Avioliitto

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmiset menevät avioon, jota pidetään yleisesti yhteiskunnassa normaalina ja toivottavana tapahtumana.
Kuitenkin nykyään hyvin suuri osa avioliitoista päättyy eroon ja monet ihmiset ovat aviossa tai kiinteässä parisuhteessa monta kertaa elämänsä aikana.
Puhun tästä eteenpäin avioliitosta, riippumatta onko kyseessä "kirkon siunaama" liitto tai ns. susi tai homo suhde.
Onko avioliitto "Jumalan vai evoluution teos"?
Nyt, kun yhteiskunta ei voi laittaa enään pakotteita ihmisten parisuhteisiin, niin erovatko ihmiset toisistaan liian helposti?
Lapsilla on luultavasti ihmettelemistä kun faijat ja mustsit vaihtuvat.
Tilanne, jossa "rakastetaan " toisiaan naimisiin mennessä pitäisi olla ideaali tilanne, mutta asiathan voivat muuttua siitä vain huononpaan.
En silti lähtisi suosittelemaan ajatusta, jossa vanhemmat määräävät puolison, joka tilanne on - uskokaa tai älkää - nykyäänkin eriottäin yleinen eri puolilla maailmaa.
Itse ihailen monia " vanhoja pareja", joilla selvästi on kiintymys toisiinsa.
Samalla en kuitenkaan haluaisi elää huonossa parisuhteessa.

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei olisi olemassakaan. Saisivat ihmiset olla kenen kanssa haluaa, eikä muilla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Vastaavasti ei olisi mitään tapoihin perustuvia teennäisiä pakkoja, vaan yhdessäolon ainoa peruste todella olisi oltava oma halu olla yhdessä. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon ja eroamattomissakin on koko joukko niitä, jotka ovat naimisissa vain nimellisesti, niin kuinka paljon huonommaksi se muka voisi mennä ilman avioliittoa?

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Starman

Onko avioliitto "Jumalan vai evoluution teos"?



Se on minun ja hänen yhteinen tahto.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei olisi olemassakaan. Saisivat ihmiset olla kenen kanssa haluaa, eikä muilla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Vastaavasti ei olisi mitään tapoihin perustuvia teennäisiä pakkoja, vaan yhdessäolon ainoa peruste todella olisi oltava oma halu olla yhdessä. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon ja eroamattomissakin on koko joukko niitä, jotka ovat naimisissa vain nimellisesti, niin kuinka paljon huonommaksi se muka voisi mennä ilman avioliittoa?

Harvat ihmiset voivat olla yhdessä parina niin, ettei heidän yhdessäolo koskettaisi myös muita, lapsia, vanhempia, perhettä. Vaikka avioeroja on paljon, luo avioliitto pysyvyyttä ihmissuhteisiin. Toivon nykyisin usein, että voisin elää ilman, että tarvitsisi välittää kenestäkään muusta ihmisestä tai edes muista kuin omasta ydinperheestä, omasta miehestä ja lapsesta. Se nyt ei vaan mene niin. Ei ainakaan siinä yhteiskunnassa, missä haluan elää, missä myös muista pidetään huolta ja heidät otetaan omaan elämään mukaan.

Lapset erityisesti tarvitsevat pysyviä ihmissuhteita, tosin olen huomannut kaipaavani niitä ihan tätinäkin sisarusteni lapsille. Heistä toisilla kun kumppani vaihtuu sitä tahtia, ettei toivoakaan oppia edes nimiä. Siitä olen jo luopunut, että yrittäisin oikein tutustua heihin, jotenkin outoa, kun he sitten vain häviävät johonkin ja tilalle tulee uusi nuori.

Täältä löytyy lukuja.

http://www.stat.fi/til/ssaaty/2009/ssaa ... 01_fi.html

"Jo kahden vuosikymmenen ajan avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän."

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija
Wiisas
iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei olisi olemassakaan. Saisivat ihmiset olla kenen kanssa haluaa, eikä muilla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Vastaavasti ei olisi mitään tapoihin perustuvia teennäisiä pakkoja, vaan yhdessäolon ainoa peruste todella olisi oltava oma halu olla yhdessä. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon ja eroamattomissakin on koko joukko niitä, jotka ovat naimisissa vain nimellisesti, niin kuinka paljon huonommaksi se muka voisi mennä ilman avioliittoa?

Harvat ihmiset voivat olla yhdessä parina niin, ettei heidän yhdessäolo koskettaisi myös muita, lapsia, vanhempia, perhettä.

Ihan oikeasti, ihmisillä on perheitä ja lapsia ihan ilman avioliittoakin.

iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei Vaikka avioeroja on paljon, luo avioliitto pysyvyyttä ihmissuhteisiin.

Millä tavalla ja onko se pysyvyys toivottavaa? Oma näkemykseni on että hyvä ero on aina parempi kuin huono liitto.

iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei Toivon nykyisin usein, että voisin elää ilman, että tarvitsisi välittää kenestäkään muusta ihmisestä tai edes muista kuin omasta ydinperheestä, omasta miehestä ja lapsesta.

Eihän tämäkään ole avioliitosta riippuvaista, vai etkö voisi olla samassa suhteessa miehesi ja lapsiesi kanssa ilman seremoniaa ja sormusta??

iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei Se nyt ei vaan mene niin. Ei ainakaan siinä yhteiskunnassa, missä haluan elää, missä myös muista pidetään huolta ja heidät otetaan omaan elämään mukaan.

Kuka pitää huolta ja kenestä kun noin puolet eroaa kuitenkin ja lopuistakin iso osa saisi erota, jos omaisivat järkeä?

iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei Lapset erityisesti tarvitsevat pysyviä ihmissuhteita, tosin olen huomannut kaipaavani niitä ihan tätinäkin sisarusteni lapsille.

Pysyviä ihmissuhteita vanhempiinsa. Lapset eivät millään järjellisellä ja tieteellisellä perusteella tarvitse vanhempiensa olevan yhdessä. Vanhempien ero ei ole vanhempien ero lapsistaan. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, lapset eivät tarvitse vanhempiaan yhdellä kertaa ja samassa osoitteessa.

iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei Täältä löytyy lukuja.

http://www.stat.fi/til/ssaaty/2009/ssaa ... 01_fi.html

"Jo kahden vuosikymmenen ajan avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän."


Niin löytyy juu, juuri niin kuin sanoin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Starman

Lapsilla on luultavasti ihmettelemistä kun faijat ja mustsit vaihtuvat.



Lapset voisivat myös ihmetellä sitäkin että vanhemmat pysyvät kokoajan yhdessä mutta jompikumpi tai molemmat huoraavat milloin missäkin jonkun kolmannen tahon kanssa. Mutta he eivät osaisi tätä ihmetellä koska äiti tai isä ei kuitenkaan kertoisi lapsille mitä kaikkea vanhemmat tahoillaan puuhailevat...

Asia menee kumminkin niin että lapset ihmettelevät aina sitä mitä ympärillä vallitseva kulttuuri ei itse pidä normina. Jos lapset syntyvät esim. perheeseen jossa isällä on monta vaimoa, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Toisessa kulttuurissa tämä homma ei sitten taas toimikaan ja isä onkin perverssi jos hänen pitää kerätä koko setti akkoja saman katon alle.

Tämän suhteellisuusteorian mukaan lapset eivät myöskään ihmettele sitä että isi juo, äiti myy itseään, isoveljellä on hepopiikki perseessä törröttämässä ynnä muuta ENNEN kuin yhteiskunta opettaa lapset tätä kaikkea ihmettelemään. Tai kaverit. Mikä on öpauttia sama asia lapselle.

Ei mikään pyöri kumminkaan sen mukaan että mitä se lapset sattuvat siellä korviensa välissä ihmettelemään - todennäköisesti eivät mitään ja kaikkea, kuten esim. että miksi aurinko liikkuu taivaalla jos kerta Maa pyörii Auringon ympäri, miksi välillä on kuuma ja välillä kylmä ja mihin Mirri-vainaa meni... On tekopyhää vedota lapsiin kun kuitenkaan aikuisia ei kiinnosta muu kuin oma aikuisten maailmansa. Lapsiakin tehdään sen takia että kun ei huvita olla yksin, ei sitten varsinkaan vanhana.Ennen vanhaan lapsia tehtiin senkin takia että pitäähän se omaisuus jollekulle jättää, tai jonkun jatkaa isän työtä. Eli lapset ovat aikuisten mielestä aina aikuisia varten. Lasten oikeudetkin kiinnostavat vain silloin kun aikuinen herää tajuamaan että kas, minä en sitä ja sitä asiaa haluaisi omalle lapselleni.

- Kukapa ei arvostaisi hautaan asti jatkuvaa suhdetta. Mutta se on aivan sama että onko sillä yhteiskunnan siunaus ja onko siinä lapsiakin ihmettelemässä jos vaikka sattuvat suhteen osapuolet olemaan samaa sukupuoltakin. Pointti on siinä että tuntuu hyvältä ajatella että on sen verran rakastettava ihminen että joku jaksaa katsella sinua vuosikymmeniä, ja päinvastoin. Aika harvoin tuo kai toteutuu, koska aina jostakin löytyy sinua viehättävämpi ja mielenkiintoisempi ihminen. Kukaan ei jaksa tyytyä enää yhtään mihinkään kun eletään tässä nykyisessä valintamyymälä-tyyppisessä maailmassa jossa minkä tai kenet tahansa voi vaihtaa koska tahansa toiseen.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
iileskotti
Wiisas
Harvat ihmiset voivat olla yhdessä parina niin, ettei heidän yhdessäolo koskettaisi myös muita, lapsia, vanhempia, perhettä.

Ihan oikeasti, ihmisillä on perheitä ja lapsia ihan ilman avioliittoakin.

Niin on, en tässä mitään avioliitosta puhunutkaan vaan pysyvistä parisuhteista. Ja kyllä, myös ei parisuhteessa olevilla on lapsia ja perheitä. Tässä ei nyt selvästi ymmärretä toisiamme.

iileskotti
Millä tavalla ja onko se pysyvyys toivottavaa? Oma näkemykseni on että hyvä ero on aina parempi kuin huono liitto.

Minusta hyvä liitto on parempi kuin huono ero. Huono ero on varmasti yhtä yleinen kuin huono liitto.

Luulen, että moni eroaa kun ei ole liitossa onnellinen, mutta onko kaikki yksineläjät onnellisia. Voiko ja tarviiko ihmisen aina olla onnellinen? Enkä nyt mitenkään paheksu avioeroja. Pysyvyys ihmissuhteissa sopii ainakin minunlaiselle turvallisuushakuiselle ihmiselle. Tosin tuli nuorena sekin todistettua, että pärjään hyvin yksinkin, mitään erityistä pakottavaa tarvetta minulla ei ole aviomiehelle.

iileskotti
Eihän tämäkään ole avioliitosta riippuvaista, vai etkö voisi olla samassa suhteessa miehesi ja lapsiesi kanssa ilman seremoniaa ja sormusta??

Minulle avioliitto on lakitekninen juttu. Ehkä perustelin sitä liian tunteenomaisesti edellä. Luulen, että kuitenkin aika iso osa on tunnepohjalta menneet naimisiin. Jos siis haluat tehdä selvän eron parisuhteelle, avoliitolle ja avioliitolle. Aika kylmää ja karua, mutta olen tehnyt meille avioehdon, en pidä yleensä sormusta eikä meillä ole yhteistä sukunimeä. Mieheni on onneksi sopeutuva vaikka ei aina ymmärrä.

iileskotti
Kuka pitää huolta ja kenestä kun noin puolet eroaa kuitenkin ja lopuistakin iso osa saisi erota, jos omaisivat järkeä?

Et taida uskoa avioliittoon, uskotko pysyvään parisuhteeseen? Toiset vaan viihtyvät yhdessä vaikka ovat ihan järkeviä. Kaikissa olosuhteissa ihmisistä yritetään pitää huolta, se on vain helpompaa, jos ihmissuhteet ovat pysyviä.

iileskotti
Pysyviä ihmissuhteita vanhempiinsa. Lapset eivät millään järjellisellä ja tieteellisellä perusteella tarvitse vanhempiensa olevan yhdessä. Vanhempien ero ei ole vanhempien ero lapsistaan. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, lapset eivät tarvitse vanhempiaan yhdellä kertaa ja samassa osoitteessa.

Tarkoitin pieniä lapsia, heille etävanhempi jää vieraammaksi. Tämä on tietysti ajan kanssa ohi menevä vaihe.

Laitoin linkin ihan yleisesti. Tykkään tilastoista.

Avioliitto on nykylainsäädännön mukaan se, millä eletään. Mikä olisi vaihtoehto? Jollain tavalla ihmiselo on kuitenkin lailla säädelty, lakihan on useimmiten tehty sen heikomman turvaksi, esim. avioerossa omaisuuden jako. Jos ei olisi mitään laissa määriteltyä pysyvää parisuhdetta, joutuisivat myös kavereina yhdessä asuvat yllättäen parisuhteisen asemaan kaikissa virallisissa jutuissa. jollain ero on hyvä tehdä, nyt se on avioliitto.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija
Erakko
Ihmettelen homo- ja lesboparien hinkua saada kirkon siunaus.



Kuultko jompaan kumpaan ryhmään, vai onko ihmettelysi vain yleistä ihmettelyä?
Mikseivät kaikki voisi olla kirkon jäseniä halutessaan ?

Vierailija
iileskotti
Ehkä paras tilanne olisi jos mitään avioliitto-instituutiota ei olisi olemassakaan. Saisivat ihmiset olla kenen kanssa haluaa, eikä muilla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Vastaavasti ei olisi mitään tapoihin perustuvia teennäisiä pakkoja, vaan yhdessäolon ainoa peruste todella olisi oltava oma halu olla yhdessä. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon ja eroamattomissakin on koko joukko niitä, jotka ovat naimisissa vain nimellisesti, niin kuinka paljon huonommaksi se muka voisi mennä ilman avioliittoa?



Miksei näin olisi eli eihän avioliitto ole nykyään mikään pakko?
Nykyaikanahan on mahdollista elää haluamassaan parisuhdemuodossa.
Suhteiden nimen muuttaminen tuskin muuttaa suurta eromäärää, eikä lasten ihmetystä miksi vanhemmat vaihtuvat.
Eri asia on suhteiden sisältö, eli niiden onnellisuus.
Suhteet eivät läheskään aina ole kahden ihmisen asioita, vaan niihin liittyy usein monia ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä ilmaisemaan mielipiteitään.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009
Starman
Mikseivät kaikki voisi olla kirkon jäseniä halutessaan?



Suomessa on ollut pian sata vuotta uskonnonvapaus, vuodesta 1922 ei ole edes tarvinnut kuulua mihinkään niistä. Perustakoon homot oman kirkon, jos ei nykyinen kirkko miellytä. Saavat sitten olla missä liitossa ikinä haluavatkin, voivat sitten avioitua tai kavioitua vaikka sitten saatanan kanssa. Saavat sitten laillisen luvan suorittaa aivopesua lapsilleen esimekiksi Urantiakirjalla ja ympärileikellä päänahan yhteisön hyväksynnän takia. Muitakin julmuuksia saa suorittaa uskonnonvapauden varjolla. Jouluisin yhdessä piirellään häränverellä "kirkkoveneen" kuvia lumihankeen ja ölistää sekavia. Jos lapsi ei halua tehdä koulussa, niin aina voi vedota spagettihirviöön, jota kannattaa käyttää myös uskottavana syntipukkina potkujen antamiselle.

Vierailija
Tuppu L 2.0
Starman
Mikseivät kaikki voisi olla kirkon jäseniä halutessaan?



Suomessa on ollut pian sata vuotta uskonnonvapaus, vuodesta 1922 ei ole edes tarvinnut kuulua mihinkään niistä. Perustakoon homot oman kirkon, jos ei nykyinen kirkko miellytä. Saavat sitten olla missä liitossa ikinä haluavatkin, voivat sitten avioitua tai kavioitua vaikka sitten saatanan kanssa.



Mikä uskonnonvapaus se on, jos kirkkoon hyväksytään vain siihen "sopivat" ihmiset?
Kuka määrittelee uskon?
Raamattuko ja sen tulkinta?
Kirkkokunnathan ovat vain ihmisten luomuksia.
Uskoa Jumalaan ei voi kieltää keneltäkään.

Veli Hopea
Seuraa 
Viestejä1249
Liittynyt29.11.2006

Kannattaisi pitää mielessä, miksi sellainen käsite kuin avioliitto on yleensä olemassa. Joskus kauan sitten ihmiskunnan esihistoriassa silloiset ihmiset oivalsivat, että miehen ja naisen seksisuhteesta tuppaa syntymään lapsia.

Jos lapset elivät vain äitinsä huolenpidossa, he nauttivat heikompaa turvallisuutta kuin sellaiset lapset, joilla oli turvanaan myös isä. Niinpä nuo muinaiset viisaat esi-isät ja varmaan äiditkin siinä mukana keksivät rajoittaa miesten ja naisten keskeisiä sukupuolisuhteita, jotta syntyvät lapset nauttisivat parasta turvallisuutta, mitä heidän vanhempansa yhdessä voisivat tarjota. Näin siis määriteltiin avioliitto, joka on yhteisössä julkisesti tunnustettu miehen ja naisen välinen suhde.

Avioliiton suojaksi on eri yhteisöissä kehitetty erilaisia sääntöjä ja myös rangaistuksia sääntöjen rikkomisesta, mutta avioliitto käsitteenä on kumminkin sama. Avioliitto ymmärretään miehen ja naisen suhteeksi kaikkialla maailmassa kaikissa kulttuureissa.

Avioliiton käsite on siis vanhempi kuin ihmiskunnan historia. Pitäisikö vakiintunutta ja yleisesti hyväksyttyä avioliiton määritelmää nyt jotenkin muuttaa? Onko sellaiselle muutokselle jotain tarvetta?

Miten homomiestä syrjitään, jos hän ei halua avioliittoon naisen kanssa?
Miten lesbonaista syrjitään, jos hän ei halua avioliittoon miehen kanssa?
Avioliitto on määritelty sukupuolen eikä seksuaalisen suuntautumisen kautta.

On väitetty, että homoja ja lesboja syrjitään, koska he eivät voi avioitua. Mutta sehän on puppua, sillä he voivat avioitua, mutta avioliitto sattumoisin on asia, jota he eivät itselleen halua. Homomiehet haluavat olla miehen kanssa ja lesbot naisen kanssa. Siispä he haluavat jonkin muun suhteen, mutta ei avioliittoa. Se voi olla jokin muu liitto tai rekisteröity suhde, mutta avioliitto käsitteen nimenä on jo varattu. Niinpä homoliittoja ja lesboliittoja voidaan kutsua joksikin muiksi kuin avioliitoksi, olkoot siis vaikka homoliittoja ja lesboliittoja tai mikä nyt sitten sopivalta kuulostaakaan.

Mitä sitten tehdään homoliittojen ja lesboliittojen juridiselle puolelle, jotta saadaan huolehdittua homo- ja lesboparien oikeudet kuntoon? Mitä tahansa tarpeellista, mutta se on sitten jo toinen asia.

New ideas are always criticized - not because an idea lacks merit, but because it might turn out to be workable, which would threaten the reputations of many people whose opinions conflict with it.

ISLAM: Mitä lännen tulee tietää (http://www.youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU&feature=&p=3C7052B7ADA587B6&i...) (video)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Veli Hopea
Mitä sitten tehdään homoliittojen ja lesboliittojen juridiselle puolelle, jotta saadaan huolehdittua homo- ja lesboparien oikeudet kuntoon? Mitä tahansa tarpeellista, mutta se on sitten jo toinen asia.

Kyllähän se rekisteröity parisuhde on juridisesti sama kuin avioliitto. Jos jumalan siunauksen homosuhteelle haluaa, sen voi sitten ottaa hänen kanssaan puheeksi. Aivan samoin kirkollinen siunaus on kirkon oma asia; päättäköön siellä itse millaisen dyadin alttarilleen haluavat.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Japetus
Kyllähän se rekisteröity parisuhde on juridisesti sama kuin avioliitto.

No siinä se kummallisuus onkin, kun ei ole. Miksi ei ole, on ihan aiheellinen kysymys.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija

Itse olen kristitty, en uskovaisesta perheestä ja teini-iässä teistiksi kääntynyt. En kuulu kirkkoon, vaan olen hieman enemmän vapaisiin suuntiin kallistunut, yhteiskristillinen ja ekumeeninen ihminen.

En suoraan sanottuna ymmärrä tätä keskustelua. Raamattu tuomitsee homoseksuaaliset suhteet niin selkeästi kuin vaan voi. Uudessa Testamentissa on mainittu hyvin harvoja syntejä, jotka uhkaavat iankaikkisen elämän osallisuutta. Homosuhteet ovat yksi niistä. Tämä ei ole kenekään päiviräsäsen mielipide, vaan Raamatun sivuilta luettavissa.

Raamattua tulee tulkita kokonaisuutena, kontekstissaan ja kulttuurisidonnaisesti. Kun Paavali esimerkiksi tuomitsee homoseksualisuuden (Room. 1:26-27, 1. Kor. 6:9) hän ei puhu heteropatriarkaalisessa juutalaisessa kontekstissa, vaan roomalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin ja filosofian kontekstissa. Paavali ei keksinyt näitä sääntöjä itse, vaan sovelsi Mooseksen lakia, luomiskertomusta ja Jeesuksen yleisiä opetuksia juutalaisten laista.

Paavali oli itse tarsolainen helleenijuutalainen, ja ymmärsi kreikkalaista ajattelua varsin hyvin, kuten hänen kirjeistään voi havaita. Tuohon aikaan monet kreikkalaiset filosofiat pitivät homoseksuaalisuutta synnynnäisenä ja luonnollisena, eikä ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuskaan ollut tietämätön tuosta ajatuksesta.

Minusta, henkilökohtaisesti, sukupuolineutraali avioliitto kuuluu sekulaariin yhteiskuntaa. Sekularismiin kuuluu moraalin kehitys, kun taas kristinuskossa moraali on muuttumatonta. Minulla ei ole mitään tiukkaa syytä vastustaa homoavioliittoja. Kristinuskoon ei sisälly ihanteellista yhteiskuntamallia.

Jos vaikkapa Räsänen sanoo homoseksuaalisuuden olevan synti, miksi sen pitäisi ketään liikuttaa? Jos ei usko Raamatun "kirjaimelliseen tulkintaan", miksi kiinnostua koko aiheesta?

Kristitty homoseksuaali on velvoitettu elämään selibaatissa, jos heteroavioliitto ei hänelle sovi. Rikkinäisiä heterosuhteita ei pidä muodostaa. Toinen vaihtoehto on eheytyminen. Ongelma jälkimmäisessä on se, että Raamattu ei puhu seksuaalisen suuntautumisen muuttumisesta, vaan Jeesus sanoo joidenkin ihmisten olevan syntymästään saakka avioliittoon kelpaamattomia (Matt. 19:12). En siis halua itse pakottaa ketään homoseksuaalia tuskallisten hoitojen läpi, jos sellaisten toimivuudesta ei ole mitään näyttöä.

Itse olen 25-vuotias, ainakin 98-prosenttisesti heteroseksuaali, mutta olen elänyt selibaatissa tähän asti. Syy on yksinkertaisesti kristillinen uskoni ja se, ettei sopivaa puolisoehdokasta ole ilmaantunut.

Elämäni ei tietenkään ole täysin epäseksuaalista, koska olen herranen aika biologinen olento. Mutta parisuhde puuttuu, eikä minulla ole tarvetta muuttaa tätä tilannetta. Raamattu ei kiellä esimerkiksi masturbointia tai seksuaalisia ajatuksia, vaan luonnonvastaiset suhteet ja vieraan naisen tietoisen itselleen himoamisen seksuaalisesti.

Minun kaltaisiani uskovia tiedän monia, useampi parikymppinen uskova mies elää sinkkuna kuin avioliitossa. Eikä siinä ole mitään epäinhimillistä.

En surkuttele tilannettani enkä aio mennä Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan valittamaan, miksi kirkko saarnaa esiaviollisen seksin olevan syntiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat