jos potilas itse on halunnut neurologille...
hyi helvetti.. paljonkohan näitä tapauksia on...

sain itsekkin tässä tutustua kunnallisen
puolen osaamiseen... adhd:n kanssa...
ja voin sanoa että rupesi hieman ihmetyttää
lääkärien tiedottomuus asiasta...

ja kummittelemaan jäi...

"mitä yleislääkäri ylipäänsä tietää"

Vierailija
Shriek

Tuskinpa heitä vähätellään. Toisaalta se lienee tavallista, että jokin erikoistunut lääkäri voi vähätellä muun alan erikoislääkäreitä tai peruslääkäreitä.



tämä on silloin ymmärrettävää kun
PLääkäri on hoitanut päin helvettiä..

mutta itse olen törmännyt tosiaankin
tähän vähettelyyn...

Shriek

Kunnianhimo ei ole aina toivottavin motiivi ongelmien ratkaisemisessa.

eipä niin....

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Neutroni
Lieneekö siksi, että neurologien hoidot ja tutkimusmenetelmät (kuvantamiset ym.) ovat äärimmäisen kalliita ja psykiatrien vastaavasti hyvin halpoja (lässytys ja lääkkeet). Kunnat kokeilevat ensin, josko halvempi troppi auttaisi. Mahdollinen pitemmän aikavälin lisäkustannus ei kuitenkaan näy heti kenenkään budjetissa eikä ole myöhemminkään yhdistettävissä väärään säästämiseen.



Näin itsekin ajattelisin.

Muutama vuosi sitten naivisti uskoin että muutamat asiat elämässäni alkavat selvitä ja tulee heurekaelämyksiä mikäli neuropsykiatri päästää minut tutkimuksiin, ja erityisen innostunut olin ajatuksesta että aivoni kuvattaisiin. Eka eksänihän oli 80-luvulla päässyt jonkinlaiseen kuvaukseen kun itse sai päähänsä sairastavansa skitsofreniaa (mikään hänen käyttäytymisessään ei mielestäni kuitenkaan tukenut tuota näkemystä). Mutta hulluina 80-luvun kultaisina vuosina ilmeisesti mikä tahansa oli mahdollista. Ei enää 2000-luvulla.

Jos ihminen vain on tarpeeksi pitkään räytynyt mt-ongelmissaan ja hänelle on ehtinyt kehittyä kaikenlaista masia, ahia ja pershäröjä, ei ilmeisesti ole minkäänlaista velvollisuutta tutkia josko hänellä olisi vielä neurologisiakin poikkeavuuksia (jotka saattavat olla alkuperäinen syy elämän varrella kehittyneelle mt-oireilulle). Loppujen lopuksi vain todetaan että voi olla näinnii tai voi olla niinnii, mutta tämä oli nyt tässä.

Voihan se olla että sillä ei ole merkitystä onko ihmisen vintillä viirausta neur. vai psyk. syistä - eihän se elämä siitä olennaisesti kumminkaan miksikään muutu jos perussairaus tai problematiikka ei kuitenkaan ole hoidettavissa. On ihmisiä jotka romanttisesti edelleenkin kuvittelevat että minkä tahansa mielen puolen sairauden pystyy hoitamaan pois tuosta noin vain, ehkä jopa potilas itse pystyy itse hoitamaan itsensä hokkuspokkus jos vain tarpeeksi yrittää. Mikäli ei yritä tai ei pysty, silloin hän on romantikon halveksunnan ansainnut. Tällä tavalla jotkut suhtautuvat myös neuropoikkeaviin, eli se on joillekin todellakin ihan yksi hailea mikä se vika siellä korvien välissä on. Potilaalle itselleen sillä voi tosin olla suurikin merkitys, syystä tai toisesta.

Jos ajatellaan vaikka jotakuta adoptoitua, hänelle voi tulla varsinaiseksi pakkomielteeksi saada tietää ketkä hänen oikeat vanhempansa olivat, tai saada tavata nämä, vaikka hänen läheisensä tietäisivät että nämä biologiset vanhemmat ovat niin hirveitä ihmisiä että heidän lapsensa vain kärsisi heidät tavatessaan. Mutta joskus vain on jotain mitä ihmisen on saatava tietää, nähdä, kokea itse. Jos mahdollisuus siihen evätään, se aiheuttaa suurta turhautumista ja katkeruutta.

Mitä tulee neurologisten poikkeamien olemassaoloon, niin jos ei tiede edes tietäisi ja kertoisi sellaisista mitään, ihmiset eivät myöskään osaisi pähkäillä onko heillä niitä vai ei. Ehkä tietämättömyys tällöin tuottaisi onnellisuutta. Ehkä oma itse hyväksyttäisiin sellaisena vajavaisena ja outona kuin se on, eikä olisi valtavaa tarvetta saada tietää asia perusteellisesti ja pohjiaan myöten.

Toisethan sitä eivät tule koskaan hyväksymään, mutta pointti lieneekin siinä hyväksyykö itse itsensä. Se on aikuisuuden ja viisauden merkki että tietää missä se raja kulkee että miten paljon muiden vuoksi on pinnisteltävä ja ponnisteltava ja missä kohdin voi antaa itsellensä vapautuksen häpeästä ja syyllistymisestä.

Itse en ole niin viisaaksi vielä tullut.

Vierailija
omena

neurologeja tunnutaan vähäteltävän
psykiatrisella puolella...
MIKSI... ?

Suuri epäilykseni on, että valtaosa mielenterveyshäiriöisistä on neurologisesti aivoiltaan ja hermostoltaan normaaleja ennen häiriöitä...
Pitkään jatkunut mielenterveyshäiriö kun muuttaa aivojakin.
kana vai muna, missä mieli, kuka puhuu. fiu fau.

Pikkuaivonsa etc. tuhonnut ja nyt mukamas katkokävelyyn kyllästynyt alkoholisti.
Parisuhde, jossa pitkään avioliitossa olleen pariskunnan toinen osapuoli kuolee, ja jälkeenlomittunut "sairastuttaa" itsensä masennukseen ja kuolee pian itsekin perässä, mitä ihmeellisemmällä tavalla.

Aivokemiallisfyysisen syyn löytämisestä ei juurikaan hyödytä. Kaikki tk- lääkäritkin osaavat lääkitä esm: masennuspotilasta placebo lääkkeillä, mutta kukaan ei ymmärrä placeboa, eikä tympäätyntynyt asenne vastaan otolla ainakaan auta potilasta.

Jatkossa elämäänsä vittuuntunut psykiatrikin, vaan lisää nocebo-oloa kertomalla, että elämällä ei ole merkitystä, sen enempiä vuorovaikuttamatta. Viimeinen ehtoollinen on tuotapikaa käsillä.

Neurologi toteaa pikkuaivot surkastuneiksi ja häiriön onnellisuusvälityksessä.

Aivoni ovat sairaat, mutta kuka helvetti ne sairastutti?

Aivojen "sairauksilla" aivan kuin fyysisillä sairauksilla yleensäkin... on varmasti osansa mielenhäiriöissä. Mutta neurologiset diagnoosit tuskin palvelevat tulevaisuudessakaan tavis häiriöisiä, terveaivoisia ennen sairastamieltä.

Mielen löytäjälle luvassa prinsessa ja puolenhehtaarin metsää.

omena

"mitä yleislääkäri ylipäänsä tietää"

Arvailee valtaväestöä paremmalla todennäköisyydellä sääntökirjansa puitteissa.
Se, että voitat lekurin pokerissa kerran ei tarkoita, ettäkö osaisit arvuutella tahi laskea paremmin.

T:aivoraiskaus

Vierailija
pienisieni

Suuri epäilykseni on, että valtaosa mielenterveyshäiriöisistä on neurologisesti aivoiltaan ja hermostoltaan normaaleja ennen häiriöitä...
Pitkään jatkunut mielenterveyshäiriö kun muuttaa aivojakin.
kana vai muna, missä mieli, kuka puhuu. fiu fau.



ottiatuotia...
neurologinen poikkeama aiheuttaa masennusta yms..
varsinkin jos ei tiedetä asiasta...
siihen päälle "normi" aivoille tarkoitetut psyykelääkkeet...
niin avot..
johan ollaan voitu saada "poikkeama" sekavaan kuntoon..

tämmöinen väärä hoito voi kestää
koko elämän...
kun jotkut psykiatrit ja useat maallikotkin
suhtautuvat vähätellen neurologisiin poikkeamiin...
ja asenne jotenkin haiskahtaa "luulet vaan" asenteelta

siinä sitä on lapsi yksin kun kaikki urpoilee ympärillä...
"yritätä nyt vaan... otat ittees niskasta kiinni"

kuvittele että sulle annetaan tehtävä
jota et vain tajua...
esim...
*omena kertoo mitä pienensienen pitää tehdä*

"jsgjsogpogkjsnoirigj ijkofkk"

*katsoo ylimielisesti pientä sientä*
"noh mikä maksaa... muut on jo tehnyt...
vauhti... yritäs nyt vähän... ei saa laiskotella..."

kukaan ei selitä.. vaan ovat vihaisia
kun PIENIsieni on niin laiska... tyhmä... hidas...
kun tätä kestää päiväkodista kouluun,..
niin onhan siinä hyvät rakennusaineet masennukselle...
"ei se edes yritä... " hokemaa vaikka 12vuotta...

reilu meininki...

lääkkeiden kanssa pitäisi olla
varovainen...
lääkkeet vaikuttavat arvaamattomasti
ja voivat saada sekavuus tilaan koska ne toimivat
väärällä tavalla päässä missä piuhoitus on
mallia "erinlainen"...

esim mulla vaikuttaa rauhoittavat lääkkeet
sillä tavalla että saan hermokohtauksia...
*repii eristeitä seinistä*
pupillit laajenee... aineista mistä muilla pienenee...
anestesia lääkäri raapi päätä kun ei saanut mua
uneliaaksi ennen leikkausta...
ja loppujen lopuksi ne keskeytti leikkauksen
ennen ensinmäistä viiltoa...
koska anestesia lääkäri ei uskaltanut pumpata
enempää lääkkeitä muhun...

olin raivonnut leikkaussalissa...
itte en muista moista...
eikä ollut anestesia lääkärikään ennen moista
nähnyt... kuten ei ollut psykiatrikaan nähnyt
vaimoni kaltaista potilasta...
lääkkeet vaikutti niin omituisesti...

pienisieni

Pikkuaivonsa etc. tuhonnut ja nyt mukamas katkokävelyyn kyllästynyt alkoholisti.
.



asenne kohdillaan?

pienisieni

Aivokemiallisfyysisen syyn löytämisestä ei juurikaan hyödytä. Kaikki tk- lääkäritkin osaavat lääkitä



*nauraa*
just just...
tk lääkäri itte just mulle sanoi ettei osaa eikä tiedä
adhd lääkityksestä mitään...
ja kuten edellä kirjoitin...

aivoissa oleva poikkeama voipi
olla sitä luokkaa että lääkitys on hengenvaarallista...
potilaalle ja ympäristölle...
joten kyllä se olisi hyvä selvittää het pipanana
että onkos mahdolisesti poikkeama päässä... vai mielessä..

esim vaimoni parantu masennuksesta... ahdistuksesta..
yms... kun neurologiset testit oli tehty ja OIKEAT lääkkeet
vaivaan kirjoitti neurologi....
parikymmentä vuotta vääriä diagnooseja ja väärää lääkitystä...
ihmettelen miten kukaan psykiatreista ei herännyt...
ei edes ehdottanut neurologisia tutkimuksia...

eikä yksikään psykiatreista pohtinut huonon
unen syyksi... muuta kuin "elämäntilannetta..."
eli olisko joku aiheuttanut stressiä ettei uni tule...
ja päälle 100unipilleriä...

neurologi taas diagnosoi levottomat jalat...
ja kas perkele... uni maittaa kun on siihen oikea lääke...

ei se että muutama psykiatri olisi ollut
tumpelo
... mutta helvetti kun monet kymmenet
eri psykiatrit ovat kuuroja neurologisen syyn
mahdollisuuteen...
vaikka luulisi heidän pakostakin olevan perehtyneitä
neurologisiin vammoihin... niin samankaltasia oireita
löytyy psykiatristen diagnoosien kanssa...

Vierailija
Neutroni
Lieneekö siksi, että neurologien hoidot ja tutkimusmenetelmät (kuvantamiset ym.) ovat äärimmäisen kalliita ja psykiatrien vastaavasti hyvin halpoja (lässytys ja lääkkeet). Kunnat kokeilevat ensin, josko halvempi troppi auttaisi. Mahdollinen pitemmän aikavälin lisäkustannus ei kuitenkaan näy heti kenenkään budjetissa eikä ole myöhemminkään yhdistettävissä väärään säästämiseen.



On siinä takana sekin mistä oon ennekin puhunut ja useemminkin sanonut sen että psykiatrit ja psykologit on aikoinaan alalle päätyneet, opiskelleet sen mitä kukin on, kaikki läheskään ei päivitä osaamistaan, ei jatko-opiskele, jne.

Sama kuin keiden tahansa sellaisten ongelma ja aika isokin yhtesikunnallinen ongelma, on joskus vuonna kilpi- ja miekka opiskeltu joksikin "kansankynttiläksi", "sielunpaimeneksi", palkka on ollut suht hyvä ja siinä on sitten psykiatrina statusta tullut, ystäviä ja "ystäviä".. perhe, lapsia, elintasopuitteet..

Yhtäkkiä joltakin taholta löytyy ihan nuutta tietoa, mm. neurologian. Että neurologiset poikkeavuudet ja kehitysvammaisuus altistaa psyykkisiin häiriöihin joko välittömästi tai välillisesti päihde-, huume-, ihmissuhde-, yms. ongelmointien takia.

Keskiverto neutrotyypillisetkin ihmiset kavahtaa!

Mitämitämitä?
Koko kulttuuri on rakennettu kristinuskon varassa luottaen siihen että on olemassa joku jumalainen perusihmisyys josta sitten väärällä ruokavaliolla, väärillä kasvatusmenetelmillä, jne. saadaan mielisairas vaikka siis kaikki muka ois ihan normaaleja jaterveitä, niitä "jumalan kuvia" täydellisiä.

Milläs sitä papit ja hurs-kastelijat vois soimata synnintuntoon, kiusata sakinhivuttamalla ja sallia ties mitä "luonnollista" käyttäytymistä vahvat saa kiusata ja syrjiä heikkoja?

Neurologia on aika pelottava tieteenhaara monille.
Psykologia tarjoo kaikessa epämääräisyydessään enemmän pelivaraa sosiopaateille ja ties mille kekkuleille, joitten muka ei edes tarvitse tietää aivojen toiminnasta mitään vaikka tieto ois levällään kaikkialla niin etteä täytyy olla oikea mestari vältelläkseen ja ymmärtääkseen sitä.

Silti.. neurologia etenee vääjäämättä eteenpäin eikä sitä mikään pysäytä. Totuus ei pala tulessakaan. Teesit kumoutuu kyllä antiteesillä ja tulee synteesi, joka sit onkin teesi ja sit tulee antiteesi.. mutta sille syystä seuraukseksi jatkumolle ei kukaan mahda mitään. Kapuloita voi heitellä rattaisiin ja yrittää hämätä mutta totuus on mikä on.

Psykiatrian taholla nykyään opiskellaan neurologiaa. Ei taida olla mahdollista välttää oikeiden tietojen saamista jos on aloittanut opiskelut kakstuhattaluvun alussa ja sen jälkeen? Nuoremmat alan ammattilaiset on perillä asioista.
Se, että nyt vallassa olevat politikot niin valtion kuin kuntienhallinnoissa, ei tietenkään tarkoita että ne ois perillä.. hm.. välillä tuntuu että yhtään mistään..

Seuraavaks meillä voi olla vallassa vaikka natsit jotka alkaa rakentaa polttouuneja kehitysvammaisille ja mielenterveyspotilaille ja siinä voi sit poltiskella kaikenlaisia keistä ei tykkää..

Mutta se ei muuta tosisasiaa miksikään että tieteellisesti edetään Spinosan ja muitten sen sortin oppineitten viitoittamaa tietä. Näin on, lässyttäkööt muut ihan mitä lystää.

Vierailija

Tuo "kalleus"..
Hm..
Meillä on nyt politiikassa vallassa sellaiset pöjät ettei mitään rajaa.
Niille on kallista ihan kaikki.
Ne antais ihmisten hampaitten mätäntyä suuhun kun on niin kallista palkata yhtään ketään mihinkään, kouluttaminen on kallista. Sailas vääntää kuin ummetuksessa sitä sontaansa että "ilmainen" siis yhteisön yhdessä kaikille mahdollistama koulutus on kallista.. Pynnertää ja punnertaa niin että kohta sillä katkee varmaan verisuoni päästä? Eikä siinä o mitään järkee.

Vallassa olevat oikeistolaiset on selkeesti toinen tosiaan yksinkertaisempia ja lisäks näkyy ihan liikaa narsistejakin. Narsistit puolestaan pelkää ja kammoaa kaikkiea psykiatriaa ja neurologiaa. Pakkohoitoon ne kait sitten päätyy jos niitä kukaan ehtii kiinni saada elinaikanaan.

Yleinen ja yhtäläinen oikeudenmukaisuus on se minkä varassa voi tapahtua edistystä.
Liika yksityistäminen, jopa niin että tietoa aletaan pantata, tietoa aletaan omistaa, jne. se johtaa ajanoloon rappioon. Kun vain ne pääsevät opiskelemaan jotka on varakkaiden kersoja jne.. se vauhdittaa rappiota..
Huluutta se on.. jonkinsortin mielentoimintahäiriö siellä on oltava semmosen aivoissa joka uskoo sokeesti systeemiin jonka suunta on rappio. Terveillä aivoilla voi nähdä sekä kauas että lähelle, voi suhteuttaa ilmiöitä.. terveillä aivoilla on helppoa ajatella terveesti. Ehjillä aivoilla. Toki niissä aina jotakin pientä häikkää voi olla, muisti ei ole ehkä hyvä tjms. mutta suhteellisuudentajulla kait mitataan aina älyä ja mielenterveyttä?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
omena

siinä sitä on lapsi yksin kun kaikki urpoilee ympärillä...
"yritätä nyt vaan... otat ittees niskasta kiinni"

kuvittele että sulle annetaan tehtävä
jota et vain tajua...
esim...
*omena kertoo mitä pienensienen pitää tehdä*

"jsgjsogpogkjsnoirigj ijkofkk"

*katsoo ylimielisesti pientä sientä*
"noh mikä maksaa... muut on jo tehnyt...
vauhti... yritäs nyt vähän... ei saa laiskotella..."

kukaan ei selitä.. vaan ovat vihaisia
kun PIENIsieni on niin laiska... tyhmä... hidas...
kun tätä kestää päiväkodista kouluun,..
niin onhan siinä hyvät rakennusaineet masennukselle...
"ei se edes yritä... " hokemaa vaikka 12vuotta...

reilu meininki...




Ja oma äiti ajaa keppi kädessä takaa että nyt *** (=osattava tehdä yksi juttu jota en oppinut koskaan ja jota en ole sen koommin tehnyt ja josta en sano ääneen koska oli sen verran traumaattista kun sukukin nälvi kun en sitä juttua oppinut!) vaikka väkisin!

Mutta tollo tytär ei vaan opi. Ei sitä juttua eikä montaa muutakaan juttua. Ja kun vihdoin haluaisi asioita koostavan selityksen, tukkeeksi asetetaan ne pöpipään paperit masennuksineen ahdistuksineen jotka epäävät mahdollisuuden tutkia yhtikäs mitään muuta kuin psyykkisperäisiä syitä.

Tämän jälkeen saat sitten ikuisesti olla vapaasti tollo ja kaikki on omaa syytäsi. Suukku kiinni äläkä marise, yritäs nyt vaan kun kyllähän noin fiksun pitäisi osata olla samanlainen kuin kaikki muutkin.

Joskus melkein toivon että olisin vajaaälyinen niin että sitä väärinkäsitystä tai väitettä ei pääsisi muodostumaan että päässäni ei voi olla mitään vikaa koska osaan ilmaista itseäni jotenkuten ymmärrettävästi ja pohtia asioita useammaltakin kantilta. Jos aivoissani ei olisi mitään vikaa, niin minkä täytisen takia tekisin huomioita, olkoot älykkäitä tai ei, että selvästikään EN osaa olla kuten muut?

Kaiken huippu ovat aina tyypit jotka tulevat sanomaan minulle että valehtelen, jos kerron kaikkea outoa mitä on elämän varrella sattunut. Seuraavaa tämmöistä väittävää tekee jo mieli tirvaista turpaan. Mutta ai niin, sittenhän päästään taas siihen että eihän aivoissani voi olla neurologista vikaa koska olen psykoottinen hullu jolla vaan mielessä viiraa ja tällaisesta persoonallisuushäiriintyneen tilastahan pitää tietenkin ihan itse osata parantaa itsensä hokkuspokkus.

Ns. normaalien ihmisten logiikka jotenkin tuntuu aivan hullulta, koska he vähätellessään neurologisen häiriön mahdollisuutta aina ajavat reppanoita siihen jamaan että kaikki on heidän oma vikansa ja heidän pitäisi itse parantaa itsensä, ihan kuin psyykkiset häiriöt sitten olisivat jotenkin tuosta noin vain korjattavissa tai edes ohitettavissa huomattavasti helpommin kuin neurologiset eli pysyvät häiriöt. Olettaisin että oikeasti asiaa tuntevilla psykiatreilla olisi kyllä sanansa sanottavana siitä että voiko psyykkisiä häiriötiloja noin vain parantaa.

Ehkä kun lukee Freudia ja tämän kirjoissa on paljon tapauksia joissa potilas oli saatu parannettua milloin mistäkin "rotat änkee mun perseeseen koska olen homo" -tyyppisestä sekopäisyydestään, alkaa kuvitella että mikä tahansa on parannettavissa. Ja jos ei ihminen vaan parannu, hän on uppiniskainen. Eli jos psykologiaa ajattelisi uskontona: SYNTINEN.

Vierailija

Aiheellinen kysymys. 10 vuotta tässä meni pallotellessa milloin missäkin, välillä yrittäen opiskella, välillä masentuen, sitten taas normaaliin palaten... kunnes lopulta neurologin tutkimuksessa saattoi selvitä kaikki syyt ja elämän suunnittelu alkoi tavallaan uudelta pohjalta. Tuli varmaan halvaksi yhteiskunnalle.

Vierailija
pienisieni

Suuri epäilykseni on, että valtaosa mielenterveyshäiriöisistä on neurologisesti aivoiltaan ja hermostoltaan normaaleja ennen häiriöitä...



Ainakin minun tapauksessani koko elämäni ajan olen kärsinyt samoista ongelmista, joiden syytä vaan en tiennyt aikaisemmin. Hyvin, hyvin usein jotkin ongelmat pikemminkin tuottavat masennusta ja itsetunnon heikkoutta kun ei vaan pärjää / onnistu. Aikuiseksi kasvaessani opin vain parempia strategioita millä pystyi paikkaamaan heikkouksiaan, mutta jotkin asiat vain osoittautuivat ylivoimaisiksi.

Vierailija
Duski
pienisieni

Suuri epäilykseni on, että valtaosa mielenterveyshäiriöisistä on neurologisesti aivoiltaan ja hermostoltaan normaaleja ennen häiriöitä...



Ainakin minun tapauksessani koko elämäni ajan olen kärsinyt samoista ongelmista, joiden syytä vaan en tiennyt aikaisemmin. Hyvin, hyvin usein jotkin ongelmat pikemminkin tuottavat masennusta ja itsetunnon heikkoutta kun ei vaan pärjää / onnistu. Aikuiseksi kasvaessani opin vain parempia strategioita millä pystyi paikkaamaan heikkouksiaan, mutta jotkin asiat vain osoittautuivat ylivoimaisiksi.



Ok, perun sanani.
Ainoastaan verrattavan aivot ja hermosto ovat normaaleita. Mitä tarkemmin tutkimme sen paremmin tämä voidaan todeta.
Epänormaalius oikeuttaa toimimaan epänormaalisti. Kipu jalassa pakottaa ontumaan. Mutta pakottako se potkaisemaan terveellä jalalla naapurin kissaa.

Kukaan ei halua olla epänormaali. Vain 1 on normaali, muttei itsekään myönnä sitä, koska vertaa itse johonkin muuhun. Paranoidiaa parhaimmillaan.

Riittävän varhainen psykiatrinen hoito estäisi osan kroonisista masennuksen ym. aiheuttamamista aivomuutoksista.
Mutta en näe virkaa neurologisilla tutkimuksilla, kuin poikkeustapauksissa. Mitä järkeä on sanoa 10 vuotiaalle hiihtäjälle, että keuhkosi kapasiteetti ei koskaan riitä huipulle, lopeta yrittäminen jo tänään. Nautit hiihdosta aivan turhaan, et voita yhtään kisaa ...koskaan. Aivan sama järki on pakottaa superkeuhko voittamaan merkityksettömiä kilpailuja, hamuamaan... ei minkään voittoa.
Jos tämän nyt sitten haluaa kuulla, lohduttaa itseään menetetystä pokaaleista 30 vuotiaani niin olkoon...

Aivan sama järki on skannata jokaisen kroppa mg:llä ja löytää biljoonaa "sairautta" hoidettavaksi, kun samaan aikaan kelan lääkärit kirjoittavat 30 vuotta tennistä pelanneelle synnynnäisen rappeuma diagnoosin kyyner.päähän. Opiaatin turvin peli jatkuu...

Kun varhaisiin tutkimuksiin ja hoitoon ohjaamisiin ei ole varaa/vanhempien ymmärrystä/suostumusta, miten kuvitellaan, että psykiatrit passittaisivat kaikki aikuiset neuron konsultaatioon. Ei sitä muistakaan fyysisistäkään vaivoista esm. mg:hen pääse jonon ohi ellei ole pytäkkää, älyä hakeutua yksityiselle.
Psykiatreilla ei 12 vuoden koulukokemuksella riitä taitoa ohjata neurolle ne, jotka ovat eniten sen tarpeessa...?

Jonkin asteista itsekkyyttä vaatii aikuiselta väittää, että minä olisin tärkeämpi kuin ne nuoret joilla ongelmat vasta orastavat... mahdollisuus toipua lähes täysin henkisistä traumoistaan, jotka metamorfoivat aivoja jatkuvasti. Kuinka vaikea on auttaa lastakin, kun olosuhteita ei voi kuitenkaan muuttaa...
Alkoholistin lapset saavat vielä huonommat kortit kuin narkin lapset... aivot ovat jo valmiiksi fyysisetsikin liuenneet. Vain räikeimmät tapaukset voidaan huostaanottaa... Mitäpä neurologinen tutkimus hyödyttäisi? Eikö ensisijalla ole terve ympäristö lisävahinkojen välttämiseksi.

Kattokaapa joskus kunnon vamppien rallatusta… kyllä niiltäkin pitää osata vaatia sen kielen, jota kukaan ei puhu, tunnistamista… että ne osais käyttäytyä apinoiks, vaikka niillon dg.tä 3a4:sta, ei niittenkään sovi rallatella mielensä mukaan ilman feedbackia.
Parasta mielenterveystyötä tekevät ihan tavalliset ihmiset vuorovaikuttamalla, tavan takaa sosioimalla. Miten sinä kohtelet ventovierasta, miten sinä kohtelet palstalaista, entäpä töissä sitä joka on hieman hitaampi tai nopeampi. Varmastikin oma vamma auttaa meitä ainakin joissain tapauksissa ymmärtämään myös muita... vammattomuus varmastikin vähättelemään.

Kukaan osaa sanoa, mikä osa päänvaivoista on synnynnäisiä ja mikä itseaiheutettuja, mikä tuli varrella virran, ja mikä moottoritiellä ajaessa.

Ymmärrän kyllä, että krooninen kipu///vamma oli se sitten henkistä tai fyysistä ketuttaa, ja aiheuttaa lisäharmia, mutten ymmärrä sitä, että väitetään etteikö omalla asenteella itseensä/muihin olisi minkäänlaista merkitystä kohdata sairautta. Asenteella on rajansa, ei se down poika opi koskaan lukemaan, mutta kyllä se oppii sen kanssa elämään ihan kelvollista elämää, kunhan ei vaivu itsesääliin ja hamuamaan kirjailijaksi. Vertailemaan itseään muihin, mukamas terveisiin. Viimekädessä kukaan meistä ei ole terve.

Kyllä se naapurin mersu tuttaa, kun ei ole varaa ostaa samanlaista, mutta ei kaikki voi ajaa mersulla. Lähdempä tästä pyöräileen. Pyöräily on hauskempaa.

Juu, ja se masentunein voi olla sekin, jolla ei edes ole diagnoosia. Jaksa sitä lähteä hakemaan, kun sängystä ylös pääse... lumihangesta löysivät alkoholisoituneen yksineläjän.
Veli oli soittanut 2 viikkoa sitten ja hyvin meni... vanhaan malliin.
Kuolema oli helpotus kaikille. Äidille ei voi kertoa, kun se on dementikko... suosikki poika lähti hiihtelemään ikuisuuteen ilman suksia.

Löytyvätkö pahimmat pullistelijat niistä, joita elämä on vain pintaraapaisssut. Vihlovasta haavasta tehdään show, eikä nähdä, että tässä onnettomuudessa kaikkein hiljaisimmat olivat ne vakavimmin loukkaantuneet.

T:ontuen eteenpäin...

Vierailija

Eihän minullekaan tutkimustulos kertonut etten ikinä voi tehdä mitään, vaan että millä tavalla minun pitää toimia että onnistun asioissa. Siinä suhteessa se ehkä pelasti loppuelämäni ajelehtimiselta. Minun pitää vain järjestää olosuhteet tähän ongelmaani sopivaksi jolloin voin menestyä ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Ilman tätä tietoa todennäköisesti seuraava asia mitä yrittäisin päättyisi samalla tavalla kuin kaikki aikaisemmat eli mahalaskuun, nyt pystyn järjestämään asiat paremmin itselleni sopivaksi ja välttämään pahimmat karikot.

EDIT: Tai oikeammin, tulos kertoi millaisissa tilanteissa todennäköisesti koen vaikeuksia. Eli näiden tilanteiden varalle pitää järjestää joko enemmän tukea tai sitten pyrkiä ohi näistä jotain kiertoteitä pitkin.

Vierailija
Duski
Eihän minullekaan tutkimustulos kertonut etten ikinä voi tehdä mitään, vaan että millä tavalla minun pitää toimia että onnistun asioissa. Siinä suhteessa se ehkä pelasti loppuelämäni ajelehtimiselta. Minun pitää vain järjestää olosuhteet tähän ongelmaani sopivaksi jolloin voin menestyä ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Ilman tätä tietoa todennäköisesti seuraava asia mitä yrittäisin päättyisi samalla tavalla kuin kaikki aikaisemmat eli mahalaskuun, nyt pystyn järjestämään asiat paremmin itselleni sopivaksi ja välttämään pahimmat karikot.

EDIT: Tai oikeammin, tulos kertoi millaisissa tilanteissa todennäköisesti koen vaikeuksia. Eli näiden tilanteiden varalle pitää järjestää joko enemmän tukea tai sitten pyrkiä ohi näistä jotain kiertoteitä pitkin.


Sinulle suositeltiin voimaurheilua kestävyysurheilun sijasta alentuneen hapenottokyvyn johdosta? Näinhän se parhaimmillaan menee. Kellekkään ei jää traumoja "vajavaisuudesta"/ominaisuudesta.

Olisi mukava kuulla mitkä ovat ne yleisimmät neurologiset sairaudet, joiden kohdalla psykiatrit eivät ymmärrä lähettää jatkotutkimuksiin neurolle. Tämä tieto voisi hyödyttää niitä, joilla myös on kyseinen hermosto/aivo sairaus diagnosoimatta. Osaisivat vaatia tutkimuksia, tai itse hakeutua yksityiselle... koulutusta psykiatreille.

En ymmärrä koko vastakkainasettelua. neurologi v.s psykiatri. Neurologi etsii fyysistä sairautta, ja psykiatri sitä fysiikkaa sairastuttavaa mieltä, noin kärjistetysti. Ne siis tukevat toinen toisiaan, tai näin ainakin pitäisi olla. En ainakaan itse vähättelisi mielen vaikutusta koko fysiikkaan, aivoja myöten. Aloituksessa jotenkin haiskahti psykiatrien kyvyttömyys diagnosoida ihmistä. Aivan kuin ihminen olisi taas kerran pelkkä fysiikka. Ja sitku fysiikka on kunnossa, tennistä ei enää pelata?

Jos nyt vaikka miettii konversiohäiriötä, ei sitä aivan ensimmäisenä uskota, kun näkö menee, että kyseessä olikin vaan psyykkisistä syistä tapahtuva oiremuodostus. Ja kun asia selviää, aika varovaisesti pitää edetä, ettei lisävahinkoa tuoteta... ja sitten ihmetellään kun lässytetään.
Iso ego ei ota vastaan suoraa kontaktia, pitää porautua suojamuurin taakse lässytämällä niitä sekavia, jottei saa sanoista otetta, ja heitä kuperkeikkaa.

Ei ne psykiatrit sinne neurolle lähetä, ennenkuin ovat suht. varmoja neurologisesta ongelmasta. Ja hommahan sinänsä onkin ihan simppeliä?, kun ottaa huomioon sen mihin kaikkeen ihmismieli pystyy.

Neurologi on varmasti parempi toteamaan fyysisen hermosto/aivo sairauden... sitähän varten ne ovat. Mutta edelleen, se mieli voi tehdä tepposia, myös sinne fysiikkaan...

Puhukaa vaikka tutuntutuntutista, joille annettiin se paras dg siellä neurolla, hoito-ohjeineen, ja mikä oli psykiatrin virheellinen dg, hoito-ohje, lääke samaiseen vaivaan.
Niin, ja sitten se parani, tai ainakin otti konttaus askeleen oikeaan suuntaan.

T:tästä olis hyvä jatkaa...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat