Kategorinen imperatiivi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kant muotoili kategorisen imperatiivin useilla tavoin:

1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
2. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
4. Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

tai Jeesuksen sanoma:

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

näiden pyrkimykset ovat samaa, ja raamatun kymmenen käskyjen mukaan.

Millä tavoin Kantin kategorinen imperatiivi on yhtäläinen Jeesuksen sanojen kanssa?

Sivut

Kommentit (43)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009

Tuo viimeinen kultaisena sääntönä tunnettu osa "ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" on jokseenkin yhtäläinen Kantin kategorisen imperatiivin kanssa. Jumalasta Kantilla ei vastaavaa käsitystä ollut. Hänen etiikkansa ei perustu uskontoon eikä Raamatun sanomaan, vaan käytännöllisen järjen periaatteisiin.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija

Varmaankin tämä on itsestäänselvyys, mutta kirjoitan sen kuitenkin!Kategorinen imperatiivi on velvollisuusetiikkaa; kultainen sääntö on seurausetiikkaa. Velvollisuusetiikassa ei ajatella teon seurauksia-on tehtävä oikein koska se on oikein, seurauksista piittaamatta. Seurausetiikassa seuraukset ratkaisevat onko teko hyvä vai paha. Ongelma tässä on tietenkin se, että mikä on hyvä seuraus.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009
yksinkertainen
Varmaankin tämä on itsestäänselvyys, mutta kirjoitan sen kuitenkin!Kategorinen imperatiivi on velvollisuusetiikkaa; kultainen sääntö on seurausetiikkaa. Velvollisuusetiikassa ei ajatella teon seurauksia-on tehtävä oikein koska se on oikein, seurauksista piittaamatta. Seurausetiikassa seuraukset ratkaisevat onko teko hyvä vai paha. Ongelma tässä on tietenkin se, että mikä on hyvä seuraus.

Ei kultainen sääntö ole seurausetiikkaa. Siinä ei kehoteta toimimaan tavalla, joka tuottaa halutunlaiset seuraukset vaan kuten haluaisi itse muiden tekvän itselle. Kontrasti Benthamin tai Millin seurauseettiseen utilitarismiin on varsin selvä.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija

Aika jännän kiva kysymys.

Kai molemmat ainakin jättävät moraalin melko henkilökohtaiseksi määrittelyksi näissä antamissasi esimerkeissä.
Itsensä rakastaminen sekä päämääränä kohtelu ovat moraalin toteuttamisessa tässä olevat erilliset ns. lähtökohdat, jotka kuitenkin ovat siis molemmat sinänsä määrittelemättömän muotoisia.
Kertovat siis moraalin rakentumisesta, eivät sen tarkemmin sen hyvyydestä, vaikkakin kertovat moraalin olevan jotain yhdistävää/yhtenäistävää.
Vaikkei nyt tässä jeesus-luukas jujtussa nyt sinänsä mainittu sanaa moraali, mutta jos nyt vähän ylialitulkitaan ja käytetään jumalaa synonyyminä moraalille ja-tai etiikalle?
Kaiketi siis molemmissa puhutaan ainakin ihmisen olemuksesta sosiaalisena olentona??

Japetus

kuten haluaisi itse muiden tekvän itselle.

En tiedä puhuitko tästä lausahduksesta: "ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.", se ei kuitenkaan oikeastaan välttämättä tarkoita, että kohtele muita kuten haluaisit muiden kohtelevan sinua.
Jos jokainen kohtelee lähimmäisiään kuin itseään, niin se ei ole sama että he kohtelisivat sinua kuten sinä haluaisit sinua kohdeltavan, tai siis kuin kohtelet itseäsi, vaikkakin siis halusi ja tekosi voidaan ikäänkuin nähdä erillisinä asioina, kuten siis rakkaus ja teko voidaan nähdä myös erillisinäkin, etkä siis vaikkapa itse kohtele itseäsi kuten tahtoisit kohdella itseäsi.
Mutta sinun lausahduksessasi oli kyllä tuo, itse muiden itselle, eli "kohtele" muita kuten haluaisit muiden tekevän itselle, eli kuten sinä haluat, että he tekisivät itselleen, eli kohtele toisia niinkuin sinä haluat heidän tulevan kohdelluksi ja siinä mielessä ikäänkuin verrannollisesti kuin sinäkin kohtelet "sinääsi"???

Sori jos tää juttu meni ihan solmuun, vähän väsyttää, mutta siltikin halusin kirjoittaa tähän juuri nyt ja juuri niin tätä!

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009
Ataraksia
En tiedä puhuitko tästä lausahduksesta: "ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.", se ei kuitenkaan oikeastaan välttämättä tarkoita, että kohtele muita kuten haluaisit muiden kohtelevan sinua.

Kyllä sen on usein samaa katsottu tarkoittavan. Vähintään sen muoto on täsmälleen sama: molemmissa kehotetaan suhtautumaan muihin samoin kuin itseensäkin. Käytännössä tuo "rakastaminen" implikoi tietenkin myös kohtelua.

Jos jokainen kohtelee lähimmäisiään kuin itseään, niin se ei ole sama että he kohtelisivat sinua kuten sinä haluaisit sinua kohdeltavan, tai siis kuin kohtelet itseäsi, vaikkakin siis halusi ja tekosi voidaan ikäänkuin nähdä erillisinä asioina, kuten siis rakkaus ja teko voidaan nähdä myös erillisinäkin, etkä siis vaikkapa itse kohtele itseäsi kuten tahtoisit kohdella itseäsi.

Ei tuolla erottelulla ole mitään merkitystä. Kehotushan on kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Ei tähän liity millään tavoin se, kohteleeko henkilö aktuaalisesti itseään kuten hän toivoisi itseään kohdeltavan. En todellakaan perusta kultaisesta säännöstä, se kun ei kestä teoreettista, saati sitten käytännöllistä koettelua. Kantin kategorinen imperatiivi on vahvempi, koska se on yleisempi, mutta sekin joutuu lopulta vakaviin ongelmiin kun ruvetaan tarkastelemaan sen perustaa Kantin käytännöllisessä järjessä.

Mutta sinun lausahduksessasi oli kyllä tuo, itse muiden itselle, eli "kohtele" muita kuten haluaisit muiden tekevän itselle, eli kuten sinä haluat, että he tekisivät itselleen, eli kohtele toisia niinkuin sinä haluat heidän tulevan kohdelluksi ja siinä mielessä ikäänkuin verrannollisesti kuin sinäkin kohtelet "sinääsi"???

En tarkoittanut, "kuten he tekisivät itselleen" vaan kuten haluaisi muiden tekevän itselle. Siinä oli vahingossa yksi "itse" liikaa, mikä tosin oli vain redundanttia eikä muuttanut lauseen merkitystä mitenkään.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
IOII
Kant muotoili kategorisen imperatiivin useilla tavoin:

1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
2. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
4. Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

tai Jeesuksen sanoma:

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

näiden pyrkimykset ovat samaa, ja raamatun kymmenen käskyjen mukaan.

Millä tavoin Kantin kategorinen imperatiivi on yhtäläinen Jeesuksen sanojen kanssa?


Kunfutsen (n. 500 e.a.a.) moraalilaki eli kultainen sääntö, nimikin on Kiinasta, on noita parempi:

"Älä tee muille, että et hakuaisi kenkään tekevän itsellesi."

Se on myös ensimmäinen mistään konkrettisesta uskonnosta tai laista (jonka säännökseksi se ei sovi) tai tapanormistosta erillään formuloitu "moraalilaki", vaikka Aristoteles määrittelikin ´moraalin' käsiteen (omalla tavallaan) vasta pari sataa vuotta myöhemmin.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007

"Älä tee muille, että et hakuaisi kenkään tekevän itsellesi."



Eikös tuossa ole lähinnä kyse "Kategorisesta Konditionaalista"?

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Vierailija
Seppo_Pietikainen

"Älä tee muille, että et hakuaisi kenkään tekevän itsellesi."



Eikös tuossa ole lähinnä kyse "Kategorisesta Konditionaalista"?



Imperatiivi taisi olla siinä päälauseessa ja konditionaali vasta sivulauseessa.

Vierailija
Japetus
Ataraksia
Jos jokainen kohtelee lähimmäisiään kuin itseään, niin se ei ole sama että he kohtelisivat sinua kuten sinä haluaisit sinua kohdeltavan, tai siis kuin kohtelet itseäsi, vaikkakin siis halusi ja tekosi voidaan ikäänkuin nähdä erillisinä asioina, kuten siis rakkaus ja teko voidaan nähdä myös erillisinäkin, etkä siis vaikkapa itse kohtele itseäsi kuten tahtoisit kohdella itseäsi.

Ei tuolla erottelulla ole mitään merkitystä. Kehotushan on kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Ei tähän liity millään tavoin se, kohteleeko henkilö aktuaalisesti itseään kuten hän toivoisi itseään kohdeltavan. En todellakaan perusta kultaisesta säännöstä, se kun ei kestä teoreettista, saati sitten käytännöllistä koettelua. Kantin kategorinen imperatiivi on vahvempi, koska se on yleisempi, mutta sekin joutuu lopulta vakaviin ongelmiin kun ruvetaan tarkastelemaan sen perustaa Kantin käytännöllisessä järjessä.

Niin, tarkoitat jotakin ettei ole moraalin rakenteen määrittelyn kannalta merkitystä erottelulla, tai jotain sellaista ehkä, eiku?
Käytännössähän sillä varmaankin on kuitenkin välilä, siis ihan todellisten tapahtumien suhteen, jos siis vaikkapa haluat tulla raiskatuksi muttet tuota itsellesi tilanteita joissa tulla raiskatuksi ja siksi tämän kultaisen säännön nimissä raiskaat muita, niin erottelulla on siis se merkitys, että asetat itsesi tietyllä tavalla ikäänkuin eri arvoiseksi muiden kanssa, siis "käytännön-fyysisentasolla?". Jos kohtelet muita niin kuin kohtelet itseäsi, niin siinä taas tuolla "käytännön-fyysisellätasolla?" tietyllä tavalla tasapäistät ihmisiä?

Niin teksitini oli aika sekava, onko siis itsensä kohtelu on myös tietyllä tavalla erilaista kuin muiden, tai no jokaisen kohtelu on erilaista kun toisen, mutta yritän tässä pohtia siis sitä, että miten itsensä kohtelu eroaa muiden kohtelusta. Ainakin tavallaan niin, että voi ehkä paremmin tietää miltä se kohtelu tuntuu itsestä, kun taas et voi välttämättä niin hyvin tietää miltä se ns. sama kohtelu tuntuu toisesta tai mitä se tunteminen aiheuttaa jatkumona. Jos siis ajatellaan vaikkapa hyvän olon tunteita tai tunteita yleensäkin suhteessa moraaliin tai varsinkin siis sen käytännön toimivuuteen "halutulla" tavalla.
Vai mitä tässä nyt piti pohtia?

Vierailija
Ataraksia

Niin teksitini oli aika sekava, onko siis itsensä kohtelu on myös tietyllä tavalla erilaista kuin muiden, tai no jokaisen kohtelu on erilaista kun toisen, mutta yritän tässä pohtia siis sitä, että miten itsensä kohtelu eroaa muiden kohtelusta. Ainakin tavallaan niin, että voi ehkä paremmin tietää miltä se kohtelu tuntuu itsestä, kun taas et voi välttämättä niin hyvin tietää miltä se ns. sama kohtelu tuntuu toisesta tai mitä se tunteminen aiheuttaa jatkumona. Jos siis ajatellaan vaikkapa hyvän olon tunteita tai tunteita yleensäkin suhteessa moraaliin tai varsinkin siis sen käytännön toimivuuteen "halutulla" tavalla.
Vai mitä tässä nyt piti pohtia?



Yhteiskunnassamme kyllä toteutamme - ja koemme myös moraalisesti oikeaksi toteuttaa - tätä sääntöä molemmilla tavoilla. Lainsäädäntö esim. usein käsittää asian siten, että jokaiselle on samat säännöt ja rikkeistä samat rangaistukset. Mutta sitten peruutetaan ja todetaan, että alaikäiset tai syyntakeettomat tai muuten jostain syystä vähemmässä väärin vastuullisiksi katsotut käsitelläänkin vähän toisella tavalla. "Sama" voi olla myös sama rahamäärä rangaistuksena tai sama suhteellinen rahamäärä verrattuna tuloihin rangaistuksena. Aika harva kokee vääräksi sen, että bussissa kehotetaan antamaan istumapaikka vanhukselle, vaikka ei hyväkuntoisena odotakaan samaa palvelusta itselleen.

Tässä(kään) moraalikysymyksessä siis perussäännöstä ei kyetä johtamaan kategorisesti oikeita tilannekohtaisia ratkaisuja, vaan lopulta joudutaan aina pohtimaan sitä parasta tulkintaa tilannekohtaisten parametrien valossa.

Vierailija

Kategorisessa imperatiivissa ja kultaisessa säännössä on samaa ainakin se, että molemmat pyrkivät löytämään säännön, joka on yleistettävissä. Eli ne pyrkivät universaaliuteen.

Erojakin on. Seuraava esimerkki kuvaa niitä: "Murhamies kysyy sinulta ystäväsi osoitetta aikomuksenaan surmata hänet. Miten sinun tulisi menetellä? Kategorisen imperatiivin mukaan sinun on kerrottava ystäväsi osoite tai vaiettava. Murhaaja menee ystäväsi luo ja surmaa hänet, tai voit joutua itse hengenvaaraan murhaajan taholta. Mikään syy ei oikeuta valehtelemaan! Sen sijaan kultaisen säännön mukaan voit valehedella, jolloin murhaaja menee väärään osoitteeseen ja ystäväsi pelastuu." Eli tee toiselle niin kuin toivot toisen tekevän itsellesi. Ja kyllä se on seurausetiikkaa, tarkemmin määriteltynä ideaalista sääntö-utilitarismia.

mirab
Seuraa 
Viestejä3017
Liittynyt30.4.2007
yksinkertainen
Kategorisessa imperatiivissa ja kultaisessa säännössä on samaa ainakin se, että molemmat pyrkivät löytämään säännön, joka on yleistettävissä. Eli ne pyrkivät universaaliuteen.

Erojakin on. Seuraava esimerkki kuvaa niitä: "Murhamies kysyy sinulta ystäväsi osoitetta aikomuksenaan surmata hänet. Miten sinun tulisi menetellä? Kategorisen imperatiivin mukaan sinun on kerrottava ystäväsi osoite tai vaiettava. Murhaaja menee ystäväsi luo ja surmaa hänet, tai voit joutua itse hengenvaaraan murhaajan taholta. Mikään syy ei oikeuta valehtelemaan!




Päivän askareissani kohtelen yleensä häpeämättä vain itseäni päämääränä ja muita välineinä. Osoitteen kysyminen tai R-kioskissa asiointi sujuu ilman että tarvitse juuri huomioida. Tämä tuntuu ihan hyvältä.

Osoitetta kysyvä murhamies kohtelisi myös minua pelkkänä välineenä, mutta hengenmenetyksen uhka aiheuttaa sen, että pyrkimyksemme olla "päämääriä sinänsä" ovat ristiriidassa. Murhaajan maailmassa ystäväni tulee kuolla kun taas minun tulisi saada elää yhdessä hänen kanssaan.

Kantin kategorinen imperatiivi ihanteellisesti olettaa, että meidän kaikkien pyrkiksille olisi täällä yllinkyllin tilaa, mutta todellisuudessa näin ei ole juuri koskaan. Joudummekin riitelemään ja sovittelemaan asioitamme kaiken aikaa. R-kioskissakin on harmittavia jonoja yleensä aina silloin kun sinne on asiaa.

Rere väittää: Israel on rasistinen ja ihmisoikeuksien vastainen
"vihapuhetta saa tehdä kunhan kohde on juutalainen"
Sianliha on Israelissa kielletty
Maailmanpankki kirjoitti: MENA-maiden non-oil-vienti on paljon suurempi kuin Suomen.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009
yksinkertainen
Kategorisessa imperatiivissa ja kultaisessa säännössä on samaa ainakin se, että molemmat pyrkivät löytämään säännön, joka on yleistettävissä. Eli ne pyrkivät universaaliuteen.

Erojakin on. Seuraava esimerkki kuvaa niitä: "Murhamies kysyy sinulta ystäväsi osoitetta aikomuksenaan surmata hänet. Miten sinun tulisi menetellä? Kategorisen imperatiivin mukaan sinun on kerrottava ystäväsi osoite tai vaiettava. Murhaaja menee ystäväsi luo ja surmaa hänet, tai voit joutua itse hengenvaaraan murhaajan taholta. Mikään syy ei oikeuta valehtelemaan!


Ei tässä ensinnäkään ole mitään teoreettista ongelmaa. Jos kategorisen imperatiivin mukaan tällaisessa tilanteessa on pakko kertoa totuus, ei se tee siitä epäpätevää. Tämän etiikan piirissä vain tullaan murhatuksi kyseisissä tilanteissa. Toiseksi, ei ole mitenkään välttämätöntä, että yleiseksi periaatteeksi muodostuvan maksiimin tulee tässä tilanteessa olla juuri "voin valehdella". Aivan yhtä hyvin se voisi olla "suojelen ystäväni henkeä keinolla millä hyvänsä". Kant ei varsinaisesti asettanut mitään rajoituksia sille, kuinka yleinen maksiimi voi olla. Tässä kuitenkin ajaudutaan siihen ongelmaan, että lopulta mikä tahansa yhtäältä ristiriitainen periaate voidaan sivuuttaa yleisemmällä periaatteella, joka ei enää sisällä analyyttista ristiriitaa.

Sen sijaan kultaisen säännön mukaan voit valehdella, jolloin murhaaja menee väärään osoitteeseen ja ystäväsi pelastuu." Eli tee toiselle niin kuin toivot toisen tekevän itsellesi.

Kyllä, sikäli kun periaatteena nimenomaan on, että haluaisit toisen estävän sinua murhaamasta hänen ystäväänsä.

Kultainen sääntö on kuitenkin varsin epäkäytännöllinen tilanteessa, jossa useamman henkilön pitäisi valita rajallisten resurssien puitteissa. Oletetaan tilanne, jossa kahdesta vangista toinen tullaan teloittamaan, mutta vangit saavat keskenään päättää kumpi. Jos nyt molemmat pyrkivät päättämään kultaisen säännön mukaan se, joka haluaa elää, kuolee ja se, joka haluaa kuolla, jää henkiin. Molemmat kun suovat toiselle sen, jonka haluaisivat itselleen suotavan. Jos taas molemmat haluavat samaa, ei kultainen sääntö anna ylipäätään mitään ratkaisua ongelmaan. Sama tietysti koskee mitä tahansa jakamisen ongelmaa.

Ja kyllä se on seurausetiikkaa, tarkemmin määriteltynä ideaalista sääntö-utilitarismia.

Ei se ole sääntöutilitarismiakaan. Missään kohtaa kultainen sääntö ei kehota toimimaan tavalla, joka tuottaa maksimaalista hyötyä tai, joka on sopusoinnussa joidenkin muiden maksimaalista hyötyä tuottavien sääntöjen kanssa. Se ei ylipäätään kehota toimimaan arvioitujen seurausten, vaan vastavuoroisuuden perustella. On kultaisen säännön kannalta aivan sama, mitkä teon seuraukset ovat, jos vain on haluaisi muiden tekevän saman itselle. Teon tekeminen tai tekemättä jättäminen ei riipu odotettavissa olevista seurauksista millään tavalla. Yksi henkilö voi jättää teon tekemättä täsmälleen samassa tilanteessa, jossa toinen tekee sen. Seurausetiikassa tällainen ei ole mahdollista, koska teon seuraamukset eivät vaihtele subjektista riippuen. Siinä voidaan pelkkien arvioitujen seurausten avulla määrittää, että kaikkien henkilöiden tulisi toimia tai jättää toimimatta vastaavassa tilanteessa. Kultaisen säännön mukaan näin taas ei voi tehdä. Se on täysin subjektiivinen. Aivan samoin kategorisen imperatiivin kannalta seuraukset ovat täysin yhdentekevät; ratkaisevaa on itse toiminnan maksiimin universaalinen validiteetti.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009
Ataraksia
Niin, tarkoitat jotakin ettei ole moraalin rakenteen määrittelyn kannalta merkitystä erottelulla, tai jotain sellaista ehkä, eiku?

Tarkoitin, että käskyn ollessa "tee muille kuten haluaisit itsellesi tehtävän", ei ole mitään merkitystä sillä kuinka aktuaalisesti itseäsi kohtelet. Koko asia on yksinkertaisesti irrelevantti.

Käytännössähän sillä varmaankin on kuitenkin välilä, siis ihan todellisten tapahtumien suhteen, jos siis vaikkapa haluat tulla raiskatuksi muttet tuota itsellesi tilanteita joissa tulla raiskatuksi ja siksi tämän kultaisen säännön nimissä raiskaat muita, niin erottelulla on siis se merkitys, että asetat itsesi tietyllä tavalla ikäänkuin eri arvoiseksi muiden kanssa, siis "käytännön-fyysisentasolla?". Jos kohtelet muita niin kuin kohtelet itseäsi, niin siinä taas tuolla "käytännön-fyysisellätasolla?" tietyllä tavalla tasapäistät ihmisiä?

Kuten edelläkin, kultaisen säännön kannalta tällä ei ole merkitystä. Tasa-arvo ylipäätään taas on hieman monimutkaisempi juttu. Tuo "käytännon-fyysisen tason" esimerkkisi kyllä on sikäli hieman kummallinen, että yleensähän tuollaista "uhrautumista" juuri ihaillaan. Jos oletetaan, että kyse ei ole raiskaamisesta vaan hyväntekeväisyyteen lahjoittamisesta. Henkilö, joka antaa rahaa niille, joiden katsoo sitä tarvitsevan, ja haluaisi samassa tilanteessa myös saada muilta rahaa, on käyttäytyy yhtä lailla epätasa-arvoisesti, jos ei itse hanki pyydä muilta rahaa. Jos sattuu olemaan esim. rikas perijä eikä katso tarvitsevansa enempää varallisuutta vaan päinvastoin antaa sitä niille, joiden katsoo puutteessa olevan, on hän tasan samassa tilanteessa kuin raiskaaja, joka jakaa miellyttäväksi katsomaansa kokemusta muille, muttei tahdostaan huolimatta vaadi sitä itselleen.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat