Naisten alistuvuus ja liiallinen kiltteys

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
JakomäenNeruda
Naisten kasvatus on monasti vieläkin passivoivaa (ts. kun olet hiljaa ja kiltisti ja tottelet niin siitä palkitaan), ja aikuisena tämä näkyy siinä, että nainen odottaa jotain ulkopuolista pelastajaa, joka tekisi elämästä hyvää. Eli sysätään vastuu omasta onnellisuudesta ympäristölle, nyt kun ollaan kerran käyttäydytty hyvin eli oltu hiljaa ja kilttejä toisille.

Sinun pitää itse löytää oman elämäsi mielekkyys ja onnellistuttavat asiat, eikä myöskään kysyä lupaa omiin ratkaisuihisi muilta. Teet itse päätökset ja olet niistä itse vastuussa. Kaikille ei tarvitse olla kiltti, eikä kannata ajatella ihmissuhdeasioita liian puhki - jos joku on täysi kusipää, niin ei se siitä miksikään muutu, vaikka ajattelisit sitä tuhat vuotta.

Siitä sitten vain harjoittelemaan.




Monet naiset ovat valittaneet että kun he lopettavat kiltteilyn, he kohtaavat muissa ihmisissä suoranaisen raivotilan joka syntyy siitä pettymyksestä ettei olekaan enää omaa orjaa jolla teetättäisi kaikaikenlaista.

Mietityttää että kuinka suuri raivo se oikeasti on. Ovatko ihmiset tosiaan vauvoja jotka suuttuvat heti silmittömästi jos joku heitä aiemmin passannut ei enää passaakaan? Vai onko ns. raivotila pitkälti pelokkaan kiltin ihmisen omassa päässä, niin että hän pelätessään jo etukäteen että häntä ei hyväksytä kuin passarina, hauskuuttajana, kotihengettärenä, työpaikan ilopillerinä ja pikku apulaisena jne. luo päässään sellaisen mielikuvan että muut suuttuvat kun eivät saa tahtoaan läpi, ja silloin pelokas ihminen näkee muut suuttuneena, olivat nämä sitä tai eivät?

On toki oikeasti häiriintyneitä ihmisiä jotka haluavat alistaa jotain tiettyä ihmisryhmää. Kun joku naispuolinen tutkija teki tutkimuksen naisten kokemasta väkivallasta ja laati asiasta kirjan, hän alkoi saada tappouhkauksia miehiltä. Joillekin noille miehille oli liikaa jo ajatus siitä että joku nainen jossakin saattaisi välttyä turpaansaamiselta. Liekö taustalla sitten syyllisyys omista tekemistä, joka naamioidaan oikeudeksi, eli minähän saan kurittaa akkaani jos haluan?

Mutta jos tuollaiset tapaukset luetaan pois laskuista, niin ovatko ihmiset oikeasti niin ilkeitä että heillä on tarve alistaa jotakuta kiltiksi osoittautunutta tyyppiä vaikka maailman tappiin asti?

En ole kiinnostunut sen pähkäilystä onko kiltteys oikeasti kiltteyttä, vai onko se sittenkin jonkinlaista kaupankäyntiä - eiköhän sellaista ole jo tarpeeksi käsitelty. Minua kiinnostaa se että mitä oikeasti on vastassa jos kiltteys eli alistuvuus päättyy. Epäilen että naisena sitä voi olla vähän liian yliherkkä havainnoimaan vastarintaa muissa omalle muutokselleen. Tulee helposti kyyninen olo että "muutu tässä nyt itsevarmemmaksi ja itseriittoisemmaksi kun sitä ei kumminkaan hyväksytä". Varsinkin jos on jo saanut sapiskaa siitä että pitää "liian suurta ääntä itsestään" yms. Miehistä en niinkään tiedä, mutta ainakin toiset naiset ovat kärkkäitä palauttamaan tyttäriään, sisariaan, kollegoitaan ja varmaankin jopa äitejäänkin ruotuun jos tuntuu siltä että toinen on vähänkin aikomassa poiketa normista.

Jos nainen alkaa käyttäytyä kuin mies eli tekee itse kaikki päätökset muilta (perheeltäänkään) kyselemättä, hänet leimataan heti vähintäänkin itsekkääksi. Mutta miksi se sitten on niin häpeällinen leima? Miksi se mitä mies voi olla luonnostaan ja hänen jopa toivotaan olevan (omilla jaloillaan seisova oman elämänsä sankari) olisi naiselle häpeällistä?

Itse olen henkilökohtaisesti tänä vuonna tarkkaillut mielenkiinnolla millaisen kiukun herätän joissakin miehissä ja varmaan myös naisissakin (tosin eivät sano sitä ääneen) pelkästään ilmaisemalla että deittaan itseäni nuorempia miehiä. Asia joka on miesten taholla aivan normaali onkin jotain aivan sairasta ja omituista, tarvitsee psykologisen selityksen ja sille on ihan oma termikin (puuma) kun kyseessä on nainen. Seikka mikä perustuu puhtaasti omiin sen hetkisiin mieltymyksiin muuttuu kummasti suuren älämölön aiheeksi sukupuolen takia. Tätä en ymmärrä. Joskus on tuntunut että lesbouskin hyväksyttäisiin paremmin kuin itseään nuorempien miesten tapaaminen. Eivät ne miehet itsekään sitä hyväksy, tai muuten koko ikäasiasta ei mainittaisi yhtikäs mitään. Ollaan niin suomalaisen kulttuurin aivopesemiä (kuulema etelä-Euroopassa siinä ei ole mitään ihmeellistä jos nainen on vanhempi osapuoli, Suomessa ja Venäjällä miehen "kuuluu" olla se vanhempi).

Varsinaisesti tuo ikäjeesustelu ei minua kiinnosta. Minua kiinnostaa nyt että saakos se nainen olla sellainen kuin millaisia heitä kehotetaan tuon tuostakin olemaan. Rohkeasti näköistään elämää elävä.

Ja miksi niitä saamisia pitää edes kysellä. Miksei vaihteeksi kyseenalaisteta miesten tekemisiä ja olemisia? Onko joka vuosi oltava uusi peltilehmä alla jos edellinenkin olisi vielä pelittänyt? Tarvitaanko ne kaikki muut lelut ja rojut kuten kotiteatteri, ihan oikeasti siis? Miksi sinne sänkyyn on niin kiirus kun on terveet kädet? Onko pakko haista kun on mies, onko nössöyttä peseytyä joka päivä?

Sivut

Kommentit (65)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Monet naiset ovat valittaneet että kun he lopettavat kiltteilyn, he kohtaavat muissa ihmisissä suoranaisen raivotilan joka syntyy siitä pettymyksestä ettei olekaan enää omaa orjaa jolla teetättäisi kaikaikenlaista.



Miten he sen lopettavat? Jos tuollaisen muutoksen tekee tietoisesti ja vetää överiksi, varmaan siinä tulee palautetta itse kullekin. Ainakin parisuhteessa, jonka totutut kuviot järkkyvät. Mutta kaipa samalla tavalla käy miehelle, joka tekee vastaavan muutoksen.

Ovatko ihmiset tosiaan vauvoja jotka suuttuvat heti silmittömästi jos joku heitä aiemmin passannut ei enää passaakaan? Vai onko ns. raivotila pitkälti pelokkaan kiltin ihmisen omassa päässä, niin että hän pelätessään jo etukäteen että häntä ei hyväksytä kuin passarina, hauskuuttajana, kotihengettärenä, työpaikan ilopillerinä ja pikku apulaisena jne. luo päässään sellaisen mielikuvan että muut suuttuvat kun eivät saa tahtoaan läpi, ja silloin pelokas ihminen näkee muut suuttuneena, olivat nämä sitä tai eivät?



Varmasti pitkälti näinkin. Jos sitä alkaa varta vasten etsiä negatiivisia piirteitä muista, kyllä niitä löytää vaikka kukaan ei oikeasti huomaisikaan muuttumista. Ja toisaalta asia lienee niinkin, että jokainen itsevarma ja terveen itsekäs ihminen aiheuttaa monissa muissa kaikenlaisia kielteisiä tunteita. Hän ei vaan jää vatvomaan niitä samalla tapaa kuin ihminen, joka vasta yrittää opetella sellaisena oloa.

Ja miksi niitä saamisia pitää edes kysellä. Miksei vaihteeksi kyseenalaisteta miesten tekemisiä ja olemisia? Onko joka vuosi oltava uusi peltilehmä alla jos edellinenkin olisi vielä pelittänyt?



Ei tietenkään. Autoilla pullistelu on lähinnä nuorten ja kouluttamattomien miesten piirre. Jos sitä tässä ostaa päräyttäisi 50 tonnin auton ja alkaisi polleana vaahdota siitä työkavereille, kyllä ne lähinnä ihmettelisivät mikä keski-iän kriisi tuollekin on tullut ja naureskelisivat selän takana.

Tarvitaanko ne kaikki muut lelut ja rojut kuten kotiteatteri, ihan oikeasti siis?



Ei tarvita, mutta ne ovat kivoja leluja. Varmaan suurin käytännön ero miesten ja naisten välillä on suhtautuminen harrastuksiin ja harrastusvälineisiin. Naisille riittää, liekö sitten tuon kiltteyskasvatuksen takia, että ollaan "kunnon ihmisiä" ja tehdään kotityöt ym. kulissinpönkitykset viimeisen päälle. Miehet haluavat toteuttaa itseään harrastusten kautta ja uhraavat siihen paljonkin voimavarojaan.

Miksi sinne sänkyyn on niin kiirus kun on terveet kädet?



Miksi tehdä talo ja kokata gurmeeta, kun sillan alla on tilaa ja kylmässä vedessä liotettu makarooni on halpaa.

Onko pakko haista kun on mies, onko nössöyttä peseytyä joka päivä?



Ei se nössöyttä ole vaan kanamaista kulissinkiillotusta. Tietysti asiassa on tehtävä jonkinlainen sosiaalinen kompromissi, jos ei aio aivan eristäytyä.

Soisin kyllä naistenkin harventavan pesujaan, kun tuoksuvat luonnostaan hyviltä. Kerran viikossa riittäisi heille vallan mainiosti näin talviaikaan.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Rousseau
Minua kiinnostaa nyt että saakos se nainen olla sellainen kuin millaisia heitä kehotetaan tuon tuostakin olemaan. Rohkeasti näköistään elämää elävä.

Itse olen ainakin saanut elää sellaista elämää kuin haluan. Olen tehnyt elämässäni päätöksiä ja valintoja, jotka eivät ole naiselle niitä perinteisimpiä, mutta olen siitä onnellisessa asemassa, että minua ei ole koskaan lähipiirini taholta kritisoitu. Ihmetelty ja äimistelty kyllä on mutta ei juurikaan kritisoitu. Johtuu varmaan osaltaan siitäkin, että olen luonteeltani hyvin itsevarma ja tietoinen omista oikeuksistani ja velvollisuuksistani. En anna tilaa arvostelulle tai epäämiselle. Loppujen lopuksi kyse taitaa olla siitä että millaiseksi itsensä kokee. Esim. minua ei moni ihminen luonnehdi naiselliseksi mutta se ei omaa naiseuttani tai naisellisuuttani vähennä. En koe ulkoa päin tulevan kritiikin vaikuttavan minäkuvaani niin paljoa että se heijastuisi siihen kuinka elämääni elän.

Hämmentää.

Vierailija
Rousseau
Mutta jos tuollaiset tapaukset luetaan pois laskuista, niin ovatko ihmiset oikeasti niin ilkeitä että heillä on tarve alistaa jotakuta kiltiksi osoittautunutta tyyppiä vaikka maailman tappiin asti?



Kyllähän se näin taitaa mennä. Ehkäpä kaikkeen tähän liittyy myös se, että "taistelemme" hyväksytyksi tulemisesta. Kiltit usein hyväksyvät mitä vain, joten heidän seuransa on aina hätävara, ei saavutus. Eräs tuttavani muun muassa käyttäytyy siten, että aina kun hän on ns. kovien kundien seurassa, hän ei ole tuntevinaakaan minua.

Rousseau
Varsinaisesti tuo ikäjeesustelu ei minua kiinnosta. Minua kiinnostaa nyt että saakos se nainen olla sellainen kuin millaisia heitä kehotetaan tuon tuostakin olemaan. Rohkeasti näköistään elämää elävä.

Saako kukaan oikeasti olla sellainen kuin on/haluaisi olla kantamatta siitä vastuuta? Kyse on rohkeudesta.

Rousseau

Ja miksi niitä saamisia pitää edes kysellä. Miksei vaihteeksi kyseenalaisteta miesten tekemisiä ja olemisia? Onko joka vuosi oltava uusi peltilehmä alla jos edellinenkin olisi vielä pelittänyt? Tarvitaanko ne kaikki muut lelut ja rojut kuten kotiteatteri, ihan oikeasti siis? Miksi sinne sänkyyn on niin kiirus kun on terveet kädet? Onko pakko haista kun on mies, onko nössöyttä peseytyä joka päivä?



Eikö tämä kappale ole ristiriidassa edellisen kanssa? Ensin peräänkuulutat, että pitäisi elää rohkeasti näköistään elämää, mutta seuraavaksi vihjaillen vaaditkin siltä toiselta osapuolelta, millainen ei todellakaan saisi olla. Ideaalistahan olisi, että kaikki ottaisivat toisensa huomioon sellaisena kuin ovat, mutta näin taitaa olla vain saduissa. "Oishan se hienoo, jos näin ei ois..."

***

Loppuun kerron vielä toisesta tuttavastani: hän on erittäin stereotyyppinen mies - könsikäs, juo paljon, huutelee rivoja, läiskii takapuolille, kourii, humalassa kovaääninen, huonomaineinen ja on erään naistuttavani mukaan maailman epäkohteliain mies. Paskiainen sanan todellisessa merkityksessä.

...ja tästä huolimatta vientiä riittää joka viikonloppu; akateemisia, korkeastikoulutettuja, katseenkääntäjiä...

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Vatkain
Esim. minua ei moni ihminen luonnehdi naiselliseksi mutta se ei omaa naiseuttani tai naisellisuuttani vähennä. En koe ulkoa päin tulevan kritiikin vaikuttavan minäkuvaani niin paljoa että se heijastuisi siihen kuinka elämääni elän.

No mistähän näin kummalliseen käsitykseen olet päätynyt? Muutoin itsetuntemuksesi on minusta terveellä tavalla oikea.

Aiheeseen: Ihan yhtä lailla on niitä liian kilttejä miehiä kuin naisia, ei liene kovin sukupuolisidonnainen juttu.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Neutroni
Rousseau
Monet naiset ovat valittaneet että kun he lopettavat kiltteilyn, he kohtaavat muissa ihmisissä suoranaisen raivotilan joka syntyy siitä pettymyksestä ettei olekaan enää omaa orjaa jolla teetättäisi kaikaikenlaista.



Miten he sen lopettavat? Jos tuollaisen muutoksen tekee tietoisesti ja vetää överiksi, varmaan siinä tulee palautetta itse kullekin. Ainakin parisuhteessa, jonka totutut kuviot järkkyvät. Mutta kaipa samalla tavalla käy miehelle, joka tekee vastaavan muutoksen.

***

Onko pakko haista kun on mies, onko nössöyttä peseytyä joka päivä?



Ei se nössöyttä ole vaan kanamaista kulissinkiillotusta. Tietysti asiassa on tehtävä jonkinlainen sosiaalinen kompromissi, jos ei aio aivan eristäytyä.

Soisin kyllä naistenkin harventavan pesujaan, kun tuoksuvat luonnostaan hyviltä. Kerran viikossa riittäisi heille vallan mainiosti näin talviaikaan.




Lähinnä siten että eivät vaan enää passaa ja palvele. Joku kotonaan miestään ja lapsiaan, joku töissä työkavereitaan.

***

YÄKS. Minä kyllä valitettavasti olen lähellä oksentaa jos oleilen sellaisen ihmisen seurassa joka ei käy päiväkausiin pesulla. Enkä tarkoita peseytymisellä sellaista neuroottista jynssäämistä että pitää käydä saippuan ja sienen kanssa koko keho läpi, riittää kunhan saippuoi kainalot ja muulle kropalle riittää vesisuihku. Tukkaa voi pestä sen mukaan miten sattuu rasvoittumaan.

Olen toki hajuille herkistynyt (kuten äänillekin) ja tämän vuoksi minulle ei nämä vettä pelkäävät miehet valitettavasti nappaa. Juuri taannoin kokeilin yhtä sellaista ja tulos on että juu ei. Vähäisempikin ominaishaju riittää kuin päiväkausia kerrytetty.

Ei kai se mitään teeskentelyä eli "kulissinkiillotusta" ole jos ei halua haista eikä haistattaa toisellekaan?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Vuohi

Rousseau
Varsinaisesti tuo ikäjeesustelu ei minua kiinnosta. Minua kiinnostaa nyt että saakos se nainen olla sellainen kuin millaisia heitä kehotetaan tuon tuostakin olemaan. Rohkeasti näköistään elämää elävä.

Saako kukaan oikeasti olla sellainen kuin on/haluaisi olla kantamatta siitä vastuuta? Kyse on rohkeudesta.

Rousseau

Ja miksi niitä saamisia pitää edes kysellä. Miksei vaihteeksi kyseenalaisteta miesten tekemisiä ja olemisia? Onko joka vuosi oltava uusi peltilehmä alla jos edellinenkin olisi vielä pelittänyt? Tarvitaanko ne kaikki muut lelut ja rojut kuten kotiteatteri, ihan oikeasti siis? Miksi sinne sänkyyn on niin kiirus kun on terveet kädet? Onko pakko haista kun on mies, onko nössöyttä peseytyä joka päivä?



Eikö tämä kappale ole ristiriidassa edellisen kanssa? Ensin peräänkuulutat, että pitäisi elää rohkeasti näköistään elämää, mutta seuraavaksi vihjaillen vaaditkin siltä toiselta osapuolelta, millainen ei todellakaan saisi olla.



En ole sanonut että pitäisi elää. Siinä luki että

>saakos se nainen olla sellainen kuin millaisia heitä kehotetaan tuon tuostakin olemaan. Rohkeasti näköistään elämää elävä.

Voi saada tai olla saamatta. Se on tässä selvityksen alla. Mietiskelen niitä kehotuksia, sitä mikä aloitukseni lainauksessa oli, kommentaattorina JakomäenNeruda. Ovatko kehotukset jokatapauksessa turhia.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Vuohi
Kiltit usein hyväksyvät mitä vain, joten heidän seuransa on aina hätävara, ei saavutus.



Selittää varmaan sen miksi eksäni rakastui yhteen naiseen joka tuotapikaa lemppasi miehen, toiseen naiseen joka oli juoppo ja juoksi vieraissa sekä kolmanteen naiseen joka jätti miehen useampaan kertaan - mutta ei ikinä minuun, joka yritin kaikkeni ollakseni mahdollisimman vaivatonta ja helppoa seuraa. Nytkin hän seurustelee jonkun naisen kanssa johon ei vaikuta olevan rakastunut, ja kuulemani perusteella se nainen on kiltimpi kuin nuo muut.

Jos näin on että tuhmat tytöt saavat mitä vaan ja kenet vaan, mitä pirua tässä sitten enää kiltteilemään. Sekä naiset että miehet hakevat epävarmaa, "vaarallista" seuraa?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Wiisas
Vatkain
Esim. minua ei moni ihminen luonnehdi naiselliseksi mutta se ei omaa naiseuttani tai naisellisuuttani vähennä. En koe ulkoa päin tulevan kritiikin vaikuttavan minäkuvaani niin paljoa että se heijastuisi siihen kuinka elämääni elän.

No mistähän näin kummalliseen käsitykseen olet päätynyt? Muutoin itsetuntemuksesi on minusta terveellä tavalla oikea.

Aijaa? No hö. Ehkä se on sitten ominaisuus jota itse en itseeni liitä sanan perinteisessä merkityksessä vaan olen luonut omannäköiseni naiseuden ja naisellisuuden sitä ilmentämään.

Hämmentää.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Vatkain
Aijaa? No hö. Ehkä se on sitten ominaisuus jota itse en itseeni liitä sanan perinteisessä merkityksessä vaan olen luonut omannäköiseni naiseuden ja naisellisuuden sitä ilmentämään.

Niin kai kaikki tosi naiset tekee.

Tai sitten muokkauttavat itsensä ulkoisesti naisellisiin (miesten määrittelemiin) mittoihin ja ovat siitä tyytyväisiä.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Muokkaamisen huippu on sitten... ei se että Marilyn Monroe, ruskeaverikkö, menee ja blondaa itsensä ja leikkauttaa nenänsä ynnä muuta - vaan se että joku toinen muokkaa itsensä marilynmonroeksi (tuote) ja pyrkii kaikessa samaistumaan siihen mitä ei ehkä ole koskaan aivan täysin ollutkaan.

Mutta onhan toki elviksiäkin. Ja vaikea sanoa että onko tässä kyse siitä että haluaisi miellyttää muita, vai haluavatko nämä tuotekloonit miellyttää itseään. Kun ei ole omaa persoonaa, pitää lainata jostain?

Ikoneista olisi kyllä varmaan paljonkin sanottavaa, mutta se olisi ihan oma stoorinsa se.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Lähinnä siten että eivät vaan enää passaa ja palvele. Joku kotonaan miestään ja lapsiaan, joku töissä työkavereitaan.



No varmaan äkillinen muutos aiheuttaa muutosvastarintaa, mutta se pitää sitten vain kestää. Kyllä työkaverit ja lapset siihen sopeutuvat, ja puoliso joko sopeutuu tai lähtee.

YÄKS. Minä kyllä valitettavasti olen lähellä oksentaa jos oleilen sellaisen ihmisen seurassa joka ei käy päiväkausiin pesulla.



Ei pesua päiväkausiin ja pesu joka päivä ovat jatkumon ääripäät. Kuten jo kirjoitin, rajansa silläkin.

Ei kai se mitään teeskentelyä eli "kulissinkiillotusta" ole jos ei halua haista eikä haistattaa toisellekaan?



No mitä muuta se muka on kuin kulissinkiillotusta, että ihmisillä on meidän kulttuurissa pakkomielle peittää luontaiset hajunsa? Ei haju kuitenkaan ketään vahingoita. Taitaa pikemminkin olla niin, että hajujen peittäminen häiritsee esimerkiksi parinvalintaprosessia ja johtaa tyytymättömyyttä aiheuttaviin valintoihin.

Vierailija
Rousseau

Monet naiset ovat valittaneet että kun he lopettavat kiltteilyn, he kohtaavat muissa ihmisissä suoranaisen raivotilan joka syntyy siitä pettymyksestä ettei olekaan enää omaa orjaa jolla teetättäisi kaikaikenlaista.



Yhteisön reagoi aina siihen, jos joku sen jäsen muuttaa taansa toimia ja astuu ulos totutusta roolistaan. Se on nimittäin samalla aina vaatimus muille muuttua, koska yhteisön tasapainotila on "järkkynyt". Onhan se vähän harmillista, jos se oma rooli on tuntunut oikein mukavalta, eikä ole itselle tullut tarvetta hakea muutosta. Kyseessä on siis muutosvastarinta.

Vai onko ns. raivotila pitkälti pelokkaan kiltin ihmisen omassa päässä, niin että hän pelätessään jo etukäteen että häntä ei hyväksytä kuin passarina, hauskuuttajana, kotihengettärenä, työpaikan ilopillerinä ja pikku apulaisena jne. luo päässään sellaisen mielikuvan että muut suuttuvat kun eivät saa tahtoaan läpi, ja silloin pelokas ihminen näkee muut suuttuneena, olivat nämä sitä tai eivät?



Päätös muuttua ei vielä ole muutos toteutuneena ja omaksuttuna. Nainekin on vasta prosessissa ja "vierailla vesillä" opettelemassa uutta tapaa suhtautua ja olla. Kokemattomuus tuottaa epävarmuutta ja uuden opettelu vie energiaa. Tuttu on aina turvallisen tuntuista, vaikkei olisikaan tyydyttävää. Aivan varmasti tapahtuu ylireagointia ym.

Mutta jos tuollaiset tapaukset luetaan pois laskuista, niin ovatko ihmiset oikeasti niin ilkeitä että heillä on tarve alistaa jotakuta kiltiksi osoittautunutta tyyppiä vaikka maailman tappiin asti?



Kyllä ovat! Ihmiset ovat itsekkäitä ja omaan napaansa tuijottavia. He eivät useinkaan spontaanisti viitsi miettiä toisen parasta, vaan toimivat oman mukavuudenhalunsa johdattamina. Siksi omaa etuaan ja oikeuksiaan on parasta puolustaa itse, eikä luottaa muiden hyväntahtoisuuteen. Mutta onneksi hyväntahtoisuuttakin ilmenee. Meissä kaikissa on kykyä sekä -ittumaisuuteen että hyväntahtoisuuteen ja empatiaan.

Miehistä en niinkään tiedä, mutta ainakin toiset naiset ovat kärkkäitä palauttamaan tyttäriään, sisariaan, kollegoitaan ja varmaankin jopa äitejäänkin ruotuun jos tuntuu siltä että toinen on vähänkin aikomassa poiketa normista.



Naisen muuttunut käytös haastaa myös muut yhteisön naiset pohtimaan roolejaan. Kaikki eivät ole siitä pelkästään innoissaan.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Neutroni

Ei pesua päiväkausiin ja pesu joka päivä ovat jatkumon ääripäät. Kuten jo kirjoitin, rajansa silläkin.

***

No mitä muuta se muka on kuin kulissinkiillotusta, että ihmisillä on meidän kulttuurissa pakkomielle peittää luontaiset hajunsa? Ei haju kuitenkaan ketään vahingoita. Taitaa pikemminkin olla niin, että hajujen peittäminen häiritsee esimerkiksi parinvalintaprosessia ja johtaa tyytymättömyyttä aiheuttaviin valintoihin.




Ei päivittäinen pesu ole ääripää, vaan se että pesisi itsensä useita kertoja päivässä. Tuskinpa esim. amerikkalaiset pitävät itseään erityisen neuroottisina ja ongelmaisina sen vuoksi että (käsittääkseni) aloittavat päivänsä suihkulla?

Onhan se tietysti tavallaan hyvä että luontaisesti pahalle haiseva tyyppi ei peseydy tai peitä hajujaan, niin tiedän treffeillä heti että meillä ei ole tulevaisuutta.

Haju ei vahingoita... Eipä kai mutta se tekee elämästä äärimmäisen vastenmielistä. Ainakin jos on hajuherkkä ihminen. (Mieltymyksistä riippuvalla tavalla "pahojen" hajujen lisäksi en kestä myöskään partavesiä, hajuvesiä, deodorantteja, maalin hajua ynnä muita kemikaaleja ja myrkkyjä - voi alkaa päätäkin särkeä.)

Tietysti voi myös kysyä että kun lapsuudessani jouduin elämään tyyliin "pesulla kerran viikossa" ja silti en havainnut mitään vahvaa lemua perheeni jäsenistä tai itsestäni, niin mikä menee niiden ihmisten kohdalla pieleen jotka minun nokkaani haisevat jo päivän päästä siitä kun ovat peseytyneet, saati sitten kolmen päivän päästä? Haisisivatko he jonkun toisen mielestä yhtä pahalle?

Eli ymmärrän että tämä on tietysti suhteellista. Mutta minua vain ällöttää ajatuksenakin omissa eritteissään muhivat miehet jotka eivät pese mitään kohtaa päiväkausiin. Jos nyt haluaa tuon otsikon muistaa, niin naiselta se on kyllä melkoista alistuvuutta ja kiltteyttä jos hän suostuu olemaan tekemisissä pesemättömän miehen kanssa. Oma kiltteyteni ei oikein veny semmoiseen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Feminine

Yhteisön reagoi aina siihen, jos joku sen jäsen muuttaa taansa toimia ja astuu ulos totutusta roolistaan. Se on nimittäin samalla aina vaatimus muille muuttua, koska yhteisön tasapainotila on "järkkynyt". Onhan se vähän harmillista, jos se oma rooli on tuntunut oikein mukavalta, eikä ole itselle tullut tarvetta hakea muutosta. Kyseessä on siis muutosvastarinta.

***

Naisen muuttunut käytös haastaa myös muut yhteisön naiset pohtimaan roolejaan. Kaikki eivät ole siitä pelkästään innoissaan.




Muutosvastarinta taitaa olla erityisen räikeänä esillä aina silloin kun yhteisöön tulee uusi ihminen josta ei vielä tiedetä miten hän toimii ja miten juuri häntä pystyy hyväksikäyttämään. tällöin yhteisö pyrkiikin ottamaan tulokkaalta luulot pois ja ennättämään ensiksi sanelemaan hänelle käyttäytymissäännöt ennen kuin liian innokas tulokas ehtii alkaa keksiä niitä omasta päästään.

Ehkä sitten "vanhan" jäsenen äkillinen muutos säikäyttää kahta pahemmin kun porukan "petturuus" tuleekin sisältäpäin, eikä ollut odotettavissa eikä pelättävissä etukäteen.

Naisetkin oikeastaan unohtavat näppärästi alistuvuutensa ja liiallisen kiltteytensä heti kun on joku uusi nainen jolle voidaan porukalla ynseillä, torua, haukkua selän takana ja olla kaikinpuolin vihamielinen sen vuoksi että on uusi paikalla tai toteuttaa uutta linjaa.

Vierailija
Rousseau

Naisetkin oikeastaan unohtavat näppärästi alistuvuutensa ja liiallisen kiltteytensä heti kun on joku uusi nainen jolle voidaan porukalla ynseillä, torua, haukkua selän takana ja olla kaikinpuolin vihamielinen sen vuoksi että on uusi paikalla tai toteuttaa uutta linjaa.



Naisten naisiin kohdistama vallankäyttöhän ei mitenkään sodi perinteisiä rooleja vastaan sinänsä. Ne määrittelevät vain naisten ja miesten välisen valta-asetelman sisältämän nainen palvelee -roolin. Naisten väliset hierarkiat määrittyvät sitten sen lisäksi esim. nuoruuden tai aviomiehen aseman perusteella.

Se, että naiset pyrkivät murtautumaan ulos perinteisestä rooleista ei tietenkään ole heille itselleen yhtään sen helpompi psykologinen muutos kuin se on miehille. On varsin tyypillistä vaatia uutta "paikkaa" itselleen, mutta samalla vastustaa sitä muiden osalta. Sen lisäksi, että miesten asenteet voivat olla naisen aseman muutokselle esteenä, ovat sen esteenä naisten omat asenteet. Ehkä jopa aivan yhtä vahvasti. Monesti tämä feminismipuhe onkin tavoitteltaan naisten ajattelua uudistavaksi tarkoitettua ja heidän asenteidensa tiedostavuusasteen lisäämistä tavoittelevaa kuin miesten asenteita muuttamaan tarkoitettua. Se on ollut sellaista jo naisliikkeen alusta saakka. Naiset eivät ole yhtään "lahjakkaampia" omaksumaan roolimuutoksia tai uudistamaan asenteitaan kuin miehetkään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat