Huonoin biisi ikinä?

Sivut

Kommentit (27)

Euphemos
Seuraa 
Viestejä793
Liittynyt16.3.2005

Huonoa musiikkia mahtuu maailmaan niin järkyttävän paljon, että on todella hankala valita sitä aidosti huonointa - ja muutenkin jos valitsee sen itseä eniten inhottavan teoksen, niin sehän ei voi olla täysin epäonnistunut viisu, koska se onnistuu edes ärsyttämään. Huonoimman kappaleen pitäisi kyetä siis olemaan samaan aikaan helvetin typerä asennemaailmaltaan sekä surkeasoundinen ja kyettävä aiheuttamaan myötähäpeän ja säälin tunteita, ollen kuitenkin riittävän neutraali päästäkseen radiosoittolistoille ja täten suurempien massojen tietoisuuteen.

Tulee mieleen lähinnä tämmöisiä:

http://www.mikseri.net/playsong.php?id=233808
http://www.youtube.com/watch?v=QOQNnl8Z428
http://www.youtube.com/watch?v=2Nwly8f2QHU
http://www.youtube.com/watch?v=pqP3GHD3QJQ
http://www.youtube.com/watch?v=nRXUwLFUiOU

Huomion arvoista on, että nämäkin edustavat vain kapeaa suomalaista musiikkiskeneä. Olettaa voisi, että maailmanlaajuisella listalla schlager-humppaajat, itkuvirsihoilottajat, amatööribläkmetallistit, bling-bling-räppärit, antifasistipunkkarit, emopellet, j-popparit, free jazz -improilijat sekä huumehippinoisettajat olisivat melkolailla yliedustettuna.

Nervus rerum

Vierailija

Huonoa/hyvää musiikkia ei musiikkillisessa ilmaisussa absoluuttisesti ole kuin yksilöllisellä tasolla. On vain erilaisten ihmismielten erilaisia musiikillisia tuntemuksia.
Hyvä musiikki on sen kokijan mielipide.
Sama pätee kaikkiin taiteen eri muotoihin. Eikö niin Aweb?

asdf
Seuraa 
Viestejä11068
Liittynyt16.3.2005
Sophia
Miksvarten asdf inhoat Bryan Adamsia noin kovasti? Muistan sun aiemminkin yökkiineen siitä. Minä ainakin tykkään tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=hq2KgzKETBw

Miksikö? No tähän on helppo vastata lyhyesti. Jos mies tekee muutaman ihan menevän rock-biisin, niinkuin vaikkapa "Run to You" tai "Summer of '69" ja siitä eteenpäin nauttii läpimurtonsa aiheuttamasta suosiosta tehden käytännössä saman biisin noin sata kertaa uudestaan vaihtamalla sanoitukset kerta toisensa jälkeen paskemmiksi, niin se voi satunnaisesta kuulijasta tuntua vastenmieliseltä.

Tähän ei kannata muuten kommentoida, että eihän sinun ole pakko sitä kuunnella. Kyllä on. Työn takia on pakko silloin tällöin olla paikoissa, joissa on radio päällä, ja eiköhän sieltä viikottain joku kanadalainen jamppatuominen hoilota, kuinka kaiken minkä hän tekee "I do it for you" tai kuinka 'se' tulee "Straight from the heart".

Tuossakin biisissä muuten jää epäselväksi, mitä helvettiä sieltä sydämestä tulee. Siis jotain epämääräistä sönkötystä siitä, kuinka kaveri on unelmoinut eikä oikein osaa edes selvittää, mistä on unelmonut, jostain läheisyydestä ja uudesta alusta jonkun eukon kanssa ja sitten kehtaa väittää, että tämä tulee suoraan sydämestä. Itse en edes joskus teininä epätoivoisena sinkkuna pahassa laskuhumalassa olisi kehdannut sössöttää tuollaisia sanoja yhtä epätoivoisen neidon korvaan, vaikka olisin varma, että hän on siinä tilassa, ettei muista sanoja huomenna.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen eli taiteilija Adamsin balladeihin. Jos oletetaan, että kissa jää auton alle, siitä luultavasti pääsee sellainen korkea maukaisu, ja jos itse tapahtuman näkee, sympaattiselle ihmiselle tulee ikävä olo katin kohtalosta. Tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se positiivinen puoli, että se on hetkessä ohi ja ikävä olokin luultavasti laimenee ihmisestä riippuen ajan kanssa. Jos sen sijaan erehtyy ajatuksella kuuntelemaan, kun Bryan Adams laulaa "Please forgive me", vaikutus ei lähde ihmisestä koskaan.

Kun oikein miettii, että mikä vaiva on nähty tuonkin kappaleen aikaansaamiseksi ja minkälainen koneisto tekee työtä, että se kuuluu minunkin korviini ja vertaa tuota työmäärää siihen, kuinka vähän järkeä on käytetty niihin sanoituksiin, niin alkaa tuntua hiukan turhalta koko ihmisrotu ja sen niin sanottu paikka luomakunnan kruununa. Voin yhtyä herra Adamsin lyriikoihin ainoastaan kohdassa "This pain I'm going through", mutta koska se johtuu vain hänen musiikkinsa kuulemisesta, en voi ihan täysillä sympata.

Rokkari Adams on parhaiten ilmeisesti tunnettu balladeistaan, mutta hänhän on tehnyt myös hiukan vetävämpiä ralleja. Niissä on ehkä se hyvä puoli, että kun sanat lauletaan nopeammin, ei ehdi niin tarkkaan keskittyä aivovammaiseen sanoitukseen. Tai niin ainakin toivoisi. Siis kuka ihan tosissaan pystyy vakavalla naamalla esittämään vaikka biisiä "The Only Thing That Looks Good On Me Is You", jossa hän useamman säkeistön voimin luettelee vaatteita, jotka eivät näytä hyvältä hänen päällään ainoastaan saadakseen jonkun pirkon päälleen. Siis kuinka alas voi niinkuin vajota?

Jos maailmassa olisi joku kohtuus, Bryan Adams kaivautuisi jonnekin kiven koloon loppuiäkseen ja Kanadan valtio esittäisi virallisen pahoittelun muulle universumille välillisesti aiheuttamastaan kärsimyksestä. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sen sijaan muusikko Adams kiertelee maailmaa esiintyen ja lisää musiikkia tehden. Takuuvarmana ensiviikollakin jostain helvatan tuutista soi korviini balladisti Adamsin sulosävelet.

Tässä viestissä mainitsemiani seikkoja lukuunottamatta Bryan Adams on ihan jees.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010
asdf
Sophia
Miksvarten asdf inhoat Bryan Adamsia noin kovasti? Muistan sun aiemminkin yökkiineen siitä. Minä ainakin tykkään tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=hq2KgzKETBw

Miksikö?

Työn takia on pakko silloin tällöin olla paikoissa, joissa on radio päällä, ja eiköhän sieltä viikottain joku kanadalainen jamppatuominen hoilota, kuinka kaiken minkä hän tekee "I do it for you" tai kuinka 'se' tulee "Straight from the heart".




http://fi.wikipedia.org/wiki/Jamppa_Tuominen

- Ubi bene, ibi patria -

Vierailija
asdf
Sophia
Miksvarten asdf inhoat Bryan Adamsia noin kovasti? Muistan sun aiemminkin yökkiineen siitä. Minä ainakin tykkään tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=hq2KgzKETBw

Miksikö? No tähän on helppo vastata lyhyesti. Jos mies tekee muutaman ihan menevän rock-biisin, niinkuin vaikkapa "Run to You" tai "Summer of '69" ja siitä eteenpäin nauttii läpimurtonsa aiheuttamasta suosiosta tehden käytännössä saman biisin noin sata kertaa uudestaan vaihtamalla sanoitukset kerta toisensa jälkeen paskemmiksi, niin se voi satunnaisesta kuulijasta tuntua vastenmieliseltä.

Tähän ei kannata muuten kommentoida, että eihän sinun ole pakko sitä kuunnella. Kyllä on. Työn takia on pakko silloin tällöin olla paikoissa, joissa on radio päällä, ja eiköhän sieltä viikottain joku kanadalainen jamppatuominen hoilota, kuinka kaiken minkä hän tekee "I do it for you" tai kuinka 'se' tulee "Straight from the heart".

Tuossakin biisissä muuten jää epäselväksi, mitä helvettiä sieltä sydämestä tulee. Siis jotain epämääräistä sönkötystä siitä, kuinka kaveri on unelmoinut eikä oikein osaa edes selvittää, mistä on unelmonut, jostain läheisyydestä ja uudesta alusta jonkun eukon kanssa ja sitten kehtaa väittää, että tämä tulee suoraan sydämestä. Itse en edes joskus teininä epätoivoisena sinkkuna pahassa laskuhumalassa olisi kehdannut sössöttää tuollaisia sanoja yhtä epätoivoisen neidon korvaan, vaikka olisin varma, että hän on siinä tilassa, ettei muista sanoja huomenna.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen eli taiteilija Adamsin balladeihin. Jos oletetaan, että kissa jää auton alle, siitä luultavasti pääsee sellainen korkea maukaisu, ja jos itse tapahtuman näkee, sympaattiselle ihmiselle tulee ikävä olo katin kohtalosta. Tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se positiivinen puoli, että se on hetkessä ohi ja ikävä olokin luultavasti laimenee ihmisestä riippuen ajan kanssa. Jos sen sijaan erehtyy ajatuksella kuuntelemaan, kun Bryan Adams laulaa "Please forgive me", vaikutus ei lähde ihmisestä koskaan.

Kun oikein miettii, että mikä vaiva on nähty tuonkin kappaleen aikaansaamiseksi ja minkälainen koneisto tekee työtä, että se kuuluu minunkin korviini ja vertaa tuota työmäärää siihen, kuinka vähän järkeä on käytetty niihin sanoituksiin, niin alkaa tuntua hiukan turhalta koko ihmisrotu ja sen niin sanottu paikka luomakunnan kruununa. Voin yhtyä herra Adamsin lyriikoihin ainoastaan kohdassa "This pain I'm going through", mutta koska se johtuu vain hänen musiikkinsa kuulemisesta, en voi ihan täysillä sympata.

Rokkari Adams on parhaiten ilmeisesti tunnettu balladeistaan, mutta hänhän on tehnyt myös hiukan vetävämpiä ralleja. Niissä on ehkä se hyvä puoli, että kun sanat lauletaan nopeammin, ei ehdi niin tarkkaan keskittyä aivovammaiseen sanoitukseen. Tai niin ainakin toivoisi. Siis kuka ihan tosissaan pystyy vakavalla naamalla esittämään vaikka biisiä "The Only Thing That Looks Good On Me Is You", jossa hän useamman säkeistön voimin luettelee vaatteita, jotka eivät näytä hyvältä hänen päällään ainoastaan saadakseen jonkun pirkon päälleen. Siis kuinka alas voi niinkuin vajota?

Jos maailmassa olisi joku kohtuus, Bryan Adams kaivautuisi jonnekin kiven koloon loppuiäkseen ja Kanadan valtio esittäisi virallisen pahoittelun muulle universumille välillisesti aiheuttamastaan kärsimyksestä. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sen sijaan muusikko Adams kiertelee maailmaa esiintyen ja lisää musiikkia tehden. Takuuvarmana ensiviikollakin jostain helvatan tuutista soi korviini balladisti Adamsin sulosävelet.

Tässä viestissä mainitsemiani seikkoja lukuunottamatta Bryan Adams on ihan jees.




Kiitos seikkaperäisestä vastauksestasi, asdf. Pelkästään ilmaus "kanadalainen jamppatuominen " kuvaa hyvin tunnekokemuksesi syvyyttä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
asdf
Sophia
Miksvarten asdf inhoat Bryan Adamsia noin kovasti? Muistan sun aiemminkin yökkiineen siitä. Minä ainakin tykkään tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=hq2KgzKETBw

Miksikö? No tähän on helppo vastata lyhyesti. Jos mies tekee muutaman ihan menevän rock-biisin, niinkuin vaikkapa "Run to You" tai "Summer of '69" ja siitä eteenpäin nauttii läpimurtonsa aiheuttamasta suosiosta tehden käytännössä saman biisin noin sata kertaa uudestaan vaihtamalla sanoitukset kerta toisensa jälkeen paskemmiksi, niin se voi satunnaisesta kuulijasta tuntua vastenmieliseltä.

Tähän ei kannata muuten kommentoida, että eihän sinun ole pakko sitä kuunnella. Kyllä on. Työn takia on pakko silloin tällöin olla paikoissa, joissa on radio päällä, ja eiköhän sieltä viikottain joku kanadalainen jamppatuominen hoilota, kuinka kaiken minkä hän tekee "I do it for you" tai kuinka 'se' tulee "Straight from the heart".

Tuossakin biisissä muuten jää epäselväksi, mitä helvettiä sieltä sydämestä tulee. Siis jotain epämääräistä sönkötystä siitä, kuinka kaveri on unelmoinut eikä oikein osaa edes selvittää, mistä on unelmonut, jostain läheisyydestä ja uudesta alusta jonkun eukon kanssa ja sitten kehtaa väittää, että tämä tulee suoraan sydämestä. Itse en edes joskus teininä epätoivoisena sinkkuna pahassa laskuhumalassa olisi kehdannut sössöttää tuollaisia sanoja yhtä epätoivoisen neidon korvaan, vaikka olisin varma, että hän on siinä tilassa, ettei muista sanoja huomenna.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen eli taiteilija Adamsin balladeihin. Jos oletetaan, että kissa jää auton alle, siitä luultavasti pääsee sellainen korkea maukaisu, ja jos itse tapahtuman näkee, sympaattiselle ihmiselle tulee ikävä olo katin kohtalosta. Tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se positiivinen puoli, että se on hetkessä ohi ja ikävä olokin luultavasti laimenee ihmisestä riippuen ajan kanssa. Jos sen sijaan erehtyy ajatuksella kuuntelemaan, kun Bryan Adams laulaa "Please forgive me", vaikutus ei lähde ihmisestä koskaan.

Kun oikein miettii, että mikä vaiva on nähty tuonkin kappaleen aikaansaamiseksi ja minkälainen koneisto tekee työtä, että se kuuluu minunkin korviini ja vertaa tuota työmäärää siihen, kuinka vähän järkeä on käytetty niihin sanoituksiin, niin alkaa tuntua hiukan turhalta koko ihmisrotu ja sen niin sanottu paikka luomakunnan kruununa. Voin yhtyä herra Adamsin lyriikoihin ainoastaan kohdassa "This pain I'm going through", mutta koska se johtuu vain hänen musiikkinsa kuulemisesta, en voi ihan täysillä sympata.

Rokkari Adams on parhaiten ilmeisesti tunnettu balladeistaan, mutta hänhän on tehnyt myös hiukan vetävämpiä ralleja. Niissä on ehkä se hyvä puoli, että kun sanat lauletaan nopeammin, ei ehdi niin tarkkaan keskittyä aivovammaiseen sanoitukseen. Tai niin ainakin toivoisi. Siis kuka ihan tosissaan pystyy vakavalla naamalla esittämään vaikka biisiä "The Only Thing That Looks Good On Me Is You", jossa hän useamman säkeistön voimin luettelee vaatteita, jotka eivät näytä hyvältä hänen päällään ainoastaan saadakseen jonkun pirkon päälleen. Siis kuinka alas voi niinkuin vajota?

Jos maailmassa olisi joku kohtuus, Bryan Adams kaivautuisi jonnekin kiven koloon loppuiäkseen ja Kanadan valtio esittäisi virallisen pahoittelun muulle universumille välillisesti aiheuttamastaan kärsimyksestä. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sen sijaan muusikko Adams kiertelee maailmaa esiintyen ja lisää musiikkia tehden. Takuuvarmana ensiviikollakin jostain helvatan tuutista soi korviini balladisti Adamsin sulosävelet.

Tässä viestissä mainitsemiani seikkoja lukuunottamatta Bryan Adams on ihan jees.




Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, olen itsekin usein itkenyt itseni uneen illalla kun jäänyt vituttamaan ihmiskunnan kieroutuneen sairas musiikki-"maku", ja koko tuo koneisto joka päästää täydellisen kelvotonta kliseeitkutekopyhäshaissea paskan ja matkitun melodian siivittämänä ankeuttamaan radion muutenkin keskimäärin ala-arvoista tarjontaa. Kuinka se voi olla edes mahdollista? Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö laulajilla ole minkäänlaista itsekunnioitusta, rahan vuoksi alennutaan helvettiäkin syvempään säälittävyysnotkoon, ja mikä pahinta, suurin osa ei edes tajua koko asiaa, valtaosa ihmisistä jopa.. kuuntelee sitä.. koko ihmisrotu on sairas.

くそっ!

Vierailija

Ehdotonta kärkikastia on tässä kisassa jo edesmennyt Janos Valmunen. Radio City yritti aikanaan todistaa, että biisistä kuin biisistä voi tehdä hitin vain soittamalla sitä tarpeeksi usein radiossa. Janoksen kohdalla heidän oli kuitenkin myönnettävä tappionsa. Hänen sanoitus-sävellys-räpellyksensä olivat niin surkeita.

Euphemos
Seuraa 
Viestejä793
Liittynyt16.3.2005
Feminine
Ehdotonta kärkikastia on tässä kisassa jo edesmennyt Janos Valmunen. Radio City yritti aikanaan todistaa, että biisistä kuin biisistä voi tehdä hitin vain soittamalla sitä tarpeeksi usein radiossa. Janoksen kohdalla heidän oli kuitenkin myönnettävä tappionsa. Hänen sanoitus-sävellys-räpellyksensä olivat niin surkeita.

Itsehän pyrin välttämään tuommoisia kliseitä tällaisissa threadeissa, mutta kun kerran Pandoran boksi on avattu, niin kaivetaan esille ne loputkin "el classicot":

http://www.youtube.com/watch?v=6-YF-HeYoI8
http://www.youtube.com/watch?v=HrO82D_5220
http://www.youtube.com/watch?v=fxDMHOhfGUY
http://www.youtube.com/watch?v=sN6_a3rsumU
http://www.youtube.com/watch?v=GgaLkJBELs8
http://www.youtube.com/watch?v=JQfCvEkBmRU
http://www.youtube.com/watch?v=_OqwhSYE9p0
http://www.youtube.com/watch?v=AHYBC7ODQ8U
http://www.youtube.com/watch?v=YXZEbD0weJk
http://www.youtube.com/watch?v=8X_UTiVv1FU
http://www.youtube.com/watch?v=pCdry6OQNtw
http://www.youtube.com/watch?v=Uit8LDGkIPU
http://www.mikseri.net/artists/?id=42660

Nervus rerum

Vierailija

Jos jokin saa mut voimaan huonosti, on se Frank Sinatran "Love and marriage".

Kaameampaa renkutusta en muista edes rippikouluajoilta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat