Liian miettivä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En edes tiedä mistä aloittaa ja että mitä oikeastaan haluan tällä kun kirjoitan, kai jotakuta tulkitsemaan itseäni.
Paljon on tapahtunut vuoden sisään. Sain lapsen, muutettiin maalle, sain paljon eläimistä vastuuta. Välirikko narsistisen ystäväni kanssa omasta aloitteestani kun mitta tuli kerralla täyteen yht'äkkiä.

Olen luonteeltani tosi herkkä ja miellyttämishaluinen. Syön toisen puolesta vaikka paskaa jos pitää valita että kumpi sitä syö. Luen ihmisiä äärimmäisen herkästi ja tarkasti ja masennun jos en ole heitä päässyt miellyttämään ja että minusta ei ajateltaisi positiivisesti. Se on tosi rankkaa kun uhraa itsensä aina vaan...ja että kunhan toinen pitää minusta.
Mielialani vaihtelee tosi paljon päivittäin. Masentaa, välillä kaikki hyvin mutta sitten taas masentaa. Itseä pitää potkia että saisin jotain kotona tehtyä ja etten jumittais koneelle. Mieheni kun tulee kotiin niin sillon saan puhtia ja motivaatiota alkaa tekemään. Paineita tulee eläimistä, joiden kans pitäs käydä näyttelyissä ja treeneissä. Ja en ole vieläkään päässyt käymään ja tuntuu että eläimet menee hukkaan (kalliita näyttely koiria).

Minulla ei ole ystäviä, olen isoissa porukoissa aina se hiljaisin ja vetäytyvä. Jos minulla olisi mahd puhua niin menen lukkoon enkä saa sanaa suustani.

Päässäni pyörii erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja, tuntuu välillä että tulen hulluksi ja käyn aivan ylikierroksilla itseni kans " pitäs viedä koirat näyttelyyn, miksi mulla ei ole kavereita, kaikki on turhaa"

Kertokaa mulle rakkaat ihmiset mikä minulla on? miten mulla täytyisi ajatteluani vaihtaa että vähän saisin maailmasta taas kiinni. Pelottaa että masennun ja tulee vielä pahempi olo.

Sivut

Kommentit (133)

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

sulla ei ole kavereita siksi, että ketään ei tykkää perseennuolijasta ellei voi hyötyä siitä. sun elämäsi tarkoitus ei varmaan myöskään omasta mielestäsi ole miellyttää kaikkia ja tällä hetkellähän et miellytä edes itseäsi. sinä itse olet sinun paras kaverisi ja vain sinä itse parhaiten tiedät mitä sinä tahdot tehdä elä tee muiden tahdon mukaan, jos se ei tunnu hyvältä ja et itse pidä siitä.

koirat eivät todellakaan mene hukkaan, vaikkei niitä näyttelyissä käyttäisikään. tärkeintähän on koiran hyvinvointi, ei se onko kallis koira tienannut jonkun kiiltävän roskan, tai roskia näyttelyistä hyllyyn pölyttymään. koira ei ole myöskään mikään näyttely-esine, vaikka sinä koiralle sellaisen tarkoituksen oman mielesi sisällä olet luonutkin. koira on samanlainen elävä olento kokemassa fyysistä maailmaa niinkuin sinäkin olet. tarjoa koiralle virikkeitä ja vietä aikaa koiriesi kanssa. kyllä koirasta näkee kauas mistä se tykkää ja mistä se ei tykkää.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Narsismia joo jollain tapaa, mutta uskallan väittää kyllä että ei sillä tapaa miten minä olin yhden ihmisen vietävissä ja alistettuna yli 15vuoden ajan. Itse en ikinä voisi tehdä toiselle ihmiselle niin miten hän teki minulle. Onko minussa sitten ihan oikeasti vikaa niin paljon että itse vain ajattelen kaikki virheellisesti näin...kyyneleeni valuu kun yritän itseäni ja muiden toimia minua kohtaan ymmärtää.

Kun tuntuu että jos en jotakuta miellytä ja saa jotenkin tyytyväiseksi minuun niin kaikki musertuu ja kaikki vihaa minua

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/2006 ... _mai_2.php

Vaikka ”kiltti” narsisti kuulostaa harmittomammalta kuin ”paha”, molemmat ongelmat ovat vakavia. Molemmilla on suuria vaikeuksia hyväksyä, että heidän elämässään kohtaamansa jatkuvat vaikeudet johtuvat heidän omasta käyttäytymisestään.

Yhteistä kummankin tyyppisille narsisteille ovat heikko itsetunto ja heikko itseluottamus yhdistyneinä suunnattomaan itsekeskeisyyteen. Paksunahkaisen itsetunnon hauraus ei tosin hevin ilmene ulkopuolisille, ja yhtä hankala voi olla nähdä ohutnahkaisen itsekeskeisyyttä.

Paksunahkaisen narsistin on vaikea sitoutua mihinkään hoitoon, koska hän ei halua myöntää tarvitsevansa ketään ja kammoaa riippuvuuden tunteita. Ohutnahkainen narsisti taas kokee helposti tulevansa hoidossa loukatuksi ja on siksi altis jättämään sen kesken.

Ohut- ja paksunahkainen narsisti vetävät usein toisiaan puoleensa magneetin tavoin. Paksunahkainen narsisti kiusaa, nöyryyttää ja jopa pahoinpitelee ohutnahkaista uhriaan. Kuvauksia tällaisista parisuhteista on myös kirjallisuudessa. Sellainen on esimerkiksi Maria Jotunin romaani Huojuva talo, jota pidetään osittain omaelämäkerrallisena.

Vierailija

Kyllähän tuo tutulta kuullostaa, enemmän tunnistaisin itseni tuohon "kiltin" puoleen.

Sehän nyt selvis ja kaikki taas ok....kylläpä mieli parani

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007

Ota kakara mukaan ja järjestä itsellesi säännöllinen meno. Malliin joku äiti ja lapsi -kerho joka tiistai ja torstai klo 9-12. Sen verran ne koirat tulee keskenään toimeen ja pääset vähän ihmisten ilmoille. En ihmettele, että alkaa jos ei ihan masentaa niin ainakin tulee alkuloiseksi, kun yksin kakaran ja koirien kanssa päivät viettää. Tai jos et halua olla kotona, niin mene töihin ja pistä se mies koti-isäksi, voi sopia niin paremmin. Puhu olostasi miehellesi, hän ei voi arvata, miltä sinusta tuntuu, varsinkin kun piristyt hänen tulessa kotiin.

Kerhoja järjestää ainakin seurakunnat, neuvolat ja asukasyhdistykset. Eikä niissä tarvitse pakosti höpöttää kaikkea kaikille, siellä kun on lapset mukana, niin se oleminen ja jutut menee siinä itsekseen.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija

Pitäs kyllä todellakin päästä ihmisten ilmoille, ja aloitankin työt jonkin ajan päästä. Lähinnä ongelmani on tuo että pelkään että muut ovat minut jotenkin hylänneet.

Olisi niin ihana oppia nauttimaan kaikesta mitä on, ilman että miettis ketä vois miellyttää. Ja kun yksin olen niin ongelmat vain suurenee omassa päässäni.

Jonkun pitäs vain ottaa minusta kiinni ja sanoa "hei rauhotu torvi". Mieheni ei ymmärrä tätä vaikka olen yrittänyt.

Jees: ei olekkaan, jotain tukea vain nyt haen täälä, jotka osaisi minua rauhoittaa

Vierailija

Ja sitten tämä kun haen täältä "apua" ja ihmiset sysää vastuun minulle itselleni omasta olostani (tietenkin tekevät niin, ymmärrän sen), niin jotenkin tulee siitäkin semmoinen olo että

"olen vaan niin paska ihminen ja ei noillakaan haluta minulle mitään rohkaisevaa ja auttavaa sanoa, vaikka apua pyydän, vaan jättävät kaiken minun ratkaistavakseni"

MIKSI MINÄ AJATTELEN NOIN??

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Mitä se jeesus sanoikaan kalastamisesta?

Sä et tuu multa rohkaisevaa sanaa saamaan, siitä voin mennä takuuseen.

Apua annoin ja on ikävää ettei se sinulle kelpaa, muttei se minua tippaakaan hetkauta jos sinulla on paha olla. Et ole yksinkertaisesti ansainnut empatiaani, enkä siten näe velvollisuudekseni pyörtää päivääni sinun ympärillesi varsinkaan kun sen vaikutus on päinvastainen kuin toivottu.

Kelaa pikemminkin mitä ne muut tollasesta vinkumisesta ajattelee.
Ei hyvää.

Vierailija

Heitit minulle jo narsistiset sivut ja luin ne, ja sanoinhan että tunnistin niistä itseäni. Mitä muuta apua tarjosit??

Älä sitten kirjoita tähän minulle jos en ole ansainnut mitään ja kaikki kuullostaa vain vinkumiselta kun yritän itsestäni kertoa.

Vierailija

Nauha pyörii päässä: "Olen surkimus ja muut ei pidä minusta vaikka kuinka mielistelen" tyyliin.

No, siihen auttaa vain keskittyminen tekemiseen. Kaiva vaikka hirmukuoppa ja täytä se ja tee toinen ... kunnes nauha lakkaa pyörimästä.
Mellyttämisessä on raja jossa se on perseennuolentaa ja ihmiset joko kiusaantuvat tai käyttävät hyväkseen.
Selvät lokerot itselle ja muille, pitävät homman ruodussa kunhan niihin molempiin tulee tekemistä. Mieti joka kerta kenelle teet ja miksi.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
anelma
Heitit minulle jo narsistiset sivut ja luin ne, ja sanoinhan että tunnistin niistä itseäni. Mitä muuta apua tarjosit??

Ei hyvää päivää. Jos sä jostain kumman syystä haluat multa puoskarointia, niin se maksaa.

Älä sitten kirjoita tähän minulle jos en ole ansainnut mitään ja kaikki kuullostaa vain vinkumiselta kun yritän itsestäni kertoa.

Et sä kyllä olekkaan mitään ansainnut minulta ja on kummallista että edes oletat niin.

Vierailija

En nyt puhuisi omassa toimissani mistään perseennuolennasta, vaan sanotaanko että uhrautumisesta enemmänkin. Ja voitte uskoa että en todellakaan halua että minun seurastani kukaan kiusaantuisi...en todellakaan toimi niin, päinvastoin.

Pitäsköhän tuota lähteä sitten vaikka haravoimaan, ja märehtimään lehtien kans.

Jees: sinuntyyppisiltä ihmisiltä en todellakaan ole mitään hyväksyntää tai neuvoa vailla...mitkä ne neuvot nyt sitten ikinä olivatkaan...muutakuin narskusivut.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mieli on mestari järjestämään itsensä umpikujaan. Itsellänihän on melkein sama tilanne kuin sinulla, eli en kyllä keksi yhtikäs mitään temppua ja tempausta jonka kautta elämäni muuttuisi mielenkiintoisemmaksi, enkä myöskään ajattelisi kokoajan ihmisistä liian vaikeita niin että lopulta aina tuntuu turhan haasteelliselta mennä heidän seuraansa. Jos sitten jotenkin tuleekin mentyä johonkin seuraan, kuten olen tänä vuonna tehnyt, niin kuitenkin jää sellainen ontto olo etten kuulu heihin, ettei minulla ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Joskus se on ikäkysymys. Mitä sanottavaa minulla voi olla itseäni 20 v vanhemmille? Joskus juttu on siitä kiinni että toinen ihminen on niin täysin erilainen ja eri asioista kiinnostunut. Lopulta tuntuu ettei löydy hengenheimolaisia kuin netistä, eikä nykyään enää oikein edes sitäkään kun muutama mielenkiintoisin yhteisö vuosien varrelta on hajonnut kuin tuhka tuuleen.

Ympärillä olevat ihmiset saattavat toki neuvoa että tee silleen ja tee tälleen, tai haukkua pataluhaksi kun tarpeeksi kyllästyvät jatkuvaan valitukseen. Mutta kun umpikujaan jääneellä ihmisellä on se olo mikä on, yksinkertaisesti mistään ei tunnu tulevan mitään ja ulkopuolinen apujoukko taitaa olla aika jääviä sanomaan mitä pitäisi tehdä, jos ei sitä itsekään hoksaa.

Olisin onnesta soikea jos keksisin mitä tuollaisissa tiloissa pitää tehdä. Äkkiseltään ei tule mieleen muuta kuin ehdottaa että et vaan välitä. Et välitä mistään siitä mikä sinua rassaa. Et siitä että osaatko nyt olla varmasti kaikkien mieliksi. Se ON pirun vaikeaa, sillä mieli alkaa syyllistää jokaisesta välinpitämättömyyden sekunnistakin, voi tulla vaikka sellaisia väitteitä päähän että minähän olen paha jos en ole kokoajan tuntosarvet pystyssä että mitä ne MUUT haluavat. Mutta tähän auttaa ehkä kun ajattelee että muitahan ei oikeasti kiinnosta hevon hittojakaan koko minuuteni. Ja jos joku on sellainen että hän alkaa vaatia minulta jotakin, niin se on hänen ongelmansa että kuvittelee että minun pitää hänen toiveitansa työkseni tyydytellä, joten painukoon hittoon vaatimuksineen. Hänellä se päästä vippaa, ei sillä joka ei ala hänen kynnysmatokseen.

Kaikista itse keksimistään täytymisistä ja pakoista on tietysti heivauduttava eroon siinä samalla. Eihän se auta jos pääsee muiden ihmisten hirmuvallan alta pois, mutta oma neuroottinen yliminä jäkättää jäkättämistään. Ne määräykset ovat kumminkin ihan sairaita. Kuten nyt vaikka tuo että koiran pitää olla joku palkintohurtta. Minkä ihmeen takia. Itselläni on kaikenlaisia pakkoja, joita en ala luettelemaan, mutta mitään järkeähän niissä ei ole.

Jos mieli on todella kireällä, ei edes rentoutumisharjoituksista ole välttämättä apua (been there), mutta yksi mikä ainakin itseäni on aina saanut jotenkin rauhoittumaan on luonto ja liikunta. Kun menee varsinkin tällaisella kirpeällä syyssäällä ulos ja oikein ihailee sitä kauneutta ja imee sitä raikasta ilmaa kitusiinsa, niin todella hirttäytymismieliala saa olla jos se ei tunnu yhtään missään se luonto ja auringonpaiste.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat