Merien lämpenemisestä seuraa CO2 pit. nousu eikä vice versa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Antti Roine aloitti vajaa vuosi sitten keskustelun, jonka väite oli, että CO2 liukoisuus veteen aiheuttaa ilmakehän CO2 tason nousun. Itse keskustelun avaus löytyy linkistä: geologia-maa-meri-ja-ilma-f7/ilmastonmuutos-ja-co2-t42486.html

Edelleen erilaisia tasopaino piirroksia löytyy Roineen omilta sivuilta seuraavasti suorina linkkeinä:
http://www.antti-roine.com/download/fil ... &mode=view
http://www.antti-roine.com/download/fil ... &mode=view

Haluaisin nyt nostaa tämän aiheen uudestaan esille uudella aloituksella.

Kuten Roine tuossa aloituksessaan mainitsee, niin CO2 liukoisuus veteen heikkenee lämpötilan noustessa, ja tuo liukoisuusmuutos erilaisista taulukoista ja grafiikoista poimien näyttäisi olevan - 0,08…0,1 g/kgK (g CO2:ta 1kg vettä ja Kelviniä kohti normaali paineessa ja merivesien keskilämpötiloissa). Tästä seuraa vääjäämättömästi se, että CO2:ta vapautuu veden lämmetessä. Näin ollen merivesien lämpenemisestä seuraa CO2:n vapautumista ilmakehään.

Toivoisin siis pohdintaa tästä aiheesta. En ole selvittänyt, miten CO2 pitoisuus käyttäytyy meressä syvyyden funktiona, mutta merten harppauskerros eli lämpöisen veden patjan paksuus on keskimäärin määrin muutama sata metriä. Olettaisin, että koko tämän patjan paksuudelta voisi tapahtua pitoisuus muutoksia, mutta mukaan tulee myös paine, joten sitä ei voi käsitellä aivan suoraviivaisesti.

Laitan tuohon vielä alkuperäisen Roineen kysymyksen ja alleviivaan ydinkohdan:
"Vallalla olevan käsityksen mukaan viimeisen miljoonan vuoden aikana tapahtuneet ilmastonmuutokset ovat johtuneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelusta. Ilmastomallit ovat sovitettu ja tuunattu tämän perusidean pohjalle.

Kemiallisten laskelmien pohjalta näyttää kuitenkin siltä, että tilanne onkin päinvastoin. Valtamerien lämpeneminen nostaa automaattisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämä on sopusoinnussa kokeellisten havaintojen kanssa, joiden mukaan hiilidioksidi seuraa pienellä viiveellä valtamerten lämpötilaa."

Sivut

Kommentit (90)

Vierailija

Laitetaampa esimerkiksi yksi nomogrammi hiilidioksidin liukoisuudesta puhtaaseen veteen:

Jospa joku löytäisi vastaavan meriveteen, mutta tälläkin voi lähteä liikeelle. Liukoisuus pienenee tuossa 10-20°C aluella =( 0,235-0,155)g/10K = 0,008g/100g vettä eli noin 0,08g/kg. Jos haluaa ryhtyä laskemaan määriä, niin:
- merien pinta-ala on 381.000.000 km2
- merien keskisyvyys on 3.000 m
- merten harppauskerros on n. 300 m esim. linkissä post1265951.html#p1265951

Tuosta voisi nyt lähteä arvioimaan, paljonko CO2 vapautuu vuodessa tai sadassa, jos merenpinnan keskilämpötila nousee 1°C sadassa vuodessa.

Antti Roine
Seuraa 
Viestejä62
Liittynyt16.3.2008

Hiilidioksidin liukoisuus meriveteen kasvaa lämpötilan laskiessa. Tästä johtuen meriveden pintalämpötilan noustessa siitä vapautuu ilmakehään mahtavia määriä hiilidioksidia ihmisperäisiin päästöihin verrattuna. Tämä on primääri syy ja fakta miksi ilmakehän hiilidioksipitoisuudella ja ilmaston lämpötilalla on ollut selvä korrelaatio viimeisen miljoonan vuoden aikana.

Hiilidioksidin liukoisuus meriveteen kasvaa myös paineen noustessa. Tästä johtuen valtamerten syvyyksissä on 50 kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehässä. Meriveden tiheys taas kasvaa lämpötilan laskiessa. Meriveden tiheydellä ei ole maksimia lämpötilassa 4 °C, kuten järvivedellä on. Tästä johtuen kylmä merivesi ja sen mukana hiilidioksidi pysyvät syvällä valtameressä, jossa hiili muuttuu vähitellen kalsiumkarbonaatiksi ja kalkkikiveksi, joka on ainoa todellinen hiilinielu.

Nämä faktat on helppo laskea samojen termokemiallisten ohjelmistojen avulla, joilla kemialliset prosessit ja tehtaan mallinnetaan luotettavasti. Nämä prosessit ja tehtaat toimivat vuodesta toiseen näiden mallien ja luonnonlakien mukaan. Sen sijaan sää- ja ilmastotieteilijöiden mallit ajatuvat hakoteille muutamassa päivässä jos niitä ei kalibroida vähintään tunnin välein.

Suurin ongelma ehkä on, että ilmastomalleja väsäävät tiedemiehet ja asioista päättävät poliitikot eivät ymmärrä termodynaamisten mallien ja lämmönsiirtoilmiöiden päälle yhtään mitään - valitettavasti.

Termodynaamiset laskelmat eivät kuitenkaan kerro miksi meriveden lämpötila vaihtelee. Ilmakehän hiilidioksidi ei vaikuta todennäköiseltä syyltä, koska jos se olisi primääri syy niin silloin lämpötilan nousu ei yhtäkkiä pysähtyisi vaan jatkaisi nousuaan kunnes valtameret olisivat kiehuneet kuiviin.

No vuosien kuluessa - sen jälkeen kun olemme saaneet siirrettyä teollisuuden, työpaikat ja elintason Kiinaan - totuus varmaan hiljalleen selviää

Vierailija

Hiilidioksidi ei käyttäydy vedessä kuten kaasut happi ja typpi. Nämä kaasut eivät yhdy veden kanssa, vaan pysyvät liunneina kaasuina. Tällöin on selvää, että lämpötilan noustessa vedestä haihtuu takaisin ilmaan näitä kaasuja.
Hiilidioksidi yhtyy, liuettuaan ilmasta, veden kanssa heti muodostaen hiilihappoa, joka sitten taas liukenee heti muodostaen 2H+ ja CO3 2- ionit. Vapaata hiilidioksidia ei esiinny liuenneena kaasuna näissä alhaisissa pitoisuuksissa pintavesissä. Näin ollen ei hiilidioksidia myöskään erkane vedestä lämpötilan noustessa.
Lämpötilojen nousu on sinänsä erittäin vaikea havaita maailman merillä. El Nino ja La Nina ilmiöt vielä sekoittavat kuviota vuosittain.

Hiilidioksidia päätyy meriin myös hiilihappona suoraan, koska sitä muodostuu vesihöyryn ja hiilidioksidin kaasujen reagoidessa jo ilmassa.

Tästä hiilidioksidin "pomppaamisesta" takaisin ilmakehään veden lämpötilan noustessa on keskusteltu paljon näilläkin palstoilla, joten voisiko joku joka hallitsee hiilidioksidin kemian perusteet selventää asiaa.

Joku voisi ehkä myös ottaa tehtäväksi selvittää laboratoriossa, mitä tapahtuu eri lämpötiloissa merivedessä.
Hiilidioksidin osapaine on erittäin alhainen johtuen hiilidioksidin alhaisesta (0,04%) pitoisuudesta, joten kaikki kokeet on tehtävä tässä pitoisuudessa. Minkäänlainen leikkiminen "Vishyvesipullon" pitoisuuksilla on syytä unohtaa välittömästi.

Vierailija

Tässä uutinen muutama päivä sitten. Liittyy ainakin aihelaueeseen ja hyvä olla vaikka tässä ketjussa.

author="<a href="http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ilmastonmuutos/article513297.ece?s=r&amp;wtm=-11102010">tekniikkatalous.fi</a>" kirjoitti:
Merten rehevöityminen voi selittää ilmastonmuutoksen

Meriveden rehevöityminen maatalouden ja jätevesien ravinnekuormista on suljetuilla merialueilla, kuten Itämerellä, merkittävä ongelma. Maailmanlaajuisesti rehevöitymisellä ei ole samalla tavoin merkitystä ekosysteemille, sillä valtameret ovat hyvin laajat ja syvät.

Useiden tietokonesimulaatioiden mukaan rehevöitymisestä saattaa kuitenkin seurata epäsuorasti varsin yllättävä ja mittava ympäristövaikutus – ilmaston lämpeneminen useilla asteen kymmenyksillä.

Tuoreimman asiaa koskevan tutkimuksen on tehnyt Anand Gnanadesikanin johtama tutkimusryhmä yhdysvaltalaisesta GFDL-laboratoriosta. Geophysical Research Letters -lehteen julkaistavaksi lähetetyssä simulaatiossa muutettiin meriveden absorptiospektriä siten, että lopputulos vastasi vettä, joka ei sisällä lehtivihreää (ja siten leviä) lainkaan. Mallituksessa muutos sijoitettiin Pohjoisen Tyynenmeren subtrooppisille alueille.

[size=50:3tz202cw]Subtrooppisilla merialueilla on lehtivihreää verraten vähän. Silti tämä vähäinenkin määrä vaikuttaa ilmastoon. [Kuva: Nasa / Seawifs][/size:3tz202cw]

Koska vesi ilman lehtivihreää imee itseensä vähemmän auringonvaloa kuin vesi lehtivihreän kanssa, ilmasto simulaatiossa viileni Tyynenmeren, Australian ja Yhdysvaltain ja Kiinan alueella.

Muutos oli merkittävä, noin 0,5–1,5 celsiusastetta. Luku asettuu samaan suuruusluokkaan kuin ilmaston koko maailmanlaajuinen lämpeneminen 1800-luvulta alkaen.

Lehtivihreän määrä kaksinkertaistunut

Lehtivihreän – eli kaikkien levien – yhtäkkinen poistuminen merivedestä perustuu luonnollisesti puhtaaseen spekulaatioon. Gnanadesikanin tuloksilla on silti merkitystä, sillä vuonna 2001 julkaistujen tutkimusten mukaan (D. M. Karl kollegoineen Deep Sea Research Part II -lehdessä) lehtivihreän määrä Pohjoisen Tyynenmeren alueella oli 1960-luvulla vain 50 prosenttia siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Tyynenmeren rehevyys on siten kaksinkertaistunut 40 vuodessa.

Yhdistettynä tietokonesimulaatioiden tuloksiin tämä tieto johtaa vakaviin kysymyksiin: onko merten rehevöityminen nostanut ilmaston lämpötilaa useilla asteen kymmenyksillä? Johtuuko ilmastonmuutos kenties hyvin suurelta osin merten rehevöitymisestä?

Näihin kysymyksiin Gnanadesikanin ryhmän tutkimusraportti antaa vain osittaisia vastauksia, sillä tutkimuksen varsinaisena aiheena oli lehtivihreän vaikutus trooppisten pyörremyrskyjen määrään.

Raportti kuitenkin esittää molemmat yllä mainituista kahdesta seikasta suhteellisen kiistattomina. Aihetta on tutkittu ainakin vuodesta 1988 alkaen, ja myös aiemmat tutkimukset kertovat lehtivihreän nostavan meren pintaveden lämpötilaa. Samalla vesi noin 100 metrin syvyydessä viilenee, koska auringon säteily ei pääse tunkeutumaan rehevässä vedessä yhtä syvälle.

Kiistattomilta vaikuttavista tiedoista huolimatta Gnanadesikanin raportti varoittaa luottamasta liikaa simulaatioihin. Todellisessa maailmassa syy-seurausketjut ovat monimutkaisia, eikä yksittäistä tekijää – kuten lehtivihreän määrää – ole helppoa ottaa simulaatioajojen tavoin eristettyyn tarkasteluun.

Entä se myrskyjen määrä?

Trooppisten pyörremyrskyjen – eli hurrikaanien ja taifuunien – määrään lehtivihreällä on tutkimuksen mukaan todella suuri vaikutus. Simulaatiossa myrskyjen määrä lisääntyi päiväntasaajan tienoilla (0–15 astetta pohjoista leveyttä) noin 20 prosenttia, mutta tätä pohjoisempana määrä romahti alaspäin 70 prosentilla.

Tutkijat toteavat simulaation tulosten sopivan tältä osin hyvin yhteen historiallisten taifuuni- ja hurrikaanihavaintojen sekä merten rehevöitymisen kanssa.

Lähteet: Gnanadesikan, A. et al.; How ocean color can steer Pacific tropical cyclones; Geophysical Research Letters 2010 (linkki vie pdf-tiedostoon); Yhdysvaltain geofysiikan seura AGU:n lehdistötiedote.

Vierailija
eso
......Tästä hiilidioksidin "pomppaamisesta" takaisin ilmakehään veden lämpötilan noustessa on keskusteltu paljon näilläkin palstoilla, joten voisiko joku joka hallitsee hiilidioksidin kemian perusteet selventää asiaa.



Koska meret on se hiilinielu, jota kautta hiilenkierto maapallolla pääasiassa tapahtuu, niin ei ole niin oleellista, voiko hiilidioksidia vapautua merenpinnan olosuhteissa takaisin ilmakehään vai ei. Ehkä tämä täsmennyksenä tuohon aloitukseen. Mielestäni tässä on ratkaisevampaa se, että meren keskilämpötilan noustessa tämä nielu toimii heikommin, eli liukoisuus pienenee, joka johtaa ajan kanssa siihen, että ilmakehän CO2 pitoisuus kasvaa.

Toinen kysymys on se, voiko hiilidioksidi vapautua takaisin ilmaan merenpinnan olosuhteissa, vai onko kyseessä takaiskuventtiilin tapainen ilmiö kuten kuvaat. Kun pitoisuudet ovat suurempia, ei kuvattu takaiskuventtiili kuitenkaan toimi, kuten näkyy vichy.pullosta tai mistä hyvänsä hapotetusta vedestä.

Vierailija
eso
....Joku voisi ehkä myös ottaa tehtäväksi selvittää laboratoriossa, mitä tapahtuu eri lämpötiloissa merivedessä.
Hiilidioksidin osapaine on erittäin alhainen johtuen hiilidioksidin alhaisesta (0,04%) pitoisuudesta, joten kaikki kokeet on tehtävä tässä pitoisuudessa. Minkäänlainen leikkiminen "Vishyvesipullon" pitoisuuksilla on syytä unohtaa välittömästi.



Aihetta näytettäisiin tutkitun jonkin verran. Esim digitaalisista opinnäytteistä löytyy seuraava gradutyö, joka on tehty tutkimusalus Arandalla: Epäorgaaninen hiili Itämeressä – komponenttien jakautuminen ja niiden väliset vuorovaikutussuhteet http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201006162048

Tämän mukaan itämeri tuntuisi toimivan sekä hiilidioksidi nieluna että lähteenä, ja ongelmatiikka on hyvin moninainen, koska asiaan vaikuttaa voimakkaasti myös meren kasvusto. Tässä siis on jonkin verran samankaltaisia asioita kuin tuossa Phonyn lainauksessa. Tässä työssä on myös hiukan sivuttu laajemminkin merien käyttäytymistä sekä CO2 lähteinä että nieluna, joten viitteiden kautta voisi päästä syvemmälle.

Palaan myös jo aikaisemmin tänne jonnekin laittamaani kuvaan, jossa näkyy vuodenaika riippuvainen CO2-pitoisuuden oskilaatio. Kuvasta ei näy otsikoita (värit ovat eri tutkimusasemia), mutta kuvat ovat:
- vasemalla ylhäältä alas: Eteläinen tyynivaltameri, Pohjois-Amerikka ja Gröönlanti (ei USA), USA, pohjoinen tyynivaltameri
- oikealla ylhäältä alas: Etelämanner/Tasmania/Argentina/Uusi-Seelanti, Eurooppa, pohjoisen tyynenvaltameren saaret (esim. Mauna Loa)

Olen aiemmin pohtinut tätä kuvaa, jonka tein jo lähes vuosi sitten. Kuvassa on merkillistä se, että vuodenaikojen mukainen oskilaatio on hyvin pientä päiväntasaajan eteläpuolisilla mittausasemilla. Pohjoisella pallon puoliskolla oskilaatio tuntuisi kasvavan pohjoista kohti. Esimerkiksi se on pienempää USA:ssa kuin lähes asumattomilla Pohjois-Amerin alueilla (Alaska, Kanada, Grönlanti). Lisäksi oskilaatio näyttää merellä pienemmältä kuin mantereilla.

Epäilisin, että tämä oskilaatio selittyy jotenkin mantereiden ja merien avulla, mutta se hämmästyttää, että oskilaation suuruutta ei tuntuisi selittävän asutus ja sen mukana tulevat CO2 lähteet.

Vierailija

Jos vielä jatkaisin tuon CO2 oskilaation suhteen, niin ihmettelen seuraavia asioita:
- Kun voimakasta oskilaatiota tapahtuu vain pohjoisella pallonpuoliskolla, niin vaikuttaisi siltä, että ilmamassat eivät sekoitu tehokkaasti ainakaan vuoden aikajänteellä päiväntasaajan ylitse, sillä muutenhan vuodenaikoihin liittyvä oskilaatio näkyisi jotakuinkin samanlaisena eteläisellä pallon puoliskolla.
- Sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla on CO2-pitoisuuksilla aivan sama trendi ja keskiarvot ovat samat. Tämän täytyy tarkoittaa, että hiilidioksidin lähde tai syy on sama niin pohjoisessa kuin etelässä. Samat lähteet pitää löytyä päiväntasaajan molemmin puolin, koska toisaalta pohjoisen vahva oskilaatio ei ylitä päiväntasaajaa.
- Eteläisellä pallonpuoliskolla on vähäistä oskilaatiota, mutta ei eroa meren ja mantereen välillä
- Miksi oskilaatio tuntuisi lisääntyvän pohjoiseen päin mentäessä pohjoisella pallonpuoliskolla. Oletettavasti selitys löytyy ainakin osittain mantereista, sillä mantereen oskilaatio on suurempaa kuin merellä. Kuitenkin oskilaatio on suurinta jotakuinkin asumattomilla alueilla.

Vierailija

Ymmärsinkö nyt oikein, eli siis jostakin syystä, vaikkapa nyt sitten tuosta rehevöitymisestä johtuen merten lämpötila nousee ja sen sivutuotteena myös ilmakehän CO2-pitoisuus nousee? Eli sen sijaan, että keskittyisimme CO2-pitoisuuksien kyttäämiseen, pitäisi paukut ohjata muihin ympäristöasioihin? Koko CO2-vouhotus on siis globaali "paskalaki"?

MAK
Seuraa 
Viestejä2299
Liittynyt6.9.2008
eso
Hiilidioksidi ei käyttäydy vedessä kuten kaasut happi ja typpi. Nämä kaasut eivät yhdy veden kanssa, vaan pysyvät liunneina kaasuina. Tällöin on selvää, että lämpötilan noustessa vedestä haihtuu takaisin ilmaan näitä kaasuja.
Hiilidioksidi yhtyy, liuettuaan ilmasta, veden kanssa heti muodostaen hiilihappoa, joka sitten taas liukenee heti muodostaen 2H+ ja CO3 2- ionit. Vapaata hiilidioksidia ei esiinny liuenneena kaasuna näissä alhaisissa pitoisuuksissa pintavesissä. Näin ollen ei hiilidioksidia myöskään erkane vedestä lämpötilan noustessa.

Väite ei pidä paikkansa. CO2:n erkanemisesta lämpimästä merivedestä on tehty käytännön mittauksia, joita on julkaistu tiedepapereissa kuten tässä:

Continued CO2 outgassing in an upwelling area off northern Chile during the development phase of El Niño 1997–1998 (July 1997)

Carbonate system parameters were measured in the upper 200 m of the water column during July 1997 in an upwelling area off northern Chile (22.6°–24°S), and the CO2 fluxes were estimated. At this time (during the onset of El Niño 1997–1998), the water column that feeds the coastal upwelling was less dense, warmer, and saltier than in non-El Niño winters. Nevertheless, the major vertical gradients in pH, total inorganic carbon (CT), carbon dioxide fugacity (fCO2), and apparent oxygen utilization (AOU) remained confined to the upper 100 m of the water column, so that the active upwelling forced by southerly winds caused the upwelling of CO2-rich water leading a CO2 flux from the ocean to the atmosphere. However, these fluxes were found to be highly variable. Grid surveys 2 weeks apart show a change in CO2 flux from +3.9 mol C m−2 yr−1 to +0.4 mol C m−2 yr−1: the change is thought to be associated with a pulsed upwelling forcing in combination with an active biological uptake of CO2. This high short-term variability of CO2 fluxes makes it difficult to assess the interannual variability of CO2 outgassing in this area based on low-frequency direct CO2 observations. The fact that the oxycline, whose location usually coincides with the carboncline, also remained within the upper 100 m during the remarkably warm 1972 and 1983 El Niño winters seems to imply that the CO2 outgassing during those warm periods can be as strong as we report for 1997 under similar upwelling favorable winds.

http://www.agu.org/pubs/crossref/2003/2 ... 0569.shtml

El Ninon ja La Ninan vaikutus ilmakehän CO2-pitoisuuksiin on nähtävissä kyllä ihan pelkkiä lukujakin katsomalla. Vaikutus on hyvin selvä:

http://www.woodfortrees.org/plot/uah/pl ... /from:1979

Huomataan, että kun vuodenaikojen aiheuttama vaihtelu poistetaan, on CO2:n määrien muutokset (= CO2:n määrän derivaatta) jokseenkin täysin riippuvaisia maapallon lämpötiloista. Satelliittimittaus antaa parhaan korrelaation, sillä se myös kuvaa maapallon lämpötiloja globaalilla tasolla parhaiten.

Olbe
Seuraa 
Viestejä1447
Liittynyt16.3.2005

C + O2 = CO2

Ei sen hiilidioksidipitoisuuden nousun syyksi tarvitse kuin suorittaa yksinkertainen, palamiskemiaan perustuva lasku, jonka vasemmalle puolelle asettaa kaikki fossiiliset energiavarat jotka tähän mennessä on käytetty teollisuuden, autoilun ja energiantuotannon tarpeisiin.

Vierailija
-jt
Ymmärsinkö nyt oikein, eli siis jostakin syystä, vaikkapa nyt sitten tuosta rehevöitymisestä johtuen merten lämpötila nousee ja sen sivutuotteena myös ilmakehän CO2-pitoisuus nousee? Eli sen sijaan, että keskittyisimme CO2-pitoisuuksien kyttäämiseen, pitäisi paukut ohjata muihin ympäristöasioihin? Koko CO2-vouhotus on siis globaali "paskalaki"?



Vaikka näinkin. Mutta jos kerron hieman pidemmän kaavan mukaan omaa lähestymistäni.

Koko ilmastonmuutosteoria perustuu ajatukselle, että fossiilisten polttoaineiden poltto on aiheuttanut ilmakehän CO2 pitoisuuden nousuun, ja että tämä nousu korreloi suoraan maapallon keskilämpötilan nousuun. Teoria siis edellyttää, että näin on ollut myös historiassa tuhansia, kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia vuosia sitten.

Teorian perusta makaa paljolti Mauna Loalta mitattuihin 1958 luvulta alkaviin ja jatkuvasti nouseviin ilmakehän CO2 pitoisuuksiin ja toisaalta siihen, että maapallon keskilämpötila on noussut ainakin 1700-luvulta asti, tai ainakin niin kauan kuin lämpötiloja on mitattu. Siis molemmat trendit ovat olleet nousevia.

Kun on tehty oletus, että lämpötila ja CO2 pitoisuus korreloivat toistensa kanssa, niin tämä oletus on ohjannut tutkimusta. Jos siis lämpötilojen oletetaan nousseen fossiilisten polttoaineiden polton myötä, on pyritty todistamaan, että ilmakehän CO2 pitoisuuden on pitänyt korreloida tämän kanssa siten, että CO2 pitoisuuden nousu on aiheuttanut lämpötilojen nousun.

Tätä on koitettu todistaa niin kutsutuilla lätkämailoilla. Siis niin lämpötila kuin CO2-pitoisuuksien on piirretty nousseen lätkämailan tavoin aina 1800-luvun puolivälistä alkaen. Tähän johtopäätökseen on kaiketi osittain tultu siksi, että historiallisia CO2 pitoisuuksia on yritetty tutkia ilmakuplista, joita on ikijään sisässä. Jääkairaus näytteissä nämä CO2 tasot ovat 200-300 ppm välillä, kun mennään riittävän kauas historiaan. Hylkäämällä osan näytteistä ja siirtämällä esim. Siplen näytteitä 83 vuotta, on sitten saatu hieno lätkämaila, joka on tukenut teoriaa

Kun näiden historiallisten CO2-pitoisuuksien on oletettu ilman kalibrointia edustavan ilmakehän historiallisia CO2 pitoisuuksia, niin on tultu siihen ongelmaan, että lämpötilojen olisi pitänyt myös käyttäytyä samoin, jonka vuoksi on väitetty myös lämpötilan käyttäytyneen samoin. Kun ilmastoteoria edellyttää, että ilmakehän CO2-pitoisuus on syy lämpötilojen nousemiseen, niin silloin historiassa on pitänyt olla selkeästi kylmempää, koska historialliset CO2 pitoisuudet osoittavat näin.

Näin on tultu 2 lätkämailan noidankehään. Jos jommassa kummassa annetaan periksi, seuraa siitä vääjäämättömästi, että myös toiset luvut on tulkittu väärin. Eli jos historialliset lämpötilat eivät ole noudattaneet lätkämailaa, niin ei myöskään CO2 pitoisuuksissa ole voinut olla lätkämailaa.

Kun nyt on sitten jouduttu myöntämään, että esim. keskiajan lämpöjaksoa ei voida ohittaa, niin se tarkoittaa, että keskiajalla on pitänyt olla korkeammat CO2 pitoisuudet, sillä muuten teoria ei toimi. Jos siis keskiajalla on ollut korkeita ilmakehän CO2 pitoisuuksia, syy ei voi olla fossiilisten polttoaineiden poltossa ja kaiken lisäksi jääkairaus näytteiden CO2-pitoisuudet on tulkittu ilmeisen väärin ja niitä pitäisi tulkita jotenkin toisin.

Löysin itse uuden tulkinnan, miten noita jääkairaus näytteitä pitäisi kalibroida, ja asiaa on käsitelty aikaisemmassa Antti Roineen aloittamassa ketjussa johon laitan yhden linkin: geologia-maa-meri-ja-ilma-f7/ilmastonmuutos-ja-co2-t42486-240.html

Kun olin esitellyt tuon kalibrointi ajatuksen, kertoi joku, että en ollut sen ensimmäinen keksijä, vaan saman havainnon on tehnyt arktisiin olosuhteisiin mittalaitteita valmista englantilainen J.Drake, jonka kotisivuilta löytyy samat kalibrointi käyrät. http://homepage.ntlworld.com/jdrake/Que ... g/m5_1.htm

Luultavasti joku muukin on havainnut saman asian, mutta kun on kyse teorian kannalta vaarallisesta tulkinnasta, se ei ole saanut palstatilaan. En voi siis uskoa, etteikö maailman johtavasti tiedemiehistä melkoinen joukko olisi havainnut samaa asiaa, jonka saa yksinkertaisesti kokeilemalla excelillä erilaisia riippuvuuksia. Oletettavasti asia on siis huomattu monien silmien voimin, mutta havainto on vaarallinen, koska se tuhoaa koko ilmastoimuutosteoria.

- - - - - - - -

Eli tämä on hämäläinen johdanto siihen, että ilmakehän CO2-pitoisuuksien ja lämpötilan korrelaation tieteellisen valtavirran tulkinta on hiukan samanlainen kupla kuin "paskalaki".

Tässä keskustelussa olisi siis tarkoitus pohtia, olisiko asia sittenkin toisinpäin. Eli maapallon lämpötila on ollut meille tuntemattomasta syystä pitkäaikaisessa nousussa, josta esim. CO2-liukoisuuden lämpötilariippuvuuden takia seuraa se, että ilmakehän CO2 pitoisuus seuraakin lämpötilan nousua eikä päinvastoin ja on näin ollen ilmiö, jota emme voi estää.

Meristä hiilinieluna on viljalti tutkimuksia, mutta niiden ongelmana on, että niissä on poikkeuksetta oletettu historiallisen CO2-pitoisuuden noudattavan IPCC:n esittämiä lukuja eli lätkämailaa. Ylipäätänsä merenpinnantason kaasuvaihdon on oletettu olleen pitkäjänteisesti tasapainossa - siis CO2 on oletettu liuenneen veteen jotakuinkin saman verran kuin meristä on vapautunut CO2:ta. Siis vaikka nimimerkki "eso" tuossa aiemmin epäilee merien CO2 päästöjä, niin jopa nämä lätkämaila teorioihin nojautuvat tutkimukset lähtevät siitä, että tätä kaasun vaihtoa tapahtuu molempiin suuntiin - siis ilmasta veteen ja päin vastoin. Kyse on kuitenkin äärimmäisen monimutkaisesta asiasta, jossa liukoisuuden lämpötilariippuvuus on vain yksi tekijä.

Kun lukee näitä lätkämaila teorioihin perustuvia tutkimuksia, niin lätkämailan tavoin nouseva CO2 pitoisuus, johtaa myös loogisesti siihen päätelmään, että meret happamoituvat koko ajan, joka pitkälle vietynä on konsanaan suurempi uhkakuva kuin ilmakehän CO2-pitoisuus. Mutta näiden tutkimusten ongelma on lähes poikkeuksetta siinä, että ne lähtevät kritiikittömästi siitä, että historialliset ilmakehän CO2- pitoisuudet ovat olleet 200-300 ppm välillä.

Koko ilmastomuutosteorian paradoksi on siinä, että teorian opinkappaleet - lätkämailat - ovat niin keskeisessä osassa koko teoriassa, että kun ne on osoitettu vääräksi, niin niihin peruslähtökohtiin (lätkämailaa noudattava L-tilat ja CO2 pit. ja niiden korrelaatio) perustuva kaikki muu tutkimus ja johtopäätökset kaatuvat niiden mukana. Näin käy myös kaiken merien happamoitumista tutkivien teorioiden, koska ne perustuvat lätkämailan tavoin käyttäytyvään ilmakehän CO2 pitoisuuksiin pitkissä trendeissä.

- - - - -

Toisaalta toivoisin, että tässä ketjussa lähdettäisiin aidosti pohtimaan koko CO2 asiaa toisesta näkökulmasta, jossa ilmakehään ei vaikuta pelkästään ihmisen toiminnot vaan mukaan otetaan koko hiilenkierto, jossa meret ovat ratkaisevia.

CO2:n käyttäytyminen merissä ja ilman rajapinnassa on kuitenkin niin monimutkainen asia, että mitään varmaa on vaikea sanoa. Erityisesti toivoisin, että joku, joka on tutkinut hiukan enemmän merien käyttäytymistä, kirjoittaisi, miten esim. happamoitumistulkinnat muuttuisivat, jos voisimme olettaa CO2 pitoisuuden vaihdelleen historiassa 250-500 ppm välillä (jään ilma kuplien CO2 arvojen kalibrointi), joka luultavammin on oikeampi arvio, kuin väitteet 200-300 ppm historiallisista arvoista.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Muistuu mieleen peruskoulun 7. luokan kemian opettajan koepaperiin tekemä johdatteleva kysymysasettelu .

-kummassa samaan aikaan avatussa virvoitusjuomapullossa on enemmän hiilihappoa, jääkaapissa olevassa kylmässä pidetyssä, vaiko lämpimässä pidetyssä?

- ja miksi näin on?

--------------------------------------------------------------------

Jos tuo asdfghjklöä:n pastaaman uutisen teoria merien rehevöitymisestä johtuvasta merien pintavesien lämpenemistä alkaa osoittautua merkittäväksi, se olisikin aika paukku nykyisille ilmastomalleille. Kertakaikkiaan. Siinä taas kerran jouduttaisiin keksimään uusia muuttujia jotta ilmastomalleihin saataisiin ujutettua tämä kyseinen muuttuja. Ei oo helppoo ilmastopoliitikoillakaan.

- Ubi bene, ibi patria -

Olakko vai ei
Seuraa 
Viestejä404
Liittynyt6.5.2009
terawatti
..
Näin on tultu 2 lätkämailan noidankehään. Jos jommassa kummassa annetaan periksi, seuraa siitä vääjäämättömästi, että myös toiset luvut on tulkittu väärin. Eli jos historialliset lämpötilat eivät ole noudattaneet lätkämailaa, niin ei myöskään CO2 pitoisuuksissa ole voinut olla lätkämailaa.
..

Kiitokset terawatille tästä johdannosta ilmastokuplaan, ansaitsee kehykset ympärille.

Vierailija
terawatti
Jos vielä jatkaisin tuon CO2 oskilaation suhteen, niin ihmettelen seuraavia asioita:
- Kun voimakasta oskilaatiota tapahtuu vain pohjoisella pallonpuoliskolla, niin vaikuttaisi siltä, että ilmamassat eivät sekoitu tehokkaasti ainakaan vuoden aikajänteellä päiväntasaajan ylitse, sillä muutenhan vuodenaikoihin liittyvä oskilaatio näkyisi jotakuinkin samanlaisena eteläisellä pallon puoliskolla.
- Sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla on CO2-pitoisuuksilla aivan sama trendi ja keskiarvot ovat samat. Tämän täytyy tarkoittaa, että hiilidioksidin lähde tai syy on sama niin pohjoisessa kuin etelässä. Samat lähteet pitää löytyä päiväntasaajan molemmin puolin, koska toisaalta pohjoisen vahva oskilaatio ei ylitä päiväntasaajaa.
- Eteläisellä pallonpuoliskolla on vähäistä oskilaatiota, mutta ei eroa meren ja mantereen välillä
- Miksi oskilaatio tuntuisi lisääntyvän pohjoiseen päin mentäessä pohjoisella pallonpuoliskolla. Oletettavasti selitys löytyy ainakin osittain mantereista, sillä mantereen oskilaatio on suurempaa kuin merellä. Kuitenkin oskilaatio on suurinta jotakuinkin asumattomilla alueilla.

Tämä oskillaatio on täysin tunnettu ja selitetty ilmiö. Kyse on maanpäällisen kasvillisuuden hiilivaraston muutoksesta vuodenaikojen mukana. Kesällä biomassa maan päällä kasvaa ja talvella biomassaa hajoaa. Nämä aiheuttavat CO2-virrat pois ilmakehästä ja takaisin. Koska pohjoisella pallonpuoliskolla on paljon enemmän kasvillisuutta kuin eteläisellä, CO2:n vaihelu noudattaa pohjoisen pallonpuoliskon kesää ja talvea, ja eteläisen puolen vastaavat muutokset eivät pysty kasvillisuuden vähäisemmästä määrästä johtuen kumoamaa sitä.
Hiilidioksidi ei lyhyessä ajassa levittäyty tasaisesti ilmakehään, joten vuosirytmissä on eroja maapallon pohjois-eteläsuunnassa.

Vierailija
terawatti
Antti Roine aloitti vajaa vuosi sitten keskustelun, jonka väite oli, että CO2 liukoisuus veteen aiheuttaa ilmakehän CO2 tason nousun.

Laitan tuohon vielä alkuperäisen Roineen kysymyksen ja alleviivaan ydinkohdan:
"Vallalla olevan käsityksen mukaan viimeisen miljoonan vuoden aikana tapahtuneet ilmastonmuutokset ovat johtuneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelusta. Ilmastomallit ovat sovitettu ja tuunattu tämän perusidean pohjalle.

Kemiallisten laskelmien pohjalta näyttää kuitenkin siltä, että tilanne onkin päinvastoin. Valtamerien lämpeneminen nostaa automaattisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämä on sopusoinnussa kokeellisten havaintojen kanssa, joiden mukaan hiilidioksidi seuraa pienellä viiveellä valtamerten lämpötilaa."


CO2:n liukoisuuden riippuvuus lämpötilasta on tietenkin tuttua kaikille vähänkään asiaan perehtyneille Ei mitään uutta. "Vallalla olevaa käsitystä" on siteerattu väärin. Sen mukaan CO2 vahvistaa muutosta, ei ole sen ensimmäinen aiheuttaja, jollaisia ovat maan kiertoradan muutokset, auringon aktiivisuuden muutokset, tulivuoret, suuret meteriitit, mannerten liikkuminen, vuorijonojen synnyt yms.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat