Viestejä9908
klo 2:24 | 13.1.2006
Tulipa mieleen tuosta vanhasta laatikosta löytämästäni kidekoneesta, että olisiko mahdollista kidekoneisiin perustuvalla systeemillä imuroida energiaa avaruuden taustakohinasta.Kidekoneessahan ei ole virtalähdettä mutta kuitenkin sieltä ääntä lähtee, joten sehän muuttaa radioaaltoja sähkövirraksi?Jos tämän pohjalta rakentaisi kehittyneemmän vastaanottimen,saisiko taustakohinasta mitään järkeviä tehoja irti?
Kideradio muuttaa radiotaajudet (AM?) äänitaajuiseksi värähtelyksi. Äänitaajuuden erotus, ilmaisu, tapahtuu kiteen sisällä.
Vaatimuksena olisi siis, että avaruuden taustakohinan kantoaalto olisi taajuudeltaan kiteelle sopivaa, ja sen amplitudin vaihtelu kiteellä riittävää jonkinlaisen mekaanisen värähtelyn aikaansaamiseksi.
Aikoinaan jotkut Lahden lyhytaaltoaseman lähistöllä asuvat kyselivät, pitääkö heidän maksaa hammasradiostaan radiolupa. Heidän hammaspaikoissa tapahtui LA-radiolähetysten äänitaajuuden ilmaisu, joka luustoa pitkin hyvin tuli korvaan. En tiedä, onko ongelma poistunut esimerkiki hammaspaikkamateriaalien muutksella, mutta tätä nykyä valituksia ei ole kuulunut.
Muistaakseni USA:ssa ja NL:ssa jossain vaiheessa suunniteltiin kiertoradalle sijoitettavia aurinkovoimaloita. Niiden tuottama teho olisi sitten siirretty maan pinnalle mikroaalloilla. Tosin tehon vastaanottoon olisi tarvittu melko massiivinen mikroaaltoantenni. Antennin olisi pitänyt olla kokoluokkaa useita hehtaareja.
Ilmaista energiaa kiteestä ei saa sähköisellä vahvistimella.
Vastaanottimen antennin maajohtimena käy usein antennin (+ siihen kytketyn induktanssin) ja maan välinen kapasitanssi. Kirshhoffin virtapiirilait pätevät kyllä silloinkin.
Kas, hassu-heikki on tehnyt come-backin, oletan. Tervetuloa.
Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.
Miksi vaivaudut kommentoimaan täysin asiantuntemattomia ja jopa älyvapaita kirjoittajia?
Ei matkaradiokaan tarvitse maajohdinta. Kirshhoffin virtapiirilakien soveltamien vaihtovirroille (tässä tapauksissa suurtaajuuksille) on hiukan vaikeampaa kuin pelkälle tasavirtapiirille.
systeemi oli ennen jotenkin sellainen, että neulalla etsittiin kiteestä paikka, josta asema kuului, ja se sama neula oli 'kuuloke'. En ole nähnyt tuollaisia kidevastaanottimia.
Sitähän ihmisillä riittää, mutta ensin pitäisi selvittää teoreettinen mahdollisuus toteutukseen.
Taustakohinan lämpötila on 3 K. Jotta johinkin antennirakenteeseen absorboituisis enemmän energiaa kuin se itse menettää, pitäisi sen lämpötilan olla tuota matalampi. Siinä tapauksessa energian saanti kyllä onnistuu, ei muuten. Käytännössä vastaanottimen jäähdyttäminen noin kylmäksi vaatii _paljon_ enemmän energiaa kuin taustasäteilystä on saatavissa.
Radioaaltoja voi vastaanottaa antenneilla. Siitä saa energiaa, eikä kukaan lähetä laskua, mutta tehot ovat onnettoman pieniä.
Kyllä on, virtalähde (tai täsmällisemmin teholähde) sijaitsee radioasemalla ja teho välittyy sähkömagneettisena säteilynä.
Ei.
Ne huvittavat minua.
Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.
"Taustakohinan lämpötila on 3 K. Jotta johinkin antennirakenteeseen absorboituisis enemmän energiaa kuin se itse menettää, pitäisi sen lämpötilan olla tuota matalampi."
Nyt en ymmärtänyt, miten esim. radioaallot voivat olla jonkun lämpöisiä?
No naureskellaan yhdessä.
Ihmettelen kyllä, mikä saa nämä älykääpiöt, Vastaaja_s24fi ja heikki r alias Heiri alias Heikki Rinnemaa, kerta toisensa jälkeen munaamaan itsensä ja kirjoittelemaan fysiikasta, josta he eivät mitään tiedä eivätkä ymmärrä. Ihmeellistä on myös se, etteivät he opastuksesta huolimatta koskaan opi mitään.
Tämä.
Vastaaja:"Aikoinaan jotkut Lahden lyhytaaltoaseman lähistöllä asuvat kyselivät, pitääkö heidän maksaa hammasradiostaan radiolupa. Heidän hammaspaikoissa tapahtui LA-radiolähetysten äänitaajuuden ilmaisu, joka luustoa pitkin hyvin tuli korvaan. En tiedä, onko ongelma poistunut esimerkiki hammaspaikkamateriaalien muutksella, mutta tätä nykyä valituksia ei ole kuulunut.
_________________
Asuin pikkupoikana Lahdessa aika lähellä radiomastoja. Meillä oli sellainen temppu, että pantiin juomalasin ympärille märkä rätti ja sitten radiomaston juurelle. Ja a vot, sieltä se lähetys kuului. Syytä en tiedä.
No tuo olikin ihka uusi juttu mulle! Jos koettaisi etsiä selitystä tuolle, niin vaatimus märästä rätistä viittaisi siihen, että siinä suurtaajuinen kantoaalto jotenkin suodattuisi pois ja äänitaajuus jäisi aiheuttamaan värähtelyä kaikupohjana toimivaan lasiin. Lähettimen lähellä sen voimakkuus näköjään riittäisi siihen. Syvällisempää tietoa voisi saada Neutronilta.
Amplitudimodulaatio (AM) merkitsee sitä, että lähettimen kantoaallon taajus (=aseman taajuus) pysyy samana, mutta sen voimakkuutta (amplitudia) muutetaan moduloivalla lähteellä (äänitaajuudella). Vastaanottimessa äänitaajuuden erottaminen kantoaallosta on erittäin yksinkertainen toimenpide. Haittana on herkkyys häiriöille, minkä jokainen AM-lähetyksiä kuunnellut kyllä huomaakin.