Mihin yliopistoon fysiikkaa opiskelemaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aiheesta oli aikaisempi keskustelu vuodelta 2007, joka sisälsi runsaasti mielenkiintoista keskustelua. Päätin kuitenkin aloittaa uuden threadin, joka keskittyisi itse fysiikan opintojen sijaan eroihin yliopistoissa.

Yliopistoon olisi tarkoitus siirtyä ensi syksynä ja pohdinkin, että mihin kannattaisi hakea. Näin äkkiseltään väittäisin olevani kiinnostunut erityisesti teoreettisesta fysiikasta, mutta vaikea sanoa varmaksi kun ei käytännön kokemusta opinnoista ole yliopistotasolla

Ajattelin, että Jyväskylän yliopisto voisi olla hyvä. Kaupunki on ainakin mukava. Mitäs palstalaiset ovat mieltä?

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Helsinkiin tietenkin. Lainaan itseäni matematiikan yliopisto-opiskelupaikkaa käsitelleestä ketjusta:

topic44561.html

Korpi
Tulet asumaan tulevalla opiskelupaikkakunnallasi ainakin kolme seuraavaa vuotta. Opetus on kaikkialla ymmärtääkseni varsin tasokasta, joten valintaasi kannattaa mielestäni ajatella ensisijaisesti opiskelukaupungin valintana.

Elämäni 21 ensimmäistä vuotta siellä asuneena suosittelen ehdottomasti Helsinkiä (eli HY tai TKK). Valinnanvaraa kaikkien elämäsi valintojen suhteen on enemmän kuin missään muualla tässä maassa.

Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella on vierekkäin mm. matematiikan, fysiikan, kemian, tietojenkäsittelyn ja geologian laitokset sekä ilmatieteen- ja merentutkimuksen laitokset. Kampus on rakennettu suurimmaksi osakseen viimeisen kymmenen vuoden sisällä ja tilat ovat todella laadukkaat. Viiden minuutin bussimatkan (idyllisen vanhankaupunginkosken yli) päässä on myöskin vastikään uusittu/rakennettu Viikin kampus bio- ja eläinlääketieteen laitoksineen vehreän ja laajan Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ja koetilan peltomaiseman (eläimineen) vieressä. Humanistiset tiedekunnat ovat keskustassa 10 minuutin bussi- tai raitiovaunumatkan päässä kauniissa historiallisissa rakennuksissa. Joka kampuksella on lukuisia laadukkaita opiskelijaravintoloita ja yliopistoliikunnan tiloja. Kampuksilla ja kaupungin keskustassa on lisäksi lukemattomia ylioppilaskunnan, opiskelija- ja ainejärjestöjen sekä osakuntien tiloja, joissa voit vapaasti oleskella ja joissa järjestetään mitä erilaisimpia tapahtumia. Puhumattakaan kaupungin muusta elämästä.

En usko, että [Jyväskylä] tai mikään muukaan maaseutukaupunki pystyisi tarjoamaan opiskeluajallesi tai loppuelämällesi samanlaisia puitteita kuin Helsinki. Jo pelkästään oman alasi opintojen mahdollinen laajuus on Helsingissä (ml. TKK) laajempi kuin koko muussa maassa yhteensä.




http://www.physics.helsinki.fi/

Vierailija

Varmaan Helsinkiin, koska sen matematiikkalaitoksen ylläpitämä ja julkaisema Arkhimedes-lehti lukeutuu maailman huonoimpiin populäärijulkaisuihin.

Helsingin Yliopiston Matematiikanlaitoksella ei tiedetä hevon paskaa ex. kompleksiavaruuksista, ja niiden sähköteknisistä FYSIKAALISISTA sovelluksista. Älä ainakaan mene Helsinkiin, Jyväskyläkin tuntuu huonolta, koska Dj. Erkku lainasi aikoinaan minulta 300 markkaa, eikä penniäkään ole takaisin saanut.

Oulun yliopisto tuntuu sietävän ihmisiä laidasta laitaan, koska sain mallintaa näköaistin heidän Silicon Graphics -työasemaluokassa.

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1557
Liittynyt12.4.2005

En itse ole fyysikko, mutta ajattelin esittää muutamia näkökantoja, joilla elämän mittaan saattaa olla merkitystä. Ensiksikin, mitä teet sitten, kun olet opiskellut fyysikoksi?

Tietysti, jos olet alallasi hyvä, urapolku on selvä: sinusta tulee fysiikan tutkija. Mutta tutkijan ura vaatii todella lahjoja ja paneutumista. Varsinkaan keskinkertaisella teoreettisella fyysikolla ei liene kovin paljon käyttöä. Mutta tuleeko sinusta eturivin fyysikkoa edes Suomessa?

Monet fyysikot varmistavat taustansa hankkimalla opettajapätevyyden. Jotkut pitävät opettajan työstä, jotkut taas eivät. Miten lienee sinun laitasi?

Sitten päästäänkin siihen yliopistovalintaan. Jos tyydyt perustutkintoon, on jokseenkin sama, missä opiskelet. Suomen yliopistot ovat ainakin toistaiseksi kohtalaisen tasalaatuisia. Jos taas tähtäät tieteelliseen jatkotutkintoon, yliopiston valinnalla on enemmänkin merkitystä. Silloin yliopiston tutkimusperinne ja -yhteydet tulevat merkitseviksi. Tosin silloin pitäisi jo varsin varhain tietää, mihin haluat erikoistua ja valita yliopisto sen mukaan.

Nämä ajatukset olivat itsellänikin mielessä, kun valitsin opiskelupaikkaa silloin vuonna miekka ja kilpi. Yksi mielenkiintoinen alue olisi ollut tähtitiede, mutta en silloin ollut varma, olisinko ollut riittävän hyvä sillä alalla ja siksi valitsin opintoalani varman päälle. Näin vuosikymmenten jälkeen arvioituna, olisin todennäköisesti ollut, mutta ei silloinen päätös ole jäänyt pahasti kaivertamaan.

Vanha jäärä

Vierailija
Vanha jäärä
Ensiksikin, mitä teet sitten, kun olet opiskellut fyysikoksi?



Tällä hetkellä ajatuksenani on tähdätä töihin ulkomaille, missä ei käytännössä tehdä eroa esim. TKK:n ja fysiikan laitoksen tutkintojen välillä, vaan suomalaiset tutkinnot putoavat arvioinnissa siihen Suomi-laatikkoon. (Ainakin vuoden 2007 keskustelun perusteella.)

Vanha jäärä
Tietysti, jos olet alallasi hyvä, urapolku on selvä: sinusta tulee fysiikan tutkija. Mutta tutkijan ura vaatii todella lahjoja ja paneutumista. Varsinkaan keskinkertaisella teoreettisella fyysikolla ei liene kovin paljon käyttöä. Mutta tuleeko sinusta eturivin fyysikkoa edes Suomessa?



Yliopistotutkinto ei suoraan vastaa minkään ammatin vaatimaa ammattitaitoa (poikkeuksia, kuten lääketieteen lisensiaattia lukuunottamatta), vaan yliopistotutkinnon suorittaneella on valmiudet omaksua työssäoppimisessa vaadittavat taidot. Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni fysiikan opintojen kehittämä analyytinen ajattelutapa katsotaan riittäväksi valmiudeksi monenlaisiin tehtäviin esimiehestä tutkijaan.

Vanha jäärä
Monet fyysikot varmistavat taustansa hankkimalla opettajapätevyyden. Jotkut pitävät opettajan työstä, jotkut taas eivät. Miten lienee sinun laitasi?



Yläasteopettajaksi en ala, mutta lukiossa voisin kuvitella tekeväni töitä.

Vanha jäärä
Sitten päästäänkin siihen yliopistovalintaan. Jos tyydyt perustutkintoon, on jokseenkin sama, missä opiskelet. Suomen yliopistot ovat ainakin toistaiseksi kohtalaisen tasalaatuisia. Jos taas tähtäät tieteelliseen jatkotutkintoon, yliopiston valinnalla on enemmänkin merkitystä. Silloin yliopiston tutkimusperinne ja -yhteydet tulevat merkitseviksi. Tosin silloin pitäisi jo varsin varhain tietää, mihin haluat erikoistua ja valita yliopisto sen mukaan.



Selvä, kiitos.

Vierailija
Ulabanderos
Ajattelin, että Jyväskylän yliopisto voisi olla hyvä. Kaupunki on ainakin mukava. Mitäs palstalaiset ovat mieltä?

Olen Korven kanssa samaa mieltä siitä, että opetus on kaikkialla varsin tasokasta ja opiskelu on paikasta riippumatta varsin samankaltaista puurtamista. Koska suunnitelmasi tarkemman suuntautumisenkin osalta ovat vielä epäselviä, niin kannattaa miettiä ainakin, että mitä aiot tehdä siellä valitsemassasi kaupungissa opiskelun ohella, vapaa-aikanasi. Oheisaktiviteeteilla on hyvin merkittävä rooli opiskelussa jaksamisen ja ylipäänsä mielenterveyden kannalta.

Jos tykkäät urbaanista betonihelvetistä, jossa helvetisti (liikaa) populaa (mm. mamuja ja kerjäläisiä) ja autoja joka paikassa, niin Helsinki on ihan hyvä valinta. Mutta jos luonto on lähellä sydäntäsi tai haluat muuten vain vähän enemmän tilaa ympärillesi, niin pysy kaukana Helsingistä. Jyväskylä on varmasti loistovalinta, ihmisetkin noin yleisesti ottaen mukavempia kuin stressaantuneet stadilaiset. Turku ja Tamperekin (TTY) ovat varmasti loistovalintoja, niissä kun ei ole samoja "suuren maailman" etuja/haittoja kuin Helsingissä, vaikka ihan reippaan kokoisia kaupunkeja nekin ovat.

Vierailija
Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni fysiikan opintojen kehittämä analyytinen ajattelutapa katsotaan riittäväksi valmiudeksi monenlaisiin tehtäviin esimiehestä tutkijaan.



Teoriassa kyllä. Käytännössä nykyään työnantajilla on varaa valita niistä juuri oikean tutkinnon suorittaneista. Mitä itse olen nähnyt niin ne fyysikot, jotka eivät pääse tutkijoiksi ja suostu opettajiksi päätyvät koodareiksi, koska siellä on ollut työvoimapulaa.

Vierailija
kontro
Korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni fysiikan opintojen kehittämä analyytinen ajattelutapa katsotaan riittäväksi valmiudeksi monenlaisiin tehtäviin esimiehestä tutkijaan.



Teoriassa kyllä. Käytännössä nykyään työnantajilla on varaa valita niistä juuri oikean tutkinnon suorittaneista. Mitä itse olen nähnyt niin ne fyysikot, jotka eivät pääse tutkijoiksi ja suostu opettajiksi päätyvät koodareiksi, koska siellä on ollut työvoimapulaa.

Käytännössä työkokemus on kuitenkin tärkeämpi kriteeti kuin se, mikä se pääaine nyt tarkalleen ottaen olikaan. Jos haet ensimmäistä kertaa töitä vasta valmistumisesi jälkeen 25-vuotiaana, niin voi olla että olet aika heikoilla sellaisia 25-vuotiaita vastavalmistuneita maistereita/DI:tä vastaan, joilla on esim. 10 vuoden kesätyökokemus 15-vuotiaasta lähtien, olipa ne kesätyöt mitä tahansa (tietysti jos on kokemusta edes hieman samankaltaisesta työstä kuin haettava työ, niin vielä parempi).

Vierailija
Kuuba-Pete
Jos tykkäät urbaanista betonihelvetistä, jossa helvetisti (liikaa) populaa (mm. mamuja ja kerjäläisiä) ja autoja joka paikassa, niin Helsinki on ihan hyvä valinta. Mutta jos luonto on lähellä sydäntäsi tai haluat muuten vain vähän enemmän tilaa ympärillesi, niin pysy kaukana Helsingistä. Jyväskylä on varmasti loistovalinta, ihmisetkin noin yleisesti ottaen mukavempia kuin stressaantuneet stadilaiset. Turku ja Tamperekin (TTY) ovat varmasti loistovalintoja, niissä kun ei ole samoja "suuren maailman" etuja/haittoja kuin Helsingissä, vaikka ihan reippaan kokoisia kaupunkeja nekin ovat.

Onpa idioottimaista yleistämistä. Helsinki on tämän maan monipuolisin asuinpaikka - siitä tuskin tarvitsee kiistellä. Urbaanin ympäristön vastapainona on kauniita puistoja, suojeltua metsää, peltoja kotieläimineen, jokimaisemaa, luonnontilaista merenrantaa ja saaristoa, eivätkä ihmiset ole sen stressaantuneempia kuin muuallakaan tässä maassa.

Vierailija
Korpi
Onpa idioottimaista yleistämistä. Helsinki on tämän maan monipuolisin asuinpaikka - siitä tuskin tarvitsee kiistellä. Urbaanin ympäristön vastapainona on kauniita puistoja, suojeltua metsää, peltoja kotieläimineen, jokimaisemaa, luonnontilaista merenrantaa ja saaristoa, eivätkä ihmiset ole sen stressaantuneempia kuin muuallakaan tässä maassa.

Helsinkiläisenä mielestäsi taatusti on idioottimaista yleistystä sen kuvaaminen "urbaaniksi betonihelvetiksi", mutta minun mielestäni Oulun ja Jyväskylän kuvaaminen "maaseutukaupungeiksi" - ja Helsingin nostaminen jollain tavoin näiden yläpuolelle - kertoo aivan samanlaisista ennakkoluuloista. Ainoa ero tässä on se, että katsotaanko ns. maaseutulaisuuden olevan hyvä vai huono asia.

Vierailija
Korpi
Kuuba-Pete
Jos tykkäät urbaanista betonihelvetistä, jossa helvetisti (liikaa) populaa (mm. mamuja ja kerjäläisiä) ja autoja joka paikassa, niin Helsinki on ihan hyvä valinta. Mutta jos luonto on lähellä sydäntäsi tai haluat muuten vain vähän enemmän tilaa ympärillesi, niin pysy kaukana Helsingistä. Jyväskylä on varmasti loistovalinta, ihmisetkin noin yleisesti ottaen mukavempia kuin stressaantuneet stadilaiset. Turku ja Tamperekin (TTY) ovat varmasti loistovalintoja, niissä kun ei ole samoja "suuren maailman" etuja/haittoja kuin Helsingissä, vaikka ihan reippaan kokoisia kaupunkeja nekin ovat.

Onpa idioottimaista yleistämistä. Helsinki on tämän maan monipuolisin asuinpaikka - siitä tuskin tarvitsee kiistellä. Urbaanin ympäristön vastapainona on kauniita puistoja, suojeltua metsää, peltoja kotieläimineen, jokimaisemaa, luonnontilaista merenrantaa ja saaristoa, eivätkä ihmiset ole sen stressaantuneempia kuin muuallakaan tässä maassa.

Heh, osasin kyllä arvata, että tällainen puolustuspuhe on luvassa. Oletkos itse muuten koskaan asunut muualla Suomessa kuin Helsingissä?

Itse olen maalta kotoisin ja asustellut Helsingissä viitisen vuotta, ja oman kokemukseni mukaan mm. muualla Suomessa liikkuvat stereotypiat stadilaisten omaan napaan tuijottamisesta pitävät kyllä melko hyvin paikkansa (ei tietenkään kaikki sellaisia ole, mutta kyllä sellaisiin tapauksiin törmää päivittäin, ja varmasti useammin kuin maalla). Kauniiden puistojen sun muiden vertailua esim. Keski-Suomen luontoon pidän lähinnä vitsinä, lähin vertailukelpoinen paikka löytyy varmaankin Nuuksiosta (tai Sipoonkorvesta), jonne matka julkisilla kestääkin lähemmäs pari tuntia. Merellekin pitää mennä aika kauas jotta pääsee pois liikenteen metelistä ja näkee edes yhden saaren, jossa ei ole mitään ihmisen rakentamaa.

Mutta kukin tehköön omat valintansa opiskelupaikan suhteen, itse näin jälkiviisaana olisin ehkä valinnut opiskelupaikkani toisin. Valmistuttuani luultavasti kyllä karistan pk-seudun pölyt jaloistani ja muutan vähän rauhallisempaan paikkaan...

Vierailija
Kuuba-Pete
Heh, osasin kyllä arvata, että tällainen puolustuspuhe on luvassa. Oletkos itse muuten koskaan asunut muualla Suomessa kuin Helsingissä?

Itse olen maalta kotoisin ja asustellut Helsingissä viitisen vuotta, ja oman kokemukseni mukaan mm. muualla Suomessa liikkuvat stereotypiat stadilaisten omaan napaan tuijottamisesta pitävät kyllä melko hyvin paikkansa (ei tietenkään kaikki sellaisia ole, mutta kyllä sellaisiin tapauksiin törmää päivittäin, ja varmasti useammin kuin maalla). Kauniiden puistojen sun muiden vertailua esim. Keski-Suomen luontoon pidän lähinnä vitsinä, lähin vertailukelpoinen paikka löytyy varmaankin Nuuksiosta (tai Sipoonkorvesta), jonne matka julkisilla kestääkin lähemmäs pari tuntia. Merellekin pitää mennä aika kauas jotta pääsee pois liikenteen metelistä ja näkee edes yhden saaren, jossa ei ole mitään ihmisen rakentamaa.

Mutta kukin tehköön omat valintansa opiskelupaikan suhteen, itse näin jälkiviisaana olisin ehkä valinnut opiskelupaikkani toisin. Valmistuttuani luultavasti kyllä karistan pk-seudun pölyt jaloistani ja muutan vähän rauhallisempaan paikkaan...


Olen opintojen vuoksi asunut nyt yli kaksi vuotta Kuopiossa ja voin rehellisesti sanoa, että Helsingin Länsi-Herttoniemessä asuessani olin päivittäin enemmän kosketuksissa luontoon kuin täällä tasapaksujen puupeltojen keskellä. Koulumatkani kulki lukiossa Viikin koetilan peltojen keskeltä ja näin lähes joka päivä maatilan eläimiä lehmistä hevosiin ja vuohiin. Kaupungin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden suojelluissa metsissä näkee puolikesyjä eläimiä ketuista kaneihin ja keväisin ja syksyisin pellot ovat täynnä valtavia lintulaumoja muuttomatkoillaan.

Jos haluaa tällaisten "kevyitten luontokokemusten" sijaan lähteä syvemmälle luontoon, joutuu missä tahansa kaupungissa matkustamaan kauas sen ulkopuolelle. Helsingissä busseja mm. Nuuksioon ja Sipoonkorpeen kulkee monta kertaa tunnissa, eikä matka todellakaan kestä tuntikaupalla. Muuallekin pääsee helposti ja julkinen liikenne on täysin toista luokkaa kuin täällä, jossa luonnontilaiseen metsään halutessaan joutuu käytännössä polkemaan pyörällä ulos kaupungista tai pulittamaan törkeitä summia muutaman kerran päivässä kulkevasta linja-autokyydistä. Nuuksion tai Sipoonkorven kaltaisia suojeltuja metsiä täällä ei sitä paitsi edes ole. Merelle ei Helsingissä tarvitse kulkea kovinkaan kauas päästäkseen täysin eristyksiin - Keski-Suomessa samankaltaisesta eristyneisyydestä tuskin voi kuvitellakaan.

Puhut viestissäsi maaseudun ja Helsingin eroista kun ketjun aiheena on eri kaupunkien erot.

Olen varusmiespalvelusta lukuunottamatta asunut vain Helsingissä ja Kuopiossa ja voin sanoa suoraan, että Kuopio on ruma kaupunki keskellä masentavan tasapaksua ja luonnotonta puupeltoa. Yliopisto ainakin oman alani osalta on kuitenkin erinomainen, enkä löydä siitä oikeastaan mitään moitittavaa. Valmistuttuani aion kuitenkin muuttaa täältä pois - todennäköisesti takaisin Helsinkiin.

Vierailija
Korpi
Olen opintojen vuoksi asunut nyt yli kaksi vuotta Kuopiossa ja voin rehellisesti sanoa, että Helsingin Länsi-Herttoniemessä asuessani olin päivittäin enemmän kosketuksissa luontoon kuin täällä tasapaksujen puupeltojen keskellä. Koulumatkani kulki lukiossa Viikin koetilan peltojen keskeltä ja näin lähes joka päivä maatilan eläimiä lehmistä hevosiin ja vuohiin. Kaupungin maantieteellisessä keskipisteessä Vanhankaupunginlahden suojelluissa metsissä näkee puolikesyjä eläimiä ketuista kaneihin ja keväisin ja syksyisin pellot ovat täynnä valtavia lintulaumoja muuttomatkoillaan.

Jos haluaa tällaisten "kevyitten luontokokemusten" sijaan lähteä syvemmälle luontoon, joutuu missä tahansa kaupungissa matkustamaan kauas sen ulkopuolelle. Helsingissä busseja mm. Nuuksioon ja Sipoonkorpeen kulkee monta kertaa tunnissa, eikä matka todellakaan kestä tuntikaupalla. Muuallekin pääsee helposti ja julkinen liikenne on täysin toista luokkaa kuin täällä, jossa luonnontilaiseen metsään halutessaan joutuu käytännössä polkemaan pyörällä ulos kaupungista tai pulittamaan törkeitä summia muutaman kerran päivässä kulkevasta linja-autokyydistä. Nuuksion tai Sipoonkorven kaltaisia suojeltuja metsiä täällä ei sitä paitsi edes ole. Merelle ei Helsingissä tarvitse kulkea kovinkaan kauas päästäkseen täysin eristyksiin - Keski-Suomessa samankaltaisesta eristyneisyydestä tuskin voi kuvitellakaan.

Puhut viestissäsi maaseudun ja Helsingin eroista kun ketjun aiheena on eri kaupunkien erot.

Olen varusmiespalvelusta lukuunottamatta asunut vain Helsingissä ja Kuopiossa ja voin sanoa suoraan, että Kuopio on ruma kaupunki keskellä masentavan tasapaksua ja luonnotonta puupeltoa. Yliopisto ainakin oman alani osalta on kuitenkin erinomainen, enkä löydä siitä oikeastaan mitään moitittavaa. Valmistuttuani aion kuitenkin muuttaa täältä pois - todennäköisesti takaisin Helsinkiin.


Jos pellot ovat mielestäsi enemmän luontoa kuin metsät, niin mikäs siinä. Eikä Viikin peltoja löydy kuin Viikistä. Ja harvapa jaksaa moisen takia ajaa puolta tuntia toiselta puolelta kaupunkia, jotta pääsisi vähän näkemään "luontoa".

Itse olen kotoisin n. 40 000 asukkaan kaupungista (stadilaisen mielestä varmasti "landea" sekin; kaupungissa myös muutaman yliopiston "landeyksikköjä") eikä tarvinnut mitään puolta tuntia ajaa autolla että sais vähän kosketusta "luontoon". Ja tuon kokoinen kaupunki on siinä suhteessa sopivan kokoinen, että

-joka paikasta on lyhyt matka joka paikkaan, joten joukkoliikennettä ei kaupungin sisällä tarvitse mihinkään kun joka paikkaan pääsee kävellen tai pyörällä; joukkoliikenneyhteydet lähipaikkakunnille ja isompiin kaupunkeihin sen sijaan toimivat erinomaisesti
-arkipäiväiset palvelut ylipäänsä toimivampia kuin Helsingissä, koska Helsingissä on joka paikassa niin perkeleesti porukkaa että joka paikkaan joutuu aina jonottamaan, joten suurin osa palveluista ei käytännössä toimi niin hyvin kuin pienemmissä kaupungeissa
-asuttamattomaan korpeen pääsee kun polkee pyörällä n. 10 minuuttia pois keskustasta, Helsingin keskustassa polkupyörällä liikkuminen noin yleisesti ottaen on suorastaan helvetillistä kotikaupunkini pyöräteiden tasoon ja liikenteen määrään verrattuna
-yleinen hintataso on selvästi matalampi kuin Helsingissä

No siinä nyt muutama seikka, jotka äkkiseltään tuli mieleen vertailtaessa arkipäiväiseen elämään liittyviä asioita pienemmissä kaupungeissa suhteessa Helsinkiin. Äkkiseltään ei kyllä tule mieleen mitään tuollaista arkipäiväiseen toimintaan liittyvää asiaa, joka Helsingissä olisi paremmin kuin pienemmissä kaupungeissa (varsinkin jos asut jossain lähiössä kaukana keskustasta niin asiat hankaloituvat entisestään)... Ei-arkipäiväiseen toimintaan liittyen tietysti esim. erikoisterveydenhuoltoon liittyviä palveluita varmasti löytyy Helsingistä paremmin kuin muualta, mutta enpä ole itse moisia koskaan vielä tarvinnut.

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1557
Liittynyt12.4.2005

Meni näköjään täälläkin kaupunkien vertailuksi. Mutta jälleen hieman näin pitemmän ajan kokemuksella voin sanoa, että opiskeluaika on maksimissaankin vajaa 10 prosenttia ihmiselämästä. Tietysti se on elämänvaiheessa, jolloin hyvin useita elämän loppuosaan vaikuttavista valinnoista tehdään. Mutta siitä huolimatta se on vain viisi kuusi vuotta, jotka ihminen nyt voi olla ihan missä tahansa, jos muut elämän kuviot ovat kunnossa.

Muuten muistakaa, että työnsaanti yliopistopaikkakunnilla on kohtalaisen vaikeaa, koska pyrkijöitä on joka lähtöön. Tietysti pätkätöitä on sitäkin enemmän, jos niihin tyytyy.

Vanha jäärä

Vierailija
Kuuba-Pete
Käytännössä työkokemus on kuitenkin tärkeämpi kriteeti kuin se, mikä se pääaine nyt tarkalleen ottaen olikaan. Jos haet ensimmäistä kertaa töitä vasta valmistumisesi jälkeen 25-vuotiaana, niin voi olla että olet aika heikoilla sellaisia 25-vuotiaita vastavalmistuneita maistereita/DI:tä vastaan, joilla on esim. 10 vuoden kesätyökokemus 15-vuotiaasta lähtien, olipa ne kesätyöt mitä tahansa (tietysti jos on kokemusta edes hieman samankaltaisesta työstä kuin haettava työ, niin vielä parempi).



Niin. Uskoisin ettei työelämässä menestyminen ole loppupeleissä niistä opinnoista kiinni, vaan ihan omasta panoksesta, suhteista ja tuurista. Uskoisin myös että fysikka on se juuri oikea ala minulle, eli kai sen lukemista kannattaa ainakin vuoden verran kokeilla.

kontro
Teoriassa kyllä. Käytännössä nykyään työnantajilla on varaa valita niistä juuri oikean tutkinnon suorittaneista. Mitä itse olen nähnyt niin ne fyysikot, jotka eivät pääse tutkijoiksi ja suostu opettajiksi päätyvät koodareiksi, koska siellä on ollut työvoimapulaa.



Ajatuksenani on tehdä töitä ulkomailla ainakin muutamia vuosia. Kai tilanne on hieman erilainen, jos työnhaun alueeksi rajataan pelkän Suomen sijaan vaikka koko Eurooppa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat